Iskä rakasti valokuvaamista ja musiikkia, samoja asioita kuin minäkin. Meitä yhdisti monta muutakin asiaa, kuten kiinnostus suomalaiseen arkkitehtuuriin ja muotoiluun. Iskän tavaroita läpikäydessämme löytyi valokuvien joukosta useita Eliel Saarisen suunnittelemien kohteiden edustoilla 60-70-luvuilla otettuja mustavalkoisia vanhanajan selfieitä. Iskä ihanasti oli kirjoittanut vielä kuvien taakse missä ja milloin kuvat oli otettu. ♥︎ Tietämättäni olen kulkenut monia samoja polkuja kuin isäni aikoinaan… Iskän muistoksi ostin neilikoita, sinikoita ja kynttilöitä – hänen lempivärissään! ♥︎
”Metsään on tullut jo syys, lohduton yön hämäryys, vaan hongat huokaillessaan suojaavat kukkia maan. Hongiston suojaan on jäänehet pienoiset; metsäorvokit nuo syksy unhoitti laasta pois. Yksinäin alla päin saavun kukkien luo, poimin ne armaallein. Anteeksi saan, tien onnelaan, tunnen taas löytänein.” – Metsäkukkia / Anu Tuulos
Iskäni rakasti soittaa haitaria. Olavi Virran esittämä Metsäkukkia oli yksi iskän lempikappaleista ja laulan sen iskälle siunaustilaisuudessa haitarin säestämänä… iskän lähtiessä viimeiselle matkalleen meidän lasten ja lähimpien sukulaisten saattamana. ♥︎
Muistakaa rakastaa… joka päivä! ♥︎
Comments are closed.