Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Sosiaalisen median yleistyminen on tuonut mukanaan monia uusia asioita. Omakuvien jakaminen on nykyisin arkipäivää ja katukuvassa näkee päivittäin ihmisiä, jotka napsivat itsestään kuvia. Ikääntymisestä on tullut uuden ajan akne, enää ei riitä että huitaisee taikasauvalla ne parit näpyt pois poskipielestä häiritsemästä, nyt tasoitetaan koko iho ja sen väri, häivytetään uurteet, kohotetaan kulmat ja pullistetaan huulet… lista loputon.
Kahden kuppikunnan väkeä
Olen havainnut että valloillaan on kaksi erilaista piirrettä omien kuvien jakamisessa. Naiset suosivat kauniita ja itseään imartelevia kuvia, joita usein parannellaan jälkikäsittelyllä melko rajullakin kädellä. Miehet julkaisevat enemmänkin hupailuotoksia ja hulvattomia tilannekuvia, joissa on rennompi ote.
Omakuvien yleistymisen ja normalisoitumisen seurauksena myös photoshoppaaminen on nykyisin arkipäivää. Eräs tuttavani totesi, ettei enää edes kehtaisi julkaista itsestään muokkaamattomia ja silottelemattomia kuvia Facebookissa, kuten teki vielä muutama vuosi sitten. Hän on poistanut kaikki sellaiset vanhat kuvat sometileiltään, joissa ei mielestään näytä edustavalta ja tämä on minusta äärimmäisen surullista. Kuka lopulta edes määrittelee millainen on edustava look ja kuva? Hollywoodin superjulkkikset? Median edustajat? Vai lehtikuvaajat ja heidän photoshop-ohjelmansa?
Median luoma normi on epätodellista
Tänään luin iltapäivälehdestä, kuinka kauhealta Frendit -sarjan näyttelijä Lisa Kudrow nykyisin näyttää. 52-vuotiaan näyttelijän kuvattiin olevan paparazzin salaa nappaamissa kuvissa rupsahtaneen, huolittelemattoman ja tunnistamattoman näköinen. Vertauskuvana jutussa oli 2000-luvun alussa eli noin 15-vuotta sitten otettu studiokuva. Hetkonen hei – onko aidosti kohtuullista edes verrata 15 vuotta vanhaa studiokuvaa arjessa salakuvattuun otokseen?
Tämä suututti ja pisti minut miettimään miltä viisikymppisten naisten oikein pitäisi sitten näyttää. Luonnollisuutta arvostava Kudrow ei ole turvautunut täyteaineisiin saati ihokiristyksiin ja näyttää minusta täysin normaalilta 50+ ikäiseltä naiselta. Arvostan erittäin suuresti hänen päätöstään jättäytyä pois Hollywoodin kosmeettisesta itsensä parantelubuumista.
Monenlaista kauneutta
Joillakin on upeat geenit jo syntyessään ja esimerkiksi eläköitynyt huippumalli Cindy Crawford on yksi maailman kauneimmin ikääntyneistä naisista. Hän kuuluu kuitenkin siihen upeaan vähemmistöön, joilla on ollut poikkeuksellisen hyvää tuuria geenilotossa, ja minusta olisi tärkeä jokaisen ymmärtää että upeus ei tule pelkästään nuorekkaasta olemuksesta tai kauniista kuoresta – itseään ei pidä ala-arvostaa sen takia ettei oma peilikuva vastaa huippumallia, eikä varsinkaan siksi jos peilistä kurkkaa takaisin naururypyillä varustettu ”tavallisempi nainen”.
Ulkonäköpaineet ja oman itsensä hyväksyminen
Olen nuorena kärsinyt huonosta itsetunnosta, joka heijastui ulkoiseen tyytymättömyyteen. Oikeanlaisia vaatteita oli vaikea valikoida, meikkaamiseen meni helposti tunti ja silti peilikuvasta löytyi aina jotakin vikaa ja valittamisen aihetta – en osannut olla tyytyväinen itseeni.
Raskausaikana jouduin ensimmäisen kerran kunnolla kohtaamaan ulkonäkömörön, se kun tuli ja vei viimeisenkin hehkeyden rippeen meikäläisestä. Seuraava lause kuulostaa ehkä kliseiseltä sanahelinältä, mutta opin arvostamaan vartaloani elämän lähteenä – sekä minun että vauvan.
