Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Minähän siis ihan oikeasti siivosin kodin eilen illalla ja nukkumaan mennessäni koti oli tiptop. Mutta miltäs näyttäkään tänään aamupäivän touhuilun jäljiltä? 😀
Sängyssä on leikitty majaa ja tytön leikit ovat levällään hänen huoneessaan. Lisäksi neiti oli silpunnut vessapaperia salaa huoneessaan ja nyt on paperinöyhtää raitamattokin täynnä. Minäkin olen osallistunut kyllä sotkemiseen ja minun jäljiltäni on imuri keskellä lattiaa – TAAS. Myös keittiön taso on kaikkea muuta kuin kuvauskelpoinen puurokattiloineen ja kahvikuppeineen. 😀
Tämän postauksen tarkoitus on lähinnä muistutella, että elämää ja sotkua on myös meidän kotona, vaikka yleensä blogin kuvat edustavatkin sitä siistiä ja kaunista puolta.
Saan kuukausittain kommentteja siitä että meidän koti on pelkkä tyhjä kulissi, jolla ilmeisesti tarkoitetaan sitä että kukaan ei tässä asuisi. Itseäni tämä huvittaa suuresti, koska minusta meidän kotona ei ole mitään mikä viittaisi siihen, että tämä olisi tyhjä asumus.
Blogeissa yleensäkin kuvataan kauniita kuvia, joiden miljöö on siisti ja kuvauskelpoinen. Itselleni ei ole koskaan tullut mieleeni edes kyseenalaistaa blogikoteja, vaikka kuvat olisivatkin kuin sisustuslehdistä kauniine asetteluineen. Siksi hieman hämmästelen, että meidän perheen kotia pidetään epäaitona, vaikka lähes kaikki sisustusblogit tarjoilevat siisteyttä ja kauneutta, niin sisustuksen kuin kuvienkin osalta. No, lähti taas ajatus rönsyilemään alkuperäisestä aiheesta, jonka pointti oli se, että sekä siisteys että kaaos ovat läsnä kotonamme päivittäin.
Tunnelmallista sadepäivää kaikille!
Seuraa myös somessa
🙂 Itselläni ei ole varsinainen sisustusblogi, vaikka blogissani onkin joitakin juttuja tuunailuista ja sisustamisesta. Tein jokin aika sitten (tahallani sarkastisen) postauksen koskien lapsiperheen arkista "tyyliä" (joka oli vielä tuhat kertaa hurjempi kuvaus kuin tämä sinun :D). Minä puolestani sain siihen muutamia hyvin kärkkäitäkin kommentteja siitä, miten joku voi elää tuollaisessa p***ssa ja miten meillä ei milloinkaan siivota 😀 No, ymmärrän sen toisaalta hyvin, koska minä taas en ole milloinkaan esitellyt kotiani blogissani kauneimmillaan 😉 Silloin homma on helppo käsittää väärin.<br />
<br />
Mutta tarkoitukseni oli siis tsempata sua, että eipä se taida kohden olla koskaan! Jos on "liian siistiä", koti on kulissi, jos kuvaa sekaisemman hetken arjesta, koti on p***aläjä :D<br />
Itse nostan todella hattua teille, jotka edes suurimmaksi osaksi pystytte pitämään kotinne kauniina arjen tohinoissa 🙂 Itselleni kolmen lapsen äitinä, kohtuu pienessä asunnossa asuvana, se on välillä todellinen mahdottomuus!<br />
<br />
Sulla on aivan ihana blogi ja kotinne on kaunis! Ehdottomasti yksi inspiroivimmista blogeista, joita seuraankin päivittäin. Kodistasi näkyy elämä siitä huolimatta, että se on vähäsävyinen ja minimalistinen. Valkoista kotia kohti meilläkin pyritään, mutta projekti on aluillaan vasta, koska olen vasta äskettäni tajunnut, että rönsyilevien aikojen jälkeen palaan aina minimalismiin ja selkeyteen. Tällä kertaa olen päättänyt pidättäytyä siinä, kun sen vihdoin saavutan. Joko sitä viimein oppisi ;)<br />
<br />
Aurinkoa sinulle ja jatka samaan malliin! 🙂
