Iso paha limppu, ahmiminen ja painonhallinta

No eihän siitä mitään tullut, että olisin pitänyt tietokoneettoman päivän. Niin meni aika tylsäksi, kun ei oikein muuta tekemistä ole kuin odotella huomista. Pakko tulla lukemaan päivän blogipostaukset ja samalla kirjoitella omakin. Tämä postaus sisältää avautumista repsahduksestani ja ahmimisesta, joten hyppää oli jos aihe ei kiinnosta! 🙂

Ajatuksia ahmisesta ja painonhallinnasta Omakotivalkoinen

Eroon ahmimisesta on elämän mittainen prosessi

Tämän päiväisen postauksen aihe on vähän tylsä, kurja ja asiapitoinen, mutta itselleni ajankohtainen. Suuren painonpudotuksen ja elämäntaparemontin jälkeen helposti tulee ajatelleeksi, että ”minusta ei enää koskaan tule ylipainoista”, mutta pikkuhiljaa huomaamattaan palaa takaisin vanhoihin ruokailutottumuksiin. Itse sorruin eilen ylensyöntiin, ja täysin yllättäen. Näin ei ole käynyt piiiitkiin aikoihin ja kontrollin menetys oli kuin märkä rätti olisi lätkäisty naamalle.

Kaikki alkoi joululimpusta, joka on suurta jouluherkkuani. Otin eilen alkuillasta kaksi viipaletta limppua ja laitoin päälle sipauksen rasvaa ja kinkkua. Kun ne oli syöty, tein kaksi viipaletta lisää… kun ne oli syöty tein vielä neljä… kunnes pussissa oli jäljellä enää ”kanttupalat” ja olo oli aivan kamala. 🙁

Ulkopuolisen silmin näytti varmaankin siltä, että olisin ollut nälässä viikkokaupalla, kun ahmin ja mussutin leipää kitaani. Kärsin ihan kamalista vatsanväänteistä ja olin varma että vatsalaukku puhkeaa, sillä tuollainen määrä leipää (pitkän leivättömyyden jälkeen varsinkin) aiheuttaa itselleni pahan turvotuksen. Pahasta olosta huolimatta ei syöpöttelyni jäänytkään siihen. Illalla päätin mutustaa yhden piparin… ja lopputuloksena olin vedellyt nassuuni 13 piparia. Hupsista. Itsekuria ei ollut lainkaan ja jokaisen piparin jälkeen päätin että ”yksi vielä ja sitten seis”. 

Lumivalkoinen valkoinen jouluinen sisustus joulusisustus koristeet diy

Mieli ei pysy painonpudotuksen vauhdissa mukana

Tämä oli hyvä muistutus itselleni siitä, että asiat eivät korjaannu samaa vauhtia, kuin mitä paino putoaa. Olen syönyt oikeaoppisesti ja terveellisesti vasta vajaan vuoden, karistaen 23kg turhaa painotaakkaa harteiltani, mutta pääkoppa ei tule samaa vauhtia. Yksi syy aikaisempaan ylipainooni oli se, että söin liikaa ja epäterveellisesti, myös annoskokoni olivat hillittömän suuret. Sain ihmeellisiä ahmimiskohtauksia, joita en pystynyt katkaisemaan kuin vasta silloin kun kaappi oli tyhjä.

Vääränlainen ajattelumaailma syömisen suhteen on niin pinttynyt päähäni, että menee vielä vuosia että saan huokaista helpotuksesta. Siihen asti joudun välttämään mielitekoja, tai ainakin ennakoimaan seuraukset holtittomasta ahmimisesta. Henkinen kamppailu siis jatkuu edelleen, vaikka luulin että pahin olisi jo takana.

Ajatuksia ahmisesta ja painonhallinnasta Omakotivalkoinen

Normaalipainossa pysyminen on vaikeaa

Normaalipainossa pysyminen on vaikeaa, voisin sanoa että jopa vaikeampaa kuin laihduttaminen. Laihdutuksen aikana on mahdollisuus iloita onnitumisista ja hakea motivaatiota pienempään vaatekokoon siirtymisestä ja tuttujen kehuista. 🙂 Normaalipainoisena painonhallinta on aika tylsää, koska onnistuessaan ei tule merkittäviä onnistumisia. Tarkoitus toki onkin ettei mikään muutu (paino, vaatekoko), mutta on kuulkaa niin kuivaa touhua tämä. 😀

Eilisen ahmimisen jäljiltä on olo edelleen kuin ilmapallolla ja kaikki syöminen kuvottaa. Onneksi en ole kovinkaan suuri jouluruoan ystävä, joten uskon että onnistun palaamaan takaisin ruotuun ja normaaleihin annoskokoihin, ilman ahmimista ja ylensyöntiä. Suklaatakin ajattelin maistella kahvin kanssa huomenna. Pitäkäähän peukkuja, ettei mopo lähde taas käsistä.

Alla tuore kuva, joka paljastaa että tuntuvaa muutosta ei ainakaan vielä ole havaittavissa vaikka kotijumpan lisäksi on viikottaiseen liikuntaani kuulunut mm. zumbailua, kahvakuulaa ja tasapainolautailua. Lenkkeilyintoni katosi odotetusti kahden viikon jälkeen, enkä ole saanut enää aikaiseksi raahautua tuonne pakkaseen kuin vain välttämättömyyksien takia.

Ajatuksia ahmisesta ja painonhallinnasta Omakotivalkoinen

Joulua odotellessa

Huokaus sentään. Onneksi huomenna on aatto ja pääsee nauttimaan joulurauhasta ja perinteikkäistä joulupiirretyistä, joita odotan itse yhtä kovasti kuin meidän tyttökin. Joulupukki tonttuineen käy aamuun mennessä jättämässä lahjat kuusen alle, joten aamupäivä meneekin varsin innostuneissa fiiliksissä lahjojen avausta odotellessa…

Ihanaa aatonaattona kaikille!


Comments are closed.