Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Sain kivan tunnustuksen Mansikkapaikasta vasemmalle -blogista. Tunnustuksessa kuuluu kertoa 8 asiaa itsestään, mitä lukijat eivät vielä tiedä. Huh, mitähän sitä keksisi…
1. Hampaiden oikomishoito
Minulle on tehty ala-asteella hampaiden oikomishoitoa ylipurennan takia. En tykännyt saamastani oikomisvälineestä yhtään ja lintsasin sen käytöstä. Hammasrivistöön ei siksi vaikutusta ollut ja purentani jäi virheelliseksi.
2. Tykkään luonnollisesta meikistä
Vaikka olen opiskellut maskeeraajaksi, suosin itse luonnollista meikkiä. Olin onnekas, koska opettajanani oli Suomen paras meikkaaja ja hänen assarinaan pääsin meikkaamaan mm. Maria Kallio -sarjan kuvauksiin. Olen myös kampaaja ja sama homma on myös hiusten kanssa. Rakastan tehdä muille rohkeitakin hiusmalleja ja -värejä, mutta itselläni on ihan tavalliset suorat hiukset.
3. Unelmana olla ammattitanssija
Olen harrastanut tanssia lapsesta asti. Unelmani oli olla ammattitanssija ja lähteä tanssimaan joko Broadway-musikaaleihin tai Las Vegasiin. Urapolkuni mietin valmiiksi jo ollessani 15-vuotias ja hakupaperit Ballet Academyyn olivat kourassani, mutta toinen unelmani omistaa oma asunto meni lopulta tanssiuneman ohi. Asuntolainan maksaminen alkoi kun olin 19-vuotias, enkä kadu, vaikka ballerina asustaakin sisimmässäni edelleen.
4. Rankka raskausaika
Raskausaikana (meillä siis tyttö nyt 1,5v) painoni nousi 35kg, osaksi raskausmyrkytyksenkin johdosta. Kiitos sairaalan nesteytyksen, synnytyksen jälkeen kotiin palattaessa painoni oli noussut vielä tuostakin kilon. Onneksi paino kuitenkin lähti laskemaan ja nyt pudotettavaa on enää noin 5kg.
5. Kamala univaje
Meidän tyttö on huono nukkumaan. On ollut syntymästään asti todella liikkuvainen, eikä kärsivällisyys tunnu riittävän rauhoittumiseen. Siksipä meillä valvotaan usein jopa puoleen yöhön ja yö nukutaan pienissä pätkissä. Edes päiväunet eivät tule kuuloonkaan. Olen siis käytännössä lähes valvonut viimeiset 1,5 vuotta ja joululahjaksi toivonkin PITKÄT unet! 🙂
6. Riippuvuus Starbucksin kahveihin
Juon kahvia noin 6-8 kupillista päivässä, mikä on aivan liikaa. Olen kehittänyt riippuvuuden Starbucksin kylmiin kahvijuomiin ja niiden avulla pidän itseni toimintakuntoisena univajeen keskellä.
7. Olen Twilight-fani
Olen odottanut uusinta Twilight-elokuvan ensi-iltaa kuin kuuta nousevaa, mutta taidankin jättää leffateatteri-reissun väliin. Olen niin mukavuudenhaluinen, että parasta viihdettä on heittäytyä sohvalle röhnöttämään ja katsella elokuvat kotona.
8. Äidiksi lapsettomuusdiagnoosista huolimatta
Olen saanut diagnoosin lapsettomuudesta, mutta kuin ihmeen kaupalla, tyttö sai alkunsa ja tuossahan tuo 1,5-vuotias termiitti nyt on! Äitin oma kultahippu!
Tällä kertaa tahdon jakaa tämän tunnustuksen teille rakkaat lukijat, sillä haluan oppia tuntemaan teitä paremmin. Tarinoida voipi kommenttiboksiin!
Mukavaa torstaita kaikille!
Kuvat: StockSnap ©
Seuraa myös somessa
Ihania nämä tunnustukset!!! Varsinkin tuo viimeinen, mulle tuli iha tippa silmään. Nämä pikkuiset on niin aarteita, pieniä ihmeitä. Itse en halunnut koskaan tehdä lapsia, mutta olen niin iloinen että mieli muuttui!Toivon itsekkin että joulupukki toisi teidän perheeseen enemmän unta, se on niiiiiiin tärkeetä.
Outi: Itsekkään en lapsia tahtonut nuorena (14-18-v). 🙂 Sitten kun mieli alkoi muuttumaan, selvisikin että niitä ei tosiaankaan tule. Se oli kyllä kova pala sulattaa. Syyllistinkin itseäni monesti, että mitäs menin vannomaan etten koskaan lapsia tee. :(Sitten päätin, että elämä täytyy elää niillä korteilla jotka annetaan ja otin ensin yhden ja myöhemmin toisen koiravauvan! Ne on ollut (ja on edelleen) mulle kultaakin kalliimpia. Roope-koiran (se vanhempi näistä) kuolema oli mulle kamala shokki, mutta olen ajatellut sen olleen tavallaan kohtaloa. Nyt kun kuitenkin raskaaksi tulin ja kaikista odotusajan ongelmistakin selvittiin ja tyttö on hengissä ja terve, niin Roopen "tehtävä" oli suoritettu. <3 <3 <3Roope oli se mun oma pikkuinen poikahauva-vauva 9,5-vuotta, ja kaipa joku/jokin sitten päätti että nyt on aika mennä ja tehdä tilaa Avalle. :)Tulipas selostus! =D
Ihana Roope, ihana Ava! Tosi ihana postaus, tulit jotenkin läheisemmäksi. <3 🙂
Tinsku: Kiitos kauniista sanoistasi! <3 <3 <3 <3 Lämmittää sydäntä tälläinen!!!!! 🙂
Ihana kuulla selätetystä lapsettomuusdiagnoosista. &lt;3 Olen iloinen puolestanne! :)<a rel="external nofollow" href="http://janinastar.blogspot.com/koti," target="_blank">http://janinastar.blogspot.com/koti,</a> sisustaminen, käsityöt, kynnet, diy-jutut, kokkailu..
Janina: Kiitos 🙂 &lt;3 Mahdottomiakin &quot;vahinkoja&quot; voi näköjään tapahtua! Hih =D
Sinä oot onnes ansainnut &lt;3
Inanaa: &lt;3
Jaan kanssasi kohdat 2,4,5 ja 8 🙂 Aika jännä oli lukea ihan kuin palasia omasta elämästä!Ihanaa että kohtalo päätti teillekin diagnoosista huolimatta suoda pienen ihmeen &lt;3
J&amp;M: &lt;3 &lt;3 &lt;3 Teidän neiti on kyllä niiiiiin suloinen! Pieni ihme hänkin siis! &lt;3 &lt;3 &lt;3 &lt;3