Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Tänään on ollut ihanan vauhdikas ja aktiivinen päivä. Kiireisen työpäivän jälkeen suuntasimme tytön ja ystävieni kanssa aleshoppailemaan ja jätskille kaupungin hulinaan. Hyvin maltillisesti tuli shoppailtua, onneksi, ja postailen teille huomenna kuvien kera saaliistani joka ei määrällä huimaa mutta ihanuudellaan sitäkin enemmän.
Vuorovaikutus on parasta bloggaamisessa
Juttelin ystävieni kanssa pitkän tovin bloggailusta ja heillä olikin paljon kysyttävää ja ihmeteltävää. Jäin juttutuokion jälkeen itsekseni miettimään mikä bloggaamisessa on parasta… no sehän olette te!
Bloggailussa parasta on ehdottomasti vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa. Olen saanut teiltä monta loistavaa vinkkiä ja niksiä, joita en olisi ehkä koskaan tullut keksineeksi itse. Te olette olleet suurin inspiraationi ja teidän vuoksi olen oppinut ajattelemaan asioita myös toisesta vinkkelistä ja oman boksini ulkopuolelta. Melko vapautuneesti postailen teille aiheista, jotka ovat itselleni ajankohtaisia tai kiinnostavia ja teiltä saamani kannustus ja tuki on ollut korvaamaton.
Avointa ja rehellistä läsnäoloa
Elämässäni on tapahtunut paljon viimeisen parin vuoden aikana, joista suurin osa on tavalla tai toisella tallennettuna tänne blogiinkin. Rakastakin rakkaampi vanhempi koirani kuoli elokuussa 2011, hieman blogin aloittamisen jälkeen. Se on ollut yksi niistä asioista, jotka ovat muuttaneet minua ja arvomaailmaani. Osa saattaa ajatella, että joo camoon se on koira, mutta minulle koirani oli yhtä kuin rakas lapsi. Lapsettomuudesta kärsineenä ja sen hyväksyneenä koiristani tuli minulle niitä ainoita aarteita.
Olen kertonut teille myös yksinäisyyden tunteestani pienen lapsen äitinä ja siitä kuinka joskus on tuntunut, että äidin roolini on hakusessa kasvatusoppeineen. Olen avautunut painonpudotuksestani, sairauksistani ja siitä kuinka taistelen ulkoisia normeja vastaan. En suostu asettumaan muottiin, enkä suostu siihen että kukaan syöttää ajatuksia päähäni. Olen ylpeästi juuri sellainen kuin olen ja tiedostan omat virheeni ja vajeeni ihmisenä. Haluan olla avoimena ja rehellisenä läsnä teille täällä blogissani.
Miltä kuolema tuntuu. Lopulliselta.
Läheisen kuolema on se mikä pysäyttää. Lapsiperhearki velvoitteineen tietenkin jatkuu kuten aina, mutta se on kova paikka ja opetus siitä, miltä kuolema tuntuu. Lopulliselta. Se opetti minulle että niin kauan kuin elämä jatkuu, jatkuu myös elämä. Mikään ei ole niin lopullista kuin loputtomuus. Mikään vaikeus elämässä ei ole täysin toivoton, niin kauan kuin on elämää ja toivoa.
Nuoremmalla jo 7-vuotiaalla Miffe-koirallamme oli kouristuskohtaus viikko sitten ja säikähdyksissäni luulin, että nyt on tullut aika hyvästellä toinenkin koirani. Onneksi oireet viittasivat enemmänkin epilepsiaan, kuin sydänperäisiin vaivoihin ja nyt seuraamme tilannetta ja toivomme parasta.
Myönnän suoraan, että en ole tällä hetkellä henkisesti siinä kunnossa, että jaksaisin juuri nyt kohdata enempää surua. Koirani ei ole läheisistäni ainut, jolla on vaivoja ja sairauksia. Henkistä kanttia siis tarvitaan tulevaisuudessa minulta aimo annos, toivottavasti jaksan kantaa huolet ja murheet sekä säilyttää optimistisen ja toiveikkaan asenteen, sillä hanskat naulaan-asenne ei kanna kovin kauas.
Elämä antaa ja ottaa, tilanteet ja ihmiset muuttuvat.
Asiasta kukkaruukkuun. Kiertokautta kuulin ja itse myöhemmin todensin, että minun henkilökohtaisista asioistani on keskusteltu erinäisillä keskustelupalstoilla taas jälleen kerran. On puhuttu erosta ja uusista miehistä ja miehen uusista naisista. En edes halua oikeastaan ottaa kantaa tähän keskusteluun, koska haluan kunnioittaa läheisteni toiveita ja pitää heidät poissa blogistani kuten olen luvannut.
Tuon kaltainen spekulaatio kuitenkin ärsyttää suunnattomasti ja toivonkin että teille jotka olette kiinnostuneita parisuhde-elämästäni riittäisi se tieto, että minä voin ihan hyvin. Blogissani olen aina ollut vain Miia ja olen ollut yksilö. Blogini on aina perustunut 100% minun ajatuksiini ja sisustamisintooni, johon olen saanut vapaat kädet niin ennen kuin jatkossakin. Blogini osalta ei siis mikään muutu, vaikka elämässäni asiat muuttuvat, kuten meillä kaikilla vuosien varrella. Elämä antaa ja ottaa, tilanteet ja ihmiset muuttuvat. Päämäärät ja suunnitelmat muuttuvat. Lapset kasvaa ja vanhemmat kasvaa. Elämä jatkuu ja muuttuu jokainen päivä.
Blogissani ei muutu mikään muu kuin sisustus. Minä kirjoitan tätä blogia itsenäni ja vuodatan tänne kaiken intoni ja inspiraationi kuten ennenkin. Aina silloin tällöin postauksien joukkoon eksyy tällaisia syväluotaavia kirjoituksia, joissa avaudun enemmän tunnetiloistani ja henkilökohtaisemmista aiheista. Ne ovat osa minua. Blogi on osa minua. Minä olen yhtä kuin tämä blogi. Ilman minua ei ole blogia, mutta ilman blogia minä olen puolikas. Blogi on kasvanut niin suureksi osaksi arkea ja elämääni, että en osaa kuvitella enää elämää ilman sitä. Hassua eikö? 🙂
Tämän kirjoituksen myötä toivotan teille kaikille kauniita unia ja huomenna palailen vielä pikapostauksen kera turinoimaan aleostoksistani ja toivottamaan hyvät juhannukset!
Heippa hetkeksi siis!
Seuraa myös somessa
Voihan ihana sua ♥ Kiva postaus!! Miksi ihmiset eivät osaa hankkia omaa elämää?? Blogin perusteella kehitetään joku keskustelu ihmisestä, jota ei oikeasti edes tunne millään tapaa… Tiedän että SISUSTUSblogiin ei kukaan kerro/pura parisuhdeongelmiaan, JOS niitä sattuu olemaan ja tiedän että teillä niitä ei ole ♥!!! Onko ihmiset nykyään oikeasti noin pikkusieluisia ja tyhmiä, että keksivät oikeen toden teolla pahaa toisista… kateus on sairaus, jota ei voi parantaa!!! Jaksamista sinulle raksu ♥ Facessa voisit useemmin käydä, voitas jutskata kuulumiset ♥!!!
Minna: ♥ ♥<br />
<br />
Ymmärrän kyllä sen että bloggaajan elämä kiinnostaa muiltakin osin kuin pelkästään sisustuksen suhteen. 😀 Kyllä minäkin seuraan blogeja ja välillä mietin millainen ihminen on blogin takana, eläydyn bloggaajan huoliin ja murheisiin ja vastaavasti myös iloitsen bloggaajan puolesta kun jotain ihanaa tapahtuu. 🙂 Siinä missä minä tunnen lukijana että lukemani blogin kirjoittaja on kuin oikean elämän tuttava, voi minustakin moni ajatella niin. Uteliaisuus ja kiinnostus ei ole se mikä häiritsee. Mutta avoimilla ja julkisilla foorumeilla keskustelua en ymmärrä. Normaalissa vuorovaikutuksessa kysymys esitetään suoraan toiselle osapuolelle (tässä tapauksessa minulle) ja jos vastaan että en halua avautua tai kertoa parisuhdestatuksestani julkisesti, niin sen pitää riittää ja pitäisi kunnioittaa sitä että vaikka minä olen bloggaaja niin muut ihmiset ympärilläni eivät kuitenkaan ole tehneet päätöstä asettua blogimaailmaan tai parrasvaloihin. En itsekään aikoinani ajatellut että ketään kiinnostaisi minun henkilökohtainen elämäni blogin ulkopuolella, mutta olen itse kasvanut blogini ohella ja opinut suhtautumaan kirjoitteluun vähän paremmin. Samaa ei voi sanoa muista läheisistäni, eikä heidän tarvitse edes opetella sietämään tai hyväksymään keskusteluja ja spekulaatioita.<br />
<br />
Kuten olen sanonut monesti niin keskustella saa sinänsä vapaasti, kunhan keskustelu koskee vain minua eikä siihen sotketa kolmansia osapuolia. Parisuhdeasioista keskustelu valitettavasti on sellainen, että siihen väkisinkin liittyy muita ihmisiä joten toivoisin suuresti että ihmiset antaisivat tämän aiheen nyt olla. Minua saa arvostella, ajatuksiani saa naureskella, sisustustani saa haukkua – se ei hetkauta minua enää suuntaan eikä toiseen. :)<br />
<br />
Vuosi sitten itkeskelin vielä, kun satuin lukemaan ilkeitä kommentteja itsestäni mutta niin vaan herkkäkin ihminen kovettuu vuosien varrella. Minulta on monesti kysytty miten jaksan tätä. Vastaus on että jaksan koska se ei enää vaikuta minuun (paitsi jos keskustelu kääntyy perheeseeni ja ystäviini, ÄÄÄRGH). :)<br />
<br />
Olen melko varma että tässä on sellainen tilanne, että mitä vähemmän reagoin ilkeisiin kommentteihin ja arvosteluihin blogissani ja keskustelupalstoilla, sen kovemmat ja rumemmat paukut laitetaan peliin. Peli on jo nyt todella likaista ja saa nähdä mihin tässä vielä päädytään… HUoh. :/<br />
<br />
Olen tosi passiivinen Febulainen. 😀 😀 Hyvin harvoin siellä käyn ja pääasiassa pidän yhteyttä ystäviini puhelimitse tai sähköpostilla. Seuraavan kerran kun siellä käyn niin huikkaan sullekin moikat. 🙂
Inhottavia nuo toisten elämästä pohiskelevat/haukkuvat/mielipiteitä antavat yms. kirjoittelu palstat. Pitäisi suorastaan kieltää laista! en osaa enkä oo koskaan käynyt keskustelu palstoilla mutta nyt oli suorastaan pakko käydä lukea mitä siellä puhutaan ja meni kyllä itelläkin luu kurkkuun. mä niin rakastan sun blogia lukea ja erityisesti katsella kuvia missä sulla on kehyksiä jossa ei ole kuvia, rakastan kun siirtelet "joka" päivä samaa huonekalua, rakastan "vammasta" lastasi, joka on ehkä maailman suloisin tyttö, rakastan parvekettasi ja rakastan sinua bloggaajana todella paljon vaikka olisit isompi kun maailman suurin norsu! minua ei jaksa kiinnostaa minkä painoninen olet vaikka tosin et kyllä yhdessäkään kuvassa minkä olen sinut (harvassa) nähnyt niin näytä lihavalta/läskiltä Luin myös postauksen minkä oot tehnyt varmaan tämän vuoden alkupuolella näille kirjottaijille. Ja täytyy sanoa että olit jotenkin niin kauniisti mutta siltikin tosissasi kirjoittanut, siitä mä just pidän sussa ja sun blogista! tottakai voin myöntää että olen itsekin utelias että oletko eronnut, mutta kunnioitan sinun lähimmäisiä ja sinua että jos haluat pitää asian omana tietona niin okei, se ei sinun blogiasi muuta miksikään! ihanaa juhannusta sinulle ja perheellesi ♥ olet supernainen
minea: Minustakin anonyymien vapaata kirjoittelua voisi jotenkin rajoittaa, vaikka se onkin ihan hyvä juttu useimmiten että ihminen voi avautua aroistakin asioista anonyyminä. Varsinkin Vauva.fi Aihe vapaa-palsta on sellainen paikka, jonne ihmiset tuntuvat menevän purkamaan omaa pahaa oloaan haukkumalla ja viisastelemalla muille. Siellä ei kannata käydä, jos ei halua tulla pahalle päälle. Varsin ahdistava paikka on. Toisaalta on hyvä että ihmisillä on jokin kanava minne voi purkaa päivän patoutumat, jos se sitten vastavasti auttaa normaalissa elämässä ja auttaa jaksamaan paremmin. En vaan jaksa uskoa että kyseisellä palstalla vierailu tekee kenellekään hyvää loppupeleissä.<br />
<br />
Kiitos sinulle Minea ihanasta kommentistasi! ♥ Teitä ihania ihmisiä on maailma pullollaan ja se on yksi niistä asioista joista ammennan itselleni voimaa. Olen ajatellut että yhtä ilkeää kommenttia vastaan on vähintään kymmennen hiljaista ja ystävällistä ihmistä. ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Ihanaa juhannusta sinullekin halauksien kera! ♥
moikka miia! en tiedä tuletko koskaan samaan tätä kommenttia, vastamaan tähän kommenttin tai edes näkemään tätä, olisiko pitänyt kirjoittaa sähköpostia mutta kokeilempa tällä tavalla. Löysin tänne nettisivullesi tässä muutamanpäivä sitten ja olen aivan tohkeissani lukenut vanhoja postauksia ja saanut jo monenmonta ideaa omaan kotiini. Erityisesti Bestå kaapit ovat vieneet sydämmeni ja voisin laittaa niitä vaikka joka huoneeseen! : D kenen kanss asut? Asutko yksin? voisin muuttaa sinun kanssa ja voisit joka päivä muuttaa minunkin järjestystä!<br />
<br />
oletko koskaan tehnyt kylpyhuoneestasi postausta? onko sinulla sieläkin tätä samaa valkoista "teemaa" en ainakaan löytänyt yhtään sellaista postausta<br />
<br />
yritän nimittäin sisutaa omaa kylppäriä ja etsiä ideoita, (tänne tullessa aloin kyllä suunnitella kaikkea ihan muuta :D) jos oikein ymmärsin niin asut kerrostalossa ja tässä jos jossain on hyvä esimerkki siitä että kerrostalo asunnostakin saa oikein ihanan näköisen vaikka olisikin kerrostalo (itse olen aina kammoksunut kerrostaloja) monta makuuhuonetta teidän kodissa on?. en ole aivan perillä ihan koko kodista, mutta haittaneeko tuo mitään! (: rakastan kotisi tuota ikean Lack hylly seinää♥ ja tahtoisin itselleni samanlaisen tietenkin ehkä vähän enemmän oman näköisen, mutta todella söpö ja ihanan näköinen. omassa kodissani ei vvain ole tilaa.. ainakaan vielä ;D onko sinulla keittiöstä kuvaa? minkä väristä teidän keittiössä on?. <br />
<br />
<br />
oho tulipa monta kysymystä ja muutenkin pitkä viesti.<br />
<br />
T. Tiina
Tiina: Kiitokset kommentistasi ja lämpimästi tervetuloa seurailemaan sisustusjuttujani ja muita höpötyksiä. :)<br />
<br />
Beståt ovat aivan huiput ja ne ovat omat lempparini. ♥ <br />
<br />
Asumme kerrostalokolmiossa tytön ja koiran kanssa nykyisin. Makuuhuoneita on kaksi, joiden lisäksi on yhtä suurta tilaa olevat avokeittiö, olohuone ja eteinen. Kylpyhuone-wc-sauna sekä lasitettu parveke löytyy myös. Kodissa on neliöitä 80m2 ja parveke tuo kesäisin lisätilaa 15m2:llä. :)<br />
<br />
Olen tehnyt muutaman postauksen kylpyhuoneesta joskus muinoin. 🙂 Se on hyvin tavanomainen eli se ei noudata laisinkaan omaa unelmaani. Seinissä on onneksi valkoiset isot laatat ja lattia on sellainen melko nykyaikainen röpöläisen tuntuinen vaaleanharmaa laatta. Kylppäri on alkuperäisessä kunnossaan ja talomme valmistui 10-vuotta sitten. Kaapistoja on siellä paljon ja iso peilikin yläpuolen valospotti-levyllä varustettuna. Kaapit ovat valkoiset ja pöytätaso tummanharmaata laminaattia, jota olen välillä fiksaillut DC-Fix kontaktikalvolla toisen väriseksi (pähkinä ja valkoinen). <br />
<br />
Saunan olen sävyttänyt reilu vuosi sitten mustaksi, tosin siitä tuli tummanharmaa. Se on aika ihana ja jossain vaiheessa haluan vaihtaa saunan valaistuksen lauteisiin upotettuihin ledeihin. Saa nähdä milloin tuo on ajankohtaista. :D<br />
<br />
Keittiössä alkaa remontti aivan kohta puoliin. Siitä tulee yllätys yllätys valkoinen. :D<br />
<br />
Ihanaa juhannusta ja kiitos kommentistasi! ♥
Minä lähden tästä juuri kohta juhannuksen viettoon, joten halusin tulla toivottavaan sinulle jo aivan ihanaa sellaista :)<br />
<br />
Kirjoituksesi kosketti minua kovasti. Jos osasin rivien välistä lukea, niin olemme kokeneet ja kärsineet kolme samaa asiaa. Kaikki kamalia asioita, joista varsinkin yksi on sellainen, jossa henkinen jaksaminen laitetaan todella koetukselle.
Jonanna: Kolme sanaa: Olet ihana ihminen! ♥ ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Olen myötäelänyt fiiliksiäsi ja olet vahva nainen! ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Ihanaa juhannusta sinullekin! Nautitaan kesästä ja vapaasta, ladataan akkuja ja ollaan vähän itsekkäitäkin. 🙂 Tästä voi tulla meidän huippuvuosi, vaikka alku onkin ollut kankeaa ja matalalentoista. 😀
Hei Miia!<br />
Olen seurannut blogiasi jo pidempään ja nauttinut sen annista! Sinulla on oma tyyli, vieläpä positiivinen sellainen. On ollut ikävä huomata kuinka pikkumaisia ihmiset ovat ihmettelyineen ja arvosteluineen… voisivatko olla seuraamatta blogiasi jos aiheuttaa epämielyttävää päänvaivaa. Ja voi hyvänen aika, että viitsivät vielä keskustelupalstoillakin vatvoa asioita ja omia kuvitelmiaan sinun ja teidän elämästä! Toivon todellakin, että annat noiden vatvomisien mennä pois ajatuksistasi mahd. pian – voimia!<br />
Ihanaa Juhannusta sinulle omana itsenäsi ja myös perheellesi!<br />
t.martzu
Voi Miia! Useammastakin osasta kirjoituksesi kolahti ja olit pohtinut hyvin elämääsi bloggaajana ♥ Huvittavinta on se, että ihan kuin bloggaajat olisivat jotenkin vapaata riistaa tai jotain julkisuuden henkilöitä. Joudun usein myös itse pohtimaan samantyylisiä asioita kuin sinä nyt blogissasi. Minä tosin olen kirjoittanut paljon henkilökohtaisesta elämästäni ja läheisteni elämästä. He ovat niin suuri osa blogini elämää olleet alusta asti kun lähdin blogia kirjoittamaan. Sinun blogisi on sinun näköinen ja minun minunnäköinen ♥ Se ei silti anna ihmisille oikeutta kirjoittaa P**KAA keskustelupalstoilla. Itse en ole mitenkään kovin herkkä saamistani negatiivisista kommenteista. Tiedän miten asiat elämässäni ovat ihan kaikki ei muille kuulu. Eniten mua ärsyttää kommentit missä minut on tahalleen ymmärretty väärin. Tai sellaiset missä arvostellaan minun omaa arvostelukykyäni siitä mikä on parhaaksi minun lapselleni tai kenen luona hänen olisi parasta milloinkin olla. Ihmisillä ei ole mitään hajua, vaikka muutamalla lauseella olenkin eroani blogissa valottanut. Kirjoitan postauksia usein "tajunnan virtana" sen suurempia miettimättä. Nykyään olen huomannut, että minun pitäisi miettiä joka ikinen sana ja lause hyvin tarkkaan, ettei vain kukaan voi tahalleen takertua ja taas käsittää väärin. En minä rupea yksityiselämääni kenellekään rautalangasta vääntämään. Jokainen miettiköön sitten mitä miettii, mutta en ymmärrä miksi niitä negatiivisia kommentteja pitää julkaista vain sen takia, että yritetään loukata. Monet ihmiset valitettavasti tuntuvat saavan elämäänsä sisältöä olemalla ilkeitä ja kateellisia. Ei meidän bloggaajien elämä ole loppupeleissä sen ihmeellisempää kuin muidenkaan elämät. Samanlailla sattuu ja tapahtuu niin hyvässä kuin pahassa. Jokainen olkoon oman onnensa seppä ja niin minä olen ainakin omassa elämässäni pyrkinyt olemaan. Rakastan blogiani, kuten sinäkin omaasi, koska ne on osa meitä ♥<br />
<br />
Lippu korkeella etiäpäin ja toisesta korvasta sisään, toisesta ulos :)<br />
<br />
Ihanaa juhannusta muru! ♥
Huh kun jotkut sitten jaksaa puida toisten ongelmia,ei tajuu…<br />
Mulla samoja mietteitä blogista,tuntuu että ihan puolikas olen ilman niitä. Minulla on siis useita blogeja ja tärkein niistä on kyllä kortteilublogini:)<br />
Oikein hyvää ja kaunista juhannusta teidän perheelle!
Olen seurannut blogiasi kauan enkä ole koskaan kommentoinut. Saan blogistasi valtavasti iloa omaan elämääni, jossa on sairautta ja sen aiheuttamaa uupumusta. Kuviasi katsomalla voin haaveilla, että ehkä joskus minullakin on kaunis koti 🙂 Kiitos siitä! En voi käsittää, että sinun henkilökohtaisista asioistasi keskustellaan keskustelupalstoilla. Uskomatonta, miten he kehtaavat! Kiitos tästä postauksesta ja hyvää juhannusta! Ja muistathan aina meidät, joille toimit ilon lähettiläänä ♥
Kuten olen jo ennemminkin sanonut niin juuri sinä olit suuri inspiraationi ja kannustukseni blogitaipaleen alussa. ♡ Ja sun kirjoituksista saa aina paljon ajateltavaa, inspiraatiota ja ne kosketta. Juuri siksi rakastan blogiasi kovin. Vaikutat vahvalta ja ihanalta, ja ihailen tapaasi kohdata näitä negatiivisia juttuja, joissa ruoditaan mitäkin. Itseäni tämä puoli suoraan sanottuna pelottaa, ja siksi olen blogin puolella niin varovainen. Ihailen kuitenkin kaikkia jotka rohkeasti näyttävät naamansa ja kertovat itsestään, koska onhan se totta, että kosketuspinta laajenee ja läheisyys omalla tavalla kasvaa. Mutta sitä en ymmärrä miksi tällaisten rohkeiden kimppuun sitten hyökätään. Rakas ystäväni kirjoittaa ihanaa blogia mutta saa osakseen välillä inhottavia kommentteja. On niin helppoa huudella nimettömyyden takaa. Mutta kuten olen sanonut ystävälleni, niin rakkaus on elämässä tärkeintä ja positiivisuus jää elämään hyvänä energiana. Negatiivisuus vaan riuduttaa ja tuottaa pahaaoloa. Ainoastaan ystävänä harmittaa se, että jos nämä kommentoijat oikeasti tuntisivat tuon ihanan ja sydämellisen ihmisen kirjoituksien takaa, eivät he voisi olla rakastumatta. Mutta, niinhän se elämässä menee – sitä rakastaa jonka kesyttää. ♡ Ihanaa juhannusta superihanalle Miialle ja koko perheelle!! ♡
Miia, jätä moiset kirjoittelut ja kommentit omaan arvoonsa, itse en edes käy millään keskustelupalstoilla ja luulenpa että monet muutkaan älykkäät tavalliset ihmiset eivät käy, luulisi jokaislla olevan omassa elämässään ihan riittävästi tekemistä iloineen ja suruineen.<br />
Toivotan Sinulle ihanaa juhannusta ja kiitos inspiroivasta blogistasi. Ystävyydellä tuisku<br />
<br />
"Ehjimmät meistä on koottu sirpaleista
On ihmisiä jotka haluavat jatkuvasti tonkia toisten ihmisten asioita, löytääkseen jotain negatiivista kerrottavaa muille. Ja sekään ei heitä haittaa, vaikka asiat olisivat perättömiä. Välillä tuntuu, että onko noiden ihmisten elämä niin yksitoikkoista, että sillä konstin saa jotain lohdutusta omaan ankeaan elämään. Mä en voi itse millään tavoin hyväksyä minkäänlaista juoruilua, se on äärimmäisen vastenmielistä. Itse olen sellaisessa työssä, jossa kuulee välillä kaikenlaista. Yritän sivuuttaa asian ympäripyöreillä vastauksilla ja asia pysyy visusti oman kodin sisäpuolella. <br />
Haluan halauksin myötä toivottaa sulle voimia elämään ja stressitöntä ja ihanan lämmintä juhannusta koko perheelle, myös koiralle!
Voimia Miia ♥ Tai sinulla kyllä on sitä jo vaikka muille jakaa…olet kaikenmailman paskaa saanut osaksesi vaikka miten kauan… Nyt en ole käynyt pitkään aikaan vauvapalstalla lukemassa joten en tiedä mitä sinusta on kirjoitettu…<br />
<br />
En tiedä oletko eronnut tai et, mutta se ei meille blogiasi lukeville olekkaan mikään välttämätön tieto =) Se mitä haluat kertoa täällä julkisesti, on sinun valintasi eikä meidän blogissasi lukemassa käyvien ihmisten pitäisi missään retostella yksityiselämästäsi eikä muutenkaan blogisi asioistasi.<br />
<br />
En ymmärrä miksi me ihmiset olemme tälläisiä….selkään puukottavia paskiaisia jotka haluamme loukata toisia ihan loukkaamisen ilosta!? En ymmärrä! En sitten millään! <br />
<br />
Mukavaa juhannusta sinulle ja tyttärellesi sekä koiruudelle ♥
Hei Miia, en ole ennen kommentoinut blogiasi. Usein vierailen ja ihastelen kaunista kotiasi, koska se saa aina hyvälle tuulelle. Aitoutesi on ihailtavaa ja kunnioitan sitä suuresti. Vaatii paljon rohkeutta kertoa henk.kohtaisista ja välillä kipeistäkin aiheista. Käsittämätöntä, miten jotkut (onneksi harvat) arvostelevat ja utelevat sekä loukkavat sinua. Aivan varmasti omasta huonosta olostaan kertovat, mutta miten aikuiset voivat käyttäytyä noin ala-arvoisesti, arggh mitä typeryyttä. Toivon sydämestäni sinulle kaikkea hyvää ja voimia elämän ylä- ja alamäkiin. Avoimuutesi on suuri voimavarasi, pidä kiinni siitä. Ja olet ahkeruudessasi omaa luokkaa, kateeksi käy. Varsinainen teräslady. Ihanaa Juhannusta sinulle ja perheellesi.<br />
Anu
Miia, ei kannata hetkeäkään miettiä niitä vauvapalstalaisia. Ovat kateellisia ja omaan elämäänsä kyllästyneitä. Kävin siellä joskus ja olipa aihe siellä mikä hyvänsä, ne ihmiset saivat keskenään hirveän väittelyn aikaiseksi tai alkoivat haukkumaan toisiaan. Sinä piristät meitä lukijoita ja toivottavasti myös päin vastoin. Ei kannata hukata aikaa tuollaisiin ihmisiin, jotka tuovat negatiivista energiaa! Vaan keskittyä hyviin asioihin ja ihmisiin. Kiitos sulle taas blogistasi! Nyt on mullakin jo ekat Pappelinat ja No messit hankittu, jei! Leppoisaa juhannusta!
Kosketti. Herätti ajatuksia. Mietin jälleen kerran, miksi jotkut ihmiset katsovat oikeudekseen loukata kommenteillaan tai ilkeästi juoruilla toisten asioista. Mutta eiköhän se kerro enemmänkin näiden onnettomien omasta, surkasta, pienestä elämänpiiristä, vai mitä? Onneksi olemme kaikki ihmiset oikeutettuja yksityiselämään ja jokainen kertoo elämästään sen, minkä tahtoo kertoa!
Voi miia oot kyllä niin vahva ihminen! 🙂 Inhottavaa että joudut keskustelupalstojen riepoteltavaksi.. :(<br />
Blogisi kuuluu kolmen parhaan joukkoon ja tykkään kovasti vierailla täällä ♥
Laitoin Miia sulle sähköpostia ♥<br />
<br />
Sinun ei tarvi kertoa täälä mithään mitä et halua, ei me lukijat sitä vaadita 🙂 joten jätä omaan arvoonsa nuo keskustelupalsta ihmiset… ne saavat kyllä joskus vielä niittää sitä mitä ovat kylväneet.<br />
<br />
Sie olet aivan ihana! Aivan mahtavaa kesän jatkoa koko teän poppoolle!
Arvostan tapaasi kunnioittaa läheistesi toivetta yksityisyyden suhteen ja kykyäsi käsitellä negatiivisia pötypuheita aikuismaisen kypsästi. Oli asia esim. mahdollisen eron kohdalla niin tai näin, välillä avoimuus ( asian toteaminen suuntaan tai toiseen) kuitenkin kannattaa ja lopettaa vatvomisen kertalaakista. <br />
<br />
p.s pidän todella kotisi muutoksista sisustusrintamalla, hyvältä näyttää!
Vastaan kaikille yhteisesti:<br />
<br />
Olen lupautunut pitämään kaikki läheiseni poissa blogistani, niin tekstien kuin kuvienkin osalta. Tästä käymäni keskustelu hedän kanssaan oli silmiä avaava ja melko tiukka ja sisältörikas. On vaikea kirjoitella omista asioistaan päiväkirjamaisesti, kun joutuu rajaamaan osan asioista kokonaan pois. Tilanne on itselleni tietenkin hankala, koska se rajoittaa melkoisesti omie fiilisteni ja ajatusteni jakamista, mutta yritän kuitenkin luovia tässä tilanteessa parhaani mukaan loukkaamatta ketään ja olemalla kuitenkin avoin teille lukijoille.<br />
<br />
En halua pimittää teiltä mitään tietoa parisuhteeni tilasta, mutta totuus on se että en tosiaankaan tiedä mitä tuleman pitää. En julista täällä että olemme asumuserossa, olen sinkkuäiti, olen ehkä parisuhteessa ja sitten taas en ole, tai mitään muutakaan asiaan liittyen koska en tiedä mitä ensi viikko tai heinäkuu tai elokuu tai joulu tuo tullessaan. Ja koska tilanne on kaikin puolin epäselvä minullekin, joudun valitettavasti pitämään myös teitä epätietoisuudessa. Minä elän päivä ja hetki kerrallaan ja yritän katsoa tulevaisuuteen mahdollisimman optimistisesti, kuten tähänkin saakka. Huonossa parisuhteessa ei kannataa elää kenenkään, mutta syyt pitää selvittää miksi parisuhde ei pelaa toivotulla tavalla. Kaikille on varmasti itsestään selvää, että pienen lapsen kanssa eläminen vaikuttaa parisuhteeseen melko usein negatiivisesti. On väsymystä, oma aika on kortilla puhumattakaan parisuhteeseen käytettävästä ajasta. On erimielisyyksiä milloin mistäkin, joskus niinkin pienestä asiasta kuin siitä, että toinen laittaa ruokaan liikaa suolaa tai unohtaa maitopurkin pöydälle. Kun pinna kiristyy, alkaa siitä negatiivinen kierre. Tämän lisäksi kun elämässä vielä tapahtuu yllättäviä ja ikäviä asioita, on soppa valmis. Kaikki riippuukin siitä, kuinka paljon soppaa hämmennetään ja kuinka syntyneitä solmuja yritetään selvittää. Se ei tapahdu päivässä tai kahdessa, josku käy niin että solmut ei selviä koskaan. :/<br />
<br />
Minä ymmärrän että moni teistä haluaa vastauksen siihen olenko parisuhteessa vai en, mutta en voi antaa sitä koska en tiedä. Haluaisin ilman muuta olla, ja haluan olla onnellinen. Menen päivä kerrallaan ja tulevaisuus näyttää mitä tapahtuu. ♥
Voimia sinulle Miia! Edellinen vastauksesi kuitatkoon kaikki kyselyt yksityiselämäsi saralta ja me lukijasi kunnioitamme sitä ehdottomasti!
Löysin blogisi vauvapalstan jonkun ikävän keskustelun kautta reilu kuukausi sitten. Olen sen jälkeen seurannut aktiivisesti blogiasi vaikken yleensä niitä jaksakaan lukea. Eli ajattele näin että niistä ikävistä keskusteluista voi olla jotain positiivistakin seurausta. Monesti näihin ikäviin keskusteluketjuihin ei tavalliset ihmiset edes osallistu, en tiedä miksi sen ketjun päädyin lukemaan. Eli jatka vain bloggaamista, mä jatkan pellavalakanoista haaveilemista (: