Apua, just nyt olen aivan sanaton. Kävin vartti sitten hakemassa Iltalehden huoltomasemalta ja mitä ensimmäisenä näinkään lehtihyllylle kääntyessäni – no oman nassuni. Pienestä lehtijutusta tuli näemmä sitten hieman isompi lehtijuttu. 😀
Nyt tiedän miltä julkisuudenhenkilöistä tuntuu kun he ostavat kaupasta lehteä, jonka kansikuvaa koristaa omat kasvot. Jännää, todella hassua ja hieman noloakin, kun tärisevin käsin kaivelin kolikoita lompakosta huoltoaseman kassalla ja pelkäsin että myyjä tunnistaa minut lehden kannesta. 😀
En ole vielä uskaltanut lukea tekstiosuutta ollenkaan. Nappasin vain kuvat teille ja laitoin lehden pois. Ehkä kohta puoliin uskaltaudun istumaan alas ja lukaisemaan koko jutun.
Maksuttomille nettisivuille tätä minun juttua ei ainakaan vielä ollut ilmestynyt, enkä tiedä millainen käytäntö Iltalehdellä on (koska tulee vai tuleeko ollenkaan). Paperiversiona kuitenkin löydät tämän Iltalehden Plus-liitteestä, mikäli minun 25kg laihdutusprojektini ja sokeriherkkujen hävittäminen pois ruokavaliosta kiinnosteleepi.
Nyt menen keittämään kaffetta ja soitan äitille. Palaillaan heti paikalla asiaan kun saan kerättyä itseni. 😀
Moikat!
EDIT: Luin jutun ja sehän oli todella hyvin tehty ja toteutettu. Kiitokset vielä tätäkin kautta toimittaja Senni Puustiselle ja kuvaaja Pasi Liesimaalle.
Seuraa myös somessa
Suuren muutoksen olet kyllä käynyt läpi,mahtavaa! 🙂 minä myös keväällä kyllästyin raskausajoista jääneisiin kiloihini (yli 20kg) ja nyt puntari näyttää jo -19kg. vielä on muutama kilo pudotettavaa mutta pikkuhiljaa. 🙂 uskon että lehtijuttusi toimii monelle suurena motivaattorina,hyvä sinä! 🙂
Masha: Kiitokset! ♥ ♥ Ja HYVÄ MASHA! ♥ ♥ ♥ Sinäkin olet tehnyt ihan mielettömän työn ja viimeiset tiukassa olevat kilot kyllä katoavat kun vaan ylläpitää uutta elämäntapaa. ♥ ♥♥ Tsemppaavat syksyhalaukset!♥ ♥
Mahtavaa Miia!! Oon ylpeä susta! ♥ Näytät tosi upealta! Mä lähden ostamaan lehteä piakkoin!
Niina: Kiitooos. 🙂 ♥ ♥ ♥ Halauksia sinulle ihanaiselle! ♥ ♥ ♥
Tosi kiva kuva susta ainakin. Varmaan juttukin on hyvä. Onnea urakan selättämisestä, ja iloa julkkikselle. 🙂
Silja Maaria: Just lukaisin tuon oman juttuni ja se oli kyllä juuri niin kirjoitettu kuin sen tarkoitinkin. 🙂 Toimittaja oli aivan ihana. ♥ ♥ Toivottavasti minun tarinani toimisi motivoivana apuna muillekin herkkuholisteille. Itse aikoinaan luin päivittäin erilaisia menestystarinoita kun kaipasin vertaistukea ja motivointia omaan projektiini. 🙂 Hihiii, julkkiksen leima onneksi katoaa kun lehti vaihtuu maanantaina uuteen. 😀
Wau! Onnittelut lehtijutusta ja tuosta hurjasta saavutuksesta! Pitääpäs käydä hakee lehti. T. Ikuinen laihduttelija:)
Saikku: Tuo mennyt vuosi 2012 oli kyllä rankkaa aikaa, mutta onnistuin. 🙂 Olen itselleni ikuisesti kiitollinen ja toivon hartaasti että muistan tuon vaiheen ikuisesti enkä enää koskaan päästä itseäni tuohon kuntoon missä olin. 🙂
Onneksi olit kannessa, niin huomasin napata lehden mukaani. Luinkin jutun heti ja oli tosi mukavasti kirjoitettu ja ihanan pirteä kuva sinusta 🙂 Oma painonpudotusprojektini on vähän junnannut paikoillaan ja tuntuu nämä loput kilot olevan tiukassa. Onneksi en ole pahemmin repsahdellut, mutta sain jutustasi vähän lisämotivaatiota kyllä. Olen omaa sokeririippuvuuttani (tai muiden siihen suhtautumista) verrannut joskus alkoholismiin. Eihän kuivilla olevalle alkoholistillekaan tuputeta kylässä, että voit sinä nyt yhden snapsin ottaa. Eräs läheiseni kun loukkaantuu aina syvästi jos en hänen leipomuksiaan ota. Nykyään pystyn kyllä kylässä jo sen ohuen kakkusiivun tai yhden keksin syömään, mutta yleensä vain sen takia, ettei syömättömyydestäni tehtäisi numeroa. Mieluummin olisin oikeastaan ilman. Äh, meni vähän omasta navasta kirjoitteluksi nyt, vaikka piti kehua sun juttua :)<br />
<br />
Mutta siis kiitos kun jaoit meille tarinasi ♥
Kaisa J: Meni kyllä pasmat sekaisin kun huomasin kannessa oman kuvani. 😀 <br />
<br />
Tuo on niin tuttua minullekin. Monesti ihmeteltiin sitä että miksen voi muutamaa kakkupalaa ottaa, eihän se nyt maailmaan mullista. Eikä se yleensä mullistakaan, mutta minulla se olisi sysännyt koko ruokavalioni taas täysin retuperälle ja olisin kakkupalojen jälkeen rynnännyt kauppaan ostamaan suklaalevyn ja suklaamuffinseja. Siksi itse pysyin tosi tiukkana ja otin vastaan nyreät ilmeet kakkutarjoiluista kieltäytymisestä. ;)<br />
<br />
Paljon tsemppiä sinulle loppurutistukseesi! ♥ ♥ ♥ Paljon se vaatii, mutta lopussa se kiitos todellakin seisoo. ♥ ♥ Halaukset! ♥
Hih! Kiva että pääsit lehteen! Kyllä varmasti jännitti lehteä ostaessa! 🙂 en tajunnutkaan, että olet noin paljon pudottanut painoa, vau!
Cherry: Kiitokset! ♥ Jännitti kyllä kovasti ja sitten kun näin kansikuvan niin meinasi kukkaro pudota lattialle. 😀 Paljon on kiloja karissut ja ikinä en enää halua moiseen ruljanssiin joutua. 🙂
Hienoa! Olet kertonut painonpudotuksesta ja kilomääristä, mutta nyt kuvin sen vasta tajuaa kuinka olet saanut muutoksen aikaan! 🙂
Katja: En ole koskaan viihtynyt kameran edessä, varsinkaan munkitankki-aikanani. Siskon arkistosta löytyi onneksi tuo kuva mistä vähän näkee sitä osviittaa minun silloisesta koostani. Aikamoinen matami olin kyllä. 😀 Fyysinen olo oli kyllä kilojen mukainen, mutta henkisesti en koskaan kokenut olevani noin iso. Kyllä sitä vaan itselleen pystyy vakuuttelemaan palturia. 😀
Eiiiiii!!!!!!! Mä näin kauppareissulla ton lehden kannen jonossa seistessäni ja just toi sun jutun otsikko osu silmään, mutta koska olin sen verran kaukana lehdestä, en saanu kuvasta selvää. Ja jätin lehden ostamatta, koska ajattelin, että "no just, taas on joku muka laihduttanu jollain ihmepillerillä 25kg"… NYT ON SITTE LÄHDETTÄVÄ UUDELLEEN KAUPPAAN 😀
Teija N: Hihiii, mie se vaan siellä kannessa turisen. 😀 😀 Vaikea oli kyllä koko prosessi, sitä ei voi kieltää. Välillä raivosin itselleni ja toisinaan olin ihan hemmetin ylpeä niistä pienistäkin stepeistä ja saavutuksista joita matkan varrella tuli. 🙂 helpolla ei siis muutos tapahtunut, mutta oli kyllä kaiken itkun, kiukkuamisen ja surkuttelun arvoista. 😀
Wautsi! Olet niin onnellisen ja aurinkoisen näköinen tuossa kuvassa ♥ ihan pakko itsekin hakea lehti jos niitä vielä huomenna saa 🙂
J: Kiitokset! ♥ ♥ ♥ ♥ Eiköhän niitä huomennakin vielä ole. 🙂 Juttu oli tosi hienosti toteutettu ja minusta siitä huokui juuri sellainen positiivinen viba jonka siihen halusinkin. Laihdutus ja ruokavaliomuutokset ei ole koskaan helppoja ja ne vaatii aina suorastaan älyttömyyksiä onnistuakseen. Itsensä kiduttamiselta tuntui alussa ja mietin monesti että onko tässä edes mitään järkeä. 😀 Mutta lopussa se kiitos seisoi ja luojan lykky sentään että suoriuduin rääkistä. 😀
Minäkin vilkaisin kaupassa lehteä ja huomasin jonkun laihdutustarinan. Onneksi autossa katoin fb:n. Se ei ollutkaan joku vaan Sinä. Äkkiä takaisin kauppaan ja lehti mukaan. 🙂 Sä näytät hyvältä! Muutenkin hyvä juttu.
Sanna: Hihii, miehän se olin. 😀 Aika hurja juttu kyllä että kanteen asti päättivät nassuni painaa. 😀
Ihan mieletöntä! Ihailen itsekuriasi ja päättäväisyyttäsi asian suhteen. Itsellä olisi pudotettavaa puolet vähemmän, mutta "sitten huomenna" tai "heti ensi viikolla" eli ei todennäköisesti koskaan… En pidä itsestäni tällaisena mutta jostain syystä en saa mitään aikaiseksi. Tylsää!
Laura: Sitte huomenna ja jos vaikka ensi maanantaina on minullekin tuttu ajatusmalli. 🙂 Siitä on vaikea pyristellä eroon ja pitää itsensä tiukkana himotuksille. Kyllä sinäkin vielä onnistut, usko pois. ♥ ♥ ♥
Onnea hienosta saavutuksesta ja lehtijutusta, sisukkuutesi luo uskoaja toivoa meihin moniin herkkusuihin 🙂
t: Kiitokset! ♥ ♥ ♥ Toivottavasti moni herkkusuu sai jutustani motivaatiobuusterin omaan projektiin. ♥ ♥ ♥ Itsekin aikoinaan luin paljon laihdutusjuttuja ja onnistumistarinoita joista sain lisää tsemppiä. 🙂