Canon EOS 70D, toivepostaus sekä tiukkaa asiaa :)

Uuden kameran hankkiminen on siintänyt ajatuksissani jo jonkin aikaa ja moni pitempään blogiani seurannut varmaan muistaakin kuinka olen nykyisen Olympukseni kanssa välillä taistellut. 🙂 Canonin järkkärit ovat olleet ykkösvaihtoehtonani ja sainkin lainakameran kokeiluun pariksi viikoksi. 🙂 En olisi uskaltanut suinpäin rynnätä ostamaan uutta kameraa, joten on hyvä että pääsen konkreettisesti kokeilemaan kameran toimintoja ja kuvaustaitojani etukäteen ennen ostopäätöksen tekemistä. Testissä minulla on Canonin EOS 70D 18-135 IS STM kittiobjektiivilla, joka soveltuu hyvin yleiskuvaamiseen. Tämän hetkisellä näppituntumalla kamera objektiiveineen vaikuttaa oikein kompaktilta paketilta ja voittaa kyllä kevyesti oman Olympuksen Pen PM-1 minikamerani. 😀

iIMG_7714.jpg

iIMG_7720.jpg

iIMG_7707.jpg

Yhdistän tähän testikuvauspostaukseen myös postaustoiveen sohvan toisenlaisesta sijoituspaikasta. Muutama teistä lukijoista ehdotti että sohva siirrettäisi ikkunan edestä vastapäiselle puolelle selkä keittiöön päin ja tämä olisikin oikein kiva kokonaisuus, ellei katossamme olisi päivittäisessä käytössä olevaa keinua. 🙂 Keinu on meille se ehdoton ykkönen, joka sanelee tilantarpeensa mukaan muiden kalusteiden asettelun, ja järjestys vaihtuikin tästä takaisin vanhaan malliinsa heti kuvien ottamisen jälkeen. 🙂

iIMG_7670.jpg

iIMG_7682.jpg

iIMG_7679.jpg

iIMG_7672.jpg

Sohvaa siirrellessäni kokeilin sitä vielä seinähyllyjen eteen ja jätin tällä kertaa hyllyjen ja sohvan väliin pienen happiraon. Tämä on myös aika kiva, mutta tseäni ihan aavistuksen verran tökkii se, että seinähyllyt ovat 30cm liian pienet sohvan leveyteen nähden. Tästä selviäisin sillä, että lisäisin seinälle pienet 30cm levyiset Lack-hyllyt ikkunan puolelle, mutta pikku-Lackeja ei saa korkeakiiltovalkoisena. Kaikki hyllyt pitäisi vaihtaa mattavalkoiseksi, tai sitten tuunata pikkuhyllyt kiiltävänvalkoisella maalilla tai DC-Fix kalvolla. Jätän asian vielä makustautumaan mielen sopukoihin. 😀

iIMG_7637.jpg

iIMG_7609.jpg

iIMG_7647.jpg

Ja tässä sitten taas tämä lähtövaihe ja paluutilanne pienellä kaaoksella varustettuna. 😀 Meillä ei tosiaan mene varttiakaan, ennenkuin hillitty ja hallittu siisteys on tässä kunnossa. Kolmevee naperon kanssa ei koristetyynyt pysy ojossa eikä tavarat muutenkaan paikoillaan. Artekin Kanto-teline on muuttunut meillä junanvaunuksi ja valkoinen Mammut-jakkara edustaa Muumien majakkaa. 😀 Vaikka likaista ei olekaan, niin sotkuista kyllä jokainen päivä.

Haluankin tässä sanoa yhteisesti kaikille teille, jotka olette viime aikoina kritisoineet sisustustamme, että on todellakin aivan eri asia sisustaa ja somistaa sinkkunaisen lapsetonta ja lemmikitöntä keskustakotia kuin lapsiperheen kotia. Lapsiperheiden keskenkin on suuria eroja sillä, kuinka monta ja minkä ikäisiä lapsia kodissa asuu, onko omakotitaloa isolla pihalla vai kerrostalokotia kaupungin ytimessä. Valitettava totuus on se, että vaikka kuinka haluaisin laittaa omaan kotiini kauniita asetelmia, leikkokukkamaljakoita, rypyttömäksi silitettyjä lakanoita, ei se kolme vuotiaan tytön (tai pienten lapsien kanssa muutenkaan) ole kovin fiksua. Blogin kuvia varten voisin toki somistaa iltaisin omassa rauhassani vaikka mitä ihanaa asetelmaa, mutta en näe siinäkään oikein järkeä että pelkän kuvaamisen vuoksi koristelen kotia ja kuvien ottamisen jälkeen siivoan kukkamaljakot, tuikkukokoelmat ja sisustuskirjapinot kynsilakkapurkkeineen jemmaan pois tytön ulottuvilta. Tuollaiset kauniit ja ryhmitellyt kuvat ovat ilman muuta kaunista katseltavaa ja nautin itse suuresti myös tämän tyylisistä sisustuskuvista. Oman kotini osalta en kuitenkaan halua tehdä “sisustuslavastuksia”, koska minulle ja meille ne eivät ole arjen realismia. Vapaaviikonloput ovat sitten erikseen, mutta niitä varten en suotta ala keräämään sisustuskirja-, koristetyyny-, shaali-, kosmetiikka-, kynttiläkokoelmaa. Periaatteeni onkin, että se mitä ei voi pitää esillä varjelematta tai varastoimatta, ei ole meille tarkoitettu. 🙂 Lisään vielä, että minusta kodikkuus tai sen puute on useimmiten lähtöisin mieltymyksistä ja jokaisen omasta sisustusmausta. Itse koen että meidän kotona on nyt hyvä olla ja eläminen näiden seinien sisällä näiden kyseisten tavaroiden ja kalusteiden kanssa on mukavaa ja viihtyisää sekä helppoa. Kaikki eivät kuvien perusteella tai muutoinkaan ajattele samoin, eikä tarvitsekaan. Jokaisen oma koti on se maailman tärkein paikka ja itse kannustan kaikkia laittamaan omaa kotiaan mieleisekseen, vaikka ideat olisikin joskus yhtä pähkähulluja kuin minunkin. 😀

iIMG_7617.jpg

iIMG_7593.jpg

Canonista vielä mainitakseni, oletteko mitä mieltä tämän postauksen kuvista kuvina?? 🙂 Minusta nämä ovat onnistuneempia kuin aikaisemmat kuvani, enkä päässyt kameran manuaalisäädöissä vielä edes kunnolla alkuunkaan. 🙂

iIMG_7604.jpg

Loppuun vielä hauska kuvanmuokkaukseni, jonka kera toivottelen kaikille ihanaa illan jatkoa! <3 <3

(Canon EOS 70D-kamera saatu lainaan Canonilta)

43 kommenttia “Canon EOS 70D, toivepostaus sekä tiukkaa asiaa :)

  1. Kylläpä näyttäisi aivan mahtavalta sohva noin päin, että selkänoja olisi keittoöön päin. 🙂 mutta mielestäni kotisi on kaunis juuri sellaisena kuin sen olet sisustanut. ♡ ja jokainen sisustaa itseään eikä muita varten. 🙂 ihanaa syksyn jatkoa sinulle, jatka samaan malliin. ♡

    1. Juulia: Sohva on tosi kivan mallinen ja siksi se sopii melkein päin vain olkkariin. 🙂 Samalla kun imuroin ja pesin lattiat, niin siirsin sohvaakin ja toteutin Rosan toivepostauksen, jossa ikkunan edusta on vapaa ja sohva toisella puolella olkkaria. Seinähyllyt ovat minusta kivemmat kun sohva ei ole ikkunan edessä, mutta harmi ettei tila riitä keinumiseen silloin. <br />
      <br />
      Ihanaa syksyä sinullekin! &hearts;

  2. Näin se kuule on, jokainen sisustaa omaa kotiaan itselleen (ja perheelleen). Niin mukavaa, kun lukijoita onkin miellyttää, niin joku raja sentään. Ei ne blogin lukijat sun kotona asu ja jos sun sisustus ei heidän mielestään ole tarpeeksi kodikasta, niin anteeksi vain, mutta hittoako ne sun blogia sitten lukee. Ymmärrän kyllä, että erilaisia kalustejärjestyksiä voi ehdottaa, mutta kodikkuuden kyseenalaistaminen on aika törkeää. Varsinkin jos se esitetään ehdottomana totuutena. &quot;Omaan kotiini kaipaisin enemmän lämmöntunnetta, joka minulle tuo kodikkuutta, mutta jos sinun silmään tuo on kodikas ja viihdyt, niin se on tärkeintä.&quot; Eikö olisi ihan hyvä esimerkkitapa tuossa esittää asia? 🙂

    1. Irina: Näinhän se on. Välillä tuntuu vaan itsestä siltä että liika on liikaa, kun päivittäin saa kysymättäkin lukea kritiikkiä oman kodin laittamisesta ja mahdollisista virheistä, joita pitäisi korjailla. Sitten jos vastaan kritiikkiin että tykkään kodistani tälläisenä näiden puitteiden rajoissa, niin saan kommenttia etten kestä kritiikkiä. Eli mielipiteitä saa lukijat esittää kyllä, mutta itse olen heidän kanssaan erimieltä se ei enää sovikaan.

