Erilaista elämää…

En tiedä miten kertoisin teille elämässäni tapahtuneista suurista muutoksista… Taidan antaa asioiden pulputa ulos sellaisenaan ja päätän vasta postauksen valmistuessa painanko julkaisunappulaa vai poistanko koko kirjoitukseni…

Omakotivalkoinen_13102015_8167.jpg

Elämä ei ole aina helppoa, sen tietää varmasti jokainen tämän Telluksen päällä tallustellut. Joskus on helpompaa pitää kiinni vanhasta tutusta ja turvallisesta arjesta, ummistaa silmänsä ongelmilta, asettua jopa marttyyrin asemaan ja toivoa muutoksen saapuvan itsestään kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ihmeitä harvoin kuitenkaan tapahtuu ja muutoksen virta pitää aikaansaada omin voimin, omasta aloitteesta. Joskus yhtälössä on muitakin ihmisiä, jolloin asiat usein mutkistuvatkin… kun kahden ihmisen tarpeet ja toiveet eivät arkielämässä kohtaa, joudutaan sellaiseen pyörteeseen josta itsensä irti ravistelu vaatii uskomattoman paljon voimavaroja – molemmilta. 

Moni asia oli hyvin, vielä useampi oli huonosti. Päivärytmi täysin erilainen, arjen asettamat velvoitteet toistensa vastakohtia. Lapsiperhearkea, lapsen tarpeita, yrittäjyyttä, sen luomia paineita ja haasteita. Liikaa huonosti nukuttuja öitä, yksin valvottuja iltoja, yksinäisyyttä vaikka oltiin yhdessä. Pahasti sanottuja asioita, kireää ilmapiiriä, suuttumusta, pettymystä, turhautumista… suurta rakkautta, karhun kokoisia kyyneleitä ja särkyneitä sydämiä…

Omakotivalkoinen_13102015_8160.jpg

Kävin läpi todennäköisesti kaikki mahdolliset tunneskaalat ja matkan varrella opin paljon itsestäni – asetuin uhrin asemaan, pelasin marttyyrin kortein, vajosin itsesääliin ja nousin sieltä uhmakkaana ilmoittaen etten enää välitä, välillä nämä kaikki tunnetilat mahtuivat saman vuorokauden sisälle. Itkin, itkin todella paljon. Sitten painoin pääni polviini ja suljin tunteeni – jos ei rakasta, ei voi sattua, eihän?!

Muuttopäivä on sovittu, pala kaihertaa kurkussa mutta en itke… epäilyttää omat ja toisenkin valinnat. Kumpikaan meistä ei tahtoisi tätä, mutta järjen ääni sanoo että nyt on pakko. Elämä ei voi enää jatkua näin, se syö sisältä viimeisetkin voimanrippeet. Riidat on riidelty, järjestelyt on hoidettu, tavarat on jaettu… Miksi silti tuntuu niin valtavan pahalta? Mikä meni niin pahasti pieleen, ettei sitä voitu korjata? Miksi me ei ymmärretty asiaa ja kohdattu ongelmia silloin kun ne pyytämättä saapuivat? Jälkiviisaus, se asuu meissä…

Ero on ruma sana, se kertoo epäonnistumisesta, siinä on paha kaiku ja se aiheuttaa monessa vahingoniloa. Minulle se on kuitenkin uusi alku, uusi onni, uusi elämä, ja uudenlainen vahvempi ja itsenäisempi minä. Eroja on erilaisia ja joskus jo pelkkä välimatka ja sen aiheuttama etäisyys tekee hyvää… yllättävää kyllä myös sille parisuhteelle. Viimein on aikaa itselle ja tilaa omille ajatuksille, ilman pelkoa siitä että loukkaa tahattomasti toisen tunteita omalla itsekkyydellään. 

Omakotivalkoinen_13102015_81712.jpg

Sama ihana mies, uusi erillinen osoite. Vanha rakkaus, uusi roihu. ♥ Arki erillään, sydämet ihan sykkyrässä. Kymmeniä whatsup-viestejä päivässä, innostusta, odotusta ja ihastusta ilmassa… ♥ Joskus surullinenkin tarina saattaa saada yllättävän onnellisen lopun. ♥

Miia_signerina2015.jpg


OKV_INFOCONTACT.jpgOKV_Bloglovin.jpgOKV_Instagram.jpgOKV_Facebook.jpgOKV_Pinterest.jpg

Miia / Oma Koti Valkoinen - -

54 kommenttia “Erilaista elämää…

  1. Siis onko kyseessä lapsesi isä vai tämä uudempi mies? Ihanaa joka tapauksessa!!! :))) Olen todella onnellinen puolestasi, nauti!

