Valokuvaaminen ja kehitys

Sain ystävältäni apua tämän postauksen tekoon, hän kirjoittaa koneellani ja minä sanelen. 😀 Olen nyt puolitoista vuotta räpsinyt kuvia omalla Olympus Pen -minijärkkärilläni ja oppinut kuvaamisesta vähäsen jotakin. Kantapään kautta on suurimmat oivallukset tulleet ja muutaman kerran on minua kädestä pitäenkin ohjeistettu tekemään manuaalisia säätöjä. Sisustusaiheisen blogin tärkein juttu on kuvat, sillä ilman kuvia ei blogista saisi oikein mitään irti. Valokuvaaminen on minusta kivaa puuhaa ja siinä kehittyminen ja huomaaminen vielä kivempaa.

Spontaani bloggaaja

Itse olen vauhdikas ja hyvin spontaani ihminen ja kun saan inspiraation tai keksin loistavan postausaiheen, haluan heti päästä kuvaamaan ja kirjoittamaan siitä. Manuaaliasetuksien huonoin puoli on se, että kun vartin räpellät kameran asetusten kanssa niin suurin postausinto ehtii lopahtaa, hihii. 😀 Hyvä puoli vuorostaan on, että kuvista tulee todella paljon parempia ja niitä ei välttämättä tarvitse koneella enää muokkailla. En nimittäin tykkää kuvankäsittelystä, se ei ole minun juttuni yhtään.

Vastavaloon kuvaamisen haasteet

Meillä on ikkunat sekä itään että länteen ja idän puolelta paistaa aamun jälkeen aurinko sisään vastapäisen talon lasiseinän heijastuksena. Valoa on toisinsanoen kesäaikaan 24/7, mikä on tietysti ihanaa. Miinus tuleekin siitä, että makuuhuoneita ja kylpyhuonetta lukuunottamatta joudun kuvaamaan aina vastavaloon (ellen hanki järeitä pimennysverhoja) ja vastavaloon kuvaaminen on huono juttu. Meidän koti ei ole kuvauskohteena sieltä helpoimmasta päästä tavalliselle harrastelijakuvaajalle kuten minä.

Niksit miten kuvista saa valovoimaisempia

Viime syksynä tuskailin liian vähäisestä valosta, joka on varsin yleinen harmi kaikille suomalaisille bloggaajille syys- ja talviaikaan. Kuvista tulee usein liian lämpimiä (eli keltaisia), kun valaistuksena toimii pelkkä keinovalo ja salaman kanssa kuvat ovat aina luonnottoman näköisiä. Tämän ongelman voisi ratkoa kunnollisilla lisälaitteilla, mutta harrastelija- ja kotikuvaajalle lisälaitteisiin investointi on liian kallista. Niksejä ja poppakonsteja on toki paljon, yksi hyvä esimerkki on laittaa erillisen salamavalon ympärille esim tyhjä wc- tai talouspaperihylsy, hyödyntää foliota tai ottaa avuksi tavallinen A4-kokoinen tulostuspaperi ja pöytälamppu.

Valkotasapainon säätö

Kaikista saamistani manuaaliasetuksien säätövinkeistä huolimatta kuvani ovat olleet pitkään hieman kellertäviä. Kunnes selvisi mistä se on johtunut ja miten sen saa korjattua. Olympuksen (en ole varma koskeeko kaikkia malleja vai pelkästään PEN-mallia) kamerassa on sille ominainen lämpimän kuvan sävymaailma, josta minun lisäkseni on muutama muukin tuskaillut.

Vaikka kuvan valkotasapainoa on yrittänyt kuinka laittaa oikeaksi, ovat kuvat aina olleet hitusen kellertäviä. Kellertävämpiä kuin esimerkiksi Canonin. Olen käynyt läpi niin monta erilaista asetusta ja vinkkiä, etten enää muista puoliakaan niistä ja lopputulos oli kuitenkin aina yhtä huono. Omalla koneellani on sitten pitänyt yrittää korjata tilannetta kuvankorjausohjelmalla lämpötilaa ja värikylläisyyttä säätämällä. Pieni pikakorjaus ei vielä rassaa hermoja, mutta kun kymmenen kuvaa käyt läpi niin johan tökkii. 😀

Ylläolevat kuvat on kuvattu manuaalilla ja uskoisin että säädötkin ovat aika kohdillaan. Kirkkautta on lisätty muutama pykälä ylöspäin ja valkotasapaino on A-1 ja G+1 tasolla, joka tuntuu toimivan hyvin sekä auringonvalossa että hämärässä keinovalossa iltaisin. Lisäksi laitoin automaattisen kohinanvaimennuksen off-tilaan. ISO-aukko on minulla ylläolevissa kuvissa säädetty 200, joka on ollut kameran perusolettamus aina.

* * *

Olen ottanut kuvia jo pitkään sekä automaattiasetuksilla että omilla manuaaliasetuksillani tehdäkseni vertailuja ja oppiakseni kameran käyttöä paremmin. Tässä teille muutama esimerkki siitä, miksi automaattikuvaus ei aina toimi kovin hyvin (kuvat alla). Valaistuksesta riippuen kuvat ovat joko sinisiä tai keltaisia (ellei jopa oransseja).

Kuvaustaito kehittyy kuvatessa

Viimeinen kuva on otettu automaattiasetuksilla salaman kanssa, tätä on turha edes alkaa muokkamaan kuvankäsittelyllä paremmaksi.

Olympuksen Pen E-PM1 kamerani on varsinainen tehopakkaus kyllä pieneksi digijärkkäriksi. Eihän se mikään ammattilaiskamera ole, mutta säätöjä ja mahdollisuuksia on kyllä enemmän kuin riittävästi tällaisen amatöörin ja kotikuvaajan tarpeisiin. Puolentoistavuoden aktiivisemmalla kuvaamisella olen jo oppinut paljon ja kameran säädötkin termeineen alkavat viimein avautua minulle. Huippukuvaajaa minusta tuskin koskaan tulee, sillä suurempi mielenkiinto on kirjoittamiseen kuin kuvaamiseen, mutta ajan kanssa näköjään minustakin voi kehkeytyä ihan hyvä kuvaaja.

Kivaa päivää kaikille!