  3. &quot;Itse koen että meidän kotona on nyt hyvä olla&quot;.<br />
    <br />
    Ja tämähän on se juttu. Tämä on sinun kotisi.<br />
    <br />
    Koska itse lähinnä haen inspiraatiota ja hyviä vinkkejä eri blogeista luodakseni &quot;oman näköisen&quot; kodin minun on vaikea ymmärtää ja ehkä myös hyväksyä että toisen kotia ja sisustusta kritisoidaan.<br />
    Olet tehnyt valinnan avata ovesi meille kaikille ja se on mielestäni niin hienoa. Ja myös rohkeaa. <br />
    Kamerasta riippumatta kuvasi ovat olleet upeita. Mitä jos se johtuu sinun &quot;silmästäsi&quot; eikä kamerasta :)<br />
    <br />
    Blogisi on jo pitkään toiminut minulle inspiraation lähteenä ja olet kuviesi ja kirjoitustesi myötä saanut minutkin ajattelemaan hankintojani tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin 🙂 &quot;Buy now and keep forever&quot;-hengessä sisustan nyt vastaremontoitua kotia yhdistellen uutta ja vanhaa, onnistunutta tasapainoa hakien. <br />
    <br />
    Ihanaa syksyä!

    1. Jacita: Tämä on minusta tärkeintä ja minusta tuntuu että joskus jää vähän unholaan se että sisustus ei voi sanella kokonaisuutta vaan ne ihmiset jotka siellä asuu. Se mikä yhden mielestä on kaunista, ei välttämättä ole toisen mielestä ollenkaan hyvä juttu. Uskon ja toivon että jokainen tekee omasta kodistaan itselleen ja perheilleen parhaimman ja kauneimman, ja viis veisaa siitä mitä naapuri on mieltä. Kehitysideat ovat tietysti asia erikseen, mutta ei niitäkään kysymättä tarvitse tuputtaa kenellekään, edes bloggaajalle. :)<br />
      <br />
      Kiitos kivasta kommenstistasi ja ihania sisustushetkiä rempatun kodin parissa! &hearts; &hearts;

  4. Johan taas on kummallista..sinunhan on kotisi, ei kenenkään muun. Täytyy sanoa, että minun silmääni sisustuksesi on upea, olet kehittynyt sisustajana todella paljon!

    1. Tiina: Näin on. 🙂 Ja ymmärrän toki sen että jokaisella on omanlainen näkemys kivasta ja toimivasta sisustuksesta ja varmasti suurin osa teistä lukijoista tekisi asioita toisin kuin minä, mutta minä olen minä ja teen mieleistä kotia tästä mitä on tarjolla ja saatavilla. &hearts; &hearts;<br />
      <br />
      Kiitos! &hearts; &hearts;

  5. Kotisi on kaunis. Kotisi on rakkaudella sisustettu, arjella suurustettu, klamourilla maustettu ja tilkkasella hulluutta kuorrutettu. Se on teidän omakoti.<br />
    <br />
    Valitettavasti läppärin kautta katsoessa en huomannut mitään eroa edellisiin kuviin.

    1. Pirjo: Kiitokset! &hearts; &hearts; Meitin kotona on minusta nyt mukava tunnelma ja toiminnallisuus on parempi kuin koskaan ennen. Toki puutteita ja vikoja löytyy, mutta niinhän niitä aina. <br />
      <br />
      Hihii, itse otan tämän kohteliaisuutena. 🙂 Itse näen tarkkuuksissa eroa, canon on parempi kuin Olympus. Canonin kuvat tulivat hyvin vaivattomasti tälläisinä ulos muistikortista, Olympuksen kanssa saa taistella säätöjä kuntoon ennen kuin kuvista tulee edes kohtuullisia. Ero on enemmän ehkä täällä käyttäjän toiminallisuuden puolella kuin kuvan laadussa sitten. 🙂

  6. Näinhän se on, jokainen sisustaa itselleen ja omalle perheelleen. Olisihan se nyt pähkähullua kerätä niitä hienoja asetelmia lattioilta vähän väliä. (Tai toki, jos energiaa riittää :)<br />
    Meitä lukijoita on kuitenkin niin paljon, että jokaista ei voi miellyttää. Itse olen sitä mieltä, ettei miksi ylipäätänsä seurata blogia, jonka sisällöstä ei pidä.<br />
    Oma blogini on kadottanut muutamia lukijoita viimeisten viikkojen aikana. Liekö syynä remontointi- ja sisustuspainotteisuus muuton myötä, mutta niin se vaan menee. Elämä muuttuu ja kyseessä on kuitenkin lifestyle-blogi, joten miksi blogin pitäisi pysyä samana? Tuntuisi jotenkin teennäiseltä olla kirjoittamatta ja kuvaamatta asioita, jotka ovat todella suuri osa arkea juuri nyt :)<br />
    <br />
    Itse huomaan näissä kuvissa, että valkoinen näyttää valkoiselta ja valoisuus on aivan eri luokkaa kuin aikaisemmissa postauksissa. Mutta onkohan kiinni kamerasta vai kuvauksen ajankohdasta?<br />
    Mutta niinhän se on, että ei kallis kalusto tee hyvää kuvaajaa. Hyvä kuvaaja saa uskomattomia otoksia vaikka kertakäyttökameralla, joten sen puolesta ei kannata hankinta-stressiä ottaa 🙂

    1. Suvie: Ei kukaan bloggaaja voi mielyttää kaikkia lukijoita eikä siihen pidä minusta edes pyrkiä. Joskus on vaan raskasta kun väsyneenä työpäivän jälkeen innostuu jostain sisustusjutusta ja piristyneenä ja iloisin mielin teen teille postauksen, jonka kommenttikenttä tursuilee korjausehdotuksia, palautetta, kritiikkiä tms. Väsyneinä hetkinä se lannistaa mielialaa, vaikka postauksen tarkoitus ei olekkaan kalastella mitään kehuja tms. Itse ajattelen asian niin, että jos itselle tapahtuu jotain pientä ihanaa ja siitä kertoo eteenpäin, saakin kuulla että &quot;mitäs sä nyt iloitset, toihan on ihan naurettava, huono, toimimaton, ruma…&quot;, ja kyllähän ilo laantuu itse ilopilleriltäkin. 😀 Yleensä en anna omaa iloani latistaa, mutta tällä viikolla on sadellut poikkeuksellisen paljon krittiikkiä ja muuta moskaa tuonne kommenttiboksin puolelle. Halusin siksi ottaa asian esille tässä postauksessani, jotta saan vastattua kaikille samoista asioista viime aikoina palautetta antaneille yhteisesti ja laajemmin.<br />
      <br />
      Kuvauksen ajankohta taitaa olla aika sama kuin yleensä, eli päivällä ennen kuin aurinko laskee. Canonin kuvat ovat ainakin tarkempia kuin Olympuksen, se on selkeä ja iso ero. 🙂

  7. Pidän mustavalkoisesta kodistasi, joka ei ole kolkko koska esim. puulattia antaa lämpöä sisustukseen. Olen itse &quot;vankina&quot; vuosien takaisessa cappucino – innostuksen värittämässä kodissa (yök), kun ei ole nyt resursseja päivittää kaikkea. Pikkuhiljaa. Plaah! Siksi luen blogeja jotta voin haaveilla uudistuneesta omasta kodista…tykkään teidän mustavalkoisesta maailmasta kovasti. <br />
    <br />
    Ainoa mikä ylipäätään sisustusblogeissa hieman on alkanut kyllästyttämään on ns. blogitavarat/huonekalut eli samat tavarat jotka löytyvät joka kodista (string – hyllyt sun muut). Ollaanko me suomalaisetkin kuitenkin niin sopuleita eli mitä yhdellä niin toinen perässä…olisi kiva nähdä kekseliäitä ratkaisuja. Tosin se ehkä vaikuttaa asiaan, että lukee saman tyylisiä blogeja, koska niiden maailma viehättää omaa silmää. 😉 Sinun blogissa erityisesti nuo DYI jutut on kivoja ja kekseliäitä, niistä on kiva lukea. Hyvää syksyä!

