Massahysteriaa ja hysteriaa massasta :)

Tämä on pitkä ja syvällinen postaus omista ajatuksistani ja mielipiteistäni.

Jonkin aikaa olen pyörittänyt mielessäni tulevaisuutta ja sitä mikä olisi minulle juuri se oikeanlaisin sisustus kaikista hyvistä vaihtoehdoista ja yhdistelmistä. Tykkään siivota, mutta en tykkää siitä että koti on siivottavassa kunnossa. Haluan kaiken olevan mahdollisuuksien mukaan hyvin yksinkertaista, jokaisen toiminnan kotona. 🙂 Haluan kaunista, mutta en vaikeahoitoista. Haluan helppoa, mutten liian pliisua ja yksitoikkoista. Jokaisessa huoneessa on oltava jokinlainen juju, joka tekee juuri tästä kodista Meidän kodin. Itse tuunailemani oksa-rekki oli minulle hyvä esimerkki siitä, että persoonallisuuden ei tarvitse olla omituista ja silmiinpistävää… eikä oikeastaan edes kovin persoonallistakaan. 😀

N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202013-07-10%20koht

Jokaisella meistä on niin kotonaan kuin vaatekaapissaankin massatuotannon tuotteita. Harva haluaa kuitenkaan kokonaan hukkua massaan. Omaleimaisuus on monelle (minullekin) tärkeää, mutta päivä päivältä on vaikeampaa erottua ja tulla erottuneeksi valtavirrasta. Muotia (turvallista massamuotia tai persoonallista en-seuraa-muotia) ovat monet asiat ja sosiaalisten kanavien (kuten blogin) kautta kaikki innovatiiviset ja persoonalliset ideat jakaantuvat aina eteenpäin ja eteenpäin. Kun ennen vanhaan naapurin Seijalla oli persoonallinen ja kaunis koti, on nykyisin helppo todeta että naapurin Seijan koti on hyvin samanlainen kuin ruotsalaisen Liinen koti. Tämän tietää, koska Liine on jakanut oman kotinsa kuvat niin blogissaan, Facebookissa että Pinterestissä. 😀 Liinen kotiin on ihastunut matkan varrella moni muukin ja jokaisessa kunnassa, kaupungissa ja taajamassa löytyy Liinen ja Seijan ja tuhansien muidenkin näköisiä koteja. 🙂 Liine vuorostaan on saanut inspiraatioita ja ideoita omaan kotiinsa sisustuslehdistä ja ystäviltään.

N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202013-07-10%20koht

Miten ne sitten eroavat toisistaan? Ovatko kaikki nämä kauniit kodit kuitenkaan niin samanlaisia jos pysähtyy hetkeksi katsomaan tarkemmin? 

Seijalla on lapsia, joiden eläminen näkyy sisustuksessa. Materiaalivalinnat ovat lapsiystävällisiä ja pöytien kulmat pyöreitä. Kehyksissä, joita näkee kaikkialla, on perheen omia kuvia. Suosituista astioista syödään oman makuista kotiruokaa. Kodissa tuoksuu omanlaisensa tuoksu. Pesukone ja kuivausrumpu pyörivät taustalla kun Seija neuloo nuorimmalle lapselleen säärystimiä tulevaa luisteluleiriä varten. Lapset tekevät läksyjä omissa huoneissaan. Olohuoneen tasolla on mummin mustikkapensaasta napattuja varpuja, jotka ovat kuivaneet kauniisti. Seija on suunnitellut koristelevansa ne valkoisella spray-maalilla myöhemmin. Televisiosta tulee seitsemän uutiset. Seija miettii että elämä on aika ihanaa. Joskus on kova kiire ja välillä hän ikävöi omaa vapaa-aikaa ja yhteistä aikaa miehen kanssa. Vaikka lapsissa on työnsä, niin päivääkään hän ei vaihtaisi pois ja jatkaa tyytyväisenä säärystimien neulomista…

Ruotsalainen Liine viettää vielä nuoruusvuosiaan ja elää menevää elämää. Uraputki on auennut ja kunnianhimoa etenemiselle riittää. Eteisen seinällä roikkuu upea ja rakas laukkukokoelma, jääkaapissa on monenlaisia juustoja ja erillisessä viinikaapissa hyvin kypsyneitä viinejä. Olohuoneen matto on aitoa nahkaa ja teetetty ulkomaanmatkan yhteydessä mittatilaustyönä. Matto on kaunis ja niin on koko olohuone yhteensointuvine sävyineen. Sänky on petaamatta ja makuhuoneen tasolla on kauniisti järjestetty kokoelma kosmetiikkaa ja koruja. Chanelin huulipunan hylsy on mennyt rikki, se tippui ravintolan lattialle viime viikonloppuna. Liinen vastapestyt ranskalaiset alusvaatteet kuivuvat kylpyhuoneessa telineessä. Taustalla soi Adelen levy, uunissa paistuu esipaistettu patonki ja lautaselle on katettu ruokakaupasta ostettu valmis kanasalaatti. Liine kaataa lasiin viiniä ja miettii että elämä on aika ihanaa, vaikka välillä onkin kova kiire ja toisinaan arki-illat ovat hieman yksinäisiä. Lapset ovat toivottuja kenties sitten joskus, mutta siihen saakka Liine aikoo nauttia omasta itsestään ja kauniista kodistaan…

N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202013-07-10%20koht

Näitä kahta naista ei yhdistä kovin moni asia. Tai ainakaan ulkopuolisen näkökulmasta katsottuna heidän elämäntapansa ja -vaiheensa eivät kohtaa. Ulospäin heidän kotinsa näyttää kuitenkin hyvin samanlaiselta. Ja jos oikein nopeasti katsoo niin nehän ovat kuin yksi ja sama koti, mutta hieman erilaisista kuvakulmista katsottuna. 🙂 Mikään henkilökuvauksissani mainituista asioista ei erilaisuudestaan huolimatta sulje toisiaan pois. Perheenäiti Seijan kaapissa voi olla juustoja ja viinejä, he saattavat syödä perheen kesken välillä valmisruokaa, Adelen musiikki voi olla myös Seijan suosikki ja olohuoneen mattona ulkomailla teetetty nahkainen matto. Vastaavasti Liine saattaa tykätä neulomisesta, tehdä itse ruokaa kuutena päivänä viikossa ja koristaa kotiaan oman mumminsa pihapensaan oksilla. 🙂  Eikä sisustuksen samankaltaisuus kuitenkaan tarkoita sitä, että näinkään olisi. Sisustus kertoo ihmisestä paljon, mutta samaan aikaan silti niin kovin vähän… 

Koti ja sen sisustus on kuin raami elämälle. Raamit rajaavat kuvan ympäristöstään, kuten kotikin. Se antaa rauhaa ja turvaa, sulkien pois muun maailman. Siellä saat olla juuri sellainen kuin olet, juuri sen näköinen kuin olet, eikä minkään ulkopuolisen asian pidä antaa vaikuttaa ainakaan negatiivisesti oman kodin mieluisaksi laittamiseen. Raamien sisäpuolella eletään oikeaa elämää ja siellä on se todellinen keskiö missä asiat tapahtuvat – siellä missä on ihminen itse. Koti on kaunis kuori, jonka sielu on elämä. <3

Esimerkkini tarkoitus on havainnollistaa, että parilla silmäyksellä ja pinnan raapaisulla ei voi tietää miten asukkaan (asukkaiden) persoona näkyy kodin sisustuksessa. Moni tykkää valkoisesta, mustasta, harmaasta, beigestä, puunsävyistä, pastelleista, kirkkaista perusväreistä, murretuistä sävyistä… Osa rakastaa niitä tulisesti, osa pitää niitä miellyttävinä. Puolet pitää enemmän pyöreästä kuin kantikkaasta ja osa meistä sisustajista vuorostaan rakastaa vänkyröitä, kartioita ja ovaaleja. 🙂 Osa sisustaa “turvallisesti” väriopin mukaan ja osa rikkoo normeja tarkoituksella. 

