Käväisin hakemassa Clas Ohlsonilta pari isoa valokuvakehystä lisää, jotta saan tuohon seinähyllylle järkevämmän näköisen kollaasin. Joku muukin oli ihastunut näihin, koska myymälän valikoima oli hyvin suppea. Kaikki pienimmät koot tästä mattamaalatusta mallista olivat loppuneet, joten tällä isohkolla setillä mennään toistaiseksi.
Kohta alan luonnostelemaan paria isoa tekstiprinttiä ja lisäksi käyn läpi oman kuvakansioni, jos sieltä löytyisi jotain kivaa kehystettäväksi. Nyt kun musta on back in style, voin kehystää ihka oikeitakin kuvia, kun ensin muokkaan ne mustavalkoisiksi.
Postailen teille illalla pitkästä aikaa fiiliskuvia ja tunnelmaa olohuoneesta. Kuvat napsaisin jo eilen, mutta teknisten päivitysten vuoksi en niitä eilen illalla saanut postattua teille.
Käytiin tänään päivittämässä pikkuneidin tanssitamineet, kun maanantaina meillä on syyskauden ensimmäinen tanssitunti. Herran jestas miten söpöjä ballerinamekkoja ja tyllejä olikaan H&M:ssä. Niiden söpöysaste ylittää mittarin ja minun on ihan pakko tallentaa ne myös tänne blogiin. Huomenna siis luvassa ainakin miniballerinan garderooppia.
Ihanaa lauantain jatkoa!
Seuraa myös somessa
Hei! Itselläni on oman kodin rakentaminen meneillään ja sisustaminen ym. on alkanut kiinnostaa sen myötä yhä enemmän ja enemmän. Olen blogissasi uusi lukija, mutta täytyy sanoa, että ihailen kovasti tyyliäsi sisustaa! 🙂 Tulen lukemaan ahkerasti blogiasi ja olenkin jo napannut itsellenikin monta ihanaa sisustusvinkkiä blogistasi. Kiitos 🙂
Marge: Mukava kuulla että olet saanut ideoita oman kodin laittamiseen. 🙂 Se onkin minun vinkkelistäni katsottuna kaikista parhainta bloggaamisessa, kun saa jakaa omia kiinnostuksen kohteita ja vaihtaa ajatuksia teidän kanssa. 🙂 ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Kiitos itsellesi ihanasta kommentistasi ja mukavaa iltaa (yötä)! 🙂
Ota noi korkkarit pois:)
Anonyymi: Mix? 😀
Meilläkin on maanantaina ensimmäinen tanssitunti edessä ja kävimme ostamassa myös H&M:stä ihanan vaaleanpunaisen tylliunelman tytölle! Voi sitä näkyä… ♥ Miksei 80-luvulla voinut olla tuollaisia ihanuuksia?? 😀
Ann Marie: Just se vaaleanpunainen kimaltava tylli, taitaa olla sama molempien ballerinoilla? 🙂 Ihan mieletön valikoima tanssitarvikkeita. Me ostettiin kaksi niitä hameita, musta ja vaaleanpunainen ja sitten valkoinen jumppapuku jossa kiinni tyllihame. Tyttö on hujahtanut kesän aikana taas niin monta senttiä, että oli pakko uusia kaikki jumppavaatteet kerralla tossuja myöten. H&M:n valikoima on kyllä lyömätön. ♥<br />
<br />
Sanos muuta, silloin kasari-aikana mentiin teepaidoissa ja collegeissa tai sitten niissä ylikiiltävää löysää trikoota olevissa legginsseissä, joita kutsuttiin siihen aikaan vaan trikooksi. 🙂 Kuinkahan moneti huutelin äitille että "missä mun trikoot on?" ja se tarkoitti just niitä super-lurex-napaan asti olevia jumppatrikoita. 😀 😀 😀
Todella hyvä fiilis näissä kuvissa, musta ryhdistää kivasti!
Näin taidekehystäjänä hieman huvittaa, että pääosassa ovat pelkät (valmis)kehykset, ei se kuva tai teos siellä sisällä.<br />
Kukin tyylillään.
Arte: Taidekehystäjät ja galleristit varmaankin suhtautuvat sisältöpuoleen suuremmalla pieteetillä, kuin tälläinen tavallinen tallaaja. 🙂 <br />
<br />
Kaksi tuntia ennen postausta ostin nuo kehykset ja idea sisällön osalta on valmiina toki. Minusta itse kehyskin on kaunis sisustuselementti, enkä valitettavasti osaa arvostaa pelkkää sisältöä yhtään enempää kuin pelkkää kehystäkään. Olen tavallaan kanssasi saman kiven eri kääntöpuoli. 🙂 Toki oikea taide on arvokasta, mutta minulle riittää ihan tälläiset edulliset markettikehykset ja niihin kotiprintterillä tulostetut kuvat tai tekstit. 😀 Ja kotiprintteri laulaa kyllä huomenna, vaikka oikeaksi taiteeksihan ei tuo tuosta muutu kuitenkaan. 🙂
Ei kehystäjä varmaankaan tarkoittanut, ett kehysten sisällön pitäisi olla rahallisesti arvokasta…? Itse ainakin mietin, että sisältö olisi muotoutunut arvokkaaksi ajan kuluessa ja sinänsä kauniisiin kehyksiin, vaikkakin market-, olisi valikoitunut itselle tärkeitä muistoja ja hetkiä vuosien aikana. Vaikuttaa kummalliselta ja oudolta ajatus, että rykäistään kymmenen kehystä ja mietitään yhtäkkiä mitä niihin printtaisi.<br />
Toki ei kuitenkaan niin kummalliselta kuin tyhjät kehykset, että jotain parannusta 🙂
Ei tarvitse…: No tuossa on minun laskujeno mukaan viisi kehystä joista neljä on ns. tyhjiä. 🙂 Ja ihan tekstiprinttikäyttöön ne ostin, eli siksi mietin mitä niihin printtaan. Perhepotrettejamme en täällä blogissa esittele edelleenkään, joten mietin hyvin tarkkaan millaisia kuvia niihin laitan, jos valokuvia niihin haluan. En löytänyt toistaiseksi mitään "blogikelpoista" materiaalia omista kuvista, joten teksteillä mennään toistaiseksi. Päättömiä kuvia en sentään ajatellut kehystää. 😀
"Nyt kun musta on back in style, voin kehystää ihka oikeitakin kuvia, kun ensin muokkaan ne mustavalkoisiksi. "<br />
<br />
Niinpä niin. Onko tähän lisättävää kun on käyty keskustelua aiemmista tyhjistä kehyksistäsi? Vakuutithan niissä aina olevan kuvia 😉
Mä: On kyllä punainen vaate tämä valokuvakehysasia näköjään aina teille muutamille. 😀 Minähän sävytin aikoinaan niitä ihan oikeita oikean elämän valokuvia seepiaksi, joka ei toiminut greigen kanssa värisävyjen osalta. Ja mustavalkoisia kuvia en halunnus greigevalkoiseen vaaleasävytteiseen kotiin. Siksi laitoin tuon lainaamasi lauseen postaukseen, kun mustavalkoisena kuva kuin kuva on hyvän näköinen ja nyt se jopa sopii sisustukseen. 🙂 Mutta kuvia ei ole tulossa, vain tekstejä. Tämä siksi että en löytänyt "blogikelpoisia" kuvia, jotka olisivat olleet sellaisia ettei niistä voi ihmistä tunnistaa kasvonpiirteiltään. paitsi tietty päättömät blogikuvat, mutta niissä nyt ei ole mitään kuvauksellista. 😀 Saatte siis pettyä taas pahemman kerran… sorge. 😀
Perhepotretteja et kehyksiin laita ja ala niitä lukijoille esittelemään. Niinpä niin… Ketä varten sisustatkaan – itseäsi vai lukijoita? <br />
Ei niin, että me lukijatkaan niitä nyt erityisesti haluaisi katsoa, mutta filosofiasi alkaa käydä varsin omintakeiseksi ja vahvistaa käsitystä kulissikodista.<br />
<br />
Blurraus on muuten maailman helpointa tehdä samalla kun kuvasi jälkikäsittelet muutoinkin :)<br />
Ja tuskin nuo kehykset kauaa pääosassa on ja/tai ylipäänsä näytillä, niin sitä blurraistakaan ei tarvi pitkään harrasta.
Edelleen: En jaksaisi kinastella tästä iänikuisesta aiheesta enempää…<br />
<br />
En todellakaan laita perhepotretteja kehyksiin, koska en käsittele kuviani jälkikäteen enkä siitä syystä myöskään blurraa tai retusoi mitään. Blurratut kuvat eivät myöskään ole minusta kivan näköisiä, tämä tosin on taas makukysymys josta en kiistele.<br />
<br />
Minua ei ihan rehellisesti sanottuna enää kiinnosta kuinka moni lukija pitää kotiamme kulissina. Meitä on aika monta jotka tiedämme faktat, enkä jaksa todistella teille tai muillekaan yhtään mitään. Kukin voi ja saa ajatella kodistamme ihan mitä haluaa. Ja mitä väliä sillä lukijan näkökulmasta on onko koti kulissi vai ei. Koti kuin koti. Ja mitä yleensä kulissilla tarkoitetat? Sitä että tässä ei kukaan asu? 😀 Jos täällä ei kukaan asuisi ja tämä olisi tyhjä kulissi niin miksi keittiö on aivan kamalan näköinen? Miksi kylpyhuone on aikansa elänyt? MIksi osa lampuista on palanut? Miksi mustassa sohvatyynyssä on koirankarvoja? (niin, karvat näkee kuin oikein zoomailee :D). Menisi ihan päivätyöstä kanniskella koirankarvoja kulissiin ja asetella niitä jalkalistojen viereen ja sohvatyynyyn. Ihan äkkiä ei tule mieleen ihmistä joka jaksaisi nähdä näin paljon vaivaa tyhjän kulissikodin vuoksi päivätyön ohessa. 😀