Apua ja kääk, tuttavani ehdotti minulle että ostaisin heiltä valkoisen Barcelona-sohvan. Sohva on kuusi vuotta vanha eli ei minkään ikäinen ajattomaksi designklassikoksi ja kunto on moitteeton. Sohva on toiminut tuttavillani lähinnä sisustuselenttinä, eikä sitä ole käytetty pahemmin. 🙂
Nyt en tiedä mitä tehdä. Haluan tämän sohvan, mutta hinta on käytettynäkin todella suolainen. Minulla olisi mahdollisuus maksaa sohva heille osissa, mutta mutta mutta… En tiedä uskallanko ottaa riskiä näin arvokkaasta designkalusteesta, kun tyttö on vielä pieni ja koirakin vielä taloudesta löytyy. Tämä on näitä kerran elämässä tapahtuvia mahdollisuuksia enkä haluaisi joutua katumaan jatkossa. Nyt jos koskaan kaipaan teidän mielipiteitänne, kannattaako hieroa kauppaa uudenveroisesta Barcelona-sohvasta kivaan noin 40% alehintaan vai jatkaa haaveilua kuten tähänkin asti? En tosiaankaan tiedä mitä tehdä… Apua! 🙂
* * *
EDIT 2.7.: Ilmoitin että tällä kertaa jätän sohvan väliin. Järkisyitä kieltäytymiselle oli esim. korkea hinta joka suhteutettuna saatuun hyötyyn oli kuitenkin lopulta liian pieni. Kunnollista paikkaa ei olisi sohvalle ollut ja olisin todennäköisesti suojellut sitä torkkupeitteellä koiran vuoksi, mikä ei ole alkuunkaan näin upean designsohvan tarkoitus. Siispä soitin hetki sitten sohvan nykyiselle omistajalle ja ilmoitin että myy seuraavalle jonossa olleelle. Snif, katumus iski jo nyt, mutta tiedän että tämä oli tähän hetkeen ainoa oikea päätös.
Comments are closed.