N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202013-07-10%20koht

Olen lukenut nyt kolme kertaa kannesta kanteen design-raamattuni Moderneja huonekaluja – 150 vuotta muotoilua -kirjan ja suorastaan hämmennyin siitä, että lähes kaikki modernina ja suhteellisen tuoreena pitämäni onkin jo suunniteltu, keksitty ja toteutettu 40,50,60 ellei jopa 100 vuotta sitten. Siitä lähti tämän postaukseni idea ja ajatus, kun mietin mikä oikeastaan onkaan enää tänäpäivänä uutta ja erilaista. Minun henkilökohtainen mielipiteeni on – ei juuri mikään. 😀

Sisustustrendit tulevat ja menevät ja aina välillä joukkoon putkahtaa niitä oman ikäpolven tuntemattomia ilmiöitä. Niistä me sitten poimimme ne hitit omaan elämäämme, joita kenties vuosikymmen myöhemmin nolona muistelemme. 😀 Joskus ne hitit tulevat jäädäkseen. Joskus hitit ovat vain normaalia enemmän esillä, eivätkä ne ole koskaan olleet epämuodissa. Paras esimerkki lienee muotipuolella – neonvärit ja kukkakuosit vaatteissa iloisesti sekaisin. 🙂 Monelle 15-20-vuotiaalle tämä räiskyvä trendi-ilmiö on uusinta hottia ja niin uutta ettei moista ennen ole nähty. Mutta me vanhemmat 30-v ja plus muistamme kuinka tuokin aika on eletty jo, osalla kahteenkin kertaan. 😀 Se ei kuitenkaan tee neon-kukkakuosista yhtään epätrendikkäämpää tai mielenkiinnottomampaa, vaikka me “vanhat kalkkikset” olemme jo trendin eläneet. Nuorempi sukupolvi tulee ja kokee sen itse (eikä vain mamman kuva-albumin kautta :D), tekevät siihen muutamia uusia twistejä ja päästävät sen ajan kultaamiin muistoihin, kuten mekin aikoinaan teimme. 😀

N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202013-07-10%20koht

Tämä sama ideologia sopii minusta myös sisustukseen. Tiesittekö, että korkeakiiltovalkoinen ja -musta on keksitty jo ainakin vuonna 1963, ellei jopa aikaisemmin? Hyvin moni, jonka kanssa olen keskustellut sisustuksestani on mieltänyt korkeakiiltoiset pinnat 2000-luvun vitsaukseksi, jolle tullaan nauramaan makeasti kymmennen vuoden kuluttua. Niin minäkin luulin, lukuunottamatta tuota nauramisvaihetta. Uskon korkeakiiltoisten kalusteiden nimittäin jäävän pysyvästi sisustukseen, joskin muoti-ilmiönä se on jo alkanut hiipua. 🙂 Jokainen sisustuksesta ja muotoilusta kiinnostunut varmasti tietää, että kuuluisaa (ja blogihylly-maineenkin saanutta) String-hyllystöä on valmistettu muuttumattomana vuodesta 1949 asti. Tämä sama ilmiö toistuu lähes kaikissa tällä hetkellä muodissa olevissa kalusteissa. Jos tuote ei ole tismalleen sama ja saman valmistajan tuottama (kuten vaikka String tai Artekin klassikot), ovat ne kopioita jostakin jo keksitystä ja hyväksi todetusta. 🙂 Ja miksi pitäisikään erinomaista ja hyvää suunnitella uudelleen? Hyvin suunniteltu tuote ei ole koskaan poissa muodista, vaikka ei ihmisten huulilla aina olisikaan.

N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202013-07-10%20koht

Itse olen sitä mieltä , että kalustesuunnittelu ei ole muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kehittynyt ulkoisen designin osalta oikein mihinkään viimeiseen 40-50-vuoteen. Tekniikka, valmistusmateriaalit ja valmistustavat sen sijaan ovat. Jotkut klassikot ovat syntyneet klassikoiksi, joistain on tullut sitä vuosikymmenien tuloksena ja muutamista on tullut klassikoita vasta uustuotannon kautta (kuten Hayn tuotteet, jotka ovat saaneet muotonsa ja ideansa kaukaa menneisyyden designista). Eikä sovi unohtaa että useampi design-tuote on saattanut jopa menettää tulevan klassikko-maineensa sen vuoksi, että tuote on kohtuullisen hintainen ja lähes kaikkien halukkaiden saatavilla. Ristiriitaista hieman, mutta niinhän elämä yleensäkin on. 🙂 Kaikkien pitäisi saada kaikkea, ja kun saa niin tuotteen arvostus laskee kuin härän häntä (vrt. marketeissa myytävät design-valaisimet). Itse arvostan muutaman design-merkin kohdalla pelkkää design-label arvoa enkä häpeä sitä myöntää. 😀 Joissain tapauksissa itse muotoilu on kuitenkin nimeä ja arvokkuuttaan tärkeämpää.

N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202013-07-10%20koht

Summa summarum, mikään ei ole kovin persoonallista ja erilaista, toisaalta ihan kaikki on. Jokainen ihminen käyttää sisustustaan ja kotiaan elämiseen ja tyydyttää sillä omia tarpeitaan. On se sitten pelkästään käytönnön kannalta tai estetiikan. Suurin osa meistä kuitenkin kulkee sitä kultaista keskitietä siinä käytännöliisyyden ja esteettisen ulkomuodon välillä. 🙂 Jos jokin tuote on ostettavissa, on se “kaikilla”. Jos se on itse tehty, on saman idean tehnyt moni muukin. Massasta ei pidä poiketa vain poikkeamisen vuoksi, eikä massaan kuulumista pidä kammota. Muistetaan kaikki, että jokaisen koti on asujansa näköinen. On siellä sitten Ikeaa tai harvinaisia designereiden prototyyppejä. Jokaisella meistä on niitä haaveita ja tuskin kukaan pystyy jokaista haavettaan täyttämään sisustuksenkaan osalta. Ja uusia haaveita tulee aina lisää, kun vanhoja toteutuu. Näin toimii ihmismieli. 🙂

N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202013-07-10%20koht

Ollaan rehellisiä itsellemme ja rakastetaan kotejamme sellaisena kuin ne ovat ja sellaisena millaiseksi ne ovat muokkaantuneet. <3 Sisustus ei koskaan ole valmis! 🙂

Jos jatksoit lukea tämän melko raskaan kirjoitukseni loppuun, niin kaunis kiitos! <3 Kuulisin mielelläni teidänkin ajatuksia aiheesta. Ja halusin kuulla oletko jättänyt ostamatta jonkin mieluisan tuotteen vain sen vuoksi että “kaikilla on se”. Oletko koskaan ajatellut, että et haluaisi jakaa jotakin ihanaa vinkkiä, tuotetta tai ideaa eteenpäin jotta kukaan ei “kopioisi” sitä? Miten tärkeää Sinulle on se, että kotisi poikkeaa “massasta”, vai onko sillä mitään merkitystä?

(Postauksen kuvakollaaseissä omia haavehankintojani, joista toivottavasti kaikki ovat joskus myös minun kotonani. Kuvat valmistajien sivuilta)

34 kommenttia “Massahysteriaa ja hysteriaa massasta :)

  1. Hyvä kirjoitus miia :)<br />
    <br />
    Olen monestikin miettinyt, että en viitsi ostaa samoja tuotteita mitä muilla on koska sitten se on matkimista. Ainakin moni ajattelee niin, että täytyy kopioida muualta kun itsellä ei ole ideoita. Mun mielestä se ei mee niin 🙂 olen iloinen kun löydän inspiraatioita muista kodeista, lehdistä jne. Ja olenkin aina ajatellut niin että en mieti mitä muut ajattelevat jos ostan samoja tavaroita kun jokaisessa blogikodissa, tai mikä on nyt &quot; in&quot;. En taatusti jätä ostamatta sitä mitä itselleni, omaan kotiin haluan vain sen takia että muut ajattelevat toisin. :)<br />
    <br />
    Ja vaikka laitettaisiin kymmenen kotia riviin, joissa on samat tavarat ja sama sisustustyyli niin mikään niistä kodeista ei kuitenkaan ole tasan samanlainen vaan omalla tavallaan persoonallinen :)<br />
    <br />
    Itse uskon että se persoonallisuus omaan kotiin tulee vasta ajan myötä. Sitten kun vuosia siellä on aikaa viettänyt, ja tavallaan tunnearvoa kertynyt.. Minusta se on persoonatonta jos yritetään keksimällä keksiä jotain mitä muilla ei ole.

    1. Jenna: Joskus on rohkeampaa ostaa sitä samaa kuin monilla muillakin, kuin yrittää löytää jotain vähemmän yleistä. 🙂 Ja vaikka kaikki kalusteet olisivat tismalleen samat kuin ystävän kotona, on oma persoona ja oma elämä kuitenkin aina näkyvissä. Minulta kysyttiin, että miksi ihmeessä haluan ostaa Ikean Malm-lipaston, kun kaikillahan on se jo ja se on jo vanha juttu. Minä vastasin kysyjälle, että siksi koska se on sopivan kokoinen, kivan näköinen ja hinta-laatusuhteeltaan erinomainen. Ei minulle ole väliä, vaikka jokaisessa kodissa olisi tismalleen sama lipasto, samanlaisen lampun alla ja samanlaisessa käyttötarkoituksessa. Sehän vain kertoo, että tuote on hyvä ja se on lunastanut paikkansa ihmisten kodeissa. :)<br />
      <br />
      Persoonallisuus varmasti kasvaa vuosien varrella, kun elämän kerrostumat alkavat näkymään. En ole käynyt kovinkaan monessa alle 35-vuotiaan kodissa, josta voisi yhdellä vilkaisulla sanoa että wou miten persoonallinen koti. Vanhempien ihmisten kodit taasen edustavat minulle hyvinkin persoonallista tyyliä, tosin niissäkin on yhtäläisyyksiä toisten saman ikäryhmän ihmisten koteihin. Niissä on kuluneita ja ajan kaunistamia Alvar Aaltoja, on aitoa taidetta ja kehyksissä mustavalkoisia kuvia. On muistoja menneistä sisustuskausista ja vähän ehkä jotain uutta ja Ikeamaistakin joukossa. Niissä näkyy eletty elämä, mutta sitä elämää onkin heillä takana jo 70-vuotta. &hearts; &hearts; &hearts;<br />
      <br />
      Näin meilläkin on sitten joskus…. &hearts; &hearts;

  2. Loistava teksti!! Kirjotat niin hyvin! 🙂 voin samaistua niin moneen lauseeseen. Olen melkein ihan sanaton! huh! oot aika mimmi!

