3 syytä kotiahdistukselle

Iltalehdessä julkaistiin pari viikkoa sitten ulkomaisesta sisustuslehdestä poimittu käännösartikkeli, 3 syytä miksi kotisi ahdistaa sinua, johon sisustusarkkitehti Jessica McClendon oli poiminut kolme merkittävintä tekijää sille miksi kotona ei ole hyvä olla. Juttu itsessään oli hyvin pinnallinen raapaisu ja painottui itsestäänselvyyksiin ja kodin toiminnallisuuksiin tyylillä “älä laita kokolattiamattoa kylpyhuoneeseen”. Lyhykäisyydestään huolimatta se herätteli minut miettimään asiaa omasta perspektiivistäni – mikä tai mitkä ovat minulle sellaisia asioita, jotka saavat aikaan kotiahdistusta…

Sanotaan että koti ja sen ilmapiiri heijastelee asujiensa tunteita ja siinä olen samaa mieltä. Koti on myös paljon muutakin kuin asukkaidensa summa ja minulle se tuo myös lohtua ja turvaa – kotona tuntuu kaikki olevan aina vähän paremmin, murheet siedettävämpiä ja mieli kevyempi. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin ja muistan edelleen miten ahdistunut olin vuonna 2008-2009 kodin tavarakaaoksesta ja sotkusta johtuen – silloin viihdyin paremmin kodin ulkopuolella ja koti oli lähinnä varastona kaikille niille turhille vaatteille ja tavaroille, joille ei ollut tilaa eikä paikkaa.

Keräsin teille 3 + 1 asiaa, jotka nykypäivänä aiheuttavat kotiahdistusta:

1. Sotku

Uskon että suurin osa teistäkin voi allekirjoittaa sen, että kodin sotkuisuus ahdistaa. Mitä enemmän sotkua ja siivottavaa, sen enemmän se rassaa hermoja ja sitä vähemmän on energiaa alkaa siivoamaan. Ihmeellinen onkin tuo kierre kun siihen aika-ajoin itsekin joutuu, vaikka siivoamisesta olen oppinut vuosien varrella tykkäämäänkin.

Tämä viikko on siitä tuore esimerkki: en ole ehtinyt siivoamaan ja koti on vastapestyjä astioita lukuunottamatta aika pahassa kunnossa juuri nyt. Viikon pyykit on pesemättä, lattiat täynnä hiekkaa, keittiön tasoilla kymmeniä kahvikupin pohjasta jääneitä renkuloita, tiskialtaan pohjalta löytyy herne-maissi-paprikaa, eteisen ovenpielessä on perjantaista asti nököttänyt täysinäinen roskapussi ja tytön huone on täynnä käytettyjä nenäliinoja nuhasta johtuen. Jääkaapin ovilokerossa on hius, näin sen jo muistaakseni tiistaina mutten ole “ehtinyt” ottaa sitä pois. 😀 Kylpyhuoneen peilistä ei meinaa itseään nähdä kun se on täynnä roiskelänttejä. Kuvamateriaalia en teille kehtaa tästä kaaoksesta jakaa, mutta juuri nyt tuntuu siltä että ilmassa kieltämättä on pientä kotiahdistuneisuutta. Teinkin päätöksen että kun saan tämän postauksen valmiiksi niin alan heti siivoamaan, pesen vähintäänkin koneellisen tummaa pyykkiä, siivoan keittiön, imuroin lattiat ja vien haisevan roskapussin pois. 🙂

2. Keskeneräisyys

Olen todella huono sietämään keskeneräisyyttä ja sitä joutunut todenteolla harjoittelemaan viimeiset puolisen vuotta. Ensin oli tavaroiden karsiminen, sitten remontoiminen, lopuksi varsinainen sisustaminen joka sekään ei ole vielä valmis. Tässä odotellaan parhaillaan Libri-hyllyä saapuvaksi ja lasivitriinikin on etsinnässä. Myös villaista / huopaista paksua mattoa etsin olohuoneeseen. Sitten on tietysti tuo kylpyhuonekin, jonka tämän vuoden aikana haluan rempata uutukaiseen kuntoonsa. Joskus ressailee tämä odottelu ja sitten kun -ajattelutapa, josta olen yrittänyt pyrkiä eroon.

3. Kierrätystavarakassi(t)

Tavara joka ei enää ole tarpeen saa luvan lähteä, mutta ennen lähtöä se pyörii nurkissa kierrätyskassiin jemmattuna. Eteisessä on pitkään ollut marketin kestokassi, jonne kerään kaikenlaista meille ylimääräistä tai muulla tavoin käyttökelvottomaksi muuttunutta kuten tytön pieniä vaatteita ja kenkiä. Ystävät ja perheenjäsenet saavat aina kyläillessään penkoa tuon kassin ja viedä mukanaan mitä haluavat – kassi ei kuitenkaan tyhjene kokonaan, aina jotakin jää ja kierre jatkuu. Tähän ei yksi sisään yksi ulos -taktiikkakaan ole tuonut helpotusta, sillä tavaraa tulee mitä yllättävimmistä paikoista. Tyttö saa kaikenlaista pientä ja suurtakin, lisäksi saan blogini tiimoilta tuotenäytteitä ja tuotelahjoja, joita en kertakaikkiaan voi kaikkea itselläni pitää – hukkuisin muuten tavaraan. Kosmetiikkanäytteille minulla on onneksi useita ottajia lähipiiristäni, sisustustavaroita tykkään vuorostaan arpoa teidän lukijoiden kesken ja sitä kautta laittaa saamaani hyvää mieltä eteenpäin. Eikä sovi unohtaa sitäkään, että joskus tulen tehneeksi hutiostoksia vaikka niiden tekemistä välttelenkin. 🙂 Ihminen impulsiivisuuksineen minäkin vain olen ja mm. kenkien karsimisvideolla esiintyvät Tiger of Swedenin Yvelle -tennarit ovat hyvä esimerkki siitä miten satavarmakin ostos voi mennä hutiin…

Bonus: 4. Sisustushaaveiden epäkäytännöllisyys

Tämä neljäs on bonus, jonka haluan mainita vaikka se esiintyykin aika harvakseltaan…

Joskus vastaan tulee niin mieletön sisustusidea, että sukat vispaavat jaloissa ja mieli on positiivisella tavalla hepulissa. 🙂 Sitten realismi iskee ja sisustushaavekupla poksahtaa – totean ettei tämä juttu ole ollenkaan käytönnöllinen, en jaksaisi kuitenkaan tehdä sitä ja tätä ja tota, jotka sisustushaaveeni toteuttamisesta seuraisi. Esimerkkinä vaikkapa vuosia vanha haaveeni maalata tammiparketti valkoiseksi ja innoissani olin siihen ryhtymässäkin, kunnes tajusin ettei lakatun parketin päälle maalattu pinta kestäisi koiran kynsiä. Toinen hylkäämäni sisustusidea oli ripustaa led-valonauharimoja roikkumaan makuuhuoneen päätyseinälle 3m-tarrahauhojen avulla, kunnes heräsin todellisuuteen ja totesin ettei kyseinen tarra pysy kalkkimaalatussa epätasaisen rouheassa struktuuriseinässä. Olisinpa ajatellut käytännöllisyyttä silloin kun menin sutimaan Tunto Karkeaa ja Hienoa sekä kaikenlaista kimallusmömmöä sikinsokin sekaisin tuonne makuuhuoneeseeni. 😀

Haaveiden romuttuminen on aina kurjaa, se tunne kun hyvä idea menee mönkään saattaa joskus olla nujertavakin – pyh pah ei tee mieli tehdä enää mitään, vähän kuin tarhaikäinen heittäisi hanskansa naulaan kun ei saanut mennä pakkasella ulos ilman pipoa. 🙂 Onneksi tässä on vuosien varrella sen verran rauhoittunut, ettei näitä enää usein tapahdu ja kokemuksesta tiedän että kun yksi ovi sulkeutuu ja idea lakastuu, aukeaa toisaalla ikkuna ja syntyy uusi entistä parempi idea. 🙂

 * * *

Itse välttelen kotiahdistusta sillä että pyrin pitämään kodin siistinä ja etsimään jokaiselle uudellekin tavaralle ikioman paikan, jottei se joutuisi kiertoajelulle pöydältä kaappiin ja takaisin pöydälle, eikun tonne eikun sinne… Toki siivoamisesta joskus lipsun, joko aidon kiireen tai sitten silkan laiskuuden takia. 🙂 Sisustuksen keskeneräisyydelle en muuta toistaiseksi voi tehdä kuin purra hammasta ja jatkaa elämistä – toimitustuotteet tulevat kun tulevat, vitriini löytyy kun ja jos löytyy, kaikki ottaa nyt oman aikansa ja uskon että se on hyväkin joutua vähän himmailemaan sisustusjuttujen kanssa. 😀

Millaisia ahdistuksen aiheuttajia teidän kotoa löytyy? Onko sotkujen lisäksi muita murheenkryynejä, kuten puoliksi rempattuja huoneita tai vääriin paikkoihin varastoituja tavarakasoja? Vai närästääkö vaikkapa se että rakastat sileitä lakanoita muttet jaksa ryhtyä silittämään niitä… 🙂

Lupsakkaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille!

18 kommenttia “3 syytä kotiahdistukselle

  1. Olen huomannut, että asunto ja se, että sisustus miellyttää omaa silmää, vaikuttavat tosi paljon mielialaan. Ulkomailla lyhyitä aikoja asuessa olen joutunut kerrassaan ruumiin paikkoihin asumaan. Ajattelin ensin, että ei tässä mitään, kyllä mä kestän tämän, kun kyseessä on vain väliaikainen asuminen, mutta lopulta oli pakko muuttaa toisaalle, kun asuntoon meneminen muuttui ihan vastenmieliseksi ja koti-ikävä meinasi ottaa ylivallan. Kauniimmassa ympäristössä tilanne parani heti ja ulkomailla olosta pystyi nauttia kunnolla. Joten mun motto on: Ympäröi itsesi kaikella kauniilla 🙂

    1. Limonaria: täyttä asiaa puhut! Sellainen koti joka miellyttää silmää parantaa asumismukavuutta ja saa viihtymään. Pelkkä käytännöllisyys ei riitä minullekaan, vaan estetiikkaa tarvitaan käytännöllisyyden rinnalle.❤

  2. Minulla samoja ahdistuksenaiheita…sotku ja sekainen koti ahdistaa. Myös kaappien pitää olla järkestyksessä.
    Sisustaminen on myös intohimoni, mutta olen huomannut, että kun ostaa jotain uutta, niin siitä lähtee iso ketjureaktio liikkeelle ja sen jälkeen tuntuu, ettei mikään sovi ja mätsää enää mihinkään. Nyt kun olen löytänyt kotiini täydellisen sisustuksen, niin en viitsi enää ostaa mitään uutta. Sisustan vaihtamalla kaapeista eri tuikkuja esille ja ostamalla erilaisia leikkokukkia.
    Rahaakin säästyy iso summa entiseen verrattuna ja käytän energian urheilemiseen.

    1. Sussiluu: Niin totta, tuo dominoefekti on tapahtunut minullakin niin monesti ja parhaillaankin on havaittavissa samaa – kun Libri saapuu, siirtyy se ja tuo, ja kun ne siirtyy niin jotain muuta on laitettava vuorostaan toisaalle. Vaihtelu toki virkistää, mutta rajansa silläkin. Kevät kun koittaa niin toivon että koti ja sen sisustus asettuu uomiinsa niin hyvin ettei ennen joulua ja kuusta tarvitse mihinkään koskea. 🙂

  3. Mun kotiahdistus yhdeltä osalta on hetkellistä, joka johtuu ennen kun haluan joka paikan olevan kunnossa esim iltaisn että siivoan iltapala sotkut, lasten leluja jne, tai aamuisin tiskit koneeseen, pyykit paikoilleen ja koneet pyörimään. Nää on niitä arkipäiväisiä normi tilanteita kun haluan kodin kuntoon pian.
    Sit pidemmät ahdistukset kulkee sykleissä esim. keittiön-, kylppärin-, wc-n remppaamiset, sohvan osto, sisustus mieleiseksi ja isoimpana talon loppuun remppaaminen.
    Nää ahdistukset lievenee ja laimenee ja ahdistaa taas uudestaan, pakko vaan sopeutua tilanteeseen kun pienituloisella perheellä ei oo vaan varaa.
    Oon vaan oppinut tässä nauttimaankin kyllä siitä mitä meillä on ja haaveilemaan siitä mitä ja millasta joskus tahdottas. Pinterest on aika kiva haaveilukanava 😊
    Ja onneks on kuitenkin koti ja perhe ❤️ Se tärkein!

    1. White: välillä sotkut ahdistuttaa enemmän ja toisinaan ei yhtään, vähän riippuu myös omasta jaksamisestakin. 🙂 Itsekin pyrin iltaisin katsomaan että tavarat ovat omilla paikoillaan ja keittiön tasot vahintäänkin siistit, jottei aamua tarvitsisi aloittaa siivoamalla – pääsee laittamaan aamupalaa ja keittämään kahvia esteettä. 🙂 pyykkien ripustaminen koneesta kuivaustelineeseen tuntuu olevan minulle uusin inhokkihomma, en tiedä mikä siinä niin tökkii mutta eilenkin vitkuttelin puolituntia ennen kuin sain aikaiseksi mennä ripustamaan ne kuivumaan. 😀 täytyy varmaan alkaa käyttämään koneen kuivausohjelmaa myös vaatteisiin eikö vain pyyhkeisiin, vaikkakin olen huomannut että kuivuri kuluttaa vaatteita melkoisesti ja haalistaa nopeammin mustat värit. First world problemeitahan tälläiset onneksi ovat… 😀

  4. Tuossa oli niin paljon asiaa, että ihan kun mun pääni sisällä olisit käynyt, kiitos!! Silmäni aukea!! Nyt täytyy vaan ryhtyä karsimaan surutta turhia asioita kotoa🤔🤔

  5. Itse tykkään olla kotosalla, mutta mua häiritsee liian pieni koti. Meillä minä ja neljä lastani asutaan kolmiossa. 3 lasta yhdessä huoneessa ja minä vauvan kanssa toisessa. Muuten kotimme on mielestäni kiva. Meille tultaessa, ei uskoisi, että täällä asuu niin monta ihmistä, kun meillä ei ole mitään ylimääräistä. Olen saanut raivauksen ansiosta kotini raikkaaksi, ilmavaksi ja siistiksi. olen myös saanut sisustettua kotiani mieleiseksi. Värit, huonekalut, astiat jne ovat mieluisia. Jossakin vaiheessa muutamme isompaan, mutta nyt aijomme asua tässä ihanassa kodissa.

    1. Pitju: Lasten kanssa tilaa tarvitaan, on koulut ja harrastukset ja lelut ja kaikki. Mitä vanhemmaksi elää sen vähemmän alkaa tarvitsemaan. 😀 Meillä on kolmio kahdelle ja tässä on paljon sellaisia neliöitä joista voisin tarpeen niin vaatiessa vähentää ilman minkäänlaisia ongelmia. Joskus naurankin että en edes tarvitsisi omaa makuuhuonetta, hyvin voisin yöni nukkua ihan vaikka olohuoneenkin puolella. Jos olisi enemmän muksuja olisi meilläkin tilanne toinen, jos ikinä koskaan kävisi niin että pienen iltatähden luoja soisi niin hän saisi oman huoneen ja muuttaisin olohuoneeseen kun sen aika joskus kolmen vanhana koittaisi.

      Meitä lapsia oli viisi, kaksi isoveljeä, yksi isosisko, minä ja pikkusisko ja välillä oli hyvinkin tiivistä meidän asuminen. Muutimme paljon työn perässä pitkin Suomea, mutta meillä ikäerot sen verran suuria että isoveljet muuttivat jo omilleen kun olin eskarilainen. Minusta oli ihana asua tiiviisti, siitä tuli turvallinen tunne ja uskon että sinutkin lapset aikuisiksi kasvettuaan osaavat arvostaa sitä läheisyyttä joka tiiviistä asumisesta ja huoneiden jakamisesta väkisinkin seuraa. <3

  6. Hei! Ihan asiasta poiketen, ovatko kuvassa esiintyvät astiat Ikean Skyn -astioita? 🙂 Jos ovat, niin ovatko miten kestäneet käytössä ja naarmuuntuvatko helposti? Sekä ovatko puhtaan valkoisia? Jos eivät ole Ikeaa, niin kenen valmistavia ovat? Tosi tyylikkään näköisiä!

    1. Sandra: Ovat Skyn-sarjaa ja tosi hyvänä ovat kestäneet päivittäisessä käytössä jo kohta vuoden päivät. 🙂 Ovat hyvin valkoisia, selkeästi paljon puhtaamman valkoisempia kuin Iittalat tai Arabiat. Nämä ovat Ikean valkoisimmat astiat, jos ei sitä halpiskuppia ja niitä 0,50€ hintaisia kippoja ja lautasia lasketa. Skyn on piirun verran valkoisempi kuin Ikean 365, todella hyvä sävy siis näissä! 🙂

      1. Mukava kuulla, että ovat pysyneet hyvinä ja ovat laadukkaita, mikä ei ikean tavaroista ehkä heti ensimmäiseksi tulisi mieleen 🤗 Etsinnässä juuri puhtaan valkoinen, juhlava ja moderni astisto, mutta mieleistä ei ole aikaisemmin tullut vastaan. Hintakin on vielä kohdillaan, joten ostoslistalle päätyy! 👌

        1. Sandra: Skyn on todella hyvä sarja, tosin hinnaltaankin taitaa olla Ikean kallein malli. Lautaset myydään kahden seteissä ja hinta on 19,95€. Melkein Arabian ja Iittalan hintoihin nousee, mutta on minusta hintansa arvoiset. 🙂

  7. Me asutaan tällä hetkellä väliaikaisessa asunnossa, rakennetaan taloa. Tämä asunto tuntuu kylmälle ja kolkolle, toki omaa syytäkin kun en ole viitsinyt laittaa. Mutta itseäni on yllättänyt todella kuinka paljon tämä on vaikuttanut omaan mielialaan, huolimatta siitä, että tiedän tämän olevan väliaikaista. Tämä koti ei tunnu yhtään omalle. Onneksi muutosta on tulossa, ihana päästä laittamaan uutta kotia ja varsinkin saada se ihana tunne, sitä kaipaan! 😊

    1. Tanja: kodin tunnelma on monilta osin visuaalista ja olen itsekin vastikään tajunnut miten paljon sillä onkaan merkitystä viihtyvyyteen. En esimerkiksi osaisi kuvitella asuvani ystäväni kodissa, vaikka sen sisustus on hyvin kaunis. Sellaisenaan se ei kuitenkaan toimisi minulla ja miettisin varmasti paljon sitä miten saisin siitä viihtyisämmän eli enemmän oman makuni mukaisen. 🙂 Teillä onkin ihana projekti meneillään ja kun aikanaan pääsette muuttamaan uuteen kotiinne, niin tunne on varmasti mahtava. ❤

  8. Minua eniten ehkä harmittaa että olen hidas sisustaja. Tai siis siitä tulee harmia kun jään miettimään ja pohtimaan että sopiiko nyt tämä huonekalu/taulu/matto ihan oikeasti tähän. Ja mietin ja vatvon, ja mietin ja harkitsen ja sitten kun olen vihdoinkin tehnyt päätöksen että NYT voisi ostaa (ja samalla olisi siis rahaa ostaa kyseinen tuote), niin eikös vaan, sitä ei enää löydy kaupoista!! Ja sitten harmittaa ihan hirveästi, yritän sitten metsästää käytettynä tavaran.Välillä löydän, välillä en.

    1. Zanne: Hitaus ei minusta ole huono juttu, eipähän tule tehneeksi hutiostoksia. 🙂 Jonkinlaista heittäytymistä ehkä voisit pienissä sisustusjutuissa kokeilla, miettisit vähän vähemmän ja rohkeasti kokeilisit sellaisia asioita jotka on helppo palauttaa ennalleen? Järjestyksen vaihtaminen vanhoilla kalusteilla on loistava keino uudistaa kotia ja minulla se usein myös vahvistaa päätösten tekemistä jos mietin jonkin uuden kalusteen hankkimista. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *