Brother P-Touch CUBE -blogiarvonta & synttärivalmisteluja

Yhteistyössä Brother Finland

Minun pieni synttärisankarini täyttää tänään 7 vuotta! ♥︎ Koko elämäni muuttui sillä sekunnilla kun tyttö otti ensimmäisen henkäyksensä hentoisen huudon säestämänä. Sitä räjähtävän rakkauden määrää on vaikea pukea sanoiksi, elämäni mahtavin päivä tuo seitsemän vuoden takainen maanantai kellon lyödessä 12:50… jolloin minusta tuli pienen prinsessan äiti! Viikonloppuna juhlitaan isosti kahteen otteeseen kun ensin lauantaina telmitään kavereiden kanssa ja sunnuntaina sitten sukulaisia kestitellen. Synttärivalmistelut on tohinalla käynnissä ja Brother P-Touch CUBE -tarratulostin surruttaa parhaillaan kaunista lahjanauhaa tytön paketteihin ja kavereiden kiitoslahjoihin…

Brother_P-Touch_Cube_OMakotivalkoinen_24

Brother_P-Touch_Cube_Omakotivalkoinen_24

Brother P-touch CUBE on täynnä uuden ajan tekniikkaa. Pieni ja tyylikäs tarratulostin toimii täysin langattomasti bluetooth-yhteyttä hyödyntäen ja se on helppo liittää älypuhelimiin ja tabletteihin maksuttomalla P-Touch Design & Print -sovelluksella (iOS ja Android-laitteille). Suomenkielisen sovelluksen avulla voit luoda lukemattomia erilaisia variaatioita kodin eri käyttökohteisiin aina satiinisesta lahjanauhasta perinteisiin nimikointitarroihin. Käytettävissä on yli 1000 symbolia ja emojia, 23 kaunista fonttia sekä 61 raamia, joilla voit halutessasi kehystää tekstisi. Tarrojen ja lahjanauhojen sävyjä on niin ikään lukuisia (katso värivalikoima TÄÄLTÄ), joista muutama esiteltynä yllä olevassa kuvassa. Valikoimasta löytyy myös silitettävää ja pesunkestävää kangastarraa lastenvaatteiden nimikoimiseen, ehdoton must have -juttu kaikille lapsiperheille, joissa päiväkoti-ikäisiä mini-ihmisiä. 🙂

Brother_P-Touch_Cube_Omakotivalkoinen_24

Brother_P-Touch_Cube_Omakotivalkoinen_24

Kompaktin kokoinen laite toimii kuudella AAA-paristolla tai vaihtoehtoisesti erillisenä lisävarusteena myytävällä virtajohdolla. Nauhakasetin asentaminen ja vaihtaminen on helppoa ja nopeaa – irroita vain laitteen etukansi ja napsauta kasetti paikoilleen. Myös P-Touch Design & Print -sovellus on yksinkertaisen selkokielinen ja helppokäyttöinen, parilla napin painalluksella saat kustomoitua täydelliset tarrat niin lasten lelulaatikoihin, yrttipurkkien kylkiin kuin lahjapaketeihinkin. 

Brother_P-Touch_Cube_Omakotivalkoinen_24

Brother_P-Touch_Cube_Omakotivalkoinen_24

Brother_P-Touch_Cube_Omakotivalkoinen_24

Hullaannuin satiininauhoista niin paljon, että innostuin tulostelemaan ja kokeilemaan niitä vähän kaikkialle, kuten kynttilän ympärille Chanel-tekstillä tuunattuna. Ostoslistalleni lisäsin mustan ja valkoisen (käänteisillä tekstiväreillä) satiininauhat, jolla aion koristella kaksi valkoista sisustustyynyä… tästä projektista lisää myöhemmin. 🙂

Alla vielä lyhyt koostevideo tästä kiireisen perheenäidinkin elämää helpottavasta nimikointikoneesta, jonka avulla kaapit ja laatikot on helppo organisoida ja kotikin koristella:

Brother_PT-P750W_tulostin_7837.jpg

Brother panostaa laitteidensa ulkonäköön ja tärkeisiin kriteereihin kuuluu sisäisten ominaisuuksien lisäksi niiden kyky kestää katseita niin toimistoissa kuin kotioloissakin. Itselleni on erityisen tärkeää että tekniset laitteet näyttävät hyvältä ja istuvat osaksi kodin sisustusta, mieluiten vielä ilman johtoviidakkoja. Brotherin tarratulostinvalikoimasta löytyy monia tyylikkäitä yksilöitä, esimerkiksi tämä Brother PT-P750W malli, joka toimii wi-fi -yhteydellä ja keskustelee tietokoneen kanssa langattomasti. Pieni, siro ja täydellinen lisävaruste kotitoimistoon.

Monipuoliseen Brother-tarratulostinvalikoimaan voit käydä tutustumassa valtuutettujen jälleenmyyjien Wulffinkulman ja Staplesin sivuilla.

