Kaapit on purettu ja saatettu matkaan kohti uutta kotia. Uskomattoman työläs homma olikin. Ja pikku haavereiltakaan ei vältytty. Onnistuin nimittäin tipauttamaan metalliset pihdit päähäni kaataessani vaatekaappia. Kuttihan siitä tuli, mutta eipä vauhtia hidastanut. 🙂
Huutelin miehelle työntuoksinassa, että ”valuuko nyt hikeä vai verta??”, ettei vaan valkoinen sisustus mene pilalle… 🙂
Tässä kuvasaldoa:
Nurkkaseinä ilman kaappeja
The Problem, eli reikä, josta niitä johtoja tursuilee. Jos näitä ei olisi aikoinaan rapattu, ne voisi työntää litteämmin ja yrittää saada tuon kipsilevyn mittaisesti. Ei olisi tarvinnut kuin oikean kokoinen pala laittaa reiän peitoksi.
Nyt joudumme tekemään ulostyöntyvän koteloinnin koko seinän matkalle (272cm). HÖH
Ja kuva pikkuisesta pipistä jonka sain otsaani. Tässä se on jo hyvällä mallilla, eikä eritä enää. 🙂
Tekevälle sattuu…. joskus enemmän. 🙂
Huh, nyt vielä loppusiivous, sitten saan mennä keittämään itselleni kupin kahvia palkaksi! HYVÄ MINÄ!