-25kg ja uusi kevyempi elämä :)

Teitä uusia lukijoita ja vierailijoita on blogiini tullut matkanvarrella melkoisesti ja ajattelin tehdä koontipostauksen minun painonpudotuksestani ja elämäntapamuutoksesta, joka alkoi tammikuussa 2012. 🙂

N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202013-11-09%20koht

Tammikuussa 2012 lähtöpainoni oli 75kg, joka on minulle 159cm pituiselle ihmiselle aivan liikaa. Olen kärsinyt syömishäiriöistä nuoruudessa ja varsinkin teini-ikäisenä ruoka ja ruokailu olivat aiheena itselleni isoja tabuja. Häpesin ihmisten seurassa ruokailua ja mietin lähes kaiken valveillaoloaikani joko syömistä tai syömättömyyttä. En onneksi ollut missään vaiheessa pahasti alipainoinen, vaikka kävinkin vuosien varrella läpi monen monta kitudieettia ja pikakuuria. Aikuisuuden kynnyksellä sain elämääni uudenlaista sisältöä; muutin omaan kotiin, löysin mielenkiintoisen työpaikan ja sain paljon uusia ystäviä. Syömishäiriöni jäi pikkuhiljaa taka-alalle ja elin melko normaalia elämää lähes vuosikymmennen ajan. Tulin raskaaksi 2009 ja siitä alkoi yllättäen uusi kierteeni syömisongelmaisena. Tällä kertaa en suinkaan rajoittanut syömisiäni paastoten vaan herkuttelin kerrankin elämässäni “oikeutetusti” ja kahden edestä.

Raskausaikana keräsin painolastia yli 30kg, joista osa tuli silkasta nautinnosta herkutteluun ja osa muista raskausajan vaivoista.  Painoin 50kg ennen raskautta ja vastasyntyneen tytön kanssa sairaalasta kotiin tullessani vaakalukema näytti 83kg. Muutamia kiloja putosi seuraavien viikkojen aikana onneksi itsestään, mutta painolukema jymähti 75kg jäädäkseen. Näitä kiloja yritin karistaa epätoivoisesti, mutta laihtuminen olikin yllättävän vaikeaa ja painoni jojoili vuoden 2011 aikana useasti +/- 10kg välillä.

N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202013-11-09%20koht

Suurimmat paheeni herkuttelun ja syömisen suhteen olivat ehdottomasti leipä ja suklaa, joiden kanssa minulla ei ollut yhtään itsehillintää. Leipää saatoin syödä kokonaisen paketin kerrallaan juustoineen ja kinkkuleikkeineen. Suklaan suhteen olin kuin pohjaton kaivo. Vauva-aikana olin hyvin väsynyt jatkuvista yöheräilyistä, enkä osannut päivälläkään levätä. Suklaan syöminen oli keino pitää vireystasoa ylhäällä ja lopulta olin riippuvainen päivittäisestä suklaa-annoksestani. Siinä vaiheessa kun vaakalukema 1.1.2012 näytti kolmatta kertaa 75kg, tajusin että elämänmuutoksen on tapahduttava NYT ja pelkkä vaakanumeroiden seuraaminen ei enää riitä. Muutoksen oli tapahduttava kokonaisvaltaisesti ilman pikaisia paastokuureja tai muita poppakonsteja. Tavoitteeni oli muuttaa elintapojani ja ruokailutottumuksiani pysyvästi sekä päästä takaisin ennen raskautta olleeseen 50kg normaalipainooni. 

iN%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202013-11-09%20koh

Olin niin pahasti riippuvainen makeista herkuista, erityisesti suklaasta, ettei aikaisemmat yritykseni herkuttelun vähentämisestä toimineet itsehillinän puutteen vuoksi. Päädyin lopulta siihen vaihtoehtoon, että vaihtoehtoja ei enää ole. Karsin kerta heitolla kaiken makean pois ruokavaliostani ja näiden ohella jäi myös leipä, joka oli yksi paheistani. Tavoitteeni oli selvitä yksi päivä kerrallaan ilman herkuttelua ja alku oli todella rankka ja henkisesti koettelevaa aikaa. Korvasin herkuttelun viilillä, johon en aluksi lisännyt joukkoon mitään, jotta makuaistini tottuisivat makean sijasta happamaan. Olen kirjaimellisesti itkenyt viilipurkkiini, kun useamman kerran viikossa väsyneenä olisin tehnyt melkein mitä vaan saadakseni suklaata. Tämä itku ja taistelu oli kaiken arvoista, vaikka silloin se tuntui lähinnä itsensä kiduttamiselta. 

iN%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202013-11-09%20koh

Sokeria en korvannut ruokavaliossani mitenkään, enkä ottanut makeutusaineita tai vastaavia korvaamaan sokeria. Halusin kitkeä makeanhimoni kokonaan pois ja kaikki makealta suussa maistuva oli minulta poissuljettu. Makeanhimon iskiessä yritin aina aluksi pitkittää sen sietämistä ennen varsinaisia toimenpiteitä. Jos herkkuhimotukseni ei mennyt vartissa ohitse niin turvauduin viilipurkkin syömiseen. 200g viiliä täytti vatsaa ja vaikka sen maku on kaikkea muuta kuin makeaa tai herkulliseksi mielettävää, se lievitti kuitenkin makeanhimoani. Alussa viiliä tuli syötyä kymmenenkin purkkia päivässä, mutta muutaman kuukauden kuluttua makeanhimo oli helpottanut niin paljon, että se valtasi mielen ja kehon vain muutaman kerran päivässä.

iN%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202013-11-09%20koh

Repsahduksia tapahtui muutamia ensimmäisten kuukausien aikana. Aikaisemmin olen aina repsahduksen jälkeen jatkanut herkuttelua seuraavaan päivään, koska ajattelin että mitäs sen enää on väliä kun suklaalevy jo sujahti suusta alas. Nyt sain kuitenkin korjattua virheliikkeeni nopeasti ja herkkuhetkeni jäi vain hetkeksi eikä siitä muodostunut kokonaista herkkupäivää tai herkkuviikkoa, kuten ennen. Epäonnistumisen tunne oli voimakas aina jokaisen repsahduksen jälkeen, koska olin niin kovasti nähnyt vaivaa sokerittomuuden ja painonpudotuksen osalta. Tästä sain pientä kiukkua ja hyödynsin kiukkuni itseni tsemppaamiseen. Ystävien kanssa kahvilla käynti oli yksi vaikeimmista asioista, koska leipomoiden munkit ja kakkupalat saivat kuolan valumaan suunpielistä. Itseäni helpotti se, että olin kertonut kaikille ystävilleni ja perheenjänilleni omasta projektistani ja he tukivat ja tsemppasivat minua. Ihmettelyäkin sain osakseni ja monesti minulle tuputettiin kahvipöydässä herkkuja ja kakkuja fraaseilla “kyllähän sie nyt pari pullaa voit syödä”. Minä pysyin kuitenkin vahvana ja totesin että normaalisti ihminen voikin syödä vähän kaikkea, mutta minä olen herkkuaddikti, joten en lukeudu normaaleihin ihmisiin tällä hetkellä. Tämä sai ihmiset ymmärtämään minua paremmin ja myös herkkujen tuputtaminen loppui. 🙂

iN%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202013-11-09%20koh

Sokerikoukun huomasin selättäneeni lopullisesti noin 5kk projektin aloittamiseni jälkeen. Muistan istuneeni toukokuisena iltana yksinäni sohvalla katsomassa televisiota, josta tuli suklaajäätelömainos, ja ajatelleeni että koska minun viimeksi on tehnyt mieli mitään makeaa. En muistanut. 🙂

Sain pudotettua kertyneet kiloni vuodessa ja vuosi 2013 alkoi 25kg kevyempänä kuin vuosi 2012. Suurin muutos ruokavaliossani oli annoskokojen säätäminen normaaliksi, ylensyönnin lopettaminen ja kaiken sokerin ja herkuttelun jättäminen. Paino putosi ensimmäisten viikkojen aikana nopeasti, jonka jälkeen painonlasku hidastui ja tasottui. Kilojen kadotessa liikkuminen alkoi maistumaan enemmän ja enemmän. Liikuntaa lisätessäni lisäsin myös päivittäisen enrgiansaantini määrää. Tavoitteeni oli keventyä, kiinteytyä ja tuntea itseni virkeäksi ja terveeksi. Tässä tavoitteessani onnistuin.
 
iN%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202013-11-09%20koh
 
En ole enää totaalikieltäytyjä sokerin ja makean suhteen, mutta minun ei tee niitä mieli enää syödä vaikka voisinkin. Olen muutamia kertoja kahvilassa käydessäni ostanut kakkupalan tai berliininmunkin, mutta en ole voinut syödä sitä muutamaa palaa enempää, koska makeasta tulee äklöttävä ja huono olo. En olisi koskaan elämässäni uskonut että näin käy. Haasteellisia tilanteita en enää koe olevan, koska mieleni ei tee nykyisin makeaa. 😀

Karkkien, suklaan, keksien, jäätelön ja muiden herkkujen sijasta herkuttelen nykyisin erilaisilla viileillä ja jogurteilla, joiden joukkoon sekoitan Pitin hedelmä- ja marjasoseita. Mustikkainen mehukeitto kuuluu minulla nykyisin herkkuosastolle ja herkuiksi luen myös suikaloidut kasvistikut dippikastikkeella, joka korvaa viikonloppuiltojeni karkki- ja sipsikulhoja. 🙂

kuva517.jpg

(Siskon nappaama kuva tytön 1-v synttäreiltä toukokuussa 2011, paino 75kg)

Kuva%20otettu%2025.10.2013%20klo%2015.01

(Kuva lokakuulta 2013, paino 50kg ja hymy herkässä :D)

Saavutin tavoitepainoni 50kg tammikuussa 2013 ja olen saanut pidettyä painoni kurissa kohta vuoden. Aikaisempi jojoilu ja kuuriluontoinen laihduttelu ovat suurella todennäköisyydellä historiaa. Olen normaalipainoinen, olo on kevyt ja virkeä, eikä minun tarvitse enää miettiä syömistä tai sen rajoittamista. Olen päässyt eroon riippuvuudestani sokeriin, herkkuihin ja suklaaseen ja olen melko varma että olen viimeinkin selättänyt myös lapsuudesta asti mukanani matkanneen syömishäiriön. On vapauttavaa huomata että ruoka ja syöminen ei enää hallitse minua ja arkeani, vaan minä hallitsen niitä.  Syön pysyäkseni elossa, terveenä ja virkeänä. 🙂

N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202013-11-09%20koht

Lehtihaastatteluni löydät tämän päiväisestä Iltalehdestä ja vuodentakainen blogipostaukseni painonpudotuksesta jumppaohjeineen löytyy alla olevan linkin takaa:

http://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2012/11/23kg-pudotettu-laihdutusasiaa

Kiitos kaikille teille ihanille lukijoilleni ja ystävilleni, jotka olette olleet tukenani ja tsempanneet minua silloin kun oma motivaationi näytti häviämisen merkkejä! <3 <3 <3

(Postauksen asukuvat napsittu pitkin vuotta, alin kuva Iltalehti)

41 kommenttia “-25kg ja uusi kevyempi elämä :)

  1. Onnea, ihan huikea saavutus!!! Olit niin pieni ja ihana tavatessamme 🙂 Tästä minäkin saan inspistä laihdutteluun! Tuo lehti oli SAATAVA ja ääneen lehtipisteellä todettava että :&quot;hei mä tunnen tuon Miian!&quot; 😀 Toivottavasti edes joku kuuli…!

    1. Marika: Kiitokset! &hearts; &hearts; &hearts; Hihiii, entinen munkkitankki on nykyinen porkkanatikku, kirjaimellisestikin. 😀 😀 Miten sitä ennen pystyikään vetämään yhdeltä istumalta neljä isoa suklaamuffinsia, 300g karkkia ja siihen palan painikkeeksi vielä vähän pizzaa ja nacho cheeseballseja. 😀 Kärsimys on kuitenkin vielä tuoreessa muistissani, ja toivottavasti säilyykin siellä jotta en syö itseäni tuohon kuntoon enää toiste. 😀

    1. Paitsi että mä oon jumissa ja mun projekti on vielä kesken. Vaikeeta on, pakko myöntää. Niin vähän, mutta silti niin paljon tiputettavaa vielä.

    2. Irina: Jumitus ei ole huono juttu, kunhan suunta on stop eikä up. 🙂 Ensi kesällä sitten taas uusi tsemppikausi ja lähetään vaikka yhdessä reippailemaan. Liikunta auttaa saamaan ne vikat kilot pois, kun sinulla ruokavalio on kuitenkin ihan ok jamassa jo. 🙂

  2. Hieno saavutus, saat olla todella ylpeä itsestäsi:) <br />
    <br />
    Jätin itsekin sokerit monta kuukautta sitten eikä takaisin ole paluuta. Minulla ei ollut liikakiloja mutta hengenvaarallisen voimakasta turvotusta joka hävisi saman tien kun jätin sokerit pois ruokavaliosta:)

    1. sissi: Kiiotkset! &hearts; &hearts;<br />
      <br />
      Hui, siulla olikin pelottavat paikat. &hearts; &hearts; Onneksi sokerin jättäminen korjasi tilanteen. Ei varmasti tee mieli enää sokeria vedelläkään napaan, ettei vaan toistu tuo sinun turvotus. &hearts; &hearts; &hearts; &hearts; Hyvä me! &hearts; &hearts;

  3. Voi apua! Mikä suoritus – onnea!!!! Mulla olis noin 5kg mitä tahtoisin pois mutta en saa mitää tuloksia aikaan. 😀 Ehkä niitä liikakiloja on liian vähän liikaa..voiko noin sanooa..heh..että saisi mitään aikaseksi. 🙂

    1. Pieni lintu: Jos alkupaino on suuri ja tiputettavia kiloja on paljon, lähtee aina aluksi laihtuminen käyntiin aika sutjakkaasti. Muutamien kilojen tiputus on paljon vaikeampaa ja sama se oli minullekin siinä vaiheessa kun oli enää alle 10kg tavoitepainooni. Tuntui että kilot on liimattu kiinni ikiajoiksi, enkä saa enää vaakalukemaa laskemaan millään. Mutta sykleissä ne vikatkin kilot sitten katosivat, mutta aika hidasta vauhtia enää siinä vaiheessa, olisi ollut hieman vajaa kilo per kuukausi kun ne vikat 5kg sain lopulta pois. 🙂

  4. Mahtavaa, paljon onnea!!! &hearts;<br />
    Kävitkö salilla, vai lenkkeilitkö vain paljon?<br />
    Kunpa itsekkin sais itseään niskasta kiinni… No tänään haen tuon lehden ja toivottavasti saan siitä jonkun kunnon inspiksen!!! 😀

    1. Rouva V: Aluksi muutin vain ruokavaliotani jolla sain pois about kahdeksan kiloa. Sen jälkeen aloin liikkumaan, tein kävelylenkkejä rattaiden kanssa kovalla sykkeellä ja kotijumppasin päivittäin, jotta sain lihasmassan pysymään edes jotenkuten kohdillaan. Valitsin bussin sijasta kävelyn aika usein ja olosuhteiden salliessa kuljin mielummin portaita kuin hissillä. Mutta salilla en käynyt enkä missään hikibiceissä tai muissa ryhmäjumpissa. 🙂

  5. Tämä on kyllä ihan uskomaton saavutus, ja vielä ihan omin neuvoin ja konstein! Aika sissi olet &hearts; Joko löytyi koru juhliin?

    1. LadyBlue: Kiitokset! &hearts; &hearts; Omin voimin hammasta purren piru vie tein ja onnistuin! 😀 Korua en ole vieläkään löytänyt, mutta päätin että antaa olla. Laitan ranteeseen pukukoodin &quot;vastaisesti&quot; kultaisen rannekoruni ja kaulaan en laita korua lainkaan ellei satu huomenna löytymään jos ehdin juoksemaan parissa kaupassa. 🙂 Pukustressi meni jo niin överiin, että päätin olla stressaamatta. Enköhän mie sisään pääse kuitenkin, vaikka olisinkin alipukeutunut. 😀

  6. Kiitos tästä 🙂 Loit kovasti uskoa minuun, sillä minulla tämä normaaliin painoon pääsy -projekti on juuri menossa. Ilman herkkuja on oltu jo jonkin aikaa ja huomaan itsekin, ettei enää ees tee mieli, kun tietää ettei semmoisia saa syödä. Silti tämä ei ole helppoa ja välillä aina tämmöisiä motivaatiota lisääviä tsemppauksia huomaa tarvitsevansa. Olet ihanan rehellinen ja aito! Kiitos hienosta ja inspiroivasta blogista Miia 🙂

    1. Enni: Nyt kun olet päässyt sen kriittisimmän vaiheen yli niin pidä tästä uudesta tyylistäsi kiinni. &hearts; &hearts; Itselläni oli tosi vaikeaa palata takaisin ruotuun ihan jo yhden suklaakaramellinkin jälkeen, joten minulla ainut vaihtoehto oli lopullisesti kitkeä makeanhimoni. Onneksi tajusin viimeinkin että minulle ei sellaiset vähennykset ja karkkipäivät kerta viikkoon toimineet, joten vaikka tiukkaa tekikin ekat kuukaudet totaalilakossa, niin enää en kadu sekuntiakaan. Makeaa ei tee mieli edes nälkäisenä, herkkuhimoissani kuolaan nykyisin juustoja ja salaatteja. :D<br />
      <br />
      Kiitos sinulle Enni ja halaus! &hearts; &hearts;

  7. Pitipä mieheltä tilata lehti, kun kävi kaupassa.. :)<br />
    Minä myös yritän päästä tästä sokerikoukusta. Viikko sitten päätin jättää sokerit kokonaan pois ja sillä tiellä nyt ollaan, eka viikko ei ole ollut edes kovinkaan vaikeaa. Tulin myös siihen tulokseen, että sokeriaddiktilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin totaalikieltäytyminen! :)<br />
    Hyvältä näytät Miia! 🙂

    1. Pia: Minulle ekat pari viikkoa olivat aivan karmeita, ihana kuulla että sinulla on mennyt hyvin oman lakon kanssa. 🙂 Nyt vaan motivaatio korkealla ja kohta huomaat ettet ole enää ajatellutkaan herkuttelua. Sen tajuaminen oli itselleni yksi hienoimmista hetkistä, jonka tulen varmasti muistamaan aina. :)<br />
      <br />
      Kiitoksia! &hearts; &hearts;

  8. Oisko sulla laittaa vaikka yhden päivän esimerkkiruokavaliota miten söit kun laihdutit? OLisi todella tärkeä… oon noudattanu sun sisustusvinkkejäkin kuuliaisesti niin ehkä mä noudatan tässäkin 😉 näytät todella hyvälle muutes!

    1. Kiwinen: Laihdutuksen alkuajoista ei minulla ole postausta koskaan tehty syömisistäni, sillä menin aika pienillä päivittäisillä kalorimäärillä eteenpäin. En uskalla suositella omaa tyyliäni kenellekään, ettei vaan käy huonosti. Itse olen ollut sen parikymmentävuotta aina silloin tällöin dieeteillä, joten sen osalta tunsin ja tiesin oman kroppani ja rajani. Päivittäiset kalorit olivat minulla noin 700 eli todella todella vähän. Kun aloin liikkumaan enemmän niin lisäsin myös kaloreitakin, muuten olisin ollut kanttuvei hyvin nopeasti. :D<br />
      <br />
      Herkkujen jättäminen ja annoskoon korjaaminen oikeaksi oli minulla ne isoimmat muutokset joista tuli parhaimmat tulokset. Tavallista ruokaa saa kuitenkin syödä melko reippaasti jo sillä 700 kalorillakin, kunhan ei syö mitään turhia naposteltavia tai erittäin rasvaisia juttuja. Ihan perusruokaa söin, mutta siihen aikaan annokset tuntuivat pikkuvauvan kokoisilta kun vatsalaukku oli venynyt jatkuvasta herkuttelustani ja ruoan mättämisestä liian isoksi. Ja puolet lautasesta aina jotain rehuja, eli lautasmalli käyttöön myös. Se tuntuu aluksi ihan naurettavalta mutta kun orjallisesti noudattaa oikeaa syömistapaa ja annoskokoja niin alkaa huomata että oma olotila muuttuu paljon energisemmäksi. Ei ne tohtorit ihan syyttä suosittele lautaselle laitettavan 50% rehuja, 25% viljaa tai perunaa ja 25% lihaa, kanaa tai kalaa. 🙂 Itse olen hyvä malliesimerkki siitä että oikein syömällä saa sekä mielen että kropan kuntoon. Enää ei väsytä luonnottoman paljon kuten ennen, ainoastaan univajeeni aiheuttaa nykyisin nuupahtanutta olotilaa. Mutta jos en olisi tehnyt ruokaremonttia, niin takuulla jaksaisi puoliakaan tästä tämän syksyn kiireestä ja kaaoksesta. 😀

    1. Miesisustaja: Kiitän ja kumarran! &hearts; Minulle entiselle aktiiviliikkujalle ja tanssiharrastajalle oli kova paikka kun kroppa muutui raskauden myötä muhevaksi, tosin silloin ajattelin että mitäs pienistä – laitetaan kroppa kuntoon kun tyttö on syntynyt. 😀 Mutta eipäs se ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin, ja hillitön jojoilu ja herkkujen mättäminen sekä sohvaperunaksi muuttuminen teki tehtävänsä. 😀 Henkisesti tunsin olevani ylipainoisena se &quot;vanha hoikka minä&quot; mutta peiliin katsoessa sen näki että muutos on todellakin aivan mieletön. Paljon se vaati että sain itseni takaisin, ja nivelvaivaisena en olisi sen ylipainon kanssa kovin pitkälle pötkinytkään. Olen kyllä ikuisesti kiitollinen itselleni että ryhdistäydyin ja otin kissaa karvoista kiinni. Tässä sitä ollaan, kohta vuoden päivät olen pysynyt hyvässä painossa ja syöminen ei ole enää ongelma. Toivottavasti pystyn ylläpitämään tämän terveellisen suhtautumistavan ruokaan, syömiseen ja liikkumiseen jotta voin omalle tytölleni antaa mahdollisimman hyvän esimerkin elämään. &hearts; &hearts;

  9. Tämä oli erittäin rohkaiseva ja hieno kirjoitus! Upea suoritus ja onnittelut, uskon että on vaatinut varmasti paljon raakaa työtä ja itsekuria. &hearts;<br />
    <br />
    &quot;Oman kehon remontti&quot; on sellainen aihe, että siitä kuulisin mielelläni lisää. Itse ole kamppaillut ruokavalion kanssa pitkään, ja jostain pitäisi nyt löytää voimia jatkaa taas eteenpäin. Olen saman pituinen kuin sinä, joten oli rohkaisevaa kuulla että olet päässyt takaisin samoihin mittoihin kuin ennen raskautta. Omalla kohdalla olen pitänyt sitä mahdottomana, mutta ehkä jossain määrin pienen mahdollisuuden takana luettuani tämän jutun. Kuka tietää? Vankan tukihenkilön se ainakin vaatisi itselle…<br />
    <br />
    Onnea vielä saavutuksesta ja hyvää viikonloppua! &hearts;

    1. Mia: Mahdottomana pidin itsekin sitä että pääsisin koskaan takaisiin vanhoihin mittoihini ja siksi pidinkin välietappeja omassa painonpudotuksessani. Alkuvaiheessa ajattelin että jos saan painon alle 60kg niin se riittää, mutta koska niitä kiloja kuitenkin tasaisesti tippui (vaikka välissä olikin useampi junnausvaihe) niin halusin lopulta karistaa ne viimeisetkin extrakilot pois. :)<br />
      <br />
      Voin tehdä postauksen kyllä alkuvaiheen remontistani, olin hyvin tarkka kaloreiden suhteen ja pyrin pitämään päivittäisen energiansaantini 700 kalorissa. Se on todella vähän, enkä uskalla suositella noin rankkaa dieettiä kenellekään turvallisuussyistä. Oma kroppani on jojoilujen ja muiden kitudieettien vuoksi melkoisen tottunut tuollaiseen rääkkiin ja tiesin ja tunsin omat rajani. Siksi menin noin tiukalla tyylillä, mutta en tosiaan samaa konstia uskalla muille suositella. Päivittäinen energiavaajeeni oli noin 500 kaloria, joten alkuvaiheessa sain viikkovauhtini oli noin kilon verran painoa pois, sisältäen turhat turvotukset ja nesteet. :)<br />
      <br />
      Tsemppiä sinullekin omaan projektiisi! &hearts; &hearts; &hearts;

  10. hieno saavutus 🙂 olen samanpituinen, mutta olisin tyytyväinen painoon 55-58. sitä kohti 🙂 aion ottaa kirjoituksestasi vinkkejä.

    1. s: Kiitokset! &hearts; &hearts; &hearts; Tsemppiä ja motivoivia buusterihetkiä kohti omaa tavoitepainoa! &hearts; &hearts; &hearts;

    1. Satu: Kiitokset! &hearts; &hearts; &hearts; Haaste talletettu talteen kirjanmerkkeihini, jotta en unohda tehdä sitä. 😀 Kiitokset siis haasteesta! &hearts;

  11. Nyt oli pakko ensimmäisen kerran kommentoida, vaikka lukia olen ollut pitkään. Yhdyn kyllä täysin kaikkiin edellisiin kehuihin! Mieletön suoritus ja kannustava. Itsellä pituus melkein sama ja noin 10 kiloa matkaa tuohon samaan 50 kg unelma painoon. Minä haluaisin myös nähdä esimerkkiä päivittäisestä ruokavaliostasi. Olisin todella kiitollinen.

    1. Tulppu: Vedin ekat viikot todella rankalla tyylillä ja päivittäinen energiansaantini oli noin 700 kalorin luokkaa. Voin tehdä jonkinlaisen postauksen kyllä, mutta en uskalla suositella noin raakaa ja tiukkaa dieettiä kenellekään muulle. 🙂

  12. Vau, tollainen projekti ittelläkin pitäisi tehdä. 😀 Samanlainen herkuttelija minäkin. Rakastan kaikkea makeaa ja ruokaa. Annoskoot eivät ole kunnossa ja syön yleensä vain muutaman kerran päivässä. 😀 Tiedän itse mitä pitäisi tehdä, mutta se on vain jotenkin niin ylivoimaista… 😀 Minua hankaloittaa että mies syö koko ajan kaikkea makeaa, jolloin itsekin tulee syötyä sellaista kun ei mulla ole tahdonvoimaa. :D<br />
    <br />
    Mutta onnittelen sinua! 🙂 Tuo on hieno saavutus! 🙂

    1. Pesunalle: On tosi vaikea pysyä tiukkana jos kotona toiset herkuttelevat silmien edessä. Itsekin aika karvaita fiiliksiä muistan kokeneeni kun leffaillan herkkuna oli minulla kuppi teetä ja viili ja miehellä oli sipsejä, dippiä ja suffeli-suklaata. Auts. :/ Mutta kyllä siitäkin selvisi vaikka oli kyllä aika kurjaa silloin. 😀 Annoskokojen korjaus ja herkkujen jättäminen oli isoimmat muutokset joilla sain myös suurimmat ja nopeimmat tulokset aikaan. Prosessi ei ole todellakaan helppo tai edes siedettävä, alkuvaihe oli itselleni suorastaan kidutusta. Mutta selvisin, ja uskon että tämä ei ole mahdotonta muillekaan. 😀 Olen aika perso herkuille ollut aina ja muutenkin mielummin hemmottelen itseäni kuin testaan rajojani, jos minä pystyin niin sinäkin pystyt!!!!! &hearts; &hearts; &hearts;

  13. Mun piti palata vielä uudelleen lukemaan tätä postausta. Oikeesti jos toiset pystyy tollasiin pudotuksiin, miten mä en voi muka onnistua muutaman hassun kilon pudotuksessa? Eilen tuli oikea breaking point kun näin itsestäni viime viikolla otetun ja nettiin laitetun kuvan, rupesin itkemään. Jottain tartteis varmaan tehä… :/<br />
    Sulla on kyllä huikea itsekuri! Ihan valtavan hieno homma! 🙂

    1. LittleB: Mitä enemmän on turhaa niin sen nopeammin se lähtee putoamaan. Viimeiset viisi kiloa oli itsellänikin niin tiukassa, että luulin että ne ei koskaan lähde vaikka mitä tekisi. <br />
      <br />
      Tuon itkun olen itsekin kokenut. :/ Se pettymyksen tunne kun katsoin omaa peilikuvaani oli niin järkyttävä ja tuntui sydämen sopukoissa asti. Pahin breaking point oli se kun en voinut osallistua yksiin juhliin koska en &quot;voinut&quot; ostaa itselleni uutta mekkoa koossa M tai L (olen lyhyt, joten siksi minulle olisi mahtununut tankkinakin normaalihkot kokolaput). Tämä oli viimeinen niitti sen lisäksi että en voinut enää nukkua vatsallaan liikakilojen vuoksi. <br />
      <br />
      Kyllä sinäkin pystyt, tiedän sen! &hearts; &hearts;

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *