Otin hetki sitten yläsokkelin irti vaatekaappien päältä ja mitäpä sen takaa paljastuikaan… Katonrajassa on kipsilevyssä iso reikä, josta tursuaa erinäisiä johtoja ulos. Johdot on kivasti vielä ruiskurapattu kivikoviksi, eli niitä ei voi työntää seinärakennelman sisälle. Voihan perjantai sanon minä!
Nyt ei ihan pelkkä maalaus riitäkään, vaan minun tarvitsee lähteä ostamaan kipsilevyä, kakkosnelosta, ruuveja , saumanauhaa ja rautoja. Maalaamisen lisäksi pääsen sahaamaan, poraamaan, ruuvaamaan, paklaamaan ja hiomaan. Nämä kaikki on tehtävä ennen kuin voin sutia vähän vaan maalia pintaan, kuten alunperin ajattelin.
Meni kaikki voimat raajoista saakka tuon huomion tehtyäni, etten jaksanut edes kameraa kaivaa kaapista ottaakseni teille kuvan tuosta hirveydestä. Millä ihmeen aikataululla kaiken ehtisin edes kaiken tekemään. Taas on turvauduttava ammattimiehen apuun ja pikkuinen maalausurakka muuttuu isoksi ja kalliiksi. Siis voihan samperi sanon minä. 🙁
Yritän nyt kanavoida ajatukseni iloisempiin sfääreihin. Katsotaan jospa vaikka saisin teille tähän kuvan liitettyä myöhemmin.
Viettäkäähän te kiva lauantai!
Edit: Alkujärkytyksestä on selvitty ja kuvakin lisätty postaukseen. Rapatessa roiskuu ja tässä tapauksessa aivan kirjaimellisestikin. 😀 Kyllä tämä tästä ja hätä keinot keksii jne.
Seuraa myös somessa
No voi itku 🙁 Tommoset on kyllä niin syvältä! Mutta eiköhän se vielä iloksi muutu, viimeistään siinä vaiheessa kun ihana makkarinne on valmis 🙂 Voimia sinne!
Täytyy sanoa, että mitä enemmän kommelluksia, niin sitä ihanampi lopputulos luvassa! Ihana lopputulos mielessä antaa voimia ahertaa, toivotaan näin:)