Meidän sunnuntai on mennyt ihanasti. Aamulla sain koiralenkin jälkeen jatkaa unia, mikä on ihanaa luksusta minulle. Nappasin koirulin kainalooni ja torkuimme sohvalla pari tuntia, jonka jälkeen rauhallinen aamu jatkui kahvikupposen ja uusimman Leena Lehtolaisen ääressä (voin muuten suositella uusinta Maria Kallio-kirjaa kaikille, ihan loistava kirja). Päivällä päätettiin tytön kanssa lähteä uimahalliin polskimaan ja kaupan kautta kotiin tullessa oli aivan hirmuinen nälkä. 🙂
Meillä ei kovin usein syödä leipää eikä juustoa, mutta sunnuntai-rituaaliksi voisin jatkossa ottaa tälläisen leipäpainotteisen välipalahetken. Tummaa ja vaaleaa leipää, juustoa, leikkeleitä ja rehuja. Nam nam. 🙂
Olen maanantaista asti kattanut pöydän jokaiselle ruokailuhetkelle normaalia nätimmin, ja kyllä se on totta että ruokakin maistuu paremmalta kun se on kauniisti esillä.
Tiedän että ruoalla ei saisi pelleillä, mutta tytön kanssa hassuteltiin ja tehtiin molemmille oman näköiset naamaleivät. Tässä minun naamani. 😀 Neiti kerkesi haukkaamaan omasta leivästään toisen ”silmän” pois ennen kuvaamista, joten sitä minulla ei ole kuvaa teille näyttää. Mutta hieno se oli, oli salaattihiuksetkin ja juustoposket. 🙂
Ostin kauppareissullani myös uudet siivousaineet, kun vanhat ovat taas loppuneet. Ensi viikosta onkin tulossa hyvin siivouspainotteinen ja tätä on moni toivonutkin. Nyt äkkiä ahmimaan viimeiset 50 sivua Maria Kalliosta! 🙂
Moikat!
Comments are closed.