Valkoinen on ihanaa: Lapsiperhearkeen mahtuu kyllä vauhtia ja vilskettä, sotkusta puhumattakaan. 🙂 Minullakin on välillä kädet täynnä hommaa vaikka on vain yksi muksu ja osaan todellakin samaistua tilanteeseen jossa lapsia on enemmän (olen itse viisilapsesta perheestä) ja silmät pitää olla takaraivossakin. Siinä sitten kaikki perusaskareet ruoanvalmistuksineen ja pyykkihuoltoineen vievät mukavasti aikaa vuorokaudesta. 😀 Minusta kaiken ei aina tarvitsekaan olla vimpan päälle, vaikka olenkin siivousintoilija. Itse siivoan tytön leluja enää vain kerran päivässä iltaisin ennen nukkumaan menoa, koska ne kulkeutuvat kuitenkin ympäriinsä vaikka korjailisi pitkin päivää ne tytön huoneeseen. Samoin astioita pesen enää kerran päivässä, illalla laitan koneen päälle jotta saan puhtaat astiat siirrettyä kaappiin ennen nukkumaan menoa myöskin. Aamuisin on kivempi herätä kun ei ole paljoa sotkua. Mutta parissa tunnissa (varsinkin) kotipäivinä ehtii jo kaaos syntyä. :D<br />
<br />
Olen kanssasi samassa tilanteessa tuon rönsyilevästä minimalistisempaan -muutoksen suhteen. Jotenkin vuosi takaperin ajattelin että haluan runsautta ja romanttisuutta omaan kotiini ja olin suoraan sanoen aivan liekeissä asiasta. 😀 Mutta se ei ollut kuitenkaan lopulta minun juttuni, vaikka kaunista olikin kaikin puolin. Onneksi se oli vain yksi harharetki ja tajusin ajoiss palata takaisin päin tilanteeseen josta alunperinkin aloitin tämän kodin laittamisen. Vuosi meni hyvää aikaa hukkaan, mutta oli se kyllä sen arvoista. Opin paljon itsestäni ja nyt olen varmempi kuin koskaan. :)<br />
<br />
Kiitos ihanasta kommentistasi ja tunnelmallista loppuviikkoa! ♥
Ensimmäinen kuva, jossa makkarista kuvaa. Onko tuo sängyn verhous noin herkkä vai vääristää kuva? Onko siinä jotain kulumaan yms. Tuota se lapsiperheen arki on, kaaosta vaan. Mutta eikös se ole merkki terveestä lapsesta 😉 ?
Maria.R: Siinä on vääristymä. 🙂 Verhoilu on ihan ehjä ja tahraton oikeasti.<br />
<br />
Näin se on että lapsiperheessä ei voi aina olla koti tiptop. Vähintään lapsen / lastenhuoneissa on epäjärjestystä ja pienten lasten kanssa se levittäytyy myös muualle kotiin. 😀 MInäkin olen kyllä osallistunut sotkemiseen meillä, eli nyt ei syyllinen ole pelkästään pikkuneitimme. Ja koirasta nyt puhumattakaan, jonka takia on imuroitavakin kaksi kolme kertaa päivässä. Hiekkaa alkaa taas kulkeutumaan sisälle saakka, ja karva on sellainen ettei pelkkä tassupesu riitä huuhtomaan hiekkoja pois. Ne sitten rapisee karvan kuivuessa lattioille ja on inhottavia jalanpohjassa. 😀
Olen pitkään seurannut blogiasi ja jotenkin kummastuttaa kun et kerro miehestäsi mitään, miten hän suostuu koko ajan uusiin muutoksiin kodissanne ym? ja näissäkin kuvissa miehesi paikalla ei ole tainut kukaan nukkua, mutta silti siinä on tyynyt ym?
aada: sängyssä nukkuu vain yksi ihminen nykyisin. Minusta parisänkyyn kuuluu tyynyt molemmille puolille vaikka nukkujia olisikin vain yksi. Pitäisikö sinusta jotenkin korostaa sitä että parisänky on vain "sinkulle" ja tyynyjä olisi vain yksi? <br />
<br />
Toivoisin sinulta hieman hienotunteisempaa tapaa tämän tyyppisiin kysymyksiin, sillä aihe on minulle hyvin arka. Pitempään blogiani lukeneena olettaisin että tiedät tilanteestani.
