Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Muutamat teistä lukijoista olette kyselleet kuulumisiani ja haluankin yhteisesti kiittää teitä huolenpidosta ja vastata vähän pidemmän kaavan kautta… ❤️
Vuosi elämästäni on surujen ja sairauksien täyteinen
Viime keväästä alkaen vointini on heikentynyt melkoisen tasaiseen tahtiin ja lopulta selvisi, että kilpirauhasen liikatoiminta oli salakavalasti laskenut vajaatoiminnalle.
Rankka vajaatoiminta puolestaan pahensi kilpparin liikatoiminnan taustalta paljastuneen syyllisen, autoimmuunisairaus basedowin oireiston, jonka vuoksi näkökykyni heikkeni ja kärsin todella pahoista silmä- ja pääkivuista, sekä elämää haittaavista kaksoiskuvista ja muista silmävaivoista.
Viimeinen vuosi elämästäni on mennyt sairastaessa ja hoitotasapainon löytämisessä. Lisäksi kaksi itselleni äärimmäisen rakasta ja läheistä ihmistä joutuivat kamppailemaan hengestään syövän kanssa, mikä vaikutti minuun vieläkin suuremmin kuin omat vaivani. Lääkärin viime maaliskuinen hoito-ohje kaikenlaisen stressin välttämisestä meni sen sileän tien viemäristä alas.
Jouduin viime kesänä ensimmäistä kertaa elämässäni pyytämään apua myös arjen askareisiin. Oman olotilani ja avuttomuuteni takia olin usein turhautunut ja hetkittäin hyvinkin alakuloinen.
En haluasi olla kiitollisuuden velassa kenellekään ja oman toimintakyvyn lasku on yksi suurimpia koetinkiviä koko elämäni aikana. Muutos entisestä reippaasta ja touhukkaasta toisia auttavasta minästä lähes lamaantuneeseen minään on niin suuri, että en tunnistanut enää itsekään itseäni. Tuntui, että ympärilläni on pelkkää sairastelua ja kuolemaa, ja rehellisesti sanottuna se kuuluisa valo siellä tunnelin päässä hiipui lähes olemattomiin.
Autoimmuunisairaus basedow ja reistaileva kilpirauhanen
Tämän hetkinen tilanteeni on terveyden osalta merkittävästi parempi. Saamani hoidon myötä enää vain toinen silmä oireilee. Työt näyttöpäätteen edessä onnistuvat jo hyvin, vaikkakin sairaan silmän takia on pakko tauottaa työt puolen tunnin pätkiin ja rentouttaa silmän lihakset katselemalla ikkunasta kaukaista horisonttia tai pitämällä silmiä kokonaan kiinni.
Huhtikuulle on sovittuna oirehtivan silmän osalta aika uuteen magneettikuvaukseen ja erikoislääkärin pakeille. Minulla on vahva usko siihen, että silmä saadaan kuntoon ja elämä alkaa hiljalleen palailemaan takaisin uomiinsa. Entiseen tuskin koskaan on paluuta, mutta elämän paloa ja -janoa on enemmän kuin vuosiin.
Kilpirauhasen osalta tilanne näyttää myös hyvältä – viimeinkin. Arvot ovat alkaneet normalisoitua ja nousta hiljalleen vajaatoiminnasta viitearvoihin. Energiaa löytyy enemmän ja se ilmenee tasaisempana kuin aiemmin. Viime syksynä saatoin silloin tällöin jaksaa puuhastella pienesti siellä ja täällä, ja maata lopun aikaa sohvalla äänikirjojen parissa, koska ohjelmien katsominen oli silloisilla silmillä aivan mahdotonta. Nyt jaksan puurtaa jo kokonaisen päivän ja yhden kunnolla toimivan silmän varassa voin katsella välillä myös televisiota.
Jokainen päivä on mahdollisuus
Olen osannut aina olla kiitollinen pienistäkin arkisista asioista, mutta nyt koen kiitollisuutta myös mikroskooppisen minimaalisista jutuista, kuten siitä että suihkusaippua tuoksuu hyvältä, tai että saan juoda kotona kupin suosikkikahviani, jota ei kofeiinin takia suositella kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsiville.
Mitä minulle siis kuuluu? Tällä hetkellä hyvää. Jokainen päivä on mahdollisuus ja aamulla kun herään, olen pitkästä aikaa ollut iloinen ja toiveikas. Eilinen on jo menneisyyttä, huominen on vasta tulevaisuutta, ja vain tänään on tärkeää. ❤️
Lämmin halaus teille aivan jokaiselle!
Lue myös: Kilpirauhasen liikatoiminta oireet
Seuraa myös Instagramissa
Voi ihana kuulla sinusta❤Ja kiitos kun jaksoit kertoa kuulumisiasi❤ Mutta niin harmillista kun sinulla on ollut nuin rankka vuosi. Ja ymmärrän että ei varmasti ole jaksanut sairauksien ja murheiden keskellä blogia päivitellä. Mutta tosiaan ihana että jaksoit nyt kertoa kuulumisiasi❤Toivon sinulle parempaa vointia ja kaikkea hyvää❤ Vaikeuksien jälkeen voittoon🤗😘Välillä elämä koettelee liikaakin. Sinä olet niin avulias ja positiivinen ihminen ja auttanut paljon muita, joten ihana että olet itsekin saanut apua kun oma jaksaminen ei ole riittänyt❤ Mielelläni itsekin sinua auttaisin jos vaan lähempänä asuisin 🙏Aurinkoa sinun kevääseen ☀️❤
Jonsku: kiitos sinulle ihanasta viestistä! ❤️ On ollut todella raskaita aikoja ja näkökyvyn heikentyminen oli kauhea kokemus. Olen yrittänyt löytää yllä leijuneista mustista ukkospilvistä kultaiset reunat ja totesinkin viime syksynä, että jos olisi pakko valita kuulon ja näkökyvyn väliltä niin mielummin säilyttäisin kuulon, koska musiikki, tanssiminen ja laulaminen ovat minulle kaikista tärkeimpiä selviytymiskeinoja.
Onneksi tilanne näön osalta on kuitenkin parantunut ja uskon että saamme kuntoon myös toisenkin silmän. Basedowin tauti ei tunnu harmillisesti laantuvan kuten olisi pitänyt ja edelleen se sitkeästi on aktiivinen. Vasta-ainearvot ovat onneksi hiljalleen lähteneet laskuun, joten toivoa on ettei sen oireisto olisi ehtinyt vielä kroonistua. Sairaus itsessään on parantumaton eikä siihen ole olemassa lääkitystä, mutta toivon että se menisi remissioon.
Kiitos vielä sinulle ja iso halaus! ❤️❤️❤️
Ihana kuulla, että voit paremmin. ❤️
Pitju: ❤️❤️❤️❤️
Kiitos kun jaoit elämässäsi olleista haasteista ja kivuista. Joskus vastoinkäymisissä piilee myös siunaus. Juurikin tuo mainitsemasi läsnäolo tässä hetkessä ja aito ilo ja kiitollisuus todellisista, joskus hyvinkin pienistä asioista. Kirjoituksesi toi minua lähelle monia viisaan elämän totuuksia, joita usein pidämme itsestään selvyyksinä. Jokapäiväinen kiitollisuus on iso lahja. Hyvää, voimaannuttavaa Pääsiäistä!
Marjukka: kaunis kiitos sinulle sanoistasi! ❤️ Se on valitettavastikin näin, että monesti oppii arvostamaan pieniä asioita vasta kun joutuu kohtaamaan vastoinkäymisiä. Minäkään en terveyttäni osannut kunnolla arvostaa ennen kuin sen menetin.
Jokainen uusi aamu tuo mukanaan mahdollisuuden parempaan. Olen oppinut ymmärtämään sen, ettei ole väliä miten kauhea päivä eilinen oli, sillä se on jo taakse jäänyttä aikaa. Ylipäätään sellainen lopullisuuden käsite on muuttanut muotoaan ja olen oppinut suhtautumaan elämään ja tapahtumiin paljon joustavammin. Yksi huono uutinen ei enää sellaisenaan sysää minua välittömästi raiteiltaan ja entinen tapani varautua kaikkeen aina jo etukäteen ihan vaan varmuudeksi ettei pettyisi, on hioutunut pyöreämmäksi ja olen oppinut luottamaan siihen että tavalla tai toisella kaikesta aina selviytyy eikä ennakkoon stressaaminen ainakaan tuo elämään mitään hyvää.
Hei! Enpä voinut jättää lukematta, koska olen seuraillut sinun juttuja, koska olit jossain vaiheessa kertonut sairastelusta. On kyllä hyvä että olet saanut apua sairauteen ja alkanut parantumaa.
Mulla on ollut elämäni aikana sellanen lääkäri että otettiin aina kilpirauhasen koe, oli aina hyvä.
Mut ei enää ole sitä lääkäriä, hän kuoli aaorttan leikkaukseen 2009, itkuhan siinä tuli.
Eipäs nykyään oteta kilpirauhasen koetta verikokeen aikana, on surullista ja ferritiin on toinen.
Hyviä voimia sinulle, kyllä paranet hyvään kuntoon, kun lääke on käytössä, halit
Rauha: Minäkin jouduin taistelemaan ja vaatimaan kilpparikokeita kun niiden ei lääkärin toimesta katsottu olevan relevantteja. Jos vaan olisin saanut labramääräyksen kilppareihin jo 2022 niin sairaus ei olisi ehkä ehtinyt edetä niin pitkälle. Tämä on tällaista jossittelua, mutta harmittaa itseni ja kaikkien muidenkin puolesta, joiden oireita ei oteta todesta heti vaan laitetaan esimerkiksi stressin piikkiin ja komennetaan lepäilemään kotiin. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että aikaisessa vaiheessa otetut labrat edistäisi ihmisten hoitoa ja lopulta niiden kustannukset sataisivat tuottona takaisin valtion laariin kun sairauksien kokonaishoitokustannukset pienenisivät vähäisemmillä sairauspoissaoloilla ja sairaalapäivien vähentymisellä. Mitä ennakoivammin sairauksia löydetään ja niitä aletaan hoitaa, sen parempana ja pitempään esimerkiksi työkyky säilyy.
❤️
Henrika: ❤️
Onpa kurjaa, että sinulla on ollut noin raskasta aikaa oman terveyden sekä läheisten terveyden kanssa 😢. Ymmärrän nyt hyvin, miksi blogissa on ollut hiljaisempaa. Kyllä tuommoiset omat ja muiden sairaudet käy oman jaksamisen ja mielen päälle. Mutta ihana kuulla, että olisit saanut sun sairastelun tasapainoon, ja tervehtyisit hyvin ❤️🙏. Koita pitää vaan positiivista asennetta yllä ja ajatella, että kaikki kyllä kääntyy parempaan päin. Ollaan keväässä ja kesää kohti mennään, ja aurinkokin näyttäytyy useammin. Sekin monesti piristää niitä vaikeimpia hetkiä ☀️. Oikein ihanaa kevättä ja parempaa kesää sulle 💖
Marja K: Ihana sinä! ❤️ Kiitos viestistäsi ja tsemppauksesta, arvostan sitä suuresti! ❤️❤️❤️
Voimia ja valoa kevääseen! Sateen jälkeen paistokoon aurinko, kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti.
Viola: kiitos sinulle voimasanoista ja tsemppaamisesta! ❤️❤️❤️