  2. Mekin roikotimme exäni kanssa toisiamme juuri tuolla tavoin. Lopullinen irtipäästäminen on vaikeaa, mutta se kannattaa, usko pois!

    1. Ehkä tuo: niin, moni roikkuu suhteessa liian pitkään mutta meidän tapaus on hieman poikkeuksellinen ja erolaastaroinnista ei ole kyse. 🙂 <br />
      Aina voi tapahtua mitä tahansa, lopullinen ero voi yllättää vaikka viikon päästä meidät, mutta se ei haittaa. Me elämme päivä kerrallaan, nautimme jokaisesta hetkestä ja otamme tulevaisuuden vastaan sellaisena kuin se tulee. Suurin parannus koko suhteessa ja sen toiminnassa on se että emme pidä enää toisiamme itsestäänselvyyksinä. Yhteinen aika on toisiimme keskittymistä (paitsi nyt kun mies katsoo jääkiekkoa ja minä näpyttelen koneella) ilman somea, tietokonetta tai muuta ylimääräistä huomionviejää. Helposti voisin olla pessimistinen ja ajatella että ei tästä mitään tule, mutta olen mielummin optimisti ja nautin elämästä päivä ja hetki kerrallaan. Olen tässä suhteessa vapaaehtoisesti, sen muistaminen teki todella hyvää. 😊

  3. Puhutko nyt siis Avan isästä vai tästä uudesta miehestäsi? Onnea onnelliselta vaikuttavalle käänteelle! =)

  4. En oikein postauksesta ymmärtänyt oletko päästämässä irti vanhasta vai uuden kynnyksellä mutta onnea ja hyvää jatkoa joka tapauksessa!

    1. hani: sekä että, asumme tytön kanssa kahden ja arki menee joutuisasti eteenpäin meidän omien aikataulujen mukaan niinkuin tähänkin asti. Menneisyyteen jää turhautumisesta ja pettymyksistä johtuva riitely, eripura yhteisen ajan olemattomuudesta, ja yleinen paha mieli. Sen tilalle oletin eron myötä saavani rauhaa ja stressivapaata arkea, ja sainkin yllättäen lisäextrana sydämen täydeltä rakkautta ja välittämistä. &hearts; kiitos! &hearts;

    1. T: jännitin todella paljon sen julkaisua ja vastaanottoa, en ole koskaan kertonut parisuhteestani tai sen tilasta täällä blogissa näin syvällisesti. 🙂 kiitos, olet ihana! &hearts;

  5. Nyt ei mee jakeluun. Sulla siis asui siellä joku mies (anteeksi tökerö ilmaisu), jonka kanssa tuli ero. Sen jälkeen olet alkanut tapailemaan A:n isää. Vai oliko tämä siellä asunut mies koko ajan tämä A:n isä? Huh näitä suhdekiemuroita, mutta jäi vaivaamaan, kun en ymmärtänyt….

    1. Ulla: en ole käsitellyt parisuhteeni tilanteita blogissa koskaan aiemmin, enkä aio tätä postausta lukuunottamatta asiaa enempää käsitellä. Olet ymmärtänyt väärin, mutta se sallittakoon juuri ed. Mainituista syistä. Haluan pitää elämäni tärkeimmät asiat yksityisinä mutta ihmisillä on ehtymätön uteliaisuus ja toivon tällä postauksellani katkaisevan myös villiintyneiltä huhuilta siivet. 🙂

  6. Anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata. Olen vasta noin alle vuoden seurannut blogiasi, joten en ole perillä kaikista kiemuroista. Mutta siitä huolimatta onnea!

    1. Ulla: en loukkaantunut ja ymmärrän täysin että väärinymmärryksiä sattuu. En ole kirjoitellut parisuhdeasioista koska ne ovat hyvin yksityisiä ja koskevat itseni lisäksi luonnollisesti myös miestä. Hän ei halua esiintyä blogissani eikä olla postauksen aiheena, mikä on muutaman kerran aiheuttanut meidän välille myös eripuraakin. Olen kuitenkin kunnioittanut hänen toiveitaan ja jättänyt hänet pois blogistani. Tämä on montaa ihmistä ihmetyttänyt ja asiasta on liikkeellä hurjia huhuja, joista osa on kantautunut korviini tuttavien kautta. Tarkoitukseni ei ole koskaan ollut tiedon pihtaaminen teiltä, mutta kaikkea en luonnollisestikaan tahdo paljastaa kymmenille tuhansille ihmisille, joita en tunne. En koe että parisuhdeasiani olisivat blogin aihepiirinkään vuoksi relevantteja, ennen kuin nyt… Annoin miehen mukaan reippaan määrän kaikenlaista tavaraa, joiden puute varmasti tulee ilme jossakin vaiheessa väistämättä. En voi postailla vapaasti jos joudun &quot;salailemaan&quot; näin suurta muutosta. Siksi päätin kirjoittaa tämän postauksen (miehen hyväksymänä) ja päästää taakan harteiltani. Samalla toivon että ihmisten uteliaisuus saa tyydytyksen ja villien huhujen levittäminen loppuisi. 🙂 <br />
      <br />
      Kaunis kiitos! &hearts;

  7. Kerran perustin perheen, parisuhteen piti kestää koko elämän. Arki tuli vastaan, toinen työnarkomaani, toinen kaipasi kumppanuutta. Erilaiset arvot, erilaiset tavoitteet. Toisella raha, toisella muunlainen rikkaus. Kiville meni, onneksi siinä vaiheessa, että en itse hajonnut, että oli vielä voimia.. Joku sanoi kerran, että pitäisi onnitella, että niinkin kauan elettiin, yhdessä. 14 vuotta. Päätin, että ennemmin yksin kuin huonossa suhteessa. Lapsien pitää nähdä onnellinen äiti, Ja olivat liian tottuneita siihen, että isä ei ole kotona tai läsnä. Löytyi kuin salama kirkkaalta taivaalta Mies, joka halusi jakaa elämäni ja minä halusin hänet. 17 vuotta yhdessä, 16 vuotta naimisissa, lapsilla on kaksi isää, toinen joka on edelleen jollakin lailla etäinen ja toinen, joka saa isäinpäiväkortin joka vuosi. Omat lapsensa eivät välttämättä edes muista. Ja lapset ovat saaneet myös mallia toisen laisesta parisuhteesta, sellaisesta, jossa on yhteiset tavoitteet, keskinäinen kunnioitus ja yhdessä olemisen halu. Sellainen onni, jota ei ole kaikille suotu. Elämä on, rakkaus loppuu tai rakkaus alkaa.

    1. Sohvaperuna: Elämä muuttaa ihmisiä, joskus kasvetaan yhdessä samaan suuntaan ja toisinaan kasvetaan erilleen. Lapsille tärkeintä on että vanhemmat voivat hyvin, senkin vuoksi päädyimme miehen kanssa asumaan eri osoitteisiin jotta saimme aikalisän ja rauhan miettiä mitä elämältämme haluamme. Tyttö on meille molemmille tietysti se ykkösasia ja hänenkin vuokseen oli parempi eriyttää meidän arkielo. Miehen aikataulut olivat iltapainotteisia kun taas minun ja tytön hyvin perinteinen lapsiperheen aamulla ylös ja illalla nukkumaan klo 8-20. Eri rytmeissä eläminen nostatti kummankin hiuskarvat pystyyn, minä kiukkusin ja jupisin ja mies turhautui jupinaan ja siihen ettei voinut asialle oikein mitään. Pienestä ne ongelmat aina alkavat ja meidän olisi pitänyt tajuta jo aikaa sitten että meidän järjestelyt eivät toimineet. Rakkaus ei meillä koskaan loppunut, se vaan hukkui kaiken arkisen nahistelun jalkoihin. Nyt nahistelut ovat jääneet täysin pois ja rakkaudella on taas tilaa… Päivä ja viikko kerrallaan mennään, aika näyttäneen millainen tulevaisuus meillä tulee olemaan. &hearts;

  8. Miia &hearts; &hearts; Kyyneet silmissä yritän nyt kirjoittaa jotain… <br />
    <br />
    Elämä on kiumurainen tie, välillä on suuria puroja ylitettävänä, välillä pienempiä, välillä lento on matalaa, välillä korkeaa. Välillä on risukkoa, välillä ruusutarhoja. <br />
    <br />
    Elämä on haurasta, herkkää, haavoittuvaa. Vahvoja puita ja vahvoja juuria. <br />
    <br />
    Joskus välimatka antaa enemmän kuin ihan vieressä oleminen, ja siltikin, toinen voi olla hyvinkin lähellä. Rakkauden voimaa teille elämään &hearts;. Halauksia Miia &hearts; &hearts;

    1. Soili: Olet aina tuntunut sielunsiskoltani, siksi uskon että tiedät miltä minusta tuntuu. &hearts; &hearts; &hearts; Olet niin suuri sydäminen ihminen ja lämmin persoona, kaunis kiitos kauniista sanoistasi ja iso halaus! &hearts; &hearts;

  9. Ihana kirjoitus! Paljon onnea teille kaikille :)<br />
    Meillä asuttiin yhdessä ensin 7 vuotta ja sen jälkeen ollaan oltu omissa talouksissamme, syyt pitkälti samoja kuin kirjoituksessasi kerroit. <br />
    Viime keväänä yhteistä taivalta tuli täyteen 20 vuotta, eli rakkautta on kyllä riittänyt vaikka pääpiirteittään pyhät ja viikonloput ollaan yhdessä. Hyvin on toiminut meidän kohdalla, toisin joskus saa selitellä erikoista ratkaisuamme 😉 <br />
    Rakkautta on sekin, että antaa toiselle hänen tarvitsemansa tilan puolin ja toisin 🙂

    1. Katerina: Kiitos kun jaoit oman kokemuksesi, ihana kuulla iloisia ja onnistuneita tarinoitakin. &hearts; &hearts; Suhde ainakin pysyy tuoreena ja mielenkiintoisena jos näkee vain viikonloppuisin. 🙂 Kaikilla tuollainen ratkaisu ei toimi enkä osaa sanoa toimiiko meilläkään pitemmän päälle, mutta ainakin toistaiseksi koemme molemmat miehen kanssa että ratkaisu erillään asumisesta on hyvä juttu ja tällä mennään eteenpäin. 🙂

    1. Laura: Halusin kertoa tästä asiasta itse omin sanoin, ennen kuin asia tulee ilmi blogini välityksellä. Turha vältellä väistämätöntä ikuisuuteen asti. 🙂 Kiitos! &hearts;

  10. Minulle kävi juuri niinkuin sinulle. Piti lähteä kauas, että me molemmat näimme taas toisemme. Kaikkea tätä on nyt kestänyt 9kk. Onnea teille, ihan helpolla ei kannata luovuttaa. 💓

    1. Marika: Ihana juttu, olen iloinen teidänkin puolesta! &hearts; Elämä joskus yllättää positiivisellakin tavalla ja se että löysimme uudestaan toistemme luo ja olemme saaneet monet solmut puhuttua auki, on iso asia. Menneet ovat menneitä ja katsomme ilolla kohti tulevaa, yhdessä on mukava olla nyhväämässä ja tunne siitä että rakastaa ja saa vastarakkautta on korvaamattoman upea tunne. &hearts; &hearts;

  11. Ihanasti toit asian esille, joskus rakkaus vaatii välimatkaa. Tärkeintä on kaikkien hyvä olo. Onnea tähän päivään ja tulevaisuuteen teille kaikille.

    1. Arja: joskus ero voi johtaa tiet takaisin yhteen, vaikkei kumpikaan meistä ollut siihen varautunut. Lähdimme rakentamaan elämää eri osoitteissa päivä kerrallaan ja jotenkin sitä löysi ne kiukun ja pettymyksen alle tukahtuneet hyvät puolet toisesta ihmisesta. Me olemme miehen kanssa olleet parhaat ystävät 10 vuotta, mutta arjen yhteentörmäyksien vuoksi meidän sukset meni ristiin. Meillä on molemmilla velvoitteita joista ei voi joustaa ja sen vuoksi arki yhdessä oli niin kaoottista, kumpikin meistä koki tulleensa väärinymmärretyksi monessakin asiassa ja lakkasimme lopulta puhumasta koska ongelmat vään kärjistyivät enemmän, mitä perusteellisemmin kävimme niitä läpi. Olemme molemmat hieman vatvoja-persoonia, puhumme usein liikaa ja mietimme asioita liian monimutkaisesti. Monilta osin olemme hyvin samanlaisia, josta johtuen meidän välit tulehtuivatkin niin pahasti. Onneksi saimme asiat puhuttua ja välimme kuntoon. &hearts; &hearts; &hearts;

  12. Ihana Miia :)<br />
    <br />
    Itse saman kokeneena tiedän kuinka vaikeaa on rimpuilla suhteessa joka ei enää anna kuin pahaa mieltä koko perheelle. Ero on silloin paras ratkaisu. On vahvuutta ymmärtää antaa kaikille osapuolille rauha ja jatkaa tahoillaan sekä löytää onni kaiken surutyön jälkeen. Näin minullekin on käynyt ja olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan lasteni isän kanssa. Olenhan lähtenyt tähän suhteeseen aikuisena ja tiedostaen mitä haluan ja mitä en. Kuka 17 vuotiaana oikeasti tietää mitä haluaa parisuhteelta kun on vielä kokematon. No, onhan paljon suhteita jotka kestävät ja kunnioitan suuresti näitä miehiä ja naisia jotka ovat kestäneet kaiken ja rakkautta riittää 🙂 Itse olen onnellinen nyt 🙂 En olisi lasteni isän kanssa löytänyt tällaista tunnetta ja onnea mitä nyt olen viimeiset 10 vuotta elänyt ja tuntenut. <br />
    Hmmm… Väistämättä tulee mieleen, onko huhujen puhujat onnellisia omissa suhteissaan. Itse en ole pätkääkään kiinnostunut muitten elämän ruotimisesta, koska itselläni on elämässä sisältöä ja olen onnellinen 🙂 Jokainen elää omanlaistaan onnea ja juoruilijat voisivat kääntää katseensa omaan elämäänsä onko siellä niin auvoista ja ihanaa ettei ole mitään parannettavaa…. Luulen, että keskittyessä oikeasti suhteen laatuun, sekä elämän laatuun, ei ole tarvetta eikä aikaa puida toisten asioita. <br />
    <br />
    Miia, ihan hurjan paljon onnea sinulle ja tooooooooosi iso ja lämmin halaus 🙂 Olet ihana 🙂

    1. Sari: Kiitos valtavasti että jaoit palan omasta elämästäsi! &hearts; &hearts; Meidän välit olivat niin tulehtuneet että toisen hengityskin alkoi ärsyttämään. Mikään ei ollut puolin tai toisin koskaan oikein, huomionosoitukset luettiin väärin ja väärinkäsityksiä oli enemmän kuin tarpeeksi. Silloin kun tarkastelee kaikkea kiukkuisin mielin, näkee piruja sielläkin missä niitä ei ole. 😀 Tätä ei oltaisi tajuttu jos ei oltaisi pistetty hynttyitä eri osoitteisiin, ja jos asia olisi pitkittynyt vielä tästä, olisi lopputulos voinut totisesti olla täysin toisenlainen. Nyt saimme asiat puhuttua selviksi ja korjattua monet väärinymmärrykset, mutta parasta on se sisäinen rauhan tunne kun tietää että toisen kenkää ei kiristä (eikä omaakaan). 🙂 On omaa aikaa ja molemmat voivat toisen kärsimättä elää omien velvoitteiden (työ, yms.) mukaan, jotka eivät aina ole vapaaehtoisia valintoja. Meillä rauha maassa, järki päässä ja rakkautta sydämessä. :)<br />
      <br />
      Juoruilijoita on aina ollut ja tulee aina olemaan. Se on osa ihmisen mielen värinää ja uteliaisuuden tyydyttämistä. Toivoisin vain että juorut pysyisivät edes puolittain totuudenmukaisina, eivätkä muutuisi matkan varrella kertojan oman mielikuvituksen värittämiksi. 😀 Hurjia juttuja on liikkunut, milloin minun oven takana on nähty liuta miehiä ja milloin tämä yksikin mies on pelkkää mielikuvitukseni tuotosta. 😀 Ihmiset osaavat olla joskus ikäviä, mutta onneksi olen oppinut asennoitumaan tuollaisiin höpönlöpöihin hälläväliä asenteella. :)<br />
      <br />
      Kiitos Sari, iso lämmin halaus! &hearts; &hearts;

  13. Tämähän on ihana tarina. &hearts; Joskus isot ratkaisut avaavat silmiä ja mikäänhän ei koskaan ole peruuttamatonta. Minusta on harmillista, että sinun henkilökohtaisia asioitasi riepotellaan ympäriinsä. Kiva, että avaat asioita täällä blogissa, mutta toivottavasti kaikki lukijat ymmärtävät, että myös bloggaajilla on yksityisyys.

    1. Minna: Olisi ollut vaikea salailla näin isoa muutosta, joten asian kertominen oli minulle suuri helpotus. Samalla toivon että uteliaat kyselyt miehen olemassa olosta loppuisi, sillä en aio käsitellä parisuhdettani tai mieheen liittyviä asioita jatkossa. Kiitos sinulle Minna tsemppauksesta ja kivoista sanoistasi! &hearts;

  14. Elämää ei voi käsikirjoittaa. Päätöksiä ei voi tehdä naistenlehtien oppeja noudattaen, vaan omaa sydäntä kuunnellen. Kukaan ei voi neuvoa sinua, koska eivät he kävele sinun askeliasi. Omatkin elämänvalintani näyttävät monesta ulkopuolisesta käsittämättömiltä, jopa hulluilta, mutta minä olen onnellinen. Aivan kuten sinäkin vaikutat nyt olevan, ja se on tärkeintä 🙂 onnea uusvanhaan rakkauteen! &hearts;

    1. m: Ei voi ei, vaikka olisihan se ihanaa kun voisi katsoa ohjeet suoraan elämän manuaalista – miten toimit ja teet oikein ja miten ei kannata toimia. 🙂 Tärkeintä on että kaikki osalliset ovat onnellisia, niin aikuiset sekä heidän lapsensa, ja näin on meilläkin. Monen on vaikea uskoa että tälläinen eri osoitteissa asuminen voisi toimia ja he pitävät tätä absurdina konstina roikkua toimimattomassa suhteessa. Todellisuus yllätti minutkin enkä olisi missään nimessä kesällä uskonut jos joku olisi tullut sanomaan että suhde voi parantua ja alkaa toimimaan asumuseron seurauksena… olisin nauranut moiselle väitteelle itsekin, joten ymmärrän mistä epäluuloisuus muutamissa lukijoissani kumpuaa. Olemme tässä kuitenkin jo pitempään eläneet yhteiseloa eri osoitteissa ja meillä menee sekä pariskuntana että perheenä paremmin kuin koskaan. Onhan tuolla myös reissutyötä tekeviä perheenisiä, jotka ovat viikon tai pitempiäkin aikoja tienpäällä ja silti perheen dynamiikka pelaa ja lapsista kasvaa ihan tervejärkisiä kelpokansalaisia. 🙂 Pysyy suhdekin tuoreempana kun ei jokaista hetkeä nysvää toisen kainalossa… 🙂 😀

  15. Kiitos rohkeudestasi kertoa lukijoillesi. Nyt selvensi paljon blogisi viimeaikainen ns. Erilaisuus😀 Paljon onnea ja niin se pitääkin Miia ,olla optimistinen❤️ Kaikkea hyvää perheellenne. Ihan tuli liikuttunut olo puolestasi. Jäi kuitenkin vaivaamaan yksi asia kirjoituksessasi..se kun puhuit että tavarat jaettu ja muutto edessä ,helpotus ja suru samaan aikaan. Oliko kyse siitä toisesta miehestä(ei Avan isästä) ja hänen muttosta pois asunnostasi ja sen aiheuttamasta mielipahasta?

    1. Mimmi: Halusin odottaa asian kertomisen kanssa ja olla varma siitä että suhde on &quot;vakaalla&quot; pohjalla. Emme ole pitäneet meteliä ratkaisustamme yksityisestikään ja odotin että viimeisetkin tutut saavat tietää eri osoitteissa asumisestamme ennen kuin teemme siitä julkista. <br />
      <br />
      Miehen muutto luonnollisesti vaikutti kaikkeen, niin kotona kuin mielialassakin. Sain suuren kiven pois sydämeltäni tämän postauksen julkaisun jälkeen, enää minun ei tarvitse miettiä mistä voin kirjoittaa ja mitä kohtaa kotona kuvata jotta asioiden todellinen tilanne ei paljastuisi ennen kuin olimme valmiit siitä kertomaan. Hirveä tilanne ja koin olevanmi puun ja kuoren välissä, onneksi se on nyt historiaa. :)<br />
      <br />
      Minulla ei ole ollut muita miehiä missään vaiheessa. 🙂 Mies halusi jättäytyä kokonaan pois blogistani, enkä itsekään ole tahtonut tuoda parisuhdeasioitani sisustusblogiini. Tätä on toivonut myös moni muu lähipiirissäni ja olen kunnioittanut heidän toivettaan, vaikkakin olen sen seurauksena saanut peetä omaan niskaani monilta lukijoilta, jotka ovat olleet varmoja siitä että minulla on liuta miehiä kierroksessa jne. kummallista potaskaa. 🙂 Yhden provosoiva vitsi levisi kulovalkean tavoin pitkin internettiä ja jäi iloisesti elämään. Tämä ei ole suinkaan ainut aihe, josta on valheellisia &quot;totuuksia&quot; levitelty, mutta en jaksa välittää moisesta. Anonyymien keskusteluun on turha reagoida, villeiltä huhuilta ei voi katkaista siipiä silloin kun niiden levittäjänä on joku jolla on oma agenda takana. 🙂

  16. Vaikka postauksesi liittyi surulliseen tapahtumaan, niin minusta tuntuu hyvältä tietää, että blogin takana on elävä, aidosti tunteva ihminen iloineen ja suruineen. Casablogeissa teitä on tasan kaksi, sinä ja Suvisvillan Suvi. Muut keskittyvät yhä enemmän kaupallisuuteen. Siksipä yritän löytää itsenäisiä bloggaajia. Kiitos riipivän rehellisestä postauksestasi. Lämmin virtuaalinen halaus sinulle!

    1. Hei Pirkko!<br />
      <br />
      Oli nyt kyllä ihan pakko tulla vastaamaan ulkopuolisena kommenttiisi, sillä jäin hämmästelemään, kun sanoit CASA Blogeissa olevan &quot;tasan kaksi&quot;, jotka ovat eläviä ja aidosti tuntevia iloineen ja suruineen. Miia ja Suvisvillan Suvi ovat viime aikoina molemmat kirjoittaneet omaan henkilökohtaiseen elämäänsä liittyvistä isoista jutuista, se on totta, mutta meillä kyllä on täällä blogien joukossa henkilöitä, jotka antavat itsestään paljon myös henkilökohtaisella tasolla kaupallisuuden lisäksi. Voin heti antaa esimerkkeinä itseni sekä Checklistin Heidin. Me molemmat kirjoitamme myös syvällisemmistä aiheista. En tiedä, mitä sinä haluat lukea, mutta jos kelpaa muutkin aidot aiheet kuin parisuhteiden kariutumiset, niin kurkistapa myös meidän blogeihin! 😉

    2. Olen Irina tykännyt lukea blogiasi, sillä se on – kuten sanot – elämän läheinen. Miian postaus on todella henkilökohtainen ja jokainen lukijakin varmaan reagoi siihen omalla tavallaan. Joskus aika voimakkaasti.<br />
      <br />
      Pirkon kommentti oli varmasti hänen oma mielipiteensä. On hämmentävää, että tulet mainostamaan omaa blogiasi puhtaasti jonkun mielipidettä vastaan. Jos Pirkon mielestä (en tunne Pirkkoa, enkä spekuloi) Miian ja Suvin kirjoitukset ovat tarpeeksi henkilökohtaisia, ei oikeesti kannata tulla sitä muuttamaan.<br />
      <br />
      Pahoittelut avautumisesta, mutta kannattaa ehkä hieman miettiä minne menee mitäkin mainostamaan.<br />
      <br />
      Onnea Miia uusvanhaan suhteeseeen !

    3. ohhoh: Kommenttini ei ollut oman blogini mainos. En koe tarpeelliseksi mainostaa sitä täällä tai tällaisessa yhteydessä edes. Minä esitin puhtaasti vastakommentin Pirkolle ja ei, en kirjoittanut sitä täysin hetken mielijohteesta. Hän saa olla mitä mieltä haluaa ja myös minä saan vastata hänelle asianmukaisesti, jos koen sen tarpeelliseksi. Ehkäpä kyse oli mielipiteestä, mutta yhtä lailla kun oma kommenttini tulkittiin mainokseksi, tulkitsin minäkin Pirkon esittäneen kommenttinsa faktana.<br />
      <br />
      Olen nyt selventänyt oman kommenttini pointin ja toivon, että ylenpalttinen tulkitseminen jää nyt pois.

    4. Heipsan Pirkko &amp; Irina: Pahoitteluni että otan kantaa vasta näin myöhään! &hearts;<br />
      <br />
      Toitte esiin hyviä ajatuksia ja mielipiteitä. Blogeissa tärkeintä on lähestyttävyys, sellainen vilpitön tunnelma että bloggaaja on läsnä lukijoilleen. Aitous on hyvä sana kuvaamaan tuota tunnetta, joka hyvistä blogeista ruudun kautta välittyy. <br />
      <br />
      Joskus on vaikeaa pukea ajatuksiaan sanoiksi ja vielä vaikeampaa on uskaltautua kertomaan hyvin henkilökohtaisista asioistaan tuhansille lukijoille. Keskityn blogissani yleensä hyvin kevyisiin aiheisiin, mutta välillä tuon esille tälläisiä raadollisempiakin juttuja joissa todellisuus ei aina vastaa unelmaa. 🙂 Siinä olen Pirkko kanssasi eri mieltä, että meillä olisi Casassa vain kaksi bloggaajaa jotka jakavat henkilökohtaisempia ja ns. aitoja asioita elämästään. Meillä on nimittäin useita ihania tyyppejä täällä, jotka jakavat avoimesti iloja ja suruja, läheisten kuolemaa, lapsiperheen arjen asioita, parisuhdepuolta sekä muita syvällisiä ajatuksia kaupallisuuden ja kevyen kirjoittelun lomassa. &hearts; En tiedä millaiset aiheet sinua kiinnostavat, mutta mm. Checklistin Heidi on kirjoittanut viime aikoina paljon henkisestä jaksamisestaan, opinnoistaan ja rakkaistaan. Myös herkullisia ruokaohjeita löydät hänen blogistaan, hän on varsinainen kulinaristi ja rakastaa hyvää ruokaa. :)<br />
      <br />
      Aurinkoista kevään odotusta! &hearts;

  17. Rakkaus ei katso aikaa, eikä paikkaa! Rakkauden voi löytää uudelleen, tai sytyttää uuteen hehkuvaan liekkiin. Nyky maailmassa ei onneksi tarvitse välittää vanhoista normeista, jotka määrittelevät miten kunkin tulee asua, rakastaa, hoitaa perhettä ym. Tapoja on monia ja jokaisella meistä on omamme.<br />
    <br />
    Onnea rohkeasta päätöksestä! Liian usein edelleen jäädään roikkumaan huonoon suhteeseen, pelätään tuntematonta.<br />
    Toki, etenkin lapsiperheessä, on yritettävä kaikkensa, mutta joskus se ei vain riitä. Ja kuten todistat, tuntematon toi uuden, ihanan mahdollisuuden!<br />
    Nauti kutkuttavasta tunteesta vatsanpohjassa!

    1. kirsi: Mietimme asiaa pitkään ja taistelimme eroa vastaan hyvän tovin, ennen kuin tajusimme nostaa kädet ilmaan ja todeta ettei arki tästä tällä pelillä paremmaksi muutu. Oli todella rankka paikka myöntää oma epäonnistumisensa, ja kymmenen vuoden historiakin tietysti vaikutti asiaan. Kummankaan ajatuksissa ei ollut alunperin muuttoasiaa sovittaessa se, että jatkaisimme yhdessä vaikka arki asutaankin erillään. 🙂 jos olisimme tienneet kaiken tämän jo aikaisemmin, olisimme päätyneet asumaan erillään jo ajat sitten. 🙂 Päivä ja viikko kerrallaan menemme, toistaiseksi kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin ja parisuhde voi hyvin välimatkasta huolimatta. :)<br />
      <br />
      Kiitokset sinulle Kirsi! &hearts;&hearts;

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *