Ihmissuhteet ovat kuin kukkia. Osa kestää tuulta, myrskyä ja rankkasateita, ja osa kuihtuu hyvästä hoidosta ja vaalimisesta huolimatta. Nuorena ryntäsin aina suinpäin suhteeseen, annoin kaikkeni ja luotin sokeasti ihmisten vilpittömyyteen. Nyt vanhempana ja viisaampana tiedän, että ystävyys ja luottamus ovat asioita, jotka rakentuvat pala palalta pikkuhiljaa. Ne eivät synny kiirehtien, eikä ole olemassa yhtä ainutta ystävyyden reseptiä, jonka kaavaa noudattamalla tosiystävyys syntyy.
Suuresti tuttavia ja pienesti ystäviä
Minulla on suuri tuttavapiiri, mutta vain pieni määrä ihmisiä, joita voin kutsua ystäviksi. Olen avoin ja ulospäinsuuntautunut, mutta samalla hieman sulkeutunut ja hitaasti lämpeävä, aavistuksen varovainenkin ehkä.
Avaan uusille tuttavuuksille oven sydämeni sopukoihin toivottaen heidät lämpimästi tervetulleeksi vierailemaan, mutta avaimen sydämeni oveen annan vain harvoille ja valituille. Hyvänä vertauskuvana toimii koti – tuttavia varten sovitaan kyläilyaika ja ennen sitä siivoan kodin vieraskoreaksi ja kipaisen kaupassa ostamassa keksiä ja pullaa. Ystävät voivat tulla ovesta sisään koska vaan, vaikka koti olisi kuinka sotkuinen ja heille kehtaa tarjoilla vaikka palan ruisleipää ylähuulella. 🙂
Ystävyyden rajat
Kaveruuden ja ystävyyden rajaa on vaikea määritellä, sillä molemmissa ryhmissä on ihania ihmisiä joiden kanssa mieluusti viettää aikaa. On olemassa työkavereita, harrastuskavereita, naapurikavereita, koulukavereita, lapsuuden aikaisia kavereita ja blogikavereita… Sitten on ne muutamat sydänystävät, jotka ovat nousseet vuosien varrella kaveritasolta ystävätasolle. He kuuluvat elämääni yhtä suuresti kuin oma perheeni. Ehkä se ero ystävällä ja kaverilla piileekin juuri siinä, ystävä on yhtä tärkeä ja rakas kuin perheenjäsenet.
Jos mietin että joutuisin karsimaan elämästäni osan ihmisistä pois, miettisin ensimmäisenä mitkä ihmissuhteet haluaisin elämässäni säilyttää. Vastaus tähän on hyvin helppo ja yksinkertainen. Voin olla kuukaudenkin ajattelematta harrastuskavereitani ja heidän kuulumisiaan, mutta ystävieni osalta se ei olisi mitenkään mahdollista.
Ystävieni kanssa pidän yhteyttä viikoittain ja vaikken pitäisi, he ovat silti ajatuksissani. Me jaamme kaikki elämän ilot sekä surut ja olemme toistemme tukena tarvittaessa. Ja silloinkin kun ei tarvitsisi olla. Me käymme mielenkiintoisia keskusteluja päivän polttavista aiheista ja usein intoudumme höpöttelemään kevyistä hömppäjutuista. Välillä saatamme olla asioista myös eri mieltä.
Ystävän kanssa uskaltaa ja voi olla eri mieltä, saa olla oma itsensä ja seisoa omien ajatuksiensa ja tunteidensa takana. Ystävä osaa asettua toisen asemaan ja sitä kautta ymmärtää, vaikka itse ajattelisikin toisin. Ystävä ei koskaan tuomitse vaan yrittää aina ymmärtää, koska se on hänelle tärkeää.
Hädässä ystävyys punnitaan
Kun yksinäisyyden hetkinä kaipaan olkapäätä tai kuuntelevaa korvaa, tiedän heti kenelle soitan. Kun kohtaan elämässä vastoinkäymisiä, tiedän heti keneen turvaudun. Tiedän että olen rakastettu, hyväksytty ja ymmärretty. Saan olla rehellisesti ja avoimesti juuri sellainen kuin olen, niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.
Minun ei tarvitse suodattaa ajatuksiani, eikä pelätä että toinen loukkaantuu tai suuttuu. Loukkaantuminen ja suuttumus ovat hetkellisiä tunnetiloja, jotka menevät ohi kun asioista puhuu. Ystävyys kestää riitoja ja erimielisyyksiä, ihan kuin hyvä parisuhdekin. Jos toista ihmistä pitää käsitellä silkkihansikkain, se kertoo minun mielestäni melko karua kieltä ystävyyden tasosta. Silloin ollaan joko liian erilaisia ihmisiä ymmärtääkseen toisen ajatusmaailmaa, tai ystävyyssuhde ei ole vielä tarpeeksi vahva kestääkseen oikeaa elämää ja kivisiä karikoita. Rehellisyyteen ja avoimuuteen verhoiltua ilkeyttä en osaa ymmärtää, mutta en toisaalta ymmärrä myöskään sellaista ystävyyttä jossa toiselle halutaan pahaa. Ystävyys kestää kovaakin kritiikkiä ja riitelyä, mutta ei lyöntiä vyön alle tai selkäänpuukotusta. Se ei ole ystävä, joka noin toimii.
Monesti kuulee sanottavan, että ei voi hyväksyä toisen tekoa tai mielipidettä. Itse olen sitä mieltä, että kenelläkään ei ole velvollisuutta tai oikeutusta ajatella hyväksyvänsä tai olevansa hyväksymättä toisen ihmisen tuntemia asioita. Tällä tarkoitan niitä pieniä tai suuria näkemyseroja ja tekoja, jotka määrittelevät meidän yksilöinä. Yksi ystävistäni elää hyvin erilaista elämää ja elämänvaihetta kuin minä. Hän tekee asioita joita itse en tekisi, mikäli eläisin kuvitteellisesti hänen elämäänsä. Koska toisen ihmisen elämää ei kukaan koskaan voi elää, en voi täysin tietää millaisia tunteita itse kokisin tai miten lopulta toimisin jos olisin minä hänen sijastaan. Siispä ymmärrän ystävääni, en sitä mitä hän tekee vaan sitä tilannetta jossa hän elää, ja jonka perusteella tekee omat päätöksensä.
Liian raskaat ihmissuhteet ja oma hyvinvointi
Joskus ihmissuhteet vaativat liikaa työtä. Silloin pitää olla muistaa olla myös oman itsensä ystävä ja kuunnella tunteitaan. Toiselle pitää pystyä sanomaan suoraan, että ystävyys käy turhan raskaaksi, oli syynä mikä hyvänsä. Aina voi olla mahdollista että raskaaksi käynyt ihminen ei itse tiedosta aiheuttamaansa taakkaa. Kukaan ei pääse toisen ajatuksia lukemaan ja sen vuoksi arvostan suoraa puhetta ja teen sitä itsekin, ystävällisesti ja asiallisesti. Ystävällä on oikeus tietää jos jokin asia omassa käytöksessä vaivaa, sillä ilman keskusteluyhteyttä ei mikään asia koskaan voi paremmaksikaan muuttua.
Kaveritasolla ollessa on helpompaa jättää asioita sanomatta, syynä usein on se ettei halua loukata toista. Toisaalta kaveritasolla olevan ihmissuhteen menetys ei vaikuta musertavasti, vaikka saattaisikin harmittaa oman aikansa. Hiljaisesti hiipuvan yhteydenpidon seurauksena elämän kyydistä pois jäänyt jäänyt kaveri on vuoden kuluttua kaukainen muisto vain, toisin kuin ystävä joka jättää jälkeensä ison aukon.
Ihanat kaverit ja rakkaat ystävät
Olen itse kiitollinen siitä, että elämä on tuonut eteeni ihania ihmisiä. Osa on ihania kavereita, joiden kanssa keskustelut ovat pinnallisempaa peruskuulumisten vaihtamista. Osa on todellisia ystäviä, joiden kanssa voimme jakaa aivan kaiken. Minulla on iso ja rakas perhe, siihen kuuluu tytär, koiraneiti, mies, vanhemmat, siskot, veljet, lähimmät muut sukulaiset ja rakkaimmat ystäväni. Sydämeni on täynnä, mutta oikean ihmisen tullessa minua vastaan, mahtuu myös hän sen sopukoihin asustamaan. ❤︎
Tänään on näköjään tällainen syvällisyyspäivä ja taidankin jatkaa tätä hajatelmaani soittamalla yhdelle ystävistäni. Muuten tekstini täällä blogissa venyy kilometrin mittaiseksi, tätä hajatelmaa kun näemmä vaan tulee ja tulee tuolta aivonystyröistä koko ajan lisää. 🙂
Mukavaa laskiaissunnuntaita kaikille!
Comments are closed.