Tämä postaus on todellakin täysin normaaleista kirjoitusaiheistani poikkeava. Mutta koska sillä on suuri merkitys omassa elämässäni, tahdon jakaa tämän myös teidän kanssanne. 🙂
Osa teistä saattaa muistaa alkuvuodesta alkaneen kuntokuurini, josta mainitsin muutaman kerran. Vuodenvaihteessa, lähes vuosi sitten tein lupauksen itselleni, että hankkiudun eroon ylimääräisestä rasvavarastostani jota oli kertynyt aikalailla.
Olen 159cm pitkä ja painoin viimejouluisen mässyttelyn jäljiltä 73kg. Huih, kamalaa avautua tänne näin yksityiskohtaisesti. 🙂 Painoni oli jojoillut raskauden jälkeen ylös ja alas, kymmennenkin kilon heittoja saattoi olla kolmen kuukauden sykleissä. Päätin kuitenkin, että jojoilut saavat minun osalta olla tässä ja vuosi 2013 otetaan vastaan kevyempänä, terveenä ja tyytyväisenä omaan kehonkuvaan. 🙂
Vartalonmuotoni on varsin hassu, päärynä ilman peppua. Alavartaloni on kaksi vaatekokoa suurempi, kuin ylävartaloni, mutta kunnollista lantiota ei silti ole. 😉 Minulla rasva kertyy suurimmalti osin reisiin, peppuun (mutta vain syvyyssuunnassa) sekä rintoihin ja poskiin. Keskivartaloni oli korkeasta painosta (BMI 28,88) huolimatta kohtuullisen kapea, eikä painonnousu näyttänyt oikealla pukeutumisella niin pahalta. Oloni oli kuitenkin raskas, enkä voinut esim. nukkua vatsallani enää lainkaan.
Painonpudotusvauhtini oli noin 500g / vko eli hyvin maltillinen. Annoin itselleni välitavoitteita, jotka saavutin onnistuneesti ja palkitsin itseäni haaveilulistallani olevilla sisustustavaroilla. 🙂 Olen tunnesyöppö ja varsinkin tylsyyteen ja väsymykseen tuli naposteltua kaikenlaista ja aivan liikaa. Tästä vierottautuminen oli kaikkein vaikeinta minulle. Olen myös hirmuinen ahmatti, eli annoskokoni olivat kasvaneet aivan hillittömiin mittasuhteisiin ja saatoin ottaa kolmekin isoa lautasellista ruokaa yhdellä ruokailukerralla. 🙂
Tein elämäntaparemontin ja minulle ainoa oikea tyyli oli totaalikieltäytyminen herkuista. Itsekurinpuute oli alunperinkin syynä siihen, etten lopulta enää pystynyt vastustamaan herkkuja ollenkaan, vaan saatoin syödä salaa miehenkin namikätköt, vaikka syyllisyys siitä oli hurja. 🙁 Minusta on kadehdittavaa, että suurinosa ihmisistä kuitenkin pystyy pitämään balanssin herkuttelujen suhteen, minä en kuulu siihen onnekkaaseen ryhmään.
Jätin pois ruokavaliostani kaikki herkuiksi lueteltavat, eli pizza (suurin paheeni), karkit, jäätelöt, kakut, pullat, pasteijat, croisantit, vanukkaat… Opettelin syömään säännöllisesti, vaikka nälkä ei olisi ollutkaan ja kiinnitin huomiota annoskokoihin. Ruokani oli normaalia kotiruokaa – lihaa, kalaa, kanaa, kasviksia, vilja- sekä maitotuotteita. Välttelin turhaa sokeria, esimerkkinä osa jogurteista joissa on enemmän sokeria kuin muita ainesosia. Leivänsyöntiä vähensin rankalla kädellä, sillä se on myös yksi omista ongelmakohdistani. Leipää saatoin lapata suuhuni 8 viipaletta kerrallaan ja enemmänkin olisi mahtunut, jos olisin kehdannut syödä pussin tyhjäksi. 🙂
Päivittäinen kalorimääräni oli alussa aika pieni, mutta kasvatin sitä pikkuhiljaa lisätessäni liikuntaa. 🙂
Pelkästään jo herkkujen poisjättäminen sai painon nytkähtämään reiluun laskuun. Tuo on klassinen klisee, johon en itsekkään uskonut ennen, mutta kun katsoin itseäni peilistä en voinut kiistää tuloksia. 🙂 Herkkujen tilalta söin kevytviiliä, tosin se ei maistunut ihan samalla tavalla kuin vaikkapa pussilinen irtokarkkia tai pullavapitko (joka oli kahvin kanssa herkkua, namnam).
Lisäsin pikkuhiljaa myös liikuntamäärää ja tein kaksi kertaa päivässä kotijumpan tytön avustuksella. 🙂
Oma jumppareseptini:
- Lämmittelynä 15-20min paikallaan juoksentelua / hölkkää / tanssimista
- 50 x vatsalihasliikettä (tyyliä vaihdellen)
- 50 x kylkilihasliike / puoli
- 50 x selkälihasliike
- 100 x ulkoreisilihasliikettä / jalka, lattialla kylkiasennossa makuullaan
- 50 x sisäreisiliike / jalka, lattialla kylkiasennossa makuullaan
- 50 x peppulihasliike / pakara (koira-asennossa)
- 10-50 x punnerrus, itse tein ensin naistenpunnerruksia mutta nyt onnistuu jo miestenpunnerruksetkin. 🙂
- staattisia vatsalihaksia niin kauan kuin jaksaa ja hitusen yli. 🙂 Tämä on käsinojassa tapahtuva punnerrusasento, jossa ollaan paikallaan. Aloitin tämän 20sek kestolla ja nyt onnistuu jo useampikin minuutti yhtäsoittoa tuossa kidutusasennossa. 🙂
Lähtöpainoni tammikuun alussa 2012 oli 73kg ja painoindeksini oli 28,88.
Välietappeina käytin:
- 68kg (saavutettu 03/12)
- 62kg (saavutettu 04/12)
- 58kg (saavutettu 06/12)
- 55kg (saavutettu 09/12)
- 52kg (saavutettu 10/12)
Lopullinen tavoitteeni täsmentyi matkanvarrella 50kg:n, jonka olen todennut olevan itselleni sopiva paino, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin hyvinvoinnin kannalta. Sen olen nyt saavuttanut kovan työn tuloksena ja tämä projekti on ollut jokaisen itkun ja hampaankiristyksen arvoinen. <3
Vartalonkuvani on muuttunut onneksi vuosien varrella, enkä sorru enää täydellisyydentavoitteluun. Osaan olla suopea itselleni, vaikka ”virheitä” ja elämänmerkkejä löytyy. Olen viimein sinut niiden kanssa. Olen hyväksynyt raskausarpeni, enkä piilottele niitä enää. 🙂 Oikeastaan kun asiaa nyt mietin, niin olen aika tyytyväinen ja onnellinen omaan ulkonäkööni juuri tälläisenä, vaikka tiedostan etten ole uimarannan timmein nainen tai Victoria´s secret-mallikaunotar. Tämä oli ihana oivallus, josta tuli hyvä mieli. 🙂
Kuvat on napattu puolituntia sitten tätä postausta varten, jonka piti alunperin olla kuvaton. 🙂 Halusin kuitenkin näyttää teille tuloksia ja sen, etten ole tikku vaikka painankin ”vain” 50kg. 🙂 Alavartaloni on eriparia yläosan kanssa ja reiteni ovat osittain muotoutuneet tuollaisiksi aktiivisen tanssiharrastuksen vuoksi. Olen kuitenkin tyytyväinen, enkä enää havittele kapoisia mallinsääriä, koska se ei ole omalla kohdallani edes realistista. 🙂 Päivänasuna toimii taas mustat legginsit, musta trikoopaita ja siskon kutomat villasukat! 🙂
Älkää säikähtäkö tätä yllättävää avautumista painoasioista! <3 Tahdoin ikuistaa tämän elämäni virstanpylvään ja samalla ehkä toimia tsempparina, jos siellä ruudun toisella puolella on muita saman asian kanssa kamppailevia. <3 <3 <3
Ihanaa iltaa kaikille! <3