    1. Anu: Kiitokset kommentistasi! &hearts; &hearts; Cappucino on tulossa kohta taas muotiin, joten siinä vaiheessa oletkin edelläkävijä ja suunnannäyttäjä. 🙂 Maitokahvin sävyt ovat minusta tosi kauniita, tutkaille esim Balmuirin mainoskuvia joissa on paljon ruskean sävyjä. Jos saisit inspiraatiota oman kodin laittamiseen niin, että cappucinoa ei tarvitsisi missään vaiheessa vaihtaa toiseen. :)<br />
      <br />
      Blogimaailmaa paljon seuraaville tulee varmasti joistain tuotteista ähky. String-hyllyä en nimeäisi blogihyllyksi, koska se on kuitenkin ikuinen klassikko ja meidän isovanhempien ajalta jo lähtöisin. Minusta on vain toivottavaa, että String jatkaa maineessa ja kunniassa seuraaville ja sitäkin seuraaville sukupolville. 🙂 Tray-pöytä ja Loop-naulakko taas ovat vuorostaan blogi-ilmiö, koska ne ovat melko uutta designia ja niiden tunnettavuus on räjähtänyt jättimäiseen kasvuun blogien ansiosta. Muita pahasti &quot;leimattuja&quot; blogituotteita en itse ainakaan miellä omistavani, mutta ei haittaisi yhtään vaikka omistaisinkin. <br />
      <br />
      Sopulimaisuutta en ainakaan itsestäni tunnista, koska minulle on hyvin pitkälti se ja sama mitä muiden bloggaajien, ystävien tai tuttujen kodeissa on. Toki saan inspiraationi esim Pinterestiin ladatuista kuvista, joiden perusteella saatan löytää ja ihastua johonkin tuotteeseen. En kuitenkaan koskaan osta mitään sen vuoksi että muillakin on. Enemmin ostaisin sellaista mitä muilla ei ole, mutta sekään ei ole minulle mitenkään tärkeää. 😀 En tavoittele persoonallisuutta enkä myöskään samaistumista toisiin. Menen omaa tietäni pitkin ja hankin kotiini sellaisia juttuja mistä tykkään, ovat ne sitten suosittuja, puhkikulutettuja, outoja, hassuja tai tuntemattomia. 🙂 Kaupasta valmiina ostettuja tai idealainana itse tuunattuja. :)<br />
      <br />
      Olen tämän vuoden aikana innostunut diy-jutuista kovasti ja muutama uusi ideakin on taas mietittynä valmiiksi. Toteutus vaan puuttuu toistaiseksi. 😀 Nyt parhaillaan odottelen makkarin maalin kuivumista että pääsen laittelemaan viimeinkin makuuhuoneen kalusteet takaisin paikoilleen. 🙂

  8. Kotisi on todella kaunis, aistikas! Olen löytänyt blogisi ja tykästynyt siihen. Jatka entiseen malliin, lapset ovat lapsia ja kasvavat. Tulee aika, että saa laittaa mitä vaan ja mihin vaan, eikä niihin kukaan koske. Nauti 🙂

    1. Anneli: Lapset kasvaa… 🙂 Meilläkin on jo ihan erilainen meno kuin esim vuosi kaksi sitten, jolloin matalia tasojakaan ei ollut. Odotan innolla sitä hetkeä, että saan laittaa kukkamaljakon olkkarin pöydälle ja kukaan ei koske kukkiin. 🙂 varmaan puolisen vuotta vielä menee, että kukka-asiat alkaa olemaan liian tylsiä juttuja meidän neidille. 🙂

  9. Kuvat näyttävät oikein hyviltä:) Mäkin haluun:))))) Uuden kameran nimittäin…<br />
    Älä sinä muiden kommenteista välitä. Se on sinun kotisi ja kaunis juuri sellaisena kuin on.<br />
    <br />
    Ihanaa viikonloppua Habitaren merkeissä &hearts;<br />
    <br />
    Terkuin, Frida

    1. Frida: Minun Olympus on kokenut vähän kovia ja alkaa olemaan siinä kunnossa että se täytyy joko korjauttaa tai vaihtaa toimivampaan. Akun ja muistikortin suojalevy on mm. irti ja salama ei enää pysy telineessään kiinni. Tälläisiä pikku kremppoja alkanut ilmestymään. :)<br />
      <br />
      Ihanaa viikonloppua sinullekin halausten kera! &hearts; &hearts; &hearts;

  10. itse myös rakastan omaa kotiani joka on ihan päinvastainen kuin sinulla. mutta todellakin jokainen sisustaa juuri niinkuin itse parhaaksi näkee……makuja on niin laidasta laitaan mutta toki jokainen saa sanoa mielipiteensä….sehän on vain hänen!<br />
    kamerasta sen verran että ei auta ostaa kallista järkkäri /ammattilais kameraa jos ei osaa kuvata…..ei ne kuvat parane kameralla vaan sillä että opettelee kuvaamaan….tämä on totuus…Nim. kokemusta, 26vuotta kuvannut. tänäpäivänä on joku ihme buumi että on PAKKO olla järkkäri…..kun kaikilla muillakin on?!?!<br />
    Mukavaa viikonloppua =)

    1. ulla: Tässä olen täysin samaa mieltä, että oman kodin pitää olla asujilleen rakas ja mieluisa paikka. &hearts; &hearts; &hearts;<br />
      <br />
      Osaamaton kuvaaja ei saa hyviä kuvia maailman parhaimmallakaan kameralla, mutta valokuvaamisessa kehittymistä saattaa oleellisesti haitata huono kamera. 🙂 Minun Olympuksen nimijärkkäri on periaatteessa oikein passeli minun käyttööni, mutta säädöt ja valikot ovat hankalakäyttöisiä ja Olympukselle ominainen värisävy kuvissa vahvistuu meidän kotioloissa. Kuvat ovat Olympuksella lähes poikkeuksetta kellertäviä, vaikka kuinka yrittäisit säätää valkotasapainot ja kontrastit sekä kyllyydet kuntoon. Kameran raudan puolesta minulle riittäisi aivan mainiosti esim EOS 1100 harrastelijakamera, objektithan ovat ne joilla on enemmän merkitystä kuvien laadussa ja onnistumisessa. Tonnin rungolla ei tee mitään jos objektina on pelkkä peruskuvaamiseen tarkoitettu putki. <br />
      <br />
      Syy miksi minulla on nyt lainassa tämä EOS 70D on se, että haluaisin kameran joka taipuu jopa ammattitasoisiin kuviin ja jota ei tarvitsisi vaihtaa vuosiin tai vuosikymmeniinkään. Kamera saisi on olla toiminnoiltaan sen verran laadukas, että kehitysvaraa löytyy. Canonin plussat ovat myös suomenkieliset valikot sekä se, että lisäosien saatavuus ja laajennettavuus on huippuluokkaa.

  11. Jokainen sisustaa miten haluaa tai miten rahat riittävät. Pidän kodistasi kyllä, nykyisin tosin olet enemmän sisustustrendin mukaan sisustaja kuin ennen. Nyt kaikki tavarasi ovat niitä jotka pinnalla. Olin satavarma, että tähän sisustukseesi Kartellit eivät sovi. Kauniita tavaroita hyllyllä, mutta miksi maustemyllyt, patalaput, juomalasit ja kahvinkeitin ovat seinähyllyillä eivätkä varsinaisessa keittiössä? Jokainen laittaa rahansa minne haluaa, mutta jos kerran keittiöremppa ajankohtainen, niin miksi olet laittanut tonnin palamaan uusiin sisustusjuttuihin? Uusi Nappulakin hyllyltä löytyy. Nämä eivät tietysti minulle kuulu, mutta ihmettelen. Pidän kodistasi ja sisustuksestasi, olet blogia lukenut alusta asti.

    1. Leena: Itse en mene trendien perässä, toki kaupat tarjoilevat enimmäkseen niitä kauden trendikkäimpiä juttuja. :)<br />
      <br />
      Seinähyllyt ovat keittiössä ja niiden tarkoitus on palvella keittiön säilytystilan jatkeena. Tällä hetkellä pannulaput, tyhjä teräskori ja lasitavara ovat hyllyllä koska tilaa ei muualla ole. Myöhemmin keiitiön valmistuttua niiden tilalle tulee jotain muuta keittiöteemaan sopivaa. Haluan kyseisen seinämän olevan enemmän keittiötä kuin olohuonetta, lukunurkkaa yms. Ja haluan kauniiden esineiden olevan esillä, vaikka olisivatkin vain maustemyllyjä, sitruspusertimia tai kannuja. Minusta ne on kivoja ja ehdottomasti esillä olon arvoisia. &hearts;<br />
      <br />
      Mukava kuulla että olet pysynyt matkassani mukana alusta asti. &hearts; Kiitos siitä! 🙂 Paljon on tapahtunut ja asiat muutuneet. Jotain peruspilareitakin onneksi on, jotka ovat säilyneet näihin päiviin asti. Mukavaa viikonloppua! &hearts;

  12. Kirkkaassa muistissa tuo vaihe kun ei voinut mitään asetelmia laittaa tasoille tai minä olin niin pöhkö että laitoin silti, mutta eihän ne siinä kauaa pysynyt 😀 Nyt pienin on 4-vuotias ja kaikki tavarat saa olla rauhassa, jopa kukatkin. Vuoden päästä teilläkin varmasti sama juttu :)<br />
    <br />
    Muumien majakka ja junanvaunu, hih, ihana &hearts;

    1. J: Kyllä nämä pikkunäpit nopeasti nappaavat tavarat omiin leikkeihinsä, varsinkin kun silmä välttää. 😀 Meillä on jo varmaan viisi kukkakimppua levitelty lattialle tai revitty niistä terälehdet pois, kynttilät ja tuikkulyhdyt ovat lähteneet livohkaan olkkarin pöydiltä ja koristetyynyt ja muu kevyt kannettava seilaa pitkin kotia joka päivä. 😀 Ensi keväänä meidänkin neiti lähenee jo neljää vuotta ja varmasti kiinnostus &quot;äitin pikkutavaroihin ja kukkiin&quot; on kadonut. 😀 Sitä odotellessa… :D<br />
      <br />
      Juups, Kanto-telineessä on tänäänkin tyttö istunut ja huutanut vaan välillä että tuut tuut puuh, pois alta juna tulloo nyt asemalle. 😀 Nyt siinä matkustaa Ariel-nukke, on kuulemma menossa mummilaan käymään. 😀 😀