Sopivasti upea, vaikkei lainkaan täydellinen
Terveys ja hyvä olo ovat tärkeimmät asiat elämässä. Niitä ajattelee yleensä vasta siinä vaiheessa kun terveys menee tai kärsii kivuista. Kovista selkäsäryistä kärsiessä silmäkulmaryppyjen merkitys katoaa, suurempi ongelma kun kumoaa aina kaikki vanhat pienemmät viat. Nykyisin olen sinut itseni kanssa, jopa ilman selkäsärkyjä.
Tiedän realiteetit ja näen ryppyni, mutten enää takerru näihin epäkohtiin joita peilistä näen. Jokainen yksityiskohta minussa tekee minusta minut ja olen opetellut näkemään epäkohtani positiivisessa valossa. Tihruiset silmäni ovat ilmeikkäät ja veikeät, pullottavat poskeni saavat kasvoni piirteet nauramaan kokonaisvaltaisesti. Oma luonnollinen punaiseksi auringossa haalistuva tummanruskea hiusvärini ei ole maailman upein, mutta hiukseni ovat terveet ja sileät, niitä on ihana koskea.
Oma asenne ja tavat – Minäkuvan korjaaminen
Haluan opettaa omalle tytölleni että kauneus ei ole pelkkää virheetöntä kuorta. Ihminen on kauneimmillaan silloin kun hän voi hyvin ja hyvinvointi lähtee pään sisältä. Terveellisiin elämäntapoihin panostaminen (ruokavalio, riittävä vedenjuonti ja uni, sopiva liikunta) ja positiivisen elämänasenteen opetteleminen eivät ole olleet minulle itsestäänselvyyksiä ja osittain näistä syistä olen tuhlannut elämäni energisimmät ja parhaimmat vuodet peilin edessä tuskasteluun ja ihmedieettien kokeilemiseen.
Positiivinen asenne omaan ulkonäköön
Omalle tytölleni tahdon onnellisemman ja tyytyväisemmän elämän ja pyrin siihen että hänen minäkuvansa rakentuisi minun nykyiseen käytökseeni peilautuen. Jos äiti tykkää itsestään ryppyineen päivineen, on hänelläkin syytä tykätä ja rakastaa itseään – onhan evoluutioteoriankin mukaan lapset paranneltuja versioita vanhempiensa geeneistä.
Sano itsellesi jotain hyvää joka päivä
Jo vuosia sitten kuulin ohjeen, jossa kehotettiin sanomaan joka aamu omalle peilikuvalleen jotakin positiivista. Aluksi nauroin tälle itsetuntoa kohottavalle oudolle tavalle, mutta halusin silti kokeilla voisiko tuossa olla perää, optimisti kun pohjimmiltani olen.
Tuntui kummalliselta keskittyä etsimään omasta peilikuvasta hyviä puolia, niin syvälle sisimpään oli itsensä kritisointi ohjelmoitu minussa. Muistan valikoineeni alussa pieniä asioita: huulet näyttivät pehmeiltä, ripset näyttivät joinain aamuina taivutetuilta, hiukset olivat joskus harvoin herätessä kivan pöyhkeät jne. Nykyisin vuosia myöhemmin katson itseäni peiliin ja totean että ompas siellä peilissä iloisen näköinen nainen, enkä uhraa montaakaan ajatusta ihoni virheille tai pystyssä sojottaville otsahiuksilleni. 🙂
Suhtaudu itseesi lempeydellä
Tämän päivän tunnelma ei sopinut minimalismi-videolle höpöttelyyn ja halusin saada tämän lehtilööpin aiheuttaman suuttumuksen pois sydämeltäni. Tällä postauksella haluaisin kannustaa teitä kaikkia kokeilemaan tuota itsensäkehumis-rutiinia, teitäkin jotka jo tykkäätte itsestänne ja omaatte positiivisen minäkuvan.
Keskittykää virheiden kiikaroimisen ja ylianalysoinnin sijaan kasvojenne positiivisiin puoliin ja opetelkaa rakastamaan itseänne sellaisina kuin olette! Kauniskaan kuori ei näytä kauniilta jos nassu on mutrulla ja kiukku paistaa silmistä. Ihmisen rumuus ei vuorostaan johdu ulkomuodosta vaan on sisäistä inhottavuutta. Tämän kun muistaa, on helppo katsella maailmaa hymyssä suin.
Kauneus on katsojan silmässä ja hymyilevä ihminen on aina kaunis ja henkii lämpöä ympärilleen (erityisesti yksi ystäväni, joka häpeilee kaunista hymyään täysin turhaan, toivottavasti postaukseni tavoittaa sinutkin).
Hyvää yötä & huomiseen!
Seuraa myös somessa
Sori kun nillitän… Mutta olen vähän pettynyt, kun olen odottanut sitä minimalismisarjan luvattua kolmatta osaa! Sitä, jonka piti ensimmäisen kerran ilmestyä viikonloppuna viikko sitten, toisen kerran viime viikonloppuna ja kolmannen kerran tänään. Mutta tänäänkään sitä ei tullut, koska, öö, päivän tunnelma ei sopinut sille?<br />
<br />
Toki saat blogissasi kirjoittaa tai olla kirjoittamatta ihan mistä haluat. 🙂 Mutta kun ensin hehkutat ja herutat jotain luvattua helmipostausta tai niiden sarjaa, niin minusta olisi ihan vastuullista myös antaa katetta lupauksilleen. Joskus voi toki elämä yllättää eikä bloggaaminen nyt kuitenkaan ihan niin vakavaa ole, jos joskus joku määräpäivä siirtyy. Kolmannenkin luvatun määräpäivänkin pettäessä sitä lukijana vaan jotenkin jo olettaa, ettei sitä postausta taida enää tullakaan… Tämä kuitenkin on aika toistuva kuvio. Minusta sinulla on ollut aivan loistavia postaussarjan aiheita: kuukauden shoppailut, suursiivouksen (joulusiivouksen?) osat, arjen pikku niksit ja neuvot – todella harmi, että ne kaikki sarjat tyssäsivät. :(<br />
<br />
Ylivoimaisesti upein postaussarjasi oli mielestäni "1000 tavaran haaste". Rivien välistä lukijalle välittyi, kuinka into ja motivaatio sarjan loppupuolella kävivät välillä vähiin. Silti pusersit koko sarjan kokoon, ja juuri siitä kokonaisuudesta ja koheesiosta tuli suuri osa postaussarjan hienoudesta.<br />
<br />
Kovasti nyt nillitän, mutta tykkään tosi paljon blogistasi, tiedän että olet vahva ihminen joka kestää kritiikkiä ja esitän nöyränä toiveen, että hieman petrasivat tämän ammatillisen otteen kanssa. Blogisi on kuitenkin tavallaan myös työtäsi ja nämä lupaukset ja niiden toteutukset osa imagoasi.<br />
<br />
Iloista kesää sinulle ja tyttärellesi!
Johanna: Kiitokset avoimesta ja asiallisesta palautteestasi, ymmärrän täysin että videopostauksen siirtyminen kiukuttaa, ja minuakin se kiukuttaa vähän, sillä olin valmistellut postausta kolme tuntia (käymällä läpi papereita ja kirjoittamalla muistiinpanoja). Yritin kyllä kuvata videon, mutta tunnin pusertamisen ja takeltelun jälkeen päätin lopettaa yrittämisen. Videota on paljon vaikeampi saada kelvolliseen kuntoon ilman oikeaa fiilistä ja motivaatiota, ja videoni meni kiukkuiseksi paasaamiseksi. 😀 Haluan että videosta välittyy se aito innostuneisuus ja ilo onnistumisesta, se kun on pääasia minimalistisempaan arkeen pyrkimisessä. Väkisin ei pidä itseään kiusata tavaroita raivaamalla jos aihe ei sellaisenaan kutkuttele missään sisimmän syvyyksissä, ja haluaisinkin jakaa ja tartuttaa tuota tavaroista irrottautumista eteenpäin mahdollisimman paljon. :)<br />
<br />
Huomenna teen postauksen, vaikka sitten kiukkuisen kuuloisen jos ei muuten juttua irtoa. Tämän päivän videoleikkeet olivat niin kamalaa katseltavaa etten kertakaikkiaan voinut niistä mitään julkaista. :D<br />
<br />
Ihanaa kesää sinulle myös! ♥ ♥
Aivan ihanat kuvat ja postaus Miia!!Juurikin näin.Olet kaunotar ja vielä kun vetäisit nuo raskaat otsahiukset sivuun,pääsisi kasvot ja silmät!esiin!Kokeileppa?Suloinen tytär sinulla.
Nanna: Kaunis kiitos sinulle Nanna! ♥
Nyt on paljon ollut noista ikääntyneistä julkkiksista juttua, että miten ovat muuttuneet tuntemattoman näköiseksi, ja antaneet ulkonäkönsä repsahtaa, ja sitten laitetaan vierekkäin kuvat joissa on 30 vuotta välissä. Että minua sapettaa tuollainen. Vasta oli sellainen, missä monesta oli nuoruuden kuva ja tämän päivän kuva vierekkäin. Enkä nähnyt niissä mitään vikaa, vain ne normaalit iän tuomat muutokset. Eikä ollenkaan pahoja edes olleet.<br />
<br />
Minusta on kyllä hienoa, että on vielä julkimoita, jotka eivät painele muokkauttamaan naamaa yhteen ilmeeseen. Vanhenee luonnollisesti ja omalla tyylillä, se on kauneinta.<br />
<br />
Minä olen iloinen, että itse kehtaan vielä yli nelikymppisenä mennä vaikka kaupunkiin ilman meikkiä. Samoin kehtaa 17-vuotias tyttärenikin. Kyllä myö vaatteista ja meikeistä tykätään, ja kaikesta kauniista. Mutta ei ne meidän elämän tärkeimpiä juttuja ole.<br />
Mutta on kyllä tullut ilmi, että monelle nuoruudentutulle mun rupsahtanut ulkonäkö tuntuu olevan ongelma. Olin nuorena hoikka ja nätti. En ole enää, mutta en ota siitä itse stressiä. Jahka enempää ei kiloja kerry, koska selkä ei kestä.
Minna: Ihmeen paljon on otettu viime aikoina esiin näitä normaalisti ikääntyvien "rupsahtaneisuuksia". Todella ala-arvoista uutisointia ja antaa vääristyneen kuvan kauneusihanteista.<br />
<br />
Välillä tekee hyvää panostaa omaan ulkonäköön ja meikata kauniisti. Minusta on kuitenkin tärkeää pitää omasta peilikuvasta myös täysin ilman ehostuksia, se on tervettä ja tekee oikeasti hyvää oppia hyväksymään itsensä luonnontilassa. ♥<br />
<br />
Itsekin olin nuorena nätti, urheilullinen ja hoikka, mutten silloin osannut arvostaa näitä asioita ja näin pelkkiä virheitä peilikuvassani. Nykyisin olen onnellinen ja tyytyväinen normaalipainoinen tavallinen nainen, joka huolehtii terveydestään ja hyväksyy virheensä. 🙂 Iltapäivälehden käyttämä termi "huolittelematon" on täysin väärä määritelmä kuvaamaan naturellia ihmistä ikään tai kokoon katsomatta. Hitsin kiukku sentään miten haluaisin herätellä moisia ajattelevat todellisuuteen. 😀
Erittäin hyvä kirjoitus!Luin eilen illalla myös tuon Lisa Kudrow jutun ja kiehuin raivosta kirjottajalle!"Lähes tunnistamaton""Väsähtäneen näköinen ym"oli otsikko ja tietenkin hölmönä menin klikkaamaan jutun ja just joo!Olin aivan raivona!Hänhän näytti ihan samalta hyvin pystyi tunnistamaan ja ei miltään kuminaamalta niinkuin suurinnosa noista hollywoodin ulkonäköpaineista kärsivistä näyttää.Mikä ihme sitä kirjoittajaa tai yleisesti noita kirjoittajia vaivaa kun tuollaisia juttuja suoltaa?Ehkä juuri se että haluavat klikkauksia jutuille;)Koska noita samantyylisiä juttuja on kirjoitettu ennenkin esim.lapsuuden idolistani Richard Dean Andersonista:)Arvostan ja kunnioitan miljoonaa kertaa enemmän luonnostaa vanhenevia ja piupaut kuminaamoille sanovia ihmisiä.
Mimmu: Muistan itsekin nuo Ihmemiehen kohukuvat monesta eri mediasta, ala-arvoista touhua sanon minä. Muistaakseni silloin miehet nousivat barrikaadeille ja aiheen tiimoilta oli käynnissä somekampanjakin. <br />
<br />
Todella ikävään suuntaan on kauneusihanteet nyt menossa kun ikääntyminen on jo pannassa ja väärin. Täytyy yrittää omalta osalta pitää mölyä luonnollisuuden puolesta, jospa se edes muutaman ihmisen herättäisi ajattelemaan asioita toisin. ♥
Minusta tietty ulkonäkökriiseily kuuluu nuoruuteen osana kasvuna. Aikuisena on sitten hyvä ihmetellä miksi käytti nuorena niin paljon aikaa enegiaa jonkun mitättömän asian vatvomiseen, mutta silloin nuorena se mieli vain oli toisenlainen. Se on tietenkin hyvä, että miettii minkälaisia ajatusmalleja syöttää lapsille huomaamattaan. Itse muistan omasta lapsuudesta monille naisille tyypillisen voivottelun kahvipöydässä, kun ei pitäisi syödä sitä ja tätä, kun se lihottaa ja vältän tällaista nykyään. Jos en ota jotakin, sanon vain ettei maistu enkä aloita monologia kaloreista ja muusta. ;)<br />
<br />
Ja näin yleisenä huomiona blogien lukijana olen ihmetellyt miksi postaussarjat usein aloitetaan innostuneena ja sitten ne tyssää pariin postaukseen. Miksi ei heti aluksi tekisi vaikka koko sarjaa valmiiksi tai ainakin useamman postauksen (esim. minimalismi- videoiden aiheet sinulla taitaa olla jo suunniteltuna) ja sitten julkaisisi joka viikko yhden osan?
K-K: Ulkonäkökriiseily kuuluu nuoruuteen ja kasvamiseen, mutta sen nykyiset mittasuhteet ja alle 20-vuotiaiden itselleen tekemät parannusoperaatiot ovat ehdottomasti huonolla tolalla. On luonnollista kokea epävarmuutta omasta ulkomuodosta ja ihailla omien idoleiden ja esikuvien kauneutta. Somekulttuuri on muovannut ulkonäkökeskeisyyttä viime vuosina epäterveeseen suuntaan ja olen huolissani kaikista oletuksista ja vaatimuksista joita nuoret (ja vähän vanhemmatkin) joutuvat kohtaamaan. Ryppyjäkään ei saa enää olla vaan kasvojen iho pitäisi silottaa vähintään kemiallisesti, ja jos se ei auta, fillereitä ja täyteaineita perään huoletta. 🙁 <br />
<br />
Postaussarjojen(kin) idea on spontaaniudessa, esimerkiksi arjen pieniä vinkkejä -sarjassa kertoilen nimensä mukaisesti arjen vinkkejä niitä keksiessäni tai kohdatessani. Minimalismiin liittyvät kirjoitukset vuorostaan ovat niin mittavia projekteja ettei niitä voi edes tehdä yhdessä köntässä, henkihän siinä menee. 😀 On myös mukava nähdä kehitystä itsessään, niin ihmisenä kuin bloggaajanakin ja kehitys jää aika pieneksi jos sille ei ota ja anna aikaa. <br />
<br />
Minulla on aiheiden järjestys itselläni mielessäni tuon minimalismi-videosarjan suhteen, mutta sisällöstä en tiedä tuon taivaallista. 🙂 En juurikaan valmistele videoiden tekoa vaan haluan antaa itselleni vapauden puhua ja poimia esille nostettavia asioita realiaikaisesti. En tee tavallisia postauksiakaan valmiiksi varastoon, vaan kirjoitan siitä mikä milloinkin on mielessä. Osa postauksista syntyy aiheesta, josta haluan hetimmiten päästä teille kirjoittamaan ja osa postauksista rakentuu ajatuksista ja ideoista joka putkahtaa mieleen koneelle istumisen aikana. 🙂
K-K: Pahoittelut huonosta ulosannista, tänään ei tuo ajatusketju oikein toimi ja takeltelen sekä puheessa että kirjoituksessa. 😀
Tarkoitin valmistelulla juuri sellaisia laajempia kokonaisuuksia, joita voi suunnitella etukäteen ja joista jo tietää mitä aikoo kirjoittaa/sanoa ja tehdä niitä vaikka parin viikon aikana. Spontaanius kuuluu blogeihin, joten kaikkia sarjoja tai ideoita ei tietenkään kannata säilöä varsinkaan näin usein päivittyvässä blogissa! <br />
<br />
Nykyajan ulkonäköpaineet ja somekulttuuri on tietenkin ihan muuta kuin ennen, joten mediakriittisyyttä pitää lapsille ja nuorille opettaa ihan eri tavalla. Minua hieman huvittaa kun somemaailmassa tai iltiksissä hehkutetaan vaikka sitä, kun naiset ovat ilman meikkiä. Aika monet arjessa ovat ainakin toisinaan eikä se minusta ole mitenkään ihmeellistä. Tietynlainen asiakaspalvelutyö ja vastaava on tietenkin asia erikseen. Meikkaus on minusta kivaa juuri siksi, että se ei ole minulle pakollista.
K-K: Mediakriittisyyttä ja nettietikettiä olisi hyvä opettaa lapsille jo hyvissä ajoin, jotta osaisivat pitää kiinni omista ajatuksistaan ja tunteistaan sekä toimia hyvän maun mukaisesti. Se mitä teet tai julkaiset somessa tänään, saattaa vaikuttaa elämään vielä vuodenkin kuluttua. Myös ulkonäköpaineet ovat usein ympäristön aiheuttamia ja tuo mainitsemasi mediakriittisyyden opettaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta lapsi tai nuori ymmärtäisi ettei kaikki ole totta mitä näkee. <br />
<br />
Meikkaaminen on kivaa välillä, kuten myös meikittömänä oleminen. 🙂 Sopivassa suhteessa molempia, arjen vaatimalla tavalla. Huoliteltu voi olla vähällä meikillä asiakaspalvelutyössäkin, ja joskus on kiva meikata enemmän ihan vaan omaksi ilokseen kotona oleillessa. 🙂
Niin asiaa täynnä oleva teksti, kiitos siitä!
kirsi: Kiitokset sinulle! ♥ ♥
Amen!! :)<br />
<br />
Mäkin katsoin ne Lisan kuvat eikä niissä musta ollut mitään outoa! Tavallinen kaunis 50-vee nainen ♥
S: Ei ollut mitään outoa tai shokeeraavaa, kuten jutun otsikko antoi ymmärtää. Suuttumus ja kauhistus, tähänkö maailma on nyt menossa että pitää suurennellen kammoksua tavallisen naisen ikääntymistä iltapäiväuutisissa. 🙁
Minua kiinnostaisi minimalistinen vaatepostaus. Olen joko elämäni säästänyt sähkössä, ruoassa, vedessä ja hoito- ja meikkauskosmetiikassa (joita en oikeastaan juuri käytä), mutta vaatteet ovat heikko kohta ehkä juuri köyhän lapsuuden takia. Meikkaamisen lopetin melkein kokonaan muuten juuri sen takia, että halusin antaa piut paut kauneusihanteille. Ja on ihana hieroa silmiä ilman pelkoa ripsarin leviämisestä. Laihduttamisen lopetin v. 1990 ja sen jälkeen olenkin pysynyt kuosissa 🙂 Tästä body image – ja muista asioista olisi paljonkin ajatuksia, mutta eipä tälle foorumille sen enempää.
Whiter shade of pale: Voisin yrittää mahduttaa tuon vaatepuolenkin yhteen videopätkään. 🙂 Itsekin olen ollut melkoinen vaateholisti, mutta nykyisin pärjään hyvin vähälläkin. Ihanaa kun kaapissa on vain lempivaatteita ja jokaiseen hetkeen löytyy nättiä päälle (joissa on myös ihana olla). ♥
Elämme niin ulkonäkökeskeisessä maailmassa, että juurikin vanhempana usein mietityttää olenko asiasta keskustellen ja omalla esimerkilläni saanut luotua lapsille niin vahvan itsetunnon myös ulkonäköpaineiden suhteen etteivät jokapuolelta tulvivat kauneusihanteet ja terveydelle vahingollisetkin trendit heitä hetkauta. <br />
<br />
Vastapainona photoshopatuille, muokatuille kuville, on mediassa näkynyt nyt myös paljon sellaisia aitoja kuvia, joissa kuvattava on tieten tahtoen halunnut näyttää niitä vähemmän kiiltokuvamaisia ja yleisiä kauneusihanteita vastaan sotivia piirteitään ihan henkilökohtaisena vastalauseena vääristyneille ja epärealistisille kauneusihanteille. <br />
<br />
Tuo "jokainen yksityiskohta minussa tekee minusta minut" oli niin hyvin sanottu ja saman allekirjoitan itsekin. On ollut vapauttavaa ymmärtää, että jos olisin ulkoisesti "vähän enemmän sitä tai vähän vähemmän tätä" niin en olisi yhtään onnellisempi eikä itselleni tärkeät ja todelliselle elämälleni merkityksellisimmät ihmiset tykkäisi persoonastani yhtään sen enempää tai vähempää.
Vanilja: Samaa olen itsekin miettinyt ja päätin tehdä kaikkeni sen eteen että tyttö saisi kotoa hyvällä itsetunnolla ja terveellä minäkuvalla varustetun naismallin. Muuta en voi tehdä kuin toivoa että oma esimerkkini toimii ja tytöstä tulee fiksu ja itseään arvostava oman tiensä kulkija. ♥<br />
<br />
Bruce Willisin ja Demi Mooren tytär Rumen Willis (näyttelijä hänkin) on loistava malliesimerkki hyvällä itsetunnolla varustetusta nuoresta naisesta. Hän on joutunut todella törkeän mediahuomion kohteeksi ja hänen ulkonäköään on arvosteltu niin rumasti, että heikompi olisi jo lamaantunut kohtelustaan. Hän on sanonut piut paut ulkonäköään kritisoiville ja vaikka hänkin varmasti on pahoittanut mielensä monet kerrat, on hän pitänyt leukansa koholla ja ollut ylpeä itsestään – niin kuin meidän jokaisen kuuluisikin olla! ♥ ♥<br />
<br />
Jos poistaisin itsestäni "rumentavia" asioita, en olisi enää minä. Jokainen pienikin uurre, kaarre ja arpi kertoo omaa tarinaansa elämästäni… mm. sektioarpi muistuttaa minua tytön syntymästä ja vaikkei se kaunis olekaan, on se osa minua. ♥ ♥ Jokainen meistä on jollain tavalla uniikki, kauneusihanteista viis. ♥
Kaunis äiti ja suloinen tytär! Mukavaa kesän jatkoa teille molemmille ja muista Miia että "A smile is the prettiest thing you can wear." 🙂 Toivottelee blogisi satunnainen lukija Terru
Terru: Hymy on kaunis, ja hymyllä on tapana myös tarttua. 🙂 Itse teen välillä "ihmiskokeita" esim kauppareissuilla ja hymyilen ohi kärrytteleville ihmisille. Monet varmasti pitävät minua pähkähulluna tai olettavat että minulla kuulokkeen nappi korvassa ja puhelu käynnissä, niin paljon hämmennystä aiheuttaa niinkin pieni asia kuin silmiin kurkkaaminen ja hymyily. 🙂 Osa hymyilee takaisin ja itseäni hymyilyttää entistä enemmän. :)<br />
<br />
Aurinkoista kesää sinulle Terru! ♥
Olet kyllä tosi hehkeä ja kaunis! Silmälasiesi kehykset eivät tosin ole paras mahdollinen valinta sinulle, sillä ne "leikkaavat" silmiesi ylälinjan. Rillit vaihtoon ja sitten lopputulos on vau! 😉
Hyvä postaus ja ihana tyttösi sun, jolla mm. Maailman kauneimmat silmät:)!
Eliisa: Kaunis kiitos! ♥ Tytöllä on isänsä silmät, kauniit ja suuret, täydellisen tuuheat pikimustat ripset. ♥
Hyvä kirjoitus!
Hei Miia! olet nätti ja sinulla on kauniin väriset persoonalliset silmät! Seuraavaksi meinasin juuri ehdottaa, että hankipa joku yhteistyökumppani silmälasien osalta. Olisi hieno nähdä revittelykuvia muodikkailla erilaisilla muovipokilla! Mustavalkoisten vaatteiden pariksi sopisivat monenlaiset väripilkut ja klassikotkin. Metallikehykset eivät ole sinulle parhaat mahdolliset.
Anna: Tykkään laseistani enkä ajatellut ihan vielä vaihtaa niitä toisiin. 🙂 Laatikossa makoilee vaihtoprillit, joissa kuparisen sävyiset kehykset (linssin alaosa ns. "hengetön" eli ilman kehystä). Niissä näytän aivan kummalliselta ja ovat kasvoihini liian leveät. Minulla on normaalia pienempi pää ja monet nätit lasit ovat hullukuriset omalla nenälläni. 🙂 Mustissa pelkistetyissa kehyksissä varmasti kuljen jatkossakin, ellei käy niin hyvä tuuri että silmäni olisivat palanneet normaaliin tilaan ja voisin käyttää taas piilolinssejä. 🙂 Laserleikkaukseen en uskalla mennä ainakaan vielä… 🙂
Oot tosi nätti ja erityisesti sllmät. Mutta. Älä pahastu, rillit ja otsatukka, värjätyt hiukset, eiiii! Videpostausten junttaranainen ja nämä kuvat, ootte kuin täysin eri ihminen. Toinen asia, musta on hieno väri, mutta se ei sovi kaikille, sori. Toivottavasti löydät oman tyylisi, sillä susta saisi todella namun. With all my love ❤️
Niksnaks: Tuota, tuota… Minulla ei ole värjättyjä hiuksia vaan luonnollinen oma värini. 🙂 Eikä tuo "with all my love" nyt oikein toimi myöskään. 😀 Tämän postauksen kuvissa ja videoilla on ihan tismalleen samat prillit ja tukka, jokaista suortuvaa myöten.
Olet nätti ja hyvin säilynyt nainen, niinkuin varmaan itsekin olet samaa mieltä, tuskin muuten altistaisit itseäsi tällaiseen kommentointiin julkaisemalla itsestäsi lähikuvia. Anyway, olisi kiva nähdä sulla jonkun ulkopuolisen tekemä tyyli, jolloin jyrkkä (tylsä) musta, silmät peittävät lasit ja tiukka huulari ja otsis olisivat pannassa. Tukan väri on kiva on kuvissa tosi kiva, mutta juurikin yhdistettynä noihin edellämainituihin, se näytti videolla värikypärältä, pahoittelen. Voin kuvitella että ulkopuolinen stailisti saisi näkyviin hehkeän naisen ? Toki vaatii rohkeutta heittäytyä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, varsinkin julkisesti. Kaikkea hyvää. Blogisi on mielenkiintoinen.
Niksnaks: Olen täysin sinut itseni kanssa ja tykkään itsestäni vaikken ole täydellinen. Postauksen kuvat eivät ole parhaimmasta päästä, mutten välitä. 🙂 <br />
<br />
Videolla edelleenkin on ihan samat hiukset, väriä myöten. 🙂 Hassua että ne näyttävät sinusta niin erilaisilta kuvissa ja videolla. <br />
<br />
Minulla on oma tyylini ja pidän siitä sellaisenaan. Olen vuosien varrella kokeillut jos jonkinlaista väriä ja lookkia ja oma tyylini on hioutunut minun näköiseksi. En halua kokeilla ulkopuolisen luomia tyyli-ideoita, olen kontrastien ihminen ihan luonnostani (tummat hiukset, vaalea iho) enkä tahdo luopua otsahiuksistanikaan. <br />
<br />
Kyseessä ei ole mukavuusalueen ulkopuolelle heittäytymisen pelkääminen, sillä hiukset ovat uusiutuva luonnonvara. Kaikki mitä voi uudistaa, voi myös palauttaa. En yksinkertaisesti vaan ole kiinnostunut ihmisten mielipiteistä ulkonäköäni koskien niin paljoa, että lähtisin muokkaamaan tyyliäni niiden perusteella. <br />
<br />
Minulle ei tulisi ikinä mieleenkään sanoa kenellekään että "Voin kuvitella että ulkopuolinen stailisti saisi näkyviin hehkeän naisen". Ja tiedätkö mitä, minä olen tarpeeksi hehkeä ihan tälläisenään, vaikken vastaa sinun kauneusihanteitasi. Siitähän tässä nimittäin on kyse – omista mieltymyksistä. ♥
Tihrusilmät?? Ei todellakaan vaan tosi kauniit suuret ilmeikkäät silmät!<br />
Pullottavat posket???Ei todellakaan vaan korkeat kauniit poskipäät ja kaunis kasvojen muoto.<br />
Ryppyjä? Ei todellakaan vaan kaunis iho ja ihania pisamia!<br />
<br />
<br />
Ja ihana Miffe siellä keittiöpostauksessa nurkassa loikoilemassa. Niin herttainen hauva.
Koala: kiitokset kivasta kommentistasi. 🙂 Miffe on miun rakas mummeli, ennen aina kiukustui kun aloin kuvaamaan ja etsi rauhallisempaa nurkkausta, mutta vanhemmiten on laiskistunut eikä enää millään haluaisi siirtyä pois kameran edestä. 🙂
Eikö optikko huomauttanut et kehykset on liian leveet sun siroihin kasvoihin ja liian matalat. Silmät pitäisi olla linssin keskivaiheilla. Näissähän silmät jää yläosasta osin kehyksen ulkopuolelle. Ei ole pelkästään ulkonäkökysymys, vaan näkökysymys 🙂 Vaikkakin kauniit silmäsi tulisi upeasti esille oikean mallisilla kehyksillä. Ja tihrusilmiä et ole nähnytkään jos omiasi sellaisena pidät 🙂
Annu: minulla on todella pieni pää ja kyseiset lasit olivat pienimmät mahdolliset (jos ei lasten korvantausta-kakkuloita lasketa mukaan). Minulla ei valitettavasti ole montakaan mahdollisuutta valmiskehysvalikoimasta ja kaikki upeat Chanelit sun muut vastaavat saan unohtaa. 🙂 Optikon kanssa näitä valitsimme ja katse säädettiin nenätyynyillä keskelle linssiä. Nyt ne ovat löystyneet ja vaatisivat vaihtoa, mutta ihan omaa syytäni en ole saanut aikaiseksi käydä huoltamassa lasejani. 🙂
Annu: ja lisään vielä että haluaisin ja tarvitsisin uudet prillit, mutta testaan ensin miten silmäni reagoivat piilareihin. En ole vuosiin niitä voinut käyttää silmien kuivumisen takia, mutta toiveissa on että asia olisi parantunut. 🙂