Nyt tulee tiukkaa ja kipeääkin tekstiä tunnesyöpöttelystä ja elämäntaparemontistani. Terveellisten ruokavalintojen tekeminen ei ole aina niin helppoa kuin voisi kuuluisalla maalaisjärjellä kuvitella, varsinkaan ihmiselle joka on suurimman osan elämästään turvautunut tunnesyöpöttelyyn ja jäänyt koukkuun sen tuomaan hetkelliseen euforiaan. Olen tunnesyöjä ja vuosia taistellut asian kanssa - olen mässännyt, olen vesipaastonnut, olen sortunut, ollut taas uudelleen dietillä, lohdattunut itseäni isoilla ruokasatseilla ja sen jälkeen kamppaillut tuplasti enemmän henkisen ja fyysisen huonon oloni vuoksi. Nykyisin voin paljon paremmin, olen oppinut pitämään itsestäni huolta ja ymmärtämään asioita tunnesyömisen taustalla. Tämä on tarinani.

Omakotivalkoinen_12032017_35424.jpg

Pahimpina aikoina vuosituhannen alkupuolella olin kuin bulimikko, sillä erotuksella että en koskaan antanut ylen, vaan sulattelin syömäni satsit hissukseen kärsien. Huono olo oli aina läsnä - joko minun teki niin kovasti mieli jotakin hyvää että kiukutti, tai sitten annoin itselleni periksi ja ahmin hyvää syötävää kaksin käsin jonka jälkeen kiukutti kaksinkertaisesti. Tavalla tai toisella ajattelin alituisesti ruokaa ja syömistä, ja tuo kuuluisa kohtuus oli ajatuksenakin minulle aivan absurdi, periaate oli kaikki tai mitään. Asiassa oli kuitenkin yksi iso mutta; koska olin normaalipainoinen ja päällisin puolin erittäin hyvässä kunnossa, ei minussa tietenkään voinut olla mitään sellaista vikaa jota ei voisi itsekurilla ja tahdonvoimalla korjata... näin totesi minulle terapeutti vuonna 2004, ottaessani ongelmani esille. Olin luottanut siihen että viimein saisin apua arkaluontoiseen ongelmaani ja terapeutin toteamus oli kuin märkä kylmä rätti vasten kasvoja. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin selfhelpata itse itseäni ymmärtämään ettei ihminen voi elää jojoilen syömättämyyden ja ylenpalttisen ahmimisen välillä, kultaisen keskitien on pakko löytyä ja lopulta se löytyikin.


"Saatoin vetäistä 4000 kalorin edestä ruokaa ja herkkuja yhdeltä istumalta napaani"


Tunnesyömistä ei tunnusteta vieläkään vakavaksi ongelmaksi ja olen itse monesti kohdannut naureskelua ja väheksymistä avautuessani tästä tunneperäisestä "itsekurin puutteestani", joka saa aikaan erityisesti iltaan painottuvaa ahmintaa ja ylensyömistä. Elin vuosia niin etten syönyt ainuttakaan suupalaa ennen klo 18 ja meneillään oli aina jonkinlainen kitudietti, jossa ei syömistä muutenkaan juuri harrastettu. Iltaisin saatoin rampata jääkaapilla kymmenen kertaa ajatellen "jos sitä ihan vähän vaan jotain pientä suupalaa ottaisi", jättäen syömiset kuitenkin kaappiin.   Yhdennentoista kerran jälkeen itsekurini rippeetkin olivat mennyttä ja saatoin vetäistä 4000 kalorin edestä ruokaa ja herkkuja yhdeltä istumalta napaani, aikalailla niin paljon kuin kaapista syötävää löytyi. Tuollainen ei todellakaan tee kenellekään hyvää, siinä on koetuksella jo vatsalaukkukin, puhumattakaan aineenvaihdunnasta ja muista lieveilmiöistä, joita epäsäännöllinen ja epäterveellinen syöminen saa aikaan.

Omakotivalkoinen_12032017_3536.jpg

Noista ajoista on vierähtänyt jo lähes kymmenen vuotta, mutten vieläkään voi sanoa olevani selvillä vesillä, enkä usko että koskaan olenkaan. Tunnesyöminen on niin syvälle juurtunut, että se tuntuu olevan jo osa persoonallisuuttani, niin tiukassa se istuu vieläkin ja tasaisin väliajoin itsestään ilmoittelee. Varsinkin marras-tammikuun ajanjakso on minulle vaikeaa aikaa, pimeys ja kylmyys saa aikaan väsymystä, jota aivoni yrittävät korjata lähettämällä minulle herkkusignaaleja "otapa pala kakkua ja pikkuisen pitsaa ja vielä kyytipojaksi vähän karkkia, niin on parempi olla". Yritä siinä sitten kamppailla vastaan ja tehdä terveellisiä valintoja, kun mielessä pyörii vain rasvassa tirisevät pitsat ja suussa sulavat suklaakovehdit. :) Vaikeinta on kuitenkin silloin kun elämässä tapahtuu ikäviä asioita. Isäni kuolema oli yksi sellainen ja sai aikaan totaalisen sortumisen. Jotkut oireilevat huonoa oloaan sillä että ruokahalu katoaa, minulle käy päinvastoin - mitä kurjempi mieli, sen suurempi on satsi.


"Tässähän on kyseessä minun elämäni, jota vartaloni ja elimistöni ylläpitää, ja haluan olla täällä telluksella mahdollisimman pitkään mahdollisimman terveenä" 


Vuoden alusta aloitin ryhtiliikkeen tavoitteenani saavuttaa pysyvä elämäntapamuutos, joka auttaisi selättämään uudelleen aktivoituneen tunnesyöpöttelyn. Alku oli samanlainen kuin aina ennenkin, täynnä haasteita ja liian suuria vaatimuksia, joiden kanssa en olisi voinut koskaan onnistua. Sosiaalisen median ulos tuuttaamat Body Positive -aiheiset hyvinvointikampanjat vilkkuvat silmissä kaikkialla ja kenties toistojen vuoksi, saivat ne minussa aikaan jonkinlaisen havahtumisen - tässähän on kyseessä minun elämäni, jota vartaloni ja elimistöni ylläpitää, ja haluan olla täällä telluksella mahdollisimman pitkään mahdollisimman terveenä. Heitin 6kg laihdutustavoitteeni romukoppaan ja aloin keskittymään hyvää tekeviin valintoihin ja itseni kuunteluun - miltä tuntuu ja mitä se minulle kertoo.

Omakotivalkoinen_12032017_35444.jpg

Hyvä olo tulee todellakin sisältä ja siihen voi vaikuttaa omilla valinnoilla. Ruokaostoksia tehdessä voi valita tasan kahdella tapaa: Parannatko oloa hetkellisesti juuri tänään tässä ja nyt antamalla periksi mieliteoille, vai valitsetko sittenkin sen toisen vaihtoehdon, joka ei tyydytä henkisesti mutta tekee sinulle hyvää, vaikuttaen positiivisesti vielä huomennakin. Riittävän monta kertaa kun valitsee hyviä asioita huonompien sijaan, huomaa että ne huonot eivät enää herätä haluja. Tämän vannon teille viikon pakastimessa avaamattomana säilyneen Pappagallo lakritsijäätelön nimissä, joka on suurin herkkuni ikinä! Eikä tehnyt edes tiukkaa antaa jäätelön olla rauhassa, vaikka tiesin että herkkujätskini piilottelee ihan nenäni alla. :)

Omakotivalkoinen_12032017_35374.jpg

Nyt syön hyvin rennosti ja rauhallisesti, en punnitse grammoja, enkä totaalikieltäydy mistään. Välttelen toki viimeiseen asti valkoisia viljoja, sokeria, lisäaineita, liiallista suolan saantia, eläinperäistä rasvaa jne. mutta en tee siitä ongelmaa enkä jätä ystävän kanssa kahvittelua väliin edes korvapuustipakotteen vuoksi. :) Pyrin valitsemaan puhtaita raaka-aineita, suosin kotimaisia tuotteita ja täytän lautaseni aina vihreillä ja värikkäillä jutuilla. Päivittäiseen ruokavaliooni olen lisännyt chia-siemenet, pähkinät sekä avokadon, sellaisenaan tai ruoan / smoothien / aamupuuron joukossa. 

Olen aina maustanut ruokani hyvin kevyesti, mutta nyt olen luopunut viimeisistäkin lisäaromeista - suolaakaan suuni ei enää kaipaa. Salaattikastikkeita en käytä ollenkaan, sillä pidän tuoreiden kasvisten mauista sellaisenaan. Maidon olen vaihtanut vatsani vuoksi kookos- ja mantelimaitoon. Nautiskelen päivittäisen avokadoni sopivan kokoisina ja aidon makuisina suupaloina, kuten myös muut hedelmät ja kasvikset joita lautaselleni päivittäin kasaan. Ruokavalioni koostuukin 70%:sti vähäviljaisesta raakaravinnosta, loput 30% on höyrytettyjä / haudutettuja kasviksia, kanaa ja lohta.

Olen myös petrannut ruoka-aikojen ja säännöllisyyden kanssa, enkä enää pidä kituutuskuureja tai paahda pitkälle päivään pelkän kahvin voimalla. Aamupala saattaa kiireessä joskus siirtyä lounasaikaan, mutta huolehdin siitä että viimeistään klo 12 mennessä on minunkin vatsassani täytettä. Jääkaappiin yöksi tekeytymään jätetty marjoilla maustettu chia-siemenpuuro on ollut pelastus niinäkin aamuina, kun olen torkuttanut herätyskelloa liian pitkään. Sen lusikoi nopeasti ja se pitää kylläisenä pitkään. 

Omakotivalkoinen_12032017_0258.jpg

Tällä hetkellä tilanteeni on stabiili, syön hyvin ja voin hyvin. Pidän itsestäni huolta, arvostan omaa terveyttäni ja sen myötä olen saanut voimaa vastustaa epäterveellisten ruoka-ainesten viettely-yrityksiä kauppareissujen yhteydessä. Toissapäivänä uunituoreet croisantit lähes hyppäsivät ostoskoriini, mutta hetken niistä haaveiltuani tein hyvän valinnan ja kävelin croisanttien ohi kohti marjahyllyä - ei ole mitään mitä tuoreet pensasmustikat eivät parantaisi! Tarkkana täytyy kuitenkin olla, sillä vanhat syömistapani ovat edelleen piilossa pinnan alla... hyvien valintojen tekeminen on vieläkin joskus vaikeaa, vaikka pahin sokerikoukku ja syömisvimma onkin päästänyt otteestaan. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa askel ja päivä kerrallaan kohti pysyvää elämäntapamuutosta. 

Ihanaa illanjatkoa ja iloista alkavaa uutta viikkoa!

Miia_signerina2015.jpg