Valkoisessa keittiössä – Tavaramäärä nyt!

Muutimme miehen kanssa erilleen vuosi sitten ja annoin hänelle lähes vapaat kädet valikoida tavaroita mukaansa. Nyt on hyvä hetki kertoa ja näyttää teille millainen tavaratilanne keittiössä tällä hetkellä on ja millaisia havaintoja olen vuoden aikana tehnyt. 🙂

Omakotivalkoinen_15092016_7830_3.jpg

Omakotivalkoinen_15092016_7807_2.jpg

Aloitetaan eteisen puolimmaisesta laatikostosta… Entisessä sekalaisten keittiötarvikkeiden laatikossa on nykyisin meidän perheen lautaset – 4kpl matalaa ja 4kpl syvää. Tämä muutos ei tosin ollut miehen aikaansaamaa, sillä hän osti omaan kotiinsa kokonaan uuden astiaston. Vanha Arabian Koko-sarjani lähti muista syistä ja korvaantui pienemmällä määrällä valkoisempia astioita. Vaihdoksesta voit lukea lisää TÄÄLTÄ!

Omakotivalkoinen_15092016_7808_2.jpg

Kahvikupeille kävi samoin kuin lautasille, kuusi kermaista Koko-kuppia vaihtui neljään puhtaanvalkoiseen puolenlitran kuppiin. Kahvinkeitto hoituu Bodumin pressopannulla, jonka vieressä säilytän klipsimitalla suljettua kahvipakettia. Näin kaikki kahvinkeittoon liittyvät välineet ovat yhdessä paikassa. Laatikossa majailee normaalisti myös teekuppi ja muutama Design Lettersin pinottava aakkosmuki, jotka tällä hetkellä ovat koneessa likaisina.

Omakotivalkoinen_15092016_7810_2.jpg

Alin laatikko on vähän sellainen sekalainen tapaus, jonka sisältö vaihtelee. Nyt laatikossa on salaattikulho ja teepannu, ensi viikolla täytteenä saattaa olla jotakin muuta… esim yrttiruukkuja. 🙂

Omakotivalkoinen_15092016_7812_2.jpg

Kävin mukavuussyistä viemässä roskat ennen kuvien napsimista. 🙂 Tyhjien ämpäreiden ja kansien lisäksi roskiskaapista löytyy siivoustarvikkeita sekä paikka parille kaupan kestokassille, joilla kannan ruokaostoksia kotiin. 

Omakotivalkoinen_15092016_7814_2.jpg

Uunin aluslaatikossa ei ole mikään muuttunut, siellä on paikka leivinpaperille, foliolle ja pannulapuille – piilossa, mutta helposti saatavissa kun niitä tarvitaan. 🙂

Omakotivalkoinen_15092016_7816_2.jpg

Aterinlaatikossa on pientä harvennusta havaittavissa, sillä mies vei mukanaan muutamia kauhoja ja kapustoja. Aterimia on yhteensä 24kpl, joista osa on pesussa. Puuttuvien veitsien ja lusikoiden lisäksi laatikosta uupuu puulasta sekä sakset. Harkitsin pitkään uuden kastike- ja pastakauhan ostamista, mutta olen pärjäillyt salaattiottimien avulla niin mallikkaasti, etten taida sellaisia hankkia. 🙂 

Omakotivalkoinen_15092016_7817_2.jpg

Siivilä, lautasliinat ja paketti paperiservettejä… joskus saatan myös leikkuulaudat sujauttaa alimman laatikon sijaan tänne. 🙂

Omakotivalkoinen_15092016_7818_2.jpg

Kattilalaatikko, jossa piilottelee kaksi kattilaa (toinen tosin nyt jääkaapissa) ja yksi yrttiruukku, jonka kuuluisi olla toisessa laatikossa. 🙂 Leikkuulaudat ovat usein sivuttain pystyssä laatikon etuosassa, siitä ne on helppo napata mukaan yläpuolen aterinlaatikossa olevien veitsien kanssa. Paistinpannua en muuten enää omista, se meni aikanaan miehen matkaan enkä kokenut tarvetta ostaa uutta tilalle. Kattilassa kypsyy kanasuikaleet, nakit sekä jauhelihat, ja kastike tai keitto on helppo tehdä kypsien lihojen ja kanojen päälle suoraan. Kunnon lihapihvejä en kattilassa paistaisi, mutta sellaisia syömme nykyisin hyvin harvoin ja nekin kerrat usein joko grillissä kypsennettynä tai ravintolan tarjoilemina. 🙂

EDIT: Uunivuokaakaan en enää omista, teen laatikkoruokaa aina uunipellillisen ja siitä riittää syötävää useammaksi päiväksi tai pakastettavaksi kiirepäiviä varten. Uunivuokaa en ole kaivannut kuin yhden kerran, jolloin olisin halunnut tehdä jääkaapin jämäaineksista pienen jauheliha-fetavuoan. Asia ratkaistui vaihtamalla vuokaruoka kattilassa valmistettavaksi vokkiversioksi. 🙂

Omakotivalkoinen_15092016_7822_2.jpg

Saarekkeen puolella olevassa kaapissa on ruokaa ja jalallisia laseja. Ainut mikä on muuttunut sitten viime näkemän on nuo ruokasäilytyspurkit – valkoreunaiset Orthexin purkit lähtivät miehen matkaan ja vanhat kirkkaat Casa Stockmannin purkit palasivat käyttöön. 🙂

Omakotivalkoinen_15092016_7819.jpg

Omakotivalkoinen_15092016_7820.jpg

Rakastan Iittalan Essence-sarjan muotoilua ja laseja onkin ulosvedettävän hyllyn täydeltä, eli 25kpl. Kuovuviinilaseja on määrällisesti eniten, matalia olutlaseja vähiten (vain 2kpl). Käytämme punaviini-, valkoviini- ja olutlaseja joka päivä ja itse juon mm. vedenkin jalallisesta punaviinilasista. Arkikin voi olla juhlaa… 🙂

Omakotivalkoinen_15092016_7802_2.jpg

Omakotivalkoinen_15092016_7804_2.jpg

Omakotivalkoinen_15092016_7805_2.jpg

Omakotivalkoinen_15092016_7824_2.jpg

Tavaraa on esillä aika vähän ja pyrin pitämään työtasot mahdollisimman tyhjillään. Sodastream on ainut esillä oleva keittiökone ja pari kertaa viikossa surrauttelen sillä itselleni sihijuomaa – sitruunalla tai ilman. 🙂 Vesipulloja säilytän myös esillä, jotta muistaisin ottaa pullovettä mukaani kun lähden ovesta ulos. Ihan vielä ei tule selkärangasta tuo riittävä veden juominen, mutta jokainen tippa on tärkeä ja askel parempaan. 😀

Omakotivalkoinen_15092016_7827_2.jpg

En ole laskenut sen kummemmin tavaroiden määrää mutta arvioisin että keittiössä on nyt parikymmentä tavaraa vähemmän kuin vuosi sitten. Laatikoissa on väljyyttä ja tiskihuolto toimii kuin rasvattu. Enää en voi päiväkään olla pesemättä astioita, koska muuten ne loppuvat kesken ja joudun turvautumaan käsitiskaamiseen. Vaikka tuo saattaa kuulostaa ikävältä riesalta, koen että tämä on hyvä asia – en voi enää laiskotella tiskien suhteen päiväkausia, en kerryttää niitä tiskialtaaseen pinttymään, eikä puurot pääse pahasti kuivumaan lautasten reunoille. 🙂 Iltaisin pesukone hurahtaa käyntiin ja seuraavana aamuna kaikki astiat odottavat putipuhtaana käyttöönottoa. 🙂

Ihanaa päivää kaikille!

Miia_signerina2015.jpg


OKV_INFOCONTACT.jpgOKV_Bloglovin.jpgOKV_Instagram.jpgOKV_Facebook.jpgOKV_Pinterest.jpg

112 kommenttia “Valkoisessa keittiössä – Tavaramäärä nyt!

  1. Hei, minua kovasti kiinnostaa clasun maalin kestävyys ruokapöydässä. Minun pitäisi tosiaan oma pöytäni maalata uusiksi, koska teknoksen maali ei ainakaan kestä kulutusta. Kannattaako siis maalata clasun maalilla? Onko astioista jäänyt jälkiä pöydän pintaan?

    1. Jenni: maali on edelleen ihan vastamaalatussa kunnossa, ei ole tullut naarmuja eikä värjääntymiä. Itse olen todella tyytyväinen maaliin ja sen kestävyyteen. Suosittelen että varot pöytää 3-4viikkoa maalaamisen jälkeen, jotta maalipinta saa rauhassa kovettua. Sen jälkeen ei pöytää tarvitse suojella, lautasia ja kulhoja voi raahata pöydän päällä ihan huoletta. 🙂

    1. Noora: ei kumpiakaan. 🙂 En edes muistanut noiden tarpeellisuutta ennen kuin luin kommenttisi ja lisäsin äsken postaukseen kappaleen koskien uunivuokaa. 🙂 <br />
      <br />
      Teen vuokaruokaa (laatikoita) suoraan uunipeltiin, tulee isompi satsi ja esim makaronilaatikossa enemmän sitä ihanaa rapsakkaa pintaa. &hearts; Haudutuspata (sarpaneva) oli käytössä tasan kahdesti, en tee pitkään haudutettuja liharuokia koska en niistä itse pidä (syön toki jos tarjolla on, mutta eivät kuulu omaan suosikkivalikoimaani). Tänään meillä on ruoaksi perunoita, leivitettyä kalafileetä, kastiketta ja salaattia. Ruoanvalmistus välineinä kaksi kattilaa, leikkuulauta, veitsi, puulasta, salaattikauha, syvä lautanen jossa munaa ja matalalautanen jossa korppujauhoa ja mausteita, haarukka x 2. Hyvää ruokaa ja helppo valmistaa vaikkei kaikkea &quot;oikeaa&quot; välineistä löydykään. 😀

    2. Noora: ja lisään vielä että siirsin perunat valuttamisen jälkeen posliiniseen salaattikulhoon (kuvassa alalaatikossa vesipannun kanssa) jotta sain kattilan vapautettua kastikkeen valmistusta varten. 🙂

    3. Mä en oikein ymmärrä niukkuutta niukkuuden ilosta ilman funktiota. Esim. että kattiloita on vain yksi. Ruoanlaitto on puolet hitaampaa eikä näin ollen järkevää. Perunat kiehuu meillä saman aikaan kun kastike valmistuu, ei olisi aikaa venksalata kattiloita. Aika yksitoikkoiseksi kävisi meillä ruokailut noilla väineillä. Mutta tietysti jokainen mitoittaa omien tarpeidensa mukaan. Toisaalta tuosta puuttuu mielestäni johdonmukaisuus täysin, koska kuohuviinilaseja on kuitenkin aivan älyttömästi. Ei uunivuokaa mutta 11 kuohuviinilasia? Ehkä arkeni on vain tosi erilaista. Turhaa tavaraa vältän minäkin. Mutta en itsetarkoituksena.

    4. Noora: En elele niukasti siksi että niukkuus olisi tärkeää, vaan siksi että haluan että arjen fyysiset asiat ovat helppo ja nopea tehdä vrt. siivous, pukeutuminen, meikkaaminen, työhön liittyvät asiat ja suoritteet sekä sosiaalisen elämän osa-alueet. Minulla on kaksi kattilaa joiden kanssa elämä on rullannut aivan niinkuin ennenkin. En päättänyt miehen muuttaessa etten ostaisi tilalle uusia, niitä ei vaan ole tullut ostettua. Voisin kävellä vaikka samantien Prismaan ja ostaa pannun, kattiloita, kakkuvuokia ja ties mitä mutten koe sellaisia tällä hetkellä tarvitsevani. Keitetyt perunat on helppo heittää kypsinä kattilasta posliiniseen tarjoiluvatiin (myydään salaattikulho nimellä mutta toki sopii muunkinlaisen ruoan tarjontaan) ja kantaa suoraan pöytään. Aikaisemmin poimimme potut haarukalla suoraan kattilasta, nyt asia hoituu nätimmin ja kivemmin ja voi annostella lautaselleen lisää perunoita nousematta välillä pöydästä. Se että asiat tekee eritavalla ei tarkoita että ne olisi huonommin kuin ennen. Perunajuttu on hyvä esimerkki siitä. :)<br />
      <br />
      Mies halusi uunivuoat ja annoin ne hänelle aikomuksenani ostaa uudet sitten kun kerkiän ja tulee tarve. 🙂 Ei ole tarvetta tullut kuin yhden kerran, joten vuoat ovat edelleen kaupassa odottamassa. 😀 Skumppalaseja mies ei halunnut, olisi saanut niistäkin kyllä ottaa mukaansa vähintään puolet… siispä ne jäivät minulle. 🙂

  2. Itsekin olen raivaamassa keittiötä siistimpään kuntoon. Olen kyllästyny ainaiseen siivoamiseen. Olen vienyt tavaraa pois rankalla kädellä. Pidän kotini tiptop kunnossa, koska vihaan sekamelskaa ja tästä syystä joudun siivoamaan joka päivä, kun on pieniä lapsia. Nyt olen päättänyt raivata kaiken tarpeettoman pois silmistä. ☺️Mikä tuo valkoinen rastin mallinen esine on tuossa pöydällä?

    1. Pitju: keittiö menee helposti sotkuun ja siivottomaksi, samasta syystä itsekin aikoinaan vähensin keittiövälineiden määrää ja otin tavoitteekseni pitää tasot mahdollisimman tyhjinä. Liian helposti alkaa tavarat kertyä tasojen päälle, varsinkin tilanteissa joissa kaapit ja laatikot ovat niin täynnä ettei niihin saa helposti sujautettua tiskistä puhtaana tulleita tarvikkeita takaisin. Olen huomannut myös sen että mitä helpommaksi keittiön siivous ja järjestyksen ylläpito on tehty, sen kivempi ja nopeampi on pitääkin se kunnossa. 🙂 <br />
      <br />
      Ristin muotoinen kapistus on Menun kokoontaittuvaa propeller-pannunalusta, toinen samanlainen on aterinlaatikossa oleva valkoinen pötkylä. 🙂

  3. viinilaseja noin paljon????? mutta muuten ei laseja….entäs kahvikupit ja tarjoilut kun tulee vieraita …enemmän kuin kaksi????? ei voi kuin ihmetellä=O

    1. Oo: viinilaseja on aika paljon. 🙂 11kpl kuohuviinilaseja (1 mennyt rikki), 6kpl punaviini-, 6kpl valkoviini- ja 2kpl matalajalkaisia olutlaseja (tyttö juo näistä vettä ja maitoa ruokailun yhteydessä). Enempää ei mahdu eikä ole onneksi tarvettakaan kasvattaa lasilokokoelmaa. 🙂 vettä ja mehuja olemme juoneet jalallisista laseista miehen kanssa jo monta vuotta, ja pitkään kaapista löytyi tavallisiakin vesilaseja. Pistin ne pois pari vuotta sitten, turhaan veivät tilaa kaapista kun emme niitä käyttäneet. Tyttö tykkää juoda aakkosmukista ja se on ollut tosi hyvä keino opetella pois vanhasta tavasta ottaa joka kerta uusi vesilasi kaapista kun on jano. Aamulla kun ottaa aakkosmukin käyttöön, on helppo muistaa mikä aakkonen on kenenkin vesimuki. Tämäkin oli käytössä jo kauan ennen kuin mies muutti pois ja hänen kotonaan on samanlaiset juomalasitavat jalallisine laseineen kuin meilläkin. :)<br />
      <br />
      Mitä tulee tuohon vierasvaraan, olen sitä mieltä että en halua säilöä kaapissani mitään mitä emme itse aktiivisesti tarvitse. Kuppeja on neljä, joiden lisäksi on teekuppi ja aakkosmukit (posliinia nekin) joista 9 henkeä saa nautittua kahvinsa ja teensä mikäli joskus noin suuri porukka samanaikaisesti kylään pelmahtaa. 🙂 useimmiten kylässä on vain 1-3 ihmistä itseni lisäksi joten puolen litran kahvikupit riittävät vieraiden kestitsemiseen.

  4. Ihminen, jolla on 4 matalaa ja 4 syvää laustasta, omistaa 11 kpl skumppalaseja! Ymmärrän, että joillakin elämä on yhtä juhlaa, jollei juhlaa koko elämä…. Onko 11 skumppalasia todellakin tarpeellinen määrä kaapin täytteenä??? Olen itse ne havainnut vielä erittäin epäkäytännöllisiksi tiskikoneessakin…siis koko Essence-sarjan korkeat lasit.

    1. Anni: tarvitsin kuohuviinilaseja taannoin yhteen tilaisuuteen tusinan enkä koe että ne olisivat täysin turhia ja pois laitettavaa vaikken isoja juhlia usein järjestäkään. 🙂 Ompahan tuleviin pikkujouluihin valmiiksi tarpeeksi laseja, ei tarvitse tänä vuonna vuokrata tai lainata niitä. 😀 Minä pesen essencet astianpesukoneessa keskitasolla puolikyljellään ja puhdasta tulee. Ei jää pesuainejäämiä eikä tarvitse erikseen huuhtoa laseja. Käsitiskinä en jaksaisi alkaa niitä puunaamaan. 🙂

  5. Olipa inspiroiva postaus, kiitos Miia jälleen😊 En ihan noin vähällä selviä, mutta paljon kyllä on karsittavaa. Hyviä ideoita, varsinkin nuo leivinpapereiden paikka.

    1. Maiju: Kiva että tykkäsit postauksesta. 🙂 Tuo uunilaatikko on näppärä paikka mm. leivinpapereille, laatikon etureunaan kun usein jää liukumatilaa uunipelleille. Ehkäisee vähän kolinaakin laatikkoa avatessa kun pahvipakkaukset ottavat vastaan. 🙂

    2. Itse en uskaltaisi säilyttää vetolaatikossa uunipeltien lisäksi palavia tai lämpötilaherkkiä aineita / tuotteita. Tämä ei moitteeksi vaan huomioksi 🙂

    3. Tuskin kukaan laittaa heti tulikuumaa peltiä takaisin 🙂 Jotta vähinko tulisi se vaatii vähän enemmän kuin mitä huomioit.<br />
      Tulikuumakaan pelti ei riitä palon aikaansaamiseksi. <br />
      Minusta tuo on hyvä juttu, samassa paikassa eikä tarvi ettiä leivinpapereita.Meilläkin on nuin ja hyvin ollaan säästytty palovaaralta 🙂

    4. En tarkoittanut sitä niin kuin asian ymmärsit. Vaan, en itse säilyttäisi pahvia tai mitään muutakaan syttyvää tuolla vetolaatikossa. Käytössä uuni kuumenee kuitenkin melkoisesti. Ihan tiedoksi, että kielto löytyy myös uunin mukana tulevassa käyttöohjelehtisessä. Mutta ehkä olen turhan varovainen asian suhteen? Jokainen tyylillään tietysti 🙂

    5. Tarja: Uuni ei kuumene ulospäin, alalaatikko ei ole koskaan lämmin ja olen testannut asian monta kertaa. 🙂 Ihan huoletta säilytän pahviin pakattuja folio- ja leivinpaperirullia alalaatikossa pannulappujen kanssa.

    6. Täh: En laita koskaan kuumaa peltiä alalaatikkoon, enkä muutenkaan likaisena laittaisi. 🙂 Pelti menee takaisin uuniin jäähtymään tai levyltä jäähtymisen jälkeen pesukoneeseen odottamaan puhdistusta. 🙂 <br />
      <br />
      Uuni ei kuumene ulospäin ja alalaatikko ei edes lämpene vaikka uuni olisi päällä parikin tuntia. 🙂

    7. Tarja: Uuni kuumenee sisältä muttei ulkoa. Jopa pyrolyysipuhdistuksen aikana (uuni kuumenee 300°c) uunin etulasi on kädenlämpöinen ja turvallinen koskea. Alalaatikko ei kuumene ollenkaan.<br />
      <br />
      Turvallisuutta pitää aina miettiä ja se on ensisijainen kriteeri kun valitaan keittiötavaroille säilytyspaikkoja. Jos uuni kuumenee ulospäin tai jos alalaatikko lämpenee uunin ollessa päällä, en missään nimessä suosittele säilyttämään uunin alla mitään ylimääräistä.

  6. Moikka!<br />
    Ihan noin vähällä en pärjäisi, mutta paljon on lähtenyt kiertoon meidänkin kaapeista<br />
    ja marittelu jatkuu edelleen. Tavarasta luopuminen on kyllä vapauttavaa ja sinun blogisi<br />
    on hyvä kannustaja siihen puuhaan. 💟.<br />
    Ihanaa iltaa

    1. Raili: Minun piti kyllä alunperin ostaa miehen mukaan lähteneiden keittiötarvikkeiden tilalle uudet, mutta se sitten jäi. 🙂 Arki kun piti laittaa pyörimään heti ja monesti unohdin että hetkonen, eihän minulla ole enää sitä paistinpannua jolla paistaa fileepihvejä, mutta vahinko oli jo tapahtunut ja fileepihvipaketti ostettu ruokakaupasta. 😀 En halunnut ostaa mitä hyvänsä ja moneen otteeseen etsiskelin mm. kastikekauhaa, joka olisi miellyttänyt silmää. Kun sellaista ei tullut vastaan, kyllästyin etsimiseen ja päätin olla ilman niin kauan kunnes &quot;se oikea&quot; ilmaantuu eteeni jossakin. :)<br />
      <br />
      Koskaan en sano enää en koskaan ja on erittäin todennäköistä että tulen omistamaan vielä paistinpannun ja kenties uunivuoankin. 🙂 Nyt olen kuitenkin ihan huomaamatta pärjäillyt ilman niitä lähes vuoden päivät ja odottelen ihan rauhassa että löydän &quot;elämänmittaiset&quot; kokkailukumppanit. 🙂

  7. Ooh, hattua täytyy nostaa, että noin vähällä pärjäät.<br />
    Minä olen sellainen astioiden keräilijä. Piti oikein käydä laskemassa: pelkkiä Mariskooleja eri kokoisina/värisinä 29 kpl, Iittalan Teemasta puhumattakaan. <br />
    Ei mitään järkeä! Mutta, kun ei raaski luopua niistä. Ja aina tulee ostettua lisää. Juu, juu, tiedän….

    1. Ulla: Minä en laskisi Mariskooleja välttämättä keittiön tavaroihin, ne kun ovat myös koriste-esineitä. 🙂 Minäkin keräilin ennen astioita, se jotenkin kuuluu yli kolmekymppisten elämäänkin että on jokin astiasto aina keräilyn alla. Ensimmäinen &quot;oikea&quot; astiastoni oli Villeroy &amp; Bochin New Wave, mutta kyllästyin sen muotoiluun ja vaikeaan asetteluun mm. kaapissa ja astianpesukoneessa. Sitten ostin Iittalan Teemaa ja paria muuta sarjaa, josta kokosin sekalaisen astiasarjan – ei toiminut sekään. 🙂 Arabian Koko oli se viimeinen niitti, ajattelin että tuo se nyt on ja siinä pysyn. 😀 Sen kermainen sävy kuitenkin ärsytti silmää ja varsinkin nyt kun ruokapöytä on maalattu vitivalkoisella, en olisi voinut katsella astioiden ja pöydän suurta värieroa. 🙂 En tiedä tulenko koskaan enää panostamaan tuollaiseen arvokkaampaan astiastoon (minusta 15€ kahvikupista on jo paljon) ja tällä hetkellä olen oikein tyytyväinen Casa Stockmannin astioihin. Minkäänlaisia ostoaikeita ei uusille astioille ole leipälautasia (pieniä ruokalautasia) lukuunottamatta ja nekin ostan sitten kun löydän oikean kokoisen (17cm olisi ideaali koko). 🙂

  8. On kyllä todella vähän tavaroita. Itsekin olen karsinut turhat pois.. mutta tämän vähempää astioita tuskin kenelläkään on 😀 ei siinä, hienoa jos pärjäätte. Mutta etkö esim. leivo ikinä??? Entä muovikulhot/säilytysrasiat ruoantähteille? kaulin? ettekö tee esim. pipareita jouluna? kakkuvuokia tms. ?? ja miten riittää 4 lautasta jos tulee yhtään vieraita kylään :O

    1. wau: Minulla on tuttava jolla on vain kaksi lautasta, kaksi kulhoa, kaksi kuppia, kaksi lasia, yksi kattila, yksi paistinpannu, yksi puulasta ja neljän hengen aterimet. 🙂 Hän on tosin sinkku ja lapseton, joten tarpeet poikkeavat omistani jonkin verran. 🙂 Ystäväpariskunnalla on neljän hengen astiasto ja aterimet ja lähes yhtä vähän kattiloita ja kauhoja kuin minulla, en ole omassa ystäväpiirissäni mitenkään poikkeus ja ilman blogia en olisi ehkä osannut ajatellakaan että joku pitää tätä outona juttuna. :)<br />
      <br />
      En tykkää leipomisesta eikä meillä leivota kuin kerran pari vuodessa. Muffineita teen joskus (suklaahippu ja vadelma-salmiakki ovat lemppareita) ja niitä varten ostan kaupasta paperisia muffinivuokia. Kakuista en tykkää ja olen aika ronkeli leivonnaisten suhteen. Tyttökään ei oikein välitä makeista leipomuksista ja usein kieltäytyy kakkupalasta, vaikka on saanut koko elämänsä syödä mitä on mieli tehnyt maistaa. En ole ikinä kieltänyt syömästä herkkuja ja mummilassa ja leipomista rakastavan kummitytön luona usein pöydät notkuvat kaikenlaista hyvää. Hyvällä mielellä toki syödään toisten leipomia herkkuja ja kiitämme vaivannäöstä, mutta itse en tykkää leipoa eikä herkkupäivinä tee mieli pyöräytellä kakkuja tai piiraita. Meidän herkut on mm. kasvistikkuja ja dippejä, uunipellillä tehty nachomättö, tortillat täytteillä tai pienemmät tapakset yms. Makeana herkkuna hyvin usein jäätelö ja joskus muffinit (itse tehtyjä kyllä nämä). :)<br />
      <br />
      Pakastan ruoan yleensä pakastuspusseissa, joissa saa jaettua ruoan sopivasti pienempiin annoksiin. Pussista ne on helppo huljauttaa suoraan kattilaan ja lämmittää. Pyrin pitämään ruokajätteen mahdollisimman pienenä ja siksi tuo tapa on vakiintunut meillä. 🙂 Pakastimesta löytyy kyllä pari pakastusrasiaakin, mutta niissä pakastan ja säilön vain keittoruokaa. 🙂

  9. Kääk! Ihan jäätävän vähän astioita…. Noiden rinnalla me hukutaan keittiökamppeisiin. <br />
    On meillä kyllä jonkinlaista turhaakin tai sitten sellaista, mitä käytetään suht harvoin. Jonkin verran jotain vanhoja muistojuttujakin, joilla ei mitään tee, muttei luopuakaan raaski. Oon kyllä muuttojen yhteydessä joutunut aina karsimaan, kun jostain syystä keittiöt ovat sitä mukaa pienentyneet, kun asunto muuten on suurentunut. Mutta niin kauan kuin keittiön kaappeihin mahtuu, niin ei ole mitään hätää.😀<br />
    <br />
    Pääasia kuitenkin, että jokaiselta löytyy tarvitsemansa kamat niin, että pärjää. Itse pidän keittiössä valikoimaa mieluummin hiukan liikaa, kuin kovin vähän. On superärsyttävää tehdä keittiössä jotain, jos välineistö on onneton. Olen kriittisempi sitten taas jossain muissa asioissa.

    1. Marie: Tärkeintä on että jokaisella on sen verran astioita ja keittiötarvikkeita että niiden kanssa on mukava elää. 🙂 Määrällä ei ole väliä ja postasin aiheesta koska sitä on toivottu ja koska minusta oli mielenkiintoista huomata että olen pärjännyt hyvin ilman paistinpannua, jonka aikaisemmin luulin olevan ehdoton edellytys ruoanvalmistuksen kannalta. :)<br />
      <br />
      Itse en koe että ruoanlaitto olisi ärsyttävää tai vaikeaa, mutta jos tuollainen tilanne tulee eteen niin ilman muuta käyn ostamassa tarvittavan välineen (esim sen paistinpannun) kaupasta helpottaakseni arkea. 🙂

  10. Hei! Ihanan siistiä ja järjestelmällistä🙂 Mun on ihan pakko kysyä noista saarekkeen päällä olevista valaisimista. Kuinka lähellä ne on toisiaan? Meille tulee samat valaisimet ja myös 2 kpl, mutta mustana uuteen kotiin saarekkeen päälle. Ensiksi ne oli liian lähellä toisiaan ja nyt ovat 50cm väliä. Mietin että onkohan ne vieläkin liian lähellä… Vaikea hahmottaa kun raksa kesken ja johdot vaan roikkuu eikä ole kalusteita😉

    1. Minna: Valaisimien etäisyys on 60cm, keskitin ne saarekkeeseen sopimaan ja niiden molemmille puolille jää 60cm saarekkeen ulkoreunaan mitattuna. 🙂 Minusta valaisimet saisivat olla vielä tuosta minunkin 60cm:sta kauempana, ovat aika lähellä toisiaan. Miten leveä teidän saareke on?

  11. Huhhuh, ihailtavaa järjestelmällisyyttä!<br />
    En kyllä itse pärjäisi noin vähällä, enkä kyllä haluaisikaan. Oikein ärsyttää esim mökkireissuilla, kun hyvinkin varustelluissa vuokramökeissä on vain hyvin suppea määrä ruoanlaittovälineitä ja varsinkin leivontavälineet voi puuttua kokonaan.<br />
    Mutta kukin tyylillään. 🙂

    1. Jonna: Eikä missään nimessä tarvitsisikaan kenenkään pärjäillä näin vähällä. 🙂 Minusta on tärkeää että keittiössä tehtävät asiat sujuvat hyvin ja ongelmitta, ja jos tykkää ruoanlaitosta tai leipomisesta tarvitaan enemmän väleineitä joilla homma on entistäkin kivempaa. 🙂 Vähän kuin siivouskin on mukavampaa kun on kunnon pelit ja vehkeet, hyvä moppi ja imuri, imukykyiset siivousliinat ja ihanan tuoksuiset siivousaineet. &hearts;

  12. Huh! Ompas vähän astioita, kun vertaan omaan kokoelmaani. Leivon kyllä paljon ja tykkään vaihdella lautasten mallia, tarjoilukulhoja löytyy paljon yms. Leivonnassa onkin hauska, kun siinä ei riitä jos omistaa 1 nuolijan ja 1 desimitan. Omalla käytöllä on ollut tarpeellista 7 nuolijaa, desimittoja on 4 ja sitten litran mitat erikseen, muovikulhoja on lähemmäks 20 erikokosia. <br />
    <br />
    Mielenkiinnosta kysymys.. Eikö lapsesi halua teemamukeja yms vai eikö teille vaan osteta? Enkä pahalla tarkoita missään nimessä 🙂 mietin omaa lapsuuttani, itseni oli tärkeä juttu juoda teetä heppamukista, kaakaota hauvamukista, murot taas jostain prinsessakulhosta. Pieniä ja tärkeitä juttuja lapselle.

    1. Tiia: Leipomisesta tykkäävien kannattaa ehdottomasti panostaa leivontavälineisiin, olisi tyhmää yrittää edes&quot;selviytyä&quot; yhtä vähällä kuin minä. 🙂 Minä en tykkää leipoa ja sen vuoksi meillä leivotaankin aika harvoin, lähinnä sämpylää ja joskus jotakin muuta pientä. Meidän suvussa kaikki muut rakastavat leipoa ja tyttö onkin saanut paljon kokemuksia leipomisesta, vaikkei kotona sitä harrastetakaan. Itsekin osaa kyllä aika hyvänmakuisia juttuja valmistaa, tiikerikakkua, suklaisia juttuja jne. koska äitini on tehnyt herkkuja työkseenkin ja olen saanut hyvän opin. Mielenkiintoni ei kuitenkaan riitä niiden valmistukseen ja aika vähän edes haluan syödä nykyisin makeaa (jos ei pahettani jäätelöä lasketa :D). :)<br />
      <br />
      Tyttö ei ole koskaan halunnut teemamukia, ei ole pyytänyt kaupasta Frozen-kuppeja ostettavaksi tms. New Yorkista ostin neidille kyllä muovisia hilemukeja kaksi (Disney Storesta) mutta niissä saattaa olla BPA:ta jonka vuoksi ne ovat ns. &quot;leikkimukeja&quot; eikä niistä juoda vettä, maitoa tai mehuja. Tytöllä on A-aakkosmukinsa, jota pitkään käytti, mutta jonka halusi kesällä kynäpurkiksi pöydälleen. 🙂 Jos hän joskus innostuu haluamaan teemamukin niin ilman muuta hänelle sellaisen ostan. 🙂

  13. Kiva postaus. Mitäpä sitä turhaa krääsää keräämään, on vaan tarpeellisen tiellä. Olisi kiva kuulla ja nähdä kuinka miehesi keittiö tuli rempattua. Kun muistaakseni kyselit joskus mielipiteitä välitilan vaihtoehdoista.

    1. Sari: Mies perui postausluvan eikä halua että hänen kotiaan esitellään enempää blogissani. 🙁 Ymmärrän täysin hänen toivettaan ja yksityisyydentarvettaan. &hearts;

  14. Kuten kommenteista huomaat, inspiroit monia lukijoita näillä tavarapostauksilla. Keittiössä toimit ihan minimivarustuksen turvin ja tavaran yhteismäärä on jopa vähentynyt. Samoin vaatepostauksesi varmasti ovat inspiroineet monia lukijoita, myös minua. Miksi et kuitenkaan julkaise kommentteja, joissa kysytään syitä vaatemäärän oleelliselle paisumiselle? Reilu 2,5 vuotta sitten pärjäsit kaksilla talvikengillä (kumpparit arkikäyttöön ja saappaat juhlavampaan käyttöön), nykyään talvikenkiä lienee 4 paria. Aiemmin takkeja oli yhteensä 3, nykyisellään pelkkiä talvitakkeja on 3. Aiemmin kotilegginsit ja t-paidat kävivät myös jumppavaatteina, nyt on jos jonkinlaista jumppavaatetta. Hienompien paitojen ja myös arkivaatteiden määrä on myös lisääntynyt. Aiemmin samat legginsit palvelivat kotona, ulkona ja jumpassa, nyt on myös monenlaisia kotivaatteita kaapissa. Sen jälkeen kun olet vaatemäärälläsi inspiroinut lukijoita, ja ohjeistanut, vannottanut ja vakuuttanut lukijoita sen riittävyydestä, ja kun sitten oleellisesti tästä linjasta poikkeat, niin etkö katso tarpeelliseksi avata lukijoille, mitkä syyt johtivat muutokseen, oliko lähtötilanne sittenkin liian niukka, voittiko vaihtelunhalu minimalismin jne?

    1. tavaroiden määrästä: En muista saaneeni yhtäkään sellaista kommenttia tämän vuoden puolella jossa olisi ollut mainitaa takkien tai kenkien määrästä minimalismiin liittyen. Oletko monesti kommentoinut asiasta ja koska? Yritän selvittää minne kommentit ovat hävinneet ja onko muitakin kommentteja hukassa.<br />
      <br />
      Sinulla on niin monta kysymystä ja esimerkkiä että vastaan niihin osissa alla:<br />
      <br />
      &quot;Reilu 2,5 vuotta sitten pärjäsit kaksilla talvikengillä (kumpparit arkikäyttöön ja saappaat juhlavampaan käyttöön), nykyään talvikenkiä lienee 4 paria.&quot;<br />
      <br />
      Hunterin vuorelliset kumisaappaat olivat pelastukseni, niillä pystyi tallustelemaan säässä kuin säässä ja ne pitivät jalat lämpimänä varpaista polveen asti. 🙂 Valitettavasti kengät tulivat tiensä päähän ja hajosivat. Olisin halunnut ostaa samanalaiset tilalle mutta kyseinen malli (ja kaikki muutkin topatut tyylikkäät mallit) ovat olleet kausituotteita eikä niitä enää valmisteta. Ulkoilen todella paljon ja kumisaappaat pitää olla, jonka vuoksi ostin varrettomat kumpparit. Niillä ei kuitenkaan tarkene talvella kulkea, joten ne eivät yksistään riitä kuten Hunterin aikaisemmat kumpparit. Talvikenkiä on nyt virallisesti yhdet (Timberlandit) joiden lisäksi on ikivanhat nahkasaappaat, joita voin käyttää ns. paremmissa tilaisuuksissa. Muut kengät eivät ole talvikenkiä, vaikkakin aion käyttää niitä säiden salliessa myös talvella.<br />
      <br />
      &quot;Aiemmin takkeja oli yhteensä 3, nykyisellään pelkkiä talvitakkeja on 3.&quot;<br />
      <br />
      Takkeja on tällä hetkellä 6kpl – pitkä untuvatakki, villakangastakki, parkatakki, sadetakki, ohut ulkoilutakki ja trenssi. Jokaiselle on oma käyttötarpeensa mutta pärjäisin kyllä vähemmälläkin. Sadetakista en mukavuusyistä halua luopua, trenssi on suosikkini kaikista, ohut ulkoilutakki on päälläni kaikista eniten ja untuvatakki on ainut jolla selviän kovemmissa pakkasissa. Parkatakki on uusin lisäys ja sen tehtävä on pitää minut lämpimänä kun lähestymme nollakelejä. Viime vuonna (ja aikaisempinakin) olen joutunut turvautumaan untuvatakkiin jo lokakuussa, koska en ole ohuemmilla takeillani enää pärjännyt. Tuosta syystä johtuen käytin untuvatakkia lähes 7kk putkeen ja sen peseminen käyttökauden aikana piti tarkasti ajoittaa sellaiseen hetkeen etten ole menossa 2 vuorokauteen laisinkaan ulos. Koiran kanssa tuo on sula mahdottomuus ja sen vuoksi pesin takkini vain ennen säilömistä huhtikuussa. Tahrat ja lika piti pyyhkimällä saada pois, jos sotkua 7kk aikana tuli. Tuo ei ollut iso ongelma silloin eikä se olisi ongelma nytkään, mutta ihana on omistaa myös toinen takki. :)<br />
      <br />
      &quot;Aiemmin kotilegginsit ja t-paidat kävivät myös jumppavaatteina, nyt on jos jonkinlaista jumppavaatetta.&quot;<br />
      <br />
      Käyn nykyisin salilla ja liikun todella paljon, liikkuminen ei rajoitu enää kotijumppaan kuten pari vuotta takaperin. Pärjäisin edelleen legginsien ja t-paitojen varassa, jos Vila valmistaisi Surface-legginsejä. Niitä (tai vastaavia) ei kuitenkaan ole tarjolla, ja legginskokoelmani on huvennut vuosi vuodelta.<br />
      <br />
      &quot;Hienompien paitojen ja myös arkivaatteiden määrä on myös lisääntynyt. Aiemmin samat legginsit palvelivat kotona, ulkona ja jumpassa, nyt on myös monenlaisia kotivaatteita kaapissa.&quot;<br />
      <br />
      Teen nykyisin hieman erilaisia työtehtäviä ja tarvitsen siistejä vaatteita viikottain. Vaatemäärä ei ole takkeja lukuunottamatta kasvanut juurikaan, edelleen reilusti alle 100 vaatetta omistan. Siinä missä kotivaatteet ovat vähentyneet, on siistimmät vaatteet tulleet niitä korvaamaan.<br />
      <br />
      &quot;Sen jälkeen kun olet vaatemäärälläsi inspiroinut lukijoita, ja ohjeistanut, vannottanut ja vakuuttanut lukijoita sen riittävyydestä, ja kun sitten oleellisesti tästä linjasta poikkeat, niin etkö katso tarpeelliseksi avata lukijoille, mitkä syyt johtivat muutokseen, oliko lähtötilanne sittenkin liian niukka, voittiko vaihtelunhalu minimalismin jne?&quot;<br />
      <br />
      En ole ajatellut että vaatteiden osalta kukaan olisi ajatellut että olisin kääntänyt ns. kelkkani. Vaatemäärä on edelleen pieni, ainoa muutos on vaatteiden tyylissä. Enemmän siistiä ja vähemmän trikoota. En seuraa orjallisesti vaatteiden tai tavaroiden lukumääriä ja jos on jokin asia jota oikeasti tarvitsen (kuten uimapuku tai sadetakki), niin sellaisen myös ostan. Tarkoitukseni ei ole kitkutella elämässä huonosti toimivilla vaatekappaleilla minimalismin nimissä, vaan pyrkiä valitsemaan sellaisia vaatteita joilla on mahdollisimman pitkä käyttöikä ja mahdollisimman monipuoliset yhdistelymahdollisuudet. Jumppatrikoot saattavat olla arkihousuina etätyöpäivänä kotona ja myöhemmin ulkona kauppareissulla, samoin kuin siistimmät housut ja nätti pusero. Pukeudun fiiliksen ja tarpeen mukaan mahdollisimman mukavasti niin että itselläni on hyvä olla sekä sisäisesti että ulkoisesti. :)<br />
      <br />
      Minusta on ihanaa että kaapit eivät pullistele vaatetta ja sellaisena haluan pitää tilanteen tästä ikuisuuteen. Vaatteilla on tietyn verran säilytystilaa ja se ei saa täyttyä eikä kalusteiden määrä kasvaa sen vuoksi että vaatteet eivät enää mahtuisi säilöön. 🙂 Sadassa vaate- ja kenkäkappaleessa tuo raja suunnilleen kulkee ja se on minulle oikein hyvä maksimi. :)<br />
      <br />
      Toivottavasti tämä vastasi kysymykseesi. 🙂

    2. Minusta välikausitakki on ehdoton! Ihmettelen oikeastaan miten olet untuvatakkia voinut käyttää koko viime talven, kun keli oli pääasiassa aika leutoa. Minulla taisi untuvatakki olla käytössä yhteensä kuukauden päivät, kun muuten sen kanssa tuli aina kuuma, jos liikkui vähänkään ripeämpää tai kävi välillä sisätiloissa. 🙂

    3. K-K: Olen todella viluinen ihminen ja minulla on usein kylmä. Nytkin jalat on ihan kalikat ja päällä on kolme paitaa. Odotan innolla että patterit menevät päälle jotta saan lämpöä huusholliin. 🙂 Ystäväni on täysin päinvastainen kuin minä, hän ei voi ikinä laittaa päälleen untuvatakkia ja kovissa pakkasissa kulkee minun mielestäni ohuessa parkatakissa. Hän hikoilee, minä jäätyisin paikoilleni moisessa varustuksessa. 🙂 Tänään on juuri sellainen päivä että tekisi mieli pistää parkatakki päälle kun menen seuraavan kerran koiran kanssa ulos. Aamulenkillä meinasin jäätyä, niin kylmä oli että pahaa jo teki. Päällä oli kuitenkin t-paita, neule ja ohut ulkoilutakkini, kaulassa huivi. 🙂

  15. Hei!<br />
    <br />
    Hienoa että ei ole mitään turhaa (jota omat kaappini on täynnä) mutta leivontaan sopivien astioiden välineiden puuttuminen ihmetyttää. Omat muksuni halusivat jo tarhaikäisestä vaivata sämpylä – ja pullataikinaa, tehdä pitsaa, pipareita, cookieta, muffineja jne. Ja se oli mahdottoman mukavaa yhteistä tekemistä vaikkakin myös sotkuista 😉 alakouluikäisinä halusivat aina leipoa kaverin kanssa ja lisää sotkua syntyi;-)

    1. Katriina: Minä en tykkää leipomisesta. 😀 En ole koskaan tykännyt enkä usko että kipinä leipomiseen syttyy ihan lähiaikoinakaan. :)<br />
      <br />
      Sämpylöitä tai muffineita leivon joskus, välillä yksin ja välillä tytön kanssa. Tyttö saa leipoa todella paljon esim mummilassa, ja kummitädin luona (olemme todella läheiset ja kyläilemme useamman kerran viikossa), joten en koe että lapsi tarvitsisi enempää leipomiskokemuksia kotonaan. Tytölle on ok että hänen äitinsä ei tykkää leipoa, ja tyttö saa halutessaan leipoa (olla mummin apulaisena) joka viikko. 🙂 Äitini leipoo todella paljon kaikenlaista ja aina on uuni kuumana. 😀 Tyttö ei kavereineen tule varmastikaan kokemaan meidän kotona leipomiselämyksiä, koska itsekään en harrasta leipomista. Tuo tuskin on iso miinus, sillä meillä kyläillessä voimme tehdä toisenlaisia asioita yhdessä. Olen aika ihana ja osallistuva äiti vaikken pullalta tuoksukaan. 🙂

  16. Mihin laitat esim. ruokailusta yli jääneen salaatin tai miten säilöt makaroonilaatikon loput? Tuskin syötte aina pellillistä uuniruokaa ja kulhollista salaattia. Miten valmistat keittoperunoille kastikkeen ilman, että perunat jäähtyvät kastiketta tehdessä?

    1. sanna: Jos teen salaattia isomman satsin, on se salaattikulhossa jossa siirtyy jääkaappiin. Yleensä pyrin valmistamaan salaattisapuskaa vain sen verran mitä kerralla syömme ja lisukesalaatin valmistan arkisin suoraan lautasille. Makaroonilaatikko menee uunipellissä foliolla peitettynä jääkaappiin, seuraavana päivänä lämmitän laatikon suoraan pellissä jos määrä on sellainen että sitä ei jää kolmanneksi päiväksi. Jos ruokaa on reilusti yli kahden päivän tarpeen, otan osan pakastuspussiin ja pistän pakkaseen. 🙂 Kaksi päivää syömme ihan mielellään samaa ruokaa, mutta kolmas päivä putkeen on vähän liikaa. :)<br />
      <br />
      Perunat ei jäähdy kun ne suojaa foliolla. Kastikkeen teossa ei mene kuin 5-10 minuuttia.

  17. Älä muista välitä :- ) Juuri satuin tänään lukemaan yhtä slow living-kirjaa ja siinä nimenomaan täsmennettiin, että jokainen keittiö saa ja pitääkin olla erilainen, juuri käyttäjänsä näköinen. Sinä pärjäät nykyisellä välinevalikoimalla ja sehän on hyvä! Ihastelin, että aijai kun noin vähällä itsekin pärjäisi. Nähdessäni viinilasivalikoiman ajattelin, että onpas ihanaa, noin monen lasin kanssa ei tarvitse arkiruokailujenkaan olla tylsiä kun vedetkin voi kulauttaa Essencestä alas. Miksi ei? Ei kaikkea tarvitse tehdä niinkuin muut. <br />
    Nyt jäi sellainen kuva, että kaikki kommentoijat haluavat sinun taipuvan heidän kokkaus- ja ruokailutapoihinsa eikä erilaisuutta tässä suvaita. Se on sääli, sillä minusta karsimisen taitoa arvostetaan liian vähän ja itsekin haalin kaiken maailman leivontavälineet itselleni ennen kuin tajusin, että enhän minä edes leivo! <br />
    <br />
    Kiva kuitenkin kun esittelit, rakastan itse tutustua ihmisten säilytysratkaisuihin, kun niitä niin harvoin esitellään.

    1. Minna: Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, yritänkin googlella etsiä jos sellainen löytyisi minullekin luettavaksi. :)<br />
      <br />
      Jokaisen koti ja keittiö saa ja pitääkin olla omanlaisensa. Kolmekymppisen perheenäidin stereotypia on asia jota vastaan joudun monessakin suhteessa kamppailemaan, enkä ole ainut laatuani. En tykkää leipoa, enkä ole sellainen stereotypinen kotiäiti, joka kokkaa, puunaa ja hoitaa yksin koko perheen arkitarpeet. Olen aktiivinen ja osallistuva äiti, joka hoitaa arkiaskareet omalla tavallaan, kokkaa ilman paistinpannua ja keittää kahvit pressopannussa. :D<br />
      <br />
      Meillä on alettu juomaan jalallisista laseista vettä jo ennen kuin aloin bloggaamaankaan, ja toki tiedän että se on monesta outoa mutta minusta se on ihanaa arkista luksusta. &hearts; Ilmaisin postauksessa itseäni ehkä nyt vähän huonosti (olin väsynyt ja flunssainenkin) ja moni asia jäi postauksessa kertomatta. En tosiaan alunperin ajatellut että jätän puuttuvat paistinpannut ja kauhat ostamatta, se ei ollut tavoitteeni eikä minun ollut tarkoitus tehdä tälläistä ihmiskoetta, jossa opettelen kokkailemaan ilman normaalina pidettäviä keittiövälineitä. 🙂 Näin vaan tapahtui, en tiedä tarkalleen miksi, mutta sen tiedän että ihan hyvin on arki ja ruoanlaitto hoitunut. Saatan ostaa paistinpannun huomenna, ensi viikolla, lokakuussa, ensi vuonna, kuten myös kastikekauhan tai uuden veitsen. Jos vastaan tulee sellainen tilanne että jotakin tarvitsen, niin sellaisen tottakai ostan. <br />
      <br />
      Arjen pitää olla mukavaa ja kivaa, siksi minulla fööni (inhoan märkiä hiuksia), sodastream (en halua kantaa vichyä kaupasta, se painaa liikaa), juustohöylä (en halua leikata juusto siivuiksi veitsellä), ipad (siitä näkee paremmin leffoja kuin puhelimen pieneltä näytöltä ja se on kätevämpi pedissä pötkötellessä kuin läppäri)… Jos haluan ehdottomasti paistaa sisäfileepihvini pannulla kasvisten kanssa uunissa paistopussissa kypsyttämisen sijaan, kävelen Prismaan ja ostan pannun. Näin suosittelen kaikkia muitakin tekemään, sillä minusta on hölmöä kitkutella ja tehdä asioita vaikeasti vain sen vuoksi ettei &quot;saisi&quot; omistaa yhtään tavaraa. 🙂 En postauksessa ilmeisestikään painottanut tarpeeksi tuota puolta ja osa sai nyt luultavimmin sellaisen kuva että tämä keittiötarvikkeiden määrän minimoiminen on minulle jokin tavoite ja kohta pistän kattilatkin kiertoon ja alan kypsentämään ruokani ulkona nuotion ääressä, näin karkeasti muotoillakseni. :D<br />
      <br />
      Minä en tykkää leipoa ja sanon sen leuka pystyssä rohkeasti. 🙂 En halua leipoa, en pidä siitä, en syö makeaa enkä siksi leivo. Perheenäidin (varsinkin yli 30v) pitäisi leipoa ja kokkailla kiihkeästi keittiössä ja loihtia aina perheelle pöydät täyteen herkkuja ja pakkaseen vierasvaroja. Minä en halua sitä tehdä ja ratkaisuna asiaan on se että herkut herkutellaan ravintolassa tai ostetaan valmiiina esim leipomosta tai kaupan paistopisteeltä. :)<br />
      <br />
      Näin meitä on erilaisia ihmisiä jotka tykkäävät tehdä erilaisia asioita. Minusta on hienoa että jotkut osaavat leipoa suussa sulavia herkkuja tai neuloa villasukkia ja vaatteita. Minä en halua tehdä kumpaakaan (paitsi villasukat haluaisin kyllä osata tehdä, mutta yrityksistäni huolimatta en ole päässyt asiassa alkua pidemmälle) ja ostan herkkuni ja neuleeni kaupasta. 🙂

    2. Minusta ei ole vallalla asennetta, että kaikkien pitäisi tehdä itse ruokaa ja leipoa. Kauppojen pakastealtaat on täynnä puolivalmisteita, valmiiksi pilkottuja kasviksia, valmisruokia on jos jonkinlaista ja lisäksi edulliset ns. pikaruokapaikat ovat monipuolistuneet. Kaupoissa on paistopisteet ja mututuntumalla leipomoitakin on aika paljon. <br />
      Somessa ja blogeissa kyllä esitellään itse tehtyä ehkä enemmän tai sinne ymmärrettävästikin kuvataan vain parhaimmat jutut, joten kiva, että esim. sinun blogissa on toista näkökulmaa. :)<br />
      <br />
      Toivottavasti tämä kommentti ei tule tuplana, kun edellisen onnistuin hävittämään.

    3. K-K: Valmisruokia ja puolivalmisteita on enemmän kuin koskaan ennen, mutta samaan aikaan myös kritisointi niiden hyödyntämisestä on kasvanut. Somessa korostetaan itse tehtyä omin käsin poimittua superekoluomu-ruokaa, jota on valmistettu 7,5 tuntia ja se nautitaan suurella rakkaudella hymyilevän perheen kesken kynttilänvalossa (tuo siis huumorilla kirjoitettu). 🙂 Jos joku joskus &quot;kehtaa&quot; kuvata someen pakastealtaan valmiiksi suikaloiduista kasviksista valmistetun piirakan tai keiton, tulee hirveä hulabaloo ja paheksunta, jaetaan maailman surkeimmat äidin palkintoja ja muuta mukavaa taivastelua. 🙂 Itse suosin tuoreita aineksia ja ostan osan tuotteista luomuna. Tärkeintä on kuitenkin arjen toimivuus ja ruoan maittavuus, kiireessä olen itsekin joskus ostanut noita paljon parjattuja pakastekasvissuikaleita. 🙂 En ole sellainen kokkailijasielu joka tykkää harrastuksen tapaan ruoanlaitosta tai leipomisesta. Minä teen ruokaa vain sen vuoksi että ihmisen pitää syödä pysyäkseen hengissä. Haluan ruoan olevan terveellistä, helppoa ja maukasta, mutten jaksa arkipäivisin edes miettiä mitään sellaista ruokaa jonka valmistuksessa menee pitempään kuin 30 minuuttia (ellei kyseessä ole uuniruoka eikä minun tarvitse seisoa hellan ääressä sekoittelemassa). :)<br />
      <br />
      Nopea ja helposti valmistuva ruoka ei kuitenkaan tarkoita eineksiä. Meillä ei eineksiä juurikaan mutustella ja joka päivä syödään kasviksia ja hedelmiä jossakin muodossa. Uunissa valmistettava sapuska on minulle pelastus, se kypsyy kuin itsestään ja minä ehdin iltaisin tekemään muitakin asioita kuin seisomaan hellan ääressä. :)<br />
      <br />
      Ei tullut tuplana. 🙂

  18. Sanoisin muuten että hyvähyvä mutta koska blogissa on näkynyt paljon enemmän keittiötavaraa vuoden sisällä kuin tämä esittelemäsi niin sanon vaan että aika paljon tavaraa olet laittanut jemmaan, oli sitten muille ihmisille, myynyt tai laittanut kuvauksen ajaksi sivuun eikä tämä tavaran jemmaaminen varmasti lopu tähän vaan nähdään edelleen kaikenlaista uutta joka tulee ja menee. Jos keittiössäsi on samat tavarat vuoden päästä eikä mitään muuta kamaa ole käynyt pyörähtämässä siinä välissä niin olet ansainnut papukaijamerkin:)

    1. Tiina: Yritän tässä juuri miettiä mitä keittiötarvikkeita olen pistänyt eteenpäin… Mies nyt vei vuosi sitten mukanaan joitakin juttuja, mutta muutoin ei kyllä ole vaihtunut mikään muu kuin astiasarja (Arabian kokot meni siskolle ja tilalle tuli pienempi määrä Casa Stockmannia). 🙂 En ole aikoihin myynytkään mitään, jemmojakaan ei ole… Ihana olisi kutsua kaikki halukkaat kylään tarkastamaan tilanne omin silmin, mutta koska koti on kuitenkin meidän koti, niin ei taida olla kovinkaan fiksua tai turvallistakaan. 🙂

  19. Miia: &quot;En elele niukasti siksi että niukkuus olisi tärkeää, vaan siksi että haluan että arjen fyysiset asiat ovat helppo ja nopea tehdä vrt. siivous, pukeutuminen, meikkaaminen, työhön liittyvät asiat ja suoritteet sekä sosiaalisen elämän osa-alueet.&quot;<br />
    <br />
    Minna: &quot;Nähdessäni viinilasivalikoiman ajattelin, että onpas ihanaa, noin monen lasin kanssa ei tarvitse arkiruokailujenkaan olla tylsiä kun vedetkin voi kulauttaa Essencestä alas. Miksi ei? Ei kaikkea tarvitse tehdä niinkuin muut.&quot; <br />
    <br />
    Oikeasti ihailen, että selviää vähemmällä. Mutta rajansa kaikella.<br />
    <br />
    Itse (minä ja lapsi) elin induktiolieteen vaihdettuani pari vuotta kahdella kattilalla (oli toki paistinpannu ja uunivuoka), koska en vain saanut aikaiseksi ostaa kolmatta. Vihaan tiskaamista ja aina välillä oli haasteita, kun molemmat kattilat olivat likaisina enkä kovin tyhjää konetta olisi halunnut pyöräyttää käyntiin. Arjen sujuvuuteen kolmas kattila toi paljon enemmän kuin sen viemä tila samassa keittiön laatikossa kuin kaksi aiempaa (sitäpaitsi yleensä joku ainakin käytössä/pesukoneessa).<br />
    <br />
    Ja Minna, jos lautasia on muutama, niin arkijuominkaan ei tarvita kuin muutama hienompi lasi. Kun lautaset (ja se kattila) ovat likaiset, kone on joka tapauksessa laitettava käyntiin vaikka vajaana? <br />
    <br />
    Ja aterimia on kuudelle (?), niin lasit kuitenkin useammalle? Skumppalasit selität vierailla (max. 1-3, jolloin 4 lasia riittäisi?), mutta kahvikuppeja ei hankita vieraita varten? Jotenkin koen tämän järjettömän minimalismin (tai joka tapauksessa tavaroiden vähyyden) tarkoituksettomaksi keittiössä. Tai sen selittelyn. Tilaakaan pari lautasta tai haarukkaa tai yksi kattila ei oikeastaan veisi. Onko keittiösi säilytystila lopulta niin nafti, että näitä joudut punnitsemaan siltäkin kannalta?<br />
    <br />
    Paistinpannunkin puuttuminen minua edelleen ihmetyttää (saako sen 400 g jauhelihaa ihan hyvin ruskistettua normikattilassa? t. nimimerkki &quot;äitikokkaa, tarvii apua&quot;)?<br />
    <br />
    p.s. Ei kaikilla muillakaan ole juuri 12/6/4 hengen lasit, kupit, lautaset ja aterimet kaapissa, mutta jotenkin menee selittelyksi tämä lautasten/aterimien/lasien/kuppien tarve/olemassaolo/suhde<br />
    <br />
    p.s.2 Itsekin pesen Essencen lasit pesukoneessa eikä valittamista (kun joku siitä kysyi)

    1. Kaikella ystävyydellä: Uskon että ihmisten tavoilla ja arjen velvoitteilla on suuri merkitys siihen mitä ja miten paljon tavaroita tarvitaan. Työssäkäyvä perhe jossa eskari- tai tarhaikäisiä lapsia tekee ruokaa pakostakin kotona vähemmän kuin kotona olevat vanhemmat ja kotihoidettavat lapset. Tyttö syö eskarissa kolme eri kertaa, jolloin kotiin ei jää kuin kaksi ruokailuhetkeä – päivällinen (klo 17-18) ja iltapala (klo 20.30). Kotona oleva perhe ruokkii itsensä kahden kerran sijaan vähintään viidesti, jolloin myös tiskiä tulee tietysti enemmän.<br />
      <br />
      Minä en missään nimessä tule koskaan tarvitsemaan kolmatta kattilaa, varsinkaan jos ostan paistinpannun. 🙂 Aterimet on kuudelle sillä neljän settiä ei myydä. Minusta olisi suorastaan imbesilliä pistää pois kaksi haarukkaa, veistä, ruokalusikkaa ja pikkulusikkaa vain sen takia että ei saisi omistaa kuuden sarjaa aterimia kun lautasia on vain neljälle. Minimalismi ja sopivan vähällä eläminen on hieno juttu jossa on paljon hyvää, mutta hölmöyksiin ei sentään kannata sen tähden ryhtyä. 🙂 En ole tilanpuutteen takia siirtänyt uuden paistinpannun ostamista hamaan tulevaisuuteen, onhan sille hyvin tilaa kaapissa ihan kuin oli vanhallakin pannulla aikoinaan. Teen niin paljon ruokaa uunissa kypsentäen (kiitos maailman parhaan kiertoilmauunini) että paistinrasvainen pannukypsennetty ruoka ei edes houkuttele. <br />
      <br />
      Ostan jauhelihaa yleensä 700g ja oikein hyvin se kypsyy kattilassakin. Äitinikin (jolla takuulla yli 500 keittiövälinettä) kypsentää jauhelihan kattilassa jos on kokkaamassa kastiketta tai keittoa. Eipä tule turhaa tiskiäkään. Tuo on pelkästään tapakysymys, että on totuttu kypsentämään jauhelija paistipannulla ensin ja siitä se sitten kipataan kattilaan kastikkeen tai keiton joukkoon. <br />
      <br />
      Tottakai menee selittelyksi kun minulta tivataan miksi miksi miksi teet näin ja kyseenalaistetaan kaikki mitä sanon. 🙂 Postaus itsessäänhän on hyvin lyhytsanainen, se ei selittele mitään ja sen tarkoitus oli ainoastaan näyttää teille että näin meillä juuri nyt. 🙂 Ja näin meillä tosiaan juuri nyt eikä se siitä ihmettelemällä ja taivastelemalla muuksi muutu. 🙂

    2. Itsellä on myös ollut astiakausi.joka tarkoitti eri sarjoja jne. Myin kaikki pois ja ostin yhden sarjan kuudelle (aiemmin oli 8 ja 12 hlölle varattuja määirä). Olemme nykyään kahden miehen kanssa. <br />
      Perhejuhlien aika on ohi ja pärjäämme mainiosti vähällä. Harvemmin on ruokavieraita, emme harrasta perhepäivällisiä siis.Isompiin juhliin eit arvitse varata astioita koska tulemme köäyttämään pitopalvelua.<br />
      Meiltä löytyy kahvikupit,mutta suurin osa vieraistamme juo kahvia moteista.<br />
      Kattiloita on 3, pannuja 3 ja yksi uunivuoka. Salaatti kulhoja on 2, <br />
      <br />
      Muovisia eväsrasioita on , koska otamme lounaat töihin. Yleensä päivällistä tehdään niin että siitä saa sen lounaan. Vinkkiinä muuten että ottaa eria aineksille omat kulhot /tomaatti, sipuli jne.) eri värit voivat olla merkkinä.Meillä ei kyllä tomaatti ole värjännyt mitään..Leipomisessa on vain yksi iso muyovikulho jota köytän kaikkiin taikinoihin. <br />
      <br />
      Vähällä pärjää jos haluaa. Olen sitä mieltä. <br />
      Olisi muuten ollut parempi postaus tämä jos olisit videoinut, eli jatkuvuutta minimalismi videoihin.

    3. Kukin tyylillään: tomaatti ei värjää vihanneksena, mutta tomaattinen pastakastike värjää jostakin syystä. Lieneekö jauhelihanrasvan ja hautuneen tomaatin yhdistelmä sellainen että väri ja makukin tarttuu kiinni muoviseen purkkiin. <br />
      <br />
      Jos päädyn joskus pitämään isommat juhlat kotonani, valitsen minäkin pitopalvelun avukseni. 🙂 Tuollaiset tilanteet ovat sen verran harvassa että mielelläni &quot;raaskin&quot; panostaa sen kerran pari ja samalla helpotan omaa elämääni kun ei tarvitse päiväkausia kokkailla ja stressata ruoan ja astioiden kanssa. 🙂 Juuri pyysin parista paikasta tarjousta pikkujouluja varten, jotka järkkään marraskuussa. <br />
      <br />
      Minimalismivideoita on tulossa vielä, seuraavana on sisustusaihe johon tuo keittiökin olisi aihepiiriltään sopinut, mutta minulla on niin paljon sanottavaa perusjutuistakin etten olisi samassa videossa mitenkään voinut keittiötä ottaa noin tarkkaan syyniin. 🙂 Kunhan tästä tervehdyn ja saan äänen kulkemaan ilman että tukehdun yskänpuuskaan niin heti kuvaan videon teille. 🙂

  20. Pakko kommentoida tästä: vajaana pesty kone ei ole energiatehokasta, vaikka olisi ns vajaan koneen ohjelma käytössä kuluu sähköä ja vettä suhteessa kohtuullisen paljon. <br />
    <br />
    Ei se, että on hiukan enemmän astioita, tarkoita että ne lojuvat tiskialtaassa, vaan sitä vajaata konetta täytetään muutama päivä ja kun se on pesty astiat laitetaan omille paikoilleen ja uusia likaisia taas koneeseen (kahden hengen perheessä) muutama päivä ja sitten taas pesu.<br />
    <br />
    Vuodessa vaikkapa 150 koneellista vähemmän olisi minimalismia?

    1. Tiskikone: meidän kone pesee erittäin energiatehokkaasti ja mittaa tiskin määrän sekä likaisuuden säätäen pesuohjelman sen mukaiseksi. Vedenkulutus on meidän huoneistossa on todella pientä, sähkölasku viimeiseltä kolmeltä kuukaudelta oli 46€, tuohon ei edes sinkkuna pienessä kodissa asuva ystäväni ole pystynyt. 🙂 <br />
      <br />
      Tekniikka kehittyy ja vanhat uskomukset energiatehokkuudesta pitää heittää romukoppaan. Oma energian- ja vedenkulutukseni, sähkölaskun sekä vesimaksun radikaali pieneneminen kertoo minulle että suuntani ja tapani on todellakin oikea. Kaikki riippuu kodinkoneista ja laadukkaasta laitteesta kannattaa todellakin maksaa, sillä se maksaa itsensä nopeasti takaisin.

    2. Ymmärrät kai sen, että jos pesisit sillä energiatehokkaalla koneellasi vielä 2-3 kertaa vähemmän, kuluttaisit entistä vähemmän? Useat asiantuntijat arvostelevat energiatehokkuuteen liiallista tukeutumista (siis kun katsotaan valtiontasolla kulutusta ja pyritään enrgian vähentämiseen) koska ihmiset kuluttavat enemmän näillä energiatehokkailla koneillaan ja ajavat huoletta vähäkulutuksellisilla autoillaan, ja loppujen lopuksi kokonaiskulutus ei kauheasti vähene. Sinä toiminnallasi vahvistat juuri tämän. Ekologista toimintaa on nimenomaan pyrkiä käyttämään koneita vähän. Sinun koneellasi kaksi vajaata koneellista kuluttaa kuitenkin yli kaksi kertaa enemmän sähköä ja vettä kuin yksi täysi koneellinen. Eli kyllä, koneesi on vähäkulutuksellinen mutta elintapasi ei.

    3. energiatehokkuudesta: Tuo on peruslogiikan mukaan erittäin järkevä ajatusmalli, mutta ei käytännössä pidä paikkaansa. <br />
      <br />
      Jos pesisin (kuten ennen teinkin) aina täysinäisiä koneellisia, on pesuohjelma pitempi ja kuluttaa vettä enemmän. Vajaita koneellisia pestäessä puolitan pesutabletin (jolloin kone ei huuhdo turhaa pesuainetta), pesuohjelma kestää puolet vähemmän ja vettä kuluu puolet vähemmän. <br />
      <br />
      Sähkönkulutus on tipahtanut erittäin paljon ja viimeiset 3kk sähkölasku oli enää 46€. Mikään muu ei ole muuttunut kesä-elokuussa aikaisempaan 3kk ajanjaksoon (maalis-touko) verrattuna kuin astioiden määrän vähentyminen, josta johtuen pesen aina puolikkaita koneellisia kerran päivässä. Valot ovat päällä yhtä paljon (eli hyvin vähän), tv:tä emme katso sen enempää kuin ennenkään, pyykkiä pesen kuten aina ennenkin, tietokoneet ja muut ovat latauksessa aivan kuin aina, kodinkoneissa ei ole tapahtunut isoja muutoksia (kahvinkeitin vaihtui pannukahviin ja veden kiehauttamiseen levyllä joka kuluttaa enemmän sähköä kuin kahvinkeitin)… Mikään muu ei selitä tuota kuukausi toisensa jälkeen vähenevää sähkönkulutusta kuin tapani pestä astioita puolikkaina koneellisia pikaohjelmalla kerran päivässä.

  21. Hei, miten paistat esimerkiksi kananmunat ja letut? Et varmasti voi väittää, että lapsi ei pitäisi letuista? Tai vatkaat tai vaivaat esim lihapullataikinaa tai sämpylätaikinaa? Entä keität riisipuuroa? Mihin pakkaat tytön eväät? Kaikkien ei tarvitse olla keittiöihmeitä, mutta huoneistohotellinkin keittiö on paremmin varusteltu.<br />
    <br />
    Ei pääse kyllä lapsi harjoittelemaan kotitaloustaitoja noilla välineillä.

    1. Laila: Tykkään tehdä uppomunia, lettuja en paista. 🙂 Tottakai lapsi tykkää letuista, mutta hieman yllättävästi oma tyttöni valitsee mielummin perunamuusia ja nakkikastiketta kuin lettuja. 🙂 Lettulemppari ei hänellä ole sokerilettu hillolla ja kermavaahdolla vaan porkkanalettu (josta en itse kylläkään pidä). Sämpylätaikina valmistuu suoraan pöydällä (jauhot kasaksi pöydälle, nesteet keskelle tehtyyn kuoppaan, sekoitus ja vaivaus kädellä. Liina päälle nousemisen ajaksi. Pullataikinaa en tee sillä en leivo pullaa koskaan. Riisipuuro valmistuu kattilassa, tytöllä on eväitä varten lounaslaatikko (oli repussa mukanaan retkellä postauspäivänä).<br />
      <br />
      Voi tietäisitpä vain miten hyvin oma tyttöni osaa tehdä ruokaa. Hän osaa pilkkoa salaatin, maustaa jauhelihakastikkeen, leipoa pullaa (kaulita taikinan, levittää voin lastalla, sirotella kanelit, sokerit, vaniljasokerit, rullata taikinan pötköksi, leikata paloihin, kääntää palan vaakasuuntaan ja painaa keskeltä peukaloilla korvapuustille tutun muodon), tehdä ja koristella pipareita ja joulutorttuja jne. Ihan hyvin 6 vuotiaaksi ja kiitos siitä on ruoan suhteen minun ja leipomuksien osalta äitini, jonka luona neiti pääsee serkkujensa kanssa valmistamaan kaikenlaisia makeita herkkuja. :)<br />
      <br />
      Se että äiti tai isi ei tee lapsen kanssa jotakin ei tarkoita ettei lapsi oppisi niitä asioita. Asioissa on aina monta puolta ja minusta on ihanaa että tytöllä ja mummilla on yhteisiä juttuja (leipominen) ilman että äitinä olisin huseeraamassa mukana kaikessa. Kummitäti vuorostaan on opettanut tyttöä neulomaan ja virkkaamaan, itse en voisi edes opettaa koska omakin osaaminen ontuu. 🙂

  22. Moikka,<br />
    <br />
    Missä on ne Eva Solon maustemylyt? Millaiset ovat olleet käytössä?<br />
    <br />
    Saako laatikkomaiseen jääkaappiisi helposti kuohuviinipullon myös pystyasentoon, kun korkki on avattu?

    1. Shampanjaa ja mausteita: Valkoinen mylly on tuossa tasolla vesipullojen vieressä, musta ja tamminen meni miehelle. 🙂 Myllyjen koneisto on todella laadukas, ei ole ainuttakaan ongelmaa ollut ja pohjan ripsuttelukin on aika vähäistä. Minusta rahansa arvoiset ja ainoa miinus on niiden pieni koko, saisivat olla suurempia niin ei tarvitsisi niin usein olla täyttämässä myllyä. :)<br />
      <br />
      Skumppapullo mahtuu hyvin pystyyn, tälläkin hetkellä minulla on kuohuvaa jääkaapissa. 🙂

  23. Olen samaa mieltä, ettei astioita tai mitään tarvitse määrää enempää, mutta jos ruokia aina pakastaa pusseissa rasioiden sijaan tai perunat pitää lämpimänä folion avulla, koska ei ole tarpeeksi kattiloita jne. niin kyllähän se pitkällä lisää turhaa kertakäyttötavaran kulutusta. Toki määrät sinällään on pieniä yhden perheen osalta, mutta jos ajattelee vähän laajemmin. Esim. elintarviketeollisuus on jo pitkään ainakin osittain vähentänyt pakkaamista, kauppojen maksulliset muovikassit innostavat oman kauppakassin käyttöön ym. pieniä tekoja, jotka kuitenkin isossa mittakaavassa vähentävät materiaalien kulutusta ja jätehuoltoa. <br />
    Toki itsekin käytän välillä kertakäyttötavaroita ym. mutta päivittäinen ruokatähteiden kanssa puljaus tapahtuu aina joko astioissa, joissa ruoka on tehty tai jossakin muussa astiassa. Se on hienoa, jos jääkaappi ja uuni on samaa mitoitusta niin pellin voi tarvittaessa laittaa jääkaappiin. <br />
    <br />
    Leipomisesta on pakko sanoa, että eihän se edellytä makean syömistä. Itsekään en makeasta niin välitä, mutta suolaisia piirakoita, pasteijoita ym leivon useammin.

    1. K-K: Pakasturasioissa (kaikissa muovisissa säilytysrasioissa) on se ongelma että ne värjääntyvät mm. tomaattisesta pastakastikkeesta ja imevät makuja itseensä. Pyrin välttämään muoviastioiden ja -välineiden käyttöä muutenkin, sillä ne eivät ole pitkäikäisiä. Minua inhottaisi sekoitella kermaa samassa muovikulhossa jossa viimeksi oli valkosipulilla maustettua tomaattikastiketta, joka värjäsi kulhon. Ratkaisin ongelman ostamalla kaksi teräksistä sekoituskulhoa, jotka mies kuitenkin vei mukanaan sillä hänellä ei ole muita kulhoja (hän tekee ja tarjoilee salaattia ja ruokaa noista teräskulhoista). 🙂 Ohut pakastuspussi ei maailmaa paljoa roskaa, on polttokelpoista jätettä eikä lainkaan verravissa kauppojen valmisruokapakkauksiin jossa muovia useissa kerroksissa ja osissa. <br />
      <br />
      Uunipelti mahtuu jääkaappiin todella kätevästi, eikä vie tilaa muilta ruoka-aineksilta. :)<br />
      <br />
      En hirveästi tykkää syödä suolaisia piirakoita (voitaikinapohja) tai rasvaisia pasteijoita tms. Pizzaa teemme aika usein viikonloppuisin ja täytteiden osalta kokeilemme usein uusia makuyhdistelmiä. Parsakaali-fetapizza on superhyvää ja voittaa samoilla täytteillä varustetun piirakkaversion maussa, valmistuksen nopeudessa, ja vähemmässä rasvaisuudessa. Tämä on täysin makukysymys kylläkin, meillä piirakka ja pasteijat ei oikein tee kauppaansa (tyttö rakastaa pizzaa ja sen täyttämistä, mies treenaa ja hänellä ruokavalio, itse valitsen mieluiten kevyempiä kaloripommeja). 🙂

    2. Minä käytän sekoituksessä ym. usein lasiastiaa/teräskulhoa ja muovirasioissa harvoin säilytän ruokaa värjäytymisen takia. Muovirasioissa pakastan lähinnä marjoja eikä niistä tartu rasiaan väriä. Jämäruokia säilytän jääkaapissa astiassa, jossa ruoka on tehty tai sitten lasiastiassa enkä juuri pakasta ruokaa vaan meillä syödään tähteet seuraavina päiviä tai niistä tehdään jotain muuta. Minäkään en käytä muoviastioita kovinkaan paljon, taikinakulhoa ja marjarasioita lukuunottamatta.<br />
      <br />
      Kertakäyttömuovin käytössä tarkoitin juuri kokonaisuutta enkä yksittäisen käyttäjän muoviroskaa. Jos jokainen pakkaa kaiken muovipussiin niin silloin menekki kasvaa. Muovituotteiden valmistus ja kuljetus kuluttaa osansa, loppukäyttö on pienin kakku tässä ja pätee useimpiin kuluttajatuotteisiin. Toki astioiden valmistus kuluttaa myös, mutta samoja astioita voi käyttää vuosikymmeniä (paitsi niitä muovirasioita, jos niissä säilöö erilaisia ruokia, jotka pinttyvät muoviin…).

    3. K-K: Marjoista ei tartu väriä jos ne pakastaa kokonaisina. Minulla on tapana leikata mansikat aina puoliksi koska silloin niitä ei tarvitse erikseen sulattaa ennen smoothien tekoa. Tuon tavan opin sen jälkeen kun onnistuin rikkomaan sauvasekoittimeni jäiseen mansikkaan. Terä vääntyi ja kone &quot;porasi&quot; itsensä sisään, pelottava kokemus. <br />
      <br />
      Itse en koe että pakastuspussien ostaminen ja käyttäminen (rainbown, sellainen ohut hedelmäpussimainen muoviseos) aiheuttaisi runsaasti muovista roskaa. Vähemmän niistä tulee saastetta maailmaan kuin muovipusseihin (tai muovitettuihin paperipusseihin) pakattujen leipien ostamisessa. Ne mahtuvat lisäksi pieneen tilaan ja palavat nopeasti jätteenkäsittelylaitoksella pois, toisin kuin kovamuoviset pakkausrasiat. <br />
      <br />
      Edes äidilläni ei ole vuosikymmeniä vanhoja pakastusrasioita käyttökuntoisina vaikka hän on sentään Tupperwareakin joskus ostellut. Muoviset purkit eivät ole pitkäikäisiä, ne eivät kestä konepesua, kannet vääntyvät vähänkään kuumemmassa vedessä jonka jälkeen ne eivät ole enää tiivitäkään. Tytön lounaslaatikkokin &quot;tihkuu&quot;, joten joudun pakkaamaan hänelle eväät ensiksi pakastuspussiin ja vasta sitten lounaslaatikkoon. Hän kun ei osaa reppu selässä eskariryhmän kanssa retkeillessään miettiä miten päin repun ja lounaslaatikon pitää olla jotta ei tulisi sotkua. 🙂

    4. Minäkin pakastan mansikat aina palasina eikä niistä ole jäänyt mitään väriä, samat rasiat ollut ainakin 5 vuotta marjoilla eikä muussa käytössä. Tiskattu käsin eikä käytetty mikrossa ja aivan uuden näköiset. Riippuu paljon miten rasiaa käyttää. Eväät pidän mieluiten lasisessa eväsrasiassa. Ja usein muovipussi sen päällä, ettei vahingossa sotke laukkua. <br />
      <br />
      Muoviroskassa tarkoitin edelleenkin kokonaisuutta enkä vertaillut yksittäisen käyttäjän erilaisten muoviroskien määrään toisiinsa. Esim. jos kaikki suomalaiset marjastajat käyttäisivät pelkästään pakastepusseja niiden menekki olisi jotain ihan muuta. Tuotteiden valmistus ja kuljetus lasketaan myös tuotteen ympäristövaikutuksiin. Toki pakastepussi palaa helposti. Samalla logiikalla kertakäyttöastiatkin ovat ympäristöystävällisempiä, koska ne voi hävittää helposti polttamalla. Ja tiedän, tämä vertaus ei ole kovin hyvä, koska muovirasia ei kestä yhtä pitkään hyväkuntoisena kuin muut astiat, jos rasiassa säilöö erilaisia tuotteita ja pesee pesukoneessa. Pelkässä marjakäytössä ja käsin pestynä tosin säilyy hyvänä ehkä sen 10 vuottakin.

    5. K-K: Pakatusrasiossakin on laatueroja, minulla on selkeästi ollut hötöisempää muovia joka on imenyt itseensä helpommin väriä mm. mansikoista ja tomaattikastikkeesta. <br />
      <br />
      Muovinen pussi on välttämättömyys lounaslaatikossa, muuten voi mennä sotkuun koko laukun / repun sisältö. Jokunen hetki sitten ystävälläni kävi tosi kurja juttu, kun hänen lounaslaatikkonsa päätti liruttaa kannen rakosesta marjarahkat laukkuun ja laukku haiskahti ihan no.. rahkalta sen jälkeen. 🙂 Lompakko, puhelin ja kaikki sotkeentui mutta mikään ei onneksi mennyt rikki.<br />
      <br />
      Muovi on tärkeä materiaali monessakin asiassa ja yksi tärkeimmistä on ruoan säilöminen. Ilman muovia emme tule toimeen niin kauan kuin ruokamme on &quot;kosteaa&quot;, oli kyse sitten marjoista tai valmissapuskoista. Aika paljon tulee muovista roskaa viikottain jo jauheliha- ja kanapakkauksistakin, puhumattakaan niistä tuotteista jotka on pakattu muovivuoritettuihin paperipakkauksiin. Aikamoista puuhaa saa välillä tehdä kun erottelee paperit, pahvit ja muovit toisistaan (lelupaketit suorastaan painajaismaisia).

  24. Keittiö pysyy kyllä hyvin järjestyksessä tuolla tavaramäärällä. Vaikken nyt tuohon pyri – tykkään sen verran kauniista astioista ja tarvekin on suurempi – aloin kyllä miettimään, voisiko joitain toimintoja järkeistää ja kaapissa olevia rumia muovikulhoja vaihdella enemmän katseenkestäviin ja monikäyttöisempiin juttuihin. Hämmästyttävintä tuossa oli kyllä paistinpannuttomuus – en kyllä tajua, miten sitä ilman voi tulla toimeen. Miten hoidat tiskauksen? Meillä kun on nykyisessä kahden hengen taloudessa suuremmilla astiamäärillä ongelma, ettei tiskikone ikinä täyty eikä viitsisi pyörittää tyhjää tiskikonetta.

    1. Tuuli: En itse tykkää muovisista kulhoista ja rasioista, koska ne imevät itseensä makuja ja väriä, eivätkä ole pitkäikäisiä. Kuinkahan monta kymmentä muovista sekoituskulhoa ja säilytysrasiaa olen elämäni aikana joutunut heittämään pois kun eivät ole puhdistuneet. Valkosipuli, tomaatti, punajuuri ja marjat ovat pahimpia, kerran valkosipulinmakuista marjakiisseliä syöneenä en enää ikinä osta itselleni muovisia sekoituskulhoja. :D<br />
      <br />
      Teräksinen kulho on paras ja sellaisia kaksi omistin. Mies halusi ne mukaansa ja ne ovat hänellä sekä ruoan valmistus- että tarjoulukulhoja. 🙂 Voisin ostaa toki uudet, mutta olen lykännyt asiaa koska en ole tarvinnut sekoituskulhoja vielä. Enkä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, muutammeko jossakin vaiheessa vielä yhteen tms. jolloin kaikkea olisi tuplaten ja sekään ei ole hyvä asia (pitää taas raivata puolet pois kun kaikkea on kaksi). :)<br />
      <br />
      Paistinpannu on monelle pakollisuus ja itsekin ajattelin aikaisemmin että ilman sitä ei voi mitenkään pärjätä. No, en ostanut uutta ja aloin kokkailemaan enemmän uunissa valmistettuja ruokia, vähemmän rasvaa ja enemmän makua. 🙂 Uunikyljykset valmistuvat paistopussissa kasvisten kanssa ja kasviksiin tulee aivan ihana maku ja pehmeys. &hearts; Myös fileetä olen paistanut uunissa, joskus kasvisten ja toisinaan uuniperunoiden kanssa. Uuniperunat ja yrttimarinoitu filee on superhyvää, eikä tarvita paistinpannua mihinkään. <br />
      <br />
      Perinteiset pannuruat valmistuvat kattilassa kätevästi eikä tulee turhaa tiskiä. Jauheliha kastikkeen teen seuraavasti:<br />
      <br />
      1) Kypsennän 700g jauhelihaa kattilassa kypsäksi (joskus haluan sipulia, jolloin kuullotan sipulit ensin ja lisään jauhelihan kypsymään sipulien joukkoon)<br />
      2) lisään 4-6dl paseerattua tomaattia<br />
      3) sitten mausteet (suola, pippuri, yrtit jne.)<br />
      4) annan poreilla kannen alla jotta tomaatti saostuu<br />
      5) joskus lisään joukkoon pilkottuja kirsikkatomaatteja, fetaa tms. ja tämä valmistuksen loppuvaiheessa, jotta feta ja tomaatit eivät muutu muhennokseksi vaan jäävät mukaviksi sattumiksi jauheihakastikkeen joukkoon.<br />
      <br />
      Yhtenä aamuna viime talvena halusin aamupalaksi munakasta ja koska en omistanut enää paistipannua, päätin kokeilla uppomunan tekemistä. 🙂 Se onnistui paremmin kuin hyvin ja nykyisin teen munakkaan sijaan kattilassa uppomunia. &hearts;<br />
      <br />
      Meidän tiskikone on ihan mieletön kapistus, se osaa analysoida tiskin määrän ja likaisuuden ja pesee vajaatkin koneelliset energiatehokkaasti. Puolikas astiapesukoneellinen puhdistuu puolessa tunnissa. Vanhalla koneella ei tuohon olisi pystynyt, pesuaika oli aina vähintään tunti ja vartti, jopa tyhjänäkin, vaikka koneessa oli jonkinlainen sensoriikka likaisuuden tunnistamiseksi. 🙂

    2. Itse valmistan kiisselin teflon-kattilassa, josta siirrän sen lasiseen tarjoilukulhoon. En ole koskaan kuullutkaan, että kiisseliä voisi tehdä jossain taikinakulhossa.

    3. Hä? Kirjoititkohan kommenttisi väärään kohtaan? En osaa nyt yhdistää kiisseliä ja muovikulhoa mihinkään… 🙂 Kiisselihän tehdään aina kattilassa kiehauttaen ja siitä sitten annostellaan joko suoraan lautaselle tai tarjoilukulhoon, näin teen itsekin. 🙂

    4. &quot;Kuinkahan monta kymmentä muovista sekoituskulhoa ja säilytysrasiaa olen elämäni aikana joutunut heittämään pois kun eivät ole puhdistuneet. Valkosipuli, tomaatti, punajuuri ja marjat ovat pahimpia, kerran valkosipulinmakuista marjakiisseliä syöneenä en enää ikinä osta itselleni muovisia sekoituskulhoja. :D<br />
      &quot;<br />
      <br />
      No tästä sai sellaisen käsityksen, että marjakiisseli liittyisi jotekin muoviseen sekoituskulhoon. Vai tarttuiko maku kenties kattilasta?

    5. Hä?: Aaaa, tuo kohta. 🙂 Marjat täytyy siivilöidä keittämisen jälkeen toiseen astiaan (minulla käytössä kyseisessä valkosipuliepisodissa muovinen kulho) ennen perunajauhojen lisäämistä, siinä yhteydessä maku tarttunut. 🙂

  25. Miksi olet antanut niin paljon tavaraa miehellesi? Eikö hän olisi voinut ostaa itselleen omat tavarat? Ja eikö hänellä ollut kun aiemmin asui myös yksin?

    1. Annamaija: Miksen antaisi? 🙂 Mies on minulle todella rakas ihminen ja haluan että hänenkin on mukava olla ja asua. &hearts; Mies ei oikein välitä tuosta keittiövälineiden ostamisesta ja ulkoisti homman minulle joidenkin puuttuvien asioiden suhteen (veitset, sakset jne.). Ja aina on mahdollista että laitamme hynttyyt takaisin yhteen jolloin kaikkea olisi kaksin kappalein ja varasto täynnä turhaa tuplatavaraa – ei fiksua tuokaan. 🙂 Ostan sekoituskulhot kyllä jos sellaisille tulee kova tarve, vielä ei ole tullut mutta joskus varmasti vielä tulee sellainenkin päivä. 🙂

  26. Täytyy kyllä kommentoida vielä uudelleen luettuani kommentit. En kyllä ymmärrä ollenkaan lasten vetämistä mukaan keittiövälineiden säilytyspostaukseen. Ihan uskomatonta soopaa vihjailla, että lapsilla olisi jotenkin huono elämä, elleivät pääse vaivaamaan pullataikinaa…tai että menettäisivät jotain korvaamatonta, kun ei äiti paista koko ajan lettuja. Aika paljon nykyään on pitkää työpäivää tai raskaita vuoroja tekeviä äitejä, jotka eivät todellakaan jaksa koko ajan pitää uunia kuumana hankkiessaan rahaa, jotta pöytään ylipäätään saadaan ruokaa ja katto pään päälle. Eiköhän ne mukavat lapsuusmuistot synny joka perheessä ihan omanlaisistaan asioista, eikä siitä, miten taidokkaita brownieita strösseleineen perheessä leivotaan. Voi olla, että leipomiskiireiden lomassa jää sitten jotain muuta lapselle kivaa tekemättä, sellaista, mitä leipomisen väliin jättävä taas tekee. Valintojahan joutuu tekemään.<br />
    <br />
    Olin aikaisemmin ihan aidosti, en millään pahalla, kiinnostunut tuosta tiskausproblematiikasta, koska on keittiöremppa ja siten uusi astianpesukone suunnitteilla. En ollut tullut ajatelleeksi ollenkaan tuota tekniikan kehittymistä ja sitä, että kone säännöstelee energiankäyttöä. Täytyykin vertailla tuolta pohjalta laitteita.

    1. Tuuli: Olen kanssasi täysin samaa mieltä, lapsen kanssa voi tehdä paljon erilaisia yhteisiä asioita ja leipominen on vain yksi monista. Itse koen antavani tytölle ihan hyvän mallin aikuisesta ihmisestä, kaikesta ei tarvitse tykätä eikä väkisin pidä leivonnankaltaista hommaa tehdä, varsinkaan sen takia että tulisi paremmin hyväksytyksi. Tyttö näkee nyt monta erilaista aikuismallia elämässään, on mummi joka rakastaa palavasti leipomista, on kummitäti joka rakastaa kokkailla muttei leipoa, ja sitten on äiti joka ei tunne suurta paloa kumpaakaan, mutta kokkaa koska pitää syödä. 🙂 Olen opettanut tytölle että ruoan ei aina tarvitse olla &quot;maailman parasta&quot; tai lempiruokaa, joskus on voitava syödä sellaisiakin ruokia jotka eivät räjäytä raketteja makuelämyksillään (kuten kouluruoka). 🙂 Herkut ovat asia erikseen ja herkkujakin on monenlaisia, on terveellisiä herkkuja, epäterveellisiä herkkuja, itse leivottuja ja kaupasta ostettuja. Kaikkea saa maistaa ja syödä, kunhan perusruoka on pääravintona. 🙂 Itse olen ollut surusyöjä ja väsymysherkuttelija, tunnesyömistä mistä ei omassa tapauksessani seurannut mitään hyvää. Tytön suhteen yritän opastaa (en kiellä, enkä komenna vaan neuvon ja ohjaan toimintaa, opetan käsittelemään tunteita ja tiloja) että väsymys ei väisty syömällä vaan nukkumalla, suru ei katoa syömällä vaan puhumalla ja jakamalla surun taakkaa, ja ilosta voi nauttia muuallakin kuin ruoan ääressä. 🙂 Syödä pitää hyvin, terveellisiä valintoja on hyvä tehdä ja herkuttelu on sallittua, kaikkea kohtuullisesti oikeista syistä. En halua että tyttöni saa &quot;ruokatraumoja&quot; tai oppisi ratkaisemaan henkisiä ongelmia ruoan kautta (jota itse olen joskus tehnyt ja nykyisinkin vielä joskus tulee sellaisia hetkiä että tekisi mieli hakea lohtua herkuista ja vajota sängynpohjalle niitä mussuttamaan :D). <br />
      <br />
      Aihe rönsyili nyt vähän kauas alkulähteestä, mutta pointtina siis se että jos ei tykkää leipoa niin ei leivo. Jos ei halua viettää aikaansa hellan ääressä niin ei vietä. 🙂 Kaikkea pitää kokeilla, kaikkea pitää maistaa, on ok sanoa jos ei tykkää ja jos tykkää niin lisää pökköä pesään vaan. 🙂 <br />
      <br />
      En ole pullalta tuoksuva kotiäiti, en ollut sitä edes silloin kun olin kotiäitinä. 🙂 Moni minua on kritisoinut siitä mutta se ei muuta asiaa. Minun pitää olla rehellinen, ymmärtäväinen, huolehtivainen ja ihana ihminen ensisijaisesti itselleni voidakseni olla ihana, ymmärtäväinen ja kiva myös muille, oma onnellisuus on monesti omissa käsissä. &hearts; Tämän olen elämästä tähän mennessä oppinut. 🙂

    2. Tosi hyvää pohdintaa. Ja just tuo että miksi aina se äidin pitäisi olla se jonka kanssa leivotaan. Muistan myös omasta lapsuudesta että kaverin äiti oli kova laittamaan ruokaa, mutta ei me saatu siellä keittiössä tehdä mitään ettei sotketa. eikä varmaan se kaverikaan sitten yksin saanu.. Että ei sekää aina meinaa sitä että lapset otettais mukaan jos ite tykkää kokata. :D<br />
      <br />
      Onhan sulla vähän tavaraa ja varmasti ite lisäisin tuonne pari juttua, mutta jos ei ite tarvi nii ei. Teetkö siis ihan suoraan uunin pellille ruoat? Ois muute hauska joku viikon ruoat-postaus!

    3. mm: Minun lapsuudessani oma äitini oli ainut äiti jonka kanssa leivottiin ja meille tykättiin aina tulla leikkimään kun oli pullaa ja piirakkaa usein välipalaksi (vähintään pakkasessa jos ei tuoreena). 🙂 Ystävieni äidit eivät tietääkseni leiponeet lasten kanssa ja monessa kodissa keittiö oli no-go-zone – lapsille valmiit leivät jääkaapissa, mutta keittiöön ei saanut jäädä hengailemaan. He tekivät yhdessä kyllä sitten muita juttuja, kävivät ratsastamassa ja olivat aktiivisesti mukana lastensa harrastuksissa (futis, telinevoimistelu). :)<br />
      <br />
      Uunipeltejä hyödynnän ruoanlaitossa. Paistit ja fileet teen paistopussissa ja sujautan aina kasvikset joukkoon kypsymään ja imemään makua. Pellille teen laatikkoruat (liha-ja kasvislaatikot), pizzat ja erilaiset herkut kuten nachomättö nimen saaneet tortillasipsi-jauheliha-sörsselit sapuskan.<br />
      <br />
      <a rel="external nofollow" href="http://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2015/09/nopea-koko-perheen-nachoherkku&quot; target="_blank">http://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2015/09/nopea-koko-perheen-nachoherkku</a><br />
      <br />
      Tuossa postauksessa minulla on vielä paistinpannu, mutta siinäkin näkyy kuinka kattila on se missä paistan sipulit ja jauhelihan ja vain kanan paistan pannulla. Nyt kanakin paistuu kattilassa, niitä kun on kaksi. 🙂

  27. Tosi mielenkiintoista! En oo ikinä kuullut että paistinpannun tilalla on kattila ja makaronilaatikko tehdään uunivuokaan. Miten hoidat lapsen synttärit? Mitä tarjoat, mistä astioista ja mistä vieraat syövät? Ottimet ja kakkulapiot? Lusikat? Entä lahjat, esim. kaverisynttäreillä tulevat pikkuroinat, miten säilytät ne?

    1. outi: Juuri kaivoin arkistosta yhden ruokapostaukseni, jossa on käytössä paistinpannu. Pannussa paistuu kanat (nyt nekin paistuvat kattilassa) ja kattilassa pannun vieressä paistuu sipulit ja jauheliha. 🙂 Paistinpannun puuttuminen ei ole siis aloittanut kattilassa paistamista. 🙂 Enpä muistanut että tuollaisenkin postauksen olen teille joskus tehnyt. :D<br />
      <br />
      <a rel="external nofollow" href="http://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2015/09/nopea-koko-perheen-nachoherkku&quot; target="_blank">http://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2015/09/nopea-koko-perheen-nachoherkku</a><br />
      <br />
      Lapsen synttärisyömiset hoituvat kertakäyttöisistä astioista, jotka sopivat synttäriteemaan. 🙂 Ei tule niin paljoa siivottavaa, eikä tarvitse pelätä että lautanen tai lasi menee rikki ja joku satuttaisi itsensä. Tarjoilukin hoituu kertiksistä hyvin (lihapullavartaita, kuppikakkuja, nakkitikkuja, sipsejä, karkkia, keksiä… normaaleja lasten synttäritarjoiluja siis). <br />
      <br />
      Minulla on kakkulapio (aterinlaatikossa taka-alalla), joka sopii myös suolaisiin syötäviin tarvittaessa. <br />
      <br />
      Mitä tarkoitat pikkuroinalla? Synttärilahjoja? Ne on tytön omia ja hän huolehtii niille omat paikat huoneestaan. Pinnejä ja ponnareita on aika paljon saatu, kokoelmasta juuri postasinkin. Muut lahjat ovat pääasiassa ajankohtaisia leluja (Littlest Pet Shop yms) ja ne ovat muiden lelujen kanssa lelulaatikoissa sängyn alla. 🙂

  28. SIis mitä ihmettä 😀 Ei tässä mitenkään erityisen vähän ollut mun mielestä astioita. Miksi jokaiselle jutulle tarvitsisi olla erikseen oma kulho? Eiköhän se pullataikina vaivautuisi ihan yhtä hyvin posliinisessa kulhossa tai kattilassa kuin jossain &quot;pullataikinakulho&quot;-nimisessä muovikulhossa :D<br />
    <br />
    Mulla on itsellänikin esim. vain neljä tavallista isoa lautasta, jotka ovat aika usein likaisia. Jos sitten sattuu tulemaan ihmisiä kylään syömään, sanon vain että jaa kappas ei riitä lautasia kaikille, ja syön itse pienemmästä tai vaikkapa kulhosta. Hyvin onnistuu.

    1. Jenni: Ei minustakaan neljän hengen lautaset ja kupit ole mitenkään vähän, varsinkaan kahdelle hengelle. 🙂 Meillä on iltaisin yleensä 2 lautasta ja 1 kulho vielä käyttämättömänäkin, joten ihan hyvin voisi pari ihmistä tulla päivän mittaan kylään ilman että pitäisi pikana pestä käsitiskiä. 🙂 Käytän kuppeja yleensä vain yhtä (huuhtelen kahvikuppini käyön jälkeen, jotta saan saman kupin parin tunnin päästä takaisin käyttöön) ja vesilasejakin (punaviinilasi) vain yhtä per päivä. Ei meillä juuri koskaan käy sellaisia ihmisiä kylässä joiden kanssa pitäisi jotenkin erityisen hienosti tarjoilla. Meiläl vieraat ovat perhettä ja hyviä ystäviä ja saavat ihan luvan kanssa itsekin mennä laatikoille ottamaan vesilasinsa. 🙂 En ole sellainen vieraskorea kestitsijä ollenkaan, meillä on aina avoimet ovet ystäville ja kylään saa tulla vartin varoajalla ihan koska tahansa, oli kuppeja puhtaana tai ei. 🙂 Sama toimii myös toiseen suuntaan, ollaan yhtä suurta isoa perhettä kaikki (esim paras ystäväni on myös äitini ystävä ja vähän kuin &quot;lainalapsi&quot; ). 🙂

  29. Ahh, oon sanonu tän ennenkin (vaikka ihmettelenkin paistinpannun puutetta niiikuin muutkin :D) että mä rakastan näitä postauksia! Ja jos mulla ei ois kahta pientä lasta kokoajan roikkumassa lahkeessa niin mä raivaisin koko kämpän myös, kaiken sonnan pois! Huolimatta siitä mitä hamsteri-mies sanoo! Mutta kun ei oo ikinä aikaa..ehkä sitten joskus eläkkeellä.

    1. Jenni: Ihana kuulla hyvää palautetta. 🙂 Ilman tyttöä saattaisin pudottaa puolet astioista pois, en tarvitsisi neljää lautasta kuin aniharvoin. 🙂

  30. Todella inspiroivaa! Heti aloin keittiönkaappeja siivoamaan ja turhaa tavaraa heivaamaan. Missä/miten muuten säilytätte leipiä?

    1. Blossom: Ihana kuulla että sait inspiraation kipinän postauksestani. 🙂 Leipiä säilytän kuivaruokakaapissa säilytyspurkkien oikealla puolen, jonne jää sellainen paahtoleipäpaketin kokoinen tyhjä tila. 🙂 Jos ostan ison pyöreän leivän (esim artesaani yms. paistopisteen leipä) on se yleensä tasolla tuossa teräksissä korissa jossa nyt omenia ja sitruunaa. 🙂

  31. Inhoan j o k a i k i s t ä keittiöhommaa, ruoanlaittoa sekä leipomista ym. Mutta olen ratkaissut asian aivan eri lailla kuin sinä, Miia 🙂 Minulla on nimittäin jopa lähtöön astia ja härpäke. Kun jotakin teen, haluan, että ainakin vermeet ovat viimeisen päälle! Inhoa se ei kyllä vähennä, mutta onpa ainakin tyylikkään näköistä 🙂 🙂 🙂

    1. Whiter shade of pale: Kokeilin tuota samaa niksiä aikaisemmin ja sen seurauksena omistin mm. omenakodan poistajan, popcornkoneen, salaattilingon, haudutuskattilan, vokkipannun, maidonvaahdottimen, ziljoona erilaista osaa sisältävän sähkövatkaimen jonka mukana tuli sipulileikkuria ja pihvimuottia yms… Alkuinnostuksen jälkeen pyörivät pitkään kaappien perukoilla täysin turhina kunnes laitoimme ne miehen kanssa kierrättäen eteenpäin. 🙂 Ei ole ikävä sitä aikaa ja kauheaa U-muotoista keittiötä jonka kulmakaapit pullistelivat juurikin tuollaisia koneita ja vempaimia. 🙂 Minulla ei varustelutason parantuminen auttanut yhtään, en tehnyt ruokaa yhtään sen innokkaammin enkä alkanut leipomaan vaikka hetken aikaa meillä oli leipäkonekin (saatu, oli turha edellisellekin omistajalleen :D). <br />
      <br />
      Muutama vuosi takaperin kun tyttö oli vielä pieni, yritin kovasti innostua ruoanlaitosta. Podin syyllisyyttä kun en viihdy ruokaa laittamassa ja ajattelin että jos pakotan itseni tekemään niin kyllä se into sieltä löytyy. 🙂 Parit vaativammat sapuskat taisin valmistaa, pihviä syötiin aika useinkin ja jälkkäreitä tein vähintään kerran viikossa. Tuota ei kuitenkaan kestänyt kuin 4kk jonka jälkeen päätin hyväksyä sen että kokkailu ei ole minulle sellainen asia jonka eteen jaksan nähdä ns. ylimääräistä vaivaa. Nopeasti valmistuva terveellinen kotiruoka hoituu samalla kun teen muitakin arjen askareita (usein kylläkin bloggaan ja vastailen kommentteihin samalla kun hämmennän kattilassa ruokaa :D), vaikeustaso aika helppo mutta hyvin maistuu. 🙂

  32. Luen toisinaan blogiasi ja aloin lukemaan ajan kuluksi näitä kommentteja. Siis mitä ihmettä ihmiset takertuu vanhoihin juttuihin ja siihen kuinka monta lasia jollakin on? Surkuhupaisaa! Eiköhän kaikilla ole sellainen keittiö ja tarvikkeet kuin itselle on hyvä, mitä se on joltain pois jos toisella on 4 kahvikuppia ja 11 skumppalasia. Oikeesti ihmiset xD

    1. Mizu: Minusta olisi tärkeää että jokainen eläisi omannäköistään elämää piittamatta siitä mitä muut saattavat ajatella. Kolmekymppisen perheenäidin &quot;kuuluu&quot; kokkailla ja leipoa, järjestää juhlia sukulaisille ja naapureille jne. ja paine suorittamiselle on kova. Minäkin joskus kovasti yritin innostua leivonnasta ihan vain siksi että minun kuuluisi leipoa, koska olen jo yli 30v ja äitikin vielä. Ei siitä tullut mitään ja heitin omalta osaltani romukoppaan kaikki tuollaiset &quot;pitäisi ja kyllähän nyt sentään täytyisi&quot; jutut, mitkä liittyvät keittiöön. Hieno juttu heille jotka tykkäävät leipoa, mutta ei se haittaa vaikkei tykkäisi. 🙂 Kokkaan toki siinä missä lähes kaikki muutkin, teen nopeaa terveellistä perusruokaa, hyvää ja kohtuullisen edullistakin. Välineitä on juuri se mitä juuri nyt tarvitsen ja jos myöhemmin tulee tilanne että pannu on saatava niin sellaisen kipaisen sitten ostamassa. 🙂

  33. Ei voi kuin ihailla, kuinka asiallisesti ja kärsivällisesti jaksat vastailla ja perustella tapojasi ventovieraille utelijoille.<br />
    Sillä niitähän me blogin lukijat olemme.<br />
    Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    1. Ulla: Kiitokset kommentistasi! &hearts; Olen vahvistunut blogivuosien varrella ja ymmärrän erilaisuutta. 🙂 Nuo ovat vahvuuksiani ja siksi minun on kohtuullisen helppo vastaanottaa tiukkaankin sävyyn kirjoitettuja kommentteja. :)<br />
      <br />
      Aurinkoista tiistaita ja mukavaa viikonjatkoa! &hearts;

  34. Onpa kaunista ja selkeää! Näin välihuomautuksena on pakko ihmetellä samaa kuin muutama muukin kommentoija: Miten ihmeessä keittiövälineiden määrä voisi korreloida lapsen hyvin voinnin kanssa? Minun lapsuudessani lettuja ei paistettu sisällä koskaan. Niitä tehtiin vain mummolassa muurinpohjapannulla. Enkä (ihme kyllä!) traumatisoitunut tästä hirvittävästä lettupuutteesta lainkaan.. 😀 Pidä linjasi ja anna huutelijoiden huudella. <br />
    <br />
    Kiitos sinun, kävin ostamassa Prismasta Universal Stone -puhdistusainetta. Se on osoittautunut loistavaksi tuotteeksi! Kiitos vielä hyvästä vinkistä. <br />
    <br />
    Onko minimalismista kertovia videopostauksia vielä tulossa vai ovatko ne hautautuneet muiden kiireiden alle? Niitä oli todella mukava katsoa, toivottavasti jatkoa seuraa!

    1. Milla: Muurinpohjaletut ovat maailman parasta herkkua, nams. &hearts; Meillä on omassa lapsuudessani leivottu paljon, joka viikko useammankin kerran. Kaveriporukassani olin tietääkseni kuitenkin ainoa jonka kotona leivottiin ja ihan fiksuja meistä kaikista kasvoi. :)<br />
      <br />
      Universal Stone on uskomaton ihmeaine, en pärjäisi enää ilman sitä. &hearts;<br />
      <br />
      Minimalismivideoita on tulossa vielä pari kolme. 🙂 Viime viikonloppuna sain kamerajalustani lainasta takaisin, mutta flunssa vei äänen jonka takia tässä joudun nyt odottelemaan vielä muutaman päivän. 🙂

  35. Hienoa,että pärjää vähällä.Näkisitpä suuren puisen kattilakaappini.Pursuaa kippoa,kuppia,kattilaa.Äkkiä aina ovi kiinni,ettei kaikki rämähdä alas:)Tarttis tehdä todellakin jotain!

    1. Nanna: Minulla pullisteli aikoinaan kulmakaappi, sinne ei viitsinyt edes kurkistaa kun pisan pyramidi kaatui päälle ja hirveä työ piti tehdä että sai kaikki takaisin. 😀 Tsemppiä projektiin, kerran se vaan kirpaisee ja sen jälkeen miettiikin että miksi hitsissä en tehnyt tätä jo aikaisemmin. 🙂

    1. Kerttu: Yleensä tuolla kuivaruokakaapissa säilytyspurkkien oikealla puolen, jonne jää leipäpaketin kokoinen aukko. 🙂 Paperipusseihin pakatut leivät pidän pöytätasolla, useimmiten tuossa teräskorissa jossa tässä postauksessa omenia ja sitruunoita. :)<br />
      <br />
      Kuivaruokatuotteet ovat säilytyspurkeissa tuossa samaisessa kaapissa (viinilasien yläpuolella oleva ulosvedettävä hylly). Purkitan kaiken mahdollisen, postaukseni aiheesta löydät täältä:<br />
      <br />
      <a rel="external nofollow" href="http://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2015/02/ruokakaappi-jarjestykseen&quot; target="_blank">http://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2015/02/ruokakaappi-jarjestykseen</a&gt;

  36. Heh. Meillä on astiakirjasto. Reippaat häät vedettiin omilla astioilla (mukana anopin jäämistön astioita) , ruoka, kakkukahvit, juomat. Emme harrasta ruokaa, mutta seitsemän henkinen perhe on kasvanut kymmeneksi ja lisää tulee,<br />
    joten en himmaile astioitten kanssa, vaikka olemmekin nyt kahden (lapset lentäneet pesästä). <br />
    <br />
    Mutta onpa ärsyttävää tenttausta toisen keittiöelämästä. Ei tulisi mieleenkään tommonen.

    1. Tiina: Ihana nimitys tuo astiakirjasto. :)<br />
      <br />
      Jos meilläkin olisi usein ihmisiä kyläilemässä niin väkisinkin olisi tarvetta vierasvaralle. Meidän perheessä treffipaikka on äidin luona ja häneltä löytyy astioita koko porukan tarpeisiin. 🙂 Astioiden tai muiden tavaroiden määrällä ei ole väliä, tärkeintä on että tavaraa on sopivasti kunkin omiin tarpeisiin. &hearts;

    1. Pitju: Ostin sen White on Whitesta ja merkki on Nicolas Vahe. Vastaavaa klipsimittaa on myyty joskus myös Tigerissa 1€:n hintaan, mutta en ole niitä nähnyt kesän jälkeen. 🙂

  37. kysyisin nuista mukeista, että onko ne casaa vai jotain muuta. Ne on kivan näköiset ja sopis myös meillekkin. 🙂

    1. Pitju: postauksen kupit ovat ASA selectionin tismalleen samaa sävyä ja paksuista luuposliinia kuin casa Stockmannin lautaset ja kulhot, ASAa löytyy Stockmannilta. 🙂

  38. olen yrittänyt löytää nuita asan valkoisia mukeja, mutta en vaan löydä niitä stockmannin sivuilta😔. oiskohan ne jo loppuneet kokonaan?.

    1. pitju: En löytänyt niitä itsekään kun yritin googlen avulla niitä etsiä sinulle. Myöskään Stockmannilla ei niitä ole näkynyt, toivottavasti eivät ole kokonaan poistuneet valikoimasta…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *