Tänään on mennyt asiat niin pieleen, alkaen aamusta ja pommiin nukkumisesta. Heräsin 1,5 tuntia liian myöhään ja sen seurauksena koko päivä on laahannut pahasti jälkijunassa. Aamukahvia hörppiessäni onnistuin pudottamaan kahvikupin lattialle, joka tietenkin hajosi. Hajonneen kupin lisäksi meni vaatteet vaihtoon.
Liikaa tekemistä ja pää täynnä ajatuksia
Muutenkin mieliala on tänään varsin alakuloinen, vaikka onkin perjantai. Pää on liian täynnä ajatuksia ja liian moni asia odottaa tekijäänsä. Tekisi mieli vaan istua alas ja laiskotella, mennä vaikka nukkumaan. Mutta noup, sitä en voi tehdä kun tekemistä on niin paljon. Aina en minäkään onnistu psyykkaamaan itseäni positiiviseksi, vaikka olenkin aika positiivis-mielinen ihminen. Tänään vaan kaikki asiat tuntuu tuhatkertaisen raskailta ja päänsisäinen henkinen kaaos on vaikea taltuttaa.
Äksyinen mieliala ja känkkäränkkä-perjantai
Minun piti tänään tavata ihanaakin ihanampi uusi ystävä, mutta koska en ollut herännyt kellon soittoon (tai se ei ollut edes soinut?) ja myöhästyin töistä, niin jouduin perumaan sopimani treffit. Sekin harmittaa suuresti, viikon odotetuin juttu meni mönkään. 🙁
Aamun äksyinen mielialani tietenkin tarttui myös tyttöön, jonka seurauksena aamu oli yhtä taistelua. Sama taistelu ja uhmaaminen jatkuu näköjään meillä iltaan saakka. Mihin sitä hyvin alkanutta känkkäränkkä-perjantaita nyt vaihtaisi. 😀 Minua turhauttaa, kiukuttaa ja välillä itkettääkin. Odotan vaan että kello lyö kahdeksan ja saan laittaa pään tyynyyn ja nukkua murheet ja huolet pois.
Hetki kerrallaan kohti iltaa
Tänään olin suunnitellut postaavani teille eteisestä, joka on hieman siistiytynyt sitten viime näkemän. Paino sanalla hieman, sillä eteinen on kaaoksen vallassa edelleen. Bestå-kaappien osat ovat viimein kadonneet eteisen ikkunan edestä ja valo pääsee taas vapaasti kulkemaan eteisessäkin. Jos ihme tapahtuu ja mieliala kohoaa iltaan mennessä, niin räpsäisen teille eteisestä muutamia kuvia ja laitan tulemaan.
Kirjoittaminen jäsentää ja selkeyttää ajatuksia
Huomasin itseasiassa, että fiilis on nyt aavistuksen verran parempi. Olen ihmisenä aina ollut sellainen että kirjoittaminen jäsentää ja selkeyttää ajatuksia ja näköjään se toimii edelleen. Kymmeniä päiväkirjoja olen elämäni aikana rustannut täyteen ja bloggaaminen on tavallaan sille jonkinlainen jatkumo, vaikken sieluni syvyyksiin asti uppoakaan täällä julkisesti. 🙂
Arjen velvollisuudet kutsuvat
Jotta tämä päivä ei mene kokonaan synkistelyyn, laitan iloista tanssimusaa soimaan ja alan tytön kanssa kokkaamaan sapuskaa. Velvollisuus kutsuu siis. Palaan kommenttivastauksiin ja uusiin postauksiin, kun saan vähän energisemmän ja iloisemman vaihteen päälle. Kiitos vielä että olette olemassa! ❤︎
Viettäkäähän ihanan aurinkoinen perjantai-ilta!
Comments are closed.