No niin, nyt on kuulkaa mietitty ja makusteltu kunnon aivoriihellä makuuhuoneen tämän hetkistä tilaa, joka valitettavasti on pahasti riitasoinnussa olohuoneen ja tulevan keittiönkin kanssa. Myös lattian vaihdon kanssa on jouduttu nyt selkä seinää vasten. Jos lattia meinataan vaihtaa tai muuttaa ennen keittiörempaa, on päätös siitä tehtävä aikalailla NYT. Paluuta ei päätöksen teon jälkeen enää ole ja en ole vieläkään päässyt varmuuteen siitä millaisen lattian haluan seuraaviksi vuosiksi omaan kotiin.
Pohdintoja lattianvaihdosta
Valkoinen olisi värinä ihanteellinen, mutta myös vaalea lankkulattian näköinen lattia olisi ihana. Siksi lykkäämme nyt suosiolla lattiaprojektin hamaan tulevaisuuteen ja opettelemme sietämään omaa tammiparkettia ainakin seuraavat vuodet. Vaihtoehtoja on aivan liikaa ja edelleen olen vatkannut edes takaisin laminaatin ja parketin välillä. Paras siis ottaa aikalisä asian kanssa, kun en osaa päätöstä tehdä.
Mattavalkoista maalia seinille
Makuuhuoneen nykyiset greige-hopeiset seinät on minusta tosi kauniit, mutta ne ovat aavistuksen verran liian krumeluuriset ja juhlavat muuhun sisustukseen. Jos koti olisi isompi ja makuuhuone ei näkyisi olohuoneeseen, ei asia häiritsisi niin paljoa. Mutta nyt kun sohvalla istuu, niin ensimmäisenä huomio kiinnittyy hohtaviin seiniin ja hopeisiin Rondo-lamppuihin. Ei hyvä.
Minulla jäi valkoista Siroplastin perusmaalia noin 6L ylimääräiseksi viime maalailukierroksestani ja ajattelin hyödyntää ne makuuhuoneessa. Seinissä kuitenkin on jo struktuuripinta ja -kuviointi valmiina, joten teen saman kikkakakkosen kuin kylpyhuoneen oviaukko-syvennyksen struktuuriseinän kanssa ja sudin pensselillä ohuen valkoisen maalikerroksen makuuhuoneen seiniin. Seinistä tulee todennäköisesti saman näköiset kuin se syvennyksen päätyseinä, ja se vastaa lähes täysin valkoista Tunto Hieno -pintaa.
Romantiikan aika on ohi
Ratkaisen makuuhuoneen ongelman niin että sudin valkoiset maalit pintaan ja freesaan ilmeen modernimmaksi ja kuten ystäväni totesi – maskuliinisemmaksi. 😀 Luulen että romantiikan aika on kokonaan nyt ohi ja isot pinnat ja isot kalusteet korvaantuvat pikkuhiljaa loputkin neutraalimman näköisillä versioilla. Silkkiverhoistani en kuitenkaan tule luopumaan vaan yritän saada ne sopimaan kaiken muun joukkoon sulavasti. Siinä onkin aika haaste, sillä silkki on materiaalina todella juhlava ja minun tehtävä on yrittää karsia juhlallisuudet pois. Voi apua mihin taas pääni olen työntänyt, no ojan pohjalta pääsee vain ylöspäin jos huonosti käy. 😀
Pentik Rondo -pöytälamput tuskin tulevat sopimaan huoneen sisustukseen ja olenkin avoimin mielin katsellut uusia valaisinvaihtoehtoja tilalle. Rondoa on kyllä vaikea päihittää, sillä ne ovat yksiä kauneimmista valaisimista ikinä. Itselläni on kuitenkin tullut jonkin sorttinen teräs- ja kromiähky ja vaikka se onkin ajaton ja kaunis materiaalina ja pintana, ei teräksiset esineet enää viehätä niin paljon kuin ennen.
Haaveena Louis Poulsenin valkoiset AJ-valaisimet
Jos nyt saisin tukon rahaa niin ryntäisin heti ostamaan Rondojen tilalle Arne Jacobsenin suunnittelemat Louis Poulsenin AJ-lattiavalaisimet*, jotka toimisivat jatkossa sängyn molemmin puolin luku- ja tunnelmavaloina. Tämä vapauttaisi pöytäpintaa, johon vastaavasti saisi paremmin laskettua kirjan tai iPadin käsistään.
Myös kyseisen sarjan seinävalaisimet* kiinnostaisivat, mutta ne olisivat ison sängynpäädyn vieressä liian pikkuruisen ja heiveröisen näköiset.
Ideoita riittää yllin kyllin
Yksi ideani oli siirtää olohuoneen tv-taso seinällä olevat Lamp Gustafin Monaco-seinälamput makuuhuoneeseen yöpöytien päälle. Siihen tarkoitukseen ne vuosia sitten alunperin ostinkin, mutta se idea sitten vähän jäi… 😀 Monaco-valaisimissakin on kyllä kromia, mutta muotoilu on niin virtaviivainen ja neliskanttinen että romanttinen efekti on kaukana.
Mutta juups, tällaisia aatoksia ja päätöksiä täällä. Kohti valkoista skandinavisuutta mennään ja lujaa. Enemmän Tanskaa ja vähemmän New Yorkia jatkossa. 😀
Aurinkoista iltaa kaikille!
Tuotekuvat: Louis Poulsen, *sisältää kaupallisen linkin
Comments are closed.