Tänään olisi Roope täyttänyt 10-vuotta. :`( Ei ole rakas karvaturrini enää luonamme. itkettää.
Minulle Roope ja Miffe ovat kuin lapsia, ei yhtään vähemmän tärkeitä kuin Avakaan. Edes nyt. Ehkä suhtaudun rakkaisiin koiriini siksi näin, koska kamppailin lapsettomuus-diagnoosin kanssa vuosia ja koirat olivat minun ainoat lapseni ja näin oletin sen myös olevan tulevaisuudessakin. Pelkäsin, että Avan syntymä muuttaisi tätä, mutta ei. Koirat ovat silti niitä maailma rakkaimpia, Avan kanssa, sopusoinnussa. <3
Ajattelen Roopea päivittäin, mietin millaista olisi jos täällä vielä tepsuttelisi menemään… Toissapäivänä tuli Roopen poismenosta 8kk, en itkenyt. Mutta tänään, Roopen 10-vuotispäivänä itken. Odotin tätä päivää niin kovasti. Meidän piti tänä vuonna viettää Ropsun kanssa 40-vuotisjuhlat. Hän 10v, minä 30v. Myös muita ikäviä asioita on tapahtunut elämässäni viimeaikoina, tänään kaikki purkautuu ulos itkuna. Kaikki. 🙁
Muistoksi (lähinnä itselleni) julkaisen täällä muutamia kuvia miun murusta!
 |
| Roope takana luun kimpussa |
 |
| Ikivanha kännykkäkuva vuodelta 2005. Roope 3,5-v ja Miffe ihan pikkuinen |
 |
| Roope kylässä siskolla |
 |
| Roope Mummilla hoidossa |
<3