  13. Jännää. Miten tyttösi antaa sitten esim. taulukehysten olla paikoillaan, mutta ei muiden tavaroiden? Eivätkö irralliset lasikantiset taulukehykset ole äärettömän vaarallisia ja vielä sijoitettuna lapsen tasolle???!! Jotenkin kovin epäjohdonmukainen tuo sinun sepustus. Minulla on 2- ja 4-vuotiaat lapset ja osaavat kyllä pitää sormensa erossa sellaisista tavaroista, mihin eivät saa koskea. Meilläkin on minimalistinen sisustus, mutta joitakain harkittuja esineitä kyllä tasoilla esillä.<br />
    <br />
    Sitten ihan yleistä pohdintaa… Jos kirjoitaa blogia omasta kodista ja elämästä ja esittelee sen julkisesti kuvien kera joskus useaankin kertaan päivässä, niin saako lukija olla eri mieltä kuin blogisti? Saako sanoa, että nyt näyttää kyllä minun mielestäni todella epäonnistuneelta? Ja blogistikin kysyy useasti lukijoiden mielipidettä. Onko korrektia vain ja ainoastaan kehua? Olen koukuttunut tähän blogiin, koska sisustus ja asiat vaihtuvat maaniseen tahtiin ja mielenkiinnolla odotan aina, mitä taas on tapahtunut 🙂 Ihan kuin koukuttavaa saippuasarjaa seuraisi. Eli kiitos, että osaat luoda tällaista viihdettä.<br />
    <br />
    Minusta sisustuksesi on mennyt selvästi parempaan suuntaan. Toivottavasti tämä tyyli säilyisi edes pari kuukautta. Mutta omaan silmääni Ikean lastulevykalusteet ovat halpoja, persoonattomia ja lähinnä opiskelijan asunton kuuluvia. Se on vain minun mielipide eikä siitää kannata loukkaantua. tavarat on myös aseteltu mielestäni ilman sisutussilmää. Design-kalusteille pitää luoda oikea pohja. Itsellään sainne tänne ripoteltuna ne eivät tuo tyylikkyyttä kenenkään kotiin. Moni ei varmasti pitäisi meidän sisutuksesta, mutta toisaalta en aseta sitä julkisen arvostelun kohteeksi juuri koskaan.<br />
    <br />
    Joten älä siis loukkaannu. Jos haluat vain ylistäviä kommentteja niin ei kannata kysyä lukijoiden mielipidettä.

    1. Sisustelija: Tyttö ei ole kiinnostunut seinähyllyistä ja niissä olevista tavaroista. Syytä tähän en tiedä ja itsekin joskus mietin mitä mahtaa pikkuneidin mielessä vilistää. 🙂 Pöydille ja tv-tason päälle laitettavat pienemmät tavarat, kirjat, kaukosäätimet, puhelimet ja kukkavaasit saavat sitten kyytiä senkin edestä. Viikko sitten ostin kauniin punasävyisen kukkakimpun ja laitoin ne Tray-pöydälle sillä ajatuksella, että jos vaikka tyttö antaisi niiden olla rauhassa. Puoli tuntia meni hyvin, kunnes käväisin vessassa ja minuutin päästä takaisin tullessani oli kukat taiteltuna ja tallottuna lattialla ja osa terälehdistä laitettuna tytön vesimukiin, jossa hän keitteli &quot;soppaa&quot;. Sinne meni se kimppu. Ja ennen kuin ehdit ottamaan asian esille, niin kyllä koen että kasvattajana ja äitinä osaan asettaa tytölle rajat ja tyttö tiesi että tekee väärin. Hän halusi kuitenkin &quot;kokkailla&quot; ja kokeilla rajojaan, mikä on kolmen vanhalle normaaliakin. Tyttö itki, pyysi anteeksi ja oli pahoillaan episodin ja keskustelutuokiomme jälkeen, mutta en ihmettele että sama toistuisi uudestaan sillä ei tämäkään ollut ensimmäinen kerta. Lastenkasvatusasioita en halua ottaa enempää esille ja toivon että tähän ei palata enempää, sillä en jaksa sitä loputonta kädenvääntöä mikä kasvatuksellisista asioista tulee. Se ei myöskään ole blogini kantavia aiheita, joten sen sivuuttaminen on enemmän kuin aiheellista. Lapset on lapsia, ja jokainen on oma persoonansa. Toiset ovat rauhallisempi, toiset villimpiä ja meitä vanhempia myös. :)<br />
      <br />
      Lukija saa ilman muuta olla erimieltä bloggaajan kanssa, on kyse ihan mistä tahansa aiheesta jota blogissa käsitellään. En itsekkään ole aina samaa mieltä muiden ihmisten (bloggaajia tai ei) kanssa, mutta koskaan en kuitenkaan asetu toisen yläpuolelle oman mielipiteeni kanssa. Tällä en viittaa nyt nimenomaisesti sinuun, mutta näitäkin ihmisiä on ja blogissanikin ovat kommentoineet useasti. Mielipiteen esittämisen tarvetta tulisi kuitenkin ehkä hieman miettiä, sillä esimerkiksi minä en kovinkaan usein kysy mitään mutta silti kommenttiboksini tulvii korjausehdotuksia ja kritiikkiä (käytän nyt tätä sanaa kuvaamaan kommenttia, jossa painotus on siinä että sisustus ei miellytä kommentoijaa). Kysyttäessä ilman muuta saa ja pitääkin kertoa oma mielipide, vaikka se olisi täysin päinvastainen kuin bloggaajan oma näkemys. Siihen on hyvä bloggaajan aina varautuakin ja bloggaamiseen ryhtyessä on hyvä tiedostaa se että lukijoiden joukossa on paljon ihmisiä, jotka ajattelevat asioista täysin eritavalla. Mielipiteiden tuputtaminen on kuitenkin ihan toinen asia ja kun kymmeneen perättäiseen postaukseen tulee kymmeniä kommentteja siitä kuinka kaikki on (taas) pielessä, alkaa se oikeasti tympimään. Itse en postauksillani hae kehuja enkä kaipaa ylenpalttistä hehkutusta muutenkaan, mutta jatkuva kritioinnin kohteena oleminen on kuluttavaa. Kyllä, bloggaan julkista blogia, joka on arvostelulle alttiina päivittäin, mutta lukijan on hyvä kuitenkin muistaa että minäkin olen tavallinen ihminen ja lähtökohtanani on tavallisen pulliaisen elämä. En ole sisustusalan ammattilainen, joka &quot;opettaa&quot; tai ohjaa lukijoita parempaan sisustamiseen, en ole muotialan tietäjä joka näyttää lukijoille kauden in/out trendit, en ole superäiti joka niksipostailee muille äideille arjen vinkkejä selviytymiseen…. en mitään tälläistä. Minä olen minä, en opeta enkä ohjaa ketään, postailen omista asioistani parhaaksi katsomallani tavalla kertomalla omia juttujani omasta elämästäni. Blogiani ei siksi tarvitse ottaa niin vakavasti ja tarttua jokaiseen pieneen tai isoonkin seikkaan, joka Sinun mielestäni on huonosti. <br />
      <br />
      Olen samaa mieltä, että sisustus on muuttunut parempaan suuntaan. 🙂 Ja tietysti olenkin, sillä enhän olisi muuten näitä muutoksia tehnyt. Paljon on vielä hommaa keskeneräisenä tai huonosti, itseäni rasittaa eniten keittiö ja lattian kukertava väri. Kauniita ja täydellisiä huonekaluja ja pikkutavaroita on helppo ostaa, mutta sisustuksen vaikeus onkin siinä, miten niistä saa parhaat puoleen esiin epätäydellisessä ympäristössä. Kyllähän meidänkin koti olisi aivan huikea, kun lattia vaihdettaisi esim mattaharjattuun pehmeän harmahtavaan puiseen lankkulattiaan, seinät, katto ja ikkunoiden sekä ovien karmit maalattaisi kauttaaltaan hohtavan valkoisella, keittiö uusittaisi ja neliöitäkin jos ilmestyisi vaikka kymmennen lisää ja siihen kokonaisuuteen laittaisi kaikki nämä meidän ihanat kalusteet ja mööpelit. &hearts; &hearts; Mutta noin suuren remontin toteuttamista tässä kyseisessä kodissa ilman kunnollista tukiverkkoa on vaikea alkaa tekemään, eikä se kustannussyistä olisi edes hintansa arvoista, vaikka oma asuinmukavuus kasvaisi täydellisen sisustuksen tiimoilta. Se nyt on vaan pärjättävä tällä mitä on, tulvata toimeen väärän värisen parketin kanssa ja maalattava seiniä itse oman ajan puitteissa yms. Asioista pitää tinkiä ja minä satsaa mielummin niihin pienempiin kauniisiin yksityiskohtiin, joista saan paljon iloa vähemmällä, kuin että tässä hektisessä elämäntilanteessani alkaisin pakkamaan kamoja vuokravarastoon pois täysremontin alta. <br />
      <br />
      Tiedän että kaunis ja hyvä sisustus ei vaadi täydellisiä puitteita onnistuakseen, mutta tässä sinun ja minun ajatukset eroavatkin rankasti. Minusta meidän koti on aika ihana, vaikka muutoskohteita löydän täältä itsekin. Minä tykkään meidän kodista todella paljon enemmän kuin sinä ja se on nimenomaan makukysymys. Siitä voi kiistellä, mutta se ei johda mihinkään. Osaan ottaa kritiikin vastaan ja käsittelenkin sitä mielelläni, ja ihan ilman hampaita. 🙂 Osaksi saamieni palautteiden kautta olen kehittynyt (oman kotini) sisustamisessa ja osaan hahmottaa mikä kodissamme on minun mielestäni hyvää ja mikä huonoa. Pyydän ainoastaan että ymmärtäisit minun katsontakantani ja kokemukseni tässä kritiikin käsittelystä. Kun on käynyt läpi koko blogihistoriani kaikki sisustuvaiheet ja jokaisessa postauksessa kodin sisustus tyrmätään huonooksi, kylmäksi, kalseaksi, sairaalamaiseksi, tyhjäksi, ontoksi, rumaksi… niin siihen turtuu ja huonon päivän sattuessa kimpaantuu. Minullakin on ollut aika erityylinen koti vielä vuosi sitten, mutta ihan samalla tavalla silloinkin tuli kommenttia että sisustus on kylmä, sairaalamainen, persoonaton, huonekalukauppa. Eli teen niin tai näin niin aina on lopputulos sama. <br />
      Tästä voidaan siis päätellä, että vaikka kotini sisustus on valittu &quot;sopulisisustamisen tusinajoukkoon&quot;, on se kuitenkin sen verran erikoinen että jakaa voimakkaat mielipiteet lukijoiden mielissä. Se tapa millä laitan itse meidän kotia ja se tyyli minkä koen itse kodikkaaksi, oli mikä tahansa aikaisemmista sisustustyyleistäni, ei todellakaan miellytä kaikkia. Mutta ei sen tarvitsekaan miellyttää. Minun ei tarvitse pyrkiä sisustuslehtikodiksi, eikä suomen persoonallisimmaksi tuunailijaksi, ei keräilykodiksi, ei innovaattoriksi, ei tyylikkääksi, ei mihinkään. Minun ja kenenkään muunkaan kotia ei tarvitse lokeroida. Ei tämä blogi ja meidän koti ole työnäyte, jossa lukijoiden olisi tarpeen arvostella suoritustani. Mielipiteitä saa esittää vapaasti (asiallisuuden rajoissa, ei kirosanoja!), mutta vaatimuksia ei. 🙂

