Hajatelmia…

Ihmissuhteet ovat kuin kukkia – osa kestää tuulta, myrskyä ja rankkasateita, osa kuihtuu hyvästä hoidosta ja vaalimisesta huolimatta… Nuorena ryntäsin aina suinpäin suhteeseen, annoin kaikkeni ja luotin sokeasti ihmisten vilpittömyyteen. Nyt vanhempana ja viisaampana tiedän, että ystävyys ja luottamus ovat asioita jotka rakentuvat pala palalta pikkuhiljaa. Ne eivät synny kiirehtien, eikä ole olemassa yhtä ainutta ystävyyden reseptiä, jonka kaavaa noudattamalla tosiystävyys syntyy. 

iIMG_3292.jpg

Minulla on suuri tuttavapiiri, mutta vain pieni määrä ihmisiä joita voin kutsua ystäviksi. Olen avoin ja ulospäinsuuntautunut, mutta samalla sulkeutunut ja hitaasti lämpeävä, aavistuksen varovainenkin ehkä. Avaan uusille tuttavuuksille oven sydämeni sopukoihin toivottaen heidät lämpimästi tervetulleeksi vierailemaan, mutta avaimen sydämeni oveen annan vain harvoille ja valituille. Hyvänä vertauskuvana toimii koti – kavereita varten sovitaan kyläilyaika ja ennen sitä siivoan kodin vieraskoreaksi ja kipaisen kaupassa ostamassa keksiä ja pullaa. Ystävät voivat tulla ovesta sisään koska vaan, vaikka koti olisi kuinka sotkuinen ja heille kehtaa tarjoilla vaikka palan ruisleipää ylähuulella. 🙂 

iIMG_3293.jpg

Kaveruuden ja ystävyyden rajaa on vaikea määritellä, sillä molemmissa ryhmissä on ihania ihmisiä joiden kanssa mieluusti viettää aikaa. On olemassa työkavereita, harrastuskavereita, naapurikavereita, koulukavereita, lapsuuden aikaisia kavereita ja blogikavereita… Sitten on ne muutamat sydänystävät, jotka ovat nousseet vuosien varrella kaveritasolta ystävätasolle. He kuuluvat elämääni yhtä suuresti kuin oma perheeni. Ehkä se ero ystävällä ja kaverilla piileekin juuri siinä, ystävä on yhtä tärkeä ja rakas kuin perheenjäsenet. <3 Jos mietin että joutuisin karsimaan elämästäni osan ihmisistä pois, miettisin ensimmäisenä mitkä ihmissuhteet haluaisin elämässäni säilyttää. Vastaus tähän on hyvin helppo ja yksinkertainen. Voin olla kuukaudenkin ajattelematta harrastuskavereitani ja heidän kuulumisiaan, mutta ystävieni osalta se ei olisi mitenkään mahdollista. Ystävieni kanssa pidän yhteyttä viikoittain ja vaikken pitäisi, he ovat silti ajatuksissani. Me jaamme kaikki elämän ilot sekä surut ja olemme toistemme tukena tarvittaessa. Ja silloinkin kun ei tarvitsisi olla. Me käymme mielenkiintoisia keskusteluja päivän polttavista aiheista ja usein intoudumme höpöttelemään kevyistä hömppäjutuista. Välillä olemme asioista eri mieltä. Ystävän kanssa uskaltaa ja voi olla eri mieltä, saa olla oma itsensä ja seisoa omien ajatuksiensa ja tunteidensa takana. Ystävä osaa asettua toisen asemaan ja sitä kautta ymmärtää, vaikka itse ajattelisikin toisin. Ystävä ei koskaan tuomitse, ystävä yrittää aina ymmärtää koska se on hänelle tärkeää.

iIMG_3295.jpg

Kun yksinäisyyden hetkinä kaipaan olkapäätä tai kuuntelevaa korvaa, tiedän heti kenelle soitan. Kun kohtaan elämässä vastoinkäymisiä, tiedän heti keneen turvaudun. Tiedän että olen rakastettu, hyväksytty ja ymmärretty. Saan olla rehellisesti ja avoimesti juuri sellainen kuin olen, niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Minun ei tarvitse suodattaa ajatuksiani, eikä pelätä että toinen loukkaantuu tai suuttuu. Sillä loukkaantuminen ja suuttumus ovat hetkellisiä tunnetiloja, jotka menevät ohi kun asioista puhuu. Ystävyys kestää riitoja ja erimielisyyksiä, ihan kuin hyvä parisuhdekin. Jos toista ihmistä pitää käsitellä silkkihansikkain, se kertoo minun mielestäni melko karua kieltä ystävyyden tasosta. Silloin ollaan joko liian erilaisia ihmisiä ymmärtääkseen toisen ajatusmaailmaa, tai ystävyyssuhde ei ole vielä tarpeeksi vahva kestääkseen oikeaa elämää ja kivisiä karikoita. Rehellisyyteen ja avoimuuteen verhoiltua ilkeyttä en osaa ymmärtää, mutta en toisaalta ymmärrä myöskään sellaista ystävyyttä jossa toiselle halutaan pahaa. Ystävyys kestää kovaakin kritiikkiä ja riitelyä, mutta ei lyöntiä vyön alle tai selkäänpuukotusta. Se ei ole ystävä joka noin toimii.

Monesti kuulee sanottavan, että ei voi hyväksyä toisen tekoa tai mielipidettä. Itse olen sitä mieltä, että kenelläkään ei ole velvollisuutta tai oikeutusta ajatella hyväksyvänsä tai olevansa hyväksymättä toisen ihmisen tuntemia asioita. Tällä tarkoitan niitä pieniä tai suuria näkemyseroja ja tekoja, jotka määrittelevät meidän yksilöinä. Yksi ystävistäni elää hyvin erilaista elämää ja elämänvaihetta kuin minä. Hän tekee asioita joita itse en tekisi, mikäli eläisin kuvitteellisesti hänen elämäänsä. Koska toisen ihmisen elämää ei kukaan koskaan voi elää, en voi täysin tietää millaisia tunteita itse kokisin tai miten toimisin jos olisin minä hänen sijastaan. Siispä ymmärrän ystävääni, en sitä mitä hän tekee vaan sitä tilannetta jossa hän elää, ja jonka perusteella tekee omat päätöksensä. 

iIMG_3294.jpg

Joskus ihmissuhteet vaativat liikaa työtä. Silloin pitää olla muistaa olla myös oman itsensä ystävä ja kuunnella tunteitaan. Toiselle pitää pystyä sanomaan suoraan, että ystävyys käy turhan raskaaksi, oli syynä mikä hyvänsä. Aina voi olla mahdollista että raskaaksi käynyt ihminen ei itse tiedosta aiheuttamaansa taakkaa. Kukaan ei pääse toisen ajatuksia lukemaan ja sen vuoksi itse arvostan suoraa puhetta ja teen sitä itsekin, ystävällisesti ja asiallisesti. Ystävällä on oikeus tietää jos jokin asia omassa käytöksessä vaivaa, sillä ilman keskusteluyhteyttä ei mikään asia koskaan voi paremmaksikaan muuttua.

Kaveritasolla ollessa on helpompaa jättää asioita sanomatta, syynä usein on se ettei halua loukata toista. Toisaalta kaveritasolla olevan ihmissuhteen menetys ei vaikuta musertavasti, vaikka saattaisikin harmittaa oman aikansa. Hiljaisesti hiipuvan yhteydenpidon seurauksena elämän kyydistä pois jäänyt jäänyt kaveri on vuoden kuluttua kaukainen muisto vain, toisin kuin ystävä joka jättää jälkeensä ison aukon. 

Olen itse kiitollinen siitä, että elämä on tuonut eteeni ihania ihmisiä. Osa on ihania kavereita, joiden kanssa keskustelut ovat pinnallisempaa peruskuulumisten vaihtamista. Osa on todellisia ystäviä, joiden kanssa voimme jakaa aivan kaiken. Minulla on iso ja rakas perhe, siihen kuuluu tytär, koiraneiti, mies, vanhemmat, siskot, veljet, lähimmät muut sukulaiset ja rakkaimmat ystäväni. Sydämeni onkin nyt täynnä, mutta oikean ihmisen tullessa minua vastaan, mahtuu hän sen sopukoihin asustamaan. <3

Tänään on näköjään minulla tälläinen syvällisyyspäivä ja taidankin jatkaa tätä hajatelmaani soittamalla yhdelle ystävistäni. <3 Muuten tekstini täällä blogissa venyy kilometrin mittaiseksi, tätä hajatelmaa vaan tulee ja tulee tuolta aivonystyröistä koko ajan lisää. 🙂

Mukavaa laskiaissunnuntaita kaikille! <3

Ps. Kuvituksena kauniit liljani, jotka ovat auenneet kokonaan! <3

Miia / Oma Koti Valkoinen - -

13 kommenttia “Hajatelmia…

  1. Hitsit, voisi olla melkeinpä minun kirjoittama juttu..!<br />
    Ja tuo lauseesi &quot;olen avoin ja ulospäinsuuntautunut, mutta samalla sulkeutunut ja hitaasti lämpeävä, aavistuksen varovainenkin ehkä&quot; pätee täysin myös minuun!!

    1. jaana: Monen on ollut vaikea ymmärtää miten näin avoimen oloinen ja välitön ihminen voisi olla sulkeutunut tai varovainen. 🙂 Mutta näimpä vaan samassa pakkauksessa on kortin molemmat puolet ja ihanaa että en ole ainut &quot;outolintu&quot;. 🙂 &hearts;<br />
      <br />
      Olen nykyisin todella varovainen sen suhteen kenelle kerron syvimmistä tunteistani tai asioistani. Nuorempana vuodatin ne melko nopeasti toiselle ja pidin ihmisiä ehkä liian läheisinä kuin he oikeasti olivatkaan. Karvaiden opetuksien jälkeen olen oppinut pitämään yksityisimmät asiat yksityisinä ja olen oikeastaan sen seurauksena tullutkin enemmän sinuiksi itseni kanssa. Avoimuudellakin on rajansa ja luottamus on tietyllä tapaa ansaittava sen saadakseen. Sama koskee myös minua itseäni ja kun huomaan että ystäväni on varautunut niin yritän ymmärtää hänen rajojaan ja myös kunnioittaa niitä olematta liikoja utelematta. Ystävyyden rakentumiseen menee aikaa, ei ehkä vuosia mutta enemmän kuin se parin viikon historia jolla ennen menin eteenpäin. 😀 Elämä on oppimatka ja jokainen vuosi tuo uusia asioita tullessaan. Ehkä jopa uusia ystäviäkin. 🙂 &hearts; &hearts;

  2. Upea ja niin täyttä totta oleva kirjoitus! Moneen kohtaan voisin samaistua myös itse. <br />
    En osaa oikein muuta kommentoida tai pukea ajatuksia sanoiksi, yksi taitaa riittää : ♥ ♥ ♥

  3. Oooo, mikä priorisointi: tytär, koiraneiti, mies… Mitä sanoo mies jäätyään koiran &quot;jalkoihin&quot;….? Vaikka ethän sinä kirjoittanutkaan, että olisivat arvojärjestyksessä.<br />
    <br />
    Mainio teksti.

    1. Mervi: hihii, en kirjannut listaa tärkeysjärjestyksessä. 😀 Tyttö ja koira olivat molemmat kyljessä kiinni postausta tehdessäni joten ne tulivat kai aika luonnollisesti ekana mieleen. 🙂 En osaisi laittaa järjestystä perheen ja ystävien välillä, enkä koirankaan joka on minulle kuin lapsi. Tyttö toki tulee aina etusijalla, mutta rakkaus omaan lapseen on erilaista kuin rakkaus omaan äitiin, mieheen tai ystäviin. Rakkauttakin on niin erilaista ja jokaista rakkauslaatua tarvitaan. &hearts; &hearts;

  4. Voi että &hearts; niin totta joka sana 🙂 &hearts; tarttis taas laitella sulle s.postia 🙂 niin harvoin enään bloggaan ulipäänsä, aina sun postaukset kyllä luen ilomielin, kommentointikin on jäänyt. Saattaapa ensi viikon aikana säbään kolahtaa viesti 😉

    1. Minna: Ystävyys on aiheena monimutkainen ja oma kirjoitukseni selkeytti ajatuksiani entisestään. Blogi on tullut entisen päiväkirjani tilalle ja vaikken täällä kovin paljoa itsestäni kerrokaan, niin joskus näitä ajatelmia tännekin putkahtaa. 😀 Itsekin olen tosi huonosti kommentoinut lukemiini blogeihin. Luen yleensä blogeja aamupalan yhteydessä ja iltaisin nukkumaan mennessä ja olen sen verran sippi ettei ajatus kulje ja ne harvat kirjoittamani kommentitkin ovat sitten sitä tasoa, hihii. 😀 Epämääräisiä lauseita ja kirjoitusvirheitä. 😀

  5. Ihana postaus ja teksti!! &hearts; Rakkaat ihmiset ja hyvät ihmissuhteet ovat suunnattoman tärkeitä -onnellisuuden perusta! <br />
    <br />
    Todella kauniita liljoja, näitä täytyy käydä ostamassa omaksikin iloksi! 🙂 Kivaa viikkoa sulle Miia! &hearts;

    1. Heli: Niin ovat! &hearts; Olen tosin alkanut nauttimaan myös yksin olemisesta ja omasta rauhasta, mutta siinä lienee vippona se että se on vapaaehtoista yksinolemista. Perhe ja ystävät pitävät kiinni elämänsyrjässä. &hearts; Ongelmat ei tunnu niin isoilta kun ne jakaa, ja ilot ovat suurempia kun niistä kertoo eteenpäin. &hearts;<br />
      <br />
      Liljat on niin kauniita ja kestäviäkin. 😀 Ihanaa viikkoa halauksien kanssa! &hearts; &hearts;

  6. Tunnistin itseni myöskin tuosta Jaanan siteeraamasta lauseesta. Vaikka olenkin tosi puhelias ja tulen helposti juttuun ihmisten kanssa, pinnan alle ei pääse helposti. Ei se ole mitenkään tietoista, niin vain on 🙂

    1. Hannele: Sielunsiskoni! &hearts; &hearts; Minäkin olen tosi avoin kaikesta sellaisesta joka vähemmän merkityksellistä. Voin turista arkiaskareista ja harrastuksistani vaikka ikuisuuksiin asti tuntemattomien kanssa, mutta kun mennään niihin oikeasti tärkeisiin asioihin niin sulkeudun täysin. Olen hirveän varovainen siitä kenelle kerron esimerkiksi tunteistani, moni kaveri saattaa pudota pois kyydistä ihan sen vuoksi että en anna itsestäni tarpeeksi paljoa tarpeeksi nopeaan. Ajattelen että niin on kai sitten ollut tarkoitettukin, jokaisesta ihmisestä ei voi tulla ystävää ja ystävyys merkitsee erilaisille ihmisille välillä liian erilaisia asioita. Minä en enää kiirehdi ihmissuhteissani kuten nuorempana, ja hyvä niin. 🙂

  7. Kivoja &quot;hajatelmia&quot; oli 🙂 Rakkaus, perhe ja ystävyys ovat terveyden ohella tärkeimpiä asioita elämässä. Mutta oon täällä ihan suu ymmyrkäisenä, että Mitä?? Onko sulla Miia mies?? 🙂 Oon seurannu sinun blogia ehkä noin puoli vuotta ja oon aina kuvitellut, että elät kaksin tyttäresi kanssa?! Hassua 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *