Minimalistin viimeiset tunnustukset

Osa teistä on ehkä huomannut etten ole viime syksyn jälkeen juurikaan kirjoitellut minimalismista tai siihen liittyvistä aiheista. Syynä ei ole ajatusteni tai toimintatapojeni muuttuminen, vaan minimalismi-sanan negatiivisvivahteinen leima, joka leijuu nykyisin tuon termin ja sen käytön ympärillä. Jokainen postaus, jonka otsikossa tai johdannossa kyseinen sana mainitaan, poikii aina hyvin kiihkeää keskustelua, jossa näkemyserot minimalismin toteuttamistavoista nousevat itse aihetta tärkeämmäksi puheenaiheeksi. Samaan ongelmaan on törmännyt monet bloggaajat ja tubettajat muuallakin maailmassa, ja kuten minäkin, ovat hekin vähentäneet minimalismista puhumista vaikka jakavatkin vanhaan tapaan asioita elämästään mm. kevätsiivous- ja vaatevinkein.

OKV_prese_17032017.jpg

Minimalismista on (kenties KonMarin vanavirrassa) parin viime vuoden aikana kasvanut suuri muotivillitys, joka inspiroi kaiken ikäisiä ihmisiä ympäri maailman. Villityksen hyvänä puolena on se, että monet ovat heränneet miettimään oman kuluttamisen ja omistamisensa suhdetta, on opittu tyytymään ikäänkuin vähempään, opittu nauttimaan arkisista tavallisista iloista ja sitä kautta löydetty uudenlaista antimaterialistista tyytyväisyyttä elämään. Huonona puolena on ilmiön molemmat ääripäät – ne jotka oikaisevat kurvit suoriksi heittäen kertalaakista kaikki menemään ja jotka tuomitsevat sen jälkeen kaikki “toisinajattelijat” ja “kynttilöiden ostelijat” typeryksiksi. Toinen kohtaamani äärilinja on yksi sisään yksi ulos -taktiikkashoppailija, joka jättää itsetutkiskelun kokonaan väliin, ymmärtämättä sitä että minimalismi ei ole pelkästään tavaravuoren hallitsemista vaan paljon muutakin.

Haluan oppia ilmaisemaan asiani ilman puhetta varsinaisesta minimalismista

Kaikenlaisen kiihkomielisyyden vuoksi minimalismista ja sen lukuisista eri ilmenemismuodoista ja vivahteista on tullut kiistelyn aihe. Samaa on havaittavissa myös KonMari-metodin kanssa, joka jakaa kansan kahtia varsinkin netin someryhmissä, joissa riitelyä ja sanojen sivallusta esiintyy ihmisten välillä aivan liian usein. Positiiviset elämänlaatua parantavat ilmiöt ovat tuhraantuneet negatiivisuudella ja itseäni säästääkseni haluan oppia ilmaisemaan asiani ilman puhetta varsinaisesta minimalismista. 

Omakotivalkoinen_24032017_1385.jpg

Hyvin alkaneelle minimalismivideo-sarjalleni on moni toivonut jatkoa, viimeisin aiheeseen liittyvä keskustelu on käyty tänään. Hyvin pitkän miettimisen jälkeen tulin siihen tulokseen etten jatka minimalismi-sarjaa vanhalla reseptillä, vaan tarjoan teille jatkoa uudenlaisen ilmaisun muodossa. Sisällön ydin ja fokus tulee painotuksen vaihtumisesta huolimatta säilymään hyvin samankaltaisena, nostaessani esiin arkea helpottavia niksejä, elämänlaatua parantavia aspekteja, hyviä säilytysvinkkejä, kulujen kohtuullistamista ja havainnointejani parempaa tavallista arkea tavoitellessani. Jokainen edellä mainituista aiheista liittyy hyvin vahvasti myös minimalismiin, mutta pyrin ilmaisemaan itseäni aikaisempaa ihmisläheisemmin ja tavanomaisemmin, joka toivottavasti tavoittaa kohderyhmänsä pehmeämmällä tavalla kannustaen… ilman pirun sarvia. 🙂

Omakotivalkoinen_05012017_0072_2.jpg

Syvemmälle mielensopukoihin mentäessä sanoisin, että itseni ja elämäni vuosien mittainen analysointi ja arvioiminen on vienyt minut sellaiseen paikkaan, joka tuntuu tällä hetkellä pääteasemalta. Olen hyvin tyytyväinen moneen asiaan elämässäni, vuosien varrella tekemäni muutokset ovat opettaneet minulle monta arkista asiaa omasta itsestäni, ja sen että elämä itsessään on jatkuvasti käynnissä oleva prosessi, joka lipuu eteenpäin päivä kerrallaan ilman sen ihmeempää yrittämistä tai pakottamista. Jokainen asia, jokainen kokemus ja jokainen tapaamasi henkilö tuovat mukanaan uusia ajatuksia, tunteita ja kytköksiä, linkkejä tuleviin valintoihin. Ja kuten sanonta kuuluu, jokaisen oven takana on uusi mahdollisuus. 🙂

Olen oppinut hyväksymään virheitä ja ottamaan ne osaksi elämää

Viime viikkojen sisustuskärpäsen puraisu herätti minut huomaamaan että kipinä kodin muutoksiin syntyi puhtaasti positiivisista aineksista ja mielen virkistyksestä, eikä mukana ollut yhtään tyytymättömyydestä johtuvaa “korjausyritystä”. En ole aikoihin kiinnittänyt huomiota kodin pieniin vikoihin, jotka aikaisemmin hallitsivat tekemiäni päätöksiä. Tiedän että tytön huoneesta puuttuu pätkä jalkalistaa, tiedän että kylpyhuoneen oven sisäpintaa ei ole vieläkään maalattu valkoisella maalilla (kuten kaikki muut väliovet), tiedän että korkeat antiikkiset jalka- ja ovilistat voisi estetiikan vuoksi vaihtaa paremmin sopivampiin… nuo eivät kuitenkaan enää herätä minkäänlaista melankoliaa tai pakkoa alkaa suunnittelemaan niiden korjaamista, en edes sano niitä enää virheiksi tai ongelmiksi. Tästä havainnosta olen itsessäni todella ylpeä, olen oppinut hyväksymään virheitä ja ottamaan ne osaksi elämää. Kaikki ei aina ole kaunista tai täydellistä, mutta mitäs sitten… en ole minäkään! 🙂

Omakotivalkoinen_01032017_1466.jpg

Huomasin juuri että alkuperäinen hieman alakuloinen tunnetilani on vaihtunut postauksen puolivälissä positiivisiin viboihin. 🙂 Ja mitäpä sitä menneitä harmittelemaankaan, nyt katsellaan eteenpäin iloisin mielin ja rennolla asenteella. Mikään ei ole niin justiinsa, kukaan ei voi toisen puolesta sanella mikä peruselämässä on hyvää, oikein tai sopivasti. Otetaan siis ilo irti huippuhetkien lisäksi myös tavallisesta arjesta, tehdään siitä meille toimivinta juuri niin miten meistä kenestäkin parhaalta ratkaisulta tuntuu! ♥︎

Sisäinen minimalisti kuittaa tältä erää. Aiheen pariiin palataan jatkossa toisenlaisella lähestymistavalla – ei enää miniä tai maksia vaan sopivismia! 

Ihanaa iltaa kaikille!

Miia_signerina2015.jpg


 

Minimalistin meikkipussissa – Monikäyttöiset luottotuotteeni!

Minimalistinen ajatusmalli “vähemmän on enemmän” sopii hyvin myös kauneudenhoitoon ja itsensä ehostamiseen, eikä se silti tarkoita että pitäisi luopua meikkaamisesta ja kulkea täysin naturellina. Asian ydin on tarpeissa ja tuotevalinnoissa – kuinka monta tuotetta tarvitaan kauniin meikin loihtimiseen ja voiko yhdellä tuotteella ratkaista useamman tarpeen. Jokaisella on omanlaisensa meikkirutiinit eikä tarpeisiin perustuvaa tuotekokoelmaa voi kukaan toisen puolesta määritellä. Tärkeintä onkin tarkastella oman meikkipussin sisältöä kriittisesti ja tehdä valinnat omien tarpeiden ja tapojen pohjalta. 🙂

Omakotivalkoinen_22072016_5498.jpg

Oma kokoelmani on määrällisesti supistunut viime vuosina, mutta monipuolistunut sisällön osalta. Kahdeksalla tuotteella saan luotua niin arki- kuin juhlameikinkin, eikä koskaan ole tullut vastaan tilannetta että jokin oleellinen osa meikistä puuttuisi. 

Omakotivalkoinen_22072016_5509.jpg

Meikkipohja koostuu nykyisin kolmesta tuotteesta – Diorin meikkipuuterista, varjostus-/aurinkopuuterista ja hieman helmiäishohtoisesta korostuspuuterista. Jokaisella puuterilla on oma sutinsa, jotka on helppo erottaa väristä, tummin suti tummimpaan puuteriin ja vaalein vaaleimpaan. Jokainen Diorin puuteri on pakattu kauniiseen ja kestävään peilirasiaan ja plussaa myös sutien pienestä meikkipussiin mahtuvasta koosta.

Omakotivalkoinen_22072016_5503.jpg

Silmät ja kulmat hoituvat kahdella Diorin paletilla – Eye Reviver Illuminating Neutrals Eye Pallette:lla sekä All in-Brow 3D Long-Wear Brow Contour Kit:llä (huh mitä nimihirviöitä molemmat). Kulmapaletin värivaha (nro 3. Fixing Wax) ei toimi toivotulla tavalla ja sen vuoksi fiksaankin kulmakarvani mielummin silmämeikkipaletin mustanruskealla rajauksiin tarkoitetulla vahalla minimittaista ripsariharjaa apuna käyttäen. Kevyen vahauksen jälkeen peitän karvojen lomasta pilkottamaan jääneet ihoalueet kulmapaletin tummimmalla sävyllä (nro. 1 Dark Brow Powder), jota käytän myös silmärajausten tekoon (työstö viistoreunaisella siveltimellä). 

Luomiväripaletti on suunniteltu erityisesti naturelliin meikkaamiseen ja sävyjen kiiltoaste sopii kauniisti hieman vanhemmalle iholle. Vaalein sävy toimii kirkastajana kulmaluulla sekä silmän sisänurkassa, häivyttäen varjoja luontevasti ja luonnollisesti. Toisiksi vaalein luomiväri on hyvä pohjasävy silmämeikille ja tummemmilla sävyillä voi luoda haluamansa kontrastin luonnollisesta luomivarjostuksesta näyttävään smokey eye -juhlameikkiin. Paletin mukana tulevat siveltimet ovat täyttä kuraa, joten niiden varaan ei kannata onnistunutta silmämeikkiä jättää. Itseltäni löytyy silmämeikkiä varten Make Up Storen luonnonkarvaa oleva parin sentin paksuinen puolinapakka sivellin, jolla hoituu sekä levitys että häivytys.

Omakotivalkoinen_22072016_5510.jpg

Meikin viimestely tapahtuu Diorin Diorshow Iconic -luottoripsarillani ja silloin tällöin innostun maalaamaan huuleni paloauton punaisella huulipunalla (rajauksineen). Täydellinen punaisen sävy Diorilla on nro 999, kaunis ja klassinen peruspunainen joka ei vivahda pinkkiin, oranssiin eikä ruskeaan. 🙂

Tämän enempää en itse meikkejä kaipaa. Jokaisella tuotteella (kulmapaletin liian vaaleaa vahaa lukuunottamatta) on tärkeä käyttötarkoitus ja parasta asiassa on se, että tuotteet tulee käytettyä loppuun ennen kuin ne vanhenevat / pilaantuvat. 🙂

Nyt kun muistan: Meikkisiveltimien puhdistuksesta minulta on kysytty muutamankin kerran ja omat sutini ja siveltimeni puhdistan siis Universal Stonella – tuolla hellävaraisella ja luonnonmukaisella yleisputsarilla joka toimii täydellisesti myös herkkien siveltimien puhdistustuotteena (nahkasohvan, kenkien, keittiön, lasipintojen, teräksen, kromin jne. lisäksi…) 🙂

Pirteää perjantaita kaikille!

Miia_signerina2015.jpg


OKV_INFOCONTACT.jpgOKV_Bloglovin.jpgOKV_Instagram.jpgOKV_Facebook.jpgOKV_Pinterest.jpg

Videopostaus – Minimalismi, paperit & sähköpostit!

Minimalismi-videosarjan kolmannessa osassa aiheena on tärkeät paperit, sähköpostit ja paperimuodossa olevat muistot… Rassaako mieltäsi sekalaiset paperit, hukassa olevat dokumentit ja suuri sähköpostien tulva? Katso videolta vinkkini paperipinojen pienentämiseen ja organisoidumpaan asiakirjaelämään. 🙂 

Inspiroivaa ja ihanaa iltaa kaikille!

Miia_signerina2015.jpg


OKV_INFOCONTACT.jpgOKV_Bloglovin.jpgOKV_Instagram.jpgOKV_Facebook.jpgOKV_Pinterest.jpg

Videopostaus – Minimalismi & Kauneudenhoitotuotteet!

Tänään on vuorossa minimalismiin liittyvä videopostaus ja koska aihealue on laaja kuin avaruus, päätin jakaa videon osiin ja pienempiin aihepiireihin. Ensimmäisessä osassa keskitytään kauneudenhoitotuotteisiin, joita kertyy helposti kaappien perukoille ja yli oman tarpeen. Videolla esittelen oman kokoelmani ja kerron ajatuksistani ja tavoistani tavarakuorman kurissa pitämiseksi. Toivottavasti tykkäätte ja saatte inspiraatiota omien kylppärikaappien ja puolikkaiden purtiloiden raivaamiseen. 🙂

Seuraava minimalismi-videosarjan osa julkaistuu viikon kuluttua, aiheena tuolloin ruoka, ruokahävikin pienentäminen ja kuukausittaisen ruokabudjetin kohtuullistaminen. 

Leppoisaa lauantaita kaikille!

Miia_signerina2015.jpg


OKV_INFOCONTACT.jpgOKV_Bloglovin.jpgOKV_Instagram.jpgOKV_Facebook.jpgOKV_Pinterest.jpg

Toivepostaus – Ennen ja jälkeen sisustusmuutoksen & tavaroiden karsimisen!

Jana, Ulla ja M esittivät eilisen Buustia kevätkarsintaan -postauksen yhteydessä toiveen vertauskelpoisesta kuvamateriaalista vuoden 2012 ja 2016 sisustustyyleistä ja tavaramäärässä tapahtuneista muutoksista. Tässä muutama kuvakollaasi, joiden avulla työn määrää on helpompi hahmottaa. Tavaraa oli karsittu reippaalla kädellä jo nelisen vuotta, mutta villiintymiseni pehmeisiin sävyihin, kromiin ja luksukseen sai hetkellisesti kodinkin aivan sekaisin. Kauniitahan nuo kaikki hopeaa hohtavat tavarat yksittäin olivat, mutta huh mikä määrä ja runsaus… Näitä vanhoja kuvia katsellessa alkaa tavaraähkyn aiheuttama hikikin puskea päälle. 🙂

Omakotivalkoinen_13042016_4261.jpg

Ruokailutila oli kuorutettu tilpehöörillä vuonna 2012 ja moni yksittäinen hieno idea ja tavara hukkuu tuohon sekamelskaan. Tammikuussa 2015 valmistunut keittiöremontti teki luonnollisesti suuren muutoksen koko kodin yleisilmeeseen ja tuo juhlavampi sisustustyyli olisi hillitymmässä mittakaavassa näyttänyt varmasti paremmalta uuden keittiön kanssa. Vanhassa sisustustyylissä ei itsessään ole mitään vikaa, mutta omaa tyyliäni se ei totisesti ollut. 🙂

Omakotivalkoinen_13042016_4262.jpg

Keittiössä muutos on enimmäkseen rakenteellinen ja kuvat eivät mielestäni ole suoraan vertailukelpoisia. Pienemmät asiat voi kuitenkin rinnastaa ja vanhassa tyylissäni eniten häiritsee tuo pienen tilpehöörin määrä jokaisessa rakosessa, hyllyssä ja kolosessa. Ikkunan edustakin on täytetty siivousaineilla, miksi oi miksi kun kaappitilaakin oli niille ihan sopivasti olemassa. 😀

Omakotivalkoinen_13042016_4259.jpg

Olohuone on kuin kaksi eri kotia ja kohdetta, ei uskoisi että kyseessä on sama tila neljän vuoden erotuksella. Ennen vanhaan yhdestä huoneesta löytyi vähän kaikenlaista – oli muhkeaa mattoa, punoskoreja, ziljoona erilaista koristetyynyä, hopeiseksi suhuteltuja koristeoksia, tekstitarroja, seinävalaisimia, shampanjatelinettä kukkaruukkuna, kromia, silkkiä, bling-blingiä… Tässä oikein hengästyy kun kirjoittaa mitä kaikkea yksi pieni olohuone on sisältänyt. Nättiähän tuolloinkin oli ja itse olin tietysti onneni kukkuloilla kaikista ihanista tavaroistani, mutta herttinen sentään, ei ihme jos koin kotini muuttuneen ahdistavaksi paikaksi tuossa tavarapaljoudessa. 🙂

Omakotivalkoinen_13042016_4258.jpg

Kaappien sisällä on tapahtunut myös muutoksia – leffakokoelmani on siirtynyt nettiin ja ainoat fyysisessä muodossa olevat elokuvat ovat tytön Disney-kokoelmaan kuuluvat plätyt. Varastoitavaa sisustustavaraa ei ole enää nimeksikään, ennen muinoin tilpehööriä löytyi vähän joka huoneesta ja kaapista. Varsinkin kynttilöitä olin kerännyt sellaisen määrän että niiden polttamiseen meni vuosi jos toinenkin. Nyt olen siinäkin asiassa maltillisempi, kruunukynttilöitä lukuunottamatta kaikki kynttiläni ovat esillä ja niitä tulee poltettua säännöllisesti. Pientä elektroonista krääsää ja muuta sekalaista löytyi monta Ikean edesmenneen Kasset-sarjan laatikollisen verran. Nykyisin en omista laatikoitakaan ja sekalaisen tilpehöörin voi laskea yhden käden sormilla. 

Omakotivalkoinen_13042016_4256.jpg

Työkalujen määrä on enää vain murto-osa siitä mitä hillosin kaapeissani aikaisemmin ja näidenkin joukosta suurin osa kuuluu ns. varmuusvarastoon tulevaisuuden mahdollisia tarpeita silmällä pitäen. Siististi järjestetystä lokerikkojemmastani löytyi ennen vanhaan vara-saranoita, useampi antenniliitin, huonolaatuisia nauloja, rikkinäisiä muovitulppia ja muuta mukavaa. Säästin kaikki huonekalujen mukana tulleet ylimääräiset mutterit ja ruuvitkin, joiden joukosta ei koskaan kuitenkaan löytynyt oikeaa lisäosaa sen hetkisiin timpurointeihini. Oli täysin turhaa työtä ja päänvaivaa etsiskellä roinan joukosta yhtään mitään… nyt tilanne on paljon parempi ja näen yhdellä vilkaisulla missä oikean kokoinen ruuvi luuraa, vai joudunko lähtemään rautakauppaan ruuvinhakureissuun. 

Omakotivalkoinen_13042016_4257.jpg

Vaatteita voi järjestää monin eri tavoin ja ainoa huomioitava seikka on niiden helppo käytettävyys. Kaappiin nätisti asetellut boksit ja korit pitävät hyllyt siisteinä, kunhan vaan muistaa mitä vaatelajia missäkin boksissa on. Kengät ovat säilytyksen suhteen hankalimmasta päästä, ne vievät paljon tilaa eikä niitä voi pinota päällekkäin ilman kenkälaatikoita, ellei tahdo kulkea ryttyisissä ja vääntyneissä saappaanvarsissa. Vanhoista kuvista näkee miten suuri kehitys on tapahtunut jo pelkästään organisointi- ja järjestelykyvyissäni. Silmä on harjaantunut näkemään asiat paremmin ja vaate- sekä kenkäkuorman pienentyminen on mahdollistanut erilaisten viikkaustapojen kokeilun avoimesta säilytyskokonaisuudesta umpinaisiin laatikoihin. 

Omakotivalkoinen_13042016_4260.jpg

Makuuhuoneessa nautiskellaan nykyisin keveästä mielestä ja levollisesta tunnelmasta. Koristetyynyjä en petauksessa käytä enää ollenkaan ja kaikki sellainen pieni nysvääminen päiväpeittojen suoristelun ja torkkupeittojen asettelun kanssa on jäänyt pois. Luhdan Pilvi-päiväpeiton voi heittää sängylle miten päin hyvänsä, peitot ja tyynyt saavat olla rennosti rempallaan. Ihana kun iltaisin voi pujahtaa peiton alle ilman petauksen purkamista. Säästyy aikaa sekä illalla että aamulla, kun sänky on pedattu 10 sekunnissa. 🙂

Jos sinulta jäi eilisiltainen karsimisvinkkejä sisältänyt kevätbuusteripostaus väliin, voit käydä lukemassa sen TÄÄLTÄ!

Aurinkoista päivänjatkoa kaikille!

Miia_signerina2015.jpg


OKV_INFOCONTACT.jpgOKV_Bloglovin.jpgOKV_Instagram.jpgOKV_Facebook.jpgOKV_Pinterest.jpg

Raivausmetodini – Buustia kevätkarsintaan!

Minulta on alkuvuoden aikana useasti toivottu buusteripostausta kevätraivaukseen sekä vinkkejä tavaran turhuuden tai tärkeyden todentamiseen. Marie Kondon hitti-ilmiöksi kasvaneessa KonMari -metodissa tavarat lajitellaan omiksi ryhmiksi ja samalla tavalla olen itsekin toiminut: Vaatteet, kengät, sisustusesineet, lehdet ja kirjat, paperit, astiat ja tilpehöörit ovat jokainen omia ryhmiään ja niiden sisältö käydään läpi yksityiskohtaisesti tavara kerrallaan. Oma raivausrutiinini ei suoranaisesti sisältänyt KonMarista tuttua kysymystä esineen tuottamasta ilosta (does this bring me joy), mutta tuo kysymys lieneen niin sisäänrakennettu, että väkisinkin asiaa tuli miettineeksi. 🙂

Omakotivalkoinen_26012016_0915.jpg

Tavaran läpikäymisen esimerkkinä käytän sisustustavaraa ja huonekaluja, joita tuli runsain mitoin karsittua pois vuoden 2013 ja 2014 aikana. Suurin osa poistuneista tavaroista oli ostettu ja hankittu täysin oikein perustein silloisen sisustustyylini mukaisesti. Pitkään haikailemani kaunis ja juhlallinen luksusta huokuva sisustustyyli osoittautui kuitenkin vääräksi valinnaksi ja vuoden jälkeen olin niin ähkyssä että inhosin omaa kotiani – kaikkea oli liikaa, jokainen paikka oli kuorutettu täyteen ja entinen levollinen tunnelma tuntui raskaalta ja tunkkaiselta. Asian tajuaminen ei ollut helppoa eikä yksinkertaista, se oli kova ja kallis kolaus jonka seurauksena koti oli mylläyksen alla pitkään. 

Omakotivalkoinen_03042016_2723.jpg

Muistan istuneeni olohuoneen lattialle miettimään mikä minua kotona ollessa eniten häiritsee ja vastaus oli täysinäisyys. Huonekalut peittivät lähes jokaisen seinäpinnan, kaapit olivat isoja, maljakoita oli kaikkialla, petaus oli todella muhkea ja sohvakin täynnä koristetyynyjä. Kaappien sisällä vallitsi onneksi järjestys ja harmonia, mutta paljon löytyi myös tarpeetonta tavaraa. Siisteillä pinoilla ja hienoilla järjestystä ylläpitävillä bokseilla voi helposti huijata itsensä ajattelemaan että kaikella on paikkansa – näin tein minäkin! Todellisuudessa moni tulee varastoineeksi turhaakin tavaraa siisteihin säilytyslaatikoihin ja samalla kun laatikoiden sisältöä käy läpi, kannattaa pistää tyhjeneet laatikot ja lokerikot surutta syrjään.

Omakotivalkoinen_22012016_0776.jpg

Ensimmäisenä otin Ikean ison sinisen kestokassin käteeni ja kävelin se kainalossani jokaisen huoneen läpi, poimien sinne itsestään selvät turhakkeet ja sellaiset tavarat joista tiesin heti etten sitä tule lähtönsä jälkeen kaipaamaan. Puolen tunnin pikaraivauksen tuloksena oli kaksi Ikea-kassilista kiertoon ja kirppikselle lähtevää rompetta. Noin kuukautta myöhemmin tein saman kierroksen ja sain aikaiseksi yhden kassillisen sekalaista sisustustavaraa, kodin tilpehööriä ja vaatetta. Tämän jälkeen tavaroiden läpikäyminen vaikeutui huomattavasti ja huomasin pyöritteleväni usein samoja tavaroita juupas-eipäs-ajatuksella käsissäni. Moni turha tavara päätyi jemmaan kaapin perukoille, vaikka tiesin etten niitä tarvitse mihinkään enkä saa niistä oikeastaan iloakaan. En ollut kuitenkaan valmis tekemään luopumistyötä niiden osalta ja koin helpoimmaksi jättää asian hautumaan hetkeksi. Tämä on mielestäni loistava keino antaa prosessille aikaa kehittyä omassa päässä – kaikkea ei tarvitse saada valmiiksi heti eikä kohtakaan, tavaroiden henkinen ylivalta on yllättävän suuri eikä sitä osaa aavistaa ennen kuin on itse kokenut sen raakuuden. Jokunen silmäpari saattaa siellä pyörähtää nyt ympäri, mutta totta on että tavara ja mammona pyörittää maailmaa ja meitä ihmisiä. Mielikuvien kautta luodaan tarpeita ja joskus homma menee överiksi kuten minulla sisustusharrastuksessani vuonna 2012 meni. Asioista voi kuitenkin ottaa opiksi, opetella tuntemaan itsensä, heikkoutensa ja vahvuutensa paremmin, sillä jokaisesta meistä nämä molemmat puolet löytyvät.

Omakotivalkoinen_22012016_0887.jpg

Itselleni vaikeimpia läpikäytäviä ovat olleet kodin pienemmät tavarat, eli ne joilla saa luotua sitä ihanaa tunnelmaa tupaan – maljakot, kehykset, ruukut, koriste-esineet, koristetyynyt, torkkupeitot, valaisimet, verhot, lakanat… Näitä kertyy helposti yli oman tarpeen jo ihan siitäkin syystä että niitä on niin helppo ostaa trendien vaihtuessa. Olisikohan se ollut vuosi 2012 kun tulin ostaneeksi niin suuren määrän erilaisia ja eri värisiä koristetyynynpäällisiä etten enää tiennyt mihin säilön niitä. Jokaiselle oli (mukamas) tietty tarkoitus ja pitihän niiden kanssa olla saman sävyiset kynttilätkin… ja myöhemmin lakanatkin, ja servetitkin ja… Tuolle polulle on minunlaisen nopeasti innostuvan ja vaihtelunhaluisen ihmisen helppo lähteä ja ennen kuin tajuaakaan, on kaapit jo täynnä. Se tunne kun tajuat että tulit ostaneeksi jotakin jota et lopulta oikein tarvitsisikaan on kauhea, päälimmäisenä on pettymys omaan valintaan ja harmistus tavaran olemassa olosta – mitähän tällekin nyt teen, minne tämän laitan…

Omakotivalkoinen_06042016_2847.jpg

Kävin aktiivisen raivaamisen ja sisustustyylin radikaalin muutoksen aikaan tavaraa läpi kuukausittain. Pienemmissä osissa työmäärä oli siedettävä ja välissä olleiden taukojen aikana moni ympyrää pyörinyt ajatus täsmentyi. Viikkosiivouksen yhteydessä pitelin käsissäni montaa tavaraa, joiden suhteen yritin miettiä minne ne sijoittaisin ja ovatko ne todella säästämisen arvoisia. Tärkein kysymys oli tuovatko elämääni lisäarvoa tai helpottavatko ne arkeani. Epäröimistä aiheuttavat esineet ovat 99%:sti turhaa kuormaa ja syyt niiden säästämiselle ovat monenlaisia. Joku ei halua pistää hyvää tavaraa pois koska kokee sen menevän hukkaan, toinen ajattelee asiaa rahan kannalta ja laskee mielessään menetetyt eurot mikäli tavaralle antaisi uuden elämän jonkun muun kotona. Oikeasti tavara on menettänyt arvonsa jo siinä vaiheessa kun se on kannettu kaupan ovesta ulos ja viimeinen ripe siitä häviää kun se hylätään kaapin perukoille. Kukaan ei menetä mitään jos tavara jatkaa elämäänsä omistajansa kätköissä, mutta joku voi saada jotakin tärkeää ja arvokasta toisen hylkäämästä tavarasta.

Omakotivalkoinen_06042016_2815.jpg

Tavaran raivaamisen idea ei ole tehdä arjesta vaikeaa, vaan helppoa ja yksinkertaista. Turhien tavaroiden poistaminen elämästä vie mukanaan myös turhaa henkistä painetta, se helpottaa kotona toimimista, siivouksen sujuvuutta ja keventää mieltä myös alitajunnallisesti – vähemmän muistettavaa, huolehdittavaa ja hoidettavaa. Sakset, veitset, leikkuulaudat, kattilat, tyynyt, matot ja valaisimet ovat malliesimerkki sellaisesta tavarasta joita tarvitsemme toimivan arjen pyörittämiseen. Kohtuus kuitenkin kaikessa, saksia ei tarvita laatikkokaupalla eikä leikkuulautojakaan enempää kuin mitä aktiivisesti käytetään. Käyttämättöminä lojuvat tupla- ja triplakappaleet kannattaa kierrättää eteenpäin ja säilyttää vain sellaiset arjen tarvikkeet jotka toimivat ja ovat tarpeellisia. Erikseen on sitten vielä tunnesyistä säilytettävät tavarat, jotka käyttötavaroita useammin kuuluvat koristeosastolle. Tunnepuolen arvoa on vaikea määrittää eikä kukaan voi tehdä toisen ihmisen puolesta päätöstä tavaran tärkeydestä tai tarpeettomuudesta. Omaa suhtautumistaan muistoarvoltaan tärkeisiin tavaroihin kannattaa kuitenkin tarkastella, sillä syvällä sisimmässä voi piillä montakin vastausta siihen miksi tavara hallitsee mieltä ja miksi kokee että koti on kaaoksessa.

Omakotivalkoinen_09022016_762176.jpg

Omat vinkkini jokaiselle tavaran raivaajalle ovat seuraavat:

  • Älä myllää kerralla koko kotia hyrskynmyrskyn, pilko koti pienempiin osiin.
  • Käy tavarat läpi ryhmissä tai huone kerrallaan, kumpi tuntuu luontevammalta kodin kokoon ja tavaramäärään nähden.
  • Vie kierrätykseen menevät turhat tavarat mahdollisimman nopeasti pois.
  • Pakkaa luopumisen tuskaa aiheuttavat ehkä-tavarat laatikoihin ja vie pois silmistä, esim verkkovarastoon tai autotalliin. Kirjoita laatikon kylkeen päivämäärä koska se on pakattu ja jos et ole vuoteen tarvinnut laatikosta mitään etkä edes muista mitä siellä on, vie laatikko avaamattomana suoraan lahjoitukseen tai anna ystävälle kirppismyyntiä varten.
  • Iloitse pienestäkin edistymisestä ja onnistumisesta! Positiiviset tunteet motivoivat jatkamaan!

Tunnelmallista myöhäisiltaa kaikille!

Miia_signerina2015.jpg


OKV_INFOCONTACT.jpgOKV_Bloglovin.jpgOKV_Instagram.jpgOKV_Facebook.jpgOKV_Pinterest.jpg

Facebook-yhteisö KonMari Suomi | Vertaistukea tavaran taltuttajille!

Ilta-Sanomien sivuilla esiteltiin eilen KonMari Suomi -yhteisöä Facebookissa ylläpitävän Mira Ahjoniemen ajatuksia konmarittamisesta ja siitä miten suurta apua ja hyötyä tuon japanilaisen raivaus- ja siivousmetodin toteuttamisesta on hänelle ollut. Ilta-Sanomien juttu on lyhennelmä ET-lehdessä julkaistussa haastattelusta, jonka voi lukea kokonaisuudessaan TÄÄLLÄ. KonMari-hypen alkaessa olin omassa raivausprojektissani jo loppusuoralla, mutta Marie Kondon kirja oli silti erittäin kiinnostava ja hyvin motivoiva, suosittelen sen lukemista kaikille jotka kaipaavat elämäänsä järjestystä. Myös KonMari Suomi yhteisöön kannattaa Facebookissa liittyä, mikäli kaipailet vertaistukea, motivaatiota ja tsemppausta oman kodin tavaroiden organisointiin, järjestelyyn ja karsintaan. 

Omakotivalkoinen_07032016_7677.jpg

Liityin kyseiseen ryhmään jokin aika sitten ja käyn säännöllisin ajoin inspiroitumassa siellä. 🙂 Ryhmä on täynnä huikeita tarinoita oikeiden ihmisten kodeista, ongelmakohdista ja raivausprojekteista. Siellä voi kysyä neuvoa, jakaa omia vinkkejä sekä keskustella tavarasta ja sen määrästä yleisemmällä tasolla – mikä on tarpeeksi, miten punnita tavaroiden tarpeellisuutta ja niiden tuottamaa iloa, jota KonMari -metodissa painotetaan. 

Omakotivalkoinen_07032016_7676.jpg

Kotimaisten konmarittajien Facebook-ryhmä on suljettu yhteisö, joten sen sisältöön pääsee käsiksi ainoastaan lähettämällä liittymispyynnön ryhmän ylläpitäjälle. Tämä on minusta erittäin hyvä juttu, sillä moni ryhmäläinen jakaa ajatuksiaan hyvinkin henkilökohtaisella tasolla – meitä tavaran taltuttajia on moneen junaan, pienestä vähentäjästä rajuun karsijaan. 🙂 Mikäli aihe on ajankohtainen ja tunnistat itsessäsi konmarittajan elkeitä, tule liittymään aktiiviseen ja innostuneeseen joukkoomme! Ryhmän löydät Facebookista nimellä KonMari Suomi. 🙂

Kivaa iltaa kaikille!

Miia_signerina2015.jpg


OKV_INFOCONTACT.jpgOKV_Bloglovin.jpgOKV_Instagram.jpgOKV_Facebook.jpgOKV_Pinterest.jpg

Piensisustaminen & minimalismi – Tunnelmaa vähällä tavaramäärällä!

Minimalistinen koti on monen mielikuvissa tyhjyyttä kumpuava ja niin pelkistetty, että se näyttää keskeneräiseltä. Tästä mieliin piintyneestä ajatuksesta huolimatta minimalistikin voi sisustaa kotiaan, nauttia väreistä ja kauniista tavaroista, ostella silloin tällöin uusiakin juttuja. Kaiken A ja O on laatu ja määrä – ostetaan harkiten, panostetaan laatuun, eikä koskaan hamstrata yli oman tarpeen. En tiedä onko joku jossakin keksinyt jo termiä tälläiselle uuden ajan minimalismille, mutta itse kutsun sitä jalostetuksi materialismiksi. Sen sijaan että haetaan turvaa ja vaurautta runsaasta tavaramäärästä, halutaankin hallita omaa tavarapaljoutta ja kuormaa keventämällä saada elämästä yksinkertaisempaa ja laadukkaampaa, vapauttaa resursseja tavaran huoltamisesta ja omistamisen tuomista vaatimuksista henkisen puolen nautintoihin ja mielekkäämpiin asioihin, kuten harrastuksiin ja ihmissuhteiden ylläpitoon.

Nykypäivän nuoret haaveilevat edelleen omakotitaloasumisesta, mutta ero oman ikäluokkani nuoriin vuosituhannen vaihteessa on hurja. Silloin haaveiltiin hulppeista taloista, isoista tonteista, useista sadoista neliöistä ja kerroksista, uima-altaista, kahdesta mersusta ja vaikka mistä. Ihmisiä arvotettiin omaisuuden mukaan, mitä enemmän tavaraa omisti, sen paremmin näytti menevän. Nykypäivän nuoret ovat enemmän jalat maassa ja haaveetkin maltillisemmat, suurten neliöiden ja näyttävyyden sijaan arvostetaan elämisen helppoutta, sitä pientä punaista tupaa ja omaa pikku perunamaata… eikä haittaa vaikka pihassa olisi Lada. 🙂

Omakotivalkoinen_23022016_1942.jpg

Omakotivalkoinen_23022016_1924.jpg

Minimalistisella kodilla voi pintansa alla piillä useita eri merkityksiä:
1) Ulkoisesti vähäeleiseltä ja väljältä näyttävä koti saattaa kätkeä sisäänsä useita kymmeniä tuhansia tavaroita hyvin varastoituna ja kalusteisiin jemmailtuna. Tällöin puhutaan minimalistisesta sisustustyylistä, jossa luodaan tarkoin harkittu minimalistinen tunnelma vähentämällä esillä olevaa tavaramäärää. Näissä kodeissa vaihdellaan kausivärejä usein, jemmoista löytyy aina sesonkiin sopivia piristäviä pienesineitä ja tekstiilejä, joilla mm. värimaailmaan saa uutta ilmettä. 
2) Yhtä väljältä, avaralta ja riisutulta näyttävä koti voi olla myös minimalistista elämäntapaa noudattavan asuinympäristö. Tavaraa ei esimerkki ykkösestä poiketen säilötä kaapeissa, varastoissa eikä laatikoissa ja kaikki ylimääräinen on karsittu kokonaan pois. Trendejä ei seurata eikä vaihtuvuuttakaan välttämättä kaivata. Kotia ei ole sisustamalla sisustettu, tavarat ovat useimmiten löytäneet paikkansa käyttötarpeen mukaan ilman visuaalisia hienouksia. 
3) Sitten on vielä edellä mainittujen lukuisat erilaiset variaatiot, joita onkin jo paljon vaikeampi määritellä. Jokaisella tavaralla ja kalusteella on näissä kodeissa yleensä paikkansa ja tarkoituksensa, ylimääräisistä tavaroista pyritään pääsemään eroon, koti on sopivalla tavalla väljä muttei kuitenkaan tyhjä… Itse koen kuuluvani variaatioiden ryhmään, minimalistiset arvot ovat monilta osin minulle tärkeitä, mutta vaihtelunhaluni ja rakkauteni sisustamiseen tuovat rosoisuutta ja ristiriitoja kokonaisuuteen. 🙂

Omakotivalkoinen_23022016_1926.jpg

Minimalistisuuteen pyrkiminen ei aina ole yksinkertaista ja olen joutunut miettimään monia ristiriitaisuuksia omien toiveiden ja tarpeiden välillä. Kun jokaisella tavaralla ja esineellä on paikkansa, tuo uuden tavaran ilmaantuminen mukanaan kaaoksen. Niinkin pieni uusi asia kuin viherkasvi saattaa aiheuttaa koko kodin mylläyksen, jossa jokainen pientavara vaihtaa paikkaa. Vaihtoehtona olisi tietysti antaa vain olla ja sulloa uusi kasvi johonkin minne se jotakuinkin mahtuu, mutta itse en tuosta tavasta tykkää. Minulle “johonkin vaan laittaminen” edustaa tavarakaaoksen alkua – ensin oli yksi, sitten kaksi ja kohta kymmenen tavaraa joilla ei ole omaa paikkaa. Takaraivossani kummittelee edelleen muistot menneestä, niistä tuhansista vaatteista ja kaapit täyttävistä tilpehööreistä joita vuosikaudet karsin saadakseni kodin hallintaani… ja vuoden 2012 sisustusbuumista jonka seurauksena meinasin joutua ojasta allikkoon. 

Nykyisin tuleekin mietittyä jokaisen ostoksen kohdalla miten se sopii olemassa olevaan sisustukseen, mihin sen laittaisin, mitä muutoksia joutuisin sen vuoksi tekemään. Parin euron arvoinen ihanakin tavara jää hyvin usein kauppaan juuri näistä syistä. On ollut suuri työ opetella ymmärtämään ettei kaikkea kaunista todellakaan tarvitse omistaa ja saada, aina tulee ihanampia, upeampia, tarpeellisempia ja kauniimpia tavaroita ja jos kaiken ostaisin, niin hukkuisin tavaratulvaan. Välillä kelkka kääntyy kokonaan ympäri ja poden tavaraähkyä, sellaisina hetkinä on helppo käydä kiertelemässä kaupoissa siskojen ja ystävien makutuomareina kun mikään näkemäni ei tunnu niin merkitykselliseltä että haluaisin hankkia sen itselleni. 🙂

Omakotivalkoinen_23022016_1938.jpg

Omakotivalkoinen_23022016_1940.jpg

Tästä hieman pitkäksi venähtäneestä alkujohdannosta päästäänkin viimein postauksen varsinaiseen aiheeseen, eli siihen miten saa luotua kodikasta tunnelmaa vähällä omaisuudella. 🙂 Näitä tuoreita olohuonekuvia katsellessa ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen minimalistinen sisustus, tavaraa tuntuu olevan ensi vilkaisulla runsaasti, joidenkin makuun kenties liiankin paljon. Vaikka tila on hyvin valkoinen, se ei kuitenkaan näytä värittömältä, saatat ehkä ajatella miten vaikeaa tuollaista hyllyhökötystä on siivota, miten hankalaa on pyyhkiä pölyjä kun pientä tavaraa on niin paljon…

Omakotivalkoinen_23022016_1931.jpg

Omakotivalkoinen_23022016_1935.jpg

Yllätytkö jos sanon että hylly sisältää 27 tavaraa, sisältäen kasvit, kirjat, kaiken? 🙂 Piensisustamisella voi hyvin hämätä katsojaansa, luoda erilaisia tunnelmia jopa yksinkertaisen kalustuksen keskelle. Tavaroita ei määrällisesti tarvita paljoa, eikä haittaa vaikket omistaisi yhtään virallista koriste-esinettä tai kynttilää. Kasvit, kukat, lehdet, kirjat ja muut arkiset tavarat riittävät mainiosti kodin koristeluun, tärkeintä on niiden asettelu. Tyhjää tilaa ei pidä pelätä, tavaroiden ympärille saa jättää reilusti ilmaa. Kirjoista ja lehdistä saa houkuttelevia asetelmia vaakatasoon pinottuna, kasveja ja kukkia voi sommitella sinne tänne fiiliksen mukaan. Säilytyslaatikot voi jättää näkyville, pinota vaikka päällekkäin pikkupöydäksi ja laittaa valaisimen siihen päälle. Sisustettaviin tiloihin voi tuoda pientaravaa myös muista huoneista, asetella kirjoja makuuhuoneeseen olohuoneen sijaan, tai tuoda korurasian olohuoneen puolelle, mikäli käytettävyys sen sallii. 🙂

Loppusilauksen saat toteutettua valaistuksella, kattovalaistuksen lisäksi tarvitaan epäsuorasti siivilöityvää valoa, tilasta ja sen koosta riippuen pari kolme kappaletta. Omassa olohuoneessani on kaksi pöytävalaisinta iltatunnelmointiin, &traditionin tuunattu Milk-valaisin löytyy hyllystä kasvien alta ja Louis Poulsenin AJ sitä vastapäätä tv-tasolta.

Omakotivalkoinen_23022016_1954_2.jpg

Sisustusmakuja on monia, joillekin kotoisuus syntyy runsaammasta tavaramäärästä, rakkaiden esineiden luomasta runsaudesta ja niiden tuomasta tunnelmasta. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa sisustaa omaa kotiaan, tai olla kokonaan sisustamatta jos siltä tuntuu. ♥ Moni on kuitenkin herännyt viime vuosina tavarasta johtuvaan ähkymäiseen oloon, kaikea on vähän liikaa ja on ymmärretty miten paljon tavara teettää työtä. On huoltoa, siivoamista, pyykkäystä, järjestelyä, viikkaamista, puhdistamista, korjaamista… kirsikkana kakun päällä vielä karsimiseen käytettävät tunnit, tavaroiden lajittelu, pakkaaminen, niiden kanniskelu kierrätykseen, ja pahin kaikista – kirppismyynti kaikkine vaiheineen, huoh. Mitä vähemmän tavaraa, sen enemmän vapaa-aikaa, asia jonka olen saanut itse huomata näiden kahdeksan karsimisvuoteni aikana. 🙂

Inspiroivaa iltaa kaikille tavaroihin ja karvoihin katsomatta! 🙂

Miia_signerina2015.jpg


OKV_INFOCONTACT.jpgOKV_Bloglovin.jpgOKV_Instagram.jpgOKV_Facebook.jpgOKV_Pinterest.jpg

Vierailu vaatekaapissa!

Perjantain kunniaksi päätin toteuttaa yhden useimmin toivotun postauksen ja availla pitkästä aikaa vaatekaapin ovia. 🙂 Vaatteiden ja kenkien osalta on tapahtunut muutamia uudistuksia, vaihdoksia ja luonnollisia poistumia, mutta lukumäärä on pysynyt alle sadan…

Omakotivalkoinen_12022016_1353_2.jpg

Omakotivalkoinen_12022016_1361.jpg

Omakotivalkoinen_12022016_1359.jpg

Omakotivalkoinen_12022016_1363_2.jpg

Hyllykaapista vasemalta löytyy toppeja (5kpl), t-paitoja ja pitkähihaisia trikoopaitoja (yht. 5kpl), neuleita (4kpl) sekä kenkiä (7kpl). Vitriinin oikealla puolella olevasta hyllykaapista löytyy vuorostaan siistimmät puserot (4kpl), mekot (2kpl), hameet ja shortsit (2kpl) sekä housuosasto, johon kuuluu kolmet farkut ja kolmet siistimmät housut. Alimmalle hyllylle olen viikannut Parajumpersin ulkoilutakkini.

Omakotivalkoinen_12022016_1366_2.jpg

Omakotivalkoinen_12022016_1387.jpg

Omakotivalkoinen_12022016_1369_2.jpg

Keskellä olevissa kolmessa laatikossa säilytän urheiluvaatteita (sukkineen 13kpl), alusvaatteita (yht. 11kpl), sukkia (10kpl), sukkahousuja (5kpl), legginsejä (3kpl) ja sekalaisia asusteita (3kpl). 

Omakotivalkoinen_12022016_1373.jpg

Omakotivalkoinen_12022016_1375.jpg

Omakotivalkoinen_12022016_1355.jpg

Vitriinistä löytyy pikkulaukku, kello ja rannekoru, ovenkahvassa roikkuu bleiseri. 🙂 Edellä mainittujen lisäksi on 13kpl kuvien ulkopuolelle jäänyttä pukeutumiskategoriaan kuuluvaa vermettä – päälläni olevat vaatteet (5kpl) sekä eteisessä olevat takit (villakangastakki ja untuvatakki), laukut (arkilaukku ja sporttilaukku), tennarit (arkeen ja juoksuun), huivi ja pipo. Yhteismäärä vaatteille, kengille, laukuille ja asuteille on 98kpl ja edelleen mennään alle sadassa, vaikka uudet treenivaatteet kasvattivatkin kokonaismäärää (varsinkin urheilusukat). En ole asettanut tarkkaa rajaa sille miten paljon vaatteita, kenkiä tai laukkuja “saan” omistaa. Pyrin kuitenkin pitämään lukumäärän alle satasessa ihan siitä syystä, että pysyn kartalla omistamistani vaatteista ja ettei mikään vaate jää pyörimään nurkkiin turhan pantiksi. Kaapin sisälle on liiankin helppo unohtaa vaatteita, kun ne eivät joka hetki pomppaa eteen, kuten vanhassa String Systemin säilytyshyllyssäni. 🙂

Iloista viikonloppua kaikille ja huomiseen!

Miia_signerina2015.jpg


OKV_INFOCONTACT.jpgOKV_Bloglovin.jpgOKV_Instagram.jpgOKV_Facebook.jpgOKV_Pinterest.jpg

Sisustusanalyysi – oman tyylin muuttuminen & kehittyminen!

Koti ja sen sisustus on kuin raami elämälle. Raamit rajaavat kuvan ympäristöstään, kuten kotikin. Se antaa rauhaa ja turvaa, sulkien pois muun maailman. Siellä saat olla juuri sellainen kuin olet, ja juuri sen näköinen kuin olet. Raamien sisäpuolella eletään oikeaa elämää ja siellä on se todellinen keskiö missä asiat tapahtuvat – siellä missä on ihminen itse. Koti on kaunis kuori, jonka sielu on sen sisällä eletty elämä. ♥

Omakotivalkoinen_992778.jpg

En pelkää mennä yli rajojen, enkä pelkää poiketa yleisesti hyväksyttävästä valtavirrasta. En myöskään kammoksu olla osa suurta massaa. Minä toteutan omia unelmiani ja teen omaa kotia pikkuhiljaa ja omien virheiden kautta oppien. Olen sisustajana spontaani ja määrätietoinen, välillä päämäärä vaan vaihtuu lennosta kuten on nyt huomattu. 🙂 Uskoin vuosia että tahdon tietyn tyylisen kodin ja sitä kohti mentiinkin kaasu pohjassa. Matkalla kuitenkin huomasin että nyt mennään vikasuuntaan ja kovaa, jolloin oli aika tehdä käsijarrukäännös ja palata pari kilometriä taaksepäin. Tämä käännös oli riski, joka minun oli otettava. Se oli vähän samanlainen tunne kuin se, että olet vuosia tahtonut pudottaa muutaman kilon painoa, jotta henkarissa roikkuva upea unelmamekko istuisi päälle kuin valettu. Kilot kun ovat viimein karisseet ja on aika pukea mekko päälle, on se edelleen huonosti istuva vaikka näyttääkin päällä paljon, paljon paremmalta kuin ennen. Se ei vaan enää riitä, vaikka onkin ihan kivan näköinen mekko. 🙂

Yllä olevan tekstin kirjoitin teille vuonna 2013 käsitellessäni sisustustyyliäni ja sen silloisia suuria muutoksia. Pehmeät harmaansävyt ja krominkimallus olivat hetkeä aikasemmin saaneet lähtöpassit ja kurssi kohti nykyistä minimalistista valkoisempaa kotia oli otettu. Jokainen meistä käyttää sisustustaan ja kotiaan elämiseen ja tyydyttää sillä omia tarpeitaan, painopiste voi olla käytännöllisyydessä tai estetiikassa. Suurin osa meistä kuitenkin kulkee sitä kultaista keskitietä käytännöllisyyden ja esteettisen ulkomuodon välillä. Omassa sisustuksessani tahdon painopisteen ajattomille ratkaisuille. Tahdon ympärilleni helppohoitoisia materiaaleja ja avaraa tilaa, jossa ajatukset saavat vaeltaa vapaana. Tahdon selkeitä kalusteita ja tavaroita, joiden funktio perustuu muuhunkin kuin pelkkään esteettisyyteen – vähemmän massiivisia kaappeja ja enemmän avoimia ja kevyitä ratkaisuja. Kauniit ja katsomisen arvoiset esineet saavat olla esillä ja ilahduttaa minua jokaisena viikonpäivänä, myös tavallisen arkiaherruksen keskellä, kaapissa piilotellut aarteet menevät hukkaan.

Haluan kaunista, mutten vaikeahoitoista. Haluan helppoa, mutten liian pliisua ja yksitoikkoista. Jokaisessa huoneessa on oltava jokinlainen juju, joka tekee juuri tästä kodista meidän kodin. Erikoisia yksityiskohtia sisältävä keittiö, makuuhuoneen vaatekaappina toimiva String -hyllystö sekä vuosia sitten tuunaamani oksa-rekki ovat olleet minulle hyvä esimerkki siitä, että persoonallisuuden ei tarvitse olla omituista tai silmiinpistävää… eikä loppupeleissä edes kovin persoonallistakaan. 🙂

Sosiaalisen median kasvun myötä tietoa ja ideoita on saatavilla lähes rajattomasti. Jos jokin tuote on ostettavissa, on se nykyisin “kaikilla”. Jos se on itse tehty, on saman tuunausidean tehnyt moni muukin. Massasta ei pidä poiketa vain poikkeamisen vuoksi, eikä massaan kuulumista pidä kammoksua. Itse ajattelen, että parhaimmat sisustusideat ja persoonallisimmat sisustuskokonaisuudet syntyvät tarvepohjaisesti, erikoisuuden tavoittelu sen sijaan on yhtä keinotekoista, kuin tehtaalla koneellisesti patinoidut uustuotantoa olevat “antiikkiesineet”. Kun katsoo pintaa syvemmälle, huomaa, että kotimme ovat kaikessa persoonallisuudessaan ja persoonattomuudessaan erilaisia ja asujiensa näköisiä, on siellä sitten Ikeaa, itse tuunattuja juttuja tai harvinaisia designereiden prototyyppejä. ♥

Omakotivalkoinen_99378762.jpg

Minulla on tarkka visio tulevasta ja tiedän että paluu aavistuksen verran taaksepäin sisustuksessamme on vain hyvästä. Impulsiivisuus ja spontaanius on yleensä hyvä piirre ihmisessä, näin myös minulla useimmiten. Sisustamisessa täyttä höyryä eteenpäin meneminen ei kuitenkaan ole aina kaikista järkevintä minunlaiselle persoonalle, joka innostuu liiankin paljon liian nopeasti. 🙂 Itsehillintäni on monesti pettänyt sisustusasioissa, puolet niistä kerroista on johtaneet täysin turhaan rahanmenoon ja puolet ovat poikineet elämänmittaisia ja yllättäviäkin elämänkumppaneita. Minusta nämä kaikki riskit ovat olleet ottamisen arvoisia virheistäni huolimatta, sillä nyt jos koskaan olen oppinut itsestäni ja omista toiveistani oman kodin sisustuksen suhteen, ja tiedän kokemuksesta mitkä asiat ovat sellaisia joiden kanssa elän mielelläni ja pitkään saman katon alla. Kehitystyö jatkuu kuitenkin vielä…. Uskon että lopun elämää. 🙂

Nykyisin yritän pitää langat ja ohjakset tiukasti käsissäni, miettiä jo kaupassa jokaisen ihanaksi havaitsemani tuotteen kohdalla sen käyttötarkoitusta, tarvetta, hinta/laatusuhdetta sekä tietysti mahdollista “trendikkyyttä” – onko tuote sellainen joka todella itseäni viehättää, miten suuri mahdollisuus on että kyllästyn siihen, johtuuko ihastus vain uutuudenkaipuusta. Tämä taktiikka on kaikessa itsestäänselvyydessään ollut minulle kuitenkin yllättävän vaikeaa. Syitä ja perusteita puolesta sekä vastaan löytyy aina vähintäänkin yhtä monta, eikä minulla ole myöskään kristallipalloa käytössäni, josta voisin kurkistaa tulevaisuuteni toiveet ja tarpeet. 🙂 Olen vuosien aikana onnistunut kuitenkin tunnistamaan itsestäni monenlaisia tunteita, niiden eri sävyjä sekä syitä tunteiden taustalla. Oma tyylini on viimeinkin löytynyt ja nyt uskallan jo ääneenkin myöntää että tiedän tasan tarkkaan mitä haluan. 🙂

Omakotivalkoinen_7767652.jpg

Moni ehkä ajattelee, että valkoinen kotimme on kolkko paikka ja pienesineiden vähyys kuvastaa “välikaikaista kotia”. Itselleni kodikkuus syntyy monen eri asian yhdistelmästä, tärkeimpänä se että itse viihdymme omassa kodissamme ja koemme sen olevan meidän tarpeisiin passeli paketti. Minulle kodikasta on se, että tavaraa on sopivan vähän, tasoja ei ole täytetty ääriään myöten, arkiaskareet sujuvat nopeasti ja vaivattomasti ja että kotona on ilmaa ympärillä. Avointa tilantuntua arvostan itse suuresti ja se aiheuttaakin usein päänvaivaa – en voi omistaa kaikkea haluamaani. Toisaalta kohta ollaan sellaisessa tilanteessa, että minulla on jo kaikki mitä tarvitsen ja haluan, niin käytännöllisyyden kuin estetttisen puolenkin suhteen. 🙂 Artekin ritiläpenkin tosin haluan, ja kovasti haluankin… mutta sen aika ei ole vielä. 🙂 Tahdon jatkossa kiinnittää enemmän huomiota pitkäikäisyyteen ja merkityksellisyyteen, pelkkä kauneus ei enää saa olla syy ostaa ja haalia tavaraa ympärilleen. 

Tilaa, avaruutta, valoisuutta, luonnollisuutta, helppoutta, minimalistista elämänhallintaa ja kauniita esineitä sopivassa suhteessa edellä mainittuihin. ♥ Tuo litania kuvaa aika hyvin sitä mihin olen pyrkinyt ja minne matkani edelleen johtaa. Ehkä jonain päivänä pääsen perille. 🙂

Lempivärini valkoinen on minulle paljon muutakin kuin pelkkä väri. Se edustaa ajattomuutta, rauhallisuutta ja selkeyttä. Valkoisessa ympäristössä on helppo rentoutua, olla luova ja keskittyä tehtäviinsä, kuten työhön, elokuvan katsomiseen tai ihan vaan oleiluun. Vaivattomasti huolettavien materiaalivalintojen ansiosta se on meidän perheelle myös käytännöllinen väri. En joudu tinkimään omaa silmääni miellyttävästä esteettisyydestä, enkä myöskään lapsi- ja eläinperheeseen vaadittavasta käytännöllisyydestä. 

Kodissamme on useita samankaltaisia elementtejä – valkoista väriä, pyöreitä pöytiä, String System -hyllystöä, Pappelinan muovipunosmattoja, terästuoleja (ruoka-, baari-, ja nojatuolit), runsaasti yrttejä ja viherkasveja, Artekin klassikkovalaisimia, mustavalkoisia tekstiilejä… Joidenkin mielestä valintani saattavat olla tylsiä ja “varman päälle” pelailua. Tämä ei kuitenkaan ole totuus, sillä kotimme sisustus on pääsääntöisesti järkisyistä rakennettu ajaton ja helposti muunneltava kokonaisuus, joka yhdistää kaikki tarpeemme 80m2 kokoiseen tilaan. Arvostan korkeasti hyvää designia sekä laatua, rakastan sydänjuuriani myöten valkoista väriä, ja haluan ajatella että kotimme on kuin ajaton ja valkoinen paperiarkki, joka päästää taiteilijan luovuuden valloilleen kerta toisensa jälkeen, meidän taiteena toimii itse elämä. ♥ 

Omakotivalkoinen_6637267.jpg

Tulevaisuuden päämääräni on miettiä kodin erilaiset tärkeät käyttötarkoitukset ja suhteuttaa ne kodin kokoon ja sisustushaaveisiini. Pienessä kodissa kaikki asiat ovat intiimejä ja toisen läsnäolo on selkeämmin havaittavissa. Kaikille tämä ei luonnollisestikaan ole optimaalisin asumisvaihtoehto, mutta itse tykkään siitä että oma perhe elää “iholla”. En tarkoita tällä sentään perhepedissä nukkumista tai että ruokapöytä sijaitsisi vessassa, vaan sitä että jokaisella asukkaalla on oma pieni paikkansa rauhoittumiseen ja yksityisyyteen, mutta suurin osa asioista tapahtuisi kuitenkin yhteisissä tiloissa. Siksi itse kannatan esimerkiksi avokeittiön ja olohuoneen yhdistelmää. 🙂

Olen ottanut tavoitteekseni myös sen, että lakkaan haaveilemasta asioista joista ei minulle ole mitään konkreettista hyötyä. Pyrkimykseni on maksimoida oman kodin neliöt ja saada kodista entistäkin avarampi, olematta kuitenkaan tyhjä tai keskeneräisen näköinen. Haluan myös kehittyä tiedostavammaksi kuluttajaksi niin sisustustavaroiden, ruoan, vaatteiden, elokuvien kuin muiden ostettavien juttujen ja palveluiden osalta. Samalla haluan haastaa itseni kokeilemaan uudenlaisia ajattelutapoja kaikissa elämän osa-alueissani työstä vapaa-aikaan ja hankinnoista kierrättämiseen. Saa nähdä miten pääsen vauhtiin, tai siis hiljennän vauhtiani on ehkä oikeampi termi tälle uudenlaiselle suuntaukselleni. 🙂

Tämä ikivanha kirjoitukseni kuvaa osuvasti omassa elämässäni nykyisin toteutuvaa minimalistuutta – tärkeisiin asioihin panostamista ja turhasta luopumista. Samalla kun olen työstänyt ulkoisia asioita (kotia, vaatekaappia) tavoittemaani suuntaan, olen onnistunut kasvamaan myös henkisellä tasolla. Olen luopunut paljosta, kuten muutamista tärkeistä ihmissuhteista, mutta saanut tilalle tasapanoisuutta ja oman itsensä tuntemisen aikaansaaman itsekunnioituksen. Voisin mieluusti turista teille sisustuksen vaikutuksesta henkiseen tasapainoon, mutta jätetään tuo paatos tästä kilometrin pituiseksi venyneestä postauksesta kuitenkin väliin. 🙂 Totean tähän loppuun lyhyesti, että olen saavuttanut lähes kaikki tavoitteeni ja päätepysäkki siintää jo horisontissa. 🙂

Minimalism_Quotes_small_byM.jpg

Yllä oleva minimalismiin liittyvä sitaatti kiteyttää oikeastaan koko taipaleeni ja nykyisen elämäntapani – Minimalismi ei ole minkään puutetta, se on yksinkertaisesti vain sitä että elämässä on kaikkea sopivasti. ♥ 

Aurinkoista lauantaita kaikille!

Omakotivalkoinen_Miia.jpg


Facebook.jpginstagram.jpgBloglovin.jpgPinterest.jpgStyleroom.jpg