Roope
Tähän se päättyy
tähän se jää
iso mitallinen yhteistä elämää
Viimeiset sanat, eikai väliä niillä
tärkeintä on lämpö
kosketus saattajan hellä
Lattialla kanssasi vielä viimeisen kerran
kerron rakkaista jotka kera taivaan herran
oottaa sua kotiin palaamaan…
Vielä hetkisen verran
on aikaa
sinun rakkauttasi ammentaa
ja sitten se katseiden silta iäksi katkeaa
Lohtunamme vain tietämys siitä
että tuttuun syliin sait uinahtaa
vaikka olet niin lämmin vielä
käy matkasi rajan taa…
Rakastamme aina ja ikuisesti, emmekä koskaan sinua unohda!
Jokainen sekuntti tuntui samaan aikaan pitkältä ja lyhyeltä
Eilen jo tiesin, että aika on tullut. Soitin ja varasin eläinlääkärin tulemaan tänään aamupäivällä meille kotiin, koska Roope pelkää eläinlääkäriasemia ja halusin että hän saa lähteä sateenkaarisillalle oman kodin lämmössä minun kuiskutellessa korvaan lohdullisia sanoja. Viimeiset hetket olivat muserruttavat. En ole eläissäni itkenyt niin paljon, kun eilen ja tänään. Sydämeen sattuu.
Roope tiesi mitä tuleman pitää ja halusi olla kainalossa ja sylissä jo aamusta alkaen. Roope oli selvästi kipeä ja oksenteli vedenkin ulos. Tunne kun et pysty millään tavalla auttamaan omaa rakasta on aina ollut elämäni kauhu ja nyt sen jouduin kohtaamaan silmästä silmään, kun odoteltiin kellon käyvän. Jokainen sekuntti tuntui samaan aikaan pitkältä ja lyhyeltä – toivoin ettei toisen pienen tarvitsisi kärsiä, mutta en halunnut myöskään Roopesta luopua.
Nyt koti tuntuu tyhjältä. Miffe on etsinyt Roopea ympäri kotia ja aistii meidän surusta, että tällä kertaa Roope ei enää tule takaisin. Miffe on jo monta tuntia maannut Roopen lempipaikalla ja on lohduton.
Tyttö yrittää lohduttaa Miffeä ja suukottelee ja tuo Miffelle leluja. Tämä on aivan kamalaa, en pysty hengittämään, en enää edes itkemään. Olen aivan lamaantunut ja istun vaan tietokoneella katselemassa kuvia ja videoita Roopesta. En tiedä mitä muuta tehdä. Roope oli ja on mun vauva myös.
Taivas itkee kanssani – Hyvää matkaa rakas Roope
Roopen lähtiessä aurinko paistoi pilvien lomasta kauniisti valaisten koko olohuoneen, jossa sylikkäin yhdessä makoilimme. Nyt taivas itkee kanssani ja sydän on turta. Miten tästä surusta voi koskaan selvitä… en tiedä.
Blogi jää tauolle!
Seuraa myös somessa
En ole ennen kommentoinut, mutta olen seurannut blogiasi jonkun aikaa. Nyt tuli sellainen tunne että on pakko osoittaa syvä osanottoni koirasi poismenon johdosta.Itsekin koiranomistajana, voin vain arvata miltä se tuntuu.Tuli kyllä tosi surullinen olo ja kyyneleet silmiin.
Isoja halauksia ja voimia teidän perheelle.
Voimia oikeen paljon suuressa surussa.
Voi Miia, otan osaa. Suru on varmasti valtava. Voimia teille.
Halaus <3
Osanottoja kovasti! ♥ Itsekin tiedän valitettavan hyvin, miltä rakkaasta koirasta luopuminen tuntuu.. Voimia!♥ Leetta
Voi kamala!!! Lääkkeet ei sitten auttaneet, voi harmin harmi. Lemmikistä luopuminen on kauheeta, sanokoot vaikka kuinka että se on vain eläin! En voi muuta lohdun sanaa sanoa että nyt on Roopella hyvä olla, sieltä pilvenreunalta hän teitä katselee. Voimia teidän koko poppoolle!
Voi surua :(Nyt on aika kauniiden muistojen vaali niitä ja säilytä rakastaen Suru kun kalvaa ja ikävä on sä muista sun ystäväsi nyt hyvä olla on <3
;(
Voi että 🙁 kaunis runo. Voimia!
Voi itku… Voimia teille! Palailethan blogin ääreen taas, kun hyvältä tuntuu…
Voivoi!! Olipa ikävä uutinen. Toivoin niin kovasti että se selviäisi. Noi yllättäen esiintyvät sydänviat ovat silloin tällöin tuommoisia. Toivoisin että jaksaisitte hyvillä mielin ja hyviä asioita muistellen eteenpäin. Toivon myös että Roopen pikkusisko saisi pian nuoren tulokkaan seurakseen! Rullelta terkkuja!
Jaksamisia <3 <3
voi kamala miten surullista, sydäntä särkee teidän puolesta Miia! tiedän miltä tuntuu menettää rakas perheenjäsen, koirastamme jouduimme luopumaan 13 yhteisen vuoden jälkeen. lämmin osanottoni teidän suruun <3sytytän kynttilän Roopen muistolle <3
Haluan kiittää syvästi teitä kaikkia ihania ihmisiä siellä ruudun toisella puolella! <3 <3 <3 Tämä on tosi vaikeaa nyt, mutta tiedän että suru ja ikävä antaa sijaa elämälle ja ilolle myöhemmin. Roope on matkannut kanssani yli yhdeksän vuotta niin iloissa kuin suruissa. Muistoja on tuhansittain eivätkä ne koskaan unohdu. <3Roope oli niin rakas lapsi ja tällä hetkellä sydäntä puristaa kovasti. Tuntuu että tämä kaikki olisi unta ja sitten taas tajuan ettei ole. :(Kiitos siis vielä kerran kaikille välittämisestä ja tuesta! <3 <3 <3
Voi ei miten surullista 🙁 kyynelsilmin täällä luen..Paljon voimia teille ♥ Muistot pysyy aina sydämessä.
Voimia <3Meillä tulee Rodin, rakkaan bokserin ikiuneen nukahtamisesta marraskuussa 2v. Ikävä on vielä kova… Kovasti voimia suruun<3