Brother_P-Touch_Cube_Omakotivalkoinen_24

Seuraavaksi pyöräytämme yhdessä Brotherin kanssa käyntiin P-Touch CUBE -tarratulostimen arvonnan teidän lukijoideni kesken. 🙂 Palkinto sisältää P-Touch CUBE -tulostimen sekä kokoelman erilaisia tarra- ja satiininauhoja. Arvontaan voit osallistua kertomalla tämän postauksen kommenttiboksissa omia ideoitasi kyseisen laitteen käyttöön liittyen – mitä haluaisit nimikoida ja / tai koristella? Arvontaan voit osallistua ensi viikon keskiviikkoon 31.5.2017 klo 23:59 asti! 

Brother_P-Touch_Cube_Omakotivalkoinen_24

Brother_P-Touch_Cube_Omakotivalkoinen_24

Ihanaa keskiviikkoa ja onnea arvontaan!

Miia_signerina2015.jpg

Yhteistyössä Brother Finland – Tutustu P-Touch tarratulostinsarjaan wulffinkulma.fi ja staplesadvantage.fi


OKV_INFOCONTACT.jpgOKV_Bloglovin.jpgOKV_Instagram.jpgOKV_Facebook.jpgOKV_Pinterest.jpg

Heiluvan ruokapöydän dilemma osa 2 – Korjausyritys

Kiitoksia kaikille teille, jotka annoitte minulle vinkkejä Heiluvan ruokapöydän dilemma -postaukseen. Päätin hyödyntää neuvojanne ja kokeilla josko niistä olisi apua edes pikkiriikkisen. Kävin ostamassa uusien uppokantaisten sinkkiruuvien lisäksi tuubin puuliimaa ja huonekaluhuopaa, joiden avulla toivoin pöydän huojumisen hilliintyvän, mutta valitettavasti ongelma on korjausyritykseni jälkeen edelleen yhtä paha… 

Omakotivalkoinen_27042017_2612.jpg

Omakotivalkoinen_27042017_2613.jpg

Omakotivalkoinen_27042017_2618.jpg

Kokeilin liimausta ensiksi vain yhteen jalkaan nähdäkseni millainen vaikutus sillä tukevuuteen on. Videolla kyseinen liimajalka on erittäin tukevasti kansilevyssä kiinni ja ongelman ytimeksi vahvistui se että jalka itsessään taipuu ja joustaa L-kaaren alta alkavalta suoralta osuudeltaan. Pienemmän pöytälevyn kanssa heilunta ja joustaminen olisi varmasti lievempi, mutta ison ja painavan pöydän alla nämä jalat eivät toimi vaikka mitä tekisi. Nyt hieman harmittaa että menin liimaamaan kaikki jalat, koska nyt niitä ei enää saa irti ilman että kansilevykin kärsii… Uuden pöydän etsintä alkaakin nyt, mutta kiirettä en asian kanssa halua pitää… tarkoitus kun oli ja on edelleen että ruokapöytä olisi viimeinkin sellainen, johon voin sitoutua vuosiksi ja mieluiten vuosikymmeniksi. 🙂

Kivaa ja aurinkoista päivää kaikille!

Miia_signerina2015.jpg


OKV_INFOCONTACT.jpgOKV_Bloglovin.jpgOKV_Instagram.jpgOKV_Facebook.jpgOKV_Pinterest.jpg

Heiluvan ruokapöydän dilemma

Valkoisen Artekin 91 -mallin mukaisen kirppikseltä ostetun ruokapöytäni maalipinta on pysynyt tosi siistissä kunnossa ja sen osalta olen edelleen enemmän kuin tyytyväinen. Yksi iso vika ruokapöydässä kuitenkin on – se on alkanut käytössä heilumaan ja huojumaan, ja ongelma tuntuu menevän päivä päivältä pahemmaksi. Olen kiristänyt ruuveja lukemattomia kertoja ja kuukausi sitten vaihdoin ruuvit kokonaan uusiin ja järeämpiin, muttei korjausyritykselläni ollut mitään vaikutusta. Eilen minulla meni kirjaimellisesti kuppi nurin, kun pöydän ääreen istuessani puolillaan olevan juomalasin sisus läikkyi kuin merivesi kalastuspaatissa myrskysäällä ja kasteli puhelimeni. Jotain täytyy nyt tehdä, jotta saan tämän dilemman pois päiväjärjestyksestä…

Omakotivalkoinen_15042017_1277.jpg

Kuten alla olevasta videosta näette, ei pöytää tarvitse juurikaan tökkiä kun se jo huojuu kuin koivunoksa tuulessa. Pahinta on jos pöydän ääressä istuu samanaikaisesti neljä tietokonetta näpyttelevää ihmistä, silloin pöytä heiluu kuin Linnanmäen karuselli, eikä pöydällä parane olla juomalaseja sen enempää kuin kukkamaljakkoakaan.

Kävin Artekin myymälässä tökkimässä ja ravisuttelemassa aitoja Artekin pyöreitä pöytiä ja pakko todeta että niissäkin on havaittavissa samaa huojuntaa, vaikkakaan ei onneksi ihan tässä mittakaavassa. Nyt odotankin Artek-ammattilaisilta vastausta sähköpostiini, että olisiko heillä minkäänlaista niksiä, jonka avulla pöydän saisi tasapainotettua. Kirppispöytäni kansilevy on tukeva kuin tukki, jalatkin ovat jämäkät eivätkä taivu L-taitteesta yhtään, mutta silti pöytä on hyvin epävakaa. Lattian kaltevuudestakaan ei ole kyse ja mittasin että pöytäni jalat ovat samalla etäisyydella pöytälevyn reunasta kuin Artekin myymälässä esillä olleissa pöydissäkin, joten jalkojen paikkakaan ei voi olla syyllinen keinunnalle… 

Valkoisetpoydat.jpg

Suutuspäissäni aloin eilen katselemaan uutta ruokapöytääkin, jonka aion todellakin ostaa jos en saa tuota kirppispöytäni huojumista pikaisesti kuriin. Artekin varmasti aito ja alkuperäinen pyöreä vitivalkoinen 91-pöytä olisi unelma (tietysti :D), mutta myymälässä esillä olleiden mallipöytien heilumisen vuoksi taidan lakaista tämän unelmani maton alle pysyvästi. Ruokapöytä jos jokin on sellainen kaluste, jonka pitää olla vankka ja vakaa. Artekin pitkulainen 82B-pöytä olisi automaattinen vaihtoehto 91-mallin korvaajaksi, mutta pitkulaisessa pöydässä L-jalka ei pääse mielestäni kunnolla oikeuksiin – pyöreä muoto yhdistettynä L-jalkaan on vaan niin täydellinen kombinaatio, ettei kantikkuus oikein houkuttele…

Kartellin Four -pöydän jalkojen erikoinen asettelu näyttää kivalta ja ohut pöytälevy keveältä, mutta koska kansi on lasia, ei tämäkään ole sellainen jota voisin harkita. Muuton Base pöydässä ihastuin ohuisiin jalkoihin ja sirouteen, mutta kansilevyn alareunan levikkeestä ja jalkaliitoksen pyöristyksestä en pidä… huoh! 🙂

Puureuna_ruokapoydat.jpg

Yksi harkinnan arvoinen vaihtoehto voisi olla vanerikantinen laminoitu pöytä, jonka reunaan on jätetty puunsävyä näkyviin. Pöydässä yhdistyisi parikin seikkaa, jotka toimisivat sisuksellisesti hyvin yhteen kodin yleisilmeen kanssa. Vanerinen reuna toisi valkoiselle pöydälle ja ruokailunurkkaukseen lämpöisyyttä, ja se toimisi yhtenäistävänä yksityiskohtana tammiparketin kanssa. Samalla saisin väriparin pöydälle haaveilemastani tammipuisesta BEdesign Lily-kulhosta… Pöytämalleja löysin kaksi, joista pidän: Muuton 70/70 sekä Hayn T12 -mallin pöydät. Muuton 70/70 on ehkä hieman enemmän mieleiseni, sen ohut pöytälevy on todella siro ja teräksiset jalat hyvällä tavalla modernit ja erilaiset… pannaan siis harkintaan mahdollista pöytähankintaa varten.

Tammipoyta.jpg

Tamminen ruokapöytä on kertakaikkisen kaunis ja aina silmäni nauliintuvat Swedesen Bespoken kaltaisiin pöytämalleihin, mutta omassa kodissani tälläisestä voin vain haaveilla. Vanha tamminen parketti ei soinnu yhteen vaaleiden puunsävyjen kanssa ja siksi minun on turha tämän enempää edes miettiä moisia kaunottaria… Vinkkinä vielä: jos asioitte Helsingin keskustassa, käykäähän katsomassa Citycenterissä sijaitsevan Habitatin huonekaluvalikoimaa – siellä jos missä on upeita tammipuisia ruokapöytiä, tuoleja sekä lipastoja heille / teille jotka sellaisia etsitte. ♥︎

MustatRuokapoydat.jpg

Myös musta ruokapöytä houkuttelisi, mutta todellisuus lyö tässäkin vasten kasvoja. Ruokailunurkkaus on meillä niin pieni, ettei sinne kannata pikimustaa ruokapöytää sovitella. Kaiholla aina katselen Instagramissa isoja ruokailutiloja, joissa mustan modernin ruokapöydän päällä on upea valaisin tai parikin, ja sen ympärillä kauniita tuoleja ja paljon tilaa… Isomman ruokailutilan takia en kuitenkaan viitsi muutoin kivaa kotia vaihtaa toiseen, joten siihen on tyytyminen mitä on. 🙂 Skagerakin Georg tai linjakkaan kevytrakenteinen Hay T12 olisivat ensimmäisiä, joita harkitsisin mikäli mustalle ruokapöydälle voisin antaa mahdollisuuden. Menun Snaregade ihastuttaa pyöreän muotonsa puolesta myös kovasti…

Omakotivalkoinen_16022017_1283.jpg

Nyt vaan odottelua että Artekilla osattaisi antaa jotakin vinkkiä, mitä en ole itse tajunnut vielä kokeilla. Jonkinlaista rautalevyäkin zoomailin jalkojen ja pöytäkannen väliin, mutta tokkopa sekään auttaisi, sillä jalat ovat erittäin tukevasti kiinni kannessa nytkin. Jos siellä ruudun takana joku osaisi minua auttaa tai jos mieleesi tupsahtaa jokin dilemmatohtorin patenttiratkaisu jota voisin kokeilla, olisin ikuisesti kiitollinen! ♥︎

Aurinkoista tiistaita kaikille!

Miia_signerina2015.jpg

(Tuotekuvat Artek, Muuto, Hay, Swedese, Kartell, Skagerak, Menu. Sisältää kaupallisen linkin)


OKV_INFOCONTACT.jpgOKV_Bloglovin.jpgOKV_Instagram.jpgOKV_Facebook.jpgOKV_Pinterest.jpg

DIY – Itse tehty taulu 150x150cm – osa 3 / lisäkerros struktuuria

Kyselin viikko sitten blogini Facebook-sivun puolella mielipiteitä DIY-tauluni kohtalosta – lisäisinkö väriä vai antaisinko taulun vaan olla sellaisenaan. Enemmistö kannatti värien pois jättämistä ja asiaa puntaroituani kallistuin samalle kannalle. Otan ilon irti mustavalkoisuudesta ja lisään väriä vasta sitten jos tulevaisuudessa tahtotilaa ilmaantuu. 🙂

Omakotivalkoinen_20032017_1908.jpg

Vaikka värit jäivätkin pois kuvioista, koki taulu silti muutoksen – kauniimman ja näyttävämmän pintastuktuurin saamiseksi lisäsin rennolla otteella runsaasti mustaa maalia ja maalin kuivuttua aion sutia vähintäänkin yhtä villisti valkoista maalia sen päälle. Ideana olisi saada mustan ja valkoisen kontrasti pysymään skarppina ja minimoida sävyjen sekoittuminen harmaaksi massaksi. Taulu on tällä hetkellä aika hurjan näköinen, suorastaan hyökkäävä, ja toivon että saan sen “hengen” palautettua valkoisella maalikerroksella. Saapi nähdä kannattiko tätä struktuuripintaista riskiä ottaa vai mentiikö nyt mönkijällä metikköön. 🙂

Tässä vielä linkki, josta näette miltä se näytti ennen mustaa töherrystäni: DIY – Itse tehty taulu 150x150cm osa 2

Omakotivalkoinen_20032017_1900.jpg

Omakotivalkoinen_20032017_1907.jpg

Tänään ohjelmassa on perinteisiä maanantaipuuhia – kaupassa käyntiä, kirjastokirjojen palautusta, pyykin pesua ja muuta mukavaa ja vähemmän mukavaa tekemistä. 🙂 Huomenna ajattelin paljastaa teille yhden sisustukseen liittyvän haaveeni, joka ei ole kovin iäkäs mutta sitäkin palavammin sydäntä polttava. Helmikuusta asti olen veivannut haaveen hankintaa edes takaisin – haluan, en tarvitse, pakko saada, oletko sittenkään varma, pakkopakkopakko… ja kun tämä kyseinen juttu valtaa jo unetkin, on kai todettava että kaupathan se on tehtävä. 🙂

Ihanaa ja aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

Miia_signerina2015.jpg


DIY – Lautasliinarengas vanhasta nahkavyöstä

Bongasin Rauharentola-blogista kivan DIY-idean, jossa vanhasta nahkavyöstä tuunattiin lautasliinarenkaita yksinkertaisella tekniikalla. Ideasta inspiroituneena etsin hyppysiini kaksi eri paksuista mustaa nahkavyötä, tavoitteenani nikkaroida niistä itselleni “Balmuir-henkiset” kattauskaunisteet. 🙂

Omakotivalkoinen_16032017_1867.jpg

Omakotivalkoinen_16032017_1860.jpg

Omakotivalkoinen_16032017_1841_2.jpg

Leikkasin saksilla nahkavyön neljään 20cm pituiseen pätkään ja pyöristin päät muovista pullonkorkkia hyödyntäen. Sitten leikkasin poikkisuuntaiset lovet kumpaakin päähän 2,5cm etäisyydelle. Lovien avulla renkaan vastakappaleet saa toisiinsa tukevasti kiinnitettyä. 