  14. Palaan edelleen kehumaan uutta sisustustasi ja luultavasti ne kritisoivat ovat vain kateellisia 🙂 Olen paljon googlettanut mustavalkoisia sisustuksia, muttei enää tarvitse, koska voin aina palata ihastelemaan sinun kotiasi. Ja mustaa ei ole todellakaan liikaa! Pidän siitä, että tavaraa ei ole liikaa ja jotenkin nuo printtitaulut on taas kivoja. Olen jo tovin miettinyt, että ne on jo niin loppuunkulutettuja, mutta pakko se on myöntää, että ne näyttävät tyylikkäiltä. Ehkä voisin harkita niitä myös omaan kotiini. <br />
    Edellisessä kommentissa mainittiin Ikean lastulevyhirvitykset, mutta tottahan se on, että niitä löytyy kyllä monesta suomalaisesta kodista. Ei ainoastaan opiskelijabokseista. Mielummin kyllä ikeaa, kun sotkan huonekaluja:) Haluaisin kyllä kuvan edellisen kommentoijan kodista, joka luultavasti on hyvällä maulla sisustettu desing-koti, vai mitä?;) Hauskaa viikonloppua 🙂

    1. siis minkä ihmeen takia heti kun kritisoit ja olet erinmieltä jostan leimataan kateelliseksi?????mä en ainakaan ole kateellinen sellasista asioista mistä en ite todellakaan tykkää!!!!

    2. Tiia: Minustakaan mustaa ei ole liikaa ja se on minusta tuonut valkoisen keskelle lisää kodikkuutta, vaikka moni onkin asiasta toista mieltä. 🙂 <br />
      <br />
      Printtijulisteet kehyksissä on tosi vanha juttu, aina joskus se on enemmän pinnalla kuten pari vuotta sitten suurimman nosteen aikana. Nyt ne alkavat olla niin nähtyjä, että niiden on aika hetkeksi asettua taka-alalle odottelemaan uutta nousukautta. 🙂 Itse en ole kovin suuri kuvioiden ystävä ja muutenkin suosin mielummin isoja pintoja kuin pienempää piperrystä. Siksi isot ja vähäeleiset printtitaulut ovat omiaan meidän sisustuksessa. Ja printit kuuluvat samaan kastiin mustavalkoisen sisustusvärityksen osalta, ne ei ole koskaan out vaikkeivay ne ole aina in. :D<br />
      <br />
      Minusta on tyhmä lokeroida Ikean kalusteita vähävaraisille tai opiskelijoille. Tiedän pari opiskelijaa, joiden kotona on pelkkää Artekkia ja designia, ei itseostettuna vaan vanhempien kodeista ylimääräisinä kärrättyjä. Ja tiedän myös erittäin erittäin varakkaita ihmisiä, joiden kotona on Ikeaa ja Sotkaa, niiden kalliiden designkalusteiden ja kymmenien tuhansien hintaisien sohvaryhmien kanssa, samassa tilassakin vielä ovat kaikenlisäksi. 🙂 Minä olen ollut todella tyytyväinen sekä Bestå-kaappeihin että Lack-hyllyihin, enkä näe mitään syytä hankkia niiden tilalle korvaajaa saman näköisistä mutta laadukkaammista ja kymmenenkertaisen hintalapun omaavista mööpeleistä. BoConceptilla on esimerkiksi tismalleen saman näköinen piilokannakkeellinen seinähylly kuin Lack, ja vaikka se on varmasti laadukkaammin valmistettu ja parempi, en näe syytä miksi satsata siihen 50 euroa kun Lackin saa vitosella. Lack-hylly on meidän käyttötarkoituksiin juuri sopivan laadukas, kestää hyvänä sen mitä meillä pitääkin ja hinta on edullinen. Enpä ole silti Lack-hyllyjä vaihdellut mihinkään, eikä kyllästymistäkään ole havaittavissa vaikka kyseessä ei ole arvostettuna pidetty statustuote. 😀 Ikea on minulle ihan yhtä tärkeä paikka kalustehankintojen tekemiseen kuin Masku, Vepsäläinen, Finnish Design Shop, Artek tai Stockmann. Kaikki samalla viivalla ja tuote ratkaisee, ei merkki. :)<br />
      <br />
      Ihanaa viikonloppua! &hearts; &hearts;

    3. ulla: Tuo kateellisuus on varmasti enemmänkin valloillaan oleva käsite, uskon että kateellisuus ei ole kyseessä.

  15. Minusta blogiasi on myös kiva lukea. En pidä yhtä minimalistisesta ja mustavalkoisesta tyylistä kuin sinä, mutta pidän blogistasi. Kiitos siitä!<br />
    <br />
    Olen kuitenkin sitä mieltä että jokaisella on lupa omaan mielipiteeseen. Saako blogiasi lukea vaikka ei pitäisi kaikista ratkaisuistasi? Lisäksi usein (kateellisenakin, tunnustan) ihmettelen kuinka paljon sisustusharrastuksesi maksaa. Pohdin, että miten jollakin voi olla varaa koko ajan ostella uusia sisustustuotteita hurjilla summilla kuukaudessa.<br />
    <br />
    Eikä tästä pidä loukkaantua, en tarkoita pahalla. Kunhan ihmettelen ja pohdiskelen. Täytyy kuitenkin muistaa että julkista työtä tekevänä bloggaajana on osattava ottaa vastaan myös kriittistä palautetta ottamatta siitä itseensä. Se ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että sinä saat sisustaa kotisi juuri sellaiseksi kuin haluat. Ymmärrätkö pointtini?

    1. Salli: Kiitos! :)<br />
      <br />
      Ilman muuta kaikilla on oikeus mielipiteisiinsä. Missään vaiheessa en ole sanonut etteikö olisi. Miten vastaukseni saamaani kriitiikkiin siitä, että kotimme on kolkko ja kaikki pehmentävät ja asumisesta kertovat elementit puuttuvat, on muuttunut siihen että olisin kieltänyt lukijoita kertomasta mielipiteitään? <br />
      <br />
      Olen tehnyt blogivuosinani yli 1200 postausta, joista arviolta sataa postausta lukuunottamatta en ole saanut kritiikkiä omaavaa kommentointia. Tämä varmasti vakuuttaa sinullekin, että kritiikkiä kestän ja sitä saa minulle antaakin. <br />
      <br />
      Minusta itsestäni tuntuu siltä, että bloggaajilta vaaditaan älyttömyyksiä. Bloggaaja ei saisi koskaan loukkaantua, ei pahoittaa mieltään eikä varsinkaan kuitata kritiikkiin mitään muuta kuin &quot;kiitos, olet varmaankin ihan oikeassa&quot;. Bloggaajan pitää ymmärtää jokaista kasvotonta kritisoivaa lukijaansa, mutta näiden lukijoiden ei tarvitse ymmärtää bloggaajaa. Minulle tuli tuosta yllä mainitusta asiasta lähes kaksikymmentä palautetta / kritiikkiä (kummin sitä haluaa ajatella) ja koska asia tuntui niin monella olevan päällimmäisenä aiheena blogini osalta, halusin henkilökohtaisten vastausten lisäksi mainita siitä omien perustelujeni osalta myös postauksessani. Kirjoitukseni ei ollut tarkoitus kieltää teiltä mieleipiteenesittämisen oikeutta, vaan ainoastaan tuoda esille omani minun perusteluiden kera. Siinä mielessä olen aika luupäinen, että jos minusta jokin asia on kiva, kaunis tai toimiva, niin pysyn kannassani lähes aina, ellei minulla ole omakohtaista kokemusta siitä että jokin muu olisi parempi. Minun päätä ei voi pelkillä puheilla kääntää, vaan kaikelle pitää olla omakohtainen kokemus (eli itse koettu, nähty, tunnettu, huomattu juttu). <br />
      <br />
      Minulle itselleni blogini on harrastus enkä pidä sitä työnä. Julkinen se on kyllä. Se ei minusta kuitenkaan oikeuta sitä, että minulle saa kirjoittaa tai tulla sanomaan mitä hyvänsä. Kaiken asiallisen ja asialliseksi piilotetun kritiikin lisäksi saan haistatteluja sun muita törkyjä, joten sietokykyä pitää olla ja silti sitä koetellaan usein. Itselleni blogini on positiivinen ja iloinen asia ja toivoisin että blogini toisi iloa lukijoidenkin arkeen. Iloisen postauksen päätteeksi kun lukee 15 negatiivista kommenttia, ei se ole kenellekään enää niin kivaa. <br />
      <br />
      Sinun kommentissasi oli erinomaisesti muotoiltu asiasisältö ja olit kritiikkisi oheen laittanut myös pienen positiivisen puolen. Tämä on minusta sitä parasta kritiikin muotoa, joka voi jopa kehittääkin vastaanottajaa, eli tässä tapauksessa minua. 🙂 Kaikki saamani kritiikki ei valitettavasti ole lähelläkään julkaisukelpoista, joten osaan samaistua siihen ajatukseen että sinusta ehkä tuntuu että avauduin tämän postauksen yhteydessä täysin aiheettomasti ja tikusta asiaa tehden. Totuus on kuitenkin se että päivittäin saan kritiikkiä, välillä jopa useita samasta aiheesta ja useisiin eri postauksiin. Aina ei jaksa. En minäkään ole mikään ihmevoimainen superselviytyjä, joka helposti kuuntelisi päivät pääksytysten haukkuja, arvostelua, kritisointia ja virheiden listaamista. Yleensä kestän ja siedän mukisematta kaiken, mutta alkuviikon rankka rytmi ja muut asiat saivat aikaan sen että halusin tähän aiheeseen tarttua ihan postauksenkin voimalla, jotta samoista asioista ei tarvitsisi enää seuraavallakin viikolla keskustella.

  16. Pakko tähän kommentoida, että ei kaikki kriittinen palaute ole kateutta. :)) olen samaa mieltä kuin eräs kommentoija, että jos julkisesti esittelee kotiaan, niin pitää olla valmis ottamaan vastaan palautetta, negatiivistakin. Ja onhan sekin totta, että joillakin lukijoilla voi olla enemmän sisustussilmää ja kannattaa ottaa vinkeistä vaarin. Itse ainakin ottaisin. 🙂 asiattomuudet on asia erikseen!

    1. Liila: Miten tämä aihe nyt meni siihen että en olisi valmis ottamaan negatiivista palautetta vastaan?????????? Tottakai otan, mutta mieti itse sellaista tilannetta että olet esim työyhteisössä, jossa kahden viikon aikana jokaisena päivänä yhteensä viisitoista työyhteisösi ihmistä antaisi sinulle erikseen palautetta yhdestä ja samasta itsellesi kivasta asiasta kovinkin sanavalinnoin. Tämän päälle muutama asiakas tulisi haistettelemaan. Tuntuisiko sinusta mukavalta ja olisiko se sinusta reilua? Ajattelisitko että haluaisit ottaa porukan kesken puheeksi tämän kritisoitavan asian ja kaikille yhteisesti selvittää sinun kantasi asiaan? Toivoisitko että he kuuntelisivat? Toivoisitko ymmärrystä?<br />
      <br />
      Tämä on aikalailla tämä minun tilanteeni, aiheena on kylmä ja kalsea sisustus, josta puuttuu sisältö, lämpö ja kodikkuus. Minusta se ei puutu, olen onnellinen ja iloinen omassa kodissani. Lisäksi minulla on muutama syy, miksi en voi kauniita asetelmia ja lämmönluojia kovin paljon kotiini tuoda. Minun kirjoitukseni oli vastaus näille henkilöille, miksi sisustukseni on tälläinen. Lisäksi tässä on makukysymys myös otettu esille, minä tykkään ja palautteen antajat eivät. <br />
      <br />
      Varmasti lukijoissani on todella lahjakkaita sisustajia, ammatillaisia ja harrastelijoitakin. Joillakin on luontaisesti aivan loistava sisustusilmä. Kyllä lukijoiden kesken jaamme paljonkin vinkkejä puolin ja toisin ja olen myös uusille ideoille ja tarkastelutavoille aina avoin. Jos kuitenkin tykkään omasta olohuoneesta ja viihdyn siellä, niin miksi muuttaisi sitä? Senkö vuoksi että joku muu on erimieltä? Vai sen vuoksi että kritiikin antaja on minua kymmennen kertaa parempi sisustaja?<br />
      <br />
      Koko blogini idea on siinä, että teen ja mietin asiat itse. Kuvaan muutoksia ja kehitystä blogiini, teen virheitä, viisastun, otan opikseni, onnistun, kysyn apua, kokeilen, korjaan, osaan, epäonnistun, sisustan suurella sydämmellä ja palolla. En pelkää virheitä, otan riskejä, tunnustan jos mokailen, kannan vastuuni bloggaajana ja pyrin onnistumaan ja luomaan sellaisen kodin ja sisustuksen joka on minusta parasta mitä tästä saa… 🙂

  17. Hei,<br />
    <br />
    Eikös se ole bloggarin oma asia, miten kotinsa sisustaa? En oikein ymmärrä, miten aikuisilla ihmisillä on aikaa miettiä toisen kodin purkkien järjestyksiä ja värityksiä… tai huonekalun paikkoja? Meillä taitaa olla Suomessa asiat aika hyvin, kun nämä ovat ihmisten huolenaiheita?!<br />
    <br />
    Minusta on aika mielenkiintoista, että joku saa elämäänsä niin suuria onnentunteita pelkästä tavaroiden pyörityksestä (tällä viittaan bloggariin). Jos minun päiväni murheet koostuisivat siitä, onko sohvapöydät oikean värisiä, ja miten päin ne lattialla ovat, ovatko lautasliinat nätisti esillä jne… olisin hurjan tyytyväinen. Itse joudun miettimään vaikeita asioita, niin työn kuin kotipyörityksen, lasten harrastusten, sairastelujen ym. puitteissa, eikä omille ajatuksille jää hirveästi aikaa. Puhumattakaan siitä, että jaksaisin käännellä sohvia ja pöytiä ees taas. Kannattaa siis olla tyytyväinen ettei elämässä ole hankalampia asioita, joiden kanssa painia ja energiaa jää tällaiseen &quot;tyhjänpäiväiseen&quot; hömppään niin paljon.

    1. satunnainen lukija: Itse lukijana haen blogeista mukavaa luettavaa ja kivoja ideoita. En anna koskaan kritiikkiä kenellekään, koska minusta se ei oikeastaan edes kuulu blogeihin, varsinkaan harrastuksena kirjoitettuihin sellaisiin. 🙂 Jos bloggaaja kysyy mielipidettä kirjoittamaansa asiaan, kerron sen kyllä vaikka se olisi eriävä bloggaajan kanssa. Pysyn kuitenkin aina asiallisena ja muotoilen kirjoittamani kommentit mahdollisimman positiiviseen sävyyn, koska en halua pahoittaa kenekään mieltä. En oleta että minun lukijani olisivat kaikki yhtä helläkätisiä, ja tiedänkin ettei asia todellakaan ole niin. 🙂 kaiken tietämyksen keskellä silti toivon niinä hetkinä kun negatiivisen palautteen määrä ylittää normaalin, että ihan kaikesta ei tarvitsisi aina sanoa niin rumasti. Tämä ei koske siis sinua, vaan niitä kommentteja jotka eivät näe päivänvaloa. <br />
      <br />
      Minä saan todella paljon iloa oman kodin sisustamisesta, järjestyksen vaihtamisesta ja pikkupuuhastelusta täällä kotona. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että minun ainut tai pahimmasta päästä oleva ongelmani olisi sohvapöydän väri. Yllättyisitkö jos sanoisin, että odotan parhaillaan pääsyä neurologille jotta saisin selvyyden vaivoihini. Jos epäilyt todistautuvat todeksi en tule näkemään 40-vuotispäivää. :/ Tämäkään ei pahinta elämässäni tällä hetkellä, valitettavasti. Ja koirallani on mitä ilmeisimmin kasvaimia, jota nyt tutkitaan. Ai niin ja lapsilukuni jää yhteen fysiologisten syiden vuoksi vaikka vauvakuume on kova. Että ihan tälläisiä pikkujuttuja nämä minun ongelmat. Minä en vaan puhu niistä täällä blogissani, koska blogini on minulle ilon aihe ja rakas harrastus. En halua kääntää sitä negatiivisuuden tyyssijaksi vaan tulen tänne pakoon arkea kirjoittelemalla ja keskittymällä ihaniin asioihin ja kodin laittamiseen, joka on minulle myös rakas harrastus. Blogini on erittäin tärkeä osa elämääni ja arjen rutiineja. Rakastan kirjoittaa ja kuvata, tykkään ihan mielettömästi lukijoistani ja kaiken saamani kritiikin keskellä blogi on minulle iloinen paikka jossa 95% nautin ajastani teidän kanssa postausta tehden tai kommentteihin vastaillen. 🙂 <br />
      <br />
      Ihanaa iltaa! &hearts;

    2. Maarit: Kiitos tsemppaavasta kommenstistasi! &hearts; &hearts;<br />
      <br />
      Kirjoittamasi on täysin totta, blogin harrastepohjan sisällön perusteella ei kannata eikä voikaan kuvitella tietävänsä kaikkea bloggaajan elämästä, varsinkaan ongelmista ja vaikeuksista. Jokaisella meillä on omat vaikeutemme ja kenenkään ongelmat eivät ole toista pienempiä, koska emme voi elää kenekään toisen elämää. Meillä on kaikilla oma elämä elettävänä ja vaikka tuntuu siltä että itsellä on asiat huonosti niin aina löytyy niitä joilla ne ovat vielä huonommin, jopa silloin kun tuntuu että pohja on tullut vastaan ja huonommin ei voi kenelläkään mennä. Minusta ei kannata koskaan vertailla ongelmien ja surujen suurutta vaan pikemminkin keskittyä siihen että itsellä olisi asiat niin hyvin kuin vain on mahdollista. Yritän pysyä ja elää optimistina ja vaalia positiivisuutta, mutta joskus itsellänikin käy mielessä että eikö yhdelle ihmisille jo tämä taakka riitä. Sorrun joskus yksinäisinä iltoina synkistelemään ja mietin että elämä on vain ongelmasta toiseen kulkemista. Ja oikeastihan se onkin juuri näin. 😀 Elämisen ilo ja nautinto tuleekin niistä välivaiheista, jolloin kaikki on hetken aikaa paremmin. Näin olen itse asian pähkäillyt ja tähän tukeudun parhaani mukaan silloin kun tuntuu että mistään ei tule enää mitään. :D<br />
      <br />
      Minun blogini on itselleni ihana paikka harrastaa sisustusjuttuja ja toteuttaa itseäni sekä kirjoituksen, kuvien ja kotona hommailun kautta. Pyrin pitämään sen niin positiivisena paikkana kuin suinkin, kuitenkin tarjoten ihan aitoa elämää ja realistisuutta. En siis elele missään hattaran sisällä imelyyksiä kirjoitellen, mutten toisaalta tuo pahimpia kipukohtianikaan tänne blogin puolelle. :)<br />
      <br />
      Kiitos vielä ja ihanaa illan jatkoa! &hearts; &hearts;

  18. Ihan mahtava kuva tuo jossa A menee kädet ojossa ja Miffestä näkyy puolet :)<br />
    Lasten ja koirien kaa asustaminen on kyllä aika eläväistä. <br />
    <br />
    Ihana kun teet kodin omannäköiseksesi. Meidänkin kodista on tullu tämän tyylistä kommenttia: kolkko, tylsä, väritön, persoonaton &gt; vieläpä hyvän kollegani kommentoimana :D, että eläköön erilaisuus :D<br />
    <br />
    Ois ollut Miia ihana nähä sinua habitaressa. <br />
    Harmittaa kun en pääse nyt sinne helsingin kulmille. :((<br />
    Kivaa iltaa siulle, halejahaleja &hearts; &hearts;

    1. Soili: Se kuva onnistui minusta aika hyvin, Canon on parempi taltioimaan liikkeen tuollaiseen stillkuvaan kuin Olympus, jonka versiona olisi koko kuva ollut epätarkka. :)<br />
      <br />
      Eläköön erilaisuudelle ja sille että jokainen elää omasta mielestään kauniissa ja viihtyisässä ympäristössä. :)<br />
      <br />
      Snif. &hearts; &hearts; Olisi ollut niin ihana tavata, mutta keretään me toistekin. 🙂 Nyt alkaa huominen jo jänskättää eikä uni tule silmään vaikka sängynkin laitoin kuntoon ja vaihdoin lakanatkin. 😀 Yritän seikkailla vähän aikaa netissä, jos sitten silmä alkaisi lupsuttaa. Muuten olen nimittäin huomenna ihan kamalan näköinen, jos valvon aamuun asti. 😀 Halaukset! &hearts; &hearts;

  19. Täällä onkin nyt useampia kommentoijia samalla nimimerkillä, mutta mitäpä tuosta. On eri asia tarkoituksellisesti vain haukkua ja lytätä, kuin heittää kommentteja. Ne voivat tuntua kritiikiltä, mutta olen huomannut että täälläkin usein on kyse siitä, että esitetään erilaisia ajatuksia, koska lukijat katsovat kotiasi eri silmällä kuin sinä itse päivittäin sen keskellä asuvana. Eikä se tarkoita että olisi syytä lähteä muutoksia tekemään vastoin omaa mieltymystäsi, eikä se tarkoita että ajatuksen esittäjä automaattisesti kuvittelisi olevansa parempi sisustaja.<br />
    <br />
    Haluaisin kuitenkin korjata sen käsityksen, että kodikkuudella olisin ajanut takaa krääsänpaljoutta, kimallusta tai asetelmia – ei todellakaan. Saatika että se vaatisi tietynlaiset kalusteet. Kodikkuus on sitä että tilan voi hahmottaa, mittasuhteet kalusteilla ovat oikeat (tässä olet mielestäni hyvä mutta hieman kaavoihin kangistunut), ja niiden sijoittelu on luontevaa. Tätä tarkoitin, ja mielestäni monissa nykyisissä kuvissasi asunto näyttää yhdeltä tyhjältä ja litteältä seinäpinnalta, vaikka koko seinän vierus olisi täynnä purkkia ja purnukkaa ja lipastoa. <br />
    <br />
    Se, mikä on aito kritiikkini ja mitä tarkoitan kaavoihin kangistumisella on kutakuinkin suora lainaus Marko Paanaselta (vaikka toki tämäkin on vain hänen mielipiteensä): <br />
    Eka ei koske sinua, vaan ylipäänsä on tyypillistä. &quot;Harrastajasisustajan tyypillisin moka on pitää sisustamisen ytimenä sitä, että otetaan samaa sävyä kukkaruukku, pöytäliina ja pari sohvatyynyä.&quot; <br />
    Mutta tämä pistää silmään usein blogissasi: &quot; Vaihtoehtoisesti samaa toteutetaan valitsemalla muutama teemaväri joita sitten löytyy joka tavaraa ja tekstiiliä yksi kussakin värissä&quot;. Minusta tämä on nyt näkyvissä erityisesti tyttäresi huoneessa, kolme dotsia huoneen väreissä, samoin legolaatikoita jne. Tekeekö tämä toteutus teemaväreille huoneesta jotenkin paremmin tasapainoisen kokonaisuuden? Mutta se onkin vain minun mielipide, ottamatta edelleenkään kantaa viihtymiseesi kodissasi tai sen teille soveltuvuutta/toimivuutta kyseenalaistamatta. Minusta tässä on hyvää keskustelua harrastajien kesken, ja kotisi kuvat ovat vieraille ihmisille vain case-esimerkkejä. Haukut ja ylitsevuotavat tukikehut sikseen.

    1. sisustelija: Erilaisia katsontakulmia ja ajatuksia sisustuksestamme ja kodistamme otan ilolla aina vastaan. Tämä sinun kommenttisi on kaikin puolin malliesimerkki hyvästä keskustelusta ja siitä että molemmilla puolilla on mahdollisuus esittää omia mielipiteitään ja keskustelu on selvästi kehittävällä pohjalla. Monesti näin ei vain ole, vaan kritiikki on muotoiltu sellaiseen muotoon ettei keskustelulle ole sijaa ja mielipiteiden vaihto torpataan heti jo ensimmäisessä kritiikissä. Enemmänkin on yleisellä kritisointitasolla kyse siitä, että komentin on tarkoitus todeta lyhyesti sisustuksessa olevat puutteet ja viat ilman kehitysideoita tai muutakaan erityisempää sisältöä. <br />
      <br />
      Saan melko usein tämän tapaista kritiikkiä: &quot;kotisi on muuttunut vain huonompaan suuntaan, vaikken uskonut sen olevan edes mahdollista. Siinä ole ollenkaan kodikkuutta ja se vaikuttaa huonekalukaupalta. Sisustuksenne on hengetön enkä ikinä voisi oleskella varttia pitempään tuollaisessa ympäristössä. yök mikä koti.&quot; Kun vastaan kommenttiin että itse pidän meidän kodista, enkä koe sitä hengettömäksi kalustekaupaksi ja ilmaisen että makuasia taitaa olla että viihtyykö meidän kotona vai ei koska itse viihdyn, niin saan kuulla sitä että en kestä kritiikkiä ja puolustelen itseäni. Mitä muuta tuon tapaisiin kommentteihin edes vastaisi muuta? Toki voisin laittaa vain että kiitos mielipiteestäsi ja piste, mutta minusta se vaikuttaisi hieman koppavalta vastaukselta ja vaikka en aina jaksaisikaan sitä negatiivisen palautteen määrää, niin pyrin kaikille vastaamaan kuitenkin asiallisesti ja tarpeen vaatiessa perustellusti. <br />
      <br />
      Ymmärrän sinun pointtisi kodikkuuden osalta, en tarkoittanut että koti pitäisi täyttää kromilla ja kimalteella, vaan enemmänkin esim Balmuirin ta Gantin mainoskuvien tyyppisesti (heidän mainoskuvissa on aivan ihana tunnelma), että valaistus on pehmeää, tekstiilejä on sopivasti se taktinen kirja tai muu virkkuutyö kenties esillä joka edustaa sitä että kuvan miljöössä asutaan. Valaistus on itseasiassa tärkein osa kaikkea sisustamista, koska jopa tyhjästä huoneesta saa tunnelmallisen kun sen valaisee oikealla tavalla. Valaistuksen osalta on minulla vielä pitkä työ edessä, koska valoilla sisustaminen on oikeasti haastavampaa kuin pelkkä kalusteiden asettelu. Myös valokuvauksella on sisustuskuvissa suurtakin suurempi osa, koska huono kuva pilaa täydellisimmänkin tunnelman ja tavallaan &quot;tappaa&quot; sen tuoman lämmön ja kodikkuuden. Hyvin askeettinenkin koti voi olla erittäin kodikas, mutta sellaisissa kohteissa valaistus nouseekin aivan toiseen arvoon. Kaikki eivät kuitenkaan edes lämpene silloinkaan, kauneus kun ihan oikeasti on usein myös katsojan silmässä ja tottumuksessa. :)<br />
      <br />
      Olohuoneen osalta olen kaavoihin kangistunut, sen myönnän aivan suoraan. Sohva on ylimitoitettu olohuoneen kokoon ja sen kanssa moni kaluste näyttää liian pieneltä. Sohvaa en kuitenkaan halua vaihtaa pienempään (joka helpottaisi balanssin osalta kaikkea muuta tilassa olevaa), mutta en haluaisi sen vuoksi tinkiä ihan kaikesta. 🙂 Tv-taso telkkareineen ja String-hyllyineen on minusta kokonaisuutena todella mieluisa, minun makuuni täydellinen. Sen osalta ei minua kiinnosta yhtään se, että se on yleisimpien sisustusperiaatteiden vastainen sekä mittasuhteiltaan että muutenkin. 😀 Mie vaan rakastan sitä, ja sohvaani myös. Jos palkkaisin oikean suunnittelijan tekemään kodista tasapainoisemman, olisi hänelläkin hieman haastetta koska seinien haluan olevan valkoiset, lattia on mitä on ja yllä mainitut kalusteet ovat sellaisia joita en vaihda. Suunnittelijalle jääkin hyvin pitkälti vain pienesineiden ja valaistuksen laittaminen kuntoon ja vaikka arvostan todella suuresti alan ammattilaisia (Paananen on muuten minun sisustusjumala!), olen aika varma että lopputulos olisi kaikesta kauneudestaan ja täydellisyydestään huolimatta minulle liian runsas. Voin olla toki väärässä ja ammattilainen osaa kyllä kysyä oikeat kysymykset joiden perusteella puhuisimme ehkä samaa kieltä ja samoilla taajuuksilla. 🙂 <br />
      <br />
      Itse oikeasti tykkään tyhjyydestä ja tyhjistä pinnoista. Tykkään kyllä runsaammistakin jutuista. Siksi olenkin hieman ristiriitainen kodinlaittaja, koska jos yksi pienikin kohta on liian runsas, on yleisilme minulle liian täysinäinen. Isommassa kodissa olisi enemmän vapauksia tuon asian osalta, koska runsaampikaan hyllyseinä ei tunkkaannuta koko kotia kun neliöitä ja ilmaa on tarpeeksi. Meidän koti ei suinkaan ole pieni, mutta yleisilmeen kun haluan olevan vapaa ja väljä, en voi kunnolla toteuttaa kaikkia ihania ideoitani. Olohuoneessa on minusta fiilis ihan kohdillaan, varsinkin iltaisin kun tunnelmavalot on päällä. Olkkari on ihan rajoilla, onko jo liikaa juttuja vai ei. Enempää en mitään missään nimessä olohuoneeseen halua, joten jos yksi uusi juttu tulee johonkin kohtaan, lähtee yksi vanha pois. On sitten kyse torkkupeitosta tai taulusta. :)<br />
      <br />
      markolla on loistavia pointteja ja mielipiteitä. Tuo yhdellä ja samalla värillä sisustaminen oli joskus tuttua ja turvallista (kyseessä sininen väri :D). Nykyisin tuo ajatus ei minusta enää toimi. Ihmisten sisustustyylit ovat muuttuneet vuosien varrella ja sisustukselta vaaditaan niin paljon enemmän nykyisin kuin vaikka kymmennen vuotta sitten. En tiedä itse yhtäkään ihmistä, joka valkoista lukuunottamatta sisustaisi vain ja ainoastaan yhdellä värillä. Valkoisella sisustaminen taasen on aika vaikeaa ja sitä ei ihan tuolla ajatusmallilla voi edes toteuttaa. Tai no voi, mutta alkumetreillä jo asukas huomaa että joku ei nyt toimi. Yhden värin sisustuksessa pitää värin lisäksi huomioida myös muodot, valot ja varjot, koska niillä tuodaan se henki siihen sisustukseen. Ja värin sävyilläkin on väliä, joten ei riitä että ostelee summan mutikassa pelkkiä valkoisia tavaroita. Been there done that, ei toimi ei. 😀 Kokovalkoinen sisustus on minusta edelleen maailman kauneinta katseltavaa ja jos joskus lattia muuttuu tammesta valkoiseksi, muuttuu ainakin hetkellisesti koko kotikin valkoiseksi. &hearts; &hearts; &hearts; &hearts; Kokovalkoisessa tosin ne tehostevärit tulee aivan upeasti esille, joten varmasti jossain vaiheessa innostuisin lisäilemään sisustukseen raikkaita ja kirkkaita värejä. &hearts; &hearts; Tammiparketti tökkii minuu pahasti ja sen kanssa mikään ei oikein näytä hyvältä, paitsi valkoinen. Se on yksi syy, miksi välttelen värejä omassa sisustuksessa koska en tykkää sekoitella montaa erilaista &quot;teemaa&quot; keskenään. <br />
      <br />
      Minä tykkään tytön huoneesta valko-kelta-mustana ja jos lattia olisi huoneessa valkoinen, niin kokonaisuus olisi häikäisevän hieno, siis minusta. 🙂 Olisiko sinulla jotain ehdotusta tuon tytön huoneen osalta. Poistaisitko jonkin näistä kolmesta väristä, lisäisitkö joukkoon jotakin muuta väriä? Tammiparketin olemassa oloa ei voi valitettavasti sivuuttaa, mutta keksisitkö jonkin jujun miten se näyttäisi paremmalta tuossa tilassa. Mielelläni kuulisin millaisia ajatuksia sinulla on ja olen todellakin kaikille ehdotuksille ja ideoille avoin. Keltaista väriä emme halua vaihtaa kokonaan pois, mutta ihan hyvin voisimme muutoin muuttaa tai lisätä huoneessa olevia värejä. Myös kalusteiden osalta voit tehdä ehdotuksia, miten tilasta saisi paremman. :)<br />
      <br />
      Nyt yritän mennä nukkumaan muutamaksi tunniksi, että pääsen ajoissa aamulla ylös ja ulos Habitareen. Kauniita unia sinulle myös! &hearts;

  20. Hei Miia,<br />
    <br />
    Olen lukenut blogiasi nyt säännöllisesti jokusen viikon. En ole aiemmin kommentoinut, mutta tuntenut monesti halua tehdä niin – ja nimenomaan siksi, että olen ollut pöyristynyt saamasi palautteen tyylistä. En ole vielä muualla blogimaailmassa törmännyt yhtä tylyyn ja tökeröön palautteeseen, kuin mitä blogisi kautta saat. Suurin osa kriittisiksi nimetyistä kommenteistä on suoraan sanottonuna asiattomia, eivätkä kommenttien yleensä anonyymit antajat sitä itse tunnu ymmärtävän vaan tuohtuvat sinun tuodessa esiin oman näkökulmasi ja -kantasi. Kuten moni muukin kommentoija on jo muistuttanut: kenenkään ei tarvitse lukea blogeja, joiden tyyli tai sisustusratkaisut eivät vastaa omia näkemyksiä. Etenkin jos lukemisen tarkoitus on vain päästä parjaamaan kirjoittajaa, on parempi jättää lukematta. Vaihtoehtoisesti voi myös opetella käyttäytymään. <br />
    <br />
    Jatka siis rohkeasti omalla linjallasi äläkä välitä nimerkkien takana huutelijoista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *