Siskoni toi minulle tänään muutaman lankakerän ja paksut puikot, joilla pääsin alkuun kutomis-inspiraatiossani. Sisko myös opetti minulle kädestä pitäen kuinka kudotaan, sillä olin totaalisen pihalla tekniikoista, enkä suoraan sanottuna ole oikein koskaan ymmärtänytkään kutomisen logiikkaa. 😀
Tässä se minun ensimmäinen tekeleeni nyt sitten kovaa vauhtia valmistuu. En vielä tiedä tuleeko tästä 60x60cm kokoinen tyynynpäällinen kuten ajattelin, vai kenties tytön sänkyyn somisteeksi pieni torkkupeitto syksyä varten. Kaikki silmukat on kudottu oikein, koska nurin ei vielä minulta luonnistu (en tiedä oikeita termejä, toivottavasti tuosta ymmärtää mitä tarkoitan). 🙂
1,5 tunnin väkerryksen jälkeen ensimmäinen lankakerä on melkein käytetty ja yritän ensiviikolla ehtiä Lankamaailmaan ostamaan kyseistä lankaa lisää. Lanka on paksua ja harsomaista ja tästä tulee supermuhkea ja paksu kun tekeleeni joskus (toivon mukaan pian) valmistuu.
Sisko tiesi hyvin mitä ajoin takaa kun kerroin hänelle mummobuumistani ja pyysin apua ja ohjeistusta alkuun pääsyn kanssa. Niin täydellisen langan minulle toi ja paksut kasin puikotkin vielä. Kiitos sisko!
Ehkä meillä kulkee veressä sittenkin tämä sorminäppäryys, koska omasta mielestäni tämä uurastukseni tulos on todella hyvin onnistunut jo tässä vaiheessa. Kouluaikana ei kutomisesta tullut yhtään mitään ja olin siinä niin huono että hävetti. Melkein voisin väittää että tähän päivään asti olen vihannut kutomista, kiitos pakollisten villasukkien jotka piti kutoa koulussa aikoinaan. Nyt perun kaikki pahat sanani ja ajatukseni kutomisen inhottavuudesta, sillä kutominen on kuin onkin aivan ihanaa puuhastelua ja kipinä on todellakin iskenyt minuun. 😀
Nyt menen kalisuttelemaan puikkoja vielä hetkeksi.
Heipat ja huomiseen!
Comments are closed.