Kodin kauneimmat kohdat vaihtelevat usein päivän fiiliksen mukaan, joskus suosikkininäkymäni on olohuoneessa, joskus taas keittiössä. Tänään olen istunut olohuoneen puolella olevalla nojatuolilla ja tiiraillut makuuhuoneen suuntaan, jossa vallitsee valoisuus ja rauha – juuri sellainen tunne jota kaipaan elämääni tällä hetkellä…
Saattelimme eilen siskoni rakkaan Emma-koiran viimeiselle matkalleen ja mieli on haikea sekä surullinen. Emma on ollut ilopilleri meidän koko perheelle ja tärkeä osa koko porukkaamme. Oman Roope-koirani kuoleman jälkeen kävin läpi hirveän tunnemyllerryksen suuresta surusta piinaavaan syyllisyyteen ja toivon että osaan olla siskoni ja hänen tyttönsä tukena. ♥
Karvaiset ystävämme valloittavat aina koko sydämen ja jättävät jälkeensä ammottavan aukon. Onneksi pienellä on nyt kaikki hyvin ja sateenkaarisillalla on moni vanha ystävämme Emmaa vastaanottamassa. Sisko rakas oli huikannut Emmalle vielä viime hetkellä että kertoo Roopelle meiltä terveisiä… Yksi perheenjäsen on jälleen poissa ja vie aikansa että suru muuttaa muotonsa lempeiksi muistoiksi. ♥
Rakkaus on jokaisen hetken arvoista…
Comments are closed.