Avautumista nettikiusaamisesta

Blogistani ja sisustuksestamme käydään tasaisin väliajoin keskustelua erinäisillä palstoilla. Pahimmat ”mielipiteet” on esitetty vauva.fi sekä kaksplus-sivustoilla. Bloggaajana käytössäni on useampikin tilastojärjestelmä ja olen aika hyvin tietoinen kaikista keskusteluketjuista, joissa blogini on mainittu. Osaa olen käynyt kurkistamassa ja osan olen tarkoituksellisesti skipannut välttääkseni mielipahaa. Näissä ketjuissa on nimittäin aina yksi yhdistävä tekijä, haukkuminen ja arvosteleminen negatiivisessa merkityksessä. 🙁

Avautuminen kokemastani nettikiusaamisesta - Omakotivalkoinen

Sananvapaus ei oikeuta kiusaamaan

Suomessa on sananvapaus ja mielipiteitään on kaikilla oikeus esittää, myös julkisilla palstoilla. Toivoisin kuitenkin ihmisiltä, toisilta naisilta ja äideiltä, hieman harkintaa asioiden esittämistapaan. Blogistani, kodistamme, tyttärestäni tai minusta ei tarvitse pitää, mutta en voi edelleenkään olla ihmettelemättä sitä tosiseikkaa, että aiheutan kummallisen suurta kiukkua eräissä / muutamissa ihmisissä.

Miten voi täysin tuntematon ihminen, joka ei edes elämästään juurikaan kerro, ärsyttää niin paljon? Kuinka te jaksatte turista samoista asioista kerta toisensa jälkeen palstoilla ja lietsoa mahdollisimman monta muutakin siihen mukaan? What´s the point? Se, että lopettaisin bloggaamisen? Vai että alkaisin muuttamaan tyyliäni teidän kritiikkinne mukaiseksi? Mielipahaa aiheutatte kyllä, sekin on varmasti osa tarkoitusperiänne…

Avautuminen kokemastani nettikiusaamisesta - Omakotivalkoinen

Anonyymiyden taakse piiloutuminen on heikkoutta

Muutama vakituisesti kommentoinut anonyymi siellä varmasti nyt hykerteleekin riemusta, kun pääsitte aiheuttamaan minulle surullisen mielen. Mutta lopettaa en bloggaamista edelleenkään aio ja kyllä se minunkin nahkani tästä vielä kovettuu. Anonyymien kommentointi on estetty, koska en enää jaksa aloittaa päivääni lukemalla karvaita mielipiteitänne rumasta kodistani, liikakiloistani tai vammaisesta lapsestani. Myöskin albiino-mies kommentit ovat jo niin vanha vitsi, ettei jaksa edes nauraa enää.

Ymmärtääkseni tällaistä blogivihaa ei esiinny ihan näin suuressa mittakaavassa ulkomailla. Mikä ihme meissä suomalaisissa oikein on, kun tarvitsee lytätä muita ja yrittää tahallisesti pahoittaa toisen mieli? Nainen on naiselle susi ja sitten vielä ihmetellään miksei tasa-arvo Suomessa toteudu… No joo, lähtee ajatus kohta rönsyilemään liikaa, mutta ymmärrätte varmasti vertauskuvani.

Avautuminen kokemastani nettikiusaamisesta - Omakotivalkoinen

Vain heikot kiusaavat muita

Koska blogissani todellakin sisustetaan ankeasti valkoisella ja pyöritellään samoja rumia huonekaluja edes takaisin, niin montako kertaa teidän täytyy todentaa tämä? Ei täällä mikään muutu… ei ole yön aikana sisustus muuttunut sateenkaaren väreihin. Jos et tykkää, ÄLÄ TULE VIERAILULLE! Tarkoitukseni ei ole ärsyttää blogillani ketään, vaan tarjota ideoita ja inspiraatiota sellaisille ihmisille, jotka ensinnäkin tykkäävät valkoisesta ja toisekseen ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin minäkin. Ja uskokaa nyt herran jestas, sellaisiakin ihmisiä on! 🙂

Blogissani tulee jatkossakin olemaan pukeutumisasiaa ja muita ällöttäviä blogi-riepuja. Tätäkään asiaa ette valitettavasti pääse muuttamaan. Mutta arvatkaapa mitä? Oma blogi on helppo laittaa pystyyn ja sinne voitte sitten itse kirjoitella niistä asioista, jotka ovat omaan makuunne. Saattaisitte jopa tykätä bloggaamisesta ja löytää ihmisiä, jotka jakavat teidän kanssanne samoja kiinnostuksen kohteita. Suosittelen kokeilemaan. Valitettavasti kääntöpuolena on sitten se, että joku voi aloittaa teistä näitä samaisia haukkuketjuja…

Avautuminen kokemastani nettikiusaamisesta - Omakotivalkoinen

Empaattisuus on hyve, jota kiusaajilla harvoin on

Avautumiseni pointti on se, että arvostelkaa, kritisoikaa ja haukkukaa, jos se todella tuo paremman mielen. Ette tule saavuttamaan sillä mitään ja aikanaan opitte sen itsekin. Olen ollut koulukiusattu, joten olen tottunut tähän. Satuttaahan se, kun lukee kommentteja ja viestejä, joissa mennään jo ihan henkilökohtaisuuksiinkin asti, mutta periksi en anna. Elämässä ei pääse koskaan eteenpäin, jos antaa toisten nujertaa itsetunnon pahoilla puheillaan. Tämä on muuten sellainen asia, jonka aion tyttärelleni opettaa. Mitä te opetatte omillenne? Että toisia saa kiusata mielinmäärin, kunhan et jää kiinni?

Toivottavasti perjantai 13.päivä ei tuo epäonnea kenellekkään, edes teille nettikiusaajille!

Mukavaa viikonloppua!


Comments are closed.