Tähän kranssiin iskin silmäni ja ajattelin tuunailla saman tyylisen ovikranssin meidän ulko-oveen aidoista lehdistä ja oksista. Kimallesuihketta jäi sopivasti Halloween-juhlista yli, joten saisin senkin käytettyä loppuun, vaikka se tosin on kultaista eikä hopeaa.

Lasisia lounasrasiota on kahta kokoa ja niissä on hauskat tekstit “I love you… but don´t touch my food” ja “Good food, good mood“. Tuon isomman ostamista jäin harkitsemaan, mutta saattaisin kyllästyä kanteen painettuun tekstiin ja siksi jäin vielä miettimään asiaa. Lasisia lounasrasioita on muitakin, mutta niissä lasin sävy on selvästi vihreä kun näissä AmandaB-rasioissa lasi on kirkasta. Pieni mutta tärkeä asia.

Kaikenlaista muutakin kaunista löytyi ja eläinkuosit ovat selvästi leviämässä vaatteista nyt myös sisustukseen – jälleen. Minusta on ihanaa että piensisustustuotteet ovat alkaneet rantautua ruokakauppoihin ja kauniin tuoksukynttilänkin voi löytää lähikaupasta eikä aina tarvitse lähteä kauas sellaista shoppailemaan.

Kranssin tekemiseen liittyen, olisiko teillä antaa vinkkiä valkoisesta kukasta, joka kestäisi vähintään 3 viikkoa kranssissa kauniina ilman vettä?

Ihanaa alkanutta uutta viikkoa kaikille!

Artikkeli Ruokakaupan sisustusaarteita julkaistiin ensimmäisen kerran Omakotivalkoinen.

Sisustamisessa on tiettyjä perussääntöjä jotka tuovat tasapainoisuutta ja auttavat hahmottamaan paremmin tilan mahdollisuuksia. Niitä ei kannata kuitenkaan ottaa liian vakavasti, vaan muistaa kenelle kotia rakentaa – itselleen ja perheelleen – ei naapureille, työkavereille, eikä kauniiden somekuvien takia.

Sisustuksen persoonallisuutta korostetaan nyt joka tuutissa ja iltapäivälehtien sivuilla kilpaa listataan persoonallisen sisustuksen aineksia, joista tavallisen kotisisustajan nyt pitäisi ammentaa inspiraatiota. Persoonallista sisustusta tavoitteleville ehdotellaan valkoisen, mustan ja harmaan tilalle mm. terrakotan, tummansinisen ja beigen sävyjä. Maljakkoon persoonallisuutta lupaillaan pampaheinällä ja persoonallisen sisustuksen kalusteista osan pitää olla kirppikseltä ostettuja, jotta niillä olisi tarina kerrottavaan (joka kuitenkin on jonkun muun tarina).

Minusta sisustuksen persoonallisuus ei ole tavaraa tai värejä, vaan tunnetta. Tunne syntyy kodin kokonaisuudesta, siitä mitä se edustaa ja merkitsee asujalleen, kiintymyksestä tiettyihin esineisiin ja turvallisuudesta uskaltaa olla oma itsensä – sisustaa tai olla sisustamatta, yhdistellä värejä tai olla yhdistämättä, mikä itsestä parhaalta tuntuu.

Rakastan oikeastaan kaikkea sisustamiseen liittyvää ja omassa kodissani teen välillä hyvinkin poikkeuksellisia ratkaisuja. Olen saanut teiltä sekä hyvää että huonoa palautetta ja saamani risut ovat liittyneet useimmiten normien rikkomiseen, asioihin jotka eivät noudata valtavirran käsitystä “hyvästä sisustuksesta” ja ovat siksi niin sanotusti outoja valintoja. Keittiöremonttini oli aikoinaan kunnon kohautus ja saarekkeeseen piilotettu laatikostomallinen jääkaappi yhdistettynä yläkaapittomuuteen ja vitivalkoiseen tiskialtaaseen sai aikaan hyvinkin mielenkiintoista ajatustenvaihtoa. Nykyisin yläkaapittomuutta ei enää hämmästellä ja keittiöstäni ainoastaan valkoinen tiskiallas on säilynyt harvinaisuutena.

Myös makuuhuoneisiin asentamani lasiset väliovet ja pohjoismaissa hyvin harvinainen bambulattia herättivät vahvoja tunteita puolesta ja vastaan, puhumattakaan parhaillaan käynnissä olevasta lasiseinäremontista, jonka myötä ruokapöytä siirtyy osaksi olohuonetta.

Eikä sovi unohtaa mustaksi maalaamaani saunaa, joka sekin aikanaan sai paljon paheksuntaa aikaan. Tai persoonallista peuran pään muotoista seinähyllyä olohuoneessa ja lukuisia kukkaruukkuviritelmiäni… ja taisinpa olla ensimmäinen tai ainakin ensimmäisiä, jotka istuttivat viherkasvin By Lassen Kubus -kulhoon.

Minulla on paljon myös muualta poimittuja ideoita ja jokaisessa mainoslehtisessä aikanaan esiteltyjä tavaroita, enkä häpeile yhtään sitä faktaa että kotini on yhdistelmä luovaa hulluutta ja trendikästä valtavirtaa. Maailmassa missä kaikki on melkein jo keksitty ja vanhoja trendi-ilmiöitä pyöritetään uudelleen ja uudelleen, on vaikea olla uniikki. Persoonallisuuden korostaminen on mielestäni tämän hetken trendi, mutta silläkin on rajoitteensa – persoonalliseksi kutsuttu sisustus ei suinkaan edusta persoonaa itseään vaan tyylillistä kokonaisuutta, jossa yhdistellään tämän hetken persoonallisena pidettyjä tuotteita ja värejä yhteen… onko siis ihmekään että sisustusta kuvaavana terminä ”persoonallinen” on kokenut inflaation.

Persoonallinen ei voi olla valkoista, persoonallinen ei voi olla tanskalaista designia, persoonallinen ei voi olla sitä tai tätä… lehtiartikkelit pursuilevat trendikkäitä suosituksia ja listaavat noloja sisustustavaroita joista pitäisi nyt kilvan hankkiutua eroon. Itse sanon tälläisille jutuille piut paut ja suosittelen samaa muillekin. Olen tehnyt muodin ja sisustuksen parissa töitä lähes 20 vuotta ja elänyt monet trendit henkilökohtaisesti. Olen innolla hypännyt muoti-ilmiöstä toiseen massan mukana kuten 90% muistakin ihmisistä ja ollut onnellinen ja iloinen kaikesta uudesta ja trendikkäästä. Ihminen vanhetessaan kuitenkin kehittyy ja oppii oman tyylinsä, joku voisi sitä kutsua jopa kaavoihin kangistumiseksi mutta minä kutsun sitä persoonallisuudeksi. Näen sen hyvänä asiana että vauhti hidastuu ja asiat alkavat saada uudenlaisia arvoja – ja äitiäni lainatakseni, ei ole väliä mitä muut ajattelevat vaan miltä itsestä tuntuu, oli koti millainen tahansa.

Lempivärini on valkoinen ja haluan oman kotini olevan minimalistinen. Kauneutta on kuitenkin kaikkialla ja tykkään myös väreistä sekä runsaammasta sisustuksesta. Oma kotini edustaa kuitenkin vain minua ja jokainen seinieni sisällä tekemäni sisustusratkaisu kuvastaa niitä asioita joita pidän esteettisinä ja tärkeinä itseäni ajatellen. Kotini ja sisustukseni on siksi persoonallinen, eikä valkoiset seinät tai edes Ikean valkoinen ruokapöytä muuta sitä faktaa muuksi.

Viime aikoina on kummallisen paljon julkaistu sisustukseen liittyviä artikkeleita, joissa sheimataan jotakin tiettyä tyyliä tai tavaraa ja niiden negatiivisen vaikutuksen huomaa myös esimerkiksi Facebookin sisustusaiheisissa ryhmissä. Sisustamisen pitäisi mielestäni olla luovaa ja innostavaa, positiivista iloa tavallisen arjen lomassa.

Jokaisella meillä on oma makumme eikä makuasioista liiaksi kannata kättä vääntää, vaikka oma mielipide tuntuisi parhaimmalta. Jokaisella on oikeus ja vapaus sisustaa juuri niin kuin tahtoo ja olla myös iloinen omasta kodistaan ilman soraääniä. Toivoisin että voisimme kaikki nauttia siitä että netissä on paikkoja joista ammentaa inspiraatiota ja nähdä miltä muiden kodeissa oikeasti näyttää – vimpan päälle sisustettuna tai vailla sen suurempaa systemaattisuutta.

Annetaan kaikkien kotien kukkia ja annetaan myös sisustukselle aikaa muovautua omanlaisekseen. Unohdetaan hetkeksi sisustuksen trendit ja epätrendit, ja nautitaan kodeistamme ilman sisustusstressiä – uskalla sinäkin olla sisustamatta!

Tunnelmallista sunnuntaita kaikille!

Artikkeli Uskalla olla sisustamatta! julkaistiin ensimmäisen kerran Omakotivalkoinen.