Kaapit on purettu ja saatettu matkaan kohti uutta kotia. Uskomattoman työläs homma olikin. Pikku haavereiltakaan ei vältytty. Onnistuin nimittäin tipauttamaan metalliset pihdit päähäni kipatessa vaatekaappia vaakatasoon. Kuttihan siitä nuppiini tuli, mutta eipä se vauhtia hidastanut. Huutelin miehelle työn tuoksinasta, että valuuko naamalla nyt hikeä vai verta, ettei vaan valkoinen sisustus mene pilalle. Viisas tapa toimia – no todellakaan ei. 🙂 Tässä kuvasaldoa päivän puuhista ja käänteistä…
Tässä kaapin takaa paljastunut yllätys, eli reikä, josta tursuilee johtoja. Jos kattoa ei olisi aikoinaan rapattu, voisi johdot työntää litteämmin ja yrittää saada tuon kipsilevyn reunan sisäpuolelle. Ei olisi tarvinnut kuin oikean kokoinen kipsilevyn pala laittaa reiän peitoksi. Nyt joudumme tekemään ulos työntyvän koteloinnin koko seinän matkalle (272 cm), koska johdot ovat kivikovat eivätkä liikahda milliäkään.
Ja tässä kuva pikkuisesta pipistä jonka sain otsaani. Haava on jo parantumassa, eikä eritä enää. Kuhmu tosin on alkanut nyt kasvaa vimmatusti, joten täytyy seurata tilanteen etenemistä. Tekevälle sattuu… joskus enemmän. 🙂
Nyt vielä loppusiivous ja sitten saan mennä keittämään itselleni kupin kahvia palkaksi! HYVÄ MINÄ!
Kivaa päivän jatkoa kaikille!
Seuraa myös somessa
Vo ei tota pipiä! Koitahan lepäillä välillä, oot kyllä varsinainen työmyyrä. 🙂
Hui, sisustaminen on WAARALLISTA.
Auts 😀
Sä oot kyllä aikamoinen. <3 Pikku pipit ei vauhtia haittaa, mutta muista silti välillä relata!! Oikeesti! 😉 Oot raksu. <3
Hei, mutta näe tämäkin mahdollisuutena. Jatkossa olet vain katu-uskottava sisustuspiireissä! Tsemppiä remppaan..
puhallus, kyllä se pipi nyt paranee… hirmu hommat teillä! huh huh !
Moikka! Muistelinkin, että teillä oli tuommoinen kotelointiurakka ja ajattelin kysäistä hieman neuvoja miten te teitte tuon kotelon. Meillä on keittiössä, vanhat yläkaapit purettuamme, noin metrin mittaiset putket jotka menevät ihan ristiin rastiin ja kieroon katonrajassa ja ensin ajattelimme vaihtaa putket kromiputkiin jotka saisivatkin jäädä näkyviin mutta kun ne kulkee tosiaan ihan miten sattuu niin joutuisi tekemään uudet reiät putkille niin kattoon kuin seinäänkin joten kotelointi lienee helpompaa. En vain haluaisi koteloida koko pituudelta kun halusin nimenomaan, että yläkaappien ja katon väliin jää tilaa, joten koteloitaisiin vain nuo putket mutta vielä vähän mietiskellään miten se kannattaisi järkevimmin toteuttaa 🙂 Täältä <a rel="external nofollow" href="http://underkastanjens.blogspot.fi/2012/11/renoveringsdrommar.html" target="_blank">http://underkastanjens.blogspot.fi/2012/11/renoveringsdrommar.html</a> löytyy kuva kyseisistä putkista, se viimeinen kuva. Teksti on ruotsiksi mutta kuva kertoo kaiken 🙂 Putkien yli roikkuu sähköjohto eli se ei kuuluu tuohon "nippuun".
Cato: Meillä tuttu remonttimies tuli auttamaan koteloinnin kanssa, kun siitä ei olisi muuten tullut mitään. :)<br />
<br />
Me laitettiin ensin kattoon ja seinien sivuihin tukirunko, joka oli samaa metallista levyä, kuin meidän eteisestä puretun seinän sisältä löytyi. Tähän toimii myös perinteinen kakkosnelonen, eli puurima, joka kestää painoa. Tähän tukirankaan kiinnitettiin sitten tuo varsinainen kotelointilevy eli cyproclevy ruuveilla. Cyproc oli sahattu oikeaan mittaan valmiiksi, ennen kiinnitystä. Sen jälkeen laitoimme saumateippiä saunakohtiin, joka kiinnitettiin kittaamisen yhteydessä. Se nopeuttaa itse hommaa, koska peittää saumakohdat tehokkaammmin kuin pelkkä kitti. Lopuksi maalia pintaan ja voila. :)<br />
<br />
Eli laitatte tukipalkit / tukirangan kiinni kattoon ja seiniin ja mahdollisesti keskivaiheille myös, jotta kotelo ei ala roikkumaan ajansaatossa. Sitten cyproclevystä oikeaan mittaan sahatut palat eteen ja alas, jotka kiinnitetään ruuveilla. Lopuksi viimeistely eli kittaus ja maalaus. 🙂