Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Tänään Roope olisi täyttänyt 10 vuotta. Ei ole rakas karvaturrini enää luonamme ja koko päivän on itkettänyt, kun ikävä on niin suuri. Minulle koiramme Roope ja Miffe ovat kuin lapsia. Ehkä suhtaudun rakkaisiin koiriini siksi näin, koska kamppailin lapsettomuus-diagnoosin kanssa vuosia ja oletin koirieni jäävän ainokaisikseni. Pelkäsin, että tytön syntymä muuttaisi tilanteen, mutta ei. Koirat ovat edelleen minulle maailman rakkaimpia, lapsen kanssa sopusoinnussa.
Ajattelen Roopea päivittäin ja mietin millaista olisi jos Roope täällä vielä tepsuttelisi menemään. Toissapäivänä tuli Roopen poismenosta 8 kuukautta, silloin en itkenyt. Mutta tänään, Roopen 10-vuotispäivänä itken.
Odotin tätä päivää niin kovasti. Meidän piti tänä vuonna viettää Ropsun kanssa 40-vuotisjuhlat. Hän olisi ollut 10 ja minä 30-vuotias. Myös muita ikäviä asioita on tapahtunut elämässäni viimeaikoina ja tänään kaikki purkautuu ulos itkuna. Kaikki.
Ikivanha kännykkäkuva vuodelta 2005. Roope tässä on 3,5-vuotias ja Miffe ihan pikkuinen vauva vasta. Roopekin oli joskus tuollainen pikkuinen kirppu ja vauvana Roope tykkäsi mennä nukkumaan 40cm leveän yöpöydän hyllylle. Muistan kuin eilisen, miten Roopea harmitti kun ei enää mahtunut lempipaikkaansa ja surullisena lepuutteli pelkkää päätään hyllyllä. Niin paljon on rakkaita muistoja, jotka nyt oikein tulvii mieleen…
Roope siskon luona kyläilemässä. Siskolla oli luppakorvainen pupu ja suloinen hamsteri, joiden kanssa Roope tuli hyvin toimeen. Roope oli utelias mutta todella hellä ja ystävällinen pienille eläinkavereilleen.
Roope rakasti mummia yli kaiken ja sai iloisia hepulikohtauksia, kun tiesi että nyt lähdetään käymään mummilassa. Mummin luona sai aina parhaat herkut ja makoisimmat torkut. Roope oli myös mummin murunen ja tiedän, että äitinikin ikävöi Roopea kovasti.
Koirille minulla on sydämessä ikioma paikka ja vaikka suru ja ikävä on suuri, en päivääkään vaihtaisi pois.
Lue myös: RIP Roope
Seuraa myös somessa
Ihanille kuville ja muistoille <3
Virtuaalisia voimahalauksia sinulle! 🙂 Itse olen aikanani iteknyt itkut jos toiset rakkaan mäyräkoira muruni poismenon vuoksi. Välillä edelleen muistelen karvakuonoa, poismenosta on aikaa jo liian paljon :(Ikävä jos muitakin murheita on 🙁 Voimia, voimia!
Voi muru! <3Roope on hengailemassa (ja jahtaamassa) minun kehrääjiäni, siellä isolla vihreällä niityllä. Siellä on varmasti kaikki hyvin.Anna sen itkun tulla, turha pitää sisälläkään. Itku ja nauru, suru ja ilo. Se on elämää, ja nyt nautit siitä mitä sinulla on. <3 Voimia ja halaus. <3
🙁 suru tuli puseroon sun puolesta -ja Roopen puolesta. Muistoja on varmasti sekä ihana että vaikea vaalia, voimia sinne kovasti ja lämpöisiä terveisiä Roope-koiralle koirien taivaaseen. <3
<3 <3 <3
Itkuhan tässä tuli itselläkin. Minullakin varmaan kohta vastaava tilanne edessä, koska kultsuni on jo 12 v. Suren sitä jo etukäteen 🙁 Tsemppiä!
Voimia!!!! Se on aina yhtä kamalaa kun joutuu perheenjäsenestä luopumaan!! Tiedän niin tuon tunteen.. Siihen ei auta mikään muu kun aika.. mutta ikuinen kaipuu kaveriin jää!!!!
Voi sinua :(Koiranomistajana pelkään itse tuota luopimisen hetkeä. Paljon voimia suruun, Miia.
Iso voimahali täältä minulta. Tiedän miltä tuo tuntuu, ja se koskee todella kovaa. Vuosienkin jälkeen itken yhä ensimmäistä koiraani ajoittain. Koirat ovat todellakin ihmisen parhaita ystäviä, luottavaisia, uskottuja ja aina yrittävät piristää.Itke rauhassa, se puhdistaa oloa, mutta ei vie muistoja minnekään <3.
Voi rakas Miia muruseni, voimia Sinulle, minulla on melkein saman ikäinen koirus, enkä edes uskalla kuvitella miltä tuntuu sitten joskus…Mitkään sanat eivät tietysti lohduta, mutta täältä tulee iso ISO haluas Sinulle ♡ڿڰۣ இtஇڿڰۣ ڿڰۣ
Halaus täältäkin! Mä oon edelleen sitä mieltä että en voi koskaan enää ottaa koiraa koska se luopuminen on niin raskasta. Meidän Onni kuoli muutama vuosi sitten ja vieläkin surettaa maailman rakkain koira. Meidän pojat nukkuu samassa paikassa, Onni ja Tommi.Koitahan jaksaa Miiaseni!
kaunis kiitos kaikille! <3 <3 <3 <3 :´) *onnen kyynel*