Vuosi 2016 on pitänyt sisällään isoja ilonaiheita ja suuria suruja. Paljosta saan olla tänäkin jouluna kiitollinen ja olenkin, vaikka isäni kuolema leijuu surullisena sumuna harteillani. Rakkauden määrä ja välittämisen taso on kasvanut sydämessäni exponentiaalisesti ja yllätin itsenikin siinä miten vahvaksi ihmiseksi olen kasvanut. En tiennyt että sisälläni asuu tälläinen voimanainen ja niin hullulta kuin tämä kuulostaakin, uskon että osa isäni teräsmiesmäisestä elämänasenteesta on jollakin tavalla siirtynyt minuun.
Kiitollisuus perusasioista
Elämässäni on rakkautta, välittäviä ihmisiä ja saan olla äiti maailman suloisimmalle tytölle. On töitäkin, jonka ansiosta saan leivän päälle muutakin kuin ylähuulen. Näistä asioista olen tänä jouluna kiitollisempi kuin koskaan. Olemme sopineet perheen ja ystävien kesken ettemme vaihda aikuisten kesken lahjoja, mutta rikon sopimustamme hävyttömän räikeästi.
Olen kuunnellut korva tarkkana heidän puheitaan pitkin talvea ja pistänyt merkille monta haavetta ja lahjaideaa. Aion aattona hemmotella heistä aivan jokaista useammankin paketin muodossa, vain parasta maailmani parhaille tyypeille. Antamisen ilo tuntuu vatsanpohjassa asti! Suurin ilo ja onni on kuitenkin se että saan kaikki kokoontumaan saman kuusen ääreen nauttimaan joulutunnelmasta ja hyvästä ruoasta.
Antamisen iloa ja välittämistä
Olen muistanut myös HESY:n eläimiä, HOPE:n lapsiperheitä ja muutamaa Kotimaanavun tarvitsijaa. Toivon että lahjoitukseni tuo iloa ja saa vastaanottajan tuntemaan itsensä tärkeäksi. Samoista syistä, eli antamisen ilosta ja välittämisestä johtuen, lahjoitin kauniin sähkötakkani sellaiseen kotiin, jossa rakastetaan sisustamista mutta taloustilanteen vuoksi sisustusostoksia ei ole mahdollista tehdä, vaikka kuinka omasta sähkötakasta haaveilisikin. Se hetki kun näkee kiitollisuuden kyyneleen ihmisen silmäkulmassa on jotakin sellaista joka tuntuu syvällä sisimmässä vielä pitkään.
Hyvän mielen tempaus
Luin tänään Iltalehdestä jutun JVG:n ja Mikael Gabrielin hyvän mielen tempauksesta, jossa he jakavat 200 Prismasta omilla rahoillaan ostamaansa ruokakassia aatonaattona vähävaraisille. Hurstin ruokalahjoitusjonossa nuorena yhden kerran jonottaneena tiedän miten iso apu toisten lahjoituksista on sellaisissa tilanteissa, joissa ei kertakaikkiaan ole mitään mahdollisuuksia keksiä keinoa jolla saisi ruokaa pöytään. Tuollaisia hyväntahdon ja välittämisen tekoja toivoisin olevan enemmänkin ja ympäri Suomen!
Joulun suunnitelmat heittivät häränpyllyä ja kotona pyjamassa rötväämisen, totaalisen laiskottelun, jouluohjelmien tapittamisen ja ylensyömisen sijaan reissaammekin kyläilemässä sekä aattona että joulupäivänä. Ei haittaa yhtään viettää joulua sosiaalisesti sukkuloiden, vaikka kuukausi sitten vannoin että pyhitän joulun lepäämiselle ja akkujen lataamiselle.
Äidin joulupadan äärellä saan olla hetken aikaa se pieni huoleton tyttönen, joka söi puolet piparitaikinasta raakana ja kärtti malttamattomana lahjojen avaamista. Rakkaiden ihmisten ympäröimänä on hyvä olla!
Muistammehan sydämissämme myös kaikkia heitä, joiden läheiset ovat kaukana ja jotka joutuvat viettämään joulua yksin.
Tunnelmallista iltaa kaikille!
Seuraa myös somessa
♥ Kaikkea hyvää sinulle läheisillesi! Ilon pisaroita jouluunne ja onnen hetkiä alkavaan vuoteen, elämä on ihanaa:)<br />
<br />
-Maria
MariaO: Kaunis kiitos, samoin sinulle! ♥
Ensin sovit sinulle tärkeitten ihmisten kanssa, että ette anna toisillenne lahjoja. Kuitenkin ostat kaikille lahjoja. Ööh, avaathan tätä asiaa meille.
Mitäh: meillä aikuisilla on lähes kaikkea mitä tarvitaan ja ihan kustannussyistä olemme joskus sopineet että säästämme joulun kuluissa kun emme osta toisillemme lahjoja. Minä en halunnut tänä jouluna noudattaa meidän sopimusta vaan ostin jokaiselle pari pakettia, jotka sisältävät jotakin sellaista josta lahjansaajat ovat puhuneet tiettyyn kaihoavaan sävyyn ja sanoneet jopa suoraan haluavansa ostaa jotakin itselleen jos rahan menolla ei olisi väliä. 🙂 Olen tää vuonna vähän sellainen joulupukki siis, joka toteuttaa hiljaisia toiveita. ♥ Vastalahjaksi en halua mitään, minulla kun on ihan riittävästi kaikkea jo. 🙂
Luin myös tuosta Jvg:n tempauksesta,hieno ele nuorilta miehiltä.Kauniita kuvia sulla!Joulun aikaan on kiva nähdä sukulaisia!Ja antaa pieniä paketteja,vaikka ei ole luvattukaan ostaa niitä.Hyvää Joulua!
Aikku: Todella hieno ele oli pojilta kyllä, toivottavasti ensi jouluna moni muukin kantaa kortensa kekoon, jotta saataisi samantapaisia tilaisuuksia muuallekin Suomeen. ♥<br />
<br />
Minulle tulee niin hyvä mieli kun saan antaa lahjoja toisille. Parasta omassa joulussani oli juurikin lahjojen avaamishetki, kun näin miten yllättyneitä rakkaani paketeistaan olivat. ♥ Äitini koskettava ilme kruunasi koko joulun, hän jos joku osaa arvostaa muistamista ja oma mammani saikin ansaitusti joulun makeimmat lahjat. ♥
Hei Miia!<br />
"Blogitauko" on pidetty (lomalla etelässä ja flunssa päälle) joten onkin mukava taas lueskella kuulumisia. Myös meillä sovittiin kauan sitten ettei lahjoja, mutta meni vuosia ennen kuin siihen päästiin. Edelleenkin saa antaa jos haluaa, mutta ilman paineita. Mieheni kanssa teemme niin, että jos joku tarpeellinen ostos tulee joulun aikoihin sen saa niin kuin lahjaksi. Itse sain ihanan rannekellon edellisen kolhiinnuttua. Hän saa uuden puhelimen kunhan päättää minkä haluaa. <br />
Toivotan sinulle ja läheisillesi ihanaa joulua?.
Raili: Etelän loma ja aurinkoinen helle kelpaisi minullekin, alkaa tämä pimeys käymään hermoille. :)<br />
<br />
Ilman paineita ehdottomasti, en todellakaan tarvitse itse mitään enkä odota että saisin vastalahjoja. Minulle parasta tässä joulussa oli antamisen ilo, se jos mikä lämmittää sydäntä kun näkee miten iloiseksi minulle rakkaat ihmiset tulivat kun availivat pakettejaan. ♥
Minusta ei ole oikein reilua ostaa useita lahjoja aikuisille, jos on sovittu, ettei lahjoja osteta. On toki kiva antaa lahjoja (ja myös saada), mutta en ainakaan itse haluaisi tilanteeseen, jossa yksi ihminen onkin ostanut useamman lahjan sopimuksesta huolimatta. On nimittäin luonnollista, että haluaa antaa jotain takaisinkin, vaikka toinen kuinka sanoisi, ettei tarvitse mitään. Jos osalla joulunviettäjistä on taloudellisia ongelmia niin minusta paras vaihtoehto on osallistua joulun järjestämiseen ja antaa lahjaksi joulupöydän antimet ja joulutunnelmaa (kynttilät, kukat, joulusuklaat ja muut maksavat nekin).<br />
Meillä ei ole ostettu vuosiin aikuisten kesken lahjoja vaan osallistuttu vain ruoka/juoma/tunnelmapuoleen kukin kykyjensä ja taloustilanteensa mukaan, joten aihe on siksi tuttu. <br />
<br />
Kävin viimeksi blogissa marraskuun puolella ja ihmettelen missä kaikki joulukoristeet on kun kohta on aatto? Eikö teemana ollut punaharmaa joulu ja pari pientä joulupuutakin näytti olevan. Meillä koristeltiin vasta viikonloppuna ja kuusta ei tule ollenkaan. 🙂
laura: Jokainen perhe on omanlaisensa kokonaisuus ja meillä ei yksikään aikuisista mieltään pahoittanut saamistaan lahjoista. ♥ Meille on jo itsestään selvksi tavaksi muodostunut tuo aikuisten lahjattomaksi jättäminen, sillä joulu on melkoinen menoerä ilman lahjojakin. Minä halusin että tämä joulu on paras ikinä, halusin ostaa ruoat ja hankkia lahjoja jokaiselle. Rakkaani tietävät että nämä olivat minulle tärkeitä asioita ja se olikin minun paras joululahjani kun sain olla aktiivisesti mukana joulun järjestämisessä. ♥ Kukaan meistä ei ole huonoa omaatuntoa kantanut, siitä pidin tietysti huolen myös. ♥
Ihana kirjoitus. 🙂 Kiitos sinulle että jaat elämäsi myös meidän lukijoiden kanssa!