Jihuu, yksi valkoinen tulppaanikimppu löytyi kaupasta ja minä olen riemuinnut asiaa koko päivän. :) Tulppaaneita kuvatessani innostuin harjoittelemaan kamerallani syväterävyyden, valotuksen ja valkotasapainon säätämistä, enkä muista koska olisin viimeksi näin keskittyneesti kuvannut mitään. Olen kuvaajana edelleenkin sellainen napit kaakkoon ja menoks -tyyppinen fiilisräpsijä - hallitsen joitakin perusäätöjä ihan hyvin, mutten jaksa niitä fiilata jokaisella kuvanottokerralla. :D Postauksen aiheena piti virallisesti olla kaunis valkoinen tulppaanikimppuni, mutta tästä tulikin nyt sitten tälläinen norsu seikkailee  -valokuvauskurssin tuotos. :D

IMG_2340.jpg

IMG_2353.jpg

IMG_2348.jpg

pIMG_2319.jpg

IMG_2320.jpg

IMG_2321.jpg

IMG_2342.jpg

IMG_2345.jpg

IMG_2352.jpg

IMG_2339.jpg

Ystävääni Daraa lainatakseni: Efelantti on vaan niin söpö! <3 <3 Elefanttia ja tulppaanikimppuanikin enemmän ihastelen kuitenkin näitä hyvin onnistuneita kuvia, sillä minun mittarissani nämä ovat suorastaan huippukuvia. :D Lapsista ja heidän kehityksestään / osaamisestaan on vanhemmat usein ylpeitä, mutta aikuisilta usein unohtuu että itsestäänkin pitää olla ylpeä. Minä olen juuri nyt tosi ylpeä omasta kehityksestäni ja tämän hetkisestä osaamisestani valokuvaamisen suhteen. Enkä häpeä myöntää sitä ääneen. :D Fiiliksenä tämä on aika hassu, sellainen hihittelevän hykertelevän lämpimän mukava ja vähän lapsekaskin. :D Tajusin tässä hihittelyn ja hykertelyn lomassa että ihmeen harvoin sitä itseään ehtii oikein edes ajattelemaankaan, saati kiittämään itse itseään hyvästä suorituksesta.

Haluan tartuttaa tämän hyvän fiilikseni teillekin ja haastan jokaisen teistä miettimään viideksi minuutiksi jotakin sellaista asiaa josta olet itsessäsi ylpeä. Asian pitää koskea vain sinua itseäsi, olemustasi, suoritustasi, osaamistasi, tekemistäsi... Aika alkaa NYT! :)