Nimimerkki ”Satu” jätti minulle kommentin, joka pitää sisällään monta sellaista seikkaa, josta saan tasaisin väliajoin palautetta. Vastaan tähän kommenttiin postauksen muodossa, jotta saan vastattua teille kaikille yhteisesti.
Vastaus lukijan esittämään kritiikkiin
Olen seuranut blogiasi jo kauan. Blogin lukeminen oli aluksi inspiroivaa ja ihailin bloggaajan ihania sisutusideoita ja niiden toteuttamisrohkeutta. Pikkuhiljaa inspiraatio vaihtui ihmetykseksi ja lopulta vaivaannuttavaksi… Koen, että ostamispakko ei suinkaan ole laantunut vaan vauhti sen kuin kiihtyy…
En tiedä Satu missä vaiheessa olet blogiani alkanut seuraamaan ja minkä vaiheen koet olleen sinusta inspiroiva. Mikäli ajankohta on ollut 2012 vuoden alkupuoli, oli silloinen sisustusvaiheeni hyvin aktiivinen ja totaalisen erilainen kuin mitä se on nykyisin. Uskoin ihan tosissani vuodesta 2010 asti, että haluan asua pehmeäsävyiseksi, hotellimaiseksi ja ylelliseksi mieltämäni vaalean sisustuksen keskellä, mutta olin väärässä. Tämän myöntäminen ei ole itselleni enää vaikeaa, vaikka siitä seuranneita ratkaisujani onkin paljon moitittu ja moititaan edelleen.
Sisustusmuutoksesta, jonka aloitin vuoden 2013 alussa, johtuen on vauhti ollut koko viime vuoden ajan melkoista menoa ja tavaraa on tosissaan tullut ja lähtenyt melkein yhden kodillisen verran. Vauhti ei onneksi kiihtynyt, vaan pysyi hyvin tasaisena koko viime vuoden. Vuodessa tapahtui erittäin suuri muutos ja olen itse todella iloinen että lähdin rohkeasti muuttamaan kotini sisustusta, enkä jäänyt tuskailemaan greigen ja kromin keskelle.
Mutkat suoraksi – Olettamus ei ole totuus
Koko ajan pitää ostaa uutta pientavaraa, lamppuja, mattoja, sisustustavaraa, pakko ostaa, myydä, ostaa ja myydä. Lukijalle tulee lähinnä kauhistuksen tunne… tekee mieli sanoa rauhoitu ja nauti elämästä!
Kyllä minä nautin elämästä, välillä vähemmän ja välillä hyvinkin paljon. Blogini ei ole sentään koko elämäni, enkä halua blogistani elämänkerta-tyyppistä tehdäkään. On asioita jotka kuuluvat blogiini ja on asioita jotka jätän blogin ulkopuolelle. Blogissani keskityn sisustukseen ja muuhun kevyempään höpöttelyyn, oikeassa elämässäni suurimmat ilot tulevat kuitenkin rakkaista ihmisistä ja yhteisistä asioista joita teemme.
Minä seison aina ajatusteni ja tekojeni takana
Sofia tuossa ylempänä kirjoitti hyvät listat kaikesta ostoksista eikä siinä suinkaan ollut kaikki. Pitkä puolustuspuheenvuoro sai aikaan sellaisen fiiliksen, että taidat uskoa tuohon itsekin, mitä selität!
Nimimerkki ”Sofia” oli melko kattavasti listannut viime vuonna tekemiäni ostoksia. Vastaukseni Sofialle ei ollut kirjoitettu puolustusmielessä, vaan avasin hänelle omia ajatuksiani ja kokemuksiani hänen esille ottamiinsa asioihin.
On oikeastaan melkoisen samantekevää miten vastaan, koska kommentoijan oletus on yleensä sama – kalikka kolahti omaan nilkkaani. Jos en julkaise kritisoivaa kommenttia, on kommentoijan oltava oikeassa koska aihe on minulle selvästi liian arka. Jos en vastaa mitään, on kommentoija edelleen oikeassa koska vastaamattomuuteni tarkoittaa että suutuin kommentista.
Jos vastaan kommenttiin lyhyesti, on kommentoija selvästi oikeassa koska en osannut perustella mielipiteitäni riittävän hyvin. Jos vastaan kommenttiin perusteellisesti, on kommentoija oikeassa koska puolustelen itseäni ja kiellän ongelmat. Kritisoiviinkin kommentteihin pyrin vastaamaan mahdollisimman perusteellisesti ja seison tottakai omien ajatuksieni, tekojeni ja sanojeni takana.
Vapaus päättää oman blogin sisällöstä
Sisustajana en ymmärrä muutamia asioita. Sinulla on kohtuu pieni kerrostaloasunto, josta bloggaat useitakin postauksia päivässä. Rajaat aina keittiön ja kylpyhuoneen pois, koska et pidä niistä.
Kotimme on juuri sopivan kokoinen meille, enkä haaveile isosta omakotitalosta tms. Keittiön rajaan usein pois, koska kuten sanoit, se ei ole kovin kaunis. Kylpyhuone on minusta ihan ok näköinen, laatat ovat kivat ja saunakin on minusta viihtyisä nyt kun se on tumma.
Kylpyhuoneen valaistus on kuitenkin surkea, lähes olematon ja valokuvaaminen on hyvin hankalaa. Siinä suurin syy miksi kylpyhuoneesta en juurikaan postaile. Toinen syy on se, että kylppärissä / saunassa ei tapahdu muutoksia juuri koskaan, joten postattavaakaan ei ole. Olenkohan kymmenisen postausta kylpyhuoneesta blogivuosieni aikana tehnyt, niissäkin on jo toistoa liiaksi.
Ostaminen ja säästäminen eivät poissulje toisiaan
Eikö olisi kiva säästää(!) ja jättää ostamatta Leimut ym., jotka viihtyvät kodissa max viikon ja laittaa rahat uuteen keittiöön, mikä on oleellinen osa asuntoa ja keskisellä paikalla?
Laitan rahaa säästöön joka kuukausi, olen tehnyt niin jo vuosia ja teen niin myös jatkossa. Voisin toki säästää kaikki rahani ja lakata ostamasta kokonaan, monen mielestä se tuntuu olevan ainoa oikea tapa elää. Itse en kuitenkaan halua sitä tehdä ja olen löytänyt hyvän kultaisen keskitien säästämisen ja tuhlaamisen suhteen. Keittiön suhteen asiat ovat myös hoidossa. Tästä aiheesta kerron teille vasta loppukesästä lisää, mutta toistaiseksi huuleni ovat sinetöidyt.
Asiallisuuteen piilotettua ilkeilyä ei tarvitse sietää
Onko säästäminen mahdotonta vai onko joka penni laitettava viikoittain uuteen sisustussälään? Monelle lukijalle tulee varmasti sama fiilis kuin minulle, että kamala ostopakko on korvike jollekin tyhjyyden tunteelle, niin kuin se valitettavan usein on.
Tämä osuus kommentistasi sisältää aiheetonta ilkeilyä ja tiedät sen itsekin. Vastaan kysymykseesi silti. Säästäminen ei ole mahdotonta ja olen säästänyt jo vuosia. Kuten jo ylempänä vastasin, laitan joka ikinen kuukausi rahaa säästötilille sekä rahastoon. Minulla ei ole ostopakkoa enkä saa itse ostamisesta iloa. Olen itseasiassa lopettanut kaupoissa kiertelyn tyystin ja nettikauppavisiititkin tapahtuvat nykyisin syystä – eli kun olen etsimässä jotakin tiettyä. En haahuile turhanpäiten kaupoissa shoppailemassa, vaikka blogini kautta ehkä saakin sellaisen mielikuvan.
Elämässäni on tapahtunut paljon asioita, sekä hyvässä että pahassa. En ole kuitenkaan koskaan kokenut elämäni olevan tyhjää. Nautin suuresti tavallisesta arkielämästä ja koen että varsinkin tällä hetkellä olen oikein tyytyväinen ihminen. Ainahan sitä kaikkea haluaisi, mutta haluamisista huolimatta en koe tällä hetkellä tarvitsevani tai kaipaavani mitään mitä minulla ei jo ole.
Lapsi ei ole blogin aihe nyt eikä koskaan!
Peräänkuulutat usein sitä, että ette matkusta jne. Saman ikäisen lapsen äitinä mieleeni tulee usein ajatus tämän puolustuspuheenvuoron lukiessani, että kummastakohan se lapsi nauttisi enemmän, viikon pulikoinnista ja äidin huomiosta lämpimässä auringon alla vai alati vaihtuvista lampuista, huonejärjestyksestä, pienesineistä, asunnon kuvaamisesta jne. Herää kysymys että teetkö edes lapsesi kanssa koskaan mitään, sillä se ei ainakaan blogistasi välity.
En ole koskaan ajatellut matkustelua tärkeänä asiana, enkä koe jääväni mistään paitsi sen vuoksi että en joka vuosi käy ulkomailla. Itseäni ei perinteiset lomamatkat edes kiinnosta, joten turistirysät ja hotellin uima-altaalla makoilu on poissuljettuja oman riittämättömän mielenkiintoni vuoksi.
Tyttöni on kolmen vanha ja hän ei todellakaan osaa vielä arvostaa Espanjan rannalla makoilua sen enempää kuin Helsingin rannalla makoilua, eri asia jos olisi kyse kymmenenvuotiaasta tytöstä. Ehkä blogistani tosiaan saa sellaisen kuvan, että vuorokauteni sisältö koostuu pelkästään bloggaamisesta ja oman kodin sisustamisesta. Näin ei kuitenkaan ole.
Touhuamme tytön kanssa yhteisiä juttuja vaikka kuinka, harrastuksista tavalliseen arkipuuhasteluun, mutta ne eivät blogiini kuulu. Tämä osa elämästäni on minulle pyhin ja sen rajaan blogini ulkopuolelle. Lapseni yksityisyys on minulle erityisen tärkeää ja sitä vaalin viimeiseen asti. En myöskään halua että kaltaisesi paheksujat ottavat häntä hampaisiinsa.
Älä häpeä virheitäsi vaan ota niistä opiksi
Haluaisin heittää sinulle haasteen: Kirjoita postaus kaikista hutiostoksista vuotena 2013! Mahdatko pystyä siihen? Eriväriset sisutustyynyt, lakanat, tuikkukipot, lamput jne. jne. Siis tavaroista, jotka sekä tuli että meni vuonna 2013. Siitä on ekologisuus ja minimalismi kaukana. Tuollainen yhteenveto voisi olla sinullekin herättävä.
Rakastan erilaisten listojen tekemistä, joten tämä heittämäsi haaste on minusta hyvä. Laitan sen korvan taakse, mutten lupaa vielä mitään. Ulkomuististani voin listata melkoisen litanian virheostoksiani ja olen monesti aiheesta postaillutkin. En häpeä virheitäni, sillä ne eivät määrittele minua ihmisenä. Virheistä viisastuu ja ne kuuluvat elämään.
Vuosi sitten keväällä ostamani turkoosit ja vaaleanpunaiset tavarat olivat ja menivät, näihin ilmeisesti kommentissasi viittaat? En kirjaimellisesti miellä niitä virheostoksiksi, sillä tein tietoisen päätöksen niiden ostamisesta silläkin uhalla, etten jaksaisi katsella niitä kuin viikon. Ja kun tuossa historiikkia viime vuodelta koontipostauksiin keräsin, huomasin että vaaleanpunainen viihtyikin meillä yllättävän pitkään. Itsellänikin oli nimittäin mielikuva siitä että se väri tuli ja meni viikossa. 🙂
Sisustusbloggaajat eivät ole sopuleita
Nykyään minua on alkanut häiritä blogissa sen sopulimaisuus. Tuntuu, että Miia sinulla ei ole enää yhtään omaa ideaa. Joka ikisessä blogissa on Happy Lightsit, Hayn pöydät ja tuolit, Kanto, AJ, jne. jne. Olisi kiva, jos edes joku tuote olisi kodissasi ainutlaatuinen eikä toisintoa ja matkimista muista blogeista! Toivon sinulle joka tapauksessa pelkkää hyvää. Otat kauniita kuvia ja jaksat positiivisesti vastata kommentteihin.
Tästä aiheesta olen myös postaillut pariin otteeseen, tuoreimman massasisustamistakin koskevan kirjoitukseni löydät TÄÄLTÄ. Olen kanssasi täysin erimieltä ja olen hyvin varma että yksikään bloggaaja ei sisusta kotiaan sen perusteella mitä muut bloggaajat ovat ostaneet. Minä en ainakaan ja koen kulkevani täysin omia polkujani.
Minusta on hassua että bloggaajat halutaan väen vängällä sulloa samaan muottiin ja julistaa että bloggaajilla ei ole itsellään omaa tahtoa. Sisustusbloggaajien keski-ikä taitaa olla kolmenkympin paremmalla puolen ja useampia tämän genren bloggaajia tuntevana voin sanoa, että ainakin jokainen minun tuntemistani bloggaajista tekee sisustusratkaisunsa ja ostopäätöksensä pelkästään omien tarpeidensa mukaan.
Kyllähän sitä ideoita ja vinkkejä toisilta saa, mutten usko yhdenkään bloggaajan koskaan ostaneen mitään sen perusteella että halutaan samaa kuin toisella. Kyllä se haluaminen lähtee siitä itse tuotteesta ja se on monelle täysin sivuseikka onko kyseessä ”blogituote” vai ei. Ja hyvät ideat lähtevät kiertoon kuin kulovalkea, oli sitten kyse DIY-jutusta tai uutuustuotteesta.
Olen saanut inspiraatiota ja ideoita paljon blogeista, mutta häpeäkseni on myönnettävä että viime vuonna en ehtinyt lukemaan blogeja kovinkaan aktiivisesti. Siksi monen blogin tapahtumat ovatkin itselleni pimennossa enkä tiedä kuinka paljon mitäkin tavaraa näkyy missäkin. Hayn tarjotinpöydät ovat varmasti blogeissakin todella suosittuja, ne ovat nimittäin täydellisiä kaikin puolin enkä ihmettele yhtään että moni on sellaisen ostanut. Louis Poulsenin AJ-lattiavalaisinta en vuorostaan ole nähnyt suomalaisissa blogeissa vielä ollenkaan, tai ainakaan niissä mitä itse luen silloin kun olen blogikierroksella käynyt. Aallon Kanto-teline nyt on sellainen suomalaisen kodin tavallinen peruspilari, vähän kuin Iittalan lasit ja Arabian astiatkin, näistä en päättelisi yhtikäs mitään.
Persoonallisuutta ei voi feikata
Minusta meidän kodin persoonallisimmat jutut on makuuhuoneessa oleva oksarekki, olohuoneen kaksi massiivista valaisinta, jättimäinen Tupla Kupla -valaisin, massiivinen Lack-hyllyseinä yrtteineen, isot seinän peittävät peilit eteisessä, keinu olohuoneessa ja kodin yleinen ja avara ilme. Nämä ovat minusta ne kodin makeimmat jutut, jotka tekevät tästä kodista minulle kauniin, persoonallisen ja ainutlaatuisen.
Minusta persoonallisuuden tavoittelu ei ole persoonallisuutta. Persoonallisuutta ei voi feikata. Persoonalliset ratkaisut tulevat itsestään omia ja perheen tarpeita ajatellen, ne syntyvät siitä millaiset asiat ovat kenellekin kauniita ja tarpeellisia. Jokainen koti on laittajansa näköinen, eli omalla tavallaan persoonallinen. Se että kymmenellä sisustusbloggaajalla sadasta on valkoinen sohva ja sen edessä Hayn tarjotinpöytä, ei tarkoita että he ovat ryhmä suomisopuleita. He nyt sattuvat yksinkertaisesti pitämään kyseisistä jutuista omassa kodissaan ja ehkä ovat samanhenkisinä ihmisinä päätyneet kaikki bloggailemaan.
Minä olen aina kannustanut omia bloggaamisesta kiinnostuneita lukijoitani kokeilemaan oman blogin kirjoittamista ja yhteisiä mielenkiinnonkohteita varmasti löytyy sisustuksen saralta paljonkin. Eiväthän he muuten olisi blogiini ensikerran jälkeen palanneet. Minulle sisustusblogit eivät ole uutiskirjeitä tai sisustuslehtiä, joissa pitäisi olla aina edelläkävijä ja keskittyä erikoisiin ratkaisuihin. Sisustusblogit ovat 95% tavallisen ihmisen tavallista elämää asumiseen ja kodin sisustukseen liittyvine juttuineen. Ja sitä minä itse haluan lukea.
Uusi alku puhtaalta pöydältä
Toivon että tämän erittäin pitkän ja perusteellisen postauksen myötä voidaan jättää menneet vuodet taakse ja pystyisin aloittamaan tämän uuden vuoden puhtaalta pöydältä myös täällä blogini puolella. Menneet ovat menneitä, tehdyt asiat ovat tehtyjä ja niistä on otettu opiksi. Vanhojen vatvomisen sijasta haluankin nyt keskittyä uusiin asioihin. 🙂
Haluan vielä kiittää Satua, joka kiteytti kaikki kysymykset yhdeksi kommenttikokonaisuudeksi. Toivotan sinulle ja kaikille muillekin kommenttia jättäneille mukavaa alkanutta vuotta ja toivon että saitte vastaukset mieltänne askarruttaneisiin asioihin! Kylläpä omakin mieli keveni kun sain tämän purkaa ulos. Kiitos myös kaikille jotka jaksoitte lukea! ❤︎
Huomiseen!
Comments are closed.