Minulta on alkuvuoden aikana useasti toivottu buusteripostausta kevätraivaukseen sekä vinkkejä tavaran turhuuden tai tärkeyden todentamiseen. Marie Kondon hitti-ilmiöksi kasvaneessa KonMari-metodissa tavarat lajitellaan omiksi ryhmiksi ja samalla tavalla olen itsekin toiminut: Vaatteet, kengät, sisustusesineet, lehdet ja kirjat, paperit, astiat ja tilpehöörit ovat jokainen omia ryhmiään ja niiden sisältö käydään läpi yksityiskohtaisesti tavara kerrallaan. Oma raivausrutiinini ei suoranaisesti sisältänyt KonMarista tuttua kysymystä esineen tuottamasta ilosta (does this bring me joy), mutta tuo kysymys lieneen niin sisäänrakennettu, että väkisinkin asiaa tuli miettineeksi. 🙂
Omien virheiden myöntäminen
Tavaran läpikäymisen esimerkkinä käytän sisustustavaraa ja huonekaluja, joita tuli runsain mitoin karsittua pois vuoden 2013 ja 2014 aikana. Suurin osa poistuneista tavaroista oli ostettu ja hankittu täysin oikein perustein silloisen sisustustyylini mukaisesti.
Pitkään haikailemani kaunis ja juhlallinen luksusta huokuva sisustustyyli osoittautui kuitenkin vääräksi valinnaksi ja vuoden jälkeen olin niin ähkyssä että inhosin omaa kotiani – kaikkea oli liikaa, jokainen paikka oli kuorutettu täyteen ja entinen levollinen tunnelma tuntui raskaalta ja tunkkaiselta. Asian tajuaminen ei ollut helppoa eikä yksinkertaista, se oli kova ja kallis kolaus jonka seurauksena koti oli mylläyksen alla pitkään.
Älä huijaa itseäsi
Muistan istuneeni olohuoneen lattialle miettimään mikä minua kotona ollessa eniten häiritsee ja vastaus oli täysinäisyys. Huonekalut peittivät lähes jokaisen seinäpinnan, kaapit olivat isoja, maljakoita oli kaikkialla, petaus oli todella muhkea ja sohvakin täynnä koristetyynyjä. Kaappien sisällä vallitsi onneksi järjestys ja harmonia, mutta paljon löytyi myös tarpeetonta tavaraa.
Siisteillä pinoilla ja hienoilla järjestystä ylläpitävillä bokseilla voi helposti huijata itsensä ajattelemaan että kaikella on paikkansa – näin tein minäkin! Todellisuudessa moni tulee varastoineeksi turhaakin tavaraa siisteihin säilytyslaatikoihin ja samalla kun laatikoiden sisältöä käy läpi, kannattaa pistää tyhjeneet laatikot ja lokerikot surutta syrjään.
Kerää itsestään selvät turhat tavarat pois tieltä
Ensimmäisenä otin Ikean ison sinisen kestokassin käteeni ja kävelin se kainalossani jokaisen huoneen läpi, poimien sinne itsestään selvät turhakkeet ja sellaiset tavarat joista tiesin heti etten sitä tule lähtönsä jälkeen kaipaamaan. Puolen tunnin pikaraivauksen tuloksena oli kaksi Ikea-kassilista kiertoon ja kirppikselle lähtevää rompetta.
Noin kuukautta myöhemmin tein saman kierroksen ja sain aikaiseksi yhden kassillisen sekalaista sisustustavaraa, kodin tilpehööriä ja vaatetta. Tämän jälkeen tavaroiden läpikäyminen vaikeutui huomattavasti ja huomasin pyöritteleväni usein samoja tavaroita juupas-eipäs-ajatuksella käsissäni. Moni turha tavara päätyi jemmaan kaapin perukoille, vaikka tiesin etten niitä tarvitse mihinkään enkä saa niistä oikeastaan iloakaan. En ollut kuitenkaan valmis tekemään luopumistyötä niiden osalta ja koin helpoimmaksi jättää asian hautumaan hetkeksi. Tämä on mielestäni loistava keino antaa prosessille aikaa kehittyä omassa päässä – kaikkea ei tarvitse saada valmiiksi heti eikä kohtakaan, tavaroiden henkinen ylivalta on yllättävän suuri eikä sitä osaa aavistaa ennen kuin on itse kokenut sen raakuuden.
Jokunen silmäpari saattaa siellä pyörähtää nyt ympäri, mutta totta on että tavara ja mammona pyörittää maailmaa ja meitä ihmisiä. Mielikuvien kautta luodaan tarpeita ja joskus homma menee överiksi kuten minulla sisustusharrastuksessani vuonna 2012 meni. Asioista voi kuitenkin ottaa opiksi, opetella tuntemaan itsensä, heikkoutensa ja vahvuutensa paremmin, sillä jokaisesta meistä nämä molemmat puolet löytyvät.
Pettymyksen tunteet kuuluvat asiaan
Itselleni vaikeimpia läpikäytäviä ovat olleet kodin pienemmät tavarat, eli ne joilla saa luotua sitä ihanaa tunnelmaa tupaan – maljakot, kehykset, ruukut, koriste-esineet, koristetyynyt, torkkupeitot, valaisimet, verhot, lakanat… Näitä kertyy helposti yli oman tarpeen jo ihan siitäkin syystä että niitä on niin helppo ostaa trendien vaihtuessa.
Olisikohan se ollut vuosi 2012 kun tulin ostaneeksi niin suuren määrän erilaisia ja eri värisiä koristetyynynpäällisiä etten enää tiennyt mihin säilön niitä. Jokaiselle oli (mukamas) tietty tarkoitus ja pitihän niiden kanssa olla saman sävyiset kynttilätkin… ja myöhemmin lakanatkin, ja servetitkin ja… Tuolle polulle on minunlaisen nopeasti innostuvan ja vaihtelunhaluisen ihmisen helppo lähteä ja ennen kuin tajuaakaan, on kaapit jo täynnä. Se tunne kun tajuat että tulit ostaneeksi jotakin jota et lopulta oikein tarvitsisikaan on kauhea, päällimmäisenä on pettymys omaan valintaan ja harmistus tavaran olemassa olosta – mitähän tällekin nyt teen, minne tämän laitan…
Tuoko tämä lisäarvoa tai helppoutta arkeeni?
Kävin aktiivisen raivaamisen ja sisustustyylin radikaalin muutoksen aikaan tavaraa läpi kuukausittain. Pienemmissä osissa työmäärä oli siedettävä ja välissä olleiden taukojen aikana moni ympyrää pyörinyt ajatus täsmentyi. Viikkosiivouksen yhteydessä pitelin käsissäni montaa tavaraa, joiden suhteen yritin miettiä minne ne sijoittaisin ja ovatko ne todella säästämisen arvoisia. Tärkein kysymys oli tuovatko elämääni lisäarvoa tai helpottavatko ne arkeani.
Epäröimistä aiheuttavat esineet ovat 99% turhaa kuormaa ja syyt niiden säästämiselle ovat monenlaisia. Joku ei halua pistää hyvää tavaraa pois koska kokee sen menevän hukkaan, toinen ajattelee asiaa rahan kannalta ja laskee mielessään menetetyt eurot mikäli tavaralle antaisi uuden elämän jonkun muun kotona. Oikeasti tavara on menettänyt arvonsa jo siinä vaiheessa kun se on kannettu kaupan ovesta ulos ja viimeinen ripe siitä häviää kun se hylätään kaapin perukoille. Kukaan ei menetä mitään jos tavara jatkaa elämäänsä omistajansa kätköissä, mutta joku voi saada jotakin tärkeää ja arvokasta toisen hylkäämästä tavarasta.
Turhat tavarat ja henkinen painolasti
Tavaran raivaamisen idea ei ole tehdä arjesta vaikeaa, vaan helppoa ja yksinkertaista. Turhien tavaroiden poistaminen elämästä vie mukanaan myös turhaa henkistä painetta, se helpottaa kotona toimimista, siivouksen sujuvuutta ja keventää mieltä myös alitajunnallisesti – vähemmän muistettavaa, huolehdittavaa ja hoidettavaa.
Sakset, veitset, leikkuulaudat, kattilat, tyynyt, matot ja valaisimet ovat malliesimerkki sellaisesta tavarasta joita tarvitsemme toimivan arjen pyörittämiseen. Kohtuus kuitenkin kaikessa, saksia ei tarvita laatikkokaupalla eikä leikkuulautojakaan enempää kuin mitä aktiivisesti käytetään. Käyttämättöminä lojuvat tupla- ja triplakappaleet kannattaa kierrättää eteenpäin ja säilyttää vain sellaiset arjen tarvikkeet jotka toimivat ja ovat tarpeellisia. Erikseen on sitten vielä tunnesyistä säilytettävät tavarat, jotka käyttötavaroita useammin kuuluvat koristeosastolle.
Tunnepuolen arvoa on vaikea määrittää eikä kukaan voi tehdä toisen ihmisen puolesta päätöstä tavaran tärkeydestä tai tarpeettomuudesta. Omaa suhtautumistaan muistoarvoltaan tärkeisiin tavaroihin kannattaa kuitenkin tarkastella, sillä syvällä sisimmässä voi piillä montakin vastausta siihen miksi tavara hallitsee mieltä ja miksi kokee että koti on kaaoksessa.
5 vinkkiä tavaroiden raivaamiseen
1. Älä myllää kerralla koko kotia hyrskynmyrskyn, pilko koti pienempiin osiin.
2. Käy tavarat läpi ryhmissä tai huone kerrallaan, kumpi tuntuu luontevammalta kodin kokoon ja tavaramäärään nähden.
3. Vie kierrätykseen menevät turhat tavarat mahdollisimman nopeasti pois.
4. Pakkaa luopumisen tuskaa aiheuttavat ehkä-tavarat laatikoihin ja vie pois silmistä, esim verkkovarastoon tai autotalliin. Kirjoita laatikon kylkeen päivämäärä koska se on pakattu ja jos et ole vuoteen tarvinnut laatikosta mitään etkä edes muista mitä siellä on, vie laatikko avaamattomana suoraan lahjoitukseen tai anna ystävälle kirppismyyntiä varten.
5. Iloitse pienestäkin edistymisestä ja onnistumisesta! Positiiviset tunteet motivoivat jatkamaan!
Tunnelmallista myöhäisiltaa kaikille!
Comments are closed.