Teitä uusia lukijoita ja vierailijoita on blogiini tullut matkanvarrella melkoisesti ja ajattelin tehdä koontipostauksen painonpudotuksestani ja elämäntapamuutoksesta, joka alkoi tammikuussa 2012. 🙂
Lähtöpaino 75kg
Tammikuussa 2012 lähtöpainoni oli 75kg, joka on minulle 159cm pituiselle ihmiselle aivan liikaa. Olen kärsinyt syömishäiriöistä nuoruudessa ja varsinkin teini-ikäisenä ruoka ja ruokailu olivat aiheena itselleni isoja tabuja. Häpesin ihmisten seurassa ruokailua ja mietin lähes kaiken valveillaoloaikani joko syömistä tai syömättömyyttä. En onneksi ollut missään vaiheessa pahasti alipainoinen, vaikka kävinkin vuosien varrella läpi monen monta kitudieettia ja pikakuuria.
Aikuisuuden kynnyksellä sain elämääni uudenlaista sisältöä. Muutin omaan kotiin, löysin mielenkiintoisen työpaikan ja sain paljon uusia ystäviä. Syömishäiriöni jäi pikkuhiljaa taka-alalle ja elin melko normaalia elämää lähes vuosikymmennen ajan. Tulin raskaaksi 2009 ja siitä alkoi yllättäen uusi kierteeni syömisongelmaisena. Tällä kertaa en suinkaan rajoittanut syömisiäni paastoten vaan herkuttelin kerrankin elämässäni ”oikeutetusti” ja kahden edestä.
Raskausaikana keräsin painolastia yli 30kg, joista osa tuli silkasta nautinnosta herkutteluun ja osa muista raskausajan vaivoista. Painoin 50kg ennen raskautta ja vastasyntyneen tytön kanssa sairaalasta kotiin tullessani vaakalukema näytti 83kg. Muutamia kiloja putosi seuraavien viikkojen aikana onneksi itsestään, mutta painolukema jymähti 75kg jäädäkseen. Näitä kiloja yritin karistaa epätoivoisesti, mutta laihtuminen olikin yllättävän vaikeaa ja painoni jojoili vuoden 2011 aikana useasti +/- 10kg välillä.
Kadonnut itsekuri ja sokerikoukku
Suurimmat paheeni herkuttelun ja syömisen suhteen olivat ehdottomasti leipä ja suklaa, joiden kanssa minulla ei ollut yhtään itsehillintää. Leipää saatoin syödä kokonaisen paketin kerrallaan juustoineen ja kinkkuleikkeineen. Suklaan suhteen olin kuin pohjaton kaivo.
Vauva-aikana olin hyvin väsynyt jatkuvista yöheräilyistä, enkä osannut päivälläkään levätä. Suklaan syöminen oli keino pitää vireystasoa ylhäällä ja lopulta olin riippuvainen päivittäisestä suklaa-annoksestani. Siinä vaiheessa kun vaakalukema 1.1.2012 näytti kolmatta kertaa 75kg, tajusin että elämänmuutoksen on tapahduttava NYT ja pelkkä vaakanumeroiden seuraaminen ei enää riitä. Muutoksen oli tapahduttava kokonaisvaltaisesti ilman pikaisia paastokuureja tai muita poppakonsteja. Tavoitteeni oli muuttaa elintapojani ja ruokailutottumuksiani pysyvästi sekä päästä takaisin ennen raskautta olleeseen 50kg normaalipainooni.
Eroon makeanhimosta
Olin niin pahasti riippuvainen makeista herkuista, erityisesti suklaasta, ettei aikaisemmat yritykseni herkuttelun vähentämisestä toimineet itsehillinän puutteen vuoksi. Päädyin lopulta siihen vaihtoehtoon, että vaihtoehtoja ei enää ole. Karsin kerta heitolla kaiken makean pois ruokavaliostani ja näiden ohella jäi myös leipä, joka oli yksi paheistani.
Tavoitteeni oli selvitä yksi päivä kerrallaan ilman herkuttelua ja alku oli todella rankka ja henkisesti koettelevaa aikaa. Korvasin herkuttelun viilillä, johon en aluksi lisännyt joukkoon mitään, jotta makuaistini tottuisivat makean sijasta happamaan. Olen kirjaimellisesti itkenyt viilipurkkiini, kun useamman kerran viikossa väsyneenä olisin tehnyt melkein mitä vaan saadakseni suklaata. Tämä itku ja taistelu oli kaiken arvoista, vaikka silloin se tuntui lähinnä itsensä kiduttamiselta.
Päivä kerrallaan kohti keveämpää minää
Sokeria en korvannut ruokavaliossani mitenkään, enkä ottanut makeutusaineita tai vastaavia korvaamaan sokeria. Halusin kitkeä makeanhimoni kokonaan pois ja kaikki makealta suussa maistuva oli minulta poissuljettu. Makeanhimon iskiessä yritin aina aluksi pitkittää sen sietämistä ennen varsinaisia toimenpiteitä.
Jos ja kun herkkuhimotukseni ei mennyt vartissa ohitse niin turvauduin viilipurkin syömiseen. 200g maustamatonta viiliä täytti vatsaa ja vaikka sen maku on kaikkea muuta kuin makeaa tai herkulliseksi miellettävää, lievitti se kuitenkin makeanhimoani.
Alussa viiliä tuli syötyä kymmenenkin purkkia päivässä, mutta muutaman kuukauden kuluttua makeanhimo oli helpottanut niin paljon, että se valtasi mielen ja kehon vain muutaman kerran päivässä.
Avoimuus ja rehellisyys auttaa pysymään polulla
Repsahduksia tapahtui ensimmäisten kuukausien aikana. Aikaisemmin olen aina repsahduksen jälkeen jatkanut herkuttelua seuraavaan päivään, koska ajattelin että mitäs sen enää on väliä kun suklaalevy jo sujahti suusta alas. Nyt sain kuitenkin korjattua virheliikkeeni nopeasti ja herkkuhetkeni jäi vain hetkeksi eikä siitä muodostunut kokonaista herkkupäivää tai herkkuviikkoa, kuten ennen.
Epäonnistumisen tunne oli voimakas aina jokaisen repsahduksen jälkeen, koska olin niin kovasti nähnyt vaivaa sokerittomuuden ja painonpudotuksen osalta. Tästä sain pientä kiukkua ja hyödynsin kiukkuni itseni tsemppaamiseen. Ystävien kanssa kahvilla käynti oli yksi vaikeimmista asioista, koska leipomoiden munkit ja kakkupalat saivat kuolan valumaan suunpielistä. Itseäni helpotti se, että olin kertonut kaikille ystävilleni ja perheenjänilleni omasta projektistani ja he tukivat ja tsemppasivat minua.
Ihmettelyäkin sain osakseni ja monesti minulle tuputettiin kahvipöydässä herkkuja ja kakkuja fraaseilla ”kyllähän sie nyt pari pullaa voit syödä”. Minä pysyin kuitenkin vahvana ja totesin että normaalisti ihminen voikin syödä vähän kaikkea, mutta minä olen herkkuaddikti, joten en lukeudu normaaleihin ihmisiin tällä hetkellä. Tämä sai ihmiset ymmärtämään minua paremmin ja myös herkkujen tuputtaminen loppui. 🙂
25 kiloa karistettu vuodessa
Sokerikoukun huomasin selättäneeni lopullisesti noin 5kk projektin aloittamiseni jälkeen. Muistan istuneeni toukokuisena iltana yksinäni sohvalla katsomassa televisiota, josta tuli suklaajäätelömainos, ja ajatelleeni että koska minun viimeksi on tehnyt mieli mitään makeaa. En muistanut. 🙂
Sain pudotettua kertyneet kiloni vuodessa ja vuosi 2013 alkoi 25kg kevyempänä kuin vuosi 2012. Suurin muutos ruokavaliossani oli annoskokojen säätäminen normaaliksi, ylensyönnin lopettaminen ja kaiken sokerin ja herkuttelun jättäminen. Paino putosi ensimmäisten viikkojen aikana nopeasti, jonka jälkeen painonlasku hidastui ja tasottui.
Kilojen kadotessa liikkuminen alkoi maistumaan enemmän ja enemmän. Liikuntaa lisätessäni lisäsin myös päivittäisen enrgiansaantini määrää. Tavoitteeni oli keventyä, kiinteytyä ja tuntea itseni virkeäksi ja terveeksi. Tässä tavoitteessani onnistuin.
Uusien elämäntapojen omaksuminen
En ole enää totaalikieltäytyjä sokerin ja makean suhteen, mutta minun ei tee niitä mieli enää syödä vaikka voisinkin. Olen muutamia kertoja kahvilassa käydessäni ostanut kakkupalan tai berliininmunkin, mutta en ole voinut syödä sitä muutamaa palaa enempää, koska makeasta tulee äklöttävä ja huono olo. En olisi koskaan elämässäni uskonut että näin käy. Haasteellisia tilanteita en enää koe olevan, koska mieleni ei tee nykyisin makeaa. 😀
Karkkien, suklaan, keksien, jäätelön ja muiden herkkujen sijasta herkuttelen nykyisin erilaisilla viileillä ja jogurteilla, joiden joukkoon sekoitan Pitin hedelmä- ja marjasoseita. Mustikkainen mehukeitto kuuluu minulla nykyisin herkkuosastolle ja herkuiksi luen myös suikaloidut kasvistikut dippikastikkeella, joka korvaa viikonloppuiltojeni karkki- ja sipsikulhoja.
Tässä siskoni nappaama kuva tytön 1-vuotissynttäreiltä toukokuussa 2011, jolloin painoin 75kg. Alla kuva lokakuulta 2013 – paino on 50kg ja hymykin herkässä. 😀
Hyvä olo ja parempi fiilis
Saavutin tavoitepainoni 50kg tammikuussa 2013 ja olen saanut pidettyä painoni kurissa kohta vuoden. Aikaisempi jojoilu ja kuuriluontoinen laihduttelu ovat suurella todennäköisyydellä historiaa. Olen normaalipainoinen, olo on kevyt ja virkeä, eikä minun tarvitse enää miettiä syömistä tai sen rajoittamista.
Olen päässyt eroon riippuvuudestani sokeriin, herkkuihin ja suklaaseen ja olen melko varma että olen viimeinkin selättänyt myös lapsuudesta asti mukanani matkanneen syömishäiriön. On vapauttavaa huomata että ruoka ja syöminen ei enää hallitse minua ja arkeani, vaan minä hallitsen niitä. Syön pysyäkseni elossa, terveenä ja virkeänä. 🙂
Lue haastatteluni Iltalehdestä
Lehtihaastatteluni löydät tämän päiväisestä Iltalehdestä ja vuodentakainen blogipostaukseni painonpudotuksesta jumppaohjeineen löytyy tämän olevan linkin takaa: ➤ omakotivalkoinen/23kg-pudotettu-laihdutusasiaa
Kiitos kaikille teille ihanille lukijoilleni ja ystävilleni, jotka olette olleet tukenani ja tsempanneet minua silloin kun oma motivaationi näytti häviämisen merkkejä! ❤︎
Comments are closed.