Omakotivalkoinen_16032017_1836.jpg

Omakotivalkoinen_16032017_1846%20%281%29

Tässä vielä kolme erilaista DIY-versiota mustalle lautasliinarenkaalle, jonka tuunausvälineenä on pelkät sakset – ohut nahkavyö, paperinaru ja paksu nahkavyö. Jos jemmoistani olisi sattunut löytymään reikäkone (tekee reikiä mm vöihin), olisi DIY-maailma avautunut ihan uusille urille… Olisin nimittäin tehnyt nahkaisen renkaan, joka suljetaan mustalla paperinarulla kauniisti pujotellen…

Omakotivalkoinen_16032017_8237827.jpg

Omakotivalkoinen_16032017_1839.jpg

Omakotivalkoinen_16032017_1854.jpg

Omakotivalkoinen_16032017_1862.jpg

Kattauksen tuotteet: Casa Stockmann lautaset  |  Casa Stockmann pellavaservetit  |  Iittala Essence punaviinilasit  | H&M maljakko

Näillä eväillä ja asustelaatikon ylijäämillä on viikonloppuna kiva kattaa pöytä isommallekin porukalle. 🙂 Aurinkoista torstaita kaikille!

Miia_signerina2015.jpg

(Sisältää kaupallisen linkin)


 

Vuokrakodin keittiön uudistus DC-Fix Avellino Beton -kalvolla

Miehen vuokrakodin keittiön välitilan ja työtasojen uudistus sai viimein tuulta alleen, kun herra kipaisi Prismasta ostamassa rouheaa DC-Fix Avellino Beton -pinnoitusmuovia (rullan pituus 67,5cm). Pähkinälaminaatti ja hempeän vihreät seinälaatat saivat upean ja maskuliinisen lookin kolmen tunnin työllä ja 60€:n panostuksella, ei paha satsaus! 🙂  

Omakotivalkoinen_Vuokrakodin_Keittio%CC%

Omakotivalkoinen_Vuokrakodin_Keittio%CC%

Mies mietti keittiön uudistamista pitkään ja punnitsi erilaisia materiaalivaihtoehtoja öljymaalista, alumiinisiin saneerauslevyihin, lasiin ja DC-Fixiin. Muovikalvoon hän päätyi puhtaasti kustannussyistä, sillä vuokrakotiin ei raaski tonneja sijoittaa. Myös valaistuksen osalta hän päätyi kustannustehokkaaseen ratkaisuun ja hankki kaappien alle wi-fin kautta ohjattavat Philips Hue Lightstrip -älyvalot (led-lista), jotka sopivat miehen kodin muiden Hue-älyvalojen kanssa yhteen. 

Omakotivalkoinen_Vuokrakodin_Keittio%CC%

Omakotivalkoinen_Vuokrakodin_Keittio%CC%Omakotivalkoinen_Vuokrakodin_Keittio%CC%

DC-Fixin asentaminen on melkoista ähellystä ja parit ärräpäät pääsi ilmoille muovin kanssa taistellessa. Huolellinen mittaaminen ja tarkka leikkaaminen ovat asioita, joista ei kannata oikoa vaikka kuinka potuttaisi. Vinot leikkausreunat kostautuvat lopputuloksessa ja sen sain oppia kantapään kautta. Liian pitkiä pätkiä ei kannata myöskään yrittää laittaa, muovi menee helposti makkaralle ja jos sitä rempoo irti seinästä / tasosta liian kovaa, voi se venyä jonka jälkeen sen suoraksi ja ilmakuplattomaksi saaminen on mahdotonta. DC Fixin kanssa ei kannata pitää siis kiirettä, se ottaa oman aikansa ja palkitsee pitkäpinnaisen asentajansa lopputuloksella. 🙂

Omakotivalkoinen_Vuokrakodin_Keittio%CC%Omakotivalkoinen_Vuokrakodin_Keittio%CC%

Omakotivalkoinen_Vuokrakodin_Keittio%CC%

Omakotivalkoinen_Vuokrakodin_Keittio%CC%

Omakotivalkoinen_Vuokrakodin_Keittio%CC%

Omakotivalkoinen_Vuokrakodin_Keittio%CC%

Keittiötasolla majaileva Fiskarsin veitsitukki sai myös uudenlaisen lookin, kun mies halusi peittää alareunassa olleen oranssin raidan sekä kyljessä olevan oranssin merkin DC-Fixillä. Nerokas idea ja kivannäköinen lopputulos, vai mitä sanotte? Veitsien päät ovat tietenkin oranssit (kuten Fiskarsin tuotteissa kuuluukin olla), mutta mitä vähemmän sen parempi. 🙂

Omakotivalkoinen_Vuokrakodin_Keittio%CC%

Omakotivalkoinen_Vuokrakodin_Keittio%CC%

Omakotivalkoinen_Vuokrakodin_Keittio%CC%

Omakotivalkoinen_Vuokrakodin_Keittio%CC%

Eikös miehen keittiö olekin upean näköinen, ei uskoisi että kyseessä on tason ja laattojen päälle liimattu kontaktimuovi. 🙂 Näissä tunnelmissa toivottelen teille ihanaa lauantai-iltaa! ♥

Miia_signerina2015.jpg


Arrowvasen.jpgHay.jpgDCFix.jpgMoccamasterMylly.jpgMoccamasterDC.jpgSodastream.jpgFiskars.jpgArrowoikea.jpg

Valkoisen oksarekin paluu & niksi jolla estät henkareiden liukumisen

Kevään sisustuskärpänen puraisi oikein kunnolla ja kuten otsikkokin paljastaa, on vuosia sitten tuunaamani oksarekki tehnyt jälleen paluun makuuhuoneeseen. IKEA STAJLIG -teräshenkarit ovat niin ohuet etteivät ne pysyneet kunnolla kaarevalla oksalla paikoillaan, ratkaisuksi alaspäin valumiselle keksin niin nerokkaan jutun, että itsekin yllätyin luovuudestani. 🙂

Omakotivalkoinen_09032017_1665.jpg

Omakotivalkoinen_09032017_7827812.jpg

Valkoiseksi maalatun oksarekin tuunausohjeita kysytään edelleen ahkerasti, joten pieni kertaus ei liene pahitteeksi nyt kun aihe on itsellenikin ajankohtainen. Kun olet löytänyt metsästä oikeanlaisen oksan, kuivata sitä sisätiloissa parista päivästä viikkoon, riippuen missä kunnossa olet oksan löytänyt (poimittu maasta vai leikattu oman metsän puusta). Kuivumisen jälkeen kuori oksan pinnasta kaikki irtoava aines, hio oksa hiekkapaperilla sileäksi ja poista hiontapöly kostealla vanhalla pyyhkeellä tai rätillä. Tämän jälkeen voit halutessasi maalata oksan, mikä tahansa kalustemaali (esim Clas Ohlsonilta) kelpaa. Maalin väristä ja toivotusta peittoasteesta riippuen saatat joutua maalaamaan oksan pariin kertaan, oma oksani on maalattu kahdesti. 

Omakotivalkoinen_09032017_1671.jpg

Omakotivalkoinen_09032017_1674.jpg

Oksarekin ripustamiseen on monta vaihtoehtoa. Kattoon kiinnitettyihin koukkuihin sopii kaiken näköiset teräsketjut ja verhovaijerit, jotka U-muotoisesti kannattelevat oksaa ilmassa. Itse halusin oksan olevan mahdollisimman pelkistetty ja “leijuva”, ja valkoinen verhovaijeri katoaakin hyvin valkoisten seinien joukkoon, korostaen oksalla roikkuvia vaatteita. 

Omakotivalkoinen_09032017_1675.jpg

Omakotivalkoinen_09032017_1677.jpg

Oksan kaareva muoto saattaa aiheuttaa henkarien liukumista ja totesinkin että IKEA STAJLIG -henkarit ovat niin ohutta ja liukasta tekoa, että vaatteet kerääntyivät oksan keskikohtaan yhdeksi isoksi nipuksi. Sain aikoinaan lukijaltani vinkin, että oksaan kaiverretut pienet railot auttavat mikäli ongelmaa esiintyy. En kuitenkaan raaskinut rakasta oksaani alkaa kaivertamaan, sillä oksan toinen pää on ohuehko ja myös sen täytyy kestää reilusti painoa… ja esteettisistä syistä tykkään pitää oksaa juuri niin päin, että painavimmat vaatteet kuten takit tulevat oksan ohuimpaan päähän.

Henkareiden liukumista ehkäisevä niksi syntyi mielessäni ihan extemporena ollessani ruokakaupassa deodorantti-ostoksilla. Vastapäisellä hyllyllä roikkui Iberon pieniä ja läpinäkyviä hiuslenksupaketteja ja välittömästi ne nähdessäni sain ahaa-elämyksen – nuohan ovat suorastaan täydellinen apu ongelmaani! 🙂 Pujotin läpinäkyvät hiuslenksut oksan ympärille niihin kohtiin joihin halusin henkarit roikkumaan, noin 6cm etäisyydelle toisistaan, ja ne naamioituivat oksaan niin hyvin, ettei niitä huomaa paljaalla silmällä kuin ihan läheltä. 🙂

Omakotivalkoinen_09032017_1668.jpg

Semmoinen tarina ja tämmöinen on lopputulos! Ja tästä päästäänkin hyvin siirtymään huomisen postausaiheeseen, joka on olohuoneen uudelleen uusittu uusi järjestys. 🙂 Ah, olen niin kaivannutkin tätä sisustamisen kipinää, ja odottakaapas kun huomenna paljastan mitä olen olohuoneeseen kehitellyt… 🙂

Ihanaa iltaa kaikille!

Miia_signerina2015.jpg


Arrowvasen.jpgLouisPoulsen_AjFloor.jpgIkeaStajlig.jpgMica12cm.jpgClasOhlson_verhovaijeri.jpgArtek60.jpgArrowoikea.jpg

DIY – Itse tehty taulu 150x150cm – osa 2 / ohjeet

Nyt on päästy tauluprojektissa jo niinkin pitkälle että kangas on kiinni kiilakehyksessä ja ensimmäinen kerros maalia taiteiltuna kankaalle. 🙂 Nousin huonosti nukutun yön jälkeen jalkeille jo kuuden aikaan aamulla ja totesin että nyt puristaa jalassa kenkä ja päässä vanne samanaikaisesti. 😀 Kaikki kiukutti ja purin kiukkupuuskani taiteilijamaisesti kankaan edessä riehumiseen, teatraalisuuteenkin maalipensseleineni sorruin, jota onneksi kukaan ei ollut näkemässä (paitsi ehkä naapuri, koska ulkona oli hämärää ja sisällä valot päällä). Nyt mieli on jo parempi ja taulustakin tuli varsin kelvollinen… 🙂

Omakotivalkoinen_16022017_1283.jpg

Omakotivalkoinen_16022017_728378.jpg

Neljästä 150cm kokoisesta kiilakehyksestä koottu taulukehikko oli helppo kasata itse vasaran, puuliiman ja lyömäpalikan avulla ja sen sainkin jo aikaa sitten tehtyä. Puuvillarayonista valmistetun valmiiksi pohjakäsitellyn kankaan pingottaminen ja kiinnitys kehyksen ympärille ottikin sitten oman aikansa, sillä Clas Ohlsonin kotinikkarisarjan halvin niittipyssy oli liian heppoista tekoa eikä se purrut puukehykseen. Asteen verran parempilaatuisemmalla niittipyssyllä (eli TÄLLÄ) homma alkoi toimimaan ja alle 10 minuutissa oli kangas niitattu kiinni kehykseen. 🙂

Omakotivalkoinen_16022017_17826172.jpg

Kulmien taittelusta minulta toivottiin erityistarkkoja ohjeita ja tässäpä vinkit minun toteuttamaani taittelutapaan:

  1. Napakka kangas pysyy helposti siinä muodossa johon sen laittaa, tässä tapauksessa kulman korkein kohta sojottaa kohtisuoraan taivaalle
  2. Päätin tehdä taitteen käänteisellä “paidanviikkaustyylillä” – ensin taite keskeltä sisään ja sitten reunat päälle. 🙂
  3. Halusin että taulun reunasivut ovat mahdollisimman siistit, joten ensimmäisenä kääntyi sivupuolen taite
  4. Ylä- ja alareunat eivät taulun suuresta koosta johtuen juurikaan silmälle näy, tosin nämäkin taitteet onnistuivat erittäin hyvin
  5. Lopuksi niitit kiinnittämään taitteet paikoilleen, kolme niittiä riittänee kaiken kokoisissa tauluissa

Omakotivalkoinen_16022017_67272.jpg

Lähikuvaa taulun pinnasta… Vielä tarvitaan ainakin yksi kerros maalia, jotta saan taulun pintaan eloa ja rosoisuutta. Neljä tuubia vitivalkoista Amsterdamin akryylimaalia (sävy zink) meni tähän ensimmäiseen erään ja saman määrän veikkaan menevän seuraavaankin kerrokseen. Akryylimaali on täysin hajuton ja kuivuu hyvin nopeasti, minkä vuoksi työstämisen kanssa saa olla aika nopea. Taulu saa kuivahtaa rauhassa pari päivää ennen kuin jatkan sen kerrostamista, ja sen jälkeen värien lisäämistä. 🙂

Omakotivalkoinen_16022017_1277.jpg

Omakotivalkoinen_16022017_1285.jpg

Näissä tunnelmissa toivottelen kaikille ihanaa iltaa!

Miia_signerina2015.jpg


OKV_INFOCONTACT.jpgOKV_Bloglovin.jpgOKV_Instagram.jpgOKV_Facebook.jpgOKV_Pinterest.jpg

DIY – Itse tehty taulu 150x150cm – osa 1

DIY-tauluprojektini tyssäsi niittipyssystä johtuvaan ongelmaan jo viime vuoden puolella, enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi korjata asiaa. 🙂 Clas Ohlsonilta ostamani ensimmäinen niittipyssy oli viallinen ja vaihdokiksi saamani ehjä vempain osoittautui liian rimpulaksi – poweri ei riittänyt kiinnittämään kangasta puukehikkoon ja niitit ainoastaan nirhaisivat puun pintaa. Siksi homma on seissyt paikoillaan jo tovin, mutta korjaantuu heti kun hyökkään miehen varastossa olevan työkalulaatikon kimppuun etsimään rakennuskäyttöön soveltuvan järeämmän pyssyn…

Omakotivalkoinen_25012017_0469.jpg

Omakotivalkoinen_25012017_0473.jpg

Omakotivalkoinen_25012017_0476.jpg

Sen verran olen sentään saanut aikaan, että neljästä 150cm kokoisesta kiilakehyksestä koottu taulukehikko on kasattu. Valmiit kiilakehykset on helppo kasata itse vasaran, puuliiman ja lyömäpalikan avulla. Vielä kun saisi sen kunnon niittipyssyn kaivettua esiin niin pääsisin kiinnittämään puuvillarayonista valmistetun valmiiksi pohjakäsitellyn kankaan kehyksen ympärille. Massiivinen taulu tulee valmistuttuaan olemaan upean näköinen, täydellinen ruokailunurkan seinälle… sillä oletuksella että akryylimaalailunikin onnistuu. 🙂

Kivaa päivää kaikille!

Miia_signerina2015.jpg


OKV_INFOCONTACT.jpgOKV_Bloglovin.jpgOKV_Instagram.jpgOKV_Facebook.jpgOKV_Pinterest.jpg

DIY – Pyöröpuikot vauhdissa

Tyynytehtaassani on valmistunut jo kahdeksan neuletyynyä ja muutama teistä lukijoista toivoi ohjeita pyöröpuikoilla neulomiseen. Pyöröpuikot ovat uskomattoman helppo väline tälläisten tasapintaisten neuletyynyjen tekemiseen. 🙂

Omakotivalkoinen_9514_7182781.jpg

Omakotivalkoinen_05122016_9509.jpg

Omakotivalkoinen_05122016_951455.jpg

Kuvissa oleva mustavalkoraitainen 40x60cm kokoinen tyyny valmistui noin 8 tunnissa. Ensimmäisen silmukkarivin luomisen jälkeen homma on hullun helppoa.

Tein aloitusriville 160 silmukkaa ja yhdistin ne toisen kerroksen alkaessa ympyräksi. Toisen kerroksen ensimmäisestä silmukasta alkaen neulotaan koko ajan oikein-silmukkaa.

Raitatyynyä tehtäessä suosittelen tekemään päätyraitoihin yhden rivin enemmän kuin muihin, jotta tyynyn päädyt näyttävät taipuessaankin yhtä suurilta. Värin vaihtaminen on myös helppoa – otat vaan värinvaihtokohdassa uuden langan ja alat neulomaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minulla on tapana noin viiden silmukan jälkeen palata kiristämään värinvaihtokohdan langat (tässä tapauksessa musta ja valkoinen lanka), leikata vanha lanka poikki noin 6cm kohdalta, tehdä langoista sopivan tiukka umpisolmu ja katkaista ylimääräiset langanpätkät pois. Sitten vaan jatketaan neulomista normaaliin tapaan siitä mihin on jääty… 🙂

Viimeistely tapahtuu neulomalla viimeisen rivin alussa kaksi silmukkaa ja nostamalla ensimmäinen silmukka toisen yli ja pois puikolta. Tämän jälkeen silmukat tehdään yksi kerrallaan – luo yksi uusi, nosta vanha uuden yli… aina siihen asti, kunnes jäljellä ei ole yhtään silmukkaa. 

Päädyt suljen parsimistekniikalla korkkiruuvimaisesti, yhdistäen tyynynpäällisen puoliskot toisiinsa uloimmista reunasilmukoista läpi vedetyn langan avulla (ihan kuin housun polveen tullutta reikää parsisin kasaan). Toista tämä koko matkalta ja lopuksi päättele lanka. Itse tyrkkään ensimmäisen päädyn sulkemisen jälkeen sisätyynyn neulepäällisen sisälle, ennen kuin suljen toisenkin pään. Polyesterilankaa käytettäessä kannattaa valita vesipestävä vanu- / kuitutäytteinen sisätyyny, jotta voit pestä tyynyn kokonaisena koneessa päällisineen päivineen. 🙂

Alla video tuosta oikein-neuleesta, maailman helpoimmasta perussilmukasta joka onnistuu jokaiselta!

Omakotivalkoinen_05122016_88178782.jpg

Omakotivalkoinen_05122016_9386.jpg

Omakotivalkoinen_05122016_9385.jpg

Mukavaa itsenäisyyspäivän aattoa kaikille!

Miia_signerina2015.jpg


OKV_INFOCONTACT.jpgOKV_Bloglovin.jpgOKV_Instagram.jpgOKV_Facebook.jpgOKV_Pinterest.jpg