Surullista

Meillä on hyvin tuskaisa yö takana. 9-vuotias koiramme Roope on yskinyt vajaan viikon aivan kuin olisi karva kurkussa. Perjantaina alkoi läähätys, jonka luulin ensin johtuvan helteestä ja painostavasta ilmasta. Roope ei nukkunut lainkaan perjantaina, perjantain ja lauantain välisenä yönä, eikä lauantaina päivälläkään. Roope vaelteli vaan pitkin asuntoa ja aina makuulle asettuessaan nousi heti ylös. Lauantaina alkuillasta hengitys kävi hyvin raskaaksi ja myös yskiminen lisääntyi huomattavasti. Olimme yhteydessä eläinlääkäriin, joka käski samantien lähtemään näytille eläinsairaalan päivystykseen, sillä epäilee Roopen sydämessä olevan jotain pahasti vialla.

Valitettavasti lääkärin epäily osoittautui oikeaksi ja sydämestä löytyi sivuääni sekä rytmihäiriöitä. Sydämen vajaatoiminnan vuoksi nestettä oli kertynyt keuhkoihin ja hoitamattomana se aiheuttaa ”hukkumisen”.

Nyt sitten yritetään kotihoitoa kahdella eri sydänlääkkeellä ja nesteenpoistolääkkeellä. Seuraavat kolme päivää ovat ratkaisevat. Nyt on niin surullinen mieli, etten tiedä mitä ajatella. Roope on ollut aina terve, ei ole ollut mitään oireita jotka olisivat voineet tällaiseen viitata. Molemmat koiramme ovat samasta perheestä 4-vuoden ikäerolla (eli sama äiti- ja isihauva).

Rodultaan meidän Roope ja Miffe ovat sekarotuisia. Äitikoira on cockerspanieli ja isihauva isovillakoira. Kummallakaan koiravanhemmista ei tietääkseni ole ollut sairauksia. Koirimme äiti Nöpö on 12-vuotias ja elossa edelleen. Koiraisä Saku meni sateenkaarisillalle 15,5 vuotiaana.

Rakas Roope 9 vuotta.

Pikkusisko Miffe 5 vuotta.

Roope edessä ja Miffe takana.

Voi näitä mamin murusia, ovat niin rakkaita että sydän pakahtuu! Nyt aion keskittyä Roopen hoitamiseen ja yhteisen ajan viettoon perheen kesken. Tulen kertomaan miten kävi. Toivottavasti palailen asiaan hyvillä uutisilla!