Ajatuksia materialistisuudesta ja omista sisustustarpeista

Hei, olen Miia ja olen ehdottomasti materialisti. 🙂 Rakastan kauniita asioita ympärilläni, ovat ne sitten kauniita kukkakimppuja maljakossa, kauniita esineitä sisustuksessa, upeita pihoja suihkulähteineen tai kauniita hajuvesipulloja hyllyllä.

Kauniit pienet asiat

Kaunis asia voi olla pelkkä pieni yksityiskohta betonilähiössä tai kokonainen upea kokonaisuus, josta riittää katseltavaa tunneiksi. Kauniin määritelmää on mahdoton lokeroida, kaunista voi olla melkein mikä tahansa. Joskus kaikista kauneinta on epätäydellisyys ja arjen rumuus – kurainen tassunjälki kylpyhuoneen vaaleanharmaalla laattalattialla, joka muistuttaa suklaasta tehtyä henkäyksen ohutta seittiä jota käytetään kakun koristeena.

Minä rakastan valkoista yli kaiken. Jokainen valkoinen esine, tavara, kaluste, vaate, luomiväri… saa minut vilkaisemaan sitä kaksi kolmekin kertaa. Oli kyse sitten kaupan hyllyssä pullistelevat tavarat tai blogeissa näkemäni kuvat,  jossa vilahtaa jotain valkoista.

Rakastan myös leikkisyyttä ja tietynlaista vekkulimaisuutta, joita edustaa minulle mm. Eero Aarnion muotoilemat tuotteet (Tupla Kuplat, Ponyt, Puppyt yms.) sekä Kartellin muovia olevat kalusteet. Niissä on jotain extraa, jotain poikkeavaa ja jotain todella ihailtavaa eriskummallisuutta, mitä ei löydy ihan kaikkialta vaikka hyvin yleisiä ovatkin sisustuksessa sekä Suomessa että ympäri maailman.

En pelkää toteuttaa unelmiani ja olla erilainen

En pelkää mennä yli rajojen, enkä pelkää poiketa yleisesti hyväksyttävästä valtavirrasta. En myöskään kammoksu olla osa suurta massaa. Minä toteutan omia unelmiani ja teen omaa kotia pikkuhiljaa ja omien virheiden kautta oppien. Olen sisustajana spontaani ja määrätietoinen. Välillä päämäärä vaan vaihtuu lennosta kuten on nyt huomattu. 🙂

Luulin vuosia että tahdon tietyn tyylisen kodin ja sitä kohti mentiinkin kaasu pohjassa. Matkalla kuitenkin huomasin että nyt mennään vikasuuntaan ja kovaa, jolloin oli aika tehdä käsijarrukäännös ja palata pari kilometriä taaksepäin. Tämä käännös oli riski joka minun oli otettava.

Suunta mihin olin alunperin menossa tuntui todellakin väärältä. Se oli vähän samanlainen tunne kuin se, että olet vuosia tahtonut pudottaa muutaman kilon painoa jotta henkarissa koristeena roikkuva punainen upea unelmamekko istuisi kuin valettu. Kilot kun ovat viimein karisseet ja on aika pukea mekko päälle, se onkin huonosti istuva vaikka istuukin paljon, paljon paremmin kuin ennen. Se ei vaan enää riitä, vaikka onkin ihan kivan näköinen mekko.

Impulsiivisuus ja spontaanius

Minulla on tarkka visio tulevasta ja tiedän että paluu aavistuksen verran taaksepäin sisustuksessamme on vain hyvästä. Impulsiivisuus ja spontaanius on yleensä hyvä piirre ihmisessä, näin myös minulla useimmiten. Sisustamisessa täyttä höyryä eteenpäin meneminen ei kuitenkaan ole aina kaikista järkevintä minunlaiselle persoonalle, joka innostuu liiankin paljon liian nopeasti.

Itsehillintäni on monesti pettänyt sisustusasioissa, puolet niistä kerroista on johtaneet täysin turhaan rahanmenoon ja puolet ovat poikineet  elämän mittaisia ja yllättäviä matkakumppaneita. Minusta nämä kaikki riskit ovat olleet ottamisen arvoisia virheistä huolimatta, sillä nyt jos koskaan olen oppinut itsestäni ja omista toiveistani oman kodin sisustuksen suhteen ja tiedän kokemuksesta mitkä asiat ovat sellaisia joiden kanssa elän mielelläni ja pitkään saman katon alla. Kehitystyö jatkuu kuitenkin vielä ja uskon että kehittyminen kestää lopun elämää. Voiko ihminen olla millään elämän osa-alueella koskaan valmis tai maalissa?

Liikaa ärsykkeitä ja siivousta

Viime vuoden lopulla ja alkuvuodesta oma koti tuntui hetkittäin hyvin ahdistavalta paikalta. Sellainen fiilis oli vähintään pari kolme kertaa viikossa, että seinät kaatuvat päälle. En osaa vieläkään eritellä mitään yksittäistä asiaa mitkä siihen tunteeseen johtivat, mutta suurimmat ärsykkeet olivat se että kaikkea oli vähän liikaa ja kodin ylläpito vaikeutui viikko viikolta ja kävi turhan työlääksi.

Tykkään kovasti siivota ja hääräillä, mutta tahdon sen olevan vapaaehtoista enkä pakollista ärsyttävää pakkopullaa. Pakollisuus vie kaiken hauskuuden mennessään, näin on varmasti aika monessa asiassa ja monessa elämän osa-alueessa. Siksi oma toiveeni onkin että kodin ylläpito järjestyksessä ja perus siistissä kunnossa on niin helppoa kuin se vain voi mitenkään olla, silloin siivoaminenkin on kivaa ja tavallinen puuduttava lapsiperhearki hivenen helpompaa.

Tilaa ja avaruutta ympärillä

Ihan tyhjässä kodissa en nyt sentään tahdo asustaa, mutta kaipaan tilaa ja avaruutta ympärilleni niin paljon kuin se vaan on mahdollista tässä nykyisessä 80m2 kerrostalokodissa. Keittiön seinälle laittamani Lack-seinähyllyt ovat erinomainen esimerkki siitä, millaista ilmavuutta ja avaruutta kaipaan. Vähemmän massiivisia kaappeja ja enemmän avoimia ja kevyitä ratkaisuja.

Kauniit ja katsomisen arvoiset esineet saavat todellakin olla esillä ja ilahduttaa minua jokaisena viikonpäivänä, myös tavallisen arjen aherruksen keskellä. Minusta kaapissa piilotellut aarteet menevät hukkaan.

Sisustusfilosofia ja suuret muutokset

Tahdon avata teille tätä omaa sisustusfilosofiaani oman kotimme suhteen, sillä paljon muutoksia on tapahtunut ja paljon tulee vielä tapahtumaan tämän vuoden aikana. Oman kodin sisustuksen pitää olla sekä kaunista että helppoa. Kauneus ei saa asettaa rajoja elämälle eikä olla pakote suorittaa velvollisuuksia.

Tahdon omassa sisustuksessa painopisteen helpoille ratkaisuille. Tahdon elämää helpottavia materiaalivalintoja ja avaraa tilaa, jossa ajatukset saavat vaeltaa vapaana. Tahdon selkeitä asioita joilla on itsestäänselvä tarkoitus olla olemassa osana omaa kotia. Jokin muukin kuin pelkkä kauneus.

Ei turhaa hienostelua vaan järkiratkaisuja

Ei turhaa hienostelua, ainoastaan kauniita järkiratkaisuja joilla kauneuden lisäksi on myös jokin muu erityisen tärkeä ominaisuus. Valkoinen on minulle ja meidän perheelle käytännöllinen väri, koska materiaalivalinnat ovat helppoja ja vaivattomia. Näin en joudu tinkimään omaa silmääni miellyttävästä kauneudesta enkä myöskään lapsi- ja eläinperheeseen vaadittavasta käytännöllisyydestä. Samalla tahdon kiinnittää enemmän huomiota pitkäikäisyyteen ja merkityksellisyyteen, pelkkä kauneus ei siis enää saa olla syy ostaa ja haalia tavaraa ympärilleen.

Tässä ajatuksenvirtana omia aivoituksiani nykyisestä ja menneestä sisustuksestamme, siitä mistä on lähdetty, minne on päädytty ja mihin matka jatkuu nyt.

Nyt mie menen nukkumaan, jotta aamulla jaksaa taas herätä uuteen päivään klo 7:00. 😀

Kauniita unia yövirkuille ja hyvää huomenta aamun aloittajille!