Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Menestynyt blogi on yhtäkuin designin täyteinen kulutushysteerinen ostoskanava, jota kirjoittaa varakas bloggaaja, täyttäen tyhjää elämäänsä designilla sekä bloginsa kautta saamillaan kehuilla. Postaukseni aloittanut väite ydinajatuksineen tuntuu täältä omasta perspektiivistäni katsottuna olevan nyt tapetilla ja haluan tehdä kannanoton tähän aiheeseen.
Painotan jo nyt, että kyseessä on minun omat ajatukseni ja tunteeni tästä asiasta, enkä missään nimessä halua osoitella ketään sormella tai muutoinkaan pahoittaa kenenkään mieltä. Toivon tämän postaukseni saavan aikaan keskustelua ja kuulen mielelläni teidän ajatuksia designista ja erityisesti siitä, mitä se kertoo teille ostajastaan.
Kulutushysteerinen ostoblogi
Voi olla mahdollista että väite on jollakin tasolla totta, mutta itse en henkilökohtaisesti usko tähän yhtään. En tiedä enkä tunne blogien tai bloggaajien taustoja tarpeeksi, jotta voisin edes hitusen yhtyä tähän ajatusmaailmaan, joka tuntuu olevan nyt valloillaan. Enkä oikeastaan edes haluakaan tietää yhtään sen enempää, kuin mitä blogeista saan irti bloggaajan tuottaman sisällön osalta.
Tämä syksy tuntuu olevan jonkinlaista murrosaikaa monessa asiassa. Blogeissa on viime aikoina ollut paljon syvällisiä ajatuksia kulutustottumuksista ja erityisesti shoppailemisesta. Uskon tämän johtuvan osakseen maailmantalouden tiukentuneesta tilanteesta sekä lukuisista surullisista yt-neuvotteluista, joista saa lukea harva se päivä iltapäivälehdistä sekä uutisista.
On leikkauksia, supistuksia, säästötoimenpiteitä, vähennyksiä… Ja kyllä nämä vaikuttavat minuunkin ja elän pienessä pelossa sen osalta koska itse löydän itseni työtodistus kourassa työpaikan ovensuusta kyynelehtimästä ”kiitos panostuksestasi ja hyvää jatkoa tulevaisuuteesi” -toivotuksen saattelemana.
On erittäin hyvä meidän jokaisen pysähtyä ajattelemaan että, mitä jos… vaikka yleensä ei kannattaisikaan jossitella elämässä. Raha ei kasva puussa ja tämä on fakta. Kaikkeen pitää varautua ja totta on tämäkin, vaikka liiallisuuteen ei sentään kannata tämänkään osalta mennä.
Ei rahan määrä vaan valinnat
Monesti olen törmännyt olettamukseen, että designtuotteita ostavat ovat varakkaita ja hyväosaisia. Useimmiten näin ehkä onkin. Itse olen kuitenkin poikkeus tässä asiassa. Olen toki omasta mielestäni hyväosainen sen suhteen, että minulla on kuukausittain pakollisten perusmenojen jälkeen mahdollisuus törsäilyynkin. Olen hyväosainen myös sen osalta, ettei minulla ole tällä hetkellä niin suuria rahareikiä eikä menoeriä, että joutuisin elämään kuilun reunalla. Mutta että varakas? Minäkö? En todellakaan. 😀 Tavallinen keskivertoinen asuntovelkainen kuvaa minua kaikista osuvimmin.
Rahasta en tykkää kovin paljoa puhua, koska se on minusta hieman tökeröä. Tai ainakin koen että siitä puhuminen on vaivaannuttavaa. Se saattaa johtua yleisestä ajatusmallistani, ettei rahasta puhuta, ellei ole kyse sen puutteesta. Olen vuositulojeni perusteella jotakuinkin keskituloinen, en muista tulorajoja tarkkaan. Tuloni ovat nykyisin kuitenkin hieman alle mediaanitulon, eli en totisesti kieriskele rahassa.
Ennen oli toisin, kun tein kolmeakin työtä samanaikaisesti ja elämäni koostui pääasiassa työstä, työstä ja työstä. Tämä oli ennen raskautta ja tytön syntymää, josta minulle jäikin pieni pesämuna kodin hankintoja varten.
Pakolliset menot ovat pienet
Kerroin teille keväällä kuinka yt-neuvotteluiden seurauksena aikaisemman työpaikkani toimipiste lakkautettiin ja sain lähtöpassit monen muun tavoin. Tämä oli aivan ihana työ, jota rakastin ja minun piti palata takaisin hoitovapaani jälkeen toukokuussa. No toisin kävi, ja jouduin etsimään itselleni uutta työtä.
Perustuloni tipahtivat totutusta vanhasta, mutta toisaalta sain sen nostettua paremmalle tasolle, koska työtä olikin tarjolla enemmän kuin alussa arvioitiin, jopa liiankin paljon. Minulla kävi hyvä onni, tällä kertaa. Siltikään en kylve rahassa, vaan tienaan hieman keskivertoa vähemmän. Pakolliset menot ovat onneksi sen verran pienet, että tulemme oikein hyvin toimeen pienehköllä palkallani. Ja meille jää törsäysrahaakin, kuten ehkä arvaattekin blogini perusteella.
Säästämisen ja shoppailun balanssi
Elämästä pitää nauttia ja mahdollisuuksiensa mukaan jokainen käyttää omia varojaan. Toisille suurimman nautinnon antaa säästötilillä kasvavat euromäärät ja taloudellinen vapaus. Toisille nautintoa antaa vuosittainen ulkomaanmatka, jota varten säästetään pitkään ja hartaasti. Jotkut panostavat käyttövarojaan itsensä hemmotteluun käyden hierojalla, kampaajalla, kuntosalilla, kosmetologilla. Eikä ole harvinaista sekään, että osa kokee ystävien tapaamisen ravintolassa kaiken rahan arvoiseksi. Minä laitan liikenevät eurot kodin sisustusjuttuihin.
Nämä kaikki ovat täysin ok tapoja rahankäytölle, eikä ole yhtä ja ainutta oikeaa tapaa elää ja käyttää rahaa. Ihanaa olisi toki saada tuota kaikkea samaan aikaan, mutta hyvin harvalle se taitaa olla mahdollista. Niin kauan kuin ostaminen ei aiheuta rahahuolia eikä vaikuta talouteen negatiivisesti, en näe mitään ongelmaa koko asiassa. En itseni enkä kenenkään muunkaan osalta.
Säästäminen on tottakai järkevää ja parasta olisi varmasti se, että jokainen kuukausi siirtäisi puolet törsäämisvaroista säästöön. Näin itse neuvoisin muita, jos minulta neuvoa kysyttäisi. Itse en kuitenkaan aina noudata tuota omaa ohjettani, vaikka kerrytänkin joka kuukausi puskurirahastoani pahan päivän varalle.
Mikä on designin arvo?
Osa teistä on saattanut lukea blogeista postauksia, joissa käsitellään blogien antamaa kulutushysteeristä kuvaa. Myös designtuotteet vilahtavat näissä teksteissä ja yhteyksissä käsitteenä aika usein. Design mielletään kalliiksi ja monesti sen luullaan kuvastavan pröystäilyä.
En edelleenkään kiellä sitä etteikö näin voisi olla, mutta itse en siihen henkilökohtaisesti usko. Jokainen joka omistaa yhdenkin designtuotteen tietää varmasti sen, ettei designtuotteen arvolla ole pitemmän päälle kovin suurta merkitystä kuin ehkä omistajalleen. Aina sitä erillistä design-arvoa ei edes ole, vaikka tuote kuinka olisikin designtuote.
Design ei aina ole myöskään kallista. Design on nykyisin hyvin laaja-alainen käsitys ja siitä paras esimerkki on varmasti Iittala ja Marimekko. Osalle kyseisten merkkien kaikki tuotteet ovat designia (vaikkakin ehkä vain arkidesignia, mutta kuitenkin), osa rajaa design-määritelmän vain muutamiin sisustuspuolen tuotteisiin.
Sitten on vielä se ryhmä, jonka mielestä design on kaukana sekä Iittalasta että Marimekosta. Itse taidan kuulua tuohon keskimmäiseen ryhmään, esimerkkinä Iittalan sisustustuotteet joita pidän designina, vaikka astiapuolella en osaa ajatella samoin.
Arvostan laatua, designia ja hyvää brändäystä
Minä arvostan designia. Arvostan suuresti hyvää brändäystä. Arvostan laatua. Arvostan kauneutta. Arvostan käyttömukavuutta. Joissakin design-tuotteissa yhdistyy nuo kaikki arvostamani asiat. Joissakin täysin merkittömissä tai jopa markettiketjujen brändituotteissa yhdistyy nuo kaikki arvostamani asiat. Arvostan monen design-talon tuotteita. Arvostan myös montaa yksittäistä tavaraa, ilman mitään merkkiä. Arvostan itse tehtyä ja tuunattua. Arvostan kierrätettyä. Aina ei saa kaikkea, ei rahalla, ei designilla, eikä edes ilmaiseksi.
Hinta on minulle sivuseikka, jos tuote palvelee minua mahdollisimman monessa itselleni tärkeässä osa-alueessa. Hinta on yleensä aina siellä risut-osiossa, kun mietin jonkin tietyn tavaran plussa- ja miinuspuolia. Kyseessä ei suinkaan tarvitse olla kuin muutaman euron arvoinen tuote, koska ainahan se olisi ihana samaan aikaan sekä saada uutta että säästää kaikki rahat.
Siksi käytänkin omissa hankinnoissani ruusut ja risut-listaa, jos kyseinen ostoslistalla oleva tavara ei läpäise seulaani, se ei tule meidän kotiin. Näin käy hyvin usein, vaikken niistä täällä blogin puolella kovin usein kirjoittele.
Onko design kirosana?
Onko design nykyisin kirosana? Ainakin minusta tuntuu nykyisin siltä, että designtuotteen ostaja saa tyhjäpään leiman otsaansa ja voivottelua perään siitä että ”voivoi kun ei tuolla Miialla ole ollenkaan omaa makua ja voivoi kun Miia ostaa nyt täyttääkseen tyhjiötä elämässään”. Miksi samaa ei ajatella henkilöstä, joka hassaa 150 euroa pieneen tilpehööriin tai halpamuotiin? Tai ainakaan hän ei saa samalla tavalla julkista paheksuntaa osakseen. Miksi designtuotteen ostajaa saa nuhdella ja ripittää? Miksi paheksunta, nuhtelu ja ripitys ei ole tarpeellista, jos ostospaikkana on vaikka marketti tai kyläkauppa tavaroineen?
Designin ostamista verrataan usein törsäämiseen, kulustushysteriaan, ostomaniaan, ylpeilyyn sekä tyhmyyteen. Miksi designtuotteen ostaminen tarkoittaa sitä, että ostajalla ei ole yhtään mielikuvitusta eikä osaamista esimerkiksi vanhojen tavaroiden tuunaamiseen? Ei kaupan valmistavaroiden ostaminen, olkoon designia tai ei, kerro ihmisen mielikuvituksesta tai sen puutteesta mitään. Eikä design-tavaran ostaminen poissulje luovuutta eikä omaperäisyyttä.
Erityisestä tästä aiheesta haluaisin kehitellä teidän kanssa keskustelua, koska minusta moni ihminen tuntuu nykyisin ajattelevan että design on yhtäkuin persoonaton. Minusta tuntuu että varsinkin bloggaajien pitäisi pyrkiä olemaan erittäin omaperäisiä ja suorastaan jopa jo omituisen erikoisia sisustajia, jotta koti ei olisi persoonaton sopulikoti. Itse olen nimittäin sitä mieltä että tavara kuin tavara, designia tai ei. Asioiden yhdisteleminen tekee persoonallisen kodin, ei yksittäinen tavara, ei edes itse tehty sellainen.
Mitä on persoonallisuus ja erilaisuus?
Haluaisin myös herätellä postauksellani ajatuksia siitä, miksi persoonallisuus ja siihen pyrkiminen on tavoittelemisen arvoinen asia. Miksi erilaisuutta arvostetaan niin korkealle ja yleistä valtavirtaa tai trendijuttuja karsastetaan? Miksi tällaisiin asioihin kiinnitetään ylipäätään huomiota? Minulle itselleni on hyvin pitkälti se ja sama millaisissa kodeissa ja sisustuksissa muut ihmiset asuvat ja elävät, tarkoittaen etten arvostele kenenkään sisustusta tai ostoksia. Tärkeintä on että asujat ovat itse tyytyväisiä asumukseensa.
Minua ei toisaalta kiinnosta sekään, onko vastaantulijalla samanlaiset vaatteet ja hiuksetkin kuin minulla. Ajatukseni on: hassu sattuma. Ehkä minä olen tässä asiassa se omituinen toisinajattelija, joka en vain ymmärrä erilaisuuden ylenpalttista hehkutusta samanlaisuudessa elävien kustannuksella.
Koen, että me olemme kaikki erilaisia keskenämme. Samanlaisista tavaroista huolimatta kotimme ovat erilaisia ja elämme erilaista elämää erilaisissa tilanteissa eri ihmisten ympäröiminä. Toisaalta jos katsoo kauempaa, olemme kaikki hyvinkin samanlaisia. Tästä hyvä esimerkki on yksi ulkomaalainen tuttavani, jonka mielestä kaikki suomalaiset naiset ovat samannäköisiä. Me finskit tiedämme että näin ei ole, vai onko sittenkin? 🙂
Edullista ja kallista sulassa sovussa
Ostamani designtuotteet on valittu harkiten ja tarkoituksenmukaisesti tänne meidän omaan kotiin. Niiden tarkoitus on palvella meitä tavallisina käyttötavaroina, niitä ei palvota eikä ne nouse meidän kotona edes pahemmin esille. Jos katsoo vaikka tuota yläpuolella olevaa kuvaa, niin Hayn uuden aikakauden designpöydät sopivat hyvin klassisemman designin, eli String-hyllyn kanssa. Ja pyöreä halpismaljakko ei näytä yhtään merkittömältä halpikselta.
Pöydällä ja String-hyllyllä olevat H&M:n kynttilät ovat täysin samalla viivalla kuin tasolla oleva By Lassenin Kubus-kynttelikkö S-marketin kynttilöineen. Ne tulevat hyvin toimeen, eikä niiden hintaero korostu. Kynttilä kuin kynttilä. Ikean Bestå-taso ei riitele Hayn valkoiseksi maalamani nojatuolin kanssa ja Maskun tavalliseen keskivertosohvaan olen enemmän kuin tyytyväinen, vaikka se ei olekaan designia.
Designin arvo on omistajansa silmissä ja sydämessä, sitä voi olla paljon, vähän tai ei ollenkaan. Itse en osaa ajatella Artekin Siena-tyynynpäällistä designtuotteena, vaikka sitä se on. Minulle se on vain erittäin paksusta kankaasta tehty karvaa keräämätön ja laadukas tyynynpäällinen, jossa on kiva kuviointi ja meidän kotiin sopiva mustavalkoinen väritys.
Sana on vapaa!
Sana on vapaa, laittakaahan siis ajatuksia ja mielipiteitä tulemaan! Yritetään kehitellä hyvää keskustelua puolin ja toisin, mikään mielipide ei ole oikeampi tai väärempi kuin toinen. Pyritään kuitenkin pysymään asiallisella tasolla, kuten aina. Voimasanoja tai asiattomuuksia sisältäviä kommentteja en julkaise ollenkaan, joten maltti on valttia vaikka tekstini tulistuttaisikin.
Seuraa myös somessa
Mulle tuli tätä sun tekstiä lukiessa heti mieleen ajatus, joka aiemmin tänään putkahti päähäni ja se ajatus on syntynyt juuri näinä aikoina paljon esillä olleeseen ajatukseen siitä, kuinka "ostaminen on pahasta ja elät hyvää elämää vain, jos harrastat meditoimista ja olet läsnä hetkessä". Tuo edellä mainittu on toki kärjistetty ja siksi laitoinkin sen lainausmerkkeihin. <br />
<br />
Itse istun päivät pitkät läppärin ääressä lukien blogeja, sähköposteja, Facebookia ja touhuten oman blogini parissa. Koen välillä etten ole hyvä ihminen tai elämäni ei ole mitään, kun en keskity "oikeisiin asioihin" kuten lukemiseen (kirjojen), käsitöihin, lenkkeilyyn ja ystävieni tapaamiseen. Mutta mikä ja kuka määrittää hyvän elämän? Se joku aforismisivustoko netissä, joka kehoittaa meitä elämään hetkessä ja rakastamaan ja hengittämään syvään? Sen perusteella kuulun todella alhaiseen kastiin. Hah!<br />
<br />
Tämä postauksesi kyllä herätti ajatuksia ja tuli mieleeni, että köyhät – joihin lukeudun itsekin – "aina" arvostelevat muita paljosta ostamisesta ja kuluttamisesta ja painottavat kierrättämistä ja ostomalttia ja ties mitä muuta. Ja kun joskus me sitten päivittelemme niin sanottujen shoppailuholistien käytöstä, niin kuvittelemmeko me oikeasti olevamme jotenkin parempia kun emme shoppaile? Miksi tosiaan köyhä saa arvostella itseään varakkaampaa ja se on jotenkin okei, mutta varakas/rahakas designin shoppailija ei voi mitenkään puolustella?<br />
<br />
Kyllä vaan voi olla ihminen onnellinen tai onneton oli rahallinen status elämässä ihan mikä tahansa. Ja me kaikki eletään elämäämme miten parhaaksi koetaan ja toisen tekeminen tai tekemättä jättäminen ei pitäisi olla paremmuudessa tai onnellisuudessa mikään mittari. Emme me voi arvostella designin ostajia persoonattomiksi, tunne- ja mielikuvitusköyhiksi millään perusteella.<br />
<br />
No johan tuli tajunnanvirtaa täältä, toivottavasti jotain sai irtikin.
Irina: Luulen että tämän hetkinen maailmantalouden tilanne on pistänyt monet ihmiset ajattelemaan kulutustottumuksiaan, joko pakosta tai pelosta. Minä kuulun toistaiseksi pelko-osastolle, mutta en pidä mahdottomana sitäkään että pelostani tulisi totta ja saisin taas etsiä itselleni uutta työtä kymmenien tuhansien muiden joukossa. Raha ei ole todellakaan elämänrikkaus, vaikka se helpottaakin elämistä, sitä ei sovi kiistää. <br />
<br />
Blogeissa on jonkin verran ollut nyt ajatuspostauksia kulutuksesta ja niissä yleensä on hieman kärjistetysti otettu esimerkeiksi toistensa ääripäät eli älä osta mitään versus kahden tonnin laukut ja sohvat. Design-sanaan olen itse tarttunut ja ihmetellyt että miksi siitä on tullut niin negatiivinen asia. Ennen vanhaan design oli vain harvojen ja valittujen saatavilla hintatasonsa vuoksi, mutta nykyisin saa jo edullistakin designia jopa kalustepuolelta. Hayn tuotteet ovat malliesimerkki edullisesta designista, jossa kuitenkin on sitä jotain pientä extraa tavaratalotuotteiden lisäksi, mutta hinta on maltilinen eikä oikeastaan edes kalliimpi kuin tavarataloissa myytävät kalusteet. Alennuksia designista harvemmin on, mutta niitäkin löytyy kasvavissa määrin nykyisin. Designia voi ostaa myös second handina, jolloin hinta onkin jo varsin hyvä. :)<br />
<br />
Pienituloinen ei varmastikaan voi ostaa edes satasen designpöytää hetken mielijohteesta palkkapäivänä, mutta se ei ole kuitenkaan mahdottomuus pitemmällä aikavälillä. Minusta pitääkin silloin keskittyä miettimään sitä, mitä se itse design siihen tuo sellaista extraa, jonka vuoksi kannattaa säästää tai nipistää jostakin jo entuudestaan pienistä tuloista. Blogini kautta saa varmasti sellaisen käsityksen että menen sisustusostoksille päivittäin kuin ruokakauppaan, jossa mietiskelen vasta paikan päällä että mitähän sitä tänään söisi / sisustaisi. Sinä tiedätkin että näin ei ole, mutta en oleta että minua tuntemattomat sitä tietäisi. Itse olen välittänyt itsestäni tietynlaisen kuvan tänne blogiin ja siitä otan tietysti syyt niskoilleni ilman muuta. Postailtavaa on vaan niin paljon ja aikaa nykyisin melko vähän, joten en aina muista / ehdi tai jaksakaan kirjoittaa kaikesta ihanasta mitä milloinkin löydän ja jonka ostoa mietin. Hayn tarjotinpöytiä mietin jo viime vuonna ennen kuin ostin Anttilan kiiltävät pöydät ja sinulle tuskalilinkin että hayt eivät mitenkään sovi sen hetkiseen sisustukseen. Jätin asian sittemmin hautumaan sisustusmuutoksen saattelemana ja vaikka olisin voinut ne ostaa jo silloin, niin sitä en kuitenkaan tehnyt. Halusin kotiini näkyviä muutoksia, jotta olisin ollut varma että Hayn pöydät ovat juuri ne mitä haluan edelleen. Louis Poulsenin valaismista olen haaveillut jo vuosia, siis todellakin VUOSIA! 🙂 samoin tupla kuplasta haaveilin monta vuotta ennen kuin raaskin ostaa ensimmäistäkään omaan kotiini. <br />
<br />
Nyt tykkään kovasti sisustuksestani ja luulen (oikeastaan olen 110% varma tästä, vaikken uskallakaan enää vannoa mitään) ettei kotona oikein mitään muutoksia enää tulekaan isoja puuttuvia remppoja lukuunottamatta. Sohva vaihtuneen muutamien vuosien päästä kun se alkaa olemaan hunokuntoinen, sänkyyn uusi petari tarvitaan jossakin vaiheessa kenties ensi vuoden aikana ja tytön huoneeseen jonkinlainen lipasto, kaappi tai laatikosto. Siinä ne. Muut on pikkuesineitä tai tekstiilejä kuten koristetyynyjen päällisiä. Blogini varmasti muuttuu tosi tylsäksi monen mielestä, mutta ei voi mitään. 🙂 Tavallinen elämä on muutenkin aika tylsää, ainakin minulla. 🙂
Itse olen samaa mieltä tuosta erilaisuuden tavoittelusta. Mitä ihmeen väliä sillä on, jos jollain toisella on samanlainen matto/pöytä/tuoli/takki/laukku? Itse ostan asioita, joista itse tykkään. En välitä vähääkään siitä, onko jollain toisella samanlainen. En myöskään osta sen vuoksi, että joku asia on 'IN'. Menen ihan omien fiilisten mukaan, vähääkään välittämättä siitä, kuulunko valtavirtaan vai en. Erilaisuutta en tavoittele, tykkään itsestäni ja omasta maustani/valinnoistani sellaisena kuin ne ovat, ei minulla ole tarvetta olla erilainen 🙂
Suvie: Erilaisuuden tavoittelusta ja massasta erottautumisesta on tullut minusta aivan liian intohimoinen päämäärä monelle. Minusta erilaisuus on tietysti oikein hyvä asia, mutta jos sitä erilaisuutta pitää erikseen miettiä ja suunnitella sitä miten siihen tilanteeseen pääsee, se ei enää ole sellaista spontaanin aitoa kuten ennen vanhaan. Ja kaikki on oikeasti jo keksitty, niin masentavalta kuin se kuullostaakin. Ja kuinka pitkään erilainen ja persoonallinen juttu on erilainen ja persoonallinen, jos sen kuvaa ja kirjoittaa blogiin jota lukee sadat ellei tuhannet ihmiset? Vai onko erilaisuuden tavoittelussa enemmänkin tarkoituksena ehtiä olemaan se eka eli edelläkävijä? Tälläisiä ajatuksia olen miettinyt aika pitkään, oikeastaan koko vuoden. <br />
<br />
Itse olen massa(design)sopulibloggaaja henkeen ja vereen ja olen ihan ylpeäkin siitä. 😀 Saan inspiraatiota monista blogeista ja joskus olen tehnyt jopa ostopäätöksenkin blogissa kuvatun ja kerrotun perusteella. Happy Light-pallovalot ovat niistä tuorein esimerkki, tosin inspiksen sain jo kauan sitten mutta valkoisia pallovaloja ei löytynyt mistään. Mutta ei minua tosiaankaan haittaa eikä häiritse yhtään, että olen ehkä se tokavika bloggaaja joka omaan kotiinsa sellaiset ostaa, kun kaikilla muilla ne ollut jo ties kuinka pitkään. 🙂 Olen vain vilpittömän iloinen itseni puolesta, että nyt minullaKIN on viimein omat valkoiset pallovaloni. :)<br />
<br />
Ollaan siis sellaisia kuin olemme ja jos olemme massaa niin eip voe mittään sit. 😀
Olen samoilla linjoilla kanssasi Miia! On täysin jokaisen oma asia mihin omat rahansa laittaa, kuten sanoit : jotkut laittavat ne ulkomaanmatkaan ja jotkut johonkin toiseen. Sinä laitat ne sisustukseen.<br />
On todella väärin kritisoida ihmisiä sillä perusteella mihin he rahansa käyttävät. Toki uskon, että osittain pitää paikkansa väite menestyneestä blogista designin kannalta. Uskon, että moni lukija on kiinnostunut blogeista, jossa esiintyy designia, jota omassa kodissa ei välttämättä ole. Monella saattaa olla suuremmat pakolliset menot kuin esimerkiksi sinulla tai muita asioita joihin rahaa menee eikä täten ole varaa design tuotteisiin ja siksi ne jäävät vain haavelistoille. Tällöin on varmasti mukavaa ja mielenkiintoista seurata blogeja, joissa esiintyy designtuotteita, joista itse vain haaveilee. 🙂 Mielestäni ensimmäinen lause ei kuvasta ainakaan sinua bloggaajana ollenkaan, sillä vaikka ostat designia, teet sen harkiten. Et kanna tavaraa sisään ja ensi viikolla ulos vaan punnitset tarkkaan ostatko tuotteen vaiko et. 🙂 Tämä oli todella hyvä kirjoitus ja jakaa varmasti mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin! Ihanaa illan jatkoa. ♥
Valkoinen Visio: Ymmärrän sen että julkista blogia kirjoittava bloggaaja saa osakseen myös paljon eriäviä mielipiteitä ja kritiikkiäkin. En siis itsekään sitä hämmästele, että saan viikottain kärkkäästi muotoiltuja kommentteja koskien maailman saastumista ja ylenpalttista designin ihannointiani sekä shoppailua yleensäkin. En kuitenkaan ymmärrä sitä, miksi design koetaan punaisena vaatteena ja se usein rinnastetaan hillittömään törsäämiseen, jopa sellaistenkin bloggaajien osalta jotka vuosien pitkäjänteisen säästämisen seurauksena ostavat omaan kotiinsa esim parin tonnin hintaisen valaisimen. Ostajia ja rahankäyttäjiä on erilaisia, kuten ihmisiä noin yleensäkin. On kurjaa että ihmiset halutaan lokeroida johonkin tiettyyn ryhmään kuuluviksi ja heitä sitten tulee kohdella sen mukaisesti. Design ostoksia tehdään monenlaisista syistä, osa ostaa niitä enemmän ja osa vähemmän. Ja desigin arvon määrittelee ihan oikeasti ihminen itse, joka designia itselleen halajaa. <br />
<br />
Muistan kun tuossa tovi sitten ostin String-hyllyn ja sain siihen kommentin, että: "tuo on varmasti jotain tosi hienoa designia vaikken sitä tunnistakaan, mutta siitä huolimatta tuo hylly aika ruma eikä sovi olohuoneeseen kovinkaan hyvin". Tämä nauratti minua ensimmäisenä, mutta sitten heräsin ajattelemaan ihan vakavasti että ei kaikki maailman ihmiset ehdi, halua tai jaksakaan seurata maailmanmenoa sisustuspuolella ja heidän tietotasonsa designista voi olla heikompi kuin minun, joka en itsekään tiedä edes murto-osaa kaikesta designista mitä sisustuspuolella on tehty ja tuotettu. Kyseiselle lukijalle String-hylly oli kuin mikä tahasta Sotkan tai Ikean hylly eikä hän tykännyt siitä ulkonäöllisesti yhtään. 🙂 Tämä oli minulle raikastava juttu ja silloin oikeasti tajusin sen, että tavara on ihan oikeasti vain tavaraa vaikka se olisi kuinka designia. 🙂 Design ei ole mikään itseisarvo tuotteelle, sen arvon määrittelee vain ja ainoastaan ostaja ja tavaran omistaja itse. Jollekin 135e String-hyllystä on hyvä hinta designista, toiselle se on ihan ok hinta seinähyllystä. Kolmas kokee sen liian kalliiksi osittain design-labelin takia ja neljäs ei ottaisi hyllyä kotiinsa vaikka ilmaiseksi saisi. :D<br />
<br />
Ihanaa illan jatkoa sinullekin! ♥
Hei Mia.<br />
<br />
Kommentoin ensimmäistä kertaa, koska koen, että siihen on tarve.<br />
<br />
Kirjoitat, että "Minulle itselleni on hyvin pitkälti se ja sama millaisissa kodeissa ja sisustuksissa muut ihmiset asuvat ja elävät."<br />
Kuitenkin toivot, että muita ihmisiä kiinnostaa se, millaisessa kodissa ja sisustuksessa sinä elät.<br />
Muutenhan et tätä blogia kirjoittaisi.<br />
Eikö kuulostakin hieman itsekkäältä?<br />
Toivon, että sanamuoto oli vahinko, etkä tarkoittanut sitä noin. <br />
<br />
Itselläni ei jää rahaa säästöön, eikä törsäilyyn, vaan kaikki menee ihan vaan jokapäiväiseen elämään, koska perheeni on iso ja palkkani pieni.<br />
Mutta en silti tuomitse ketään siitä, miten omat rahansa käyttää. Itsekin mieluusti ostaisin kaikenlaista kivaa kotiin, jos siihen olisi mahdollisuus. Vaan kun ei ole.
Leena: Vastaan sinulle nopeasti erikseen tuohon yhteen mainitsemaasi asiaan. :)<br />
<br />
Kuitenkin toivot, että muita ihmisiä kiinnostaa se, millaisessa kodissa ja sisustuksessa sinä elät.<br />
Muutenhan et tätä blogia kirjoittaisi.<br />
Eikö kuulostakin hieman itsekkäältä?<br />
Toivon, että sanamuoto oli vahinko, etkä tarkoittanut sitä noin. <br />
<br />
Tuossa kohtaa ilmaisin itseäni hieman harhaanjohtavasti, sillä olen toki erittäin kiinnostunut esimerkiksi sisustusblogeista ja luenkin niitä aktiivisesti. Lauseeni ydin oli siinä, että en koe tarvetta puuttua siihen miten kukin laittaa ikiomaa kotiaan enkä puutu siihenkään miten muut elävät elämäänsä ja mitä he milloinkin ostavat. En osaa suhtautua toisten ihmisten koteihin ja sisustuksiin niin henkilökohtaisella tasolla, että perustaisin omia ajatuksiani tai oman kotini sisustamista suoraan niihin. MInua "ei siis kiinnosta", jos kaikkien lukemieni sisustusblogien olohuoneessa olisi vaikkapa valkoiset Hayn Tray-pöydät, jotka meiltäkin löytyvät. 🙂 kaunis on kaunista, vaikka se olisi jokatoisella. Ja kauneus on aina katsojan silmässä.<br />
<br />
Olen tottakai erittäin iloinen että blogissani käydään lukemassa ja vielä iloisempi olen jos lukija kokee postaukseni olevan sen verran tärkeä että jättää minulle kommentin. Mutta en oleta että blogini herättää mielenkiintoa tai kiinnostusta kaikkien mielissä tai edes ikuisesti. En pyri siihen että blogissani kävijämäärä kasvaisi tms. Vaikka kaikki lukijani katoaisivat jonnekin, en silti osaisi enkä haluaisi lopettaa bloggaamista. 🙂 Avostan tottakai kaikkia lukijoitani, mutta eivät ne ole ainut syy sille että kirjoittelen. Lukijat ovat vain plussaa. 🙂
Leena: Jatkan vastaustani. :)<br />
<br />
Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, joillakin iso perhe harrastuksineen syö törsäysmahdollisuuden, ja toisaalta on paljon yksinkin eläviä aikuisia joilla ei pienistä menoistaan huolimatta jää penniäkään mihinkään ylimääräiseen. Itse olen hyvin pienituloisesta perheestä lähtöisin ja olenpa nuoruudessani jopa asioinut työkkärissäkin, kun ei töitä irronnutkaan heti täysi-ikäiseksi tultuani vaikka olin todella aktiivinen ja omatoiminen. Tämän hetkisen tilanteeni olen itse tehnyt, aika kovalla työlläkin. Vaikka tuntuukin blogini kautta varmasti siltä että en osaa arvostaa mitään, en rahaa enkä tavaroitakaan, niin se ei ole näin. Minun pitäisi varmasti elää nyt säästäväisemmin, koska en voi suurissa luuloissanikaan ajatella että työpaikkani olisi jotenkin turvattu. Näin ei nimittäin ole. En kuitenkaan kadu tekemiäni ostoksiani, vaikka ne olisi olleet huteja. 🙂 Ja jatkossa varmasti kiinnitänkin enemmän huomiota ostoksiini, erityisesti hintapuoleen koska se on merkityksillisin asia.<br />
<br />
Minäkin toivon aina välillä että voi kun pääsisin New Yorkiin pariksi viikoksi tai voi kumpa voisin kävellä kauppaan ostamaan Burberryn trenssin, josta olen haaveillut jo ylipitkään. Mutta kaikkea en minäkään saa ja joudun omien törsäysvarojeni rajoissa valikoimaan mikä on minulle tärkeämpää. Koti ja sisustus on aina ykkönen, aina. Ja Burberryn trenssi jääköön haaveeksi edelleenkin. 🙂 Ei se minua niin haittaa vaikka minulla ei kyseistä trenssiä olekaan, koska tilalta on Happy Lightsin pallovalot, Kubuksen kynttelikkö, Ylva Skarpin printtejä ja vaikka mitä muuta ihanaa. Kaikkea en siis saa minäkään mitä haluan, mutta parempi niin. Ompahan ainakin mistä haaveilla siihen asti, kunnes se lottovoitto joskus osuu kohdalle. 😀
Itse kirjoitin aiheesta ( oma rahankäyttöni ) jokin aika sitten ja kommentoitkin pitkästi! Niin kuin sanoit, ettet kirjota tätä kenellekään henk.koht. joten sitä en niin ota.<br />
<br />
Jokainen tekee JUURI niin kuin parhaaksi näkee, ehdottomasti. Kaikilla meillä on omat tottumukset , omat arvot, omat mieltymykset ja niistähän ei voi kiistellä eikä kukaan voi sanoa mikä on oikein ja mikä väärin.<br />
<br />
Mutta esim. omassa kirjoituksessani kirjoitin siitä mikä on MINULLE itselleni tärkeää ja mitkä asiat MINUSSA itsessäni ärsytti . Joten, jos jokin minua minussa ärsyttää ja haluan muutoksen niin sitten sellainen täytyy tehdä. Mutta se ei tarkoita, että paheksun ihmisiä jotka ostavat designia tai mitään muutakaan! Kukin tyylillään eikä tosiaan ole yhtä ja oikeaa tapaa tehdä asioita. <br />
<br />
Joten mun kirjoituksen tarkoituksena tai sanomana ei ainakaan ollut, että shoppailua rakastavat tai designia rakastavat ihmiset ovat jotenkin persoonattomia tai tyytymättömiä elämään!! No way!!! <br />
<br />
Toivottavasti et myös ottanutkaan sitä niin!!<br />
<br />
♥<br />
♥
Love: postaukseni tarkoitus ei todellakaan ollut osoitella sormella keneenkään, myöskään sinuun. postauksesi herätti kyllä minussa paljon ajatuksia ja minusta sinun postauksessai oli paljon hyvää ja miettimisen arvoista mainittukin. Ostokäyttäytymisen ajattelu tekee meille kaikille hyvää ja sitä itsekin aina puntaroin tasaisin väliajoin. Kuten sinulle jo sanoinkin, postauksessasi tartuin ehkä liiaksikin sanaan "shoppailu ja kuluttaminen ällöttää". Ja tiedän että puhuit itsestäsi ja omasta tunteestasi, mutta yhdistin kommenttiesi perusteella asian omalla tavallaan itseenikin. Jossun postauksessa puhuttiin designista ja käsittelin sinulle kirjoittamassani kommentissani myös Jossun postausta. <br />
<br />
tarkoitukseni ei ole loukata ketään eikä tehdä vastahyökkäystä tms, vaan lähinnä avata keskustelulle toisenlainenkin näkökulma täältä minun vinkkelistäni. Minä omistan paljon designia ja tykkään sisustella kotia, kuten monet muutkin. Olen kuluneen vuoden aikana laittanut todella mojovan määrän rahaa palamaan oman kotini osalta, mutta kaikki tarvittava alkaa viimein olla paikoillaan. Designin yhdistäminen ylenpalttiseen kuluttamiseen ja brändien "palvomiseen" on minusta tavallaan aika kurjaa, koska se lokeroi myös minut siihen kategoriaan, jonka lapsi sitten aikoinaan tulee olemaan "kulutusmaaninen merkkitavaran perässä juoksija". Tällä hetkellä A on kolmen vanha eikä häntä kiinnosta yhtään mamman sisustustavarat eikä muukaan tuollainen. En usko että sisustus- tai varsinkaan mamman kuolaamat designtavarat aiheuttavat vielä pitkiin aikoihin tytössä minkään näköisiä tunteita, ehkä ei koskaan. Blogissasi oli kommenttiosastolla muistaakseni (pahoittelut jos muistan ihan päin prinkkalaa :D) mainittu designtuotteet samassa yhteydessä kuin koulukiusaaminen. Että äiti joka ostaa designia kotiinsa kasvattaa samalla merkkitietoista tulevaa koulukiusaajaa. Tämä siis nyt lyhennelmä minun käsittämästäni asianytimestä kyseisen kommentin osalta. Minusta itse design, merkit, brändit tai perheen varakkuustaso ei korreloi yhteen koulukiusaamisen kanssa yhtään. paljon suurempi merkitys on sillä, miten itse kasvattaja ja vanhempana suhtautuu niihin merkkeihin ja brändeihin. Itse opetan omalle tytölleni että kaikkea ei saa mitä haluaa, mikään ei ole ilmaista (kuluneita fraaseja, tiedän :D), säästäminen on ykkönen, mieti ennen kuin ostat ja kierrätys kunniaan. On ihan ok tehdä virheostoksia, kunhan niitä ei tee tarkoituksella ja välinpitämättömästi. Ja ensin aina vanhat pois, ennen kuin tulee uutta sisään. Ja opetan senkin, että tavara on ihanaa, mutta se ei koskaan saa hallita elämää. Työteolle pitää löytää myös jokin muu syy kuin uusien tavaroiden tai vaatteiden ostaminen palkalla. Työllä eletään ensin ja sitten törsätään jos jotain jää. :)<br />
<br />
Toivottavasti et pahoittanut mieltäsi tästä minun postauksestani. Pyydän anteeksi jos näin tapahtui, vaikka tiedänkin että olet oman tiesi kulkija etkä pienestä säiky. 🙂 Olet ihana ihminen ja arvostan suuresti sitä rohkeutta miten elät elämääsi ja miten myös kannat aina vastuusi selkä suorassa. Olet erittäin hyvä esimerkki minullekin, ja siksi teinkin tämän postauksen rohkeasti vaikka tiedän sen herättävän paljon negatiivisiakin tunteita. 🙂 Halaukset! ♥
Nimenomaan just näin Miia. Olen kans lukenu muutamia hieman surullisiakin postauksia joidenkin blogeista tästä aiheesta. Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä miten jotkut tekee ostamisesta ja shoppailusta ison numeron, sehän on jokaisen oma asia miten rahansa käyttää oli sitä paljon tai vähän. En usko että se ostelemattomuus tekee ihmisestä paremman ja hienomman.. En usko myöskään että se joka tuhlaa vaikka kaikki rahansa shoppailuun ja designiin niin olisi parempi ihminen. <br />
<br />
Näin sisustusblogia kirjoittavana koen kuitenkin luonnolliseksi osaksi ostosten esittelyn blogissa ja luonnollisesti myös sisustusblogia kirjoittavana rakastan sisustamista, ja siihen menee suurin osa rahoistani. Tottakai! niinkuin jollekin muulle matkustelu, muoti, meikit, elektroniikka jne. Ovat tärkeitä.. Shoppailu ei kuitenkaan ole perheessämme ongelma, eikä se tuo minulle huonoa oloa joten en näe tarvetta vähentää ostelua. 🙂 Toki, jos jollakin on shoppailusta huono omatunto ja se koituu ongelmaksi niin kannattaa tietysti miettiä asioita uudelleen ja laittaa ne tärkeysjärjestykseen.<br />
<br />
Blogit on vain pintaraapaisu jokaisen elämästä ja sen perusteella kenenkään ei pitäisi arvostella toista tai luokitella mihinkään kategoriaan. :)<br />
<br />
Tämä oli miia tosi hyvä postaus! ♥ ♥
Jenna: Ostaminen ja raha on aiheina nousseet pinnalle tämän vuoden aikana ja varsinkin nyt syksyllä on tosi monissa blogeissa ollut asiaa kulutustottumuksista. Kaiken törsäilyn ohessa on aina hyväkin tuoda esille myös asioiden toinen puoli ja ostokäyttäytymistä on hyvä mietiskellä aina välillä. Itse halusin postauksellani tarttua tähän monessa tekstissä esimerkkinä käytettyyn designiin, joka on minusta saanut harmillisen inhottavan sivukaiun täällä blogimaailmassa ja ehkä muuallakin. Designia on niin monenlaista että sitäkään ei voida tänä päivänä ajatella pelkästään arvodesignina ja Aarnion pallotuolin veroisina asioina. Minusta suomalainen käsityökin on omalla tavallaan designia ja sellaisena sitä usein myös markkinoidaan meille kuluttajille. Tämä on minusta tosi hieno juttu, että design on nykyisin sellainen käsitys, että jokaiselle löytyy varmasti jotain designia kukkaron nyöreistä riippumatta. 🙂 Designin arvo tuntuu myös vaihtelevan radikaalisti eri ihmisten keskuudessa, kun aikaisemmin menneinä vuosikymmeninä sen käsite on ollut paljon suppeampi. Markkinat ja brändäys ovat varmasti tähän suurin syy. <br />
<br />
Itse tykkään monista designtuotteista ja koen että designleima tuo siihen sitä pientä ylellisyyttä. Tämä ei kuitenkaan koske kaikkia omistamiani designtuotteita, kuten Iittalan tuikkuja, Muuton myllyjä, Tivoli Audion radiota, Pappelinan mattoa… Nuo edellä mainitut ovat minulle loistavia ja kivan näköisiä tavaroita niiden designarvosta piittaamatta. Ja nuo kaikki kuuluvat ehdottomasti minun mielestäni sinne arkidesignin ryhmään, joiden tarkoitus on nimenomaan palvella minua käyttöesineinä ensisijaisesti. :)<br />
<br />
En minä tykkää kalliista tavaroista, olisi aivan ihana saada kivoja juttuja pilkkahintaan ja aina parempi jos voisin ostaa kaiken haluamani ja tarvitsemani Prismasta, joka sijaitsee sopivan välimatkan päässä. 😀 Mikäs se mukavampaa kuin marssia Prismaan ja ostaa sieltä maalit, sisustustavarat, huonekalut, lamput, pesuaineet, kosmetiikka, kodinkoneet ja ruoka. Ainoastaan auto puuttuu, jolla saisin ne kuljetettua kotiin asti, hihii. :D<br />
<br />
Blogini välittämä mielikuva itsestäni on varmasti monen lukijan mielestä juuri sellainen postauksen aloituslauseeni kaltainen kulutushysteerinen rahalla mällääjä. 🙁 Sille en enää mitään mahda ja toisaalta en tekisi kuitenkaan mitään toisin vaikka siihen olisi mahdollisuus. Kirjoitan blogia oman kotini sisustamisesta ja koska menin haksahtamaan itselleni "vääränlaiseen" sisustustyyliin, se on aiheuttanut sen että laitoin aika isossa mittakaavassa kaiken uusiksi. Minut tuntevat ihmiset tietävät sen että palasin tässä uusimmassa ja viimeisessä sisustustyylissäni takaisin ruotuun ja vanhaan tuttuun. Blogini aloitusajankohta oli vain sellainen että kodin historiaa ei pahemmin näy, eikä minulla kuvamateriaali jaettavaksi menneiltä vuosilta valkoisella sisustetusta yksiöstäni ja mustavalkoisesta kodista vuodelta 2010 (kuvat menivät hajonneen kovalevyn mukana). <br />
<br />
Eksyin taas aiheesta näemmä, ja jäin jaarittelemaan ihan kommenttiisi liittymätöntä. 😀 <br />
<br />
Blogeissa kulutustottumukset ja ostaminen ovat aika suuressa roolissa, erityisesti muoti-, sisustus- ja lifestyleblogeissa. Sitä ei voi kiistää mutta ei siinä minusta ole myöskään mitään väärää tai pahaa että sitä pitäisi muuttaakaan. 🙂 Minusta on itsestäni kiva löytää blogeista tuotetietoja ja kuvia sellaisista kalusteista, vaatteista ja tavaroista joita olen itse ostamassa. Ne vaikuttavat myös ostopäätökseeni jonkin verran. Olen jo vuosia tehnyt niin että googletan tuotteen nimen ja etsin siitä kuvia, eirtyisesti eri maalaisten bloggaajien omissa kodeissaan kuvaamat tuotteet ovat niitä joita klikkailen. On kiva nähdä miten tuote istuu oikeaan ympäristöönsä ja samalla saa paljon paremman kuvan mittasuhteista ja uusia ideoita myös käyttötarkoituksiin. Olisi tosi kurjaa jos blogeista katoaisi yleisen paineen vuoksi tämä kaikki, vaikka toki kuluttamista tulisi jokaisen säädellä ja välillä viettää jopa jonkilaista ostolakkoa ja hieman koetellakin itseään. :)<br />
<br />
Kiitos Jenna kommentistasi! ♥
Hei<br />
Hyvä kirjoitus. Itse ostan vain asioita mistä tykkään. ihan sama onko ne designia. <br />
Aihe oli niin kiinnostava etta tahtoisin lukea myös lisää. Olisiko sinulla niitä linkkejä tai postausksia mihin viittaat tässä postauksessa? Missä blogissa tai lehdessa aiheesta on kirjoitettu lisää. Kulutus on lisääntynyt ja aihe kiinnostaa kovasti tutkintoa varten. Kiitos valkoisesta blogista.
Ulkopuolisena seuraajana voin linkata blogiviestit jossa aihetta puidaan: <a rel="external nofollow" href="http://maailmanparaspaikka.blogspot.fi/2013/10/rahalla-vai-sydamella.html" target="_blank">http://maailmanparaspaikka.blogspot.fi/2013/10/rahalla-vai-sydamella.html</a><br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="http://lloveyourselff.casablogit.fi/lue/2013/10/loppu" target="_blank">http://lloveyourselff.casablogit.fi/lue/2013/10/loppu</a>
Ulkopuolinen: Jossu ja Love käsittelevät asiaa, johon minäkin viittaan. Tämä postaukseni ei ole kuitenkaan mikään vastahyökkäys tai muu negatiivinen ilmaisumuoto. Halusin ottaa osaa Jossun, Loven ja monen muunkin postauksiin, jossa käsitellään kulutustottumuksia. Niitä on oikeasti jokaisen hyvä miettiäkin aika ajoin, kuten minäkin olen monesti kannustanut. Teen tätä itsekin. Designtuotteet ovat jostakin syystä kuitenkin viime aikoina (kalliit kellot, sisustusesineet, huonekalut, laukut, vaatteet) korostuneet näissä kulutusta käsittelevissä postauksissa ja itse halusin tosiaan tuoda oman näkemykseni esille sisustuspuolen designin osalta. Ei siis mitään sotimista, vaan ihan vaan keskustelua toivon sekä erilaisia näkökulmia. 🙂
Julia: Kiitos kommentistasi! ♥<br />
<br />
Itse en erikseen kärky tai etsi designtuotteita, mutta syystä X tykkään kovasti sellaisista tavaroista jotka ovat jonkinlaista designia. JOkaisen tavarani osalta pystyn kuitenkin perustelemaan syyt niiden ostamiseen täysin muistä syistä kuin designin vuoksi. Ja arvostan myös alkuperäisyyttä, jolloin haluan antaa oman kunnianosoitukseni myös suunnittelijallekin (vaikka tuskinpa Louis Poulsenia kovasti kiinnostaa mitä pieni Miia ostelee :D). :D<br />
<br />
En viitsi erikseen ohjata liikennettä blogeihin joissa asiasta on keskusteltu, koska en halua osoitella sormella ketään yksittäistä bloggaajaa. Googlen kautta löytyy muutamia vaihtoehtoja hakusanoilla kuluttaminen ja blogi, kulutustottumukset blogi jne. <br />
<br />
Tämä aihe ei koske pelkästään sisustusblogeja vaan se ulottuu myös muodin, kosmetiikan ja lastenvaateblogien puolelle. Itse kun en juurikaan ostele vaatteita enkä muitakaan ulkonäköjuttuja, tartuin tähän teemaan pelkän sisustuksen ja designin osalta, koska ne ovat omassa blogissani isossa roolissa. Designia löytyy kyllä myös muodin puolelta ja varsinkin merkkilaukut voidaan rinnastaa myös tähän minun postaukseeni, vaikka puhunkin pääasiassa designsisustamisesta. 🙂
Käyn ensimmäistä kertaa blogissasi. Pidät selvästi pelkistetystä designista, kuten minäkin, ja pidämme monesta samasta asiasta. Kirjoitat olevasi tarkka valintojen suhteen, mutta omaan silmääni sattui eräs sisustuskammotus heti. Kotisi väliovet?!?! Ns peiliovet, halvimman näköinen malli ja niin tyylivirhe kuin vain modernissa designkodissa voi olla. En tiedä asutko vuokralla, itse en varmaan voisi selkaista vuokra-asuntoa edes ottaa.
Ss: Lämpimästi tervetuloa vierailemaan blogiini. 🙂 Yleensä blogini on melko kevyt paikka ja sen tarkoitus on pääasiallisesti toimia itselleni tärkeän ja rakkaan harrastuksen, eli sisustuksen, päiväkirjamaisena leikekirjana keräten kokeilujani, ideoitani ja inspiraationlähteinäni yksien virtuaalisten kansien väliin. 🙂 <br />
<br />
Väliovet on vaihdettu 2010 ja halusin nimenomaan peiliovet. 🙂 Ne eivät ehkä sovi täydellisesti nykyiseen sisustukseen, mutta pidän niistä itse enkä ole ajatellut vaihtaa niitä vielä vuosiin. Itseäni ei henkilökohtaisesti tyylivirheet tai oikeaoppinen sisustaminen oman kotini osalta kiinnosta, vaan pyrin tekemään kodista ja sisustuksesta sellaisen kokonaisuuden joka toimii riittävän hyvin yhteen ja mistä itse tykkään. Tärkeää on, että tykkään jokaisesta asiasta riittävän paljon. 🙂 Lattiankaan osalta en ole täysin tyytyväinen, sillä kolmisauvainen tammiparketti on kaikkea muuta kuin minun unelmalattiani. Mutta koska parketti on edelleen varsin hyvässä kunnossa ollakseen koiraperheen 10-vuotias lattia, en koe että sitä tarvitsee välttämättä pelkän värin ja kolmisauvaisuuden vuoksi vaihtaakaan. <br />
<br />
Jokainen tekee asumiseen liittyvät päätökset omista lähtökohdistaan. Ovethan on helppo vuokra-asuntoonkin vaihtaa halutessaan, kunhan säästää alkuperäiset mahdollista poismuuttoa varten. me rakastuimme tähän kotiin aikoinaan tulisesti ja ostimme tämän huushollin vain muutamia tunteja sen jälkeen kun se tuli myyntiin. 🙂
Hei! Hyvä postaus! Olen kanssasi samaa mieltä asioista. Eniten kuitenkin pomppasi minulle esiin se että "erilaisuutta hehkutetaan niin paljon"! Ihmettelen itsekin samaa. Jos joku on omaperäinen sisustaja tai pukeutuja niin ok ja toinen menee "massan" mukana niin sekin on minusta ok. kaikki on silti erilaisia ja omanlaisia ja kaikki yhtä samanasrvoisia. (toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan) <br />
<br />
Itse voisin ostaa designiä ja olenkin ostanu mutta olen myös pian kyllästyny joten sen takia ostan mielummin halvemman vaihtoehdon jos on ja vaihdan kun mieli muuttuu 😉 en halua tykätä ja pitää väkisin jotais desing juttua vain sen takia että olen maksanut siitä paljon.
Anonyymi: Tuo erilaisuus-aihe olisi melkein tarvinnut ikioman postauksensa. :)<br />
<br />
Aivan liikaa on minusta viime aikoina korostettu erilaisuutta ja mitä enemmän ihmiset tahtovat erottua "massasta", sen hullummaksi menee myös sen tavoittelu. En tietenkään tarkoita sitä että massaan hukkuminenkaan olisi tavoittelemisen arvoista. Minusta ei pitäisi oikeastaan edes ajatella koko asiaa. 😀 Jokaisen tulisi tehdä, toteuttaa ja ostaa sellaisia juttuja kotiinsa ja päällensä, että itse niistä tykkää. Eikä jättää ostamatta jotain vain sen vuoksi että "kaikilla on". Niinhän voi aina toki tapahtua että kun näet jotakin asiaa paljon (esim. Hayn Tray pöydät) niin ehdit kyllästymään siihen ennen kuin ehdit edes ostaa sitä. Tämä onkin ihan ok juttu, koska sen voi suoraan ajatella niin että se kyllästyminen olisi joka tapauksessa saattanut tulla vaikka pöytä olisi pysynyt harvinaisuutena. :)<br />
<br />
Tykätään siis jatkossakin asioista ja tavaroista vapautuneesti ja turhia paineita ottamatta. Mitäs sitten jos se tuote on trendikäs, tai mitäs sitten jos se onkin niin epätrendikäs ettei "kukaan ymmärrä sen päälle". 😀 Miksi pitäisikään… 🙂
Minulta taisi jo kirjoitusta ja kommentteja lukiessa kadota se oma punainen lanka ajatuksista siitä mitä kommentoisin. <br />
Mielestäni kaikenlainen toisten arvostelu ruudun takaa on tullut nykyään ikävän yleiseksi. Vertailu ja toisten arvostelu on niin hassua,kun ei tiedä tarkemmin toisten taustoista yhtään mitään. Vain sen mitä ruudullaan näkee. <br />
Kerroit tehneesi useaa työtä nuorempana yms ja vaikuttaahan se hirmuisesti talouteen ja tulevaisuuteen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Lapsimäärä,mahd erot (lusikat jakoon)uudelleen aloittamiset,ulkomaanmatkat,autonkäyttö jne. Voi mitä minäkin olisin saanut jo haalittua ympärilleni jos kaikki olisi mennyt kuin nuorena suunnitteli. <br />
Esim vaatekaappini pursuaa monennäköisestä rievusta.Kaapit täynnä kaikenlaisia halpoja heräteostoja.<br />
Sinä olet satsannut muutamaan tuotteeseen,joskus designiin, ja käyttänyt paljon vähemmän rahaa yhteensä kaikenlaiseen sisustamiseen kuin moni muu. Mutta sinulla on kaunista,siistiä . Ja sitä on kiva katsella.<br />
Onko kyseessä sitten useimmiten vain kateus,kun pitää ikävästi kommentoida. Väitän että on. Mutta jos tietäisi taustoista enemmän niin sanoisin ettei välttämättä ole mitään syytä. <br />
Ne on ne valinnat mitä ihminen tekee elämänsä varrella,jotka vaikuttavat ihan kaikkeen. Rahaa kuluu vain eri asioihin.<br />
Jokainen sisustaa ja elää tyylillään. Se on näiden blogien ja elämän rikkaus.<br />
Eikun surffailemaan! ;o)
Minna: Blogin perusteella minustakin saa varmasti hyvin pinnallisen kuvan, mutta kuten itse itsestäni tiedän niin se osa mikä minusta blogiin välittyy on loppupeleissä hyvin pieni osa minusta. Tämä on itselläni mielessä aina lempiblogejani lukiessakin, enkä koskaan oleta että blogi kertoo jokaista yksityiskohtaa myöten ihmisen mielen sopukoissa olevista asioista. Yleistäminen on yksi niistä harvoista asioista joista itse en pidä. Siksi halusin tarrata kiinni tähän kulutustottumuksien käsittelyaiheeseen itsekin ja nostaa kissana pöydälle designin. :)<br />
<br />
Jokainen tyylillään toisia tuomitsematta! Näin on! 🙂
Huomenta!<br />
Toki jokainen saa käyttää rahanssa mihin haluaa. Niinhän me teemme kaikki.<br />
On kuitenkin hassua puhua kuluttamisesta, kun joka siis joka päivä esitellään uusi tavara ja kirpputoreilla myydään sitä vanhaa pois???<br />
Eikö siihenkin kulu turhaa energiaa?<br />
<br />
Minua suorastaan ärsyttää tuo desingin viljely <br />
"Muotoilu eli design tarkoittaa esineen tai muun kohteen käytettävyyden ja muodon suunnittelua tai sen valmistusta". Käsitteenä taikka tuotteena sitä tungetaan jokaiseen blogiin ja jokaisen pinnalla olevan tuotteen kylkeen. Ja todellakaan näissä blogeissa ei näe edes kunnon desingia vaan mainnonnan seuraamuksia!<br />
<br />
Siteraan vielä sisustusarkkitehti M.Paanasta<br />
"…. suomalainen ei osaa sisustaa yksin vaan tekee sen ryhmässä. Ts. suomalaisilta puuttuu rohkeus tehdä OMIA valintoja"
Nimetön: Ei minulla kulu energiaa omasta mielestäni hukkaan jos mietiskelen uusia sisustusjuttuja, käyn ostoksilla tai pidän kirppistä. 🙂 Toki se vie aikaa, mutta en koe sitä rasitteeksi vaan ihan kivaksi puuhaksi. :)<br />
<br />
Postaukseni tarkoitus ei ollutkaan sen syvällisemmiin tarttua itse designiin ja sen virallisiin merkityksiin, vaan ainoastaan siihen että design ja design-brändäyksen alaiset tuotteet on yleisesti lievästi halventavan maineen saaneita. Tavara kuin tavara, oikeaa designia tai brändättyä uudemman sukupolven designia, näillä termistöillä ei ole oikeastaan paljoakaan merkitystä. Tämä on se ydin jota painotankin. :)<br />
<br />
MIkä tekee valinnasta sinusta oman? Jos minä valitsen ostaa ja haluta kotiini Hayn valkoisen Tray-pöydän niin eikö valinta ole silloin nimenomaan minun? Rohkeampaa on nykyisin ostaa samaa kuin monilla muillakin, koska voit varautua siihen että joudut useasti puolustelemaan ostoksiasi, erityisesti jos olet bloggaaja ja esittelet ostoksesi julkisesti. Marko Paananen on erittäin fiksu mies ja olen hänen kanssaan usein samaa mieltä. Paanasen tarkoitus oli hänen sarjassaan shokeerata meitä kuluttajia ja kotisisustajia viikon väittämillä ja tarkoituksella kärjisti ne sellaiseen muotoon että kotisisustaja kihisee kotisohvalla. 😀 markon "mielipiteeseen" yhdyn osittain minäkin, mutta en täysin. 🙂
Tuohon viimeisimpään eli "…suomalainen ei osaa sisustaa yksin, vaan tekee sen ryhmässä" -asiaan on ihan pakko kommentoida. Olen nyt vuoden verran seurannut enemmänkin sisustusaiheisia blogeja ja täytyy myöntää, että tuo on niiiiiiin totta. Todella, todella monessa (etenkin vaaleaa suosivassa) blogissa on korkeakiiltoista Beståa, muovisia (Kartellin tai kopioijan) kalusteita ja esim. valaisimia, muitakin valoratkaisuja… todella samanlaisia, vaikka itse kodit ovat kyllä vähän erilaisia. <br />
<br />
Tunnustan myös, että olen itsekin, vähän kuin vahingossa, sisustanut samaan tyyliin eli ryhmässä. Meiltäkin löytyy, osa sattumalta hankittua, osa tarkoituksella em. blogeja seuraamalla, jonkin verran noita samoja juttuja. <br />
<br />
Olen käynyt sisustusvärikurssin jokunen vuosi sitten ja siellä oli puhetta muutenkin sisustuksesta. Yksi esimerkki massainnostuneisuudesta oli vanhan ikkunapokan käyttö koristemielessä (esim. valojen "pidikkeenä", seinätauluna jne…). Silloin jo kurssin vetäjäkin sanoi, että tämä trendi tulee siltä jo korvista ulos. 😀
Minea: Suomi on valitettavan pieni maa ja totta on että monet asiat ostetaan niistä samoista liikkeistä kuten juuri Ikea, Asko, isku, Vepsäläinen, Masku ja suurimmat nettikaupat. Valinnanvaraa toki halukkaille riittää tästä huolimatta ja ulkomailtakin voi nykyisin tilata helposti kaikenlaista. Myös tietoisuus ja some-maailma on tuoneet kaiken paljon lähemmäksi ja tietoisuus muiden tekemisistä sisustuspuolella on aivan toista luokkaa kuin vaikkapa 10-vuotta sitten. :)<br />
<br />
Myös ulkomailla on havaittavissa aivan samaa ja monet perusasiat toistuivat kodeista toiseen. Me emme vaan näe sitä niin, kun katselemme esim espanjalaisten sisustusblogeja. Meille ne ovat persoonallisia ja erilaisia, vaikka heillä asiat koetaan samoin kuin me koemme täällä Suomessa suomalaisten blogien osalta. <br />
<br />
Hyvät ideat lähtevät aina jakoon kuin ohjus ja miksi ei… Esim Bestå on aivan huippu kalustesarja hintatasonsa ja saatavuutensa vuoksi. Se sopii useimpien budjettiin, on hyvin simppeli ja tarvittaessa muuntautumis- ja laajennuskykyinenkin ja sen saatavuus on hyvä. Puusepältä voisi mittatilaustyönä toki teettää vastaavan, joka olisi laadultaan tietysti paljon parempi. Mutta jos se ei ulkonäkönsä osalta eroaisi Bestå-kaapista, niin kukaan ei osaisi sitäkään arvostaa sen kummemmin. Kaappi kuin kaappi, kunhan toimii. :)<br />
<br />
Ikkunanpoka-idea on todella suosittu ollut varsinkin maalaisromanttisissa kodeissa. Nyt se on jo vanha juttu ja kulunutkin, mutta omasta mielestäni sen yleisyys ei kuitenkaan vähennä sen arvoa tai kauneutta. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten hienot ideat jalostuvat eteenpäin ja ne pysäyttävät monet ihastelemaan. 🙂
Mun mielestä tämä on osittain sukupuolikysymys… Harvemmin esimerkiksi miesten autoinvestointeja, harrastusvälineitä ja elektroniikkaa mitenkään eritysesti kritisoidaan. Sitten taas naisten tyypilliset koti- ja muotihankinnat ovat usein yleisen mielipiteen mukaan "turhaa", ja niitä joutuu perustelemaan. Harvemmin sitä kukaan miettii voisiko sekin olla "turhaa", että joku mies ostaa kolmilitraisella koneella varustetun bemarin, vaikka ajelee vain parin kilsan työmatkaa ja viikonloppuisin markettiin. Näin hiukan kärjistäen.<br />
<br />
Tottakai blogien kulutuskulttuurista voidaan ja pitääkin keskustella. Onhan se totta, että joissain tapauksissa shoppailu voi mennä jo yli tarpeen ja muodostua addiktioksi. Mutta kuitenkin mua vaan väsyttää aika samperisti, että kaikenmoisilla keskustelupalstoilla on tusina ketjua, joissa kummastellaan että mistähän toikin sai rahat tohon ja tohon, ja miten voi olla muka varaa. Ja sen perään vielä hurskastellaan, että aika tyhjäpäinen ihminen tuokin varmasti kun omistaa tuollaista. Plääh. Kyllä se nyt useimmiten on niin, että kokoaikatöissä olevalla aikuisella ihmisellä on joskus varaa ostaa jotain vähän kalliimpaakin, eikä siitä pitäisi olla tilivelvollinen kaikenmaailman vauvapalstojen räkättäjille 😀 <br />
<br />
Mulla itselläni esimerkiksi on muutama ns. luxus-laukku ja kauniisti laitettu koti. Sitten toisaalta en juurikaan matkustele, kuljen julkisilla kulkuvälineillä, enkä oikeastaan juuri koskaan käy ravintoloissa tai baareissa ja harrastan vain äärihalpaa juoksulenkkeilyä. Sen sijaan koti on mulle hyvin tärkeä paikka, ja tunnen etten välttämättä jaksa rankassa arjessani ilman kaunista kotia, jossa rauhoittua ja ladata akkuja. Valintojahan nämä ovat. Jotenkin vaan vähän mälsää joutua perustelemaan kavereille miksi mulla on vaikkapa Artekin huonekaluja ja peräti yksi Vuittonin laukku, kun nämä samat kaverit itse sitten lentävät pari kertaa vuodessa kaukomaille. Mun mielestä se on jokaisen aikuisen oman harkinnan asia, mitä hankintoja pitää elämässään tärkeinä.<br />
<br />
Sinulla on oikein kiva blogi, ja ihailen varmaa tyyliäsi ja makuasi 🙂 Hyvää syksyä ja joulunodotusta sinulle ja tyttärellesi! 🙂
HannaLe: Miesten ja naisten ero on aika suuri mitä tulee näihin ostosjuttuihin. Tämä oli tosi hyvä huomio ja täyttä totta. Nyt kun tarkemmin mietin niin en edes muista sellaista hetkeä, että olisin kuullut kenenkään miehen arvostelevan toisen miehen ostoksia. Miehet kyllä osaavat arvostella naisten humpuukiostoksia. 😀 😀 <br />
<br />
Shoppailu voi olla monessakin mielessä addiktoivaa ja sen vuoksi onkin aina välillä hyvä jokaisen miettiä omaa shoppailuaan, minunkin. 🙂 Itse en siitä ostamisesta toimempiteenä niin tykkää, mutta ihanista tavaroista nautin suuresti. Tykkään varsinkin kauppojen tekstiiliosastoista, joissa enimmäkseen vietänkin aikaani kun kodinosastolle eksyn. Nettikaupoissa on minusta mukavampi asioida nykyisin, en viihdy tungoksessa, kassajonoissa enkä varsinkaan talviaikaan takki päällä kaupoissa. Nettikaupoissa voin rauhassa selailla valikoimaa ja tehdä hintavertailuakin. Ostopäätöstä voi pitkittää päiviin ellei jopa viikkoihin, verrattuna fyysiseen kauppaan jossa ostopäätöksen teen yleensä viimetipassa suuntaan tai toiseen. Kaupassa en viitsisi turhaan ravata, joten yleensä ostan jotain pientä mielummin kuin poistun täysin tyhjin käsin. Tämän kanssa aion vielä työstää toimintamalliani, vaikka en usein enää edes jaksa raahautua ruokakauppaa kummallisempiin myymälöihin. :D<br />
<br />
Olen viimeisen vuoden aikana joutunut perustelemaan täällä blogissani joka ikisen ostoksen jonka olen tehnyt. Silti sitä perutelua ei niellä vaan saisin perustella lopun ikääni ellen jossain vaiheessa viheltäisi peliä poikki. Tämä on hetkittäin aika raskasta täältä bloggaajan näkökulmasta. Sinnikkäästi silti yritän aina elää ja ostaa juttuja omien halujeni ja tarpeitteni mukaan enkä antaa sen vaikuttaa ostopäätöksiini, että olen selvitysvelvollinen ostamistani jutuista. 🙂 <br />
<br />
Minä tykkään uusista jutuista ja niiden kautta myös shoppailusta. Niin kauan kuin oma talouteni antaa siihen mahdollisuuden, en näe siinä mitään väärää. Enkä näe väärää myöskään muunlaisessa ostokäyttäytymisessä. Pyritään siis olemaan sellaisia kuin olemme. Otetaan kritiikistä viisauksia jos sille on tarvetta ja muutoin yritetään nauttia omista asioistamme ja elämistämme täysiä. ♥<br />
<br />
Kiitos pitkästä kommentistasi ja tunnelmallista joulunodotusta sinulle myös! ♥
Jokainen ostakoon kotiinsa mitä lystää ja milloin lystää.Se ei kuulu kellekkään pätkään vertaa!Se että tekeekö ylipäänsä mikään materia onnelliseksi onkin jo toinen juttu..Ja huhhuh,että joku jättäisi kivan asunnon ottamatta sen takia,että väliovet ei ole mieluiset!Anteeksi vaan,en ole juuri typerämpää kuullut!
nanna: Materia ei onnelliseksi tee kuin hetkellisesti. Onhan uudet vaatteet, meikit ja sisustusjutut kivoja ja ne piristää mieltä siinä missä uusi hiusväri tai hiusmallikin. Mutta onnetonta ihmista ei ostaminen onnelliseksi tee, eikä sillä voi korjata sielun haavoja. <br />
<br />
Jollekin asunnonostolle voi pienetkin jutut olla nounou, mutta väliovet on onneksi helppo vaihtaa. Minä olen aikoinaan itse yksinäni vaihtanut meidän väliovet, eli ei se tarvitse edes kahta ihmistä se fyysinen vaihto. ja kustannuskin on välioville pieni. Mutta jos vaihtoehtoina 100% täydellinen koti ja 90% täydellinen koti eikä hintaeroa juurikaan ole, niin silloin ymmärrän kyllä että väliovetkin vaikuttavat ostopäätökseen. 🙂
Uusissa taloissa varmaan käytetään jotain standardimittaisia ovia, mutta vanhemmissa taloissa väliovien vaihto ei ole mikään pikkuhomma. Mitoiltaan täsmälleen sopivaa ovea ei välttämättä ole (tai siis, todennäköisesti ei ole), joten uusiksi menee myös ovikarmit ja jos heitto ei ole vain milleistä, niin koko oviaukko ja mahdollisesti joutuu myös hajottamaan vähän seinääkin (tai jos aukko on liian iso, niin kaventamaan). Tämä puolestaan johtaa siihen, että oven ympäryksen ja jopa seinät voi sävyerojen takia joutua maalaamaan uudestaan.<br />
<br />
Olen kerran meinannut lähteä tuollaiseen "vaihdetaan helposti uusi väliovi" -projektiin, mutta kun homman vaikeus ja kalleus selvisi, niin jäipä toteuttamatta.
Minea: Poikkeuksia toki aina mahtuu joukkoon ja jokainen asuntonsa on aina omanlainen. Jokainen arvottaa asiat omalla tavallaan ja tekee päätökset omista lähtökohdistaan. Itselleni ei olisi ongelma edes 1800-luvun jugendtalon osalta vaihtaa väliovia ja sen seurauksena tehdä pintoja uusiksi laajemminkin. Tämän otan huomioon tietysti jo ennen ostopäätöksen tekoa ja lasken remppakustannukset jo ennen tarjouksen tekemistä. Mikäli hinta on kaikenkaikkiaan kohdillaan sekä kodin että remontin osalta niin miksipäs ei. 🙂 Itse en usko että pelkät väliovet ja niiden vaihdosta mahdollisesti aiheutuneet lisärempat olisivat ainut syy hylätä jokin koti, mutta nämä on aina tapauskohtaisia asioita ja riippuvat myös siitä millainen on aikataulu muuton ja rempan kanssa. 🙂
Mulla ois ihan eri kysyttävää kuin tuo aihe 😀 eli ootko käyttänyt valkoiseen nukkamattoon jotain puhdistusainetta? Muistelisin että koirasi joskus oksensi matolle ja sinulle oli jotakin ainetta millä sait puhtaaksi? Itsellä tuo operetti matto ja ostin nyt toisen kun ajattelin pistää ne vierekkäin, mutta onkin ihan eriväriset, toinen paljon kellertävänpi, vähänkö ketuttaa 😀
Mari: Vallilan Operetti-nukkamattoihin käytin Vanshin mattosprayta. Se on aikas tehokasta tököttiä, mutta sen kanssa kannattaa olla varovainen ettei se muuta maton sävyä liilaan vivahtavaksi. En osaa sanoa saako sillä kokonaista mattoa uudenveroiseksi. Sinuna veisin vanhemman maton pesulaan tai sitten laittaisin ne matot eri huoneisiin odottamaan että uusi matto saa "hieman käytönjälkiä" itseensä. :)<br />
<br />
Vaikea tilanne ja täältä kaikki sympatia sinulle mattojen väriongelmaan. Itse olen niin uupunut ainaiseen matto-ongelmasta toiseen menemiseen koirataloutena etten enää aio lattialla pitää kuin muovimattoja. 😀
Moikka Miia,<br />
<br />
oikein osuva kirjoitus. Olen samaa mieltä, jostain syystä "design" -sanalla on nykyään melkeinpä jopa negatiivinen kaiku. Hyvin usein designia esiintyy sisustusblogeissa, jonne se kyllä mielestäni kuuluukin. Usein suosituimmissa blogeissa vilahtaa myös samat tuotteet, ns. blogituotteita 🙂 Niihin olen kuullut lueteltavan ja itsekin huomaavan mm. Ikean musta-valkoinen raitamatto, Hayn tarjotinpöydät, String-hyllyt ja nyt selkeästi viimeisimpänä mm. marokkolaistyyppiset pouff-rahit ja tämä Work-lamppu, josta sinäkin teit onnistuneen DIY-version.<br />
<br />
Sisustuksessa, kuten kaikkialla muuallakin on trendejä. Ihmisten, joka ikisen, vaikka kuka muuta väittäisi, elämään vaikuttaa lukuisat trendit koko ajan, niitä on joka paikassa! Ne vaikuttavat kuluttajakäyttäytymiseen niin tuotteiden kuin palveluidenkin osalta. Usein samanhenkiset ihmiset löytävät toisensa ja omaavat samankaltaiset kiinnostuksen kohteet. Tämä koskee lienee myös sisustusbloggareita, joilla usein esiintyy samoja/samankaltaisia tuotteita blogeissaan ja kodeissaan. Minun mielestä sisustusbloggarin tulisi myös jollain tasolla ollakin perillä trendeistä, vaikkei niitä omaan kotiinsa kylväisikään. Mielestäni on kuitenkin ihan luonnollisista, että samoista aihepiireistä kiinnostuneet kiinnostuvat myös samoista tuotteista. <br />
<br />
Minä itse en omista juurikaan designia Puppyn lisäksi, ellei siihen kategoriaan lasketa mainitsemaasi kotimaista lasituotantoa. On toki monia tuotteita joita haluaisin ja jotain toiveita saan ehkä toteuttettua ensi kesän koti-uudistuksen yhteydessä. Kuitenkin moni haluamani tavara jää kauppaan siksi, että me perheenä kulutamme rahamme mieluiten matkusteluun. Me teemme 1-2 reissua vuodessa ja ne syövät useita tuhansia euroa. Kyllä niillä rahoilla jo ostelisi vaikka Barcelona-tuolia sun muuta, mutta mieheni voisi olla eri mieltä! Hän todennäköisesti kuolisi nauruun, jos ehdottaisin hänelle, että perutaanko vuoden reissut, laitetaan se raha mieluummin yhteen tuoliin:) Pointtini on siinä, että se mihin kukakin rahansa käyttää on täysin sen henkilön asia. Toki jollain tasolla julkiseksi rahankäytön tekee kirjoittamalla siitä blogia. Antautuuko näin myös julkiselle arvostelulle? Ilmeisesti. Minun blogini on vielä sen verran tuore, etten ole kohdannut sellaista arvostelua, jota sinä olet vuosien saatossa saanut ja minä täällä toisella puolella kauhistellut.<br />
<br />
Itse en ostaisi jotain tiettyä designtuotetta siksi, että siitä kuuluisi tämän hetkisen trendin takia tykätä tai omistaa. Eihän kaikki tavarat edes sopisi kotini tai minun tyyliini. Itse koen sisustavani omalla tyylilläni ja muutoksia siihen tulee useimmiten ulkopuolisen vaikutuksen vuoksi saamastani inspiraatiosta; television sisustusohjelmista, sisustuslehdistä ja ennen kaikkea sisustusblogeista. Pitkään haaveilemani remontti toteutuu ensi kesänä ja olen vuosien aikana keräillyt haavelistaa uusista huonekaluista, valaisimista, tekstiileistä jne. Osa listan asioista on muokkautunut juuri edellä mainituista insipiraationlähteistä, osa omista mielihaluistani. Eiköhän meistä jokainen sisusta juuri sillä maulla mikä meillä on. Tuskin kukaan voisi asua kodissa, joka on sisustettu pelkkien trendien mukaan, eikä sen mukaan mistä itse pitää ja missä ympäristössä itse viihtyy. Suomalaisen perisynti on kateus ja se tekee kyllä ihmisestä ihan kamalan olennon joskus. <br />
<br />
Mitä tuohon blogin kirjoittamiseen tulee, olen kanssasi samaa mieltä. Kyllähän se blogin kirjoitus lähtee omasta halusta kirjoittaa, koska kokee sen tärkeäksi lähteeksi purkaa itseään, tuntojaan ja ajatuksiaan, vaikka ne blogeissa jääkin usein pintapuolisiksi siitä todellisesta elämästä. Minulle blogin kirjoitus on tärkeä väylä jäsentää ajatuksia ja keventää päivää iloisilla ja hyvää mieltä tuottavilla asioilla. En pura sinne pahaa tuultani tai henkilökohtaisia ongelmia. Lukijat ovat tärkeitä, sillä sitä kautta se blogin tärkeä osa, eli vuorovaikutus syntyy. Kukaan ei kuitenkaan voi kirjoittaa vain muita varten. Kirjoittamisen täytyy ensisijaisesti antaa kirjoittajalle itselleen jotain.<br />
<br />
Ihanaa viikonjatkoa!
Blondi: Tuohon design-sanan negatiiviseen jälkikaikuun halusinkin omalla postauksellani puuttua ja toivon että postaukseni herätti ajatuksia mahdollisimman monessa ihmisessä. Design on nykyisin niin laaja käsite, ettei sitä voida rinnastaa edes korkeaan hintaan. Siksi olen hämmästynyt kun niin moni yhdistää ylenpalttisen kuluttamisen ja rahalla pröystäilyn designiin. <br />
<br />
Samanlaisista asioista kiinnostuneet löytävät toisensa blogimaailman kautta nykyisin aika helposti. Sisustuspuolellakin on hyvin monipuolinen kirjo erilaisia blogeja, joissa sisustustyylit vaihtelevat laidasta laitaan. Itse luen sisustuspanotteisia blogeja melko monipuolisesti myös oman sisustustyylini mukaisten sisustusblogien ulkopuolelta. Voi olla että sen vuoksi en osaa ajatella että valkopainotteinen sisustus olisi liian yleinen. Minusta Suomi on pullolaan monipuolisesti erilaisten tyylilajien blogeja kodinsisustajille. Löytyy mökkiä, huvilaa, valkoista, värikästä, ylellistä, itämaista, mummolaa, nuorekasta, villiä, hauskaa ja näiden kaikkien erilaisia sekoitussuhteita. :)<br />
<br />
Minulle te lukijat olette ehdottomasti yksi bloggaamisen tärkeimpiä puolia ja monesti tuskailenkin mielessäni kun en ehdi enää samalla tavalla vastaamaan teidän jättämiin kommentteihin kuin aikaisemmin kotona ollessani ja etätöitä tehdessäni. Blogia kirjoittelen omasta ilostani ja blogi on kasvanut osaksi minua ja arkeani. Tykkään kirjoittaa ja kuvata, sisustus on minulle rakas harrastus siinä missä bloggaaminenkin. Olen aina silloin tällöin ajatellut, että voisin aloittaa toisenkin blogin, joka käsittelisi vakavampia aiheita tai sitten voisin kirjoittaa jonkinlaista fiktiivistä tarinaakin, hihiii. 🙂 Kirjoittaminen rentouttaa ja haluaisin kehittyä vielä jonain päivänä myös kirjoittajana, kuten olen kuvaajanakin kehittynyt. Saa nähdä repäisenkö vielä joskus ja aloitan ikioman turinablogin tämän kevyemmän sisustusblogin rinnalle. :)<br />
<br />
Kiitokset vielä kommentistasi ja ajatuksiesi jakamisesta! ♥ Kauniita unia! ♥
Olen monessa kohtaa samaa mieltä kanssasi ja ostokäyttäytymiseni on pitkälti samantyylinen. Kun ostan vähän kalliimpaa ja tarkkaan harkittua designia, tiedän että se on elinikäinen kumppani. Pitkässä juoksussa säästän rahaa ja ennen kaikkea ympäristöä, kun kallista hankintaa ei tule hetken mielijohteesta laitettua kiertoon. Vuosiin ei ole tarvinut ostaa esimerkiksi uusia verhoja, Marimekon luottokankaat toimivat kaudesta toiseen :)<br />
<br />
Luulen, että ihmisten sieraimet saa väpättämään designin määrä ja kiertonopeus kodissasi. Harvalla keskituloisella se nimittäin on yhtä nopea. Ei sillä että siinä mitään pahaa olisi, ethän sinä toisten rahoja tuhlaa! Niin ja muuten, meidän seuraava sohvamme taitaa olla sama kuin teillä, sen verran hyvin se näyttää kestäneen käytössä :)<br />
<br />
Ihan jokaisen, pihistelijän ja tuhlarin, on syytä aika ajoin miettiä omaa ostokäyttäytymistään. Maapallo on kuitenkin hukkumassa roinaan ja kertakäyttökamaan, jonka ainoa ratkaisu on yksinkertaisesti vähentää kulutusta.
meri: varmasti minun temponi on se joka aiheuttaa henkäyksiä monelle, mutta en ole suinkaan ainut bloggaaja joka on saanut useasti noottia design-ostoksistaan. Tiedän bloggaajan joka säästi useamman vuoden yhteen designtuotteeseen ja kun sen lopulta osti, niin sai kyllä sellaista kyytiä lukijoilta että itseäkin jo harmitti hänen puolestaan. <br />
<br />
En kadu sitä että päädyin sisustamaan kotini romanttisemmalla kromi-greige-tyylillä, koska sellaisesta aikuismaisesta luksuskodista olin haaveillut useita vuosia. Luulin että haluan sellaisessa kodissa asua siinä vaiheessa kun olen kolmekymppinen perheenäiti. 😀 No, väärin meni ja rahatkin tavallaan siinä ohessa hukkaan. Mutta tiedämpähän nyt ainakin sen että oma tyylini missä parhaiten viihdyn on aika simppeli ja valkoinen, monen mielestä ehkä jopa tylsäkin. 🙂 Sisustusvirheet maksavat aika sievoisen summan, mutta en usko että kukaan tekee virhevalintoja tahallaan. En minäkään tehnyt. Nyt olen kuitenkin palannut takaisin sisustusjuurilleni ja tiedän että tyylimuutoksia ei tarvitse enää tehdä. Jotain kausisälää kyllä tulee vaihtumaan, mutta ne on pikkujuttuja ne. Ei tarvitse enää maalata seiniä eikä muutakaan kummempaa sisustuksen saralla. 🙂
Itse pohdin tasan joka kerran tätä ostamista, cooleja desing juttuja ja muuta tuota kun yritän itse keksiä jotain postattavaa blogiini. Itse käyn osa-aika työssä muutenkin jo pieni palkkaisella alalla joten itselläni jää tätä törsäilyrahaa ehkä kerran kahdessa kuussa parisen kymppiä. Sydän itkee verta kun ei voi mennä marimekon ysmyyn ostamaan uusia verhoja kun ei nyt ollut rahaa laittaa satasta kankaaseen. Sisustuskutsuilla olisin voinut ostaa lähes kaikki ihanuudet mutta kun lyhty maksaa 75 euroa, saan finmarin tehtaanmyymälästä sillä hinnalla varmaan jo kuusi lyhtyä. <br />
Olen ollut todella lähellä lopettaa blogin pidon moneen otteeseen. Juurikin tämän "ostamattomuuden" takia. On kiva lukea ja katsella kun muut ostavat hienon uuden artekin pöydän, kivan valaisimen ja niin edelleen. Mutta silti. Itse en viitsi ja jaksa ja halua kuvailla samoja juttuja sataan kertaan. <br />
Mietin juuri mieheni kanssa, että jos voittaisin lotossa enemmän kun tarpeeksi, ostaisin surutta ja kuluttaisin surutta kaikkiin jo niin pitkään haaveilemiini desing juttuihin. Rakentaisin ihanan kodin, matkustaisin sinne nykiin ja barcelonaan. Sillä aikaa kun lottovoitto antaa odottaa itseään, joudun tyytymään ikean kaappiin, clas ohlssonin lamppuun ja iittalan kuppiin. <br />
Hyvää pohdiskelua Miia!
Päivi: Minä ymmärrän täysin sinun fiiliksiäsi ja sen paineen mikä blogimaailmassa tulee eteen kun muut menee ja ostaa ja sisustaa ja laittaa ja itse on "jymähtänyt" aikomusvaiheeseen. Itse en lue ainuttakaan blogia sen vuoksi että siellä osteltaisi tai sisustettaisi aina uutta tai kausiteemaan tms. Minusta on ihanaa kurkistella oikeiden ihmisten koteihin ihan vaan sellaisinaan ja kaunis kokonaisuus on aina kaunis vaikkei siellä mikään muuttuisi tai vaihtuisi. ♥ ♥ ♥ ♥ Ostamattomuuden vuoksi ei missään nimessä kannata blogia lopettaa, vaikka tuntuisikin välillä ihan höhlältä. ♥<br />
<br />
Itse tykkään tosi paljon lukea juttuja siivoamisesta, organisoinnista, tuunauksista, sisustusajatuksista ja -tavoitteista / -haaveista, sekä luonnonantimien hyödyntämisistä sisustuksessa. Näissä ei tarvitse ostella välttämättä yhtään mitään ja silti ne ovat sisustusblogin parasta antia. :)<br />
<br />
Ja hei, Clasun lamppuja minullakin, eikä yhtään haittaa. 😀 Ne on just täydellisiä vaikka eivät mitään designia olekaan. ♥ ♥ Ja minulla on itse tehtyjä neulottuja tyynynpäällisiäkin ja ne on minulle oikeasti ihan lempparit, kivemmat kuin Artekin Siena vaikka itse itseäni tässä nyt tavallaan kehuskelenkin. :D<br />
<br />
halaukset! ♥
En ole aikaisemmin kommentoinut blogiasi vaikka olen sitä seurannut reilun vuoden ajan. Kotisi on kaunis ja vastaa aikalailla omaa sisustusmakuani. Omakin kotini on mustavalkoinen, ja tavaramäärä on karsittu mahdollisimman vähiin, sekä siivouksen helpottamiseksi että esteettisistä syistä. Olemme keskituloinen perhe, nuorin lapsista asuu vielä kotona ja olemme hiljattain muuttaneet ok-talosta pienempään rivariin. Finnish designia meiltä löytyy lähinnä Iittalan astioista ja Marimekon tekstiileistä, muuten kalustus on enimmälti Ikeaa sekä muutama perintöhuonekalu valkoisiksi tuunattuina. Ainoa designhuonekalu taitaa olla Ratian kirstu-sohvapöytä 🙂 Olen pohtinut paljon ihmisten kulutustottumuksia, ja mielestäni jatkuva tarve ostaa jotain uutta täyttää jonkin tyhjiön elämässä. On aivan sama onko se uusi hankinta kallista designia tai halpistavaraa, onko se huonekalu tai Tiimarin kynttilälyhty. Pointtini on se että miksi ostaa?Eikö koti voi olla tavallaan valmis, ainakin pidemmän yhtämittaisen ajan, ilman viikottaista uuden tavaran hankkimista? Jokainen voi pysähtyä miettimään miksi pitää ostaa, onko kyse todellisesta tarpeesta esineelle, vaiko halusta hankkia se. En nyt puhu päivittäistavaroista kuten ruuasta, hygieniatuotteista ja satunnaisista välttämättömistä vaateostoksista, joita jokaisen täytyy ostaa. Elämässä on niin paljon ihania ja ihmeellisiä asioita, perhe, ihmissuhteet, arjen pienet ja suuret ilot. Ja ei, minä en joogaa enkä paasaa zeniläisen hiljentymisen puolesta enkä yritä tässä muutenkaan esittää parempaa ihmistä. Joskus ehkä tekisi silti hyvää viettää älä osta mitään- kuukausi, lukuunottamatta niitä vällttämättömiä päivittäistavaroita. Less is not more- less is less and that's enough.
mummeli: Kiitokset kommentistasi ja siitä että jätit puumerkkiä itsestäsi! ♥<br />
<br />
Vielä vuosi sitten halusin muuttaa isompaan kotiin, halusin työhuoneen / vierashuoneen, ison aulatilan, kaksi veskiä ja vaikka mitä. Nyt olen sitä mieltä että oikein mielelläni voisin supistaa nykyisistä 80m2:stä puolet pois. 😀 Aivan turhaa imurointia ja moppailua tuottaa tämä nykyinenkin neliömäärä eikä haittaisi yhtään vaikka asuttaisi kaksiossa, koska eipä makuuhuoneessa tule edes vietettyäkään kuin yöt. :D<br />
<br />
Tavaraa ei meilläkään ole enää paljoa yli tarpeen ja olen päättänyt ottaa osaa karsimishaasteeseen, jonka tavoitteena on vähentää vielä vähän tästä nykyisestä tavaramäärästä. Ja siivoaminen, ah, se on mukavaa kun se on melko nopeaa ja helppoa. :)<br />
<br />
Älä osta mitään-kuukausia on kiva välillä viettääkin, saa hyvin koeteltua omaa ostokäyttäytymistään ja vaikka minulla käykin aina niin että ostolakkoni onnistuu osumaan sellaiselle kohdalle että kaupat täyttyvät ihanista sesonkiuutuuksista, niin siltikin se on aika mukavaa itsehillinnänharjoitusta, jonka loputtua on niin ylpeä fiilis omasta asenteesta ja sinnittelystä. 🙂 Tämän voisinkin oikeastaan ajoittaa jo nyt valmiiksi ensi helmikuulle ja katsoa jos vaikka laajentaisin ostolakkoni koskemaan myös maaliskuuta. Saa nähdä… 🙂
Hyvä kirjoitus ja aihe! Itse näkisin että "erilaisuudella"tarkoitetaan persoonallista sisustamista. Itse tykkään lukea blogeja joissa on persoonallinen sisustus eivätkä ne samat tuotteet pyöri kuin suurimmissa osissa blogeja. Näitä tuotteita ovat mm. Hay pöydät, kynttilänjalat, naulakot yms….toki näitä tuotteita voi olla sisustuksessa mukana mutta sisustus ei koostu vain näistä ns. blogituotteista. Minulle tulee vaan automaattisesti se tunne, että tämä on jo niin monta kertaa nähty ,eikä se enää anna mitään uutta. <br />
<br />
Sitten tuli mieleen myös se tuumattu hayn tuoli jonka maalarit valkoiseksi. Desing hyonekaluthan pitävät hyvin arvonsa mutta jos niitä lähtee tuunaamaan arvo tippuu ja roimasti. Tuote ei ole enää läheskään yhtä arvokas ( ainakaan myynnillisesti, tunnearvo on erikseen) kuin ennen maalausta. <br />
<br />
Itseltäni löytyy desingtuotteita ja minulle on kans sama mitä ihmiset ostavat. Tykkään vaan itse lukea sellaista mikä antaa myös jotakin eikä toista samaa kaavaa. Persoonalliisen sisustuksen luominen on taito johon ei monikaan pysty. 🙂
Emma: Blogeissa on luettelemasi listan lisäksi monia muitakin usein esiintyviä juttuja, mutta minusta siinä ei ole lainkaan mitään pahaa, huonoa tai kyllästyttävääkään. Saatan tosiaan olla poikkeus, mutta tykkään tosi paljon selailla kuvia blogeista, joissa on jotakin minullakin olevaa mööpeliä tai tavaraa. On pelkästään mielenkiintoista nähdä millaisessa kodissa tai kokonaisuudessa on samanlainen Hayn Tray kuin itsellänikin on. Mie tykkään. :)<br />
<br />
Itse en ajattele designtuotteiden osalta arvoa tai hintaa kovinkaan paljon. Ne ovat minulle käyttötavaroita ja vaikka tuunamani Hay-tuolin arvo ei olekaan jälleenmyynnissä enää niin hyvä kuin maalaamattomana, niin en silti koe sitä negatiivisesti enkä pidä sitä menetyksenä. 🙂 Olen vain iloinen siitä että sain sen mitä halusin ostamatta uutta. <br />
<br />
Persoonalliseen sisustukseen pystyy minusta yllättävän moni. Tästä olen sinun kanssasi täysin erimieltä. Persoonallisuus ei ole taitoa, osaamista eikä sisustussilmää, vaan uskallusta, rohkeutta ja heittäytymistä. Luovuus ehtyy liiasta miettimisestä ja suunnittelusta ja toisaalta sisustusmaailma on niin täynnä arvostelua nykyisin että luovuus tyrehtyy helposti uskalluksen puutteeseen. JOkaisessa meissä on kuitenkin se pieni kipinä olemassa, jonka avulla kotiin saa lisättyä kaiken massatavaran lisäksi sitä persoonallisuuttakin. 🙂 Näin uskon siis itse ja omasta lähipiiristäni tiedän että näin on. 🙂
Ensinnäkin kiitoksi kauniista blogistasi, kivoista vinkeistä & laadukkaista kuvista niitä on ilo katsella. ♥ Tykkään paljon. Itselläni ei ole varaa kalliiseen designiin. (tai olisi jos säästäisi :DD) Mutta eipä sillä väliä. Olen seurannut blogiasi & seuraan jatkossa!! On asioita mistä en pidä ja on paljon asioista mistä pidän. ♥ Ei sinun tarvitsekkaan minua miellyttää..En ymmärrä kaikkea ja jotkut jutut ymmärrän hyvinkin. Kaikilla eri sisustussilmä.<br />
Näin ulkopuolisesti katsottuni niin totta, blogin emännästä päällimmäisenä tulee väkisinki mieleen pröystäilevä designia rakastava nainen. Jos ei varaa niin en voi ottaa kaikkia asioita vinkiksi. Tulee mieleen, tykkäät ostaa kallista, että kaikilla ei välttämättä olisi sitä samaa.. aika monella fanilla olisi samanlainen koti kuin sulla jos käyttäisit vain ja ainoastaan ikea kamaa. Tosi sekin , että monet matkii ja haluaa samaa nättiä mitä sinulla. ELI tälläinen mielikuva tulee ensinmäisenä kun vilkaisee blogia, mutta jos ei tunne ei sais tuomita heti ja tiedän itse, että eihän se ihan näin olekkaan kun seuraa pidemmän aikaa. Mutta se on se eka mielikuva kun vilkaisee blogia.. Muistan itse. Mutta ei se niin ole. Monella tapana tuomita eka, ei tutustu ja blogista voi saada väärän kuvan, minkäs sille voi. Ei me Miian ajatuksia lueta, jollei hän niistä kirjoita. Mutta näitä ihmisiä on aina.. ei niistä pääse. Ei vaan piä välittää vaikka ärsyttää . 🙂 Tyhmiä ne on jotka ei tutustua sen kummemmin. Jotkut kahdehtii jotkut ei.. Näitä tyyppejä riittää. Faktana: heitä oikeesti ärsyttää vielä enemmän. Joku kirjoittaa tuolla, että eikö mene hirveä energia kun ostat tavaraa, kuvaat ja laitat taas myyntiin .. Mutta entäs ne ihmiset jotka aina jaksaa vaan kirjoittaa ja mäkättää, klikata miian blogiin (vaikka ei edes kiinnosta, mutta kumminki kiinnostaa vähän) ..kirjottelee herjauksia ja saako paremman mielen? en tiedä. Mutta tuokinhan se energiaa vie.. Tähän vois vaikka mitä kirjoittaa, mutta harmi ei kurjista ihmisistä pääse. Ja ne ihmiset jotka kirjoittaa: Mitä etkö kestä kritiikkiä? PLAAAAAH.. ne ei vaan tajua.. en jaksa edes siihen kirjoittaa 😀 Onneksi on meitä fiksumpiakin.
Kahdenäiti90: Kiitokset kivasta kommentistasi! ♥<br />
<br />
Olen sinun kanssasi täysin samoilla linjoilla. Minusta blogien tarkoitus ei ole tarjota yleispätevää enemmistölle sopivaa sisustussisältöä vaan nimenomaan bloggaajan ja hänen perheen omia juttuja. Kaikesta ei koskaan kaikki voi pitää, eikä pidäkään. Blogeissa parasta on juuri se, että asiat tehdään bloggaajan tavalla, ei omalla tavallani. Lukijana tykkään tosi monipuolisesti kaikenlaisista blogeista ja sisustustyyleistä ja minusta on mielenkiintoista katsella miten muut elävät ja laittavat kotiaan. Joskus tekisin itse asiat hieman toisin, mutta en koe sitä niin että se olisi yhtään sen enempää oikein tai hiennompi kuin tämä lukemani blogin kirjoittajan versio on. :)<br />
<br />
Olen aika harvakseltaan kirjoitellut viime aikoina mitään syvällisempää, koska siitä yleensä seuraa aina suuri kiistatilanne. Nyt päätin että tämä on aiheena minulle niin tärkeä ja iso juttu, että tartun härkää sarvista ja nostan design-kissan pöydälle. 🙂 minua ja ajatuksiani ei kaikki ymmärrä, mutta se on okei. Ei tarvitsekaan ymmärtää. Halusin kuitenkin tuoda esille omaa näkemystäni ja kokemustani asiasta ja olen tosi iloinen että keskustelu teidän lukijoiden kanssa lähti hyvin käyntiin. 🙂 <br />
<br />
Ihana olet! ♥ Iso lämmin halaus sinulle! ♥ ♥
Minun mielestäni ei ole mitään pahaa vaikka kuluttaakin ja laittaa kotiaan. Laittoi sitä sitten ikean tavaroilla tai Vepsäläisen/Artekin/etc design huonekaluilla, PÄÄASIA on se että ihminen kuluttaa omien varojensa mukaan eikä elä jossakin velkakierteessä, koska ostaa enemmän kuin tienaa. Se on kuitenkin jokaisen oma asia mihin haluaa ne ylimääräiset rahansa laittaa.. toinen säästää matkusteluun tai pahanpäivän varalle, yksi törsää vaatteisiin/kosmetiikaan ja kolman laittaa kotiaan. Ei pitäisi pahemmin toisen takamusta kutista mitä joku toinen tekee rahoillaan.<br />
<br />
Mutta pakko kyllä sanoa että nykypäivänä designin ja jonkun ikeakaman ero on aika pieni. Siis laadullisesti designikin voi olla skeidaa (ei todellakaan aina, mut joskus). Myös ikeasta saa taivutetusta vanerista tehtyjä tuoleja ja silti ihmiset maksaa mielummin Alvar Aallosta (tai ainakin pitävät sitä parempana)… Design taitaa olla enemmän se mielukuva ja brändi kuin varsinaisesti se parempi laatu tai kekseliäisyys. Sillä luodaan mielikuvia ja kai design tuotteen omistaminen tuo omistajalleen sellaisen kivan tunteen että nyt tuli ostettua jotakin vähän parempaa ja arvostettua? Kuinka moni designtuotteet ostaja ottaa oikeasti selvää tuotteen alkuperästä ja valmistustavasta ja että miksi se on/olisi parempi kuin joku halvempi vastaava?
Artekin kalusteet valmistetaan Suomessa ja niissä on laatu kohdillaan, vaikka muutkin osaavat jo vaneria taivuttaa. (Eri asia sitten, kuinka se Artek ja Aalto kenenkin esteettistä silmää miellyttää.)<br />
Designista sen verran, että kaikki tuotteet on joku suunnitellut, eli disainannut. Näin suunnittelijana pikkuisen tökkii tuo ko sanan käyttö merkityksessä, jossa sillä tarkoitetaan vain ns huippumuotoilua, joka pitkälti on hyvin subjektiivinen käsite.<br />
<br />
Mutta kiitokset bloggaajalle ja kaikille kommentoijille mielenkiintoisesta keskustelusta, ei ole tarkoitus riitaa haastaa, kunhan äidyin minäkin kommentoimaan, vaikka yleensä vain taustalla seurailen ja lueskelen 🙂
"Kuinka moni designtuotteet ostaja ottaa oikeasti selvää tuotteen alkuperästä ja valmistustavasta ja että miksi se on/olisi parempi kuin joku halvempi vastaava? "<br />
<br />
En tiedä kuinka moni ottaa selville, mutta itseni lisäksi varmaan joku muukin. Yllättävän usein törmää kysymykseen esim. Artekin 60- tai E60-jakkaran kohdalla, että "miksi se olisi sen kummempi kuin vastaava Ikeasta tai muualta?" Halusin tuon selvittää ja on se siten kummempi, että valmistetaan Suomessa ja suomalaisesta puusta (koivusta) ja nuo molemmat ovat minulle isoja arvoja valintaa tehdessä. Laatuunkin olen ollut tyytyväinen. Lisäbonuksena arvostamani suunnittelija.<br />
<br />
Kaiken suhteen eivät rahat riitä minullakaan valitsemaan Suomessa valmistettua, mutta joissakin asioissa niin voin tehdä ja saan kauniin esineen lisäksi toteutettua itselleni tärkeitä arvoja, joten mikäs sen mukavampaa.<br />
<br />
Toki olen myös tietoinen, että esim. juuri kaikkia Artekin tuotteita ei valmisteta Suomessa, mutta halutessaan siis tietoa aiheesta on löydettävissä, varmasti monen muunkin yrityksen tuotteista.<br />
<br />
Tämä kaikella ystävällisyydellä näin sivukommenttina ja en ole mikään Artekin jälleenmyyjä tai "sala-agentti", kunhan heräsi ajatus edeltävästä kommentista. 🙂
Satu: naulan kantaan osuit. 🙂 Niin kauan kuin ostaminen ei aiheuta negatiivisia jälkiseurauksia, on täysin ok ostella tai muutoin käyttää rahojaan. Siihen ei sovi kenekään puuttua. :)<br />
<br />
Laatueroja on myös designin välillä. Kaikki design ei tosiaankaan ole ikiaikojen käyttöä kestäväksi tehtyjä. Itse aina selvitän tuotteen tiedot ensin ja maksan siitä mikä on oikea laatutaso. Minulla itseasiassa on Artekin jakkara ja onhan se aivan eritasolla kuin kirpparilta ostamani parin euron jakkarat. Ei niistä voi puhua edes samassa lauseessa, vaikka päällisin puolin ei niissä suurta eroa silmällä huomaakaan. 🙂 Mutta sen verran on sanottava, että kahtasataa en kyseisestä Artekin jakkarasta maksaisi. Henkinen maksimi sille on minun lompakossani 150e ja sekin on jo paljon. Mutta tässä onkin se, että jokainen arvottaa tavarat ja designin oman mittarinsa mukaan. Minä maksoin Artekin jakkarasta designlisää tietoisesti ja koska jakkarani oli "vain" 145e niin se oli kipurajani sisäpuolella tämän kyseisen tuotteen osalta enkä missään nimessä kadu ostostani. 🙂 Hyvä ostos hyvään hintaan, tiesin mistä maksan ja omalle lompsalleni se oli ihan ok tällä kertaa. 🙂
Sivusta seuraaja: design on tosiaan juuri tuota disainaamista, eli jokainen tuote on jonkun kynästä lähtöisin. Designiksi "vanhan tavan" mukaan luetaan sellaiset tuotteet, joiden suunnittelija on nimekäs (vrt. Eames tai Aarnio). En ole designin historiasta tarpeeksi lukenut, mutta ymmärtääkseni entisaikaan verrattuna on nykyisin yleistyvä tapa designarvottaa tietyn valmistajankin tuotteet riippumatta suunnittelijasta. Näin ainakin itse olen saanut käsitykseni ja Alessi on minusta hyvä malliesimerkki tähän. Alessin tuotteet ovat ainakin useimmille designia, mutta suunnittelijoina käytetään paljon ihan uusia nimiä, joista ei vielä ole mitään aikaisemmin kuulunut. 🙂 Tällä Alessi-tyylillä myös Hayn tuotteet ovat designia, toki heillä on monta suunnittelijaa kansainvälisesti erittäin arvostettuja ja nimekkäitä. <br />
<br />
Sitten jos mietimme asian taas päälaelleen, ei muodin puolella (eikä Ikeassakaan) ole designia nimekkään suunnittelijan suunnittelemat tuotteet myyntiketjusta (H&M tai Ikea) johtuen. Eli pelkkä nimekäs ja arvostettu suunnittelijakaan ei aina jokaisessa tapauksessa tee tuotteesta automaattisesti designin piiriin kuuluvaa. Tämä on vaikea aihe ja tätä voisin pähkäillä jopa omassa postauksessaan. :)<br />
<br />
Kiitokset sinulle erittäin hyvästä kommentistasi. Mielelläni kuulen sinulta jatkokommentin tähän minun epämääräiseen pähkäilyyni. 🙂 Pieni design-tietous ei tekisi minulle yhtään pahaa. 🙂
pauliina: Minulla nyt itsellänikin Artekin jakkara ja fyysisen kokemuksen perusteella voin sanoa että Ikean tai muunkaan vastaavan ketjun jakkarat ei vedä vertoja Artekille. 🙂 huonommasta puulaadusta ja valmistustavasta johtuen ainakin minun kirppari-jakkarat sekä Ikean koivujakkarat joustavat istuessa. Ruuvien paikkoja ei ole mietitty kunnolla ja ruuvia kiristäessä millinkin liikaa räsähtää puu säpäleiksi. Näistä mitään ei ilmene Artekin jakkarassa. Se on vankka ja huojumaton, todella tukeva myös satakiloisen takapuolen alla (satakiloinen ei uskalla istua minun diy-tuoleihin :D) ja ruuvien paikat ja suunnat on mietitty niin että ne kantaa painoa. 🙂
Tosi hyvä kirjoitus! <br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="http://valkoisiatarinoita.blogspot.com" target="_blank">http://valkoisiatarinoita.blogspot.com</a>
Olen niiin samaa mieltä! 🙂 ♥ Kiitos tästä postauksesta! Hyvä että nostit erilaisen näkökulman esiin. En ymmärrä ollenkaan sellaista ajatusmaailmaa, että jos ostan designia, tai sisustelen muuten vain ahkerasti, täyttäisin sillä jotain tyhjiötä elämässäni. Tavara on vain tavaraa. Toki kauniit jutut tekevät iloiseksi, visualisti kun olen. Tuoli on silti edelleen vain tuoli ja onni löytyy ihan muualta. 🙂 En suostu tuntemaan huonoa omaatuntoa ostoksistani. Omatpahan ovat rahani eikä perhe näe nälkää niiden takia. 😉 Jos joku tämä jupakan innoittamana haluaa vähentää kulutustaan on sekin todella ok ja hienoa. Kukin tavallaan ja tyylillään. Ei osoitella eikä syytellä ketään puolin eikä toisin. ♥
Jemina: Kiitos kommentistasi! ♥<br />
<br />
Ostaminen ei tosiaankaan aina tarkoita sitä että ostaja kärsisi ostoomaniasta tai tyydyttäisi elämänsä puutteita ostamisella ja materialla. Näin voi joskus olla, mutta yleistää ei koskaan kannata. Itsekin visu/some-hommia tehneenä olen kehittynyt näkemään asioita aika monenlaisesta näkökulmasta. Siitä on ehkä hyötyä omankin kodin laittamisesta ja siksi ehkä ymmärränkin useimmiten eriäviä mielipiteitä oman sisustukseni suhteen. Itselleni ja oman perheeni tarpeisiin tietysti kotiani laittelen, mutta osaan asettua myös sinne ruudun toiselle puolen ja miettiä miltä asiat näyttävät sieltä katsottuna kun ei kaikki koettu, nähty ja ideoitu ole selvillä. :)<br />
<br />
Blogikommentit ovat parikertaa saaneet minut potemaan huonoa omaatuntua. Myönnän tämän ihan suoraan. 😀 Mutta olen sittemmin päättänyt keskittyä elämään vain itselleni ja perheelleni ja suhtautumaan saamaani kritiikkiin nimenomaan kritiikkinä, en oikeana totuutena. :)<br />
<br />
Halaukset valkoiseen kotiin! ♥ ♥
juuri samaa olin tulossa kommentoimaan, tosi hyvä kirjoitus! 🙂
Hyvä kirjoitus ja olen mielenkiinnolla lueskellut myös kommentit läpi. Itsellä on takana useampi vuosi hyvin tiukkaa taloudenpitoa: opiskelua ja yrityksen perustamista, aikaa jolloin raha oli todella, todella tiukassa. Nyt on tilanne että rahahuolet ovat selvästi helpottamaan päin, vaikka tiedän että käsityöläisenä en todennäköisesti pitkään aikaan tule pääsemään edes sinne keskituloisten luokkaan. Tuo aika opetti minulle kuitenkin miettimään ostoksiani hyvin tarkkaan ja nykyään tunnen lähes syyllisyyttä jokaisesta hankinnastani. Vaikka olen mielestäni ansainnutkin sen, että voin vihdoin panostaa kotiin ja itseeni edes hiukan (kalliimman hintaluokan design esineitä ei meillä tulla silti näkemään varmaan vähään aikaan). Mutta siis pointtini on, että vaikka olen kokenut hetkellisesti jopa ihan oikeaa köyhyyttä, niin en ole koskaan kokenut että se olisi jotenkin minulta pois jos joku muu ostaa jotakin hienoa ja laadukkaampaa. Olen saattanut ajatella että minäkin haluaisin, mutta en koskaan että kunpa tuo ei saisi. Päinvastoin, kauniita sisustus- ja muotiblogeja on ollut vaan ihana seurata ja haaveilla siinä mukana.<br />
<br />
Paljon puhutaan siitä miten kaikkien pitäisi säästää koska yleinen taloustilanne on mikä on. Itse ajattelen hieman päinvastoin. Mieluummin pitäisi pohtia sitä mihin rahansa kuluttaa. Koska oma leipäni on siitä kiinni, mikä on ihmisten ostohalukkuus, niin pyrin sitten minäkin ostoillani tukemaan mieluummin kotimaista käsityöyrittäjyyttä tai paikallisia pieniä kivijalkakauppoja. Aina se ei onnistu ja varsinkin hetken mielijohteesta sorrun tilailemaan isoista nettikaupoista. Äh, taisin nyt vähän hukata sen punaisen langan, mikä mulla oli mielessä kun aloin tätä kommenttia kirjoittaa. Mutta siis älä vaan tunne syyllisyyttä hankinnoista, vaan ajattele että nekin aina auttavat työllistämään jonkun 🙂 Tunnetun designin ohella kannattaa ehkä tutustua suomalaisten käsityöyrittäjien tarjontaan, sieltä löytyy todella upeita, laadukkaita tuotteita.
Kommentoin jo aiemmin, mutta tähän on vielä pakko tarttua. Taloustieteilijät, poliitikot ja tietenkin yrittäjät itse aina kehottavat kuluttamaan enemmän kun on lama. Toisaaltahan se on täysin ymmärrettävää, pitäähän sitä jokaisen saada leipää pöytään. Mutta pitkässä juoksussa jatkuva, lisääntyvä ostaminen ei elvytä kuin korkeintaan jonkun harvan lompakkoa – eikä se rikastuja yleensä edes ole se suomalainen yrittäjä. Kun me hukumme tähän materiaan ja sen tuomaan saasteeseen, siinä ei paljon talouden noususuhdanne lämmitä. Siksi on mielestäni vastuutonta kehottaa ostamaan ihan vain ostamisen vuoksi, vaan pitäisi ennemminkin käskeä ihmisiä miettimään tarpeitaan, järkevölittää kulutustaan ja tarjota tuotteita/palveluja niiden mukaan.
Kaisa J: Tälläiset tunteet on todella ristiriitaisia ja itsellenikin ne on tuttuja. En ole todellakaan elänyt elämääni yltäkylläisyydessä ja tämän hetkinen taloudellinen tilanteeni on kovalla vaivalla tehty ja saavutettu. Silti joskus tulevaisuudessa voi olla, että elän taas kädestä suuhun ja sitä varten olisikin hyvä alkaa säästämään hieman enemmän. Muutaman kerran olen potenut syyllisyyttä ostoksistani, mutta olen vannottanut itselleni että se on turhaa. Yritän elää elämäni niin että nautin siitä, ja samaan aikaan myös huomioin että tulevaisuus on mahdollisimman turvattua. <br />
<br />
Suomalaisien käsityöyrittäjien tarjoamiin tuotteisiin olen viime aikoina keskittynyt enemmän kuin koskaan ennen. Olen muutenkin viime aikoina tuonut enemmän esille suomalaisuutta ja haluan omalla tavallani antaa tukeni suomalaisille osaajille ja yrityksille. Paljon on vielä minultakin pimennossa, mutta joka viikko löytyy uusia ihania juttuja, joita tänne blogiinkin tuon esille. 🙂 Toivottavasti saadaan suomalainen sisustuskulttuuri nousuun. 🙂
meri: Media ja poliitikot vaikuttavat varmasti jonkin verran ihmisten käyttäytymiseen taantumakausina. Ostamista ei suinkaan pidä lopettaa kokonaan mikäli siihen on taloudellinen mahdollisuus en itsekään kannata ylenpalttista shoppailua taantumaa ehkäistäkseen. :)<br />
<br />
Sellainen sopiva kultainen keskitie ja suomalaisuuden kannattaminen auttaa meitä parhaiten, ja aina parempi jos saadaan Suomesta vientituotteitakin tuonne maailmalle, edes sisustusjuttujen osalta. 😀
meri: Luin kirjoitukseni uudelleen ja mielestäni en kehoittanut siinä ostamaan vain ostamisen vuoksi, vaan nimenomaan miettimään sitä mihin rahansa kuluttaa. Siis mieluummin kotimaista kuin ulkomaista ja mieluummin pieniltä paikallisilta yrittäjiltä kuin suurista ulkolaisista nettikaupoista. Tämä oli ainakin se ajatus joka itsellä oli kommenttiani kirjoittaessa, mutta saattaa olla että ilmaisin itseni huonosti.
Ei ole olemassa urpompaa ihmistä kuin sinä!!!!! huh.<br />
Ei ihme ettei sulla oo miestä tai mitään muutakaan kuin sisustusjuttuja. Onnea elämääsi vain.
Oon tosi pahoillani Miia sun puolesta, noista ikävistä kommenteista. Toivottavasti jatkat silti kirjoittelua.<br />
<br />
Kiitos, että otit näitä kuluttamiseen liittyviä asioita esille postauksessasi. Sisustusjuttujen lisäksi olisi kiinnostavaa lueskella tällaisia mielipidekirjoituksia myös jatkossakin. Kaunista syksyn jatkoa sinulle!
Voi Heinis-parka, taidat itse olla ohittanut pohjan ajat sitten, kun seuraat ihmistä jota vihaat noin paljon. Voivoi. <br />
Heinis, sinun harrastuksesi on urpo, onnea elämääsi vain. Hahaha.
Heinis: todistit väitteesi omalla kommentillasi vääräksi. 😉 Kiitos samoin!
Delia: Älä suotta pahoita mieltäsi tuon kaltaisista tunteenpurkauksista. 🙂 Tämän tasoiset kommentit eivät minua enää (tässä vaiheessa kun olen lukenut jo tuhat vastaavaa) loukkaa. 😀 Tämä kommentti livahti näköjään huomaamattani tänne kommenttiosioon, yleensä poistan mokomat alta aikayksikön. :)<br />
<br />
Mielipidejuttuja olen viime aikoina kirjoitelllut tosi vähän, koska niistä yleensä seuraa aika mojova ryöpytys, enkä ole jaksanut edes ajatella sellaista kaiken muun hässäkän päälle mitä tämä vuosi mukanaan tullut. Nyt kun alan olemaan taas enemmän tällä planeetalla ja sieluni voimissa, olen ajatellut että haluaisin tarttua päivänpolttaviin aiheisiin useammin. Muutamia ajatuksia minulla onkin jo valmiina, mutta en ole vielä aivan varma miten toisin ajatuksiani teille esille. :)<br />
<br />
Kiitos kivasta kommentistasi ja tunnelmallista syksyn (talven? vaikka ei ole kyllä lunta :D) aikaa. ♥
Cherry: 😀 Sinusta tuli just miun uusi idoli. 🙂 Kiitos! ♥
Fiksu kirjoitus!
Tykkään blogistasi, mutta, mutta julkaiset aina uusia postauksia ja näin ollen unohdat vastata vanhempiin teksteihisi. joissa lukijat kyselevät ehkä heille tärkeitä asioita.Olisi kiva jos vaikka ensin vastaisit kaikille ja vasta sit julkaisisit uuden jutun.Esim.ribba-tauluhyllyt postauksessa on kysymyksiä, joihin odotellaan, jotain kommenttia sinulta.Tällä en halua enkä tarkoita mitään pahaa sinulle, mutta tämä on minun mielipiteeni.Mukavaa illan jatkoa.
Piitu: Kyseessä ei suinkaan ole unohtaminen. Minulla ei yksinkertaisesti aika riitä kaikkeen ja pyrin olemaan tasapuolinen sekä teidän kommentteja jättävien lukijoiden, että kommentoimattomien välillä. Jos tekisin uuden postauksen vasta sitten kun olen kaikkiin saamiini kommentteihin vastannut, kirjoittaisin teille postauksen seuraavan kerran kolmen viikon kuluttua. Sen jälkeen aikaa riittäisi postauksen teolle kerran viikossa, jonka jälkeen kommenttejakaan ei enää tulisi kuin pari päivässä. Bloggaajana on joskus vaikeaa tasapainoilla ja olla reilu kaikille, ja usein podenkin huonoa omaatuntoa että minulla on vastaamattomia kommentteja. Olen jopa viettänyt unettomia öitä sen vuoksi ja siksi saatan välillä vastailla kolmen aikaan yöllä teille. 😀 <br />
<br />
yritän kyllä parhaani mukaan vastata kaikille, mutta vastausaikani on nykyisin 24h, ellei vastaan tule mitään ylläreitä kuten päänsärkypäiviä tai pakollisia työjuttuja jotka verottavat sitä aikaa jonka käyttäisin muutoin blogin parissa. Pyydän ymmärrystä tämän osalta, mutta ymmärrän itse sen erittäin hyvin että vastaamattomuus saattaa vaikuttaa välinpitämättömyydeltä. Minä arvostan tosi suuresti kaikkia teitä lukijoita, sekä kommentteja jättäviä että heitä jotka ovat hiljaisia lukijoitani. ♥ ♥ ♥ Anteeksi! ♥
Tuo postauksen ensimmäinen lausehan on silkkaa suomalaista kateutta. Ei muuta.<br />
<br />
Ei se kenellekään kuulu, onko sinulla rahaa vähän, keskiverrosti vai ylettömästi. Tai ostatko säästöillä, velaksi vai kuukausituloistasi jäävällä rahalla.<br />
<br />
Toiset rakastaa sisustamista, ja osa heistä rakastaa designia.<br />
Toisia se ei kiinnosta, vaan he rakastavat vaikka auton rassausta tai ulkoilua.<br />
<br />
Kunpa ihmettelijät, arvostelijat ja herjaajat ymmärtäisivät tämän. Mutta ei. Ihminen ei koskaan kasva aikuiseksi, vaan oppii vain käyttäytymään julkisesti. Toisinaan ei sitäkään, ei ainakaan netissä.
Cherry: Minustakin on jokaisen oma asia miten rahaa käyttää, toivoen tietysti oman lähipiirini ja ystävieni osalta että ns. törsääminen ei ole mistään tärkeästä kuitenkaan pois. ♥<br />
<br />
Blogeissa kritisoidaan paljon ostamista ja uusien tavaroiden, laukkujen, vaatteiden ja muiden asioiden hankkimista. Ymmärrän toki että kevyissä "pintaliitoblogeissa", joihin itsekin kuulun, ostaminen korostuu ja varmasti vaikuttaa joidenkin mielestä siltä että koko ihminen elää ostamiselle. Tämän ei kuitenkaan pitäisi siltikään olla sellainen asia, mihin tartutaan vaan jos sisältö ei ole mieluisaa niin ruksista sivu kiinni ja parempaan paikkaan mars. 🙂 Näin itse ajattelen ja toimin. 🙂
anteeksi vaan, mutta en ymmärrä tätä soopaa, kun sanotaan jos ostaa paljon, silloin täyttää jonkun tyhjiön elämässä. Tai ylipainoinen on ylipainoinen, kun on joku käsittelemätön ongelma. Syyt meikäläisen kiloihin ovat puhtaasti aivan liian hyvä suklaa eikä mitään tyhjiö. <br />
<br />
Mäkin haluaisin edes pisaran tätä sun ahkeruuttasi. Kun päätät nyt maalataan, olet jo seuraavana päivänä tehnyt. Me ollaan kohta asuttu 4 v ja vieläkin on taulut väärissä paikoissa. Jotkut miettivät, jotkut ovat jo tehneet. Tai hulluilta päiviltä ostettu String, on vielä paketissa. Sä olisit tähän mennessä vähintään jo kerran vaihtanut sen paikkaakin. pitäisköhän sun tulla käymään meillä kylässä?<br />
<br />
Olen ennenkin kirjoittanut sulle meidän erilaisista rahankäytöistä. Me oltiin kesällä mm Disneyssä, Tampassa ja Orlandossa 24 pv. Meidän matka tuli maksamaan n 6000 euroa. Ollaan pari kertaa oltu autolla ympäri Eurooppaa ja joskus ollaan pärjätty jopa 50 euron päiväkuluilla, majoituksia voi saada tosi halvallakin, mutta väittäisin että hinnaksi tulisi paremminkin 100 euroa päivää kohti, jos lasketaan ihan kaikki kulut. Ei ole Disneyn kuvia blogissasi pahemmin näkynyt. <br />
<br />
Kai mekin jotain tyhjiötä sillä täytetään, kun halutaan maailmaa nähdä joka vuosi lomilla sen sijaan että mentäis lomaksi vanhempien kesämökille, jossa asustelee iso hyttysseurakunta. <br />
<br />
Niin typerältä kun tämä kuulostaakin, uskon että yksi iso osa blogisi suosioon on se että siellä jotain tapahtuu. Niin kiva kun olisikin kuvata jotain samaa keittiön kulmaa joka viikko, ei sillä lukijoita saada. Tai meikäläistä ainakaan. Mä tykkään lukea blogia, jossa ostetaan ihania tavaroita, välillä maalataan seiniä ja välillä syödään puuroa. Eläköön jokaisen omat valinnat.
Mitä ihmeen vikaa on designin arvostamisessa? Mitä vikaa on kauneudessa? Tosin se tietty vaihtelee mikä kenestäkin kaunista on. <br />
Sulla on tosi kiva blogi. Kuvat on hienoja ja sisustus ajatuksella viimeistelty. Tykkään tosi paljon. Nyt muuten vasta tajusin, miten hyvältä Ikean Bestå-taso näyttää. Eikä riitele yhtään "oikeiden" designtuotteiden kanssa.<br />
<br />
Saan tästä blogista (ja joo, monesta muustakin) tosi paljon ideoita oman kodin sisustukseen. Mulla vaan usein jäävät ideoiden asteella, kun tuo toteuttamispuoli ei sit oikein suju, kun on kohta jo uusi juttu mielessä. Pyrin kuitenkin joskus saamaan kodistani klassisen, valoisan, kauniin, viimeistellyn, harkitun kokonaisuuden.<br />
<br />
Itse asiassa mulla on ainoastaan yksi tavara, jota voi oikeesti sanoa designiksi: Louis Poulsenin PH80 -lattiavalaisin. Onhan se hieno, antaa todella kaunista valoakin. Harmi, ettei se nyt oikein sovi uuteen kotiini. Olisi siis myynnissä.<br />
<br />
Tiedätkö, missä designtuotteita voisi myydä? Eihän valaisin mene miksikään käytössä ja on siis uudenveroinen. Huutonetin ja tori.fin kautta myydään hieman erilaista tavaraa..<br />
<br />
Mut hei, jatka samaan malliin. Mä ainakin luen, ja mielelläni 🙂
Kun tyylisi, makusi ja arvosi ovat selkeästi mietittyjä, miksi uhraat ajatustakaan anonyymien arvostelulle keskustelupalstoilla tai täällä kommenttiboksissa?<br />
<br />
Omasta mielestäni se on ainoa vika muuten ihanassa blogissasi.
Ihana blogi. Jään seuraamaan 🙂 Tutustu minun blogiini <a rel="external nofollow" href="https://talous787.wordpress.com/2016/04/18/talousasiat-rempallaan-kaiken-aikaa/" target="_blank">https://talous787.wordpress.com/2016/04/18/talousasiat-rempallaan-kaiken-aikaa/</a>