Lauantaisia ajatuksia vapaa-ajan ahneudesta

Olen nähnyt hirveästi vaivaa saadakseni omaa vapaa-aikaa ja on ollut ihana iltaisin viettää pari tuntia omien kivojen asioiden parissa tytön mentyä nukkumaan. Monien vuosien jälkeen olen ideaalisessa tilanteessa, päivärytmimme on asettunut eskarin aloittamisen jälkeen uusiin uomiinsa ja arki rullaa eteenpäin tasaisesti kuin Agatha Christien pikajuna. Kovan kiireen ja väsymyksen tilalle on kuitenkin ilmaantunut uudenlainen ongelma, josta haluan teille tänään höpötellä…

Omakotivalkoinen_01102016_8095.jpg

Omakotivalkoinen_01102016_2.jpg

Minusta on tullut ahne… Olen haalinut itselleni liikaa kaikenlaista pientä tekemistä ja huomaan monen projektin jääneen kesken. Kyse ei onneksi ole mistään oikeasta katastrofista, vaan lähinnä pään sisäisestä ajatusrumbasta joka on nyt jostakin syystä ihan vinksallaan. 🙂 Minulla on tällä hetkellä lukukierroksessa viisi kirjaa, joista jokainen on piirua vaille loppuun luettu. En tiedä miksi olen edes avannut uuden kirjan ennen kuin vanha tai osa vanhoista kirjoista on luettu loppuun. Yksikään kesken jääneistä kirjoista ei ole edes huono, mikä selittäisi lopahtaneen lukuinnon. Olen onnistunut vakuuttamaan itselleni että “joojoo, luen tuon loppuun sitten kun ole tämän uudemman tästä lukaissut” mutta kun viisi kertaa syöttää itselleen samaa pajunköyttä, joutuu tilanteeseen jossa on pakko miettiä mikä on tärkeintä. Onneksi kaksi kirjoista oli kirjaston lainakirjoja, ne pakkasin juuri reppuuni odottamaan palautusta – poissa silmistä, poissa mielestä… ja kenties palaan niiden pariin tulevaisuudessa uudemman kerran, kunhan saan kaiken muun pois alta ensin. 🙂

Omakotivalkoinen_01102016_8090.jpg

Omakotivalkoinen_01102016_8088.jpg

Toinen itseäni ärsyttävä asia on niinkin mitättömän oloinen kuin kynsien lakkaaminen. 🙂 Olen monena iltana aloittanut manikyyrin, liottanut käsiä kuumassa vedessä, käsitellyt kynsinauhat ja laittanut voiteet imeytymään ja sitten… huomaan uppoutuneeni tekemään jotakin ihan muuta. Kun tajuan asian, on kello jo niin paljon että varsinainen kynsilakka jää laittamatta. Vakaasti päätän jatkaa projektiani heti seuraavana päivänä, mutta aina tulee jokin uusi innostavampi asia vastaan, tuoreimpana torkkupeiton neulominen jonka aloitin tiistaina, jatkoin torstaina ja siihen sekin sitten taas jäi. 🙂

Omakotivalkoinen_01102016_8107_2.jpg

Omakotivalkoinen_01102016_8103_2.jpg

Ja sitten on Netflix, tuo sohvaperunan graalin malja, jonne on iloisesti syyskuun aikana ilmestynyt lukemattomia “pakko katsoa” elokuvia ja dokumentteja sekä tietysti myös lempisarjojeni uusia kausia. Ei pitäisi valittaa tästäkään, hyvähän se on että löytyy katseltavaa tylsän elokuvakesän jälkeen. Itselläni ongelma on lähinnä se että vetelen hillittömiä sarjamaratoneja, kun en malta olla katsomatta seuraavaa ja seuraavaa jaksoa. Silmät väsymyksestä vetisenä raahaudun puolen yön jälkeen untenmaille, herätäkseni torkutuksen jälkeen viimeistään 6:30 kuten joka aamu viikonloppua lukuunottamatta. Unenpuute on alkanut näkymään hömelönä olotilana, niska on taas jumissa pahemman kerran ja sähläilen normaalia enemmän (tiputtelen kuppeja, unohdan ostaa kahvia vaikka juuri sen takia kauppaan menin, jne.).

Olen todella iloinen ja onnellinen siitä että minulla on iltaisin vapaa-aikaa, jonka saan pyhittää itselleni. Vaativa pikkulapsiarki on historiaa ja saan nukkua yötkin yleensä rauhassa. Kaikki asiat ovat tällä hetkellä oikeastaan todella hyvin, ainut mikä hiertää mieltä on tuo itse aiheutettu päänsisäinen kiire ja ahneus tehdä kaikki just nyt heti samantien. Tälläisen ongelman edessä en ole vielä ollut ja on hassua huomata miten vaikea on ikäänkuin luovuttaa, jättää kirjat kesken ja kantaa ne pois, pistää Netflix kiinni kesken elokuvan kun väsyttää jne. Huomaan sinnitteleväni ihan naurettavien asioiden äärellä, kirjoittelen muistilapulle aidosti tärkeiden työ- ja eskariasioiden joukkoon “katso viimeinen jakso sarjasta X” tai “muista lakkata kynnet loppuun”. 🙂 Tarttis jotain nyt tehdä, jotta saan ahneuden, suorittamisen ja kesken jääneiden juttujen aiheuttaman stressikierteen poikki, elämässä kun tehtävää riittää muutenkin. Ensimmäinen askel oli viedä lainakirjat kesken kaiken takaisin, ihmeen vaikealta tuntui tuokin – ihan kuin joku olisi suputtanut vieressä että olen laiska ja saamaton. 😀

Älkää ymmärtäkö minua väärin, olen onnellinen ja iloinen ihminen ja erittäin kiitollinen tämän hetkisestä tilanteestani. Halusin vain saada tämän mieltäni vaivaavan turhan mutta jäytävän asian pois sydämeltäni, josko se auttaisi minua ottamaan rennommin. 🙂

Tänään en avaa Netflixiä enkä kirjoja, en lakkaa kynsiä tai neulo torkkupeittoakaan. Aion syödä pitkään ja hartaasti, käydä kunnon lenkillä koirulin kanssa, saunoa kynttilänvalossa niin kauan kuin mieli tekee ja sen jälkeen en tee mitään, en yhtikäs mitään. 🙂

Leppoisaa lauantaita kaikille!

Miia_signerina2015.jpg


OKV_INFOCONTACT.jpgOKV_Bloglovin.jpgOKV_Instagram.jpgOKV_Facebook.jpgOKV_Pinterest.jpg

Miia / Oma Koti Valkoinen - -

14 kommenttia “Lauantaisia ajatuksia vapaa-ajan ahneudesta

  1. Meillä minulla on vapaa-aika täysin kortilla. Minulle on tärkeää saada omaa-aikaa päivittäin ja se tarkoittaa, että itsekin menen yömyöhään nukkumaan. Minusta tuntuu, että jos en saa sitä pienintäkään aikaa itselleni, Niin pää hajoaa. 😞

    1. Pitju: MInäkin tarvitsen pienen hetken omaa aikaa joka päivä pysyäkseni toimintakykyisenä. On ihanaa ollut nyt kun tyttö on eskarin aloittamisen jälkeen nukahtanut kuin tukki viimeistään klo 21 mennessä ja ehdin tekemään kaikenlaista omassa rauhassani ennen nukkumaan menoa. Olen odottanut tätä kuin kuuta nousevaa, sillä tyttö on ollut koko elämänsä iltavirkku ja nukkumaanmenon kanssa on saanut välillä taistella niin että oma puhtikin on ihan loppu. :)<br />
      <br />
      Ongelmani on se että olen niin monet kerrat miettinyt että sitten kun voin niin luen… ja sitten kun voin niin katselen tai teen sen ja tuon ja tän, ja nyt kun se aika on viimein tässä niin haluan tehdä liikaa käytettävään aikaan nähden. 🙂 Parissa tunnissa ehtii paljon, mutta ahneena hamstraan liikaa tekemistä yhdelle illalle. Sitten hommat jäävät kesken kun innostunkin jostain uudesta ja kierre on valmis. Pikkujuttujahan nämä tälläiset luppoajankäytön itse aiheutetut ongelmat ovat, mutta ärsyttävät itseäni suuresti. Teki eilen niin tiukkaa olla avaamatta kirjaa tai Netflixiä ettet uskokaan, koko ajan pyöri mielessä että tämänkin ajan voisin käyttää paremmin hyödyksi ja hoitaa ns. rästihommia pois alta. 🙂 🙂 Toivottavasti opin että vapaa-aikaa ei tarvitse aikatauluttaa ja sen myötä nauran vielä joskus näille &quot;ongelmilleni&quot;. 🙂

  2. Kuulostaa niin tutulta! 😀 Itselläni on kaksi alle 3- vuotiasta lasta, joiden hereilläollessa ei omia juttuja juurikaan pysty puuhastelemaan ja ikävä kyllä vanhemman nukuttamiseen menee joka ilta lähes tunnin verran aikaa. Sen jälkeen jos vielä jaksan, niin todellakin haluan ottaa sen hetken omille tekemisille ja vähän lykätä nukkumaanmenoa. Parasta olisi, kun tietäisi että &quot;luen nyt tätä hetken ja jos en enää jaksa niin sitten jatkan huomenna loppuun&quot; eli huomiselle olisi aina tilaa jatkaa. Olen myös huomannut että itselleni on todella tärkeää että viikossa on yksi päivä kokonaan ilman ohjelmaa, yleensä se on sunnuntai. Ei mitään harrastuksia, kavereiden tapaamista, synttärijuhlia tms, vaan vapaus tehdä ihan mitä lystää ja jos sitten huvittaa sopia treffit tai mennä salille niin senkus menee.

    1. Jenppa: Tuo tietämättömyys koska seuraavan kerran voi tai jaksaa jatkaa jonkin oman asian tekemistä on muuten iso juttu. Ensimmäistä kertaa tytön syntymän jälkeen olen nimittäin nyt siinä tilanteessa että tiedän voivani jatkaa esim kirjan lukemista heti seuraavana iltana ja se on varmastikin osakseen syynä tähän kummalliseen ahneudentilaani. En malttaisi millään hillitä haluani uppoutua uuteen kirjaan tai sarjaan ennen kuin vanha on katseltu ja sen myötä liian moni asia jää kesken. Minulla on tainnut jäädä päälle tuo epätietoisuuden tunne, ja sen vuoksi haluan saada ahneuksissani liian monta asiaa kerralla tehtyä. Olen monesti kukkunut jopa kahteenkin katsoakseni läpi jonkin sarjan… ihan vaan että sitten se on pois alta ja voin siirtyä seuraavaan must have-juttuuni. Eilen oli niin vaikeaa pysytellä erossa Netflixistä, koko ajan mielessä pyöri että aika menee hukkaan ja tässä ja tässä välissähän olisin jo katsonut pari jaksoa sitäkin sarjaa. 🙂 Onnistuin onneksi mutta nyt on sellainen suorittajapäivä meneillään ettei mitään rajaa, olen ahminut yhden kirjan pois alta ja kirjaimellisesti vaeltanut pitkin poikin kirja nenällä (keittänyt kahvit, käynyt vessassa jne. kirjan kanssa). 😀 <br />
      <br />
      Minulla on joskus ollut tuo viikottainen päivä ilman ohjelmaa, mutta siitä on jostakin syystä lipsuttu ja jokaiselle päivälle tuntuu olevan jotakin ennakkoon sovittua. Täytyisi melkein riuhtaista itsensä viikoksi irti somesta, Netflixistä, kirjoista, kynsilakoista ja kutimista. 😀 Torkkupeitto saakin odottaa nyt, pakkasin laatikkoon koko viritelmäni odottamaan joululomaa. 😀

  3. Hm, vapaa-aika on sellaista että kun sitä ei ole niin ahdistaa, ja sitten kun sitä on, niin ei oikein tiedä miten ja mihin sen käyttäisi! Ei ole lainkaan helppoa löytää tasapainoa rentouttavan vapaa-ajan ja sellaisen &quot;työ&quot;-vapaa-ajan välillä joten ymmärrän hyvin pohdintojasi. Tuo miten jostain hauskastakin tulee äkkiä To Do-suorite kuulostaa niin tutulta itsellekin! <br />
    <br />
    Minun on hyvin vaikea usein nauttia hyvällä omallatunnolla vapaa-ajasta, vaikka minulla on sitä harvinaisen paljon…ajattelen aina, että se aika pitäisi käyttää hyödyksi, tehdä jotain kehittävää, luoda uutta tai pistää pystyyn vaikka omaa firmaa tai vastaavaa. 😀 Tulee syntinen olo kun vain katsoo leffaa tai ottaa päiväunia. Eli vähän samoissa tunnelmissa, mutta kyllähän totuus on, että jos päivätyönsä ja muut elämän velvoitteet hoitaa kunnialla, niin lopun aikaa ei tarvitse pikkurilliäkään liikuttaa tai aivosolujaan venytellä jos ei siltä tunnu, ja tehdä se (tai siis olla tekemättä) hyvällä omallatunnolla! Taitaa olla se luterilainen perintö kun meitä suomalaisia siihen velvoiteajatteluun helposti ajaa….:)

    1. Minna: Tekstisi on kuin minun kirjoittamani – juuri tuolla tavalla olen huomannut kokevani vapaa-ajan askareet, suorittamisena ja kiireenä. 🙂 Ärsyttävää. :D<br />
      <br />
      Tuota hyötyä olen myös funtsinut paljon, pitäisi se pieni vapaa-aika käyttää jotenkin fiksusti &quot;hyödyksi&quot; ja olen kokenut joskus jopa paineita siitä että istun vaan ja toljotan telsua. Päivisin teen kuitenkin työtä, bloggailen, hoidan tytön tarpeet ja harrastukset, pidän kodin kunnossa, pesen pyykit, valmistan ruoan, hoidan tärkeitä arjen asioita, pidän yhteyttä ystäviini ja kyläilemmekin useita kertoja viikossa sekä mummilassa että muualla. Autan mummia kotihommissa kun hänellä ei jalat toimi enää kuten ennen, saatan asioida kaupassa hänen puolestaankin. Vietän miehenkin kanssa aikaa, autan häntä siivoamisessa, tehdään yhdessä ruokaa, puidaan maailman asioita ja lenkkeillään. Harrastan itsekin aktiivisesti ja joka päivä askelia kertyy aktiivisuusrannekkeeseen vähintään 13 000. Siltikin on vaikea pysähtyä ja vaan olla, pitäisi ja pitäisi kokoajan vaan enemmän – ehtiä lukemaan kaikki kiinnostavat kirjat, katselemaan kaikki hyvät elokuvat ja sarjat, rasvata ihoa, lakata kynsiä, miettiä kivoja postausaiheita, vastailla kommentteihin ja sähköposteihin… En tiedä miksen enää osaa laiskotella, jokin muuttui elokuussa kun tyttö aloitti eskarin ja sen myötä tuli kymmenen ja yksi uutta asiaa arkeen. Aamu alkaa aikaisemmin kuin ennen ja ilta päättyy nopeammin. :D<br />
      <br />
      Nyt tarvitaan selvästi pieni irtiotto arjesta, näin luulen. 🙂 Onneksi kohta on syysloma ja harkinnassa on tehdä pieni viikonloppureissu jonnekin tytön kanssa. Tallinna voisi olla sopiva kohde, ei tarvitsisi stressata mitään kun on tuttu paikka ja saisi vaan olla möllötellä kokonaisen viikonlopun, nauttia kauniista kaupungista, käydä vähän shoppailemassa ja syömässä. 🙂

  4. Jotenkin en tavoittanut tämän postauksen ydintä? Miksi pitää omalla ajalla suorittaa jotain?<br />
    Pikkusen jäi mietittymään että pienet on murheet. Ja pinnallisetkin. Anteeksi vain.<br />
    <br />
    Jossain Joku äiti voi miettiä esim. mistä riittää raha seuraavan päivän ruokaan tai koska saa töitä?<br />
    Ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen että jä kynnet lakkaamatta?<br />
    <br />
    Sinulla on kuitenkin asiat melko hyvin joten nauti ja muista että olet aika hyväosainen! <br />
    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    1. Ajankäyttö: Postauksen ydin oli nimenomaan juuri siinä, miksi vapaa-ajalla pitäisikään mitään ihmeempiä suorittaa ja kokea paineita ettei ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisi. Tuosta olotilasta haluan itse nyt eroon, mutta se ei valitettavasti käy ihan sormia napsauttamalla kuten ei monet muutkaan &quot;ongelmat&quot; joita elämän aikana tulee kokeneeksi.<br />
      <br />
      Kumpa tämä olisikin elämäni ainoa ongelma, voisin todellakin olla kiitollinen siitä että elämä ei ole heittänyt koettelemuksen kiviä tielleni. Vaikeuksia ja suruja on minullakin, mutta niiden kanssa on vain opittava elämään tai haettava niihin ratkaisu, kuten myös tämän itseaiheutetun vapaa-aikaongelmani kanssa parhaillaan teen. Yllättyisitkö jos sanon että tuttavani kuoli kaksi viikkoa sitten? Hän ei ollut minulle erityisen läheinen mutta yksi mieheni parhaista ystävistä. Tämä yllättävä poismeno on koskettanut meidän perhettä syvästi. Lisäksi perheessäni on vastaanotettu useampi terveyteen liittyvä huono uutinen ja tietysti toivomme että kaikki kääntyy parhainpäin mutta aina ei niin tapahdu ja se on elämän ikävämpi puoli. Nämä aiheet eivät kuitenkaan liity blogiini eivätkä ole muutenkaan sellaisia mille mitään voisin itse tehdä. Niiden kanssa on vain osattava tulla toimeen ja jatkettava omaa arkea miten parhaiten pystyy. <br />
      <br />
      Maailma on täynnä ihmisiä joilla on aina asiat huonommin kuin itsellä. Jokainen meistä voi elää kuitenkin vain omaa elämäänsä ja toisten väheksyminen on täysin turhaa. Elämä kasvattaa, siedättää ja opettaa, joskus omat valinnat tekevät elämästä huonompaa tai parempaa, joskus syy ja seuraus johtuu muista ihmisistä ja asioista. Mikä minä olen väheksymään jonkun toisen elämää ja hänen kokemiaan murheenaiheita? Tuo on oma tapani ajatella asioita, empaattisesti ja ymmärtäväisesti. Joku on aina köyhempi, sairaampi, onnettomampi, surullisempi, petetympi, loukatumpi ja satutetumpi, silti jokaisella on oikeus kokea oma elämänsä raskaaksi, heilläkin joilla on niinkin pieniä ongelmia kuin mitä tässä postauksessani otin esille.

  5. Vapaa- ajan tekemiset tai tekemättä jättämiset ovat puhtaasti valintoja.<br />
    Elämän kriisit tai menetykset eivät .<br />
    Enkä missään nimessä yllättynyt ikävistä uutisista koska kaikilla niitä on .<br />
    Ymmärrän kyllä että maailma ei ole oikeudenmukainen eikä koskaan tule olemaan .<br />
    Silti pohdintasi jäi ohueksi .

    1. Ajankäyttö: Postaukseni ei ollut tarkoituskaan olla erityisen syvällinen, ainoastaan kevyt raapaisu tuohon vapaa-ajan käyttöongelmaan, ottamatta kantaa mihinkään muuhun. <br />
      <br />
      Mukavaa maanantai-illan jatkoa! &hearts;

  6. Minulla on menossa laiskuuskausi. Kotiin tultua vain olla möllötän ja ajattelen omiani. Välillä tällainen tekee oikein hyvää. Uskon, että ajan kanssa tekemisen tarmo palautuu. Nyt pitää kuunnella itseään ja ajatuksiaan. Sitä mitä elämältä haluaa.<br />
    <br />
    Kiitos blogistasi! Siihen on mukava syventyä rauhallisina hetkinä ja imeä voimaa itseensä. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja suru puolittuu jakaessa.<br />
    <br />
    Kirjoitit, että touhutessa nukkumaanmeno helposti viivästyy. Nykyään minusta tuntuu, että sekä illat että aamut hurahtavat käsistä vaikken teekään mitään. Ajatukset vain vievät mennessään.<br />
    <br />
    Voimia sinulle! Tärkeintä on tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä – juuri sillä hetkellä. 🙂

    1. Hippu-76: Minunkin pitäisi nyt nauttia kerrankin tekemisen puutteesta ja vaan olla möllötellä. 🙂 Millään ei ole kiire ja maailmani ei romahda jos jokin sarja tai elokuva poistuu Netflixistä ennen kuin olen saanut sen katseltua loppuun. Nyt olen ollut pari iltaa kokonaan poissa ohjelmien ääreltä ja on tehnyt hyvää – selvästi oli jokin riippuvuus kehittymässä, kun niin teki tiukka olla menemättä Netflixiin, Viaplayhin ja muihin nettitelkkareihin. :)<br />
      <br />
      Kiitos kauniista sanoistasi! &hearts; Jaettu ilo ja suru on aina parempi, ilo tuplaantuu ja suru helpottuu. Olet kyllä niin kultainen ihminen, kiitos sinulle kun jaksat kirjoitella minulle niin usein! &hearts; Tulee hyvä mieli kun tietää että siellä on joku joka ymmärtää! &hearts;

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *