Meidän juhannus alkoi mukavasti. Grillailimme isolla porukalla ja nautimme auringosta. Myöhemmin saimme kuulla, että rakas läheisemme on saanut sydänkohtauksen. :´(
Hän taistelee hengestään teho-osastolla tällä hetkellä...


Olen miettinyt paljon elämää ja elämättä jättämistä. Mitä kaikkea on jäänyt tekemättä, vain sen vuoksi että myöhemminkin ehtii... Mitäs jos ei ehdikkään? Jos aika loppuukin kesken?? 
Minulla oli joskus paljon haaveita, jotka vuosien varrella ovat kadonneet jonnekkin taka-alalle. Nyt on aika kaivaa ne esiin ja alkaa tavoittelemaan niitä. Yhden suuren unelman olen kuitenkin saavuttanut, oman tyttäreni. Se on rakkainta koko maailmassa ja hänen vuokseen lentäisin vaikka kuuhun ja takaisin. <3


Nyt ei ole inspiraatiota kirjoitella sisustusjuttuja, vaikka ne minulle rakas harrastus onkin. Pelonsekaisessa tunnelmassa elämme päivä kerrallaan ja toivomme parasta. Toivoa sentään vielä on ja pidän siitä kynsin hampain kiinni, viimeiseen asti... että rakkaamme selviää omasta kamppailustaan. <3


Kuten Ismo Alanko sanoi "elämme kriisistä kriisiin", välimatkasta tehtäköön se voimavara kohdata elämän nurjapuoli. <3


"Live & Love"