Sisustusanalyysi – oman tyylin muuttuminen & kehittyminen!

Koti ja sen sisustus on kuin raami elämälle. Raamit rajaavat kuvan ympäristöstään, kuten kotikin. Se antaa rauhaa ja turvaa, sulkien pois muun maailman. Siellä saat olla juuri sellainen kuin olet, ja juuri sen näköinen kuin olet. Raamien sisäpuolella eletään oikeaa elämää ja siellä on se todellinen keskiö missä asiat tapahtuvat – siellä missä on ihminen itse. Koti on kaunis kuori, jonka sielu on sen sisällä eletty elämä. ♥

Omakotivalkoinen_992778.jpg

En pelkää mennä yli rajojen, enkä pelkää poiketa yleisesti hyväksyttävästä valtavirrasta. En myöskään kammoksu olla osa suurta massaa. Minä toteutan omia unelmiani ja teen omaa kotia pikkuhiljaa ja omien virheiden kautta oppien. Olen sisustajana spontaani ja määrätietoinen, välillä päämäärä vaan vaihtuu lennosta kuten on nyt huomattu. 🙂 Uskoin vuosia että tahdon tietyn tyylisen kodin ja sitä kohti mentiinkin kaasu pohjassa. Matkalla kuitenkin huomasin että nyt mennään vikasuuntaan ja kovaa, jolloin oli aika tehdä käsijarrukäännös ja palata pari kilometriä taaksepäin. Tämä käännös oli riski, joka minun oli otettava. Se oli vähän samanlainen tunne kuin se, että olet vuosia tahtonut pudottaa muutaman kilon painoa, jotta henkarissa roikkuva upea unelmamekko istuisi päälle kuin valettu. Kilot kun ovat viimein karisseet ja on aika pukea mekko päälle, on se edelleen huonosti istuva vaikka näyttääkin päällä paljon, paljon paremmalta kuin ennen. Se ei vaan enää riitä, vaikka onkin ihan kivan näköinen mekko. 🙂

Yllä olevan tekstin kirjoitin teille vuonna 2013 käsitellessäni sisustustyyliäni ja sen silloisia suuria muutoksia. Pehmeät harmaansävyt ja krominkimallus olivat hetkeä aikasemmin saaneet lähtöpassit ja kurssi kohti nykyistä minimalistista valkoisempaa kotia oli otettu. Jokainen meistä käyttää sisustustaan ja kotiaan elämiseen ja tyydyttää sillä omia tarpeitaan, painopiste voi olla käytännöllisyydessä tai estetiikassa. Suurin osa meistä kuitenkin kulkee sitä kultaista keskitietä käytännöllisyyden ja esteettisen ulkomuodon välillä. Omassa sisustuksessani tahdon painopisteen ajattomille ratkaisuille. Tahdon ympärilleni helppohoitoisia materiaaleja ja avaraa tilaa, jossa ajatukset saavat vaeltaa vapaana. Tahdon selkeitä kalusteita ja tavaroita, joiden funktio perustuu muuhunkin kuin pelkkään esteettisyyteen – vähemmän massiivisia kaappeja ja enemmän avoimia ja kevyitä ratkaisuja. Kauniit ja katsomisen arvoiset esineet saavat olla esillä ja ilahduttaa minua jokaisena viikonpäivänä, myös tavallisen arkiaherruksen keskellä, kaapissa piilotellut aarteet menevät hukkaan.

Haluan kaunista, mutten vaikeahoitoista. Haluan helppoa, mutten liian pliisua ja yksitoikkoista. Jokaisessa huoneessa on oltava jokinlainen juju, joka tekee juuri tästä kodista meidän kodin. Erikoisia yksityiskohtia sisältävä keittiö, makuuhuoneen vaatekaappina toimiva String -hyllystö sekä vuosia sitten tuunaamani oksa-rekki ovat olleet minulle hyvä esimerkki siitä, että persoonallisuuden ei tarvitse olla omituista tai silmiinpistävää… eikä loppupeleissä edes kovin persoonallistakaan. 🙂

Sosiaalisen median kasvun myötä tietoa ja ideoita on saatavilla lähes rajattomasti. Jos jokin tuote on ostettavissa, on se nykyisin “kaikilla”. Jos se on itse tehty, on saman tuunausidean tehnyt moni muukin. Massasta ei pidä poiketa vain poikkeamisen vuoksi, eikä massaan kuulumista pidä kammoksua. Itse ajattelen, että parhaimmat sisustusideat ja persoonallisimmat sisustuskokonaisuudet syntyvät tarvepohjaisesti, erikoisuuden tavoittelu sen sijaan on yhtä keinotekoista, kuin tehtaalla koneellisesti patinoidut uustuotantoa olevat “antiikkiesineet”. Kun katsoo pintaa syvemmälle, huomaa, että kotimme ovat kaikessa persoonallisuudessaan ja persoonattomuudessaan erilaisia ja asujiensa näköisiä, on siellä sitten Ikeaa, itse tuunattuja juttuja tai harvinaisia designereiden prototyyppejä. ♥

Omakotivalkoinen_99378762.jpg

Minulla on tarkka visio tulevasta ja tiedän että paluu aavistuksen verran taaksepäin sisustuksessamme on vain hyvästä. Impulsiivisuus ja spontaanius on yleensä hyvä piirre ihmisessä, näin myös minulla useimmiten. Sisustamisessa täyttä höyryä eteenpäin meneminen ei kuitenkaan ole aina kaikista järkevintä minunlaiselle persoonalle, joka innostuu liiankin paljon liian nopeasti. 🙂 Itsehillintäni on monesti pettänyt sisustusasioissa, puolet niistä kerroista on johtaneet täysin turhaan rahanmenoon ja puolet ovat poikineet elämänmittaisia ja yllättäviäkin elämänkumppaneita. Minusta nämä kaikki riskit ovat olleet ottamisen arvoisia virheistäni huolimatta, sillä nyt jos koskaan olen oppinut itsestäni ja omista toiveistani oman kodin sisustuksen suhteen, ja tiedän kokemuksesta mitkä asiat ovat sellaisia joiden kanssa elän mielelläni ja pitkään saman katon alla. Kehitystyö jatkuu kuitenkin vielä…. Uskon että lopun elämää. 🙂

Nykyisin yritän pitää langat ja ohjakset tiukasti käsissäni, miettiä jo kaupassa jokaisen ihanaksi havaitsemani tuotteen kohdalla sen käyttötarkoitusta, tarvetta, hinta/laatusuhdetta sekä tietysti mahdollista “trendikkyyttä” – onko tuote sellainen joka todella itseäni viehättää, miten suuri mahdollisuus on että kyllästyn siihen, johtuuko ihastus vain uutuudenkaipuusta. Tämä taktiikka on kaikessa itsestäänselvyydessään ollut minulle kuitenkin yllättävän vaikeaa. Syitä ja perusteita puolesta sekä vastaan löytyy aina vähintäänkin yhtä monta, eikä minulla ole myöskään kristallipalloa käytössäni, josta voisin kurkistaa tulevaisuuteni toiveet ja tarpeet. 🙂 Olen vuosien aikana onnistunut kuitenkin tunnistamaan itsestäni monenlaisia tunteita, niiden eri sävyjä sekä syitä tunteiden taustalla. Oma tyylini on viimeinkin löytynyt ja nyt uskallan jo ääneenkin myöntää että tiedän tasan tarkkaan mitä haluan. 🙂

Omakotivalkoinen_7767652.jpg

Moni ehkä ajattelee, että valkoinen kotimme on kolkko paikka ja pienesineiden vähyys kuvastaa “välikaikaista kotia”. Itselleni kodikkuus syntyy monen eri asian yhdistelmästä, tärkeimpänä se että itse viihdymme omassa kodissamme ja koemme sen olevan meidän tarpeisiin passeli paketti. Minulle kodikasta on se, että tavaraa on sopivan vähän, tasoja ei ole täytetty ääriään myöten, arkiaskareet sujuvat nopeasti ja vaivattomasti ja että kotona on ilmaa ympärillä. Avointa tilantuntua arvostan itse suuresti ja se aiheuttaakin usein päänvaivaa – en voi omistaa kaikkea haluamaani. Toisaalta kohta ollaan sellaisessa tilanteessa, että minulla on jo kaikki mitä tarvitsen ja haluan, niin käytännöllisyyden kuin estetttisen puolenkin suhteen. 🙂 Artekin ritiläpenkin tosin haluan, ja kovasti haluankin… mutta sen aika ei ole vielä. 🙂 Tahdon jatkossa kiinnittää enemmän huomiota pitkäikäisyyteen ja merkityksellisyyteen, pelkkä kauneus ei enää saa olla syy ostaa ja haalia tavaraa ympärilleen. 

Tilaa, avaruutta, valoisuutta, luonnollisuutta, helppoutta, minimalistista elämänhallintaa ja kauniita esineitä sopivassa suhteessa edellä mainittuihin. ♥ Tuo litania kuvaa aika hyvin sitä mihin olen pyrkinyt ja minne matkani edelleen johtaa. Ehkä jonain päivänä pääsen perille. 🙂

Lempivärini valkoinen on minulle paljon muutakin kuin pelkkä väri. Se edustaa ajattomuutta, rauhallisuutta ja selkeyttä. Valkoisessa ympäristössä on helppo rentoutua, olla luova ja keskittyä tehtäviinsä, kuten työhön, elokuvan katsomiseen tai ihan vaan oleiluun. Vaivattomasti huolettavien materiaalivalintojen ansiosta se on meidän perheelle myös käytännöllinen väri. En joudu tinkimään omaa silmääni miellyttävästä esteettisyydestä, enkä myöskään lapsi- ja eläinperheeseen vaadittavasta käytännöllisyydestä. 

Kodissamme on useita samankaltaisia elementtejä – valkoista väriä, pyöreitä pöytiä, String System -hyllystöä, Pappelinan muovipunosmattoja, terästuoleja (ruoka-, baari-, ja nojatuolit), runsaasti yrttejä ja viherkasveja, Artekin klassikkovalaisimia, mustavalkoisia tekstiilejä… Joidenkin mielestä valintani saattavat olla tylsiä ja “varman päälle” pelailua. Tämä ei kuitenkaan ole totuus, sillä kotimme sisustus on pääsääntöisesti järkisyistä rakennettu ajaton ja helposti muunneltava kokonaisuus, joka yhdistää kaikki tarpeemme 80m2 kokoiseen tilaan. Arvostan korkeasti hyvää designia sekä laatua, rakastan sydänjuuriani myöten valkoista väriä, ja haluan ajatella että kotimme on kuin ajaton ja valkoinen paperiarkki, joka päästää taiteilijan luovuuden valloilleen kerta toisensa jälkeen, meidän taiteena toimii itse elämä. ♥ 

Omakotivalkoinen_6637267.jpg

Tulevaisuuden päämääräni on miettiä kodin erilaiset tärkeät käyttötarkoitukset ja suhteuttaa ne kodin kokoon ja sisustushaaveisiini. Pienessä kodissa kaikki asiat ovat intiimejä ja toisen läsnäolo on selkeämmin havaittavissa. Kaikille tämä ei luonnollisestikaan ole optimaalisin asumisvaihtoehto, mutta itse tykkään siitä että oma perhe elää “iholla”. En tarkoita tällä sentään perhepedissä nukkumista tai että ruokapöytä sijaitsisi vessassa, vaan sitä että jokaisella asukkaalla on oma pieni paikkansa rauhoittumiseen ja yksityisyyteen, mutta suurin osa asioista tapahtuisi kuitenkin yhteisissä tiloissa. Siksi itse kannatan esimerkiksi avokeittiön ja olohuoneen yhdistelmää. 🙂

Olen ottanut tavoitteekseni myös sen, että lakkaan haaveilemasta asioista joista ei minulle ole mitään konkreettista hyötyä. Pyrkimykseni on maksimoida oman kodin neliöt ja saada kodista entistäkin avarampi, olematta kuitenkaan tyhjä tai keskeneräisen näköinen. Haluan myös kehittyä tiedostavammaksi kuluttajaksi niin sisustustavaroiden, ruoan, vaatteiden, elokuvien kuin muiden ostettavien juttujen ja palveluiden osalta. Samalla haluan haastaa itseni kokeilemaan uudenlaisia ajattelutapoja kaikissa elämän osa-alueissani työstä vapaa-aikaan ja hankinnoista kierrättämiseen. Saa nähdä miten pääsen vauhtiin, tai siis hiljennän vauhtiani on ehkä oikeampi termi tälle uudenlaiselle suuntaukselleni. 🙂

Tämä ikivanha kirjoitukseni kuvaa osuvasti omassa elämässäni nykyisin toteutuvaa minimalistuutta – tärkeisiin asioihin panostamista ja turhasta luopumista. Samalla kun olen työstänyt ulkoisia asioita (kotia, vaatekaappia) tavoittemaani suuntaan, olen onnistunut kasvamaan myös henkisellä tasolla. Olen luopunut paljosta, kuten muutamista tärkeistä ihmissuhteista, mutta saanut tilalle tasapanoisuutta ja oman itsensä tuntemisen aikaansaaman itsekunnioituksen. Voisin mieluusti turista teille sisustuksen vaikutuksesta henkiseen tasapainoon, mutta jätetään tuo paatos tästä kilometrin pituiseksi venyneestä postauksesta kuitenkin väliin. 🙂 Totean tähän loppuun lyhyesti, että olen saavuttanut lähes kaikki tavoitteeni ja päätepysäkki siintää jo horisontissa. 🙂

Minimalism_Quotes_small_byM.jpg

Yllä oleva minimalismiin liittyvä sitaatti kiteyttää oikeastaan koko taipaleeni ja nykyisen elämäntapani – Minimalismi ei ole minkään puutetta, se on yksinkertaisesti vain sitä että elämässä on kaikkea sopivasti. ♥ 

Aurinkoista lauantaita kaikille!

Omakotivalkoinen_Miia.jpg


Facebook.jpginstagram.jpgBloglovin.jpgPinterest.jpgStyleroom.jpg

16 kommenttia “Sisustusanalyysi – oman tyylin muuttuminen & kehittyminen!

  1. Puhut kodistasi kuin projektista.Minusta koti muodostuu asujiensa mieltymyksistä,muistoista,perintötavaroista ym.toki itsekkin sisustelen ja ostan välillä jtn kivaa,mutta minulle koti ei ole projekti,jossa jatkuvasti miettisin mitä voisi muuttaa,tai mitä ostaisi.Mielestäni kodikkuus,eletyn elämän kerroksellisuus ja persoonallisuus luovat kodin:)liika harkinta vie kodikkuuden ja persoonallisuuden:)

    1. Nanna.manna: postauksen tarkoitus oli avata teille lukijoilleni ajatuksiani siitä millainen muutos kotona ja elämässä on jyllännyt viimeisen 2,5 vuoden aikana. Tykkään pohdiskella asioita joskus analyyttisemmin ja ehkä sen vuoksi sait vaikutelman että kotini olisi minulle pelkästään projekti. Kodin sisustus on yksi merkittävimmistä elämäni osa-alueista, eritoten sen jälkeen kun siirryin tekemään kaiken työni kotiseinien sisään etätyönä. Kotini on minulle maailman rakkain ja parhain paikka, mutten usko että tuon asian korostaminen olisi tuonut lukijoilleni mitään uutta katsontakulmaa sisustustyyliini, sen muutoksiin ja koko prosessiin jonka olen käynyt läpi tavaraa ja elämäni epäkohtia karsiessa. <br />
      <br />
      Minusta kodin ja sen tunnelman luovat sen sisällä asuvat ihmiset, kerroksellisuus itsessään ei ole kodikkuuden määritelmä. Ja kukaan muu kuin kodin asukkaat itse eivät voi kerroksellisuutta arvottaa, vanha tai itsetehtykin tavara voi olla merkityksetön, samaan tapaan kuin uusi. Ikä tuo aikanaan kerroksia jokaisen kotiin, se millainen arvoasema sillä on, riippuu täysin ihmisestä, hänen historiastaan ja hänen suhteestaan tavaroihinsa. Olen itse ehkä hieman allerginen sanalle kerroksellinen, koska oma näkemykseni siitä tuntuu poikkeavan melkoisesti valtavirrasta. Nyt on trendikästä yhdistää sisustukseen vanhoja tai selvästi kodin sisustustyylistä poikkeavia tavaroita ja kalusteita, mutta jos syy siihen on pelkästään sisustuksellinen (eikä tunnearvo tai muisto isomummusta), en osaa itse pitää tuollaista kerroksellisuutena. Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni, enkä ajattele sen olevan ainut ja oikea. 🙂

  2. Kiva kirjoitus, Mistä olet hommannut julisteisiin kehykset,? kun tartteisin ohuet valkoiset 50×70 kehykset.

  3. Moi! Erittäin mielenkiintoinen kirjoitus! Täytyy kohta avata läppäri ja lukea /kommentoida ihan kunnolla.<br />
    Siihen asti: ihanaa lauantai-iltaa!<br />
    T: Kirsi

    1. Kirsi: Postauksesta tuli himppasen pitkä, kiva kuulla että jaksoit lukea sen loppuun asti. :)<br />
      <br />
      Leppoisaa ja aurinkoista sunnuntaita! &hearts;

  4. Kiitos ihanasta kirjoituksesta! Mukava huomata miten olet päässyt elämässä siihen suuntaan mihin pari vuotta sitten päätit pyrkiä. Olisi mukavaa jos tekisit vaikka ihan erillisin postauksen siitä miten olet kokenut sisustuksen vaikutuksen muuhun elämään.<br />
    <br />
    Rentouttavaa viikonloppua sinulle 🙂

    1. Hippu-76: Kiitos Hippu! &hearts; Voisin kyllä myöhemmin postailla tuostakin aiheesta. :)<br />
      <br />
      Aurinkoista kevätsunnuntaita! &hearts;

  5. On kyllä aikamoinen matka..:) Ihanasti kirjoitat kodistanne. Itsekin olen analysoija joten hyvin ymmärrän ajatuksiasi 🙂 Jos vain haluat kirjoittaa niin minua ainakin kiinnostaisi lukea lisää tuosta miten sisustus ja koti vaikuttaa henkiseen tasapainoon. Täällä karsimisprojekti edelleen meneillään ja jokainen tavara jonka saan pois tuo mielihyvää..ahdistaa tämä tavaramäärä. Olen vaan huomannut että on vaikeaa tietää mihin ne vie. Roskiin en halua heittää käyttökelpoista tavaraa, myyminen fbkirppiksillä vie todella paljon aikaa, ja pienen lapsen äitinä sitä aikaa ei ole yhtään ylimääräistä ;)<br />
    Mutta hengitän syvään ja pikkuhiljaa ehkä saan kotini kuntoon<br />
    Semmoinen asia mua kiinnostaa kun itse pohdin kotia ja kodin merkitystä..onko teidän koti semmoinen että tiedät ettää asutte siellä piiiitkääään..meidän kotimme on kiva mutta joillakin osa-alueilla ei ihan niin toimiva kuin mitä haluaisin. Ja välillä mietin kuinka paljon tähän &quot;kannattaa&quot; panostaa muutokissa yms vai pitäisikö sittenkin miettiä muuttoa? Ja mitä jos meidän lapsiluku muuttuu? Välillä unelmoin omasta pienestä pihasta, välillä tuntuu että tässä on hyvä olla. Mutta vaikeita päätöksiä, kun ei aina tiedä miten elämä vie eteenpäin. Ja kun koti kuitenkin on niin hirmuisen tärkeä paikka. <br />
    Inspiroit kyllä tosipaljon blogillasi..tämmöisiä ihania syviä phdintoja-postauksia lisää 🙂 <br />
    Ihanaa sunnuntaita sinulle 🙂

    1. Jessica: Analyyttisemmin käsiteltyjä ajatuksia on kiva saada talteen ja voisin tehdä tuosta aiheesta oman postauksensa kotvan kuluttua. 🙂 <br />
      <br />
      Tavaroiden karsimisprojektin haastavimpia puolia on kierrättäminen, se vie aikaa ja teettää vaivaakin melkoisesti. Mutta toimii hyvänä opetuksena vastaisuuden varalle, ei tee samalla tavoin enää mieli ostella kaikenlaista kun tietää miten suuri työ on päästä niistä myöhemmin eroon, jos käykin ilmi että ostos on mennyt vikaa. :)<br />
      <br />
      <br />
      Oma koti on itseasiassa sellainen jossa voisin kuvitella asuvani koko elämäni. Muutaman kerran 9-vuoden aikana on ollut muuttohepulia ilmassa, jolloin olen etsiskellyt aktiivisesti uutta kotia ja käynyt asuntonäytöilläkin, mutta en enää edes muista koska viimeksi on tullut sellainen olo että kaipaisin uusiin ympyröihin tai uuteen kotiin, olisikohan sitä ehkä 2 vuotta?!?. 🙂 <br />
      <br />
      Meidän perhe ei todellakaan tarvitse yhtään isompaa kotia, kuin tämä nykyinen 80m2 kolmio ja tässäkin kodissa huomaan päivittäin imuroivani täysin turhiakin nurkkia, jonne pöly kertyy siinä missä varsinaisiin käyttöneliöihinkin. 🙂 Tämän asian ymmärtäminen ei tapahtunut itsestään vaan on osa ajatusmaailmani muuttumista, sillä haaveilin itsekin suuresta talosta, jossa olisi oma iso piha. 😀 Olen kuitenkin haudannut isomman kodin haaveeni nyt kokonaan ja olen vain hyvilläni siitä että mahdumme tavaroinemme tarvittaessa vaikka puolet pienempään kaksioon, ilman että arkielomme kärsii tilanahtaudesta. 🙂 Lapsia ei enempää ole tulossa, mutta jos ihme tapahtuisi niin vauva olisi ensimmäiset vuodet omassa makkarissani ja kouluikään päästyään saattaisin siirtyä itse olohuoneeseen nukkumaan, jotta lapsi saisi oman huoneen kuten isosiskonsakin. Lapsilla olisi niin iso ikäero, etten samaan huoneeseen heitä laittaisi… tai näin uskoisin toimivani. 🙂 Olen itse viisilapsisesta perheestä ja sain oman huoneen vasta ala-asteen tokaluokkalaisena, muistelen omaa lapsuuttani lämmöllä enkä muista koskaan olleen tilannetta että olisin edes pyytänyt omaa huonetta. :)<br />
      <br />
      Kaksion kokoisessakin kodissa kaksi lasta ja aikuiset mahtuvat elemään, mutta ahdastahan se olisi ja vaatisi melkoista järjestelyä. Kolmioon mahtuu omasta mielestäni pari muksua jo paljon paremmin. Ja nykyisin on todella hyviä kalusteratkaisuja, joilla voi jakaa huoneenkin puoliksi. :)<br />
      <br />
      Aurinkoista sunnuntaita! &hearts;

    2. Kiitos pitkästä vastauksesta..itsekin olen sitä mieltä että neliöitä ei tarvitse liikaa kunhan koti on hyvin suunniteltu. Siksi tuntuukin siltä että välillä tässä on ihan hyvä näin ja jos päätämme jäädä tähän niin voisi rauhassa miettiä hyviä ratkaisuja mm säilytykseen, jutta ilmettä keittiöön yms.mutta sitten taas välillä tuntuu siltä kuin voisi vielä löytää jonkun meille sopivamman kodin.vaikeaa.<br />
      <br />
      Ja vielä tuosta lapsiluvusta. Huomasithan että olin kirjoittanut itselleni kysymyksen eli mitä jos lapsiluku meillä muuttuisi? Haluan korostaa tätä että et vahingossa luullut että kysyin teidän lapsiluvusta..se on niin henkilökohtainen juttu että sitä en ikinä lähtisi kommentoimaan tai kysymään. Halusin vaan varmistaa ettet luule että siitä kysyin :)<br />
      <br />
      Isoja asioita nämä kotiasiat..ja haluaisin löytää meille ratkaisun jotta oma lapseni sitten saisi kasvaa turvallisessa,pysyvässä ja kivassa kodissa monta vuotta ja näin ollen myös juurtua ja saada tärkeitä ihmisiä ympärilleen hyvässä kasvuympäristössä.

  6. Hei Miia.<br />
    <br />
    Ihan pakko kommentoida, vaikka se ei tapanani kovin usein olekaan.<br />
    <br />
    Minulla on ollut jo pidemmän aikaa samantapainen tunne blogistasi kuin NannaMannalla. Elämäsi ja kotisi vaikuttaa kurinalaiselta projektilta, jonka tarkoitus on näyttää ulospäin hyvältä.<br />
    <br />
    Minusta koti on paljon enemmän kuin koko ajan muuttuva kulissi tai projekti, jossa täytyy koko ajan hankkia tai muuttaa jotakin. Eihän mitään tunnesidettä ja arvoa ehdi mihinkään syntyä, jos ainoa pysyvä asia on muutos ja &quot;kama&quot; lentää nopealla syklillä sisään ja ulos.<br />
    <br />
    Tarvitseeko ihminen ympärilleen koko ajan vaihtuvia tavaroita, huonekaluja tai vaikkapa seiniä?<br />
    <br />
    Tiedätkö sinä loppujenlopuksi itsekään, mitä haluat? Vai oletko niin kärsimätön ja nopeasti kyllästyvä ihminen, jonka on saatava kaikkitännemulleäkkiänyt? Ja joudut itsellesikin selittelemään, miksi tämä ei toiminutkaan ja siitä saa taas syyn ostaa lisää uutta ja hankkiutua vanhasta eroon.<br />
    <br />
    Oletko ajatellut, mitä vaikutusta tällä kaikella on lapseesi? Millaisia muistoja lapsuudenkodista jää hänelle, jos se kokee muodonmuutoksen kerta toisensa jälkeen, eikä mikään ole pysyvää?<br />
    <br />
    Voisit yllättää lukijasi ja istua alas. Miettiä, mitä oikeasti ajattelet ja kirjoittaa niistä meille. Luvata itsellesi, lapsellesi ja meille, ettet hanki esim. puoleen vuoteen mitään, vaan keskityt siihen, mitä elämässäsi jo on. Osaat kirjoittaa, olet luova jne. Näytä, mikä nainen oikeasti olet ja mitä sydämessäsi oikeasti arvostat.<br />
    <br />
    Luulen, että se yllättäisi itsesi, kumppanisi ja meidät. Kannattaa kokeilla.<br />
    <br />
    Ihanaa kevättä ja kesää Sinulle.<br />
    <br />
    Terveisin Satu

    1. Satu: Kiitos perusteellisesta ja ajatuksia herättävästä kommentistasi. <br />
      <br />
      Minun on vaikea ajatella että kukaan lukijoistani näkisi elämäni (edes blogin kautta jaetun) olevan projekti tai kulissi, sillä blogini keskittyy lähes pelkästään sisustukseen. Sisustuksen osalta projektia sen sijaan onkin riittänyt, tosin muutosprojekti on päättynyt jo aikaa sitten muutostöiden osalta (keittiörempan valmistuttua), mutta mielikuvat istuvat tiukassa. Olet oikeassa että haluan kuvata blogiini ulospäin hyvältä näyttäviä juttuja, tuskin kovinkaan moni jaksaisi blogiani edes lukea jos tänne useammin jakaisin niitä vähemmän kivoja tai onnistuneita asioita, kuten sotkuja tai huonojen päivien kiukkupaatosta. 🙂 <br />
      <br />
      Blogini ei ole perinteinen elämää kuvaava lifestyleblogi, vaan keskittyy intohimooni sisustamiseen. Joillakin toisilla intohimona ja harrastuksena toimii vaikkapa ratsatus taikka kauneudenhoito ja meikkaaminen, ja heidän bloginsa painottuvat sitten noihin juttuihin. Tuskin kukaan ajattelee meikkibloggaristakaan että hänellä ei ole elämää tai hän itse olisi ihmisenä jonkinlainen projekti, vaikka postailisi 90%:sti meikeistä…<br />
      <br />
      Omasta mielestäni kotimme on todella kiva ja sisustukseltaan maailman ihanin. &hearts; Joskus haluan jotakin uudenlaista, nykyisin tosin aika harvakseltaan. Oletan kommenttisi perusteella että olet seurannut blogiani jo vuosia ja uskon että olet itsekin huomannut ettei järjestyskään ole vaihtunut aikoihin. Tästä(kin) johtuen kommenttisi tuntuu minusta kärjistetyltä ja osittain liioitetulta. <br />
      <br />
      Pyrin yleensä vastaamaan kaikille perusteellisesti, mutta jotkut saattavat tulkita sen selittelynä, kommenttisi perusteella ehkä sinäkin. Sen vuoksi en tällä kertaa tartu jokaiseen esille ottamaasi asiaan, ainoastaan totean että olettamuksista ei kannata tehdä itselleen totuuksia. <br />
      <br />
      Aurinkoista sunnuntaita! 🙂

  7. Mielenkiintoista pohdintaa. 🙂 Tulen blogiisi monesti etenkin kun haen innostusta siivota tai karsia tavaraa. Olet mielestäni hienosti saanut tavaraa pois mutta pakko kysyä miten itse näet sen että esim. kun kerroit pitäväsi siskosi lapselle juhlat niin sinä ostat sinne tavaraa joka myös sitten jää sinne. Ehkä olet jo ajatellut aikaisemmin sellaisen hankintaa mutta kieltämättä tulee aina hassu ristiriita että kauheena halutaan eroon mutta sitten hankintaan takaisin 😀 Viimeinen sitaatti onkin hieno mutta tulee sellainen olo joskus tässä blogissa että joo, tavaran määrä ei vaihdu mutta tavara itsessään. En aina edes pysy perässä montako tuolia on ollut, mutta tietenkin varmaan edellisistä postauksista selviäisi. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *