Oletko koukuttunut tavaroiden karsimiseen?

Mitä tehdä kun vähemmän on enemmän? Missä kulkee tavallisen ihmisen raja, ja milloin tavaran karsiminen on ”saavuttanut huippunsa”? Näitä asioita minulta kysytään usein ja vastaukseni on aina sama – en osaa sanoa, sillä jokainen meistä on erilainen. Tässä kuitenkin pari hyväksi havaitsemaani vinkkiä, joiden avulla voit kartoittaa omaa tilannettasi…

Mistä tiedän että olen onnistunut hankkiutumaan eroon kaikesta turhasta?

Oma kokemukseni on että sitä ei oikeastaan voi tietää. Elämä on jatkumo, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mitä vähemmällä tulet toimeen, sen vähemmän sinulle riittää. Tuo on omanlaisensa kierre, joka helposti “jää päälle”. Turhien tavaroiden karsiminen, vapautunut tila ja siivoamisen helppous saavat aikaan euforisen tunteen, johon on helppo koukuttua.

Tavaroiden karsiminen ja elinympäristön minimalisointi ovat terveissä mittasuhteissa silloin kun arjen askareet hoituvat ilman hiusten halkomista. Sinulla on aina puhtaita vaatteita päälle puettavaksi, ulkona kastuneet kengät saavat kuivua rauhassa ilman että joudut olemaan jumissa kotonasi kuivumista odottelemassa, saat siivottua sotkut ilman poppakonsteja ja ennen kaikkea – et joudu jättämään mitään kivaa tekemistä väliin vain siksi että sinulla ei ole siihen tarvittavia välineitä.

Turhaa tavaraa on hyvin vaikea määritellä, yhdelle turha kun on toiselle hyvinkin tarpeellinen. Minulle turhia tavaroita ovat olleet mm. hiustenkiharrin (en ole vuosiin jaksanut kähertää hiuksiani), ikivanha 1kg kahvakuula (salilla käytän painavampia, enkä muutenkaan tarvitse kotiini kahvakuulaa), värilliset tussit (annoin ne tytölleni, en enää “taituroi” muistikirjojani) ja juhlamekko-arsenaali (yksi riittää tarpeisiini paremmin kuin hyvin).

Haluaisin jatkaa tavaroiden karsimista, mutten löydä mitään karsittavaa

Tähän asiaan moni vähentäjä törmää lopulta, niin minäkin. Taustalla on kaksi asiaa – karsimisen aiheuttama euforia sekä elämän mukautuminen vähenevään tavaramäärään.

Jos olet tilanteessa jossa karsimiskipinää löytyy mutta karsittavaa tavaraa ei löydy, pidä tauko. Opettele elämään uudelleen ilman karsimisen aikana opittuja toimintatapoja ja palaa ikään kuin taaksepäin. Hyväksy tavaramääräsi sellaisenaan ja anna ajan kulua ja kertoa millaiset ovat todelliset tavaratarpeesi. Alku voi tuntua tyhmälle ilman karsimisen aiheuttamia “onnistumisia ja euforiaa”, mutta sopeudut siihen kyllä parissa viikossa. Joka kerta kun mielesi tekee raivata kaappeja tai laatikoita, keksi tilalle jotakin muuta tekemistä. Katkaise tavararaivaamisen aiheuttama kierre ja huomaat kohta että kaikkihan onkin oikeastaan ihan mallillaan. 🙂

Olen raivannut kaikki omat tavarani, mutta perheenjäsenet eivät

Tämä on klassinen ongelma, johon ainoa ratkaisu on kompromissi. Et voi pakottaa ketään karsimaan tavaroitaan väkisin, tarve ja syy siihen pitää löytyä ihmisestä itsestään, poikkeuksena pienet lapset. Voit yrittää kannustaa ja motivoida, mutta räyhääminen ja pakottaminen saavat aikaan pelkästään vastareaktion, jolloin toinen osapuoli ei suostu edes keskustelemaan asiasta.

Tavaran karsimisella ja kodin selkeyttämisellä on kuitenkin mukaansatempaava vaikutus – aivan kuin kuntokuurillakin. Kun yksi perheestä innostuu kovasti jostakin, intoutuu muukin porukka helposti mukaan. Positiivinen ilmapiiri ja tuloksen ihailu ovat parasta bensaa kodin raivaukseen.

Lapset on helppo motivoida ja kannustaa ottamaan osaa tavarapaljouden taltuttamiseen. Meillä toimii sellainen ajatusmalli että jos turhasta raaskii luopua, voi ne kirppistellä eteenpäin ja ostaa saamillaan rahoilla tilalle jotakin uutta ja mieluisampaa. Näin oma tyttöni on oppinut arvostamaan tavaroitaan ja myös erottamaan mikä on oikeasti turhaa ja mikä vain kyllästyttävää. Pieni porkkana toimii aina, kunhan raivaamisen ydinideana ei ole lapsen lahjonta.

Miten saan pidettyä tavaramäärän aisoissa

Kun olet saavuttanut tavoitteesi ja olet sinut kotisi tavaramäärän kanssa, on seuraava vaihe tavaramäärän pitäminen kohtuullisuudessa. Tähän on olemassa vain yksi keino – yksi uusi tavara sisään ja yksi vanha ulos.

Optimaalinen tilanne on sellainen, jossa uutta ei tarvitsisi ostaa ollenkaan, mutta se on nykymaailmaassa absurdia. Varsinkaan vaatteet eivät kestä kulutusta kuten ennen vanhaan ja jos et halua kulkea nukkavieruissa vetimissä, on niitä pakko uusia silloin tällöin. Suosittelen kartoittamaan omaan elämään ja arkeen soveltuvan pukeutumistyylin ja pitäytymään siinä. Minulle se tarkoittaa mustia farkkuja ja mustavalkoisia yläosia, treenivaatteita sekä satunnaisia juhlavampia vaatekappaleita. Kun löydät itsellesi uuden lempivaatteen, osta niitä pari kappaletta lisää. Näin yksien lempihousujen tai -paidan yhtäjaksoinen kulutusrasitus ei ole liian suuri ja ne kestävät käytössä pitempään kun saavat välillä myös lepopäiviä.

Kun koti on kaaoksen vallassa, on tavaroiden karsiminen loistava keino parantaa arkieloa ja arjen toimivuutta. Jokaisella omistamallaan tavaralla olisi hyvä olla oma paikkansa, jonne sen voi helposti sujauttaa käytön jälkeen takaisin. Olen kantapään kautta oppinut sen, että säilytysratkaisuja kannattaa miettiä ja hankkia vasta sitten kun tavaramäärä on saatu jotakuinkin taltutettua. Näin välttyy toistuvalta uudelleenjärjestelyn vaivalta ja turhalta rahanmenoltakin, kun ei tarvitse jälkikäteen tavaroiden vähentymisen seurauksena alkaa karsia hankkimiaan säilytyslaatikoita ja -kalusteita.

Kun karsittavaa ei enää helpolla löydy, on hyvä pitää tuumintataukoa ja antaa itselle aikaa sopeutua saavutettuun tilanteeseen. Koskaan ei ole liian myöhäistä jatkaa projektin parissa – ja jos tuntuu että tauonkin jälkeen kaapeista löytyy tavaraa ja vaatetta jolle ei ole käyttöä, pakkaa ja lahjoita (myy kirpparilla) ne pois.

Jos tavarasta luopuminen tuntuu vaikealta, voi turhakkeen pakata säilöön varastoon (suosittelen lämmintä varastotilaa, jottei tavara mene pilalle säiden armoilla) ja ottaa sillä tavoin aikalisä kyseisen tavaran henkiseen kytkökseen – välimatka, pienikin sellainen, antaa perspektiiviä ja auttaa irtaantumaan erityisesti muistoarvoa sisältävistä mutta käyttöä vaille jääneistä tavaroista ja saaduista lahjoista.

Pidä lähelläsi vain sellaiset tavarat jotka tuovat elämääsi lisäarvoa, sujuvoittavat arkeasi tai saavat sinut hymyilemään!

Aurinkoista lauantaita kaikille!

 * * *

Lue myös:

Postaussarja – 1000 tavaran haaste

Kuinka monet lakanat on tarpeeksi

Vain vartti päivässä – Arjen organisointia

16 kommenttia “Oletko koukuttunut tavaroiden karsimiseen?

  1. Haluaisin kommentoida tuota yksi tavara sisään, toinen ulos -ajatusta. Minusta se näyttää monilla johtavan aika maaniseen osteluun ja sisustamiseen. Kun “kaikkihan on tasapainossa ja ok” ja uuden tavaran voi ostaa, kunhan vaan laittaa sen sijaan jonkun vanhan, ei niin mieluisan tavaran kiertoon. Mitä et voisi luopua mistään ehjästä ja toimivasta tavarasta, joka tulee kotiisi, vaan jokainen tavara jäisi kotiisi oikeasti sen hajoamiseen saakka? Ja tarkoitan siis hajoamisella sitä, että kengän sauma hajoaa tai kirjahyllyn taso pettää tms. Mitä silloin hankkisit? Ruokapöytiä, sohvia, hyllyjä, vaatteita, kenkiä, viherkasveja ei voisikaan lappaa asuntoon samaa tahtia. Tällöin joutuisi oikeasti harkitsemaan ostoksia, jolloin voisi oikeasti elää minimalistista elämää.

    1. Hansu: En kiellä etteikö maailmassa olisi maanisia shoppailijoita, mutta tuon ajatusmallin perimmäinen tarkoitus ei todellakaan ole mahdollistaa päätöntä shoppailua. Idea tuossa taustalla on parantaa harkintakykyä ja samalla myös oppia arvostamaan tavaroitaan – mistä olet valmis luopumaan saadaksesi tilalle jotakin uutta.

      Mitä enemmän on karsinut ja mitä vähemmän omistaa, sen tärkeämmiksi jäljelle jääneet tavarat tulevat. Ei tässäkään asiassa voida ajatella liian mustavalkoisesti, ja minimalistisuus on niin monivaiheinen käsite että se tarkoittaa jokaiselle vähän erilaisia asioita – tavaratta eläminen ja mihinkään panostaminen on sen äärimmäinen muoto, oman elämänlaadun parantaminen ajankäytön kja tavaravuorien karsimisen kautta taasen se lempein ja maanläheisin.

  2. Meidän niin pitäisi tehdä kunnollinen raivaus kaikkiin kaappeihin ja varastoihin! Vaatekaapin siistiminen onnistuu tuosta vaan, mutta jo pelkkä ajatus kaikkien kirppislöytöjen läpikäymisestä ja karsimisesta saa hien nousemaan pintaan 😀 Onneksi ensi viikonloppuna n blogikirppis, niin jotain varmasti lähtee kiertoon 🙂

    1. Essi: Rankka rupeamahan se on, mutta palkitsee lopussa. 🙂 Paljon tsemppiä raivaushommiin ja onnistuneita kirppiskauppoja! 🙂

  3. Nämä postaukset ovat aina aivan parhaita! Olisitko halukas tekemään postausta uudesta vaatesäilytyksestäsi? Olisi mielenkiintoista nähdä kuinka olet viikannut ja järjestänyt vaatteesi vetolaatikkoihin, koska olen itse miettinyt samanlaista systeemiä.

    Aurinkoista kevään jatkoa:) Sielläpäin tiet ovat jo varmaan sulia.

    1. E: Kiva kuulla että tykkäät. 🙂 Laitan toiveesi talteen ja postaan siitä lähiaikoina. 🙂

      Aurinkoista kevättä sinulle myös, meillä siellä täällä on vielä kinoksia mutta eiköhän nekin tämän sadepäivän aikana sula pois. 🙂

  4. Olen itse huomannut, että paras tapa vähentää kulutusta on olla ostamatta uutta. Vaatteiden osalta toki joutuu kulumisen vuoksi tekemään hankintoja, mutta huonekalut ja sisustustavarat eivät kulu mihinkään. Mielihalujen vuoksi uuden ostaminen on turhinta kulutusta koskaan, riippumatta siitä kierrättääkö vanhan. Itselläni on massiivipuinen, teetetty ruokapöytä kohta kahdenkymmenen vuoden takaa. Mitä järkeä olisi vaihtaa se uuteen vain siksi, että trendi on vähän muuttunut tai haluaisi jotain vaihtelua?

    Kippoja, kynttelikköjä ja kulhoja on kaikilla keski-ikäisillä loppuiän tarpeisiin ja jos ne eivät miellytä, kannattaa miettiä mikä sen uuden ostoksen kanssa muuttuisi. Elämä paremmaksi uuden esineen kanssa?

    Karsiminen siinä tapauksessa että tilalle ostetaan uutta on usein vain silmänlumetta mielihalujen toteuttamiselle. Enkä tarkoita etteikö esteettisistä syistä voisi ostaa jotain, mutta jatkuva uuden “tarvitseminen” on aika turhaa ja epäekologista. Turhakkeita ei tule kun jättää ne kauppaan.

    1. Mari: hyviä pointteja toit esiin. Uuden ostaminen vain uuden ostamisen tähden ei ole fiksua, siinä menee rahatkin hukkaan. Tavaralle pitää mielestäni olla tarvetta, vaikkakin sitten vain visuaalisen miellyttävyyden merkeissä.

      Hyvä mieli on asia josta kannattaa maksaa ja minulle tälläistä ”tavarahumpuukia” on mm. kukkakimput ja kynttilät. Tokihan minä ilmankin niitä selviäisin, mutta koska ne saavat minut hyvälle tuulelle ja mielelle, ostan niitä ilomielin ja katson saavani rahalle hyvän vastineen. 🙂

      Se täytyy muistaa ettei kaikilla ole ikää niin paljoa että heillä olisi mahdollisuus olla omistanut kalusteita pariakymmentä vuotta. Minullakaan ei ole mitään jäljellä ensimmäisestä omasta kodistani, myin suurimman osan kalusteista asuntokaupan mukana ja hyvä niin sillä ne eivät olisi uuteen kotiin sopineetkaan. En ole myöskään perinyt mitään kotiin liittyvää tavaraa, enkä sellaista koskaan perikään – olemme lapsuudessani muuttaneet vanhempien työn perässä kaupungeista toiseen ja muuttokuorma pyrittiin pitämään aina pienenä (5 lasta, tavaraa pakun verran). Minua tuo ei haittaa yhtään, en osaa kaivata sellaista jota ei ole. 🙂

      Nyt tilanne onkin jo sellainen että kun 50 vuotta aikanaan mittariini pärähtää, voin sanoa omistavani yli 20 vuotta vanhoja kalusteita. Niistä tytöllekin aikanaan jää jotakin annettavaa. 🙂

  5. Niin totta tuo, että tavaroiden karsiminen “jää päälle” 🙂 Olen sinun innoittamana jo muutaman vuoden karsinnut tavaroita ja päässyt oikein hyvään tilanteeseen. Toki vieläkin tavaraoita on, mutta ei ylenmäärin ja tyhjiä kaappeja ja laatikoitakin on. Vieläkin aina joskus tulee eteen tavara josta voi luopua ja eikun kiertoon. Ihana tunne, kun on tavarat järjestyksessä eikä ole turhia paperipinoja misään. Nekin on nimittäin karsittu vain ja ainoastaan tärkeisiin (sellaisiin joita ei voi skannata, vaan pitää säilyttää alkuperäiset). Tietysti kaikki vuosien varella tuleet muistot ovat tallella eikä niitä koskaan hävitetä, mutta muuten tavaraa lähtee ja aina kun ostan jotain uutta, mietin minkä laittaisin pois. Tähän asti aina jotain on löytynyt 🙂

    1. Pirjo: Papereiden läpikäyminen on raivaamisessa inhokkipuuhani, siihen saa tuhlattua pahimmillaan monta viikkoa ja kisaväsy iskee useammin kuin kerran. Mutta sitten kun homma on hoidettu, on fiilis ihan mieletön. Itse silppusin aikoinaan kymmeniä kassillisia vanhoja ja turhia papereita, oli laskujakin vuodelta 2001 yms. 😀 Nyt on kaikki tärkeät paperit sähköisessä muodossa (joko valmiina tai paperista skannattuna) ja vain kaksi pientä kansiota varsinaista paperia. 🙂

  6. Taas tuli uutta intoa raivaukselle 🙂
    Vaikeinta on tilpehöörit, joita on ostellut harrastukseen jota ei koskaan aloittanut. Niistä haluaisin eroon, mutta aina niiden kohdalla epäröinti alkaa. Argh Miten päästä tällaisesta kamasta eroon..

    1. Irene: Tuossa on mielestäni vain kaksi vaihtoehtoa – joko tartut tuumasta toimeen ja laitat harrastuksen alulle nyt hetimmiten tai sitten keräät kaiken materiaalin yhteen ja kirppistelet sen esim Facebookin harrastajaryhmässä pois. Olen huomannut sen että pienikin summa auttaa päästämään helpommin tavarasta irti. Pahinta tuollaisten tavaroiden säästelyssä on se huonouden tunne mikä aiheutuu siitä että “rahat meni hukkaan”, “pitäisi aloittaa mutta olen huono ihminen kun en saa aikaiseksi” yms. Tuollaiset tavarat eivät aiheuta hyvää mieltä olemassa olollaan, vaan ennemminkin pahaa mieltä tekemättä jääneistä asioista. Siispä tiukka valinta, aloitatko harrastuksen nyt / tällä viikolla vai laitatko tavarat eteenpäin sellaiselle jolle niistä on aidosti iloa? 🙂

  7. Todella hyvä, että tähän tavaran kanssa elämiseen tulee monenlaisia näkökulmia. Itse kaiken hiljattain vastentahtoisesti menettäneenä ajattelen nykyisin niin, että monelle tavaralle on paljon käyttöä, niistä on hyötyä ja iloa, mutta aika vähällä pärjää. Osan voi lainata, kaikkea ei tarvitse omistaa.

    1. Jantunen: kaikkea ei aina tarvitse itse omistaa ja minäkin olen pari kertaa lainannut siskon ompelukonetta, ja vastavuoroisesti meidän Kärcherin höyryimuri pyörii lainassa alvariinsa sukulaisten välillä… taitaneen olla nyt kummitytöllä parhaillaan. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *