Minulta usein kysytään miten ihmeessä uskallan sisustaa kodin valkoiseksi ja hankkia kalliitakin huonekaluja ja tavaroita valkoisena, kun minulla on kuitenkin lapsi (ja koirakin). Koska aiheeseen liittyvät kommenttivastaukseni hukkuvat blogipostausten joukossa bittiavaruuteen, päätin tehdä aiheesta perusteellisen postauksen. Toivottavasti postaukseni tavoittaa monet asiaa miettineet lukijani sekä samojen juttujen kanssa painivat sisustajat.

Kuinka siis yhdistää lapsi- ja eläinperheen arkielo valkoiseen sisustukseen... 

IIMG_4391.jpg

Väriäkin tärkeämpää on materiaalit, joilla kotiaan sisustaa. Mikään pinta ei puhtaana pysy lapsiperheissä ja puhdistettavuus sekä helppohoitoisuus ovat niitä tärkeimpiä asioita joita tulisi miettiä ensimmäisenä. Tummat ja värikkäät sohvat, nojatuolit, pöydät sekä tekstiilit likaantuvat yhtä helposti kuin vaalean sävyiset, eivätkä ne ole sen enempää lialta suojassa. Tummissa pinnoissa tahrat eivät kuitenkaan aina näy yhtä selvästi, mutta nekin tarvitsevat silti säännöllistä puhdistusta ja hoitoa pysyäkseen siitikuntoisina. Sen vuoksi katsonkin että valkoisissa ja vaaleissa pinnoissa likaisuuden herkkä näkyvyys on pelkästään plussaa, koska ylläpitopuhdistusta tulee tehneeksi huomattavasti useammin ja kalusteiden sekä tekstiilien käyttöikä pitenee hyvästä hoidosta johtuen.

muksutkollaasi2.jpg

Valkoinen sisustus ja varsinkin sohvamme säikäyttää monet kyläilijät, mutta aivan turhaan. Kun materiaali on oikea, ei tarvitse pelätä tahrojen syntymistä tai vahinkojen sattumista. Sohvamme on saanut vuosien varrella sellaista kyytiä, että en usko yhdenkään alcantaran tai pestävän kankaan kestäneen samanlaista kulutusta. Sohvalle on kaatunut kaikenlaista juotavaa ja syötävää, se on saanut osumaa vauvan vahinkopukluista, se on joutunut koiran kuratassukäsittelyyn, siihen on piirretty kuulakärkikynällä ja tussilla, ja se on värjääntynyt farkkuväristä... Kaikki tahrat ja likakerrostumat on neljän vuoden ikäisestä sohvasta tähän mennessä lähtenyt Softcaren nahanpuhdistusaineella tai Universal Stonella. Sama koskee meidän nahkaista sängynrunkoa ja muita nahkaisia ja keinonahkaisia kalusteita.

IMG_4394.jpg

Sohvaakin haastavampi vaalea sisustusvalinta on matto, erityisesti koiraperheissä. :) Olen kokeillut jos jonkinmoista mattoa - materiaaleina on ollut niin karvalankaa, suojakäsiteltyä polyesteria, paperinarua kuin muoviakin. Pitkäkarvainen kuralammikoita rakastava koira ja vaalea matto on tuhoon tuomittu ja hiuksia nostattava yhtälö. Jos koiramme olisikin sellainen suloinen pikkuotus, jonka voi kainalossaan kantaa kylpyhuoneeseen tassupesulle, olisi tilanne ollut ehkä suotuisampi. Meidän koiraneitimme on kuitenkin 15kg painoinen keskikokoinen hulivili, joka vastustaa tassupyykkiä viimeiseen asti. :D Mattoja olenkin saanut putsata ja puleerata kyllästymiseen saakka, koska rapatassullani on taipumuksena suunnistaa oksentelemaankin aina maton päälle. Siksi muovikudetta oleva Pappelinan valkoinen Svea on meidän perheessä paras ja stressittömin valinta, jota en ole kertaakaan katunut. Lika lähtee pyyhkimällä ja (kuten viime vuonna keksin) saan isonkin maton puhdistettua suoraan lattialla, moppaamalla sen kuten muutkin lattiapinnat. :D Pappelinan muovimatot poikkeavat perinteisistä muovisista matoista siinä, että Pappelina on pehmeä ja kudonta on väljähköä. Näin likaa ei jää saumoihin eikä rakosiin, kuten kovempaa muovia olevissa matoissa.

iIMG_4418.jpg

Valkoiset pöydät ja tavarat puhdistuvat kuten sohvat ja matotkin, helposti. Materiaalien osalta helppohoitoisin vaihtoehto on teräs. Meiltä löytyy valkoiseksi maalattua terästä mm. Hay Tray-pöydistä, Hee-tuoleista, String-hyllyrungoista, valaisimista, kynttilänjaloista ja monesta muusta pienesineestä. :) Teräspintaan ei pöly tartu kiinni ja ne on helppo imuroida puhtaaksi. Tahrat saa näppärästi irti miedolla yleispesuaineliuoksella ja rätillä, eikä tahroja tarvitse hangata tai liuottaa erikseen. Korkeakiiltoisia pintoja moni kavahtaa, mutta siihenkään ei ole syytä. Kiiltäväpintainen kaapinovi heijastaa valoa ja sen vuoksi muutamat tahmaiset sormenjäljet eivät siitä erotu. Mattapinnoista rasvatöhryt erottuvat paljon selvemmin (vrt. keittiön kaapin ovet, joissa aina vetimien kohdilla läiskät vaikka kuinka päivittäin niitä pyyhkisi). Olohuoneen kaapistossa on korkeakiiltoiset ovet, joita pyyhin yläreunasta (josta ovet avataan) kun huomaan niiden mähmääntyneen eli ehkä kerran kuussa. :)

muksutkollaasi4.jpg

Tekstiileissä valkoinen väri on parhaimmasta päästä. :) Itse pesen lakanapyykkini joka kolmannella pesukerralla ruokasoodan tai valkaisevan Vanishin kanssa, jotta ne pysyvät kirkkaina ja valkoisina. Pyyhkeiden osalta toimin samoin, ja hyödynnän valkaisevaa pesua tarpeen vaatiessa myös muissa kodin tekstiileissä ja valkoisissa vaatteissa. Paikalliset pinttyneet tahrat voi valkoisista tekstiileistä tehokäsitellä valkaisevalla tahranpoistoaineella, toisin kuin tummista tai värikkäistä kankaista. 

Meillä saa lapset ja koirat elellä vapaasti, mitään muuta en ole koskaan kieltänyt kuin sohvalla ja sängyssä pomppimisen ja nekin ihan turvallisuuden vuoksi. Ruoka tietysti syödään pääasiassa keittiössä pöydän ääressä, mutta myönnän että kyllä meillä on herkuteltu myös olohuoneessa, vahinkojen kera. Viimeksi tänään sattui pieni vahinko kun marjamehumuki kaatui sohvan käsinojalla. Rätti vaan käteen ja putsaamaan, ei jäänyt tahmaa eikä tuhruja. :D

Valkoinen väri ei ole arka kuten yleisesti puhutaan. Se on vain vaalea, jossa lika tummia sävyjä helpommin näkyy. Puhdistus on kaiken a ja o - helppohoitoiset ja kestävät materiaalit puhdistuvat vaivatta ja nopeasti. Yhtään turhaa siivousstressiä ei tarvitse valkoisen värityksen vuoksi kärsiä (kertoo allekirjoittanut jolla koti on ollut joskus sininen, beige, harmaa, musta, greige ja pastellinenkin :D)!

Aurinkoista alkanutta uutta viikkoa kaikille! <3

(Kiitokset postauksen kuvituksesta kuuluu omalle sottapytylleni sekä ihanille "lainalapsilleni" :))