No ompa sotkusta 😀
Claudia: Joillekin liiankin ja toisille liian vähän. 😀 Minusta saisi olla siistimpää mutta joka päivä ei jaksa nipottaa. 😀
Voi kun olisi itsekin noin siisti – luonnekysymyksiä. Mutta tämä siistin kotisi katsominen tuo hieman lisää inspiraatiota tänne meille 🙂
Claudia: Hihiii. 😀 Minä olen nuoruudessani ollut armoton sottapytty ja vaikka likaista ei ollutkaan niin sotkua oli kyllä vaikka muille jakaa. 🙂 Varsinkin vaatteiden kanssa on ollut ongelmia, kun ne eivät koskaan kulkeutuneet kaappiin vaan lojuivat pitkin huushollia viikkokaupalla. :)<br />
<br />
Vanhetessa olen muuttunut täysin päinvastaiseen suuntaan ja suorastaan rakastan siisteyttä. Järjestelyfriikki olen aina ollut, mutta ennen se rajoittui vain kaappien sisäpuolelle, nykyisin haluan kaiken olevan järjestyksessä. 🙂
Tunnistan kateutta itsessäni 😉 Mukavaa loppuviikkoa!
Oi, ihanaa! Kiitos!! Jos säkin olet muka joskus ollut toivoton sotkija ja nyt pidät kodin noin siistinä, niin ehkä meidänkin keskimmäisellä tyttärellä on vielä toivoa siististä aikuiselämästä 😀 Juuri tänään (kin) otettiin yhteen siitä, missä on pyykkien paikka, missä puhtaiden ja missä puolipitoisten vaatteiden paikka, kenen kuuluu siivota neiti teiniangstin jäljet ja kenen tavaroita hänellä on lupa käyttää… Mä olen ite aina ollu ihan järjetön kontrollifriikki järjestyksen ja siisteyden suhteen, joten mä en tajua, miten MUN LAPSESTANI on voinu tulla tommonen huithapeli 🙂
Claudia: 😀 Älä suotta. 🙂 ♥<br />
<br />
Ihanat sunnuntait! ♥
Teija: varmasti on toivoa. 🙂 MInä olen ollut tosi paha sotkija, varsinkin teininä. 😀 Aina oli mukamas niin kova kiire että tavarat ja vaatteet ehdin kyllä levittelemään, mutta takaisin paikoilleen en niitä koskaan kerennyt laittamaan. :)<br />
<br />
Ei varmaan sata kertaa edes riitä, kun oman äitini kanssa otin yhteen jälkien siivoamisesta ja siitä että oma huoneeni varsinkin oli niin sotkuinen, ettei sinne edes kavereita kehdannut kutsua. :D<br />
<br />
Ja tässä ollaan nyt… Rakastan siivoamista ja tykkään siisteydestä. 😀 Ei olisi oma äitini ikinä uskonut tätä, ellei olisi omin silmin nähnyt. 😀
Tuolla kulissilla itse ehkä tarkkoittaisin lähinnä sitä, että kodistanne puuttuu kaikenlainen historia, menneisyys, muistot, kerääntyneet esineet. Kaikki on hankittu esineiden ehdoilla; värin, muodon tai muun perusteella.<br />
No, kukin tyylillään 😉
Ritu: Kodissamme on paljonkin historiaa ja muistoja, joka on meille merkityksellistä. Se ei ulkopuolisille näy, mutta se ei tarkoita etteikö sitä olisi. Ja kukin tyylillään. 😉
Asiahan ei minulle kuulu :D, mutta en malta olla kommentoimatta tähän alkuperäiselle kommentoijalle.<br />
Eihän se, ettei ole matkamuistoesineitä hyllyillä tai tuliaispulloja vitriineissä tarkoita, etteikö kodissa voisi olla muistoja ja eletyn elämän historiaa! Meillä esimerkiksi muistot ovat lähes poikkeuksetta valokuva-, kenkä- ja vaatemuodossa. Minulle ei milloinkaan matkoilla tule edes mieleen hankkia mitään esineitä hyllyille tai "näkyviin", koska rakastan siistejä ja tyhjiä pintoja, enkä ole mikään "posliinikissapersoona".<br />
Kaikki siis eivät kerää muistoja samaan tyyliin, eikä se silti tarkoita, ettei muistoja olisi 🙂 Kukin tosiaan tyylillään!
Valkoinen on ihanaa: Meillä on laatikollinen valokuvia, rakkaan Roope-koiran muistolaatikko ja tuhkat, bändipaitoja, vauvatavaraa ja -vaatetta, kortteja ja kirjeitä… Tälläistä pientä tärkeää, jota emme pidä esillä. ♥ ♥ Ja monessa tavarassa on myös muistoarvoa, vaikka onkin ulkopuolisen silmään vain tavallinen huonekalu tai astia. Ja parhaimmat muistot ovat sydämessä, ihan jokaisesta ikimuistoisesta hetkestä ei nimittäin ole edes jäänyt maallista ja materialistista muistoa. 🙂
Juuri näin! 🙂
Heippa! Löysin ihanan ja värikkään blogisi modernistikodikkaan blogin kautta. Ajattelin kysyä, että mistä nuo valkoinen ja musta lelukori on peräisin? Oon haaveillu kangas lelukoreista..alunperin haaveilin, että olisin ommellu ite marimekon kankaista, mut se idea on jo haudattuna. Kiitos jo etukäteen! 🙂
Pilvi: Lämpimästi tervetuloa tutustumaan blogiin. 🙂 Toivottavasti viihdyt ja tulet visiitille toistekin. ♥<br />
<br />
Lelukorit ovat H&M:n pyykkipussit, joita on edelleen heidän valikoimassa. Minun korit on vanhaa mallia ja muovitettuja, mutta uusi malli taitaa olla kanvaasia. 🙂
Kiva kun nähdään sultakin joskus tätä sotkuisempaa kotia. 🙂 Kyllä varmaan jokaisessa lapsiperheessä haaveillaan siististä ja täydellisestä kodista mutta arki on sitä että imuroida saa useamman kerran viikossa, kerätä likapyykkiä ja pestä sitä, pyyhkiä pölyjä ja siivota sotkuja sieltä sun täältä. Meidän perheeseen kuuluu mies , 2 lasta, minä ja koira, joten arvata saattaa että koti ei aina ole tip top. Itse olen kyllä tarkka siitä miltä koti näyttää ja pyrinkin pitämään sen suhteellisen siistinä joten mulla/meillä kyllä hommaa piisaa. Mutta voi sitä ihanaa tunnetta, kun on siivottu ja saa juoda kupposen kahvia puhtoisessa kodissa! 😀
Marja K: Tälläisiä kuvia voisin postailla lähes päivittäin. 😀 Mutta yritän kuitenkin tarjota lukijoille enemmän sitä kauniimpaa ja siistimpää inspiraatiota, kuin sotkuisempaa arkea, hihiii. 😀 Pyykkivuoret on kyllä aina murheena. Meitäkin on vain kaksi ja silti tulee hirveä määrä pyykkiä kahden ihmisen käytöllä. Pesen pyykkiä aina kun saan koneen täyteen eli noin joka toinen päivä. Ja jos kone sää vajaaksi niin pistän pyyhkeitäkin välillä joukkoon. Meillä on sellainen mentaliteetti että mikä lattialle tippuu, se koneen kautta kulkee. :D<br />
<br />
Eilen illalla oli minulla sellainen euforinen olo, kun hörpin illalla teetä sohvalla telkkua katsellen. Oli siistiä ja imuroitua. ♥ ♥ ♥ Yhdentoista aikaa tänään olikin jo täysi kaaos päällä. 😀
Heips.. 🙂 Huoh, mitä kommentteja ihmiset kehtaa jättää.. 😀 <br />
Meilläkin asuu kaksi ihmistä, minä ja tyttöni, silti minullakin on parisänky, kaksi peittoa ja kolme tyynyä (ja kaapissa rutkasti lisää 😉 ), aina kun vaihdan petivaatteet niin vaihdan myös sen puhtaan puhtaaseen, joku voi pitää tätä hulluna, mutta mitä sitten, minä täällä asun, ja siinä sängyssä nukun 😀 <br />
Ps. Blogisi on ihana, ja olen tykkääjänä facebook sivuillasi, ja käyn aina kurkkimassa täälläkin mitä kaikkea ihanaa olet taas hommannut, ja olen saanut paljon hyviä vinkkejäkin omaan kotiin, kiitos niistä 🙂 Ihailen sun kodin siisteyttä ja selkeyttä, voi kun itsekkin saisin turhat rojut pois nurkista, ja selkeytettyä tätä asuntoa. Huoh, nyt vielä remppa menossa niin aika epätoivoiselta tuntuu 😀
EI: Kysyä toki saa mitä tahansa, mutta itse toivoisin niin kovasti että kysymykset osattaisi asettaa sellaiseen muotoon ettei minulle tulisi niistä "plaah, en jaksaisi"-oloa. Joissain asioissa olen turhan herkkä ja haluaisin mielummin keskittyä ihan johonkin muuhun kuin aiheeseen josta tulee pahalle päälle. Mutta julkisen blogin haittapuolena on juuri se että en pysty vaikuttamaan kysymyksiin enkä kommentteihin joita saan.<br />
<br />
Kaunis kiitos sinulle piristävästä kommentistasi joka palautti hymyn takaisin. 🙂 ♥♥ ♥ ♥ ♥
Voi luoja miten tylyjä kommentteja ja kysymyksiä! Meni ihan kuppi nurin sun puolesta, mitä se kenellekään kuuluu, että kenen kanssa nukut vai nukutko olleenkaan "kulissi" sängyssäsi… Onko nämä ilkeät ja uteliaat ihmiset itse valmiita avautumaan koko kansalle omista perhesuhteistaan, tuskin! Koeta olla välittämättä, niin ja pitääkö sun muuten julkaista noita tylyjä kommentteja ja yksityiselämää koskevia kommentteja? Tää on kuitenkin sisustusblogi…<br />
<br />
Nyt tiskivuori kutsuu, ei vaan jaksais millään 😉
Johanna: Saan päivittäin ikävästi kirjoitettuja kommentteja, joista osa koskee henkilökohtaisia aiheita. :/ Olen huomannut että jos en ainuttakaan niistä julkaise niin kommenttipommitus jatkuu niin kauan kunnes olen vastannut kommenttiin. Yritän valikoida mahdollisimman asialliset kommetit, joita julkaisen.<br />
<br />
Olisi niin ihanaa, jos blogini olisi pelkästään positiivinen paikka jossa voimme yhdessä vaihdella ajatuksia ja kuulumisia sekä sisustusvinkkejä. Mutta julkisen bloggaamisen varjopuolena on tosiaan se, että kommentteihin eksyy välillä sitä ikävääkin asiaa. Ja kyllä voin vastailla kysymyksiin, mutta toivoisin että asiat osattaisi kysyä ja kommentit muotoilla niin että ne eivät ole tökeröitä tai ivallisia. Ja ihan koko yksityiselämääni en voi blogissani avata, joten kunnioitusta toivoisin sen osalta myös. Mutta toivoahan saa mitä haluaa…. :(<br />
<br />
Äh, tiskivuoret on ärsyttäviä. Miullakin on koneessa puhtaat ja allas täynnä likaisia astioita. Kattilat ja pannukin pitäisi pestä, mutta käsitiskinä. Hommiin siis. :=)
Mun mielestä noi kaikki negatiiviset-kommentit voisi oikeasti jättää kaikki julkaisematta! En vaan voi ymmärtää, miten naurettavia jotkut muka-aikuiset voivat olla, että kirjoittelevat tuollaisia tänne..! Kateuttahan se on, ei mitään muuta. Harkitse edes että jättäisit kaikki tuollaiset julkaisematta, ne ei aiheuta muuta kuin pahaa mieltä meille kaikille, ja myrkyttävät vaan sun ihanaa blogia! Olet aivan mielettömän valloittava persoona, jatka samaan malliin! ♥
Imuri keskellä olkkarin lattiaa on munkin helmasyntini. Nytkin se rötköttää siinä jo toista päivää putkeen, kun meikäläisellä tää siivoominen kestää ja kestää… ;D
Dara: Tiiätkö, minun imuri asuu nykyään virallisesti keskellä lattiaa. 😀 Olkkarin lattialla se on nytkin. 😀
Moikkelis, mä pistin sulle sähköpostia 🙂 Varmaan mennyt roskaposteihin jos saat hirveästi meilejä. Lueskele kun ehdit, nou hätä!