Tehtiin tytön kanssa yhdessä vesiväritaidetta ja tässä meidän tiimityönä toteutettu mamman korkkari -niminen teos. Lapsen kanssa on hauskaa touhuta ja joka kerta tytön suusta tupsahtelee aivan uskomattomia havaintoja ja sutkautuksia, ettei tosikaan. 😀
Molemmat kukkakimppuni alkavat olemaan siinä kunnossa, että on aika sanoa niille heipat. Poimin kuitenkin parhaimpia oksia ja kukintoja lisäajalle vesilaseihin. Punaiset ruusut ovat pienessä Iittalan Kartio-lasissa ja tuo vihreä-valkoinen nippu on samanlaisessa mutta isommassa.
Vesiväreillä olemme tosi paljon taituroineet erilaisia kuvia ja kolme muuta onnistunutta tekelettämme meneekin kehystettynä joululahjakuormaan, joten niitä en kuvaa tänne blogiin ainakaan ennen joulua. Nyt alan kokkailemaan murkinaa ja sen jälkeen otamme vesivärittimet ja sutimet (tytön keksimät nimitykset) esiin ja maalailemme joulunpunaisia tonttuja ja lumivalkoisia pukkeja joulukortteja varten. 🙂
Heipsis hetkeksi!
Seuraa myös somessa
Minä kovasti tykkään tuosta maalauksesta. Se on täysin tunnistettavissa korkkariksi, lisäksi se on hempeällä kädellä tehty ja voisin kuvitella tuon ihan jonkun taitelijan näkemyksen mukaan tekemänä. 🙂
Irina: Minä pidin sutimen päästä kiinni kun tyttö oli se "varsinainen" taiteilija. 😀
Lasten tekemä taide on parasta! Aarteina olen itsekin säilyttänyt 🙂
Sanna: Niin on! ♥ Ihana on kuunnella tarinaa taiteen takaa, tyttö on välillä tarinoi niin villejäkin juttuja. 😀 Milloin on dinosaurukset menneet tanssitunnille ja milloin seikkaillaan avaruudessa asti. 😀
Mahtavan hieno taideteos!
Kati: Kiitos! ♥ ♥ ♥ 😀