Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Viherkasvien määrä kasvoi tänään neljällä kantaessani kotiin kaksi pikkuruista peikonlehteä, raunioisen, sekä muovisen mehikasvin, jonka laitoin lasikuvun sisälle asumaan.
Luovuutta peliin – Kasvit lasipurkkeihin
Ruukkuja ei ollutkaan kotona tarpeeksi, joten jouduin soveltamaan ja istutin toisen peikonlehdistä Iittalan Jars-lasipurkkiin. Kasvi näytti Decor Stockmannin lasikuvun ja mehikasvin vieressä tarjottimella niin kivalta, että päätin vaihtaa muutaman muunkin viherkasvin läpinäkyviin lasipurkkeihin.
Enpä olisi uskonut että tälläisestä näinkin paljon innostuisin, mutta vitsit miten hienolta kasvit multineen näyttävät lasipurkeissaan. Näitä haluan lisää!
Yksinkertaisia arkisia ratkaisuja
Parasta tässä on se, ettei ruukkuostoksilla tarvitse miettiä ruukun väriä tai materiaalia, ei etsiä oikeanlaista sävyä tai muotoakaan. Voiko yksinkertaisempaa ollakaan kuin ottaa lasipurkki kaapista ja lykätä kasvi sinne kasvamaan.
Muovinen mehikasvi joka näyttää aidolta
Olen vältellyt muovisia tekokasveja viimeiseen asti, mutta tein poikkeuksen nähdessäni Stockmannilla äärimmäisen aidon näköisiä muovisia tekomehikasveja. Malleja oli esillä kaksi, joista valitsin tämän perinteikkään version.
Kasvi näyttää ja tuntuu niin aidolta, etten meinannut uskoa sen olevan epäaito. Tuunasin mehikasvista ruukun irti ja leikkasin rautalangasta tehdyn varren lyhyemmäksi, jotta se pysyy pystyssä kovalla alustalla. Kasvin alla oleva kuiva multa on pelkkää rekvisiittaa.
Kasvien kastelutarpeen näkee lasipurkista
Lasikuvun kaverina isossa Jars-purkissa asustaa nyt sirovuoripalmu ja pienissä rönsylilja sekä peikko. Ihanan simppeliä ja aavistuksen ehkä boheemiakin, kun mullat on näkyvissä. Jatkossa onkin helppo nähdä milloin kasvit tarvitsevat vettä ja kuinka paljon – ylikastelun vaaraa ei enää ole.
Kivaa keskiviikkoa kaikille!
Lue myös: Viherkasvit suoraan seinälle
Seuraa myös somessa
Mä huomasin just muutama sitten orkidearuukkujen kautta, että haluaisin viherkasveille myös läpinäkyvät kukkaruukut. En vaan ole jaksanut tehdä tämänkään asian eteen vielä mitään… Mutta mulla on ruukkupula, ja voisin myös ruveta katsomaan omia lasiesineitä sillä silmällä.
Sitä mä vaan mietin, että jos pistän multaa ja vettä pitemmäksi aikaa esim. Aalto-maljakkoon, niin saanko mä sen täysin puhtaaksi sen jälkeen, kun en haluakaan enää pitää siinä viherkasvia?
Minna: Lasiin ei pitäisi mitään jäädä niin kovaa kiinni etteikö puhtaaksi lähtisi. Universal Stonella nyt viimeistäänkin saa kaikki tummentumat pois, ilman että lasipinta naarmuuntuu. 🙂 Ihan huolettomasti laitoin mullat ja kasvit Jars-purkkeihin ja luotan siihen että saan ne putipuhtaaksi kun se aika tulee. 🙂
Näyttää tosi kivalta nuo kukat lasipurkeissa. Sanomistahan tästä taas tulee, mutta väliäkö sillä. Oletko seurannut Kukkala.fi blogia? Puutarha-alan ammattilainen laittaa kukkia ihan mihin haluaa, miksi et sinäkin. Kaiken ei tarvitse olla niin tosikkonaista ja tylsää. Taidan hakea Clasulta tuollaisen muoviruusukkeen. Ei ainakaan aiheuta allergiaoireita kuten märkä multa tuntuu tekevän. Kukkaisaa kevään odotusta?.
Raili: Kukkala-blogi on ihan uusi tuttavuus, kiitokset vinkistä! Sai minusta uuden vakkarilukijan juuri. 🙂
Muovinen mehikasvi on tosi kivan näköinen, aidomman näköistä muovikasvia en ole nähnyt tähän päivään mennessä. 🙂
Kannattaa tutkia eri kasvien kohdalla, että kestääkö juuret valoa. Osa viherkasveista ei ainakaan kestä, ja yhden omani sain kuolemaan juuri tämän takia laittamalla sen lasipurkkiin. Toivotaan että sinulla on parempi tuuri, kauniita ovat lasipurkeissa!
Sahrami: täytyy perehtyä aiheeseen, kiitos vinkistä! 🙂
Peikonlehti luultavimmin viihtyy, se kun kasvattaa juuria ihan vesilasissakin. Seurailen kasvien vointia ja vaihdan umpinaisempaan ruukkuun mikäli tarve vaatii. 🙂
Hei, näin puutarha-alan ihmisenä kommentoin tähän.
Orkideat vaativat läpinäkyvän purkin, mutta muiden kasvien istuttaminen läpinäkyvään ja pohjasta umpinaiseen purkkiin on kasvin tuho. Kasvin juuristo tarvitsee ”pimeyttä” ja ”ilmastointia”.
Mutta jos tarkoitus ei ole hankkia pitkäikäisiä kasveja, vaan ennemminkin lyhytaikaista sisustusiloa, niin sittenhän tuo on juuri oikea ratkaisu..;)
Puutarhuri: multa onneksi piilottaa ainakin suurimman osan juurista valolta suojaan, orkidean tapauksessa juuret eivät ole muutoinkaan peitettynä kun mullan sijasta ruukuissa on haketta. Peikonlehden luulisi viihtyvän, se kun kasvattaa juuria vesilasissakin. Saa nähdä miten kasvini tykkäävät, sen aika näyttää ja tietysti jos tarve vaatii niin ainahan kasvit saa siirrettyä takaisin umpinaisiin ruukkuihin. Se hyvä puoli kasveilla on että ne jaksavat monesti ponnistaa uuteen kukoistukseensa. 🙂
Mulla meni Aalto-maljakot pilalle. Mullassa oli niin paljon kovia kivia ja muuta, naarmut tulivat eikä pois lähde, kun naarmut tulevat naarmuttamisella.
Mulla oli vielä 3.ssa Aalto-maljakossa elämää, joten kyllä harmitti ihan älyttömästi.
omppu: Voi kökkö, kurja juttu. 🙁 Minulla multa on pehmeää ja sileää kivetöntä kukkamultaa, pussin jo heitin pois niin en muista mikä mullan tarkka nimi oli. Viherkasvimultaa se ei kuitenkaan ollut. Varmasti harmittaa, itseänikin ottaisi pattiin jos arvokkaat maljakot / purkit menisi naarmuille. 🙁
Lasiin tulee vedenklakista/mineraaleista jälkiä, joita ei kaikista lasipytyistä saa pois (Nuutajärven lasinpuhaltajan ja puutarhurin koulutuksella uskallan näin väittää vajaan kymmenenvuoden kokemuksella).
Lyhytaikaisempi käyttö kuten joku rairuohonkäyttö ei pilaa aaltomaljaa, mutta pidempää käyttöä en suosittele.
Nimenomaan naarmuuntuminen ja kalkin imeytyminen lasin on se lasia pilaava mutta….
Puutarhurina taas tiedän, ettei suurin osa kasveista kestä juuriinsa pääsevää auringonvaloa. Hankala kertoa kasvin juurile, älä tule mullan sisästä ruukunpintaan, koska et ketsä valoa juurillesi. Tuo tuskin haittaa, jos kaikki viherkasvit vaihtuu vuosittain, mutta mitään kalliimpia tai erintökasveja ei kandee läpnäkyvään astiaan laittaa ilmaan suojaverhoilua…
En tiedä mitä haitallista olen aikaisemmin kirjoittanut, mutta tän vuoden puolella et ole julkaissut yhtäkään kommenttiani. Laita edes emailiini infoa, miksi olen jollain kieltolistallasi.
mari: Kiitos pitkästä ja perusteellisesta kommentistasi.
Minulla on täällä uudella alustalla roskapostisuodatin käytössäni joka analysoi puolestani kommentin sisällön. Todennäköisesti olet kommentoinut jotakin sellaista, jonka julkaiseminen ei roskapostin mukaan ole ollut suotavaa. Mihinkään kieltolistalle en sinua kuitenkaan ole laittanut ja tämäkin kommentti tuli täysin normaalisti perille.
Katsoin historiasta millaisia kommentteja olet kirjoitellut ja paria poikkeusta lukuunottamatta ne ovat olleet kritisoivia – usein jokin asia josta postaan (kuten tässäkin kommentissasi käy ilmi) on sinun maustasi poikkeava ja tekisit asiat toisin. Eikä siinä mitään, eri mieltä saa toki ollakin, mutta joskus olisi kiva lukea myös sellaisia ajatuksia joissa olisi jotakin tehty ”oikein” tai vähintäänkin kivalla tavalla. 🙂 Ehkäpä kirjoitat minulle kommentin vain silloin kun koet että kaipaan palautetta ja neuvoja ja jätät kirjoittamatta niinä kertoina kun olet tykännyt postauksestani tai sen aiheesta… en tiedä.
Kivaa alkavaa viikonloppua! 🙂
Harmi, että olet ottanut kritiikkini negatiivisesti.
Kritiikki kerrotaan aina itseään varten. Oletuksena on että kritiikin antaja vielä uskoo hyötyvänsä ruoskan viuhkeen kohteen nostessa maasta ja tekevän parempaa jälkeä. Sitten kun kukaan ei enään sano mitään: oot joko pirun hyvä tai menetetty tapaus (jokaisen on päätettävä itse, mitä haluaa olla).
Olen kritisoinut saadakseni enemmän itseäni hyödyttävää luettavaa. Kovinkaan innokas en ole kommentoimaan blogeihin. Tällähetkellä blogisi okonaisuutena hämmentää minua, en tiedä pidänkö vaiko en. Aikaisemmin ehdottomasti pidin blogistasi.
Toivotan ehdottoman mukavaa viikonloppua Miialle!
mari: Sinulle myös! <3
mari: kritiikkiä on monenlaista, suurin osa blogeihin (minunkin) kirjoitetusta kritiikistä on puhdasta provokaatiota ja ilkeilyä, joka verhotaan ”hyvällä annetuiksi vinkeiksi”. Monesti ihmisiltä hämärtyy blogin tarkoitus, joka muutamia suomalaisia poikkeuksia lukuunottamatta on edelleen päiväkirjan omaista kirjoittelua omasta elämästä, harrastuksesta ja mielenkiinnonkohteista. Itsekin harrastuspohjalta tätä omaa blogiani kirjoittelen, vaikka kaupallista yhteistyötä kasvavassa määrin olenkin viimeisen parin vuoden aikana tehnyt. Blogini ei kuitenkaan ole minulle sellainen työ, jossa asiakkaan antama palaute, oli se sitten kuinka epäasiallinen, pitäisi vastaanottaa hymyillen ja hymistellen. Blogin aiheena kuitenkin on oma elämäni ja vaikkakin se painottuu sisustukseen, on oma koti meille jokaiselle varmasti hyvin yksityinen asia, minullekin.
Viherkasveja koskeva kommenttisi oli hyvä, asiallinen ja ihan aiheellinenkin. Sen sijaan aikaisemmassa kommentissasi esittämäsi epäuskoisuus blogini aitoudesta oli loukkaava, vaikkakin ymmärrän sen miten vaikea nykypäivänä on enää uskoa mitään mitä nettiin kirjoitetaan ja kuvataan (vrt. instagramin feikkitilit ja eritoten feikatut kuvat. joista paljon on viimeaikoina mediassa keskusteltu).
Ymmärrän tunteen tuon esittämäsi syyn takana, mutta toivon että ymmärrät blogini olevan minun omani ja aiheet joita sinne valitsen kiinnostavat minua tai ovat minulle ajankohtaisia. Toiveita toki vastaanotan aina ja toivepostauksia aina silloin tällöin kirjoittelenkin teidän lukijoideni iloksi.
Olisi ollut mielenkiintoista kuulla kommentissasi myös se millä tavalla koet blogini hämmentävänä. Jokainen tietysti muuttuu, kehittyy ja kasvaa ja suunta ei aina ole sama edes puolisoilla, nettituttavuuksista nyt puhumattakaan. Ehkäpä pieni tauko kertonee sinulle mitä blogistani pidät, jos tulee ikävä niin ehkä täällä on jotakin mielenkiintoista ja mukavaa ollutkin. 🙂 ♥︎
Minusta blogit ovat aihealueestaan riippuen vertaistuellisia, tietoa siirtäviä tai hyväntuulista ajanvietettä, enkä suosittele tuhlaamaan aikaan mihinkään mikä ei palvele tarkoitustaan, itsekään en niin tee.
Minustakin on ikävää että asiallisesti annettu kritiikki hukkuu kaiken sen peen alle, jota somessa kirjoitellaan. Näin puoliharrastelija-bloggaajana en jaksa enkä halua käydä roskaposteja läpi, sillä sieltä kaikuvat ikävät sanat eivät anna minulle tai blogillenikaan lisäarvoa. Turhaa leuanloksutusta, joka sitten kumuloituu siihen että osa julkaisukelpoisistakin kommenteista saattaa päätyä bittiavaruuteen. 🙁
Miia, kirjoitat että olet harrastelija, et ammattilainen. Olen ymmärtänyt että olisi ainoa työsi, olenko väärässä?
Joke: En ole koskaan bloggaillut päätyökseni, ihan sivutoimisena tätä hommaa edelleen harrastuspohjalta teen. 🙂 Olen mielestäni kertonut kyllä aika selkeästi blogissa että kirjoitan tätä muun työn ohessa, vaikken työpaikkaani olekaan halunnut sen kummemmin tuoda esiin. 🙂
Yleensähän kasvit hieman nuupahtavat istutettaessa eikä tämä ole ollenkaan vaarallista, siksi ne kuuluu kastella hyvin istutuksen jälkeen. Monet kasvit kaipaavat näin talvella ihan suojakupua jos ne tuo suoraan kostesta viherliikkeestä rutikuivaan kerrostaloilmaan, kupua voi sitten vähitellen raotella ja nostella ylemmäs kunnes kasvi tottuu. Ruukkuja en kuitenkaan lähtisi parissa päivässä syyttämään, varsinkaan lasisia. Maalatuilla ruukuilla voi myrkyllisten maalien vuoksi olla joskus kasveja tappava vaikutus mutta ei sekään näin välitön ole, ja olen pitänyt kasveja mitä erilaisimmissa lasipurkeissa koko ikäni ilman että mikään olisi lasiruukkuun vielä kuollut. Pitemmällä aikavälillä lasiruukkuun kasvaa kyllä vihreyttä myös ruukkujen sisäpintoihin ja juuristoon ellei niitä erikseen puhdista.
Lene: Juurten ronkkiminen ja mullanvaihto ovat saattaneet vaikuttaa nuupahduksiin, säikähdin vaan niin kovasti että päätin hätäpäissäni hylkätä pelastusoperaation pariin ja ”korjata virheeni”. 🙂 Tällä hetkellä kaikki kasvit ovat ok kunnossa, nekin ovat piristyneet jotka meinasivat kuukahtaa pois. 🙂 Kiitos vinkeistäsi, pidän mielessä tuon myrkkyasian tulevaisuutta varten. 🙂