    1. Ramona: Kiitokset! &hearts; &hearts; &hearts;<br />
      <br />
      Postauksessani yritän hieman herätellä ihmisiä ajattelemaan mikä oikeastaan onkaan persoonallista. Onko se oikeasti se, että yritetään erottua massasta kaikin mahdollisin tavoin ja vaikka väen vängällä jos se tule luonnostaan, vai se että sisustetaan tasan niin kuin halutaan ja laitetaan koti niinkuin tykätään piittamatta siitä mitä muut sanovat. :)<br />
      <br />
      Jokainen haluaa olla erityinen ja poikkeuksellinen. Sisustus, vaatteet tai pinnalliset asiat eivät minusta määrittele sitä vaan jokainen on erityinen omassa elämässään eikä toista tismalleen samanlaista ihmistä ole olemassa. 🙂

  3. Meillä sisustetaan siten mikä omaa silmää miellyttää, oli se sitten ikeaa tai desingnia. Laitetaan koti miten meillä on hyvä olla, mä en ajattele onko kotimme käytännöllinen kun kaveri tulee vauvan kanssa meille yms. Tämä on vain meidän koti. Saan monesti kuulla että miten teillä nyt tuollaista on tai miksi ostitte tuollaisen sohvan yms… Mutta tämä on meidän koti 🙂 Ei paljon muiden mielipiteet vaikuta. Oikeasti. Mies ei puutu sisustukseen, nuorelle kaikki on &quot;ihan sama&quot; niin itse päätän 🙂 Oikeastaan olohuoneen sohvan mies päätti, kun oli `kinaa´ tuleeko kangas vai nahkasohva, nahkasohva vei voiton ja olen todella tyytyväinen. Niin helppohoitoinen!! ja kokoajan siisti.

    1. Maria.R: Ja näin sen pitää ollakin. 🙂 Oma koti pitää sisustaa oman perheen toiveiden (heidän joilla toiveita on :D) ja tarpeiden mukaisesti ja viis veisata siitä, mitä joku ulkopuolinen ajattelee tai miten kokee teidän kodin. &hearts;

  4. Mä tykkään sisustaa niin, että lähes kaikki tavarat harkitaan tarkkaan, kiinnittäen huomiota sekä esteettisiin, että käytännöllisiin näkökohtiin. Hintaa saa olla jonkun verran, koska suurin osa tavaroista on käytössä pitkään. Pitää olla laadukasta ja kestävää. Tässä auttaa mun aika varma makuni, tiedän mikä miellyttää eniten(ainakin harkinnan jälkeen :)) ja se sitten tulee jäädäkseen.<br />
    <br />
    Se, että onko jokin esine massatuote ei haittaa, jos se vain täyttää yllä olevat kriteerit. Sitä paitsi uskon, että sisustusesineet yhdessä muodostavat kokonaisuuden, mikä on tärkeintä, eikä se, mistä yksittäinen esine on peräisin ja kuka sen suunnitteli. Samaa tuotetta voi käyttää monin eri tavoin. Artekia ei tarvitse välttämättä yhdistää Artekiin eikä Ikeaa Ikeaan. Toisin sanoen tykkään hankkia tavaraa eri paikoista ja yhdistellä. Näin tuttu esine saa uuden ilmeen ja pakostakin välttää liiallisen massamaisuuden. En siis sisustaisi pelkästään suomalaisten suurimmilla suosikeilla, mutta kyllä niitäkin löytyy.<br />
    <br />
    Yksi juttu mitä en koskaan huolisi kotiini on ns. massataide. Taide on juuri se, jolla saadaan persoonallisuutta kotiin. Parempi väkertää joku simppeli abstrakti teos vaikka itse.

    1. Anonyymi: Meillä jokaisella on oma tapamme ajatella ja omat tarpeemme. Toiset miettivät tarkoin ja harkiten ja sijoittavat elinikäisiin kalusteisiin. Osa vuorostaan kaipaa vaihtelua ja silloin ostopäätös tehdään hieman erilaisesta näkökulmasta. Molemman lajin edustajia löytyy paljon.<br />
      <br />
      Kokonaisuus on se mikä merkitsee. Yksittäisissä kalusteissa tai esineissä ei ole kovinkaan paljon persoonaa, ovat ne sitten millaisia hyvänsä. Mutta siinä vaiheessa kun kalusteet, esineet ja asukkaat laitetaan samojen seinien sisäpuolelle, alkaa tapahtua. 😀 Toiselle uusi valaisin voi olla kodin tärkein yksittäinen esine, joka ulkopuoliselle on vain uusi muotimööpeli. Vastaavasti jollekin tärkeintä on perintönä saatu vanha Iittalan maljakko, joka ulkopuolisen silmään näyttää uudelta muotimööpeliltä. 🙂 Persoonallisuus sisustuksessa ja elottomissa esineissä ei siis synny tavarasta itsestään vaan siitä mitä se merkitsee omistajalleen. &hearts; Eikä sitä voi silmällä ulkopuolinen nähdä.<br />
      <br />
      Minusta kaikissa sisustusostoksissa pitäisi miettiä sitä, mikä on tuotteen tarkoitus omassa kodissa. Onko se vain kaunis vai onko se pelkästään käytönnöllinen. Jos käytännöllisyyttä haetaan, niin onko kauneudella merkitystä ollenkaan? Ja mikä sitten on kaunista kenenkin silmissä ja käytännöllistä juuri omiin tarpeisiin… 🙂 Sisustuksessa pitää ajatella itsekkäästi (ja huomioida tietysti muut perheenjäsenetkin) ja laittaa koti sellaiseksi missä itse viihtyy parhaiten. &hearts;

  5. Hieno kirjoitus!<br />
    Sisutuksemme on niin meitä, vaikka muillakin on samanlaisia kalusteita ym härpäkkeitä. Tyttäreni kauhistelee vaaleutta ja valkoista sisustuksessamme, hänellä on kaksi koiraa ja kaksi pientä lasta, ymmärrän, että heille se ei sopisi. Me olemme nyt mieheni kanssa kahdestaan ja meille se sopii. Paikat pysyy kunnossa ja siistinä, eikä siivottavaakaan ole paljon, kun aina korjaa jälkensä samantien. <br />
    Paljon olen saanut inspiraatioita blogeista, sisustuslehdistä ym ympärillä olevista vinkeistä. Meillä on ns laatukalustetta, kuin myös ikeaa ja jyskiä, sekä itse tekemääkin, kaikki kuitenkin sulassa sovussa mielestämme meidän , niin oman näköisessä kodissa.<br />
    Enpä juurikaan ole miettinyt jonkun ostoa silleen, että muillakin on se, vaan jos se sopii meille, olen sen hankkinut.<br />
    Aurinkoisia kesäpäiviä toivottelee jo yli viidenkymmenen , sisustusmuotia seuraava mummi ☆

    1. päivi: Oman näköinen koti on oman näköinen koti. 🙂 Se ei ole salatiedettä eikä erilaisuus tai erottautuvuus ole oman näköistä jos se ei ole sitä luontaisesti. 🙂 Kenenkään ulkopuolisen mielipiteistä ei tarvitse välittää, jos itse viihtyy ja tykkää omasta kodistaan ja siellä on mukava olla. 🙂 Samaa mieltä olen myös pukeutumisen osalta. Jos ihminen tuntee olonsa mukavaksi ja viihtyy vaatteissaan, ei ole minun tehtäväni päivitellä että &quot;minä en kyllä koskaan laittaisi tuollaista mekkoa ylleni&quot;. Minä pukeudun omalla tavallani ja voin olla sata varma siitä, että vaikka omasta mielestäni pukeudunkin oikein kivasti, on niitä tuskailijoita minunkin kohdallani &quot;en koskaan laittaisi noin tylsää asukokonaisuutta päälleni&quot;. 😀 Makuja on monia ja makuasioista ei sovi kiistellä vaikka ajatuksia voikin vaihtaa. <br />
      <br />
      Malm-lipaston ostopäätökseni on herättänyt vähän närää. MInulle on sanottu, että älä nyt hyvä ihminen osta Malmia kun kaikilla on se ja se on ihan vanhanaikainen. Ei siitä saa blogiin kivaa postaustakaan kun se on niin tylsä. 😀 Minä en osta mitään lipastoa sen vuoksi että haluan sillä sanoa ulkopuolisille että hei, vähänkö olen nyt erilainen kuin muut kun ostin tälläisen upean lipaston jota ei jokaiselta löydy. 😀 Ostan lipaston vain ja ainoastaan sen vuoksi että tarvitsen makuuhuoneeseeni lipaston joka noudattaa vähäeleistä tyyliä, on sopivan kokoinen ja hinta-laatusuhteeltaan sopiva. Ja se on Malm. Se ei ole ikuinen laatukaluste, mutta ei sen tarvitsekaan olla. Riittää että se toimii käyttötarkoituksessaan ja on kivan näköinen. :)<br />
      <br />
      Aurinkoa ja kauniita ilmoja kesäpäiviisi! &hearts; &hearts; &hearts; &hearts;

  6. Mahtava kirjoitus!<br />
    <br />
    Itse sisustan sillä, mikä miellyttää, oli se sitten ostettu Halpa-Hallista tai tehty mittatilauksella. En ole koskaan jättänyt mitään ostamatta sen vuoksi, että kaikilla on &quot;se&quot;, mutta joitakin tuotteita en alkuhuuman jälkeen ole enää halunnutkaan (esim. Pentikin Rondo). Koskaan en myöskään ole ostanut mitään vain siksi, että se on jotakin tiettyä merkkiä. Jos olen jonkin design tuotteen hankkinut, olen ostanut sen, koska se on miellyttänyt ulkomuodoltaan.<br />
    <br />
    Tekstiä lukiessani, minulle tuli mieleen Marko Paanasen mietintä siitä, että hänen mielestään suomalaiset arvostavat esim. mariskoolia nykypäivänä liikaa. Aikaisemminhan se on ollut laadultaan hyvää ja arvostettavaa, nythän asia on toisin. Monesti designissa maksaa nimen lisäksi myös laatu, mutta aina se ei ole niin. Laadustahan kannattaa maksaa, mutta kannattaako pelkästä nimestä?<br />
    <br />
    Joka tapauksessa, ihmiset tekevät kodin, ei huonekalut. Vaikka olisi kaksi aivan samanlaista sisustusta, eivät kodit kuitenkaan olisi samanlaisia. Ja kuten Jenna jo sanoikin, persoonallisuus tulee ajan myötä. Jokaiseen kotiin kertyy ajan kanssa esineitä, joilla on tunnearvoa. Ja ne ovat juuri niitä, joilla kodit ja ihmiset eroavat toisistaan.<br />
    <br />
    &hearts;

    1. Jossu: Usein joka paikassa esiin tulevat taravat menettävät hohtonsa, eikä niitä sitten haluakaan enää omaan kotiin kuten aikaisemmin. Toisaalta sitä alkaa haluamaan koko ajan enemmän ja enemmän kun näkee miten kivalta tavara näyttää erilaisten ihmisten kodeissa tai päällä (jos kyseessä vaate, laukku tai vaikkapa kengät). 🙂 Vaikutusta on siis molempiin suuntiin.<br />
      <br />
      Jokainen arvostaa ja pitää tararoista toivottavasti vain oman makunsa vuoksi, eikä sen vuoksi minkä oletetaan olevan hienoa ja upeaa. Mariskoolit olivat joskus arvossaan ja niitä ihasteltiin kovaan ääneen ja kaikki halusivat omansa. Nykyisin mariskooleja löytyy lähes jokaisen suomalaisen kotoa, ja sen statussymboli on täysin kadonnut. Jos joku vilpittömästi pitää niistä ja esittelee niitä vitriini-hyllyssään, saattaa hän kuulla palautteena huokailua siitä että &quot;voi ei – sinullakin on vielä näitä kooleja, eikö sinulle ole kehittynyt omaa makua&quot;. Mutta ne mariskoolit voivat olla juuri tälle kyseiselle omistajalleen se isoin merkki omasta mausta eikä ollenkaan persoonaton. :)<br />
      <br />
      Minusta mariskooli on kaunis, mutta en lämpene sille itse niin paljoa että haluaisin kerätä oman kokoelman, en halunnut edes silloin kun se oli &quot;aikuisuuden ja laadun merkki&quot; että hyllyssä oli vähintään yksi mariskooli esillä. 😀 Olin ihan tyytyväinen pyökin ja sinisen sisustukseni keskellä Mikki Hiiri astioineni ja mattoineni (olin siis 19-20-v) ilman mariskooleja ja muita silloisia hienouksia. 🙂 Mutta ymmärrän täysin kaikkia heitä jotka aikoinaan rakastuivat mariskooleihin ja kenties edelleen ylpeänä ihastelevat omaa kokoelmaansa. &hearts;<br />
      <br />
      Ennen vanhaan design oli nimenomaan laatua ja jokainen design-tuote oli laadullisesti hyvää tekoa. Nykyisin se on lähinnä suunnittelua ja brändäystä eikä laatu enää kulje käsikädessä jokaisen designiksi nimetyn tuotteen kanssa. Laadukasta designia kuitenkin löytyy yllinkyllin ja molemmilla on oma kannattajakuntansa. 🙂 jotkut panostavat vain laatuun ja design tulee kaupanpäällisenä, toiset saattavat satsata enemmän brändidesigniin ja laatu tulee kylkiäisenä. Minulla jakaantuu fifty-fifty. :)<br />
      <br />
      Persoonallisuus tulee vuosien kerrostumina pikkuhiljaa. Ihminen oppii itsestään ja tarpeistaan ja myös kodin sisustus jatkojalostuu ajan myötä. Sisustusmaku saattaa muuttua useastikin, mutta jokaisesta ajanjaksosta ja kaudesta jää jälki tulevaan. Kaksi valkoista voivat olla hyvinkin erilaisia, vaikka yhtäläisyyksiä onkin paljon. Jopa saman tyylilajin sisällä. &hearts;

  7. Olipa hyvä kirjoitus. <br />
    Meiltä löytyy melko paljon niitä &quot;muotituotteita&quot;; String, Poni, Tuplakuplat, Stockholm Rand, Blockit jne. Mutta koska tykkään tuunata ja tehdä paljon itse, ei meidän koti ainakaan mun mielestä oo mikään ns. massakoti. <br />
    <br />
    Ompelen itse verhoja, koristetyynynpäällisiä, tuunaan kirpparilöytöjä, teen itse taulut, tuunaan huonekaluja teippailemalla jne. Tykkään siitä, että esimerkiksi kirpparilöytö-pöytämme olohuoneessa muistuttaa muodoltaan Hayn Tray-pöytää, mutta on kuitenkin vähän erilainen. Mulle tuotteen ulkonäkö on design-statusta tärkeämpää, mutta toki olen korvannut esimerkiksi Ikean laatikostot ja tv-tason Muuramella silloin kun siihen lopulta oli varaa, vaikkei näiden ulkonäkö niin hurjasti toisistaan poikkeakaan. <br />
    <br />
    Design on mulle tärkeää, muttei se ole mikään itsetarkoitus. Ripottelen design-esineitä massatuotantotavaroiden sekaan ja luon sitä kautta just meidän tyylisen kodin, jossa on hyvä olla &hearts;

    1. Anna: En usko että kukaan pitää omaa kotiaan massakotina. 🙂 En minäkään, vaikka meiltä löytyy Beståa, tuplakuplaa, pappelinaa, new waven astiat, lack-hyllyt, vitriini-rasiat, mammut-jakkarat, Hayn Loop ja Dots, Kartellin tuolit ja Jollyt…. <br />
      <br />
      Jos oikein tarkasti mietin omaa kotia, niin persoonallisin asia on itse tekemäni oksarekki, jonka idean löysin toisesta blogista, joka taasen löysi idean itse muualta… Maailmassa on itse tehtyjä oksarekkejä varmasti satojatuhansia, joista valkoiseksi on maalattu 30% niistä. 😀 Ei siis kovinkaan persoonallista jos miettii asiaa suuresta mittakaavasta, mutta persoonallisempaa kuitenkin kuin Hay Loopin avulla toteutettu vaaterekki. :)<br />
      <br />
      Todella moni mieltää valkoisella tai mustavalkoisella sisustetut kodit toistensa kopioiksi. Uskon että he, jotka eniten ovat tätä mieltä sisustavat itse hieman toisella tavalla. Kun kiinnostusta ei ole riittävästi pienempien detaljien katseluun, ei huomata kuin suuret linjavedot eli pääväri valkoinen, siihen ripaus mustaa ja suurimmat huonekalut jotka usein noudattavat tiettyä hyväksi havaittua linjaa (kolmen hengen sohva, matala tv-taso,litteä televisio, pöytä ja kuusi samanlaista tuolia, parisänky jossa väriteeman mukaiset liinavaatteet…). Samalla tavalla itse helposti ajattelee että omasta sisustustyylistäni poikkeavat etelä-eurooppalaiset värikkäät ja tummaa antiikkista puuta sisältävät kodin ovat kaikki samanlaisia. Kun olet nähnyt yhden, olet nähnyt kaikki. Jos kiinnostus ei riitä sellaisten kotien lähempään tarkasteluun, se saattaakin olla näin. Mutta jos katsot tarkemmin, niin huomaat että samansävyiset kalusteet ovatkin ihan erilaisilla mittasuhteilla, erilaisella muotoilulla ja okran sävyinen seinämaali on toisessa kodissa tummempi ja toisessa heleämpi. Toisessa kodissa on paljon pieniä esineitä ja toisessa minimalistisempaa, jolloin seinätaide pääsee paremmin esille…. :)<br />
      <br />
      MInä valitsen Malmin myös Muuramen sijasta. Malm edustaa ulkomuodoltaan täysin samaa asiaa, hinta on vaan huokeampi. Laatu on tietysti myös toista luokkaa, mutta minulle lipasto ei ehkä ole ikuinen ostos ja siksi en halua satsata tässä lipasto-tapauksessa Muurameen. Malmin elinkaari on lyhyehkö, Muuramen versio säilyy isältä pojalle. Minulle Malm on oikea vaihtoehto ja se tyydyttää sekä säilytys- että sisustustarpeeni. :)<br />
      <br />
      Minullekin design on tärkeää. Joskus ihan vaan designarvon vuoksi ja toisinaan koska siinä yhdistyy sekä arvokkuus että laatu. 🙂 Haluan ostaa sekä harvinaisempaa kaikien arvostamaa designia että massadesigia, jonka arvo perustuu vain omaan suhtautumiseen. Joidenkin mielestä on hölmöä maksaa 400 euroa muovisesta lampusta, minusta lampusta kannattaa maksaa enemmänkin vaikka se on &quot;vain&quot; muovia. 🙂 (muovi on tosin materiaalina todella kestävää ja hyvin tuotettuna laadukasta, mutta se mielletään lama-ajan halpamateriaaliksi nykyisin). 😀

  8. Mä olen joissain asioissa niin… hölmö. Esim. lokki-valaisin. Näin sen vuosia sitten jossain antiikkikaupassa ja tykästyin tosi paljon. Varmaan seuraavalla viikolla sama lamppu oli Anttilan kuvastossa ja tykkääminen tippui. Mutta esim unikkokuosi, joka on ollut jo vuosia sitten out-listalla, meillä on suosituimmat pussilakanat unikkoa, samoin patakintaat, essu ja tykkään tosi paljon.<br />
    <br />
    Stringiiin tykästyin jonkun sisustusohjelman kautta, kun oli vanha String seinällä. Sen jälkeen se kulovalkean tavoin yleistyi lähes kaikkiin sisustusblogeihin ja taas mielenkiintoi laantui. Hetkeksi palasi maanantaina. Olin viikonlopun Hietsussa myynnissä ja myyntirahat polttaa nyt taskussa. Vepsäläisellä on tämän viikon tarjouksessa String 99 e, mutta ei sittenkään, sekä meillä ei ole edes paikkaakaan sille. Stringistä on tämä pöytäversio, maksaa reilu tonnin tosi kiva, mutta kun meillä on 2 tosi kivaa pöytää, joissa tehdä koululäksyjä esim, ei käyttöä kokonaisuudellakaan ole.<br />
    <br />
    Uskoisin että mulla vahvempana on oma maku. Tykkään tuotteesta, yleistyminen voi laimentaa tykkäämistä, mutta jos oikeesti tykkään, se ei laimene.<br />
    Ja myös se jos en tee mitään asialle. Block-valaisin on hyvä esimerkki. Tykkäsin siitä vuosikausia, mutta en ikinä hommannut. Sitten yhtäkkiä sitä näkyi joka paikassa ja tajusin ettei enää mun tarvikaan sitä hommata. Lamppuna ei kovinkaan käytännöllinen, sisustuselementtinä kyllä. <br />
    <br />
    Pääasia on että omassa kodissa viihtyy. Ja minä viihdyn. Mulla on tosi monen ystävän kodissa käynyt toimittaja ja kuvaaja lehteen ja telkkariin. Aina kysytään persoonallisia koteja ja kertaakaan ei ole meidän kotia ehdotettu. Eli ei ole lehtitasoa mutta on kotitasoa. Ja se on kuitenkin se tärkeämpi juttu.

    1. Lanttuleikkuri: uskon että Lokin suhteen sinulla oli vain kiihkeä ihastuminen. 😀 Ihastuit sen olemukseen ja siitä henkivään arvokkuuteen kokonaisuutena, kun et ehkä tiennyt että se on &quot;kaikkien saatavilla&quot;. Harvinaisuus aspekti vaikuttaa ihmismieleen ja moni antiikkikalusteista pitävä vihaa uustuotannon antiikkia, joka näyttää samalta mutta ei ole. Minulla on yksi perhetuttu joka ihasteli aikoinaan minun antiikkikalusteen näköistä kunnoon puusta valmistettua piironkia. Hänestä se oli todella upea ja kaunis. Kun kuuli että olin tilannut sen Ellokselta, hän löysi siitä heti sata virhettä ja vikaa miksi se ei ollutkaan enää edes kaunis. 😀 Se ihmismieli… :D<br />
      <br />
      Itse uskon että jos oikeasti rakastaa jotakin tuotetta tai kuosia, ei se tunne katoa koskaan vaikka kaikki muut vihaisivat sitä. &hearts; Unikko taitaa sinulle olla sellainen. Monella se on mariskooli. Joillain vuorostaan tuplakuplan valaisimet. Vain aika näyttää onko jokin itselle juuri se oikea. Sitä ei voi tietää kuin vasta vuosien kuluttua. Ja siihen varmasti perustuu myös se, miksi vanhemmilla ihmisillä näkyy sisustuksessaan enemmän kerrostumia kuin nuoremmilla. Minä kuulun siihen ryhmään että vaihtelen melko usein sisustustyyliä, mutta jokaisesta sisustuskaudestani on jäänyt jotain seuraavaan vaiheeseen. Ja tietyt asiat ovat tulleet jäädäkseen, ovat ne sitten muodikkaita tai noloja muiden mielestä. :D<br />
      <br />
      Lehdet etsivät aina persoonallisia koteja, mutta silti nopealla selailulla ne toistavat aina samaa kaavaa. En lue enää kovinkaan paljon lehtiä, mutta jos joku tekisi sellaisen lehden missä kuvattaisi niitä oikeita koteja, erilaisia sisustustyylejä tai jopa sisustustyylittömyyttä niin ostaisin heti. 🙂 Parhaat inspiraatiot tulevat aina tavallisten ihmisten kodeista, vaikka sisustus ei kokonaisuutena olisikaan juuri se mitä itselleen haluaa. Hienoille sisustuslehdille on toki oma lukijakuntansa, jotka haluavat nimenomaan katsella täydellistä elämää täydellisistä kuvista, joissa koti on täydellisesti sisustettu. Tämä on pakoa arjesta ja ihanaa luxusta ja haaveilua. Minä kuitenkin itse kuulun toiseen kuppikuntaan ja olen paljon kiinnostuneempi oikeasta elämästä ja tavallisemmista kodeista. Onneksi on blogit! 🙂

  9. onko siis sinun kotonasi tai jossain muualla jotakin juttuja mitää et halua kertoa siksi että muut kopoioisi sitä?

    1. donna: Minulla ei ole. 🙂 Jaan mielelläni kaikki ideani teille ja olen vain iloinen jos joku saan minun jutuistani itselleen omia ideoita. :)<br />
      <br />
      Olen kuitenkin useasti törmännyt tälläiseen ajattelutapaan. Halutaan olla edelläkävijöitä ja halutaan olla persoonallisia, eikä voida sietää ajatusta että vastaan tulee ihmisiä jotka ovat tuunanneet itselleen hakaneuloista samannäköisen paidan yms. Tuudittaudutaan siihen että ähää, minullapa onkin jotain tosi ihanaa ja erikoista, ymmärtämättä lainkaan että samaa ideaa voi käyttää ja toistaa jo moni muukin (kenties joku bloggaaja tai julkisuuden henkilö, jolloin ideat leviävät nopeasti eteenpäin). Se että vastaan kävelee kadulla ihminen, jolla on samalla tavalla tuunattu paita, voi olla sattumaa, tai sitten ei. Ehkä persoonallinen idea on jo jonkun keksimä ja se on levittäytynyt eteenpäin, mutta tämä persoonallinen &quot;ideapihtaaja&quot; ei vain ole siihen vielä törmännyt ja sen vuoksi kokee olevansa niin omaleimainen. 😀 Tämä siis kärjistetty esimerkki siitä, mitä ajan takaa. 🙂

  10. Tosi hyvä kirjoitus ja paljon ajatuksia herättävä! Mulla on nimenomaan käynyt niin, että olen myynyt tiettyjä tavaroita siksi, että ne tulevat vastaan liian monessa blogissa, vaikka olen niistä tykännyt. Mutta tilalle onkin sitten tullut jotakin muuta kivaa 🙂 Tämä ilmiö on tullut sen myötä kun aloitin oman blogini. Haluaisin yrittää tarjota lukijoilleni jotakin muuta kuin mitä todella monissa blogeissa näkyy; Bourgiet, Tamtamit, Jolly-pöydät, Stone-jakkarat, Rondo-valaisimet, Hay Loop-naulakot vain muutamia mainitakseni. <br />
    <br />
    Ja kyllä, joskus on tullut mieleen jättää esittelemättä jokin juttu ettei kukaan muu kopioisi sitä, mutta sitten olen kysynyt itseltäni miksi oikein kirjoitan blogia? Ammennan itse inspiraatiota toisten blogeista, miksei joku saisi tehdä niin minun blogistani? Tosin yleensä kun selkeästi lainaan idean joltakin toiselta, on mielestäni kohteliasta ja mukavaa linkittää/mainita asiasta postauksen yhteydessä. Kaikki eivät näin tosiaankaan toimi, mutta minusta se olisi mukava &quot;kirjoittamaton sääntö&quot;.

    1. LadyBlue: joskus tavaroihin kyllästyy. 🙂 Se voi johtua siitä, että ne ovat niin yleisiä ja niitä näkee &quot;liikaa&quot;, tai sitten olisit kyllästynyt niihin joka tapauksessa jossain vaiheessa ilman mitään erityistä syytä. 🙂 Minullekin on käynyt näitä mysteerisiä kyllästymisiä. :D<br />
      <br />
      Minäkin inspiroidun toisten ideoista ja mainitsen aina jos koen että olen napannut omaan kotiini idean joltain toiselta. 🙂 Blogeja on niin paljon, että vain murto-osaa niistä seuraan ja aina en ole ajantasalla mitä kukakin on jo kotonaan tehnyt. 🙂 Itse en koe olevani kovinkaan persoonallinen sen osalta että sisustukseni olisi kokonaan vain minun aikaansaamani. Ideoita ja visioita tulee sieltä sun täältä ja ne muokkaantuvat omassa päässäni omaan kotiin sopiviksi. Joskus ne voivat olla uudempia juttuja ja toisinaan jo kymmenistä blogeista tuttujakin (kuten Malm-lipaston ostaminen, käppyräoksien maalaaminen ja oksarekki). 🙂 Sisustusblogit ovat äärimmäisen hyvä inspiraationlähde kaikille sisustamisesta kiinnostuneille, blogeja ja sisustustyylejä löytyy jokaiselle ja minusta sisustaminen ja vinkkien etsiminen ei ole koskaan ollut näin helppoa kuin mitä se on nykyisin. 🙂

  11. Hyvä kirjotus :)<br />
    <br />
    En ikinä oo jättäny ostamatta tavaraa kottiin mitä muillaki on jos se tavara on mulle tarpeellinen (tai vaikka hieman tarpeetonki) 🙂 Syy ei siis oo &quot;ku muillaki on&quot; vaan en välttämättä tarvi sitä ja voin ihailla sitä sitte lehistä/blogeista, siis jos jätän sen kauppaan :)<br />
    <br />
    Ja ikinä en oo jättäny tavaraa hankkimatta kaupan mukkaan.<br />
    Ja omasta mielestä on hölmöä maksaa jostaki tuotteesta hunajaa jos saman asian ajjaa samantapanen tuote edullisemmin, miksi mie tuhlaisin rahhaa johonki designtuotteeseen jos saman saa edullisemmin…ja nyt en puhu kopiointitavaroista vaan esim. joku pussilakana on tajuttoman kallis (vrt. Balmuir) ja samantapasen kuosin saa edullisemmin (vrt.H&amp;M) ja se miellyttää minua ja on hyväntuntunen kangas, pöljähämmie oisin jos maksasin hunajaa vaan merkin takia…mutta suon kyllä muille tämän 🙂 Puhun vaan ittestä pöljänä, en piä muita pöljänä jokka tekkee valinnan toisin ku mie :)<br />
    Jokkainen saa tehä mitä haluaa &hearts;<br />
    <br />
    Blogit ja lehet on mulla ainaki inspiraation lähe, saattapihan olla, että niistä löytyy jotaki mitä ei oo ees tajunnu olevan jne 🙂 esim. joku kiva siivousväline joka helepottaa siivousta, ihan taatusti ostan semmosen kans vaikka kaikilla blogisteilla jo oiski semmonen…miksen ostais, pöljähämmie oisin jos jättäsin sen kauppaan sen takia vaan ku muillaki on jo semmonen 🙂 sama koskee tavaraa :)<br />
    <br />
    Ja vaikka ois itelläki blogi, en välittäis mitä muut sanois, minun blogi, minun koti, minun sisustus :)<br />
    Tuntuu että blogisteilla ja blogien seuraajilla on semmonen mielikuva että jos muutamalla blogistilla on joku esine ja itekki ostaa sen niin sitte tuntuu että kaikilla on se vaikka näitä blogeja on vaan murto-osa ihmisistä…äääh, emmie ossaa selittää mitä ajan takkaa 🙂 siis ihmisiä moninkertaisesti enemmän ku blogeja ja ne muut ihmiset ei välttämättä tiäkkään jostaki esineestä tai D.I.Y.-ideasta joita blogit on täynnä…eli siis blogisteilla ja lukijoilla tullee väärä &quot;tunne&quot; että kaikilla on just se sama esine…ei, emmie ossaa kirjottaa mitä tarkotan…<br />
    <br />
    No joka tappauksessa minua ei kiinnosta onko jollaki toisella samanlainen ku mulla tai ostanko samanlaisen ite mitä toisella on, ku minun koti, mie ite sitä esinettä katon ja jos se on ommaa silimää miellyttävä, aivan sama onko jollaki muullaki semmonen 🙂 saati sitte että kiinnostaa se että jos mulla on joku ja toinen ostaa samanlaisen, evvk 🙂 Ei se multa pois oo :)<br />
    <br />
    Ja en oo semmonen ihminen että pimittäsin jonku kivan idean/tavaran/jne toisilta, minustahan ois vaan kiva jos joku toinenki pitäs omasta ideasta tms 🙂 Ei jaksa täsä elämäsä olla niin pikkumainen ettei jakais jotaki ideaa toisellekki jos toisellekki tulis siittä vaikka hyvä mieli :)<br />
    <br />
    Oma mielipie on se, että jokkaisen koti on ainutlaatunen ja yksilöllinen, oli siellä sitte &quot;massa&quot;tuote tai ei 🙂 siksipä mie tällä asenteella rakastanki katella pinterest kuvia ja blogeja :)<br />
    Suosittelen muitaki vaihtaan asennetta jos tuntuu pikkumaiselta :)<br />
    <br />
    Niin ja jos oikiasti sisustus on Harrastus, siihen harrastukseen kuuluu se vaihtelunhaluki 🙂 tavaroitten vaihtelu, järjestyksen halu, seinien muutoksen halu jne…vain TOSI sisustusharrastaja tietää ja tajuaa miksi näin on, muitten ei tarvikkaan tajuta, riittää ku antaa kaikkien kukkien kukkia &hearts;<br />
    Vaalitaan ME sisustusrakkautta muitten mielipitteistä välittämättä..<br />
    <br />
    Ohhoh! Tuli muuten melko pitkä teksti :)<br />
    Onkhan täsä kirjotuksesa nyt mittään päätä ja häntää 🙂 taitaa hitusen mennä ohi otsikonki, sorpat vaan 🙂 ja mulla eri tilanne ku ei oo sitä ommaa blogia, mutta vaikka oiski, toimisin ihan tälleen kuitekki :)<br />
    <br />
    Kiitos tästä mukavasta ja ainutlaatusesta blogista ja kodista &hearts; Minusta on ihana ku sie oot oma ittes asiassa ku asiassa vaikka joskus se saattaaki olla rämpimistä kommenttien takia &hearts;

    1. Meän Satu: Sinä kirjoitit minusta täyttä asiaa. 🙂 Jokainen arvottaa omakohtaisesti tavaroiden arvon ja siinä missä toinen pihistelee niin toinen satsaa ja toisin päin. On hyvä että lähes kaikelle on nykyisin useampia vaihtoehtoja (kuten vaikka pellavalakanat), on edullista on keskitasoa ja on kalliimpia vaihtoehtoja. Laatu ja hinta eivät aina kohtaa, hyvinkin edullinen tuote voi olla aivan loistava ja arvokkaampi tuote voi olla hintaansa huonompaa laatua. Erilaiset asiat merkitsevät ihmisille niin eri tavalla. Minä en pitänyt H&amp;M:n pellavasta enkä kokenut että se on edulliseen hintaansakaan nähden tarpeeksi hyvä, ja Balmuir on lunastanut todella korkeat odotukseni kaikin puolin ja sen kalliimpi hinta on minusta kohdillaan (eli perusteltavissa :D). 🙂 Ikuisuuskysymys on myös Aarnion tuplakuplat, jotka minusta ovat loistavia sijoituksia mutta monen muun mielestä täysin typerää pröystäilyä. Minä maksan muovisesta valalsimesta oikein mielelläni pyydetyn hinnan, eikä edes sillä ole väliä että Aarnio on suunnitellut sen. Ostaisin valaisimen silti, vaikka suunnittelijana olisi ollut tuntematon Marja-Leena Oulaisista. 🙂 Tämän valaisimen tärkein asia on sen muotoilu ja ideologia, kaikki muu on toissijaista. :)<br />
      <br />
      Massaa on niin monenlaista, on sitä massaa josta tulee trendikästä ja sitä näkyy kaikkialla. Sitten on hiljaista massaa jota löytyy kaikialta, mutta kukaan ei kiinnitä siihen huomiota. Massaan mahtuu paljon massaa, ja myös niitä persoonallisempiakin juttuja. Jokaisen koti on omanlaisensa ja jokainen ihminen on yksilönsä, vaikka pitäisikin monesta suositusta massatuotteesta. :D<br />
      <br />
      Minä olen aika jääräpäinen ihminen. 😀 Hihiii. 🙂 Mietin asioita aika paljon mielessäni ja yleensä kun blogiini jotain tämän postauksen tyylistä kirjoitan, niin olen varma kannastani ja seison omien sanojeni takana. Mielestäni olen kuitenkin elämänvarrella oppinut tosi hyvin muistamaan, että meillä kaikilla on omanlainen elämä ja elämänarvot saattavat olla erilaisia. Minun totuus ei ole sama asia kuin koko maailman totuus ja mielipiteitä mahtuu niin monta kuin on ihmistäkin planeetalla. 🙂 Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin ja ajatuksiin ja niistä saa pitää kiinni, varsinkin jos pystyy vielä perustelemaan miksi kokee jonkin asian tietyllä tavalla. Tunteista kaikki lähtee, mielikuvista jotka aiheuttavat tunteita. Muistoista. Vaikka tavarat ovat vain tavaroita, niin nekin kertovat tarinaansa omistajastaan. Millainen ihminen esimerkiksi tykkää TuplaKuplasta? Leikkisä, nuorekas, moderni, huumorintajuinen? Tai sitten Eero Aarniota suuresti arvostava design-keräilijä… 🙂 Nämä kaikki kuvaukset sopivat minuun ja suurin osa myös tuntemiini ihmisiin, joilla kotonaan on Tuplis. 🙂 Jos taasen mietitään Malm-lipasto kertoo omistajastaan, niin hmmm… no, ainakin sen että hänellä on ollut tarve lipastolle. 😀 Yksittäisistä asioista voi päätellä jotakin, mutta vasta kokonaisuus kertoo totuuden. :)<br />
      <br />
      Aurinkoista ja ihanaa päivää! &hearts; &hearts;

    2. Eikä!…onko teillä Balmuir pellavalakanat ja et tykänny H&amp;M:n!?! 😀 <br />
      Emmie tienny! Oikiasti :)<br />
      Mie ihan heitin vaan hatusta nuo ku muistelin merkkien nimiä 😀 ei siis ollu sulle tarkotettu 😀 En viittiny ottaa Malmia ja Muuramea ku joku oli jo niistä maininnu :)<br />
      <br />
      Haa, Meilläki on Tuplikset S ja M-koossa enkä miekään pröystäile niillä vaan ne on meillä ihan valon tuojana kauneutta tuovana (kauneus on kattojan silmissä) 🙂 ja sitte Malmia ja Beståa jne 🙂 ja tykkään! :)<br />
      Aurinkoa sinnekki &hearts;

  12. Olipa hirmu hyvä postaus! Pisti ajattelemaan paljonkin asioita 🙂 Meillä sisustus on vielä niin alkutekijöissä, jotenkin melkein jäänyt sen yleisen kodin kunnottomuuden varjoon, ettei mitään design-juttuja ole ehtinytkään kertyä, tiedä sitten kertyykökään. Mä hankin sellaista mikä omaa silmää miellyttää, mikä sopii kukkarolle ja mille keksin oikean käyttötarkoituksenkin. Monet hankinnat perustuvat aivan varmasti muiden blogeista saamiini inspiksiin ja vinkkeihin. Mä oon mestari vohkimaan muilta hyviä ideoita (kysy vaikka Irinalta ;D), tosin saa munkin ideoita vapaasti käyttää jos joku halua taikka tarvetta tuntee 😉 <br />
    <br />
    Minulle ei tule mieleen nyt yhtään sellaista tuotetta, jota en hankkisi itselleni vain siksi, että &quot;kaikilla on se jo&quot; tai että se on alkanut menemään pois muodista. Jos itse jostain tykkään ja sellaisen haluan, niin mulle on ihan sama vaikkei Suomesta kotia löytyisi, jossa kyseistä tuotetta ei jo olisi ;D Toisaalta en myöskään osta tuotetta vain siksi, että se on muotia, tai hurjan suosittu. Jotkut tuotteet tosin ovat sellaisia, että niistä ikäänkuin kasvaa tykkäämään mitä enemmän niitä näkee. Toisaalta joihinkin aluksi kivoihin juttuihin saattaa kyllästyä jo ennenkuin itse on saanut vakavissaan edes harkittua sellaisen hankkimista. Sitten on jotain, mikä vaan kestää aikaa ja mikä itseä miellyttää vaikka kaikki muut suunnilleen inhoaisivat sitä.

    1. Dara: Massa-ajattelu sopii myös pukeutumiseen ja oikeastaan kaikkeen muuhunkin. 🙂 Joidenkin mielestä on tyhmää ostaa ison ketjuliikkeen massatuotantona tehty valkoinen trikoopaita, koska se on kaikilla ja laatukaan ei ole loistava. Sitten olen minä, jonka mielestä on tyhmää ostaa 60 euron valkoinen trikoopaita, koska merkki maksaa siinä enemmän kuin laadun parempi taso verrattuna halpispaitaan. MInä ostan mielummin halpispaidan ja katson kun vastaan kulkee 10 saman näköistä paitaa. osa paidoista voi kyllä oikeastaan olla sitä kalliimpaa ja arvostetumpaa merkkiä, mutta sitä ei huomaa. Yhtä kaikki, samalta näyttää ja ihmiset ovat kuin toistensa klooneja valkoisissa paidoissaan. 😀 Se mikä tekee kokonaisuudesta persoonallisen, on se että yhdellä on jalassaan mustat housut, toisella verkkarit, kolmannella minihame ja neljännellä farkut. 😀 Tämänkin esimerkin voi rinnastaa sisustukseen – neljässä kodissa on valkoinen lattia, valkoiset seinät ja valkoiset kalusteet. Yhdessä niistä on tekstiilit punaisia, toisessa kultaisia, kolmannessa on paljon pastellin sävyjä ja neljäs on kokonaan valkoinen. Yksi on runsas ja krumeluurinen, toinen askeettinen ja vähäeleinen. Nämä olivat toistensa ääripäitä ja väliin mahtuu miljoonia yksilöityjä variaatioita asukkaiden omista yhdistelmistä, joissa näkyy persoonallisuutta. :)<br />
      <br />
      Sisustusta ei pidä ottaa vakavasti, vaikka postauksen aihe olikin nyt normaalista poiketen hieman vakavamielinen. 😀 Kynsin ja hampain täytyy pitää kiinni niistä asioista joista tykkää kovasti ja rohkeasti kokeilla uusia kiinnostavia asioita, löytääkseen itselleen ne parhaat jutut. Viis siitä mitä muut on mieltä. 🙂

  13. Siis blogithan ovat vain pintaraapaisu suomalaisista kodeista. Vaikka esineet ja huonekalut blogeissa ja lehdissä yleisiä niin tuskin kuitenkaan kaikilla niitä on. Ei ainakaan minun tuttavapiiristäni löydy kaikilta samoja. Meillä keittiön tuoleina Louis Ghostit, lamppuna Octo, Pentikin Rondo, Annon Pandora matto, Hayn tray ja dlm olkkarissa, eteisessä Hay loop jne.. Eikä näitä kaikkia samoja ole tutuilla. Ja mitä sitten jos blogeissa on? En koe niitä massatuotannoksi.

    1. Leena: Niin ovat, enkä tarkoittanut että blogien tuotteet ovat massatuotteita tai että bloggaajat tekisivät niistä sellaisia. En usko että blogeilla on vielä niin suurta merkitystä. :)<br />
      <br />
      Massaa on sekä massateollisuuden massavalmistustuotteet (esim Ikean tuotteet) sekä hieman harvinaisemmat designtuotteet, jotka ovat pinnalla ja niitä ostetaan paljon. Massaan vaikuttaa paljolti hinta, eli hyvin harva 35 000 euron arvoinen kaluste saa sellaista huomiota ja suosiota kuluttajien keskuudessa että voisimme puhuakaan massasta. Mutta tästä sohvasta on voitu tehdä edullisempi lähes identtinen versio, joka onkin jo muoti-ilmiö ja vaikka sitä ei Ikean kokoisia valmistuseriä tehdäkään niin se voi muodikkuutensa puolesta nousta esille niin monessa paikassa että se mieletään &quot;kaikilla on tämä&quot;-tuotteeksi. :)<br />
      <br />
      Minusta tuotteen suuri suosio kertoo siitä että tuote on hyvä. Se on pelkästään hyvä asia. Minä en kammoa kuulua massaan ja ylpeästi omistan kaikki omat massatuotteeni. 😀 Postaukseni tarkoitus oli herättää ajatuksia siitä, miksi massatuotteita ei arvosteta niin paljon kuin harvinaista designia. Ja miksi erilaisuutta pitää korostaa. Jokainen varmasti haluaa olla omanlaisensa ja kenties haluaa kotinsa olevan sopivan erilainen jotta se ei ole &quot;suoraan sisustuslehdestä kopioidun&quot; näköinen, mutta miksi? Miksi oma unelmakoti on kuin sisustuslehdestä kopioitu niin miksi se on negatiivinen asia? Miksi kaverilla ei saa olla samanlaista paitaa kuin itsellä? Nämä on niitä kysymyksiä joita olen itse miettinyt, varsinkin kun minulle valkeni design-kirjan luettuani että moni suhteellisen uutena pitämäni kaluste onkin oikeasti &quot;kopio&quot; menneisyydestä. :D<br />
      <br />
      Oikeastaan toivoisin, että ihmiset olisivat rohkeampia (te lukijat olette kyllä ihan supereita!!) ja jos tykkää jostakin tuotteesta ja kymmenen kaveria sanoo vieressä että &quot;älä osta sitä kun kaikilla on se jo&quot; niin ei anneta toisten sanomisten vaikuttaa mihinkään. Ostetaan ja tuunataan sitä mitä halutaan ja viis veisataan muiden mielipiteistä. 🙂

    2. Huh mikä määrä kirjoitusvirheitä vilisi silmissä. 🙂 Toivottavasti saat selvää mitä yritin sanoa. 😀

  14. Aivan mielettömän hyvin kirjoitettu! Kaikki tuo on täyttä asiaa. Itse tykkään sisustaa kotiani juuri sellaiseksi kuin itse haluan. Hyväksyn sisustuksessani kaikenlaista tavaraa, niin designia kuin halppisversioitakin. Värejäkin on välillä enenmmän ja välillä vähemmän. Tykkään lukea toisten sisustusblogeja ja ihastella kauniita koteja ja välillä nappaan niistä kivoja ideoita omaankin kotiin. On mahtavaa, että muut jakavat auliisti omien kotiensa ovet toisten katsottaviksi. Itsekin voisin vallan mainiosti antaa muille sisustusvinkkejä, enkä haluaisi pitää niitä pelkästään itselläni sen takia että joku matkisi. Ei kenenkään kodista voi tulla täysin identtistä toisen kanssa, koska niissä elää eri perhe. Sama koskee mun mielestä myös muotia. Kaikki ollaan yksilöllisiä ihmisiä, vaikka olisi samanlaiset hiukset tai vaatteet. Kunnioitan myös heitä, jotka haluavat olla yksilöllisiä ja erottua massasta, suotakoon se heille. Ollaan vaan kaikki tyytyväisiä omaan elämään , näkemykseen ja valintoihin vaikka olisivatkin kopioita muilta. Ne ovat kumminkin kunkin ihmisen omia juttuja.

  15. Loistava aihe! Olen useinkin miettinyt, että onko mulla itselläni enää oikeasti mitään omia ideoita, kun jatkuvasti on esimerkiksi blogien tuottaman informaatiotulvan keskellä. Ja onko paha, että omassa kodissani toteutan jonkun muun, esimerkiksi sinun kotonasi (siis blogissasi) näkemäni idean. Meiltäkin löytyy kotoa paljon blogijulkisuutta saaneita tuotteita, kuten Hay Tray-pöytä, Kartellin tuotteita ja niin edelleen. Mutta muistan, että olen katsonut tuotteita hankkimismielessä jo kauan ennen blogeja. Toki myönnän, että lukuisat blogisisustukset ovat nostaneet kiinnostustani entisestään tuotteita kohtaan. <br />
    <br />
    Mieluiten näkisin asian niin, että voimme antaa toisillemme vinkkejä ja ideoita hyviksi havaituista tuotteista. Kun tarpeeksi moni luokittelee tuotteen hyväksi, siitä tulee klassikko. Minulle tuotteen arvoa ei vähennä se seikka, että moni muukin omistaa sen. Tosin en ole muutenkaan luonteeltani tyyppiä, joka haluaisi korostaa erilaisuuttaan ja omintakeisuuttaan muihin nähden. Pahimmillaan se on nimittäin aika ällöttävä piirre ihmisessä. <br />
    <br />
    Ja kuten joku fiksu jo kommentoikin ylempänä, blogeissa oleva sisältö on vain pintaraapaisu suomalaisten kodeista, eli kylläpä se massa taitaa viihtyä jossain ihan muualla kuin sisustusbloggaajien kodeissa ;D

  16. En koskaan, ikinä, ajattele, että en voisi ostaa jotain, koska &quot;kaikilla&quot; on se. En myöskään ajattele, että pitäisi ostaa jotain, koska &quot;kaikilla&quot; muillakin on. Siis ikinä. <br />
    Kaikki, mitä meillä on sisustuksessa, on sellaisia, joista oikeasti tykkään. Mies on antanut mulle melko vapaat kädet sisustuksen suhteen, ja meidän sisustus vuodenajasta riippumatta kertoo musta ihan hurjan paljon. Se on mua ja katsomalla sitä, pystyy kertomaan musta oikeastaan kaiken 🙂

  17. Asiani ei liity tähän mutta osaisitko auttaa mua, minkälainen matto sopisi neliönmuotoiseen eteiseen? 🙂 Meillä on tällä hetkellä ikean beige nukkamatto 133×195 cm ja se ei jotenki sovi tohon tilaan ja avatessa wc:n ovi osuu mattoon.. :/

  18. Hyvä kirjoitus ja paljon ajattelemisen aihetta!<br />
    Mä olen kyllä jättänyt ostamatta jotain ja lakannut haaveilemasta jostakin tietystä ihan vain siksi että kaikilla on se. Blogimaailmassa seikkaillessa himotusten määrä se kasvaa aina vaan, kun kaikkea ihanaa näkyy jokapuolella. Oma kotini on kuitenkin omannäköiseni ja koostuu itseä miellyttävistä jutuista ja tavaroista ja erilaisistakin tyyleistä. Joka huoneessa on mulla vähän oma maailmansa. Rakastan kivoja esineitä, mutta ostaessa pidän mielessä sen, sopiiko kiva esine juuri meille ja omaan tyyliini 🙂

  19. Minä olen ihan koukuttunut sinun blogiisi ja olen iloinen, kun päivität sitä niin ahkerasti. Ensivilkaisu ei vielä aikoinaan vakuuttanut, kun tuntui, että joka paikka ja moni blogi pursui näitä valkoisia bestå -kaappeja ja kromia. Minusta on kuitenkin ollut mielenkiintoista seurata, miten tuollainen vaaleakin koti muuttuu pienin askelin. Oma kotini on ihan toisenlainen, tummia perintöhuonekaluja ja värillisiä seiniä, mutta on minullakin valkoinen nahkasohva – se on koiraperheessä ihan ykkönen! Oma pohdintani onkin ollut modernin sohvan ja nojatuolin yhdistäminen tähän kaikkeen muuhun. Koska osa huonekaluistamme on perittyjä, tunneside niihin on aika tiukka. Tykkään myös tuoda matkoilta aina jotakin sisustukseen liittyvää. Olemme joskus mieheni kanssa leikitelleet ajatuksella ihan erilaisesta kodista, mutta ainakaan vielä ei sen aika ole tullut, enkä tiedä olisiko se tarpeellistakaan. Meidän koti on tällainen. Siitä huolimatta seuraan kiinnostuneina muiden koteja blogeista ja lehdistä, eikä mieleeni tulisi arvostella muiden valintoja. Meiltä löytyy kyllä myös Ikeaa, muttei varsinaisia sisustuksen klassikoita. Jollei sitten tulevaan kasvihuoneeseen eksy Kartellin Masterseja, vihreänä…<br />
    Vielä rohkenen esittää yhden toiveen; postauksiasi olisi huomattavasti miellyttävämpää lukea, jos käyttäisit hymiöitä vähemmän. Arvaa vain, montako kertaa meinasin itse lätkäistä hymiön ylle…olen kovasti harjoitellut siitä tavasta pois. Olet niin hyvä kirjoittaja, ettei se veisi tekstiesi sisällöstä mitään pois.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *