Elämäntaparemontti – Tunnesyöpöttely & terveelliset valinnat

Nyt tulee tiukkaa ja kipeääkin tekstiä tunnesyöpöttelystä ja elämäntaparemontistani. Terveellisten ruokavalintojen tekeminen ei ole aina niin helppoa kuin voisi kuuluisalla maalaisjärjellä kuvitella, varsinkaan ihmiselle joka on suurimman osan elämästään turvautunut tunnesyöpöttelyyn ja jäänyt koukkuun sen tuomaan hetkelliseen euforiaan. Olen tunnesyöjä ja vuosia taistellut asian kanssa – olen mässännyt, olen vesipaastonnut, olen sortunut, ollut taas uudelleen dietillä, lohdattunut itseäni isoilla ruokasatseilla ja sen jälkeen kamppaillut tuplasti enemmän henkisen ja fyysisen huonon oloni vuoksi. Nykyisin voin paljon paremmin, olen oppinut pitämään itsestäni huolta ja ymmärtämään asioita tunnesyömisen taustalla. Tämä on tarinani.

Omakotivalkoinen_12032017_35424.jpg

Pahimpina aikoina vuosituhannen alkupuolella olin kuin bulimikko, sillä erotuksella että en koskaan antanut ylen, vaan sulattelin syömäni satsit hissukseen kärsien. Huono olo oli aina läsnä – joko minun teki niin kovasti mieli jotakin hyvää että kiukutti, tai sitten annoin itselleni periksi ja ahmin hyvää syötävää kaksin käsin jonka jälkeen kiukutti kaksinkertaisesti. Tavalla tai toisella ajattelin alituisesti ruokaa ja syömistä, ja tuo kuuluisa kohtuus oli ajatuksenakin minulle aivan absurdi, periaate oli kaikki tai mitään. Asiassa oli kuitenkin yksi iso mutta; koska olin normaalipainoinen ja päällisin puolin erittäin hyvässä kunnossa, ei minussa tietenkään voinut olla mitään sellaista vikaa jota ei voisi itsekurilla ja tahdonvoimalla korjata… näin totesi minulle terapeutti vuonna 2004, ottaessani ongelmani esille. Olin luottanut siihen että viimein saisin apua arkaluontoiseen ongelmaani ja terapeutin toteamus oli kuin märkä kylmä rätti vasten kasvoja. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin selfhelpata itse itseäni ymmärtämään ettei ihminen voi elää jojoilen syömättämyyden ja ylenpalttisen ahmimisen välillä, kultaisen keskitien on pakko löytyä ja lopulta se löytyikin.

“Saatoin vetäistä 4000 kalorin edestä ruokaa ja herkkuja yhdeltä istumalta napaani”

Tunnesyömistä ei tunnusteta vieläkään vakavaksi ongelmaksi ja olen itse monesti kohdannut naureskelua ja väheksymistä avautuessani tästä tunneperäisestä “itsekurin puutteestani”, joka saa aikaan erityisesti iltaan painottuvaa ahmintaa ja ylensyömistä. Elin vuosia niin etten syönyt ainuttakaan suupalaa ennen klo 18 ja meneillään oli aina jonkinlainen kitudietti, jossa ei syömistä muutenkaan juuri harrastettu. Iltaisin saatoin rampata jääkaapilla kymmenen kertaa ajatellen “jos sitä ihan vähän vaan jotain pientä suupalaa ottaisi”, jättäen syömiset kuitenkin kaappiin.   Yhdennentoista kerran jälkeen itsekurini rippeetkin olivat mennyttä ja saatoin vetäistä 4000 kalorin edestä ruokaa ja herkkuja yhdeltä istumalta napaani, aikalailla niin paljon kuin kaapista syötävää löytyi. Tuollainen ei todellakaan tee kenellekään hyvää, siinä on koetuksella jo vatsalaukkukin, puhumattakaan aineenvaihdunnasta ja muista lieveilmiöistä, joita epäsäännöllinen ja epäterveellinen syöminen saa aikaan.

Omakotivalkoinen_12032017_3536.jpg

Noista ajoista on vierähtänyt jo lähes kymmenen vuotta, mutten vieläkään voi sanoa olevani selvillä vesillä, enkä usko että koskaan olenkaan. Tunnesyöminen on niin syvälle juurtunut, että se tuntuu olevan jo osa persoonallisuuttani, niin tiukassa se istuu vieläkin ja tasaisin väliajoin itsestään ilmoittelee. Varsinkin marras-tammikuun ajanjakso on minulle vaikeaa aikaa, pimeys ja kylmyys saa aikaan väsymystä, jota aivoni yrittävät korjata lähettämällä minulle herkkusignaaleja “otapa pala kakkua ja pikkuisen pitsaa ja vielä kyytipojaksi vähän karkkia, niin on parempi olla”. Yritä siinä sitten kamppailla vastaan ja tehdä terveellisiä valintoja, kun mielessä pyörii vain rasvassa tirisevät pitsat ja suussa sulavat suklaakovehdit. 🙂 Vaikeinta on kuitenkin silloin kun elämässä tapahtuu ikäviä asioita. Isäni kuolema oli yksi sellainen ja sai aikaan totaalisen sortumisen. Jotkut oireilevat huonoa oloaan sillä että ruokahalu katoaa, minulle käy päinvastoin – mitä kurjempi mieli, sen suurempi on satsi.

“Tässähän on kyseessä minun elämäni, jota vartaloni ja elimistöni ylläpitää, ja haluan olla täällä telluksella mahdollisimman pitkään mahdollisimman terveenä” 

Vuoden alusta aloitin ryhtiliikkeen tavoitteenani saavuttaa pysyvä elämäntapamuutos, joka auttaisi selättämään uudelleen aktivoituneen tunnesyöpöttelyn. Alku oli samanlainen kuin aina ennenkin, täynnä haasteita ja liian suuria vaatimuksia, joiden kanssa en olisi voinut koskaan onnistua. Sosiaalisen median ulos tuuttaamat Body Positive -aiheiset hyvinvointikampanjat vilkkuvat silmissä kaikkialla ja kenties toistojen vuoksi, saivat ne minussa aikaan jonkinlaisen havahtumisen – tässähän on kyseessä minun elämäni, jota vartaloni ja elimistöni ylläpitää, ja haluan olla täällä telluksella mahdollisimman pitkään mahdollisimman terveenä. Heitin 6kg laihdutustavoitteeni romukoppaan ja aloin keskittymään hyvää tekeviin valintoihin ja itseni kuunteluun – miltä tuntuu ja mitä se minulle kertoo.

Omakotivalkoinen_12032017_35444.jpg

Hyvä olo tulee todellakin sisältä ja siihen voi vaikuttaa omilla valinnoilla. Ruokaostoksia tehdessä voi valita tasan kahdella tapaa: Parannatko oloa hetkellisesti juuri tänään tässä ja nyt antamalla periksi mieliteoille, vai valitsetko sittenkin sen toisen vaihtoehdon, joka ei tyydytä henkisesti mutta tekee sinulle hyvää, vaikuttaen positiivisesti vielä huomennakin. Riittävän monta kertaa kun valitsee hyviä asioita huonompien sijaan, huomaa että ne huonot eivät enää herätä haluja. Tämän vannon teille viikon pakastimessa avaamattomana säilyneen Pappagallo lakritsijäätelön nimissä, joka on suurin herkkuni ikinä! Eikä tehnyt edes tiukkaa antaa jäätelön olla rauhassa, vaikka tiesin että herkkujätskini piilottelee ihan nenäni alla. 🙂

Omakotivalkoinen_12032017_35374.jpg

Nyt syön hyvin rennosti ja rauhallisesti, en punnitse grammoja, enkä totaalikieltäydy mistään. Välttelen toki viimeiseen asti valkoisia viljoja, sokeria, lisäaineita, liiallista suolan saantia, eläinperäistä rasvaa jne. mutta en tee siitä ongelmaa enkä jätä ystävän kanssa kahvittelua väliin edes korvapuustipakotteen vuoksi. 🙂 Pyrin valitsemaan puhtaita raaka-aineita, suosin kotimaisia tuotteita ja täytän lautaseni aina vihreillä ja värikkäillä jutuilla. Päivittäiseen ruokavaliooni olen lisännyt chia-siemenet, pähkinät sekä avokadon, sellaisenaan tai ruoan / smoothien / aamupuuron joukossa. 

Olen aina maustanut ruokani hyvin kevyesti, mutta nyt olen luopunut viimeisistäkin lisäaromeista – suolaakaan suuni ei enää kaipaa. Salaattikastikkeita en käytä ollenkaan, sillä pidän tuoreiden kasvisten mauista sellaisenaan. Maidon olen vaihtanut vatsani vuoksi kookos- ja mantelimaitoon. Nautiskelen päivittäisen avokadoni sopivan kokoisina ja aidon makuisina suupaloina, kuten myös muut hedelmät ja kasvikset joita lautaselleni päivittäin kasaan. Ruokavalioni koostuukin 70%:sti vähäviljaisesta raakaravinnosta, loput 30% on höyrytettyjä / haudutettuja kasviksia, kanaa ja lohta.

Olen myös petrannut ruoka-aikojen ja säännöllisyyden kanssa, enkä enää pidä kituutuskuureja tai paahda pitkälle päivään pelkän kahvin voimalla. Aamupala saattaa kiireessä joskus siirtyä lounasaikaan, mutta huolehdin siitä että viimeistään klo 12 mennessä on minunkin vatsassani täytettä. Jääkaappiin yöksi tekeytymään jätetty marjoilla maustettu chia-siemenpuuro on ollut pelastus niinäkin aamuina, kun olen torkuttanut herätyskelloa liian pitkään. Sen lusikoi nopeasti ja se pitää kylläisenä pitkään. 

Omakotivalkoinen_12032017_0258.jpg

Tällä hetkellä tilanteeni on stabiili, syön hyvin ja voin hyvin. Pidän itsestäni huolta, arvostan omaa terveyttäni ja sen myötä olen saanut voimaa vastustaa epäterveellisten ruoka-ainesten viettely-yrityksiä kauppareissujen yhteydessä. Toissapäivänä uunituoreet croisantit lähes hyppäsivät ostoskoriini, mutta hetken niistä haaveiltuani tein hyvän valinnan ja kävelin croisanttien ohi kohti marjahyllyä – ei ole mitään mitä tuoreet pensasmustikat eivät parantaisi! Tarkkana täytyy kuitenkin olla, sillä vanhat syömistapani ovat edelleen piilossa pinnan alla… hyvien valintojen tekeminen on vieläkin joskus vaikeaa, vaikka pahin sokerikoukku ja syömisvimma onkin päästänyt otteestaan. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa askel ja päivä kerrallaan kohti pysyvää elämäntapamuutosta. 

Ihanaa illanjatkoa ja iloista alkavaa uutta viikkoa!

Miia_signerina2015.jpg


20 kommenttia “Elämäntaparemontti – Tunnesyöpöttely & terveelliset valinnat

  1. Tuo kirjoitus oli kyllä melkein kun omasta elämästä!Olen järkyttävä sokerihiiri ja taistelen samanlaisten asioiden kanssa.Ja tätä taistelua on jatkunut vuosia.Minustakaa ei niin ulkoapäi näy että pystyn vetämään järkyttäviä määriä herkkuja myös ilman oksentamista ym.ja olot kärsin jälkikäteen:( Tiedon puute se ei todellakaan ole vaan ilmeisesti tahdonpuute..Osaan kyllä aloittaa aamun terveellisellä smoothilla ym,töissä syön terveellisesti ja päivällä myös vapaapäivinä mutta auta armias kun ilta iskee!Järkyttävä herkkujen ahminta alkaa vaikka ei olisi edes nälkä vaan kun tekee mieli.Ja siinä mitkään vedenjuonnit ja lenkille lähdöt auta koska kun se herkku himo iskee nii oksat pois ja kaapit tyhjäksi!En voi pitää mitää herkkuja kaapissa tai pakkasessa koska siellähän ne ei säily.Eli täällä samailaisten asioiden kanssa taistellaan:)

    1. Addikti: Sinunkin tekstisi voisi olla aivan kuin omasta kynästäni! &hearts; Sokerikoukut ja hurjat annokset ovat minullakin riesana… ehkä jopa lopun ikää, vaikka välillä meneekin ihan hyvin. Juuri mietin että missä vaiheessa on oikea aika puhua saavuttaneensa pysyvän elämäntapamuutoksen, onko se kun vuosi tulee täyteen vai vasta kymmenen vuoden kuluttua. Kuvittelin jo kertaalleen päässeeni eroon tuosta ahminnasta mutta niinpä vaan viime vuoden loppu meni mussuttaessa. Minäkin aloitin päiväni terveellisesti, mutta illalla se iskee ja tahtojen taistelu alkaa. Mikähän piru siinä illassa oikein on kun kertakaikkiaan on vaikea olla syöpöttelemättä. Edes puuhastelu ja poissa ohjelmien ääreltä oleminen ei minua auttanut, saatoin siivotessakin himoita syömistä. :D<br />
      <br />
      kaikki sympatia täältä sinulle! &hearts; Pysytään tiukkana siskoseni!

  2. Kuulostaa todella tutulta. Olen itse paininut saman ongelman kanssa vuosien ajan ja syksyllä sattumalta löysin &quot;diagnoosin&quot; itselleni. Ahmintahäiriö eli BED on melko yleinen syömishäiriö, ja nyt vihdoin olen saanut siihen apua syömishäiriöihin perehtyneeltä psykoterapeutilta. Lisää aiheesta syömishäiriöliiton sivuilta, jos kiinnostaa. <a rel="external nofollow" href="http://www.syomishairioliitto.fi/syomishairiot/syomishairiot8.html&quot; target="_blank">http://www.syomishairioliitto.fi/syomishairiot/syomishairiot8.html</a&gt;

    1. Ansku: BED:ssä on paljon tuttuja piirteitä mutta ihan yksi yhteen se ei oman päänuppini kanssa ole. Monilla BED ilmenee osana minäkuvakompleksia tai pakko-oireita ja painotus BEDin hoidossa on jompaa kumpaa, tunnesyöpöttelyssä kumpikaan noista piirteistä ei minulla dominoi tai toteudu. Olen vähän sellainen väliinputoaja, minäkuvani on ok, en laihduta näyttääkseni nätiltä enkä kärsi pakko-oireista (eli syöminen ei jää päälle siksi etten osaa / pysty lopettamaan, vaan siksi etten halua). Olen kai vähän sellainen euforia-narkkari, joka jää koukkuun herkkujen aiheuttamaan hyvän olon tunteeseen. Kuullostipa kirjotettuna tosi pahalta tuo. :D<br />
      <br />
      Olen lukenut hyvin paljon BEDistä sekä muistakin syömishäiriöistä, ja kuulunut aikoinaan yhteisöönkin. Todella paljon saa apua tuolta liiton sivuilta, joten sinne kannattaa jokaisen syömäongelmaisen (oli ongelma millainen tahansa) mennä tutustumaan. &hearts; Itsekin olen löytänyt juttuseuraa ja saanut hyviä vinkkejä, jotka ovat varmasti auttaneet minua tässä omassa kamppailussani.

  3. En pidä itseäni tunnesyöjänä, mutta pystyn samaistumaan täysin tuohon iltasyöpöttelyyn. Mikä varmaan johtuu osittain ainakin siitä, että aamiaista ei &quot;ehdi&quot; syödä ollenkaan ja päivälläkin ruokataukojen kanssa on vähän niin ja näin. Sitten töiden jälkeen nälkäisenä kauppaan ja siitä se lähtee…<br />
    Kiitos avoimesta postauksesta,

    1. Tiu: Jos nälkä pääsee kasvamaan iltaa kohti liian suureksi, ei se varmastikaan helpota tilannetta. Nälkäisenä kauppaan meno on pahinta mitä minulle voi tapahtua, silloin tulen ostelleeksi kaikenlaista &quot;huonoa&quot; kun itsekuri ei riitä senkään vertaa mitä yleensä. Tämän vuoksi syönkin ennen kaupassa käyntiä, hedelmä tai pieni smoothiekin auttaa jo kummasti eikä kaupasta tee mieli ostaa herkkuja tai heräteostoksia. 🙂

  4. Hei ! Hienoa että myönnät jo itsellesi että sinulla on ongelmia hallita syömistä.se on paranemisen alku.ja valitettavan usein syömishäiriöissä on hakemista minäkuvan löytämisessä.oma kokemus on syödä tarpeeksi usein,riittävästi ja terveellisesti ja ehdottomasti monipuolisesti,muuten kostautuu illalla.tai sitten iltasyöpöttelyssä on kyse &quot;henkisestä&quot;jutusta.(yksinäisyys tms.)kaikkea hyvää ja voimia ja iloa ja tasapainoa ja rauhallista mieltä elämääsi !

    1. Pilvi: Asian myöntäminen on osa paranemista. &hearts; Iltasyöpöttelyyn johtavat syyt ovat väsymys, alakulo, surullisuus, ahditus, stressi ja muut negatiiviset tunteet, joskus jopa tylsyyden voi luokitella samaan ryhmään. Iloiset tunnetilat eivät koskaan saa aikaan tuota ahmintaa, ainoastaan negatiiviset ja ikävät tunteet ja ajatukset, joista väsymys on ehkä pahin. Herään aamulla aikaisin ja olen yleensä kuuden aikaan illalla jo ihan sippi ja valmis menemään nukkumaan. Pakko on kuitenkin valvoa tytönkin takia pari tuntia pitempään ja siinä onkin oravanpyörä valmis – pidän itseäni väkisin hereillä, sinnittelen klo 20-21 asti ja kun viimein olisi aika nukahtaa, ei minua enää väsytäkään. 😀 Silloin on helppo istahtaa sohvannurkkaan herkuttelemaan ja katselemaan leffoja. Ja kun ilta venyy, jää yöunet liian lyhyeksi ja kierre jatkuu saman päivänä. Tuo on yksi osa ongelmaa, ja olen havainnut että se on monesti toiminut laukaisevana tekijänä tarpeeksi pitkään jatkuessaan. <br />
      <br />
      Kiitos sinulle kauniista sanoistasi, aurinkoista kevättä! &hearts;

  5. Olethan tietoinen, että kookosmaito on epäterveellistä? Itsellekin tämä asia selvisi vasta pari kuukautta sitten ja olen hivenen yllättynyt asiasta.

    1. Mimi: Millä tavalla kookosmaito on epäterveellistä? Tuolla on muutamia ihmisiä maailmalla, jotka kertovat avokadonkin olevan epäterveellistä sen sisältämän rasvan takia, mutta tuohan ei totta ole. Kohtuudella voi syödä kaikkea, myös kookosmaitoa, pähkinöitä ja avokadoakin. Itse ajattelen että kasvis- , hedelmä- ja marjapohjaisia tuoreita tuotteita voi syödä niin paljon kuin napaan mahtuu, kuitenkin huomioiden että niihin voi kyllästyä jos liikaa vetelee. 🙂

    2. Anna: Kysyin juuri samaa, olisi mielenkiintoista kuulla asiasta lisää sillä googlen avulla en löytänyt mitään infoa.

    3. Kookosmaidossa on paljon kovia rasvoja. Sisällöissä on jonkin verran eroja eli kannattaa lukea purkin kyljestä. Asiasta löytyy kyllä helposti asiallista tietoa<br />
      &quot;Itämaisiin ruokiin ihastuneiden on hyvä tietää, että kookosmaidossa on Finelin taulukoiden mukaan sadassa grammassa rasvaa 21,3 grammaa, josta 18,9 grammaa on tyydyttynyttä punaista rasvaa.&quot;

    4. Purkin kylki on ihan hyvä tietolähde.Kookosmaito sisältää kovia rasvoja, mitä pitäisi välttää. Maidossahan ei välttämättä ole ollenkaan rasvaa jos juo rasvatonta.<br />
      Kannattaa ehkä käyttää järkeä ruokavalinnoissa ja katsoa tietoa purkkejen kyljistä, eikä vaan uskoa mainoksia ja huhu puheita.

    5. Kookosmaito: tuo tieto on kopioitu suoraan Hyvä Terveys -lehden vuoden 2012 kirjoitetusta artikkelista, jossa Liisa Koivula käsittelee punaisia ja vihreitä rasvoja yleisellä tasolla. aikamoisen määrän saa vetää kookosmaitoa napaansa että tuo kova rasva tekisi tuhojaan tai romuttaisi terveellisen ruokavalion. Kookoksessa on paljon myös hyötyjä, ja kokonaisarvosta kookosmaito on parempi valinta kuin perinteinen maito, varsinkin jos lehmänmaito aiheuttaa närästystä ja kiputiloja. mielummin juon jatkossakin kookosmaitoa kahvini joukossa kuin tavallista lehmänmaitoa (sisältää eläinperäistä eli punaista rasvaa) ja rasvatonta maitoa en enää halua juoda.

    6. Mili: kookosmaidossa on paljon hyviäkin ainesosia. Rasvaton maito aiheuttaa minulla vatsanpuruja. Tästä syystä johtuen vaihdoin kahvimaidonkin manteli- ja kookosmaitoihin, joista pidän eniten maun osalta (soijamaidosta en pidä).

  6. Kiitos postauksestasi Miia! <br />
    Oma säännöllisesti toistuva terveysremonttini johti jälleen haluttuun lopputulokseen. Olo on paljon parempi kun on tyytyväinen itseensä ja vaatteet mahtuvat mukavasti päälle. Nyt on sitten se haastavin vaihe menossa kun saavutettu tilanne pitää ylläpitää. Jotenkin nyt kuitenkin tuntuu erilaiselta. Käytössäni on samantapainen ajatusmalli kuin sinulla eli mietin hetkellisen mielihyvän sijaan sitä kuinka hyvä olo minulla on kun pysyn ihanissa terveellisissä ruoissa ja liikun riittävästi. Avainsana tuntuu olevan se, että huomaa syödä nimenomaan maistuvaa ja vaihtelevaa terveellistä ruokaa. Tällöin makuhermot saavat tyydytyksen perusravinnosta eikä mieli enää halaja lisäainepommeja. Senkin olen oppinut, että pahimmista sortumisen kohteista kannattaa lähtökohtaisesti pitää kokonaan näppinsä erossa. 🙂 Ja se tärkein asia on minusta rakastaa itseään! Tällöin on helpompi huolehtia itsestään asiaan kuuluvalla antaumuksella ja pitkäjänteisyydellä.

    1. Hippu-76: Hyvänmakuinen ja vaihteleva ruoka on paras keino ylläpitää opittuja uusia elämäntapoja. Hyvistäkin raaka-aineista saa tehtyä kaikenlaista, joilla paikata jopa herkkuvimman aikaansaama makeannälkä ilman valkoista sokeria. Vaivaa se toki vaatii enemmän kuin kaupasta valmiiden herkkujen ostaminen. Liian tiukkakaan ei itselleen kannata olla, sillä elämästä kuuluu myös nautiskella välillä. Nautinnonlähteet tulisi vaan harkita tarkkaan, jottei ala luisumaan takaisin huonomman ruokavalion suuntaan. <br />
      <br />
      Tsemppiä sinulle tasapainotteluun, itse optimistisena uskon että kun kerralla takoo päähän jonkin uuden opin kunnolla, kantaa se pitkälle tulevaisuuteen. Minulle pari vuotta oli selvästi liian lyhyt aika, sillä repsahdin niin totaalisesti ulos terveellisistä elämäntavoistani. Jollekin jo vuodenkin terveyspainotteinen ruokavalio saattaa riittää loppuelämän mittaiseksi aluksi. &hearts;

  7. &quot;Pahimpina aikoina vuosituhannen alkupuolella olin kuin bulimikko, sillä erotuksella että en koskaan antanut ylen–&quot;<br />
    <br />
    Tähän on pakko korjata, että oksennus on vain yksi bulimian muoto, eikä millään tavalla välttämätön kriteeri diagnoosille. Itselläni on ollut bulimian vatsaa tyhjentämätön tyyppi (hirveää mässäilyä ja päivien / viikkojen paastoja), ja juurikin väärien mielikuvien ja vähäisen tiedon vuoksi minulla kesti valitettavan kauan hakeutua hoitoon.<br />
    <br />
    Toivonkin, että mahdollisuuksien salliessa korjaat asiavirheen kirjoituksestasi, jos sitä sattuisi lukemaan vaikka joku toinen sairauden kanssa painima tai hänen läheisensä. 🙂 Mukavaa, että voit nykyään paremmin! Syömishäiriön jättämät haavat kulkevat mukana pitkään, mutta siitä parantuminen on myös uskomattoman kaunis prosessi.

    1. Entinen bulimikko: Postaukseni tarkoitus ei ole todellakaan olla ohjeena syömishäiriöistä kärsiville ja toivon suurella sydämellä että jokainen joka kamppailee minkäänlaisista syömiseen liittyvistä poikkeamista hakeutuisi syömishäiriöihin erikoistuneisiin sivuistoihin, vertaistukiryhmiin tai ammattiavun piiriin. Syömishäiriöt ovat vakava ja ikävän yleinen ongelma ja kuten itsekin tiedän, voi elämä olla paljon onnellisempaa kun pääsee irti syömishäiriön aiheuttamista mielenvääristymistä